Säästökuuri – keinoja talouden tasapainottamiseen

 

En ole ostanut tässä kuussa mitään tavaraa. Jos ei lasketa kiinteitä kuluja, ruokakauppaan menneitä euroja, apteekkikäyntiä ja noin viittätoista euroa, joka on kulunut kahvilaan, en ole kuluttanut rahaa mihinkään. Mahtavaa! Pyhä tarkoitus on jatkaa tällä säästäväisellä tiellä vielä useampi viikko, ja siihen on syynsä. Hyvin käytännönläheinen syy.

Aloitin tämän vuoden säästökuurilla, koska vuoden 2018 viimeiset kuukaudet –okei, koko viime vuosi – oli todella kallis. Oli häät ja häämatka, ja sen lisäksi perinteiset talvi- ja kesäloma, joihin tietysti paloi perinteisesti rahaa. Häihin meni kokonaisuudessan todella suuria summia, emmekä oikeastaan suunnitelleet (lue: säästäneet) häitä varten juuri puolta vuotta pidempään.  Pienet purot ja isot joet – lipsumiset siellä täällä johtivat siihen, että elin koko viime vuoden vähän yli varojeni.

vaatehuone06

Toivottavampaa toki on elää niin päin, että ensin säästetään ja sitten käytetään, mutta viime vuonna kävi toisin. Korkoa kasvava Visa-lasku on siitä syystä kirosana, josta haluan päästä nyt vuoden alkaessa eroon. Siksi päätin laittaa itseni hetkeksi vähän mukavuusrajan ulkopuolelle, karsia ylimääräiset menot ja maksaa itseni velattomaksi. Okei, asuntovelattomuus ei tule olemaan realistista vielä vuosiin. Mutta tämä Visa-velattomuus kyllä.

Vaikkei kyseessä ole erityisen suuret rahat, minua Visa-lasku on aina ahdistanut. Se ruokkii myös kroonista rahapulaa: kun maksat pois ison laskun, rahaa ei jää elämiseen yhtä paljon, ja loppukuusta on herkästi jälleen maksamassa asioita luotolla. Varsinkin viime vuonna, kun isoja summia kului moneen asiaan yhtäaikaa, ja normaaliin arkeen ei tuntunut jäävän rahaa.

Pahoja sudenkuoppia ovat myös toisinaan kohdalle osuvat odottamattomat kulut, jotka romuttavat talouden nopeasti, jos ei ole puskurirahaa, sitä kuuluisaa pahan päivän varaa. Viime vuonna puskurirahat kuluivat häämenoihin, ja ennen kuin ehdin säästämään uutta puskuria, tuli muuttujia. Kissa tuli kipeäksi ja jouduin viemään sen hoitoon. Yksi tunnin käynti eläinlääkärissä teki lompakkoon aika monen sadan euron loven. Ja tietysti juuri silloin, kuin olin jo hyvässä vauhdissa saamassa tilejä tasaantumaan.

kukkaro02

Mutta kyllä se tästä. Tavoitteeni on saada Visa nolliin helmikuun loppuun mennessä, ja kevään loppuun mennessä säästötilille sen verran rahaa, etteivät yllättävät kulut (vaikka se lääkärilasku) romuta taloutta hetkessä. Tavoitteena on pitää yhden kuun palkkaa puskurina säästötilillä.

Olen myös vilkuillut kirjakaupassa uteliaisuuttani Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaa. Haluan lukea sen, vaikka koen periaatteessa tiedostavani todella hyvin, mihin rahani kuluvat. Uutta voi kuitenkin aina oppia, ja varsinkin sijoittamisen saralla tietoni ovat todella vajavaiset.

Olen aika innoissani! Tiedostan, etten ole yleisellä tasolla niin pienituloinen, että minulla olisi varaa valittaa ettei rahaa ole – innoissani olen silti siitä, että olen hyvällä suunnitelmalla saamassa oman talouteni jälleen kunnolla hallintaan.

Lopuksi keräsin omien kokemusteni pohjalta muutamia omia vinkkejä talouden tasapainottamiseen. Jospa siellä ruudun toisella puolella on vaikka joku toinen viime vuoden morsian, jolla on lähtenyt vähän lapasesta. Yritän nyt todella pysytellä tiukkana ja pärjätä vain tilillä olevilla rahoilla, vaikka se vaatiikin venymistä ja tinkimistä. Helmikuun lopulla voin toivottavasti taputtaa itseäni olalle.

/Riikka

Vinkki-vitoset talouden tasapainottamiseen
  • Kannattaa aina laskea etukäteen menoja ja suunnitella, mihin ja kuinka paljon rahaa tulee seuraavan kuukauden aikana kulumaan. Kaikkea ei voi ennustaa, mutta aika paljon kuitenkin. Kiinteiden menojen lisäksi voi kurkata kalenterista, onko tuleville viikoille tiedossa esimerkiksi illanviettoja kaverien kanssa: ne merkitsevät usein myös rahanmenoa. Jos päätät elää minimibudjetilla seuraavan kuukauden, sen voi kertoa rohkeasti myös lähipiirille. Silloin ei ole niin ikävä kieltäytyä niistä menoista, jotka maksavat, ja tilalle voi ehdottaa jotain ilmaista tai edullisempaa tekemistä.
  • Edellä olevan pohjalta kannattaa laskea, kuinka paljon esimerkiksi Visa-laskua on järkevä lyhentää. Liikaa ei kannata lyhentää, muuten päätyy loppukuusta elämään uudelleen velaksi, eikä siinä kierteessä ole mitään järkeä. Laskua kannattaa silti maksaa sen verran, että vähän kirpaisee. Mitä enemmän maksat, sitä nopeammin se on maksettu pois.
  • Jos Visalta menee suoraveloituksena jotakin, tarkista ovatko ne kaikki välttämättömiä kuluja. Jos haluaa tosissaan nipistää, niin monet palvelut, kuten Spotify tai Netflix, voi peruuttaa ja ottaa myöhemmin käyttöön ilman ylimääräisiä kuluja.
  • Pahimmat hetket koittavat usein viikkoa ennen seuraavaa palkkaa. Raha hupenee tililtä ja pulssi kiihtyy. Silloin kannattaa kiertää muut kuin ruokakaupat kaukaa ja pysyä vain tiukkana.  Ruokaostokset kannattaa tehdä Lidlissä.
  • Kun mielesi tekee ostaa jotain, kirjaa se ylös. Kaikki, minkä ostaminen voi odottaa seuraavaan kuuhun, se todella kannattaa ostaa vasta seuraavassa kuussa. Tee vaikka jo tulevalle palkalle lista menoista, ja kirjaa ylös kaikki asiat, joiden ostamista pohdit. Jos nuo menot ovat edelleen tärkeitä, kun palkka lopulta kilahtaa tilille, mene ja osta. Itse esimerkiksi olen jo päättänyt mennä ensi palkan rahoilla parturiin, ostaa kosteusvoidetta ja laadukkaan neuleen. 😌 ☺️
  • Kannattaa olla realisti. Meille ei esimerkiksi ole todennäköistä, että söisimme yhden kuukauden pelkkää makaronia tai etten kävisi itse kuun aikana kertaakaan ulkona kahvilla. Jollekin toiselle tämä saattaa olla hyvinkin mahdollista, mutta vastaava raha kuluu johonkin muuhun, mikä turvaa oman mielenterveyden – vaikkapa salijäsenyys. Jokainen tietää ja tuntee itsensä parhaiten, ja siksi kannattaa varata tyypillisille ”ylimääräisille” kuluilleen pieni puskuri. Varsinkin, jos talouden uuden balanssin löytämisessä menee useita kuukausia tai puoli vuotta, ei ole realistista ajatella elävänsä kuin munkki luostarissa.
  • Laita tililtä suoraveloituksena joka kuukausi rahaa säästötilille heti palkkapäivänä. Jos rahat ovat muutenkin vähissä, aloita vaikka 50 Eurolla. Olipa summa nimittäin 50 € tai 500 €, rahaa säästyy kuin itsestään kun siirtopäätöstä ei tarvitse tehdä manuaalisesti. Motivoi itseäsi laskemalla, kuinka paljon ja mihin voit säästää vuoden aikana.
  • Lopuksi: Visalla  ei kannata i-k-i-n-ä maksaa yhtään mitään, ellei voi olla varma maksavansa koko laskua pois heti seuraavasta palkasta. Piste.

tulppaanit1

Oman hääpuvun myyminen

 

Muistin juuri, etten olekaan kertonut täällä, että sain oman hääpukuni lopulta myytyä! Itse asiassa puku meni kaupaksi sillä välin, kun olimme Mauritiuksella, ja sitten unohdin koko homman.

_VP_5623

Ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman sanan tästä aiheesta. Jos sinulle tai kaverillesi tulee joskus se tilanne, että oma hääpuku pitäisi saada myytyä eteenpäin, suosittelen kääntymään käytettyjen hääpukujen myyntiliikkeen puoleen.

Kuten kaikki tiedämme, hääpuvut ovat todella kalliita, ja kaiken lisäksi yhtä käyttökertaa varten ostettuja vaatekappaleita. Monet haluavat siitä huolimatta ostaa itselleen puvun uutena, monestakin syystä. Tilanteen juhlavuus, ainutkertaisuus, ja se että puvun tulee olla suorastaan täydellinen – nämä ovat kaikki asioita, jotka ajavat monet morsiamet hakemaan pukunsa uutena. Minulle yksi painava syy oli myös käytännönläheinen: minua ei olisi niinkään haitannut se, että joku muu on käyttänyt pukua aiemmin, mutta se puvun metsästys. Ajatus siitä, että olisin kiertänyt pitkin Varsinais-Suomea kokeilemassa kymmeniä pukuja eri ihmisten kotona, ei houkuttanut. Siksi päädyin itse ostamaan ihan uuden puvun, mutta tiesin alusta asti, että haluan myös myydä sen eteenpäin.

Totta puhuakseni en entuudestaan tiennyt, että on olemassa myös käytettyjen pukujen liikkeitä. Sinänsä hassua, ettei se tullut edes mieleeni. Näin jälkiviisaana olisin hyvinkin saattanut käydä käytettyjen hääpukujen myymälässä, jos olisin ollut sellaisesta tietoinen. On aivan eri asia mennä liikkeeseen kokeilemaan 15 eri käytettyä pukua kuin kiertää maakuntaa sopivan kokoisen ja näköisen puvun perässä.

Oma pukuni oli häiden jälkeen sekä Facebookissa että Torissa myynnissä koko kesän ajan. Sain joitakin yhteydenottoja, mutta lopulta kukaan ei tullut edes sovittamaan pukua. Olin todella alusta asti sitä mieltä, etten säilytä pukua itselläni muistona häiden jälkeen, ja olin myös innokas saamaan puvusta edes jotain takaisinpäin – puku itsessään kun maksoi reilusti yli 1 000 euroa.

Sitten bongasin jostain Lovebirdsin. En enää muista, että vinkkasiko joku kaveri liikkeestä minulle vai googlasinko sen itse, mutta mikä onni että tämä päikka löytyi! Otin liikkeen omistajiin heti yhteyttä, ja lopulta vein puvun myyntiin lokakuussa. Marraskuun lopulla sain sähköpostin, että pukuni on myyty.

Myyminen oli Lovebirdsin kautta helppoa – itse ei tarvinnut tehdä kuin kertoa millainen puku on, kuinka paljon toivoisi saavansa puvusta, antaa kuvia markkinointia varten ja kiikuttaa puku myymälään. Puvun myyntiin laittaminen maksoi 30 € käsittelymaksun, ja pukua luvattiin pitää liikkeessä kolmen kuukauden ajan. Jos puku ei menisi kaupaksi, olisi se pitänyt hakea pois.

Niin helppoa, varsinkin, kun puku myytiin lopulta aika nopeasti! Kun puku oli myyty, liike otti myyntihinnasta 25 % provision. Se on mielestäni aika sopiva korvaus ottaen huomioon liikkeen hoitaman säilytyksen, markkinoinnin ja myynnin. Itse asiassa sain puvusta takaisin melkein sen summan, jolla olin itse yrittänyt myydä pukua omatoimisesti.

Lovebirdsin sivuilta voi tutkia lisää tietoja sekä pukujen myynnistä että ostamisesta. Oma vinkkini on, että vie pukusi mahdollisimman pian häiden jälkeen pesetettäväksi (maksaa noin 100 €) ja sen jälkeen heti myyntiin. 😉 Mitä uudempi ja trendikkäämpi puku, sitä helpommin ja paremmalla hinnalla se menee kaupaksi.

_VP_6480 (1)

Tätä kirjoitusta kirjoittaessa mietiskelin, millaiselle morsiamelle puku mahtoi lopulta mennä ja millaiset häät minun pukuni tulee seuraavaksi kokemaan. 😌❤️ Ihana ajatus, että puku löysi uuden omistajan, eikä puku jäänyt omaan kaappiini pölyyntymään – vaikka siitä puvusta ihanat muistot jäivätkin. Ne muistot ovat kuitenkin sydämessä ja valokuvissa. Niiden kautta itse pukukin pysyy mukana, vaikken sitä enää materiaalina omistakaan.

/Riikka

Uusi hiustyyli, kiitos.

 

Varasin eilen ajan parturiin. Siihen on vielä pari viikkoa aikaa, eli aikaa suunnitella on vielä tovi. Haluaisin pitkäksi kasvaneen tukkani tilalle jotakin kevyttä ja särmikästä – siksi ajattelin leikata hiukset lyhyiksi.

Olen Instassa ihastunut @chloenbrown ja @saraontheinternet hiuksiin. Esimerkiksi näihin, näihin ja näihin tyyleihin. Lähinnä pohdin, että, leikkaisinko kunnon otsiksen ja että kuinka paljon tai millaisia sävyjä yhdistelisin omaan luonnolliseen hiustenväriini. Skarppi leikkaus vaatii kaverikseen muutaman eri särisävyn.

Otsis mulla on ollut viimeksi vuonna 2005 (?!), joten sen aika voisi olla jälleen. Entä väri? Vaaleanruskeaa vaalean kaveriksi? Tuhkanvaaleaa? Ruusukultaa? Tekisi mieli päräyttää kunnolla, mutta päräyttävä tukka vaatii usein muutakin laittautumista, ja mä olen viime vuodet mennyt aika naturellina. 😃

Kahden viikon päästä sen sitten näkee, mitä tulee. 💇🏼‍♀️

/Riikka

 

Kohti vuotta 2019

 

”Kaiken kantanut kausi kumartaa,
hiljaa kääntyvä aika katsoo myötä.

Taivaalla taittuvat tiehyet,
muinaisten tinojen toteutuneet taiat.
Uudemman ajan tiiviimmät terälehdet.

Kolmesta täysikuusta kasvaa kaivattu kevät,
auringon laiduntama rypsipelto ja
toiveikas titaanien tuuli.

Sinne mennäksesi kulje yksin valoa kohti.

Ollen ajan oma, ja silti.
Sinun todellinen hetkesi on tässä.”

-Piia Pälä (Suomi 100 runoa)

Etsin runoa, joka kuvaisi jotenkin ajatuksiani ajan kulumisesta ja siitä, mitä vuoden vaihtuminen seuraavaan yhä uudelleen ja uudelleen saa meissä aikaan. Toivoa tulevasta ja kiitosta menneestä, tai sitten helpotusta siitä, että jokin aika on lopulta ohi.

Vuoden aloitus on perinteisesti aika, jolloin voi kääntää uuden lehden elämässään, irrottautua edellisestä, unohtaa, tai sitten fiilistellä lämmöllä kaikkea vuoteen mahtunutta. Joskus se on jotakin siltä väliltä tai joskus vuodet puuroutuvat toisiinsa. Itse sekoitan omissa muistikuvissani esimerkiksi vuodet 2010, 2011 ja 2012. Silloin tapahtui varmasti paljon, mutta niistä monet tapahtumat vain muistuttivat vain liiaksi toisiaan.

Itse tulen takuulla muistamaan vuoden 2018 yhtenä parhaista. Se toi mukanaan paljon iloa ja onnen hetkiä. Näistä suurimpana tietysti naimisiinmeno, ikimuistoiset häät ja marraskuussa vietetty häämatka Mauritiukselle, mutta myös kaikki ne pienemmät asiat, jotka tekivät tästä vuodesta hyvän. Isojen asioiden vuosi, joka tapauksessa. Kesä oli lämpimin vuosiin ja kaiken kukkuraksi vuosi päättyi uskomattoman kauniiseen joulun aikaan.  Huomiseksi aatoksi tosin on kuulemma luvassa jotain muuta…

En ole perinteisesti tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska, no – liitän ne niin helposti mahtipontisiin ajatuksiin isoista elämänmuutoksista, jotka sittemmin helposti kariutuvat tai vain unohtuvat. Pieniä tavoitteita, isoja toiveita ja suunnitelmia minulla toki on mielessä: mitäpä elämä olisi ilman niitä.

Kirjoitin juuri päivityksen siitä, miten pienenpienet saavutukseni  juoksemisessa tänä vuonna tekivät minut siinä määrin isoiseksi, että tein itselleni tavoitteen ensi vuoden juoksuharrastukseen liittyen. 2019 ja 200 juostua kilometriä, tänä vuonna niitä kun kertyi reilut 70. Yleisesti toivon, että saan vedettyä itseni raittiiseen ulkoilmaan joka ikinen päivä, sillä niin sadat kerrat olen saanut huomata, kuinka suuri merkitys ulkoilulla on hyvinvointiin.

Yksi pieni iso tavoite ensi vuodelle on yhä enemmän olla yhteydessä ystäviin, sillä tämä on asia, joka niin helposti unohtuu arjessa. Tajusin tämän kristallinkirkkaasti joulukortteja kirjoittaessani, kun kävin läpi yhteystietojani, ja pohdin keille kaikille haluan kortin kirjoittaa. Kirjoitin kortteja lopulta liki 30, mutta monen kohdalla tapaamisia oli kokonaiseen vuoteen mahtunut vain yksi tai kaksi. Tulevaa ajateleen, yksi ajatukseni on kirjoittaa kalenteriin sopivin väliajoin eri läheisten nimiä muistuttamaan, keneen juuri sinä päivänä voisi olla yhteydessä. Ei se tarvitse olla mitään erikoista – puhelu, kahvit, iltakävely.

Suunnitelmissa on myös toteuttaa vuoden 2019 aikana pientä pintaremonttia meidän kodissa! Vuosi 2018 oli paitsi ihana, myös todella kallis häineen ja häämatkoineen – tulevana vuonna olisi ihana panostaa kotiin ja sisustukseen. Ja ehkä myös uusiin vaatekappaleisiin…

Mitä taas tulee muihin harrastuksiin, kuten tähän blogiin – I go with the flow. Yhtä aktiivista kuukautta seurasi kaksi hiljaista, ja se saattaa hyvin olla todellisuus myös jatkossa. Olen kuitenkin päättänyt, että kirjoittaminen ei tule pakottamalla, vaan luonnostaan, jos on tullakseen. Instassa kuulumisiani pääsee kuitenkin seuraamaan huomattavasti reaaliaikaisemmin. 😙

Toivon, että tuleva vuosi kohtelee hyvin ja pitää sekä itseni että läheiseni terveenä ja turvassa – sitä toivon myös teistä jokaiselle. ❤️

/Riikka

Uudenlainen tilikirja: Kakeibo

 

Olen heikko ihan kaikenlaisten aikuisten ”tehtäväkirjojen” edessä. Tykkään täyttää elämäntaitokirjoja, vieraskirjoja, bullet journalia ja monenlaisia muita tehtäväkirjoja – siksi ei olekaan ihme, että viimeisimmältä kirjakauppakäynniltä tarttui mukaan tilikirja Kakeibo – kirja säästämisen taidosta.

Japanilainen ilmiö Kakeibo on kotitalouden tilikirja, jonka avulla säästämisen ja älykkään kuluttamisen pitäisi olla helppoa jokaiselle. Idea on yksinkertainen: jokaisen kuukauden alussa päätät summan, jonka haluat säästää, ja samalla mietit, millaisia toimenpiteitä joudut tekemään tavoitteeseen päästäksesi. Kakeibon avulla voi käydä omaa kulutusta helposti läpi ja kuun päätteeksi pohtia onnistumisiaan ja sitä, missä voisi vielä parantaa.

Suhtautuminen säästämiseen

Rahankäyttö ja säästäminen ovat nousseet minulla entistä tärkeämmiksi asioiksi viime aikoina. Vielä jokin aika sitten suhtauduin rahaan paljon huolettomammin, mutta nykyisin olen aika tarkka siitä, mihin rahojani käytän. Ehkä isoksi asiaksi on noussut se, että tahdon aina saada rahalleni kunnon vastinetta, oli kyse sitten sukkaparista, kasvovoiteesta tai hotelliyöstä. Teen enemmän tietoisia valintoja ja pohdin enemmän, mihin asioihin haluaisin säästää.

Pakko myöntää, että myös asuntovelka ja oman kodin kulut ovat muuttaneet suhtautumistani rahaan. Vaikka mitään ei kannata katua, niin näin jälkikäteen tietyllä tavalla harmittaa, etten ole aiemmin maksanut asumisesta ”omaan pottiin” vaan aina ollut vuokralla, mistä ei tietenkään jää mitään käteen. Toki vuokralla asuminen on tuonut kääntöpuolena mukanaan enemmän vapautta, mutta silti. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt isohko summa menee kuukausittain oman kodin velan lyhennykseen eli omaisuuden kartuttamiseen.

Myös muut ansaitsemani rahat pyrin käyttämään mahdollisimman fiksusti niin, ettei raha vain valu sormien välistä esimerkiksi hetken mielijohteisiin. Tämä ei silti sulje pois sitä, ettenkö panostaisi myös elämästä nauttimiseen. Niissäkin tapauksissa vain koen maksavani asioista, joista saan oikeasti itse takaisin: rentouttavasta hieronnasta, suussasulavasta suklaakakusta tai  hyvässä seurassa nautitusta ravintolaillallisesta.

Oman rahankulutuksen ennustaminen

Olen aika tietoinen siitä, kuinka paljon minulla kuluu rahaa mihinkin. Tein jokin aika sitten blogiin postauksen omasta rahankulutuksesta kuukauden ajalta.  Osaan arvioida suurinpiirtein, kuinka paljon kuussa kuluu mihinkin rahaa, mihin tarvitsen rahaa seuraavien kuukausien aikana ja niin edelleen. Yllättäviäkin kuluja tietysti tulee, kuten viime viikolla eläinlääkärissä käynti. Isot ja ennustettavat kulut osaan kuitenkin nykyään arvioida aika hyvin, mistä on todella paljon apua omassa taloudenhallinnassa. Se, missä tarvitsen vielä harjoitusta, on rahan säästäminen ns. pahan päivän varalle. Kun sellainen on takataskussa, yksittäiset isot menot eivät heilauta omaa taloutta heti kuralle.

kakeibo_kirja

Kakeibosta apua omaan taloudenhallintaan

Kakeiboa oli hauska päästä kokeilemaan osana omaa taloudenhoitoa, ja pohtia rahankäyttöä vielä paremmin nimenomaan säästämisen näkökulmasta. Olen pitänyt kirjaa vastaa reilun kuukauden ajan, eli harjoittelen vielä itsekin kirjan täyttöä.

Tässä kuitenkin pieni avaus Kakeibon sisällöstä:

    • Jokaisen kuun alussa on aukeama, johon täytetään tulot, kiinteät menot, säästötavoite, ja näistä osista yhdistäen laskukaava, jonka avulla selviää, millainen summa sinulla jää kuukaudessa kulutettavaksi.
    • Tämä kuukauden aluksi täytettävä taulukko on siitä vähän haastava, että ainakaan minulla palkka ei tule kuun alussa tai lopussa vaan keskellä kuuta, eli tulot pitää arvioida etukäteen, jos haluaa pohtia tarkkoja kulutus- tai säästösummia heti kuun aluksi.
    • Kuukausiaukeaman jälkeen jokaiselle viikolle on varattu viikkonäkymät, joihin voi kirjata aihealueittain ja päivittäin omat menonsa. Itse en hyödynnä sarakkeita päivittäin, vaan laitan vain järjestyksessä riviin, mitä mihinkin alueeseen, kuten ruokaan tai kahviloihin on kulunut. Päivittäin merkitsemisessä on se ongelma, että saatan käydä joinakin päivinä useamman kerran kaupassa tai jopa kahvilla, ja silloin päivänäkymä ruuhkautuu.
    • Viikon päätyttyä kaikki viikon menot lasketaan yhteen. Kuukauden päätyttyä yhteenvetosivulla käydään läpi, kuinka paljon kulutettavaa rahaa oli, kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon sai säästettyä.
    • Kirjan idea on siis lopulta aika simppeli, mutta saa pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Kannattaa testata!

kakeibo_viikkonäkymä

Säästäminen, tuhlaaminen – mahdollisuudet ja sudenkuopat

Kaikkein isoin moka omassa taloudenhallinnassa, jonka olen itse käynyt läpi, on ollut elää kuin viimeistä päivää ilman pientäkään säästettyä summaa takataskussa ja vielä niin, että on päälle hankkinut tappiin asti käytetyn luottokortin. Silloin ajautuu helposti noidankehään, jossa erääntyvä velka on pakko maksaa korkojen kera uudesta palkasta, jolloin elämiseen ei enää jää rahaa ja hetken päästä elää jälleen velaksi. Luottokortti kannattaakin ehdottomasti pitää vain hätävarana johon tarttua vain sellaisissa tilanteissa, kun ei ole vaihtoehtoa ja sellaisissa summissa, jotka kokee voivansa maksaa heti seuraavasta palkasta takaisin. Ihan paras tapa varautua yllättäviin menoihin on vaan kerryttää pikkuhiljaa sitä säästötiliä, josta sitten voi maksaa yllättävän menon, jos sellainen tulee.

Olen itse huomannut, että on helppo päättää säästävänsä kuussa esimerkiksi 200 €, mutta jos rahaa ei nappaa heti syrjään palkasta, rahalle keksii kyllä aina jotakin käyttöä kuun aikana. Näin ainakin minulla. Kun säästösumma on heti ”pois pelistä”,  ei säästämistä tarvitse ajatella sen enempää. Suosittelen kaikille säästösumman suoraveloitusta erilliselle tilille heti kun palkka kilahtaa tilille, silloin ei tule kiusausta jättää säästämistä tekemättä.

Säästämisestä moni ehkä ajattelee, että ei ole varaa säästää, sillä kaikki kuluu mitä tuleekin. Monilla se varmaan pitää paikkansakin. Toisilla taas, kuten minulla, kyse on enemmän siitä, mihin haluaa panostaa. Välttämättömiin kuluihin menee paljon rahaa, kyllä, mutta kun ne on laskenut kuukauden nettopalkasta pois, jää jäljelle vielä summa täysin vapaasti käytettävää rahaa. Menoihin on loppujen lopuksi helpompi vaikuttaa kuin tuloihin.

/Riikka