Lomalla

Kolmen viikon kesälomani on nyt edessä. Tänään oli ensimmäinen lomapäiväni. Söin aamupalan kahdessa osassa. Piirsin aarrekarttaa tulevan 7-vuotiaan synttäreitä varten. Kiersin pitkin pihaa ja kummastelin miten talon ja pihan piirtäminen yhdelle A4:lle voi olla niin hiton vaikeaa. Kävin pitkästä aikaa kaupungilla vaateostoksilla. Ostin shortsit, joissa on ananaksen kuvia.

ananas

Lomalle siirtymiseen liittyy usein paniikkia ja hermostunutta kynsien pureskelua. Työt pitää delegoida eteenpäin, varmistella, perehdyttää, katsoa että kaikki on varmasti kunnossa. Tehdä luvatut rästityöt valmiiksi. Siivota työpöytä. Usein vielä viimeisenäkin päivänä on yksi ja tuhat asiaa, jotka pitäisi saada katsottua kuntoon.

Minilomailin jo juhannuksen jälkeisen viikon, ja täytyy sanoa, että jos kokopitkä lomani olisi alkanut jo tuolloin, olisi paniikki ollut melkoinen. Juhannusta edeltävänä torstaina sammuttelin (pääni sisäisiä) tulipaloja, olin nukkunut jo päiväkausia huonosti, normaalipituinen työpäivä oli kaukainen muisto vain, ja ylityöliukumien määrä oli lähtenyt käsistä. Stressin myötä kroppa oli oireillut jo pitkään, kuten aina stressin hetkellä. Selittämättömät vatsakivut toistuivat päivittäin. Söin kyllä, mutta kurkusta alaspäin kaikki toiminta tuntuikin tehneen lakon. Fyysinen olotilani oli yksiselitteisesti kehno.

Selvähän se on, ettei tuollaisen jälkeen lomalle siirrytä sormia napsauttamalla. Kroppa ja mieli vaatii oman aikansa. Hermo oli herkässä. Viikko lomalla sujahti ohitse ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan ja jälleen koitti sunnuntai. Oli aika palata töihin.

Oma alani on siitä armollinen, että heinäkuussa kaikki hiljenee kuin salamaniskusta. Viimeiset kaksi viikkoa olenkin saanut hoitaa rästihommia ja ennakkoon suunniteltuja juttuja kaikessa rauhassa, ilman aikataulumuutoksia tai viime hetken kesäkampanjointeja. Olin helpottunut. Kaikki olikin kunnossa. Taivaalliset työkaverini olivat jopa suunnitelleet ensimmäiseen työhönpaluuni aamuun yhteisen aamiaisen. Kenellä muulla on näin hienoja työkavereita?

aamiainen

Eilen torstaina sain iltapäivällä siivottua työpöytäni kaikessa rauhassa. Kävin läpi liput, laput, vihot ja muistiinpanot, joista suurin osa meni roskiin. Siivosin työkoneenkin: kuinka paljon muistiinpanoihin, koneen eri kansioihin ja selaimen kirjanmerkkeihin kertyykään turhaa? Lopulta siivosin myös puhelimeni kuvakansion, sillä jo pitkään luuri on uusia sovelluksia ladatessa herjannut tilan puutetta. Eipä herjaa enää, kun poistin vaatimattomat  14 gigatavua turhia kuvia. Lopulta suljin työpaikan oven takanani levollisin mielin.

varpaat

Ei ole turhaa haihattelua sanoa, että lomalle siirtymiseen pitäisi varata muutama rauhallinen päivä, samoin kuin lomalta paluun jälkeiseen viikkoon. Muuten aivot surraavat työasioiden parissa loman ensimmäisen viikon ajan, ja viimeinen lomaviikko menee työhönpaluuta murehtiessa (näin toki tapahtuu joka tapauksessa). Tai sitten ensimmäinen työviikko vie heti kaikki mehut, ja lomalla ladatut akut ovat tipotiessään ennen kuin huomaatkaan.

Nyt olen lomalla, enkä murehdi että jotakin jäi tekemättä. Toki tänään, ensimmäisenä lomapäivänä, ravasin aamulla taloa päästä päähän ja mietin että mitäs nyt. Työasiat tipahtelivat toinen toisensa jälkeen päästä ja tilalle mahtui virkistäviä ajatuksia. Esimerkiksi nyt illalla, ryystin ravintolassa pillillä cokista ja mietin ääneen, että kukahan tällaisen pillinkin on joskus keksinyt. Ja että mitä iloa siitä oikeastaan on kenellekään. Ja että miksi pilli laitetaan aina naisten ja lasten juomiin, muttei ikinä miesten. Ironista kyllä, Google kertoi että pilliä on  käytetty alun alkaen oluen juomiseen.

/Riikka

mansikat_salo

Emma Teatterissa: Fingerpori

Yhteistyöpostaus – teatteriliput saatu Turun Kaupunginteatterin kautta

Olimme viime viikon kesälomalla ja yksi kevyt viikon ohjelmanumero oli tämän kesän jo toinen vierailu kesäteatterissa. Tällä kertaa suuntasimme Naantalin Emma Teatteriin, missä esitetään tänä kesänä Fingerporia.

Fingerpori on käynyt tutuksi viimeisten kymmenen vuoden aikana, vaikka en sitä itse aktiivisesti päivittäin seuraakaan. Jos sarjakuva ei pomppaa silmille päivän lehdestä, viimeistään Facebookin tai Twitterin uutisvirrassa näkee usein sekä uusia että vanhoja kolmen ruudun sarjoja, joiden kaksimieliset sanakäänteet ovat välillä toimineet jopa aamujumppana, kun ei ole ihan heti auennut. Onneksi meillä on Suomen kieli, josta voi vääntää kaksimielisyyksiä hamaan tappiin asti. Kuten sanottu, itse en ole Fingerporin uskollisin fani, enkä siten myöskään syventynyt sen enempää Fingerporin maailmaan, mutta ainakin tällaiselle satunnaiselle lukijalle teatteriesitys tarjosi hauskan illan, jossa sekä toteutustapa että roolisuositukset olivat erittäin onnistuneita.

Mietin etukäteen, miten sarjakuva toimii teatterin lavalla, mutta se toimi yllättävän hyvin. Kokonaisuus oli pääasiassa neljän näyttelijän vuorottelua, lavalla tapahtui koko ajan ja kaksituntisen aikana nähtiin kymmeniä ja taas kymmeniä vuosien varrelta tuttuja Fingerpori-klassikkoja. Erityisesti Tom Petäjän ja Miska Kaukosen vetämät lukuisat roolit naurattivat kovasti, ja toki Turku-huumori toi hyvän lisämausteen tähän teatteriesitykseen.

Kävin – uskomatonta kyllä – Emma Teatterissa ensimmäistä kertaa. Kyseessä on yli 800-paikkainen ulkoilmateatteri luonnon helmassa Naantalin Kailon saaressa, Muumimaailman kyljessä. Emmaan voit tutustua myös esimerkiksi Facebook-sivun kautta.

Teatterireissulla kannattaa muuten tutustua samalla myös idyllisen kauniiseen Naantalin kesäkaupunkiin: kierrellä vanhan kaupungin kujilla, tehdä kierros Kultarannan puutarhassa, jatkaa iltaa Naantalin Kaivohuoneella tai vähintäänkin syödä jätskit ilta-auringon lämmittäessä.

/Riikka

 

 

Kun ei ole viherpeukalo (mutta omistaa pihan)

En ole ikinä ollut erityisen hyvä kasvien kanssa. Onnistun yleensä ennen pitkää tappamaan kaikki kotini viherkasvit, tai sitten ne selviävät hengissä silkalla tuurilla.

Ihmekös tuo – en ole oikeastaan ikinä perehtynyt kasvien anatomiaan. Öööö, eikös se riitä että niitä sillon tällöin kastelee?  No ei vissiin. Pitäisi miettiä, millaista valoa kasvi kaipaa, kastelutahtejakin on erilaisia, toisten pitää olla litimärkinä kokoajan, toiset viihtyvät rutikuivina, multaakin pitäisi vaihtaa ja mieluiten tiettyyn aikaan vuodesta ja ainakin vaihtaa kasvi isompaan astiaan, ettei juuret kierrä pelkkää kehää ruukussa. Ja ne juuret… voi pojat, ne juuret. En tiedä mikä fobia mulla on, mutta sellainen oikein tiuhaan kasvanut, kehää kiertävä juurakko on todella ahdistavan näköinen. Ja multa itsessään  nyt vaan suttaa kaikki paikat.

omapiha07

Vahva tietämyksen puute, saamattomuus, hajamielisyys sekä kummalliset fobiani ovat pitäneet minut tähän asti taidottomana viherpeukalona. Juoneen tuli kuitenkin pieni muutos, kun muutimme omakotitaloon, jonka piha ei ole valtava, mutta kelpo piha kuitenkin. Piha, jossa on kasveja joita pitää hoitaa ja ruoho jota pitää leikata. Toinen R vähän naureskelikin, kun asuntonäytöillä innostuin aina niistä järkyttävän isoista pihoista, joissa kukkapenkeissä piisasi ja joka nurkassa oli toinen toistaan tuuheampia sisustuspensaita ja marjapuskia. Miten ihanaa, tännehän saa vaikka mitä! Ehkä epäilyt olivat aiheellisia historiani puutarhurina tuntien.

omapiha02

Miten siis on pihamme käynyt? Hyvin! Toinen R hoitaa ruohonleikkuun ja minä kävelen harvase päivä pitkin ”tiluksia” tutkiakseni mitä kaikkea kesä puskee maan alta päivänvaloon. Onneksemme pihalla on melko paljon monivuotisia istutuksia, joista en tosin tiedä mitä ne kaikki ovat. Pihalta löytyy ainakin vuorenkilpeä, erilaisia tuijia ja käsittääkseni syreeniä muutama pensas, mutta joukossa on vielä useita kysymysmerkkejä. Osa näistä kuvista on jo useampi viikko sitten otettuja, joten kukinnotkin ovat jo muuttuneet.

omapiha17

Emme  istuttaneet tänä kesänä pihalle yhtäkään pysyvää istutusta. Pari selvästi parhaat päivänsä nähnyttä puskaa olen repinyt pois, mutta muuten katsellaan tämä kesä rauhassa mitä kaikkea pinnan alta vielä paljastuu ja mikä lopulta miellyttää omaa silmää. Ensi kesää ajatellen voikin sitten miettiä jo tarkemmin, mitä voisi korvata jollakin muulla. Jatkossakin pihaan tullee monivuotisia ja melko helppohoitoisia, idioottivarmoja ratkaisuja. Monivuotisten sijaan ostin useita amppeleita ja muutamia muita kesän kausikukkia, joita istutin tällä viikolla ns. parvekelaatikoihin ja joita pyrin nyt parhaani mukaan hoivaamaan. Katsotaan josko saisimme nuo laatikot vielä kiinnitettyä koristeeksi tuohon terassin betonikaareemme.

omapiha03

omapiha01

Ylivoimaisesti isoimman työn olemme pihan suhteen tehneet pihalaatoituksen osalta, erityisesti toinen R on puurtanut sen kanssa tuntikausia. Ensin pesimme koko laatoituksen kaikesta sammalesta (jota oli todella paljon) painepesurin kanssa, sitten koko laatoitukselle levitettiin myrkkyjä, jotteivat rikkaruohot puskisi raoista niin ahkerasti läpi, ja lopulta laatoitusten väliin levitettiin vielä hiekkaa, sillä pesun yhteydessä laatoitusten välistä lähti sammalten lisäksi myös kaikki muu. Pitkä urakka, ja nyt toivotaankin kädet ristissä, että koko hommaa ei tarvitsisi toistaa ihan joka vuosi. Kuvia lähtötilanteesta voi katsella täältä.

omapiha18

omapiha04

Osa tuijistamme on syystä tai toisesta aika väsähtäneitä, joten niistä osa luultavasti karsitaan – etupihalla osa kartiotuijista voi paljon paremmin kuin takapihan aurinkoisessa rinteessä, joten voi olla että kasvupaikkakin on näille väärä. Ostimme vasta tällä viikolla puutarhasakset, joten tällä viikolla pääsen ehkä vielä trimmaushommiin – tosin pitänee googlata, että koska ja miten sekin sitten kannattaa tehdä.

/Riikka

omapiha05

Linnateatterissa: Haluatko mökkiläiseksi?

Yhteistyöpostaus – teatteriliput saatu Linnateatterista

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Vuoden teatterikausi tuli avatuksi tämän viikon keskiviikkona, kun kävimme katsomassa Linnateatterin pihaan katetussa kesäteatterissa uutuuskomedian Haluatko mökkiläiseksi?

Kirjoittelin reilu kuukausi sitten yleisesti Linnateatterista ja sen tarjonnasta, ja sieltä voikin käydä lukemassa, millaisesta teatterista onkaan kyse. Kerrataan kuitenkin nopeasti illan teatteriesityksen juoni: Haluatko mökkiläiseksi? on aikuisille suunnattu komedia, josta usea meistä voi löytää samastumiskohtia, olipa sitten itse mökin omistaja, vanhempien tai muiden sukulaisten mökkivieras tai vain silloin tällöin eri mökeillä vieraileva sivustaseuraaja. Ainakin me huomattiin, että yhtymäkohtia voi löytää myös omakotitaloasumiseen. ;D

Tässä kesäkomediassa keski-ikäinen pariskunta voittaa visailuohjelmasta itselleen unelmien kesämökin, tai niin he ainakin alkuun luulevat. Kesäkauteen mahtuu mm. liuta epäilyttäviä ja epämiellyttäviä naapureita, kesäkotiin asettuva marttyyrianoppi, omat haasteensa aiheuttava teini sekä liuta pakollisia mutta ainakin teoriassa mukavia mökkipuuhia, jotka tuovat kaikki oman mausteensa kesäsoppaan.

Koko näytelmän paras osuus on mielestäni Arttu Kapulaisen vetämät lukuisat roolit, joita kerääntyi näytelmän aikana arviolta ainakin parisenkymmentä. Mukaan mahtuu niin nais- kuin miesrooleja ja vaihto roolista toiseen tapahtui sekunneissa – vain superlahjakas näyttelijä kykenee moiseen. Mökin isäntäparina nähdään Valtteri Roiha ja Minna Kivelä.

Miljöönä Linnateatterin kesäpiha on rento ja tunnelma välitön. Tosin Suomen kesän vuoksi suosittelen ottamaan mukaan talvitakin (mulla oli villakangatakki päällä…) tai ainakin lämpimän viltin. Vaikka katettu teatteri on sisäpihalla, niin sinnekin kylmä tuuli osuu tarvittaessa aika jäätävästi. Kesäteatteriin kannattaa myös saapua viimeistään puolisen tuntia ennen näytöksen alkua, sillä paikat täyttyvät saapumisjärjestyksessä. Jos taas haluatte nauttia teatteriravintolan herkuista, muistakaa tehdä tilaukset viimeistään viikkoa ennen näytelmän ajankohtaa. Jos kiinnostaa käydä katsomassa etukäteen, miltä teatteri tänä vuonna näyttää, niin katso tästä Kalle Lambergin kävelykierros.

Oletteko te jo ehtineet käymään kesäteatterissa?

/Riikka

 

Kun ostan vaatteet(kin) Lidlistä

Tähän on tultu – ostan vaatteetkin jo Lidlistä.

Ajauduin tähän tilanteeseen täysin vahingossa. Aina ennen katsoin ruokaostosten yhteydessä niitä Lidlin keskellä olevia tavaralaareja hyvin epäilevästi. Tiedättekö; niitä, mihin Lidleissä on aina sijoitettu kaikki sadeasuista akkuporakoneisiin. Kaikenlaista krääsää, ajattelin.

Lidl_mekko07

Halikon Prisman viereen avattiin viime vuonna uusi Lidl, paljon edeltäjiään valoisampi ja avarampi. Aloimme tehdä ruokaostokset pääosin siellä, ja pikkuhiljaa ajauduin myös sinne hallin keskiosaan. Ensin löysin alusvaatteet. Alkkarit, sairaan hyviä. Nilkkasukat, oikein kivoja. Tällä viikolla päädyin ostamaan jo mekkojakin.

Lidl_mekko06

Lidlin valikoima on siitä hauska, että ikinä ei oikein voi varmasti tietää mitä löytää. Toisin kuin perinteisissä ruokamarketeissa, Lidlistä saattaa lempituorejuusto olla joskun loppu ja tilalla jotakin vähän samantyyppistä muttei kuitenkaan samaa. Sama juttu vaatteiden kanssa: samaa valikoimaa tuskin on enää seuraavalla kerralla kun astelet kauppaan.

Hintataso on sen verran edullinen, että kun löytää jotakin, jonka tuntee (tai luulee tuntevansa) oikeaksi, se kannattaa ostaa. Sovittamaan Lidlissä eipysty(ainakaan toistaiseksi), mutta palautusoikeus toki on. Edellispäivänä ostinkin surutta kaksi mekkoa ja kaksi toppia, koska tiesin että täyssusiostoksen voi palauttaa ja ensi kerralla mekot on loppu. Toinen mekoista on tämä maksimekko, toinen oli khakinvärinen polvipituinen  mekko. Mekkojen ja toppien yhteissumma huimat 25 euroa.

Lidl_mekko03

Lidlin vaatteiden hintaa ja alkuperää pohtiessa mieleen tulee tietysti, että ketähän tätäkin kolttua tuottaessa on riistetty. Oma vastuullisuuteni vaateteollisuuden epäoikeudenmukaisuutta kohtaan kiteytyy kuitenkin siihen, että olen vähentänyt vaateostosten tekoa viime vuosina huomattavasti: Mukaan ei siis lähde joka viikko (tai edes joka kuukausi) viiden euron (liian) halpoja vaatekappaleita. Toiseksi: Lidlin vaatteet ovat omien tähänastisten kokemusteni kertakäyttökamasta, joka menisi kahden käyttökerran jälkeen roskiin.

Lidl_mekko01

Mitä te löysitte viimeksi Lidlistä? :)

Rentouttavaa sunnuntaita,

/Riikka