Linnateatterissa: Haluatko mökkiläiseksi?

Yhteistyöpostaus – teatteriliput saatu Linnateatterista

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Vuoden teatterikausi tuli avatuksi tämän viikon keskiviikkona, kun kävimme katsomassa Linnateatterin pihaan katetussa kesäteatterissa uutuuskomedian Haluatko mökkiläiseksi?

Kirjoittelin reilu kuukausi sitten yleisesti Linnateatterista ja sen tarjonnasta, ja sieltä voikin käydä lukemassa, millaisesta teatterista onkaan kyse. Kerrataan kuitenkin nopeasti illan teatteriesityksen juoni: Haluatko mökkiläiseksi? on aikuisille suunnattu komedia, josta usea meistä voi löytää samastumiskohtia, olipa sitten itse mökin omistaja, vanhempien tai muiden sukulaisten mökkivieras tai vain silloin tällöin eri mökeillä vieraileva sivustaseuraaja. Ainakin me huomattiin, että yhtymäkohtia voi löytää myös omakotitaloasumiseen. ;D

Tässä kesäkomediassa keski-ikäinen pariskunta voittaa visailuohjelmasta itselleen unelmien kesämökin, tai niin he ainakin alkuun luulevat. Kesäkauteen mahtuu mm. liuta epäilyttäviä ja epämiellyttäviä naapureita, kesäkotiin asettuva marttyyrianoppi, omat haasteensa aiheuttava teini sekä liuta pakollisia mutta ainakin teoriassa mukavia mökkipuuhia, jotka tuovat kaikki oman mausteensa kesäsoppaan.

Koko näytelmän paras osuus on mielestäni Arttu Kapulaisen vetämät lukuisat roolit, joita kerääntyi näytelmän aikana arviolta ainakin parisenkymmentä. Mukaan mahtuu niin nais- kuin miesrooleja ja vaihto roolista toiseen tapahtui sekunneissa – vain superlahjakas näyttelijä kykenee moiseen. Mökin isäntäparina nähdään Valtteri Roiha ja Minna Kivelä.

Miljöönä Linnateatterin kesäpiha on rento ja tunnelma välitön. Tosin Suomen kesän vuoksi suosittelen ottamaan mukaan talvitakin (mulla oli villakangatakki päällä…) tai ainakin lämpimän viltin. Vaikka katettu teatteri on sisäpihalla, niin sinnekin kylmä tuuli osuu tarvittaessa aika jäätävästi. Kesäteatteriin kannattaa myös saapua viimeistään puolisen tuntia ennen näytöksen alkua, sillä paikat täyttyvät saapumisjärjestyksessä. Jos taas haluatte nauttia teatteriravintolan herkuista, muistakaa tehdä tilaukset viimeistään viikkoa ennen näytelmän ajankohtaa. Jos kiinnostaa käydä katsomassa etukäteen, miltä teatteri tänä vuonna näyttää, niin katso tästä Kalle Lambergin kävelykierros.

Oletteko te jo ehtineet käymään kesäteatterissa?

/Riikka

 

Kun ostan vaatteet(kin) Lidlistä

Tähän on tultu – ostan vaatteetkin jo Lidlistä.

Ajauduin tähän tilanteeseen täysin vahingossa. Aina ennen katsoin ruokaostosten yhteydessä niitä Lidlin keskellä olevia tavaralaareja hyvin epäilevästi. Tiedättekö; niitä, mihin Lidleissä on aina sijoitettu kaikki sadeasuista akkuporakoneisiin. Kaikenlaista krääsää, ajattelin.

Lidl_mekko07

Halikon Prisman viereen avattiin viime vuonna uusi Lidl, paljon edeltäjiään valoisampi ja avarampi. Aloimme tehdä ruokaostokset pääosin siellä, ja pikkuhiljaa ajauduin myös sinne hallin keskiosaan. Ensin löysin alusvaatteet. Alkkarit, sairaan hyviä. Nilkkasukat, oikein kivoja. Tällä viikolla päädyin ostamaan jo mekkojakin.

Lidl_mekko06

Lidlin valikoima on siitä hauska, että ikinä ei oikein voi varmasti tietää mitä löytää. Toisin kuin perinteisissä ruokamarketeissa, Lidlistä saattaa lempituorejuusto olla joskun loppu ja tilalla jotakin vähän samantyyppistä muttei kuitenkaan samaa. Sama juttu vaatteiden kanssa: samaa valikoimaa tuskin on enää seuraavalla kerralla kun astelet kauppaan.

Hintataso on sen verran edullinen, että kun löytää jotakin, jonka tuntee (tai luulee tuntevansa) oikeaksi, se kannattaa ostaa. Sovittamaan Lidlissä eipysty(ainakaan toistaiseksi), mutta palautusoikeus toki on. Edellispäivänä ostinkin surutta kaksi mekkoa ja kaksi toppia, koska tiesin että täyssusiostoksen voi palauttaa ja ensi kerralla mekot on loppu. Toinen mekoista on tämä maksimekko, toinen oli khakinvärinen polvipituinen  mekko. Mekkojen ja toppien yhteissumma huimat 25 euroa.

Lidl_mekko03

Lidlin vaatteiden hintaa ja alkuperää pohtiessa mieleen tulee tietysti, että ketähän tätäkin kolttua tuottaessa on riistetty. Oma vastuullisuuteni vaateteollisuuden epäoikeudenmukaisuutta kohtaan kiteytyy kuitenkin siihen, että olen vähentänyt vaateostosten tekoa viime vuosina huomattavasti: Mukaan ei siis lähde joka viikko (tai edes joka kuukausi) viiden euron (liian) halpoja vaatekappaleita. Toiseksi: Lidlin vaatteet ovat omien tähänastisten kokemusteni kertakäyttökamasta, joka menisi kahden käyttökerran jälkeen roskiin.

Lidl_mekko01

Mitä te löysitte viimeksi Lidlistä? :)

Rentouttavaa sunnuntaita,

/Riikka

Salon iltatorilla

Kävin tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä Salon Iltatorilla. Torilla, joka muuten äänestettiin viime vuonna Suomen parhaaksi.

Salon tori on hämmentävä paikka. Yleensä se ammottaa tyhjyyttään, mutta erityisesti viikonloppuaamuisin tori täyttyy kahvittelijoista Salon torin kolmen kesäkahvilan terasseille. Kesän koittaessa tori elävöityy muutenkin torimyyjien ja jäätelökioskien voimin. Mutta mitä tapahtuu kesätorstaisin? Tori täyttyy ruuhkaksi asti ja parkkipaikat loppuvat keskustasta: salolaiset taaperosta mummuihin kokoontuvat torille kiertämään kojuja, syömään torilettua, ostamaan tuoreita vihanneksia ja kuuntelemaan musiikkia.

saloniltatori01

saloniltatori04

saloniltatori05

Salon iltatori on ehdoton perinne, mistä uskoakseni monet niin entiset kuin nykyiset salolaiset sekä kesäasukkaat ja naapurikuntienkin asukkaat pitävät kiinni. Mukava kesäfiilis torilla ehdottomasti onkin, ja hyvällä säällä torilta saa paljon kerralla irti: voi viettää aikaa ystävien kanssa, ostaa tuoreet vihannekset, juuri kukkaan puhjenneet amppelit ja tehdä vielä löytöjä lukuisilta torimyyjiltä, joita Salon iltatorilla on aina torin täydeltä. Terassilla voi juoda kahvit tai syödä muuta toriruokaa, jota sitäkin löytyy moneen makuun.

saloniltatori06

saloniltatori03

saloniltatori07

Iltatori ei olisi kuitenkaan iltatori ilman livemusiikkia, joka liittyy kiinteänä osana Salon iltatoreihin. Tänään lavalla viihdytti hassu mies Stig.

saloniltatori08

saloniltatori09

saloniltatori10

saloniltatori11

saloniltatori02

Hienoa on mielestäni se, että perinne on säilynyt samantyyppisenä Salossa jo vuodesta 1982, ja vielä kivempaa on se, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus nauttia livemusiikista ja toritunnelmasta keskellä kaupunkia.  Olen itse vielä vähän turisti Salossa, mutta näin lyhyen ajan täällä asuneena on ilo nähdä keskusta vihdoin täynnä eloa ja iloa.

Torilla tavataan,

/Riikka

Oma taloudenhallinta – miksi pidän kirjaa menoistani?

Raha – mikä ihana kamala asia. Useimmat meistä haluavat sitä mielummin enemmän kuin vähemmän, ja monet meistä saavat sitä omasta mielestään liian vähän. Rahat ovat tiukilla, yhdestä pitää tinkiä jotta voi ostaa jotakin muuta. Raha ei kai tee onnelliseksi, mutta se mahdollistaa paljon. Ja rahojen loppuminen kyllä tekee onnettomaksi hetkellisesti, tai ainakin ahdistuneeksi: millä nyt elän?

Olen lähes aina suhtautunut rahaan tavallaan kevyesti. En ole ikinä ollut kova säästämään, vaan pikemminkin kuluttanut huoletta sen minkä olen ansainnutkin. Toisaalta en ole ikinä ajautunut elämään velaksi, vaan tiukoissa tilanteissa olen kyennyt venyttämään penniä todella paljon. Olen sitä mieltä, että hyvin helposti se, mikä tulee myös menee, olipa sitten osa-aikatöissä käyvä opiskelija vai työelämässä jo pitkään työskennellyt palkollinen. Ihmisillä on tapana keksiä rahoillensa käyttöä, niin ainakin minulla.

Miksi sitten seuraan nykyään rahan käyttöni, jos kerran suhtaudun siihen kevyesti? Yksi syy on puhdas uteliasuus, toinen on se, että toki haluan maksimoida tienaamieni rahojen hyödyn. Rahaa kun kuluu hyvin helposti sinne tänne, mutta kun menoja muutaman kuukauden seuraa, alkaa tehdä havaintoja. Ja nämä havainnot vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ostoksia tehdessä. Muutaman kuukauden jälkeen koko hommaan onkin jo koukussa.

Olen itse seurannut omaa rahankulutustani vaihtelevasti viimeiset pari-kolme viime  vuotta. Välillä tarkemmin, välillä suurpiirteisesti. Vaikken tarkkaa kirjaa pitäisikään, kuulun silti niihin jotka tietävät tilin saldon vähintään yhden satasen tarkkuudella. En totta puhuakseni voisi edes kuvitella tilannetta, jossa minulla ei ole hajuakaan, onko tilillä pari sataa vai pari tonnia.

Toukokuussa menin kirjanpidossa askelta pidemmälle, ja ajattelin jakaa oman rahankäyttöni tuloksia nyt myös tänne blogin puolelle. Innostusta lisäsi entisestään työkaverini Katjan aiheeseen liittyvä postaus, jossa tarkasteltiin ruokaan kuluvan rahan määrää kuukausitasolla.

Kuten Katjalla, myös minulla on excel-taulukko, johon kirjaan kaiken kuluttamani rahan. En täytä taulukkoa päivittäin, välttämättä edes viikottain, vaan tapanani on säästää kaikki kuitit ja kuun lopuksi sitten käydä läpi ja kirjata kaikki, mihin rahaa on kulunut. Kuitit ovat kätevin tapa pysyä kärryillä menoista ainakin siinä tapauksessa, että edes välillä käyttää myös käteistä. Ja minähän käytän, esimerkiksi toriostoksilla tai muita pikkuostoksia tehdessä.

kukkaro

Toinen syy säästää kuitit on se, että vain kuiteista näkee tismalleen, mitä on ostanut, verkkopankista taas näkee vain sen, kuinka paljon mihinkin kauppaan on kulunut. Tästä taas päästään siihen syyhyn, miksi kulutuskirjanpidossa on mielestäni ylipäätään järkeä. Toki silläkin pääsee alkuun, että seuraa menoja suurpiirteittäin: esimerkiksi että ruokaan meni tässä kuussa 300 euroa, vaatteisiin 150 euroa, kahviloihin 70 euroa ja niin edelleen. Mutta tiedän jo suurpiirteittäin oman kulutuksen suuret linjat. Monet kuluerät kun toistuvat kuukaudesta toiseen melko samana. Tämän lisäksi se, että olen ostanut esimerkiksi Citymarketista 70 eurolla jotakin, ei tarkoita sitä, että olisin ostanut 70 eurolla ruokaa. Samoin esimerkiksi Stockmannilta voi ostaa niin meikkejä, vaatteita, ruokaa kuin huonekaluja. Toisin sanoen, menojen lajittelu pelkkä kaupan mukaan vääristää lopputulosta eikä ”opeta” oikeastaan tässä vaiheessa tällaista kuluseurantahöppänää enää mitenkään. Jättää korkeintaan jälkeensä kysymysmerkin: ”miten kauppaan X on voinut kulua noin paljon rahaa..!?!

Ja ruokien hinnat, mikä lempiaiheeni! Olen oppinut paljon ruoan hinnasta yksinkertaisesti hintoja koneelle näpytellessä. Sinänsä hassua, että vaikka altistumme hintalapuille viikoittain erilaisia ostoksia tehdessä, hinnat sisäistää paremmin vasta kun tavara on ostettu kodin hyllylle ja raha on lähtenyt pois omasta pussista. Kuluja seuratessa herkistyy nopeasti eri summille: tunnistaa, onko vihannesten kilohinta kallis vai ei, mistä kaupasta saa juustot tai mehut edullisimmin ja onko neljä euroa oliiveista paljon vai vähän. Jos nimittäin olet useampaan kertaan naputtanut koneelle, että puoli litraa maustamatonta jogurttia maksaa Lidlissä  70 senttiä, yli kolmen euron jogurtti alkaa väkisinkin tuntua kalliilta.

hedelmät

Lajittelin omat menoni toukokuussa seuraaviin kategorioihin:

  • Ruoka (alakategorioina vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, juomat, herkut, einekset, viljatuotteet, kissanruoka, alkoholi, muovikassit(!) ja muut.
  • Muut ruokakulut (alakategorioina lounas, ravintolat&pikaruoka, kahvilat)
  • Sisustus
  • Puutarha & kukat
  • Astiat
  • Kodinhoito
  • Huonekalut
  • Kosmetiikka
  • Terveys & hygienia
  •  Vaatteet
  • Asusteet
  • Lahjat
  • Hupi
  • Kissa (muu kuin ruoka)
  • Sekalaiset
  • Vakuutus
  • Julkinen liikenne
  • Lainanlyhennys
Ruokakulut

Ruokakulut ovat yksi arjen isoimmista menoeristä. Maksan meidän taloudessa suuren osan ruokakuluista, sillä toinen R maksaa sen sijaan paljon muita kuukausittaisia juoksevia kuluja, kuten vesi-, sähkö- ja nettikuluja. Ruokakulut ovat se menoerä, johon olemme viime aikoina pyrkineet vaikuttamaan erityisen paljon, koska se on menoerä johon todella pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi sillä, että käy Lidlissä Cittarin tai Prisman sijaan ostoksilla säästää kuukaudessa ainakin satasen. Myös ruokien suunnittelu etukäteen auttaa karsimaan ruokalaskun summaa. Tämän suhteen on vielä varaa kehittyä, kuten myös siinäkin ettei ruokahävikkiä tulisi lainkaan.

Arvaatteko mihin ruokaryhmään kului toukokuussa eniten rahaa? Ehkä vähän yllättäen: maitotuotteisiin, 59 euroa! Tähän ryhmään kuuluvat niin maidot, jogurtit, kermat kuin erilaiset juustotkin. Toiseksi eniten kului lihaan ja kalaan (44 €), sitten hedelmiin (42 €), vihanneksiin (30€) ja juomiin (41€). Alkoholiin kului 38 euroa, herkkuihin 35 euroa ja kissanruokiin 27 euroa. Eineksiin taas kului vain 19 euroa (mistä olen erityisen ylpeä) ja viljatuotteisiin 14 euroa. Kategorioiden ulkopuolella oleviin (kananmunat, salaatinkastike, hummus, mansikkahillo…) kului samoin 14 euroa. Muovikassien ostamista on pyritty pääsemään eroon, ja niihin menikin onneksi vain 57 senttiä. Jes! :D

Ruokakauppojen ulkopuoliisiin ruokakuluihin kului kuitenkin vielä selvä summa rahaa: lounaisiin 53 euroa, kahviloihin 50 euroa, ravintoloihin 15 euroa ja Bestbites-ruokalähetykseen 40 euroa.

Ruokamenojen määrä ei vastaa ihan puhtaasti totuutta, sillä vaikka maksoin toukokuussa suuren osan ruokakuluista, niin en kuitenkaan aivan kaikkea. Ruokakaupan kokonaissumma 363 euroa ei siis aivan vastaa totuutta. Muiden ruokakulujen eli ravintoloiden ja kahviloiden menot, 158 euroa, ovat olleet laskusuhdanteessa jo pitkään. Erityisesti kahvilamenojen määrään olen tyytyväinen: 50 euroa on vielä melko maltillinen summa kahvilakäynteihin, ainakin tällaiselle kahvilafanille.

tulppaanit1

Koti (sisustus, puutarha, huonekalut, kodinhoito, astiat)

Kotiin kuluvien menojen määrä vaihtelee kuukausittain todella paljon. Tämän kategorian menoista pystyy välillä tinkimään, jos tarve vaatii. Esimerkiksi astiat, huonekalut ja muut sisustusmenot ovat niitä, joita vain harvoin on aivan pakko ostaa, mutta tietysti joitain kodin hyödykkeitä, vaikkapa nyt saippuaa ja talouspaperia, on luonnollisesti pakko ostaa.

Finlayson

Olen melko maltillinen sisustaja: en osta sisustustavaroita hetken mielijohteesta, vaan pohdin niitä yleensä melko pitkään. Joskus saatan silti ostaa jotakin yllättäen, jos kohdalle osuu hyvä löytö. Esimerkiksi yllä kuvassa olevat pyyhkeet ja lakanat ostin heräteostoksena Finlaysonin popupin loppuunmyynnistä, missä suurin osa valikoimasta oli 60 prosentin alennuksella (ostokset  jo maaliskuulta).

Kodinhoitoon kuuluvia tavaroita (pesuaineita, tiskirättejä…)ostan yleensä könttänä Tokmannilta, joten niitä kuluja ei edes kerry jokaiseen kuukauteen, esimerkiksi toukokuuhun. Huonekaluihin on mennyt nyt viimeisten kuukausien aikana paljon rahaa, sillä ostimme uuteen taloon niin uuden sängyn, sohvan kuin keittiökalusteetkin, ja maksoin näistä viimeisen erän, 200 euroa, toukokuussa pois. Myös sisustukseen (mm. matto, kaitaliina, tyynynpäälliset) kului toukokuussa melko paljon rahaa, 158 euroa. Vierailin toukokuun alkupuolella myös Iittalan outletissa, jonka vuoksi astioihin kului jopa 149 euroa, puutarhaan ja kukkiin sen sijaan vain 21 euroa.

omapiha10

Hyvinvointi & ulkonäkö (vaatteet, kosmetiikka, terveys)

Toinen kategoria, josta pystyn nipistämään halutessaan todella paljon, on vaatteet ja muutenkin ulkonäköön liittyvät ostokset. Esimerkiksi välttämättömiä vaatehankintoja on vain harvoin, useammin on kyse halusta näyttää kivalta ja saada jotakin uutta. Kuukausittaiseen budjettiini ei sisälly läheskään aina vaateostoksia, mutta toukokuussa niitä oli muutamia: vaatteisiin kului 115 euroa, asusteisiin 12 euroa, kosmetiikkaan 32 euroa ja terveyteen reilu euro.

kissa01

Kissa

Kissan pitäminen lemmikkinä on pääasiassa hyvin edullista. Ruoat maksavat pari-kolmekymppiä kuussa, ja usein kulut jäävätkin siihen. Toukokuussa rahaa kului kuitenkin punkkikarkotteisiin, matokuureihin ja kaulapantaan, yhteensä 52 euroa.

Lainat, vakuutukset, julkinen liikenne

Pakolliset tylsät ja suuret kulut, jotka on pakko maksaa kuukausittain. Vakuutusmaksuja ei onneksi joka kuukaudelle tipahda, mutta asuntolaina ja työmatkakustannukset kyllä. Junamatkoihin kului toukokuussa 140 euroa, lainanlyhennykseen 550 euroa ja vakuutuksiin 91 euroa.

Huvit, lahjat, sekalaiset

Joka kuukaudesta pieni osa kuluu myös kaikkeen sekalaiseen, jota ei oikein osaa kategorisoida. Osa tästä summasta menee lahjoihin,  (toukokuussa äitienpäivään ja Helsinki-tuliaisiin, 69 euroa), osa huvituksiin (toukokuussa reissu Helsinkiin hotelleineen, 106 euroa) ja kaikkeen sekalaiseen, kuten Netflixin ja Spotifyn kuukausimaksuihin ja muuhun vastaavaan (31 euroa). Menojen laputtaminen eri ryhmiin ei ole aina yksinkertaista, koska esimerkiksi reissukuluja voi laskea sekä ravintolakuluihin että puhtaasti matkakuluihin.

Kaikkineen vaikuttaa siltä, että toukokuussa minulla kului rahaa melko tarkalleen 2 200 euroa.

Onhan se paljon rahaa – mihin sitä sitten vertaakin. Näin lopuksi päästään kuitenkin takaisin siihen, miksi pidän kirjaa menoista: jotta voisin vaikuttaa niihin paremmin. Jos tuntuu joskus siltä, että huhhu, vaatteisiin meni aivan liikaa rahaa tässä kuussa, niin ihmeesti sitä seuraavassa kuussa miettii, ennen kuin lampsii jokin rätti kourassa kassalle.

Koko toukokuuhun ei oikeastaan sisälly kovin paljon mitään menoja, joiden kuluttaminen varsinaisesti harmittaisi. Monet kuluista ovat kuitenkin edellytys sille, että elän maallisesti sellaista elämää kuin haluankin elää. Ja jotain pientä pystyy laittamaan sukanvarteenkin, mikä sekin on aina hyvä juttu.

/Riikka

Woden sneakers – päivän päheimmät tossut

Ja niin koitti päivä, kun ostin uudet, päheät Wodenin tossut.

Vietin viime viikonlopun ystäväni A:n kanssa Helsingissä. Tunnelma oli rento: rauhallista käyskentelyä kahvilasta toiseen, kaunista kulttuuria, kaupasta seuraavaan tassuttelua, välillä taas jonnekin istumaan ja ihmettelemään ihmisvilinää: kokonaisuudessaan siis rauhallinen irtiotto arjesta ja yhteistä aikaa ystävän kanssa.

Vaikken reissulle etukäteen mietittyä budjettia asettanutkaan, olin päättänyt että ostoksiin ei saa kulua kovin paljon rahaa. Viime aikoina rahankäyttöä on pitänyt miettiä entistä tarkemmin, sillä omakotitalon oston myötä rahaa kuluu tavallisten menojen ohella kaikkeen epätavalliseen. On tunne, että koko ajan pitää pitää jotakin myös sukan varressa. Varsinkin näin alkuun pelkään sitä, jos jostain nurkan takaa tulee jokin yllättävä rahareikä, joka vie tilipussista kolmenumeroisen luvun. Ja tuleehan niitä, vaikkei toistaiseksi täysin yllättäviä. Osittain siksi olen kuitenkin nuukaillut viime aikoina vaateostostenkin suhteen. Mutta nämä oli pakko saada!

Woden02

Olen nähnyt Wodenin ihania tossuja jo muutamilla tutuillani ja ihaillut niitä salaa näyteikkunoissa. Olen ikuinen tennarifani ja puen aina jalkaani mielummin tasapohjaiset kengät kuin korkkarit. Siksi tiedän näiden tulevan kovaan käyttöön. Ja mä vaan ihastuin näiden ulkonnäköön! Kun vaatekaappi on muuten täynnä yksivärisiä vaatteita ja raitaa, on välillä paikallaan pukea jalkaan jotain överiä.

woden_sneakers01

Wodenin kengissä on aito korkkipohjallinen, joka hengittää paremmin kuin ”tavallinen” pohja ja mukautuu käyttäjänsä jalkaan. Nämä tanskalaiset tossut hakivat toki uomiaan ensimmäisillä käyttökerroilla, mutta pohja istuu jalkaan jo nyt yllättävän hyvin. Ja on ihanan pehmeä! Jos muuten joku miettii mistä nimi tulee – se on Works of Denmark. Halleluja skandinaavinen suunnittelu.

Ostin kengät itse Ziosta, mutta Wodenin kenkiä löytyy esimerkiksi Turussa Linnankadun Dotsista ja ainakin Zalandolta ja Bootzilta.

woden_sneakers04

Ja hei – ainakin itse aktiivisesti blogeja lukevana ja blogeista juttuja kuulevana törmään usein ajatukseen, että blogit ovat yhtä kulissia ja että päivän asut eivät ole ikinä oikeasti päivän asuja. Tällä kertaapa on! Nämä kuvat otettiin tänään työpäivän päätteeksi kymmenessä minuutissa työkaverini Katjan avustamana ennen kuin lähdin junalla kohti Saloa. Hassahdan jakamaan juuri nämä kuvat, joissa silmät on kiinni ja tasapaino puuttuu, koska ne olivat niitä aidoimpia. Kiitos Katja!

woden_sneakers03

turku_kirjasto

Woden01

woden_sneakers02

R_koru

/Riikka