Helpot välipalat TOP 3

Kuinka vaikeaa voi yhden aamupalan syöminen olla? Yllättävän vaikeaa – tiedän kokemuksesta. Yleensä kyse on siitä, etten nouse sängystä kyllin aikaisin, ja sitten onkin jo kiire junalle. Saatan olla muihinkin vuorokauden aikoihin erittäin kärsimätön välipalan syöjä – nyt tai heti on parempi vaihtoehto kuin vartin päästä.

Keräsin  tämän hetken omat lempivälipalani, joita syön ihan jatkuvasti, välillä aamupalaksi, välillä välipalaksi. Mitään valmistamista näissä ei ole. Ja siksi nämä ovat niin hyviä.

Vaalea leipä hummuksella ja kurkulla

hummusleipä

Hummus toimii monessa, mutta tämänhetkinen suosikkini on kevyesti paahdettu vaalea leipä, Lidlin hummus ja suomalainen kurkku. Niiiin hyvää!

Riisipiirakka ja nokare voita

karjalanpiirakka

Koskikylän riisipiirakoita saa Lidlistä kymmenen paketissa parilla eurolla. Tämä ei kaipaa kaveriksi muuta kuin nokareen voita, joka sulaa mikrossa hetken lämmitetyn piirakan päälle. Erityisen ihanaa iltaruokaa, mutta toimii myös aamulla ja iltapäivällä.

Maustamaton jogurtti + appelsiini/viinirypäleet/banaani/mango

luonnonjogurtti_hedelmät

Tämän ”valmistamiseen” kuluu näistä kolmesta eniten aikaa (kahteen edelliseen noin 20 sekuntia), mutta eipä tässäkään ole kyse kuin muutamista minuuteista. En ole enää aikoihin syönyt maustettuja sokerijogurtteja, koska maustamaton jogurtti itse lisättyjen mausteiden kanssa on vain niin paljon paremman makuista. Melkein kaikki hedelmät sopivat joukkoon: appelsiini, banaani, ananas, viinirypäleet, mango, omena ja moni muu. Tätä voisi tietysti jatkaa esimerkiksi granolalla tai pähkinöillä, but I like to keep it simple. 

Helppoa ja yksinkertaisen hyvää tiistaita,

/Riikka

Linnateatterissa on myös kesäteatteri

Olen aina pitänyt Linnateatterista. Koko sen neljätoistavuotisen historian ajan, vaikken voi itseäni teatterin suurkuluttajaksi kutsuakaan. Linnateatterissa on aina rento ja kotoisa fiilis, sellainen joka ei pakota pönöttämään ja varmistamaan, että onhan huulipunat ojennuksessa. Omaan makuun tämä on siis vain hyvä asia. Se on hyvä asia myös niille, jotka pohtivat ovatko lainkaan teatteri-ihmisiä. Jos siis olet teatterinoviisi, kannattaa aloittaa täältä. Linnateatteri on painottunut komediaan, joten vahva veikkaukseni on, että jokainen löytää jotakin naurun aihetta Linnateatterin esityksistä.

Sain kutsun Linnateatterin bloggaajailtaan, jossa kerrottiin mitä kaikkea Linnateatteri tarjoaa tulevien kesäkuukausien aikana. Lisäksi saimme maistella teatterin oman Teatteriravintolan kevätmenuta.

linnateatterin-ravintola04

Kun nyt ruoka tuli puheeksi, niin aloitetaan siitä. Eli Linnateatterin yhteydessä toimii ravintola 3. kerroksessa, joka onkin nimensä mukaisesti Teatteriravintola. Teatterilava ja ravintola samassa tilassa, kuinka kätevää.  Tämä ominaisuus lisää Linnateatteriin vielä pienen lisän intiimiyttä, ruoat kun voi nauttia joko ennen esitystä tai sitten väliajalla, eikä tarvitse paljon paikaltaan liikahtaa. Ja ruoka on muuten todella hyvää, jos eilisillan antimiin on uskominen. Kesäteatterin näytöksien aikaan ravintola toimii myös ulkona. Kannattaa vilkaista tämä linkin kautta ravintolan menu. 

linnateatterin-ravintola01

linnateatterin-ravintola02

Illan toisena teemana oli esitellä kesän uutta näytelmää Haluatko mökkiläiseksi, jonka ohjaa Kari-PekkaToivonen ja joka näytellään kolmen näyttelijän, Arttu Kapulaisen, Minna Kivelän ja Valtteri Roihan voimin. Mielenkiintoiseksi tämän teatteriesityksen tekee se, että näytelmä ei ole suinkaan kolmen roolin esitys, vaikka näyttelijöitä onkin vain kolme, vaan roolit vaihtuvat näyttelijöillä esityksen aikana tiuhaan tahtiin. Linnateatterin pihanäyttämöllä esitettävä komedia on uskoakseni juuri niitä näytelmiä, joihin monet voivat samastua: luvassa on nimensä mukaisesti mökkielämää kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Samppalinnan teatterin ohjelmistoon voit tutustua tämän linkin kautta.

Illan viimeisenä ohjelmanumerona oli Jukka K. & Divet (Marko Vainio) dragshow. Ikinä ennen en ole käynyt dragshow-esitystä katsomassa – en siis osannut odottaa oikein mitään. Mutta voi jestas, täytyy sanoa että olipahan kertakaikkisen hauska! Imitoimisen lahja on käsittämätön, enkä voi kuin hattua nostaa kaikelle sille heittäytymiselle, isolle taidolle ja halulle viihdyttää. Ikävä kyllä jouduin kiiruhtamaan junalle jo väliajalla, olisin ehdottomasti halunnut nähdä esityksen loppuun asti. Imitointeja sai todellakin nauraa ja esitys oli myös suuri nostalgiatrippi vanhoihin biiseihin vuosien takaa.

Kiitos Linnateatteri erinomaisista tarjottavista ja hauskasta illasta. Kesäteatterissa tavataan, aivan varmasti!

/Riikka

Päiväretki Salossa: Teijo ja Kalasuntti

Päätimme hyödyntää kauniin kevätlauantain ulkoilemalla, nyt kun sellainen viimeinkin koitti kaiken lumisekoilun jälkeen. Kuten monet kerrat aiemminkin, lähdimme kohti Teijon kansallispuistoa, ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Tällä kertaa valitsimme kuitenkin uuden reitin ja lähdimme katsastamaan Kalasuntin saaren, jonne pääsee köysilossilla.

Teijo_kansallispuisto05

Teijon kansallispuisto sijaitsee Salossa. Päiväretkikohteena se on erinomainen erityisesti Salossa asuville, sillä Teijolle  ajelee Salon keskustasta alle puolessa tunnissa. Teijolle saapuu retkeläisiä kuitenkin kauempaakin, ja esimerkiksi ulkomailta saapuville vieraille kohde on erinomainen vaihtoehto. Kansallispuistoalue tarjoaa monipuolisesti sekä meri- järvi- että suomaisemaa, ja pienellä päiväretkellä pääsee hyvin karkuun arjen hälinää. Vastassa on rauhallista luontoa ja reittejä, joiden varrella voi pysähtyä laavulle syömään eväitä.

Teijo_kansallispuisto03

Valitsimme tänään kohteeksi Kalasuntin pienen saaren, joka sijaitsee Sahajärven keskellä. Auton jätimme Laviankallion parkkipaikalle, josta on lyhyt matka saareen. Kohde on erilainen köysilossinsa vuoksi: itsensä saa kirjaimellisesti hinata saarelle raa’alla mies- ja naisvoimalla. Perusreippailuun saa siis mukaan astetta raskaampaa liikuntaa, sillä köyden vetäminen ei ole erityisen kevyttä puuhaa. Mukavaa kuitenkin, ja matka saareen on verrattain lyhyt.

Teijo_kansallispuisto

Itse saari on täynnä kevyesti kumpuilevaa maastoa, joka sopii lähes kaikenikäisille retkeilijöille. Saaren korkeimmalta kohdalta aukeaa kuvankauniit järvimaisemat, joissa silmä lepää pidemmänkin hetken verran. Saaressa voisi hyvin myös yöpyä, ja jonkun teltta tuolta tänään löytyikin.

Teijo_kansallispuisto07

Teijo_kansallispuisto02

Ja mitäpä luontoretki olisi ilman eväitä! Kesäkausi on nyt virallisesti avattu, sillä grillasimme laavulla kauden ensimmäiset makkarat, ja jälkkäriksi olin käynyt hakemassa Lidlin tuorehyllystä vadelmamunkit. Vieressä retkiseurue paahtoi mm. perunaa, porkkanaa ja sipulia, ja täytyy sanoa että annoskateus iski pahemman kerran. Sovittiinkin toisen R:n kanssa, että seuraavalle reissulle pitää hommata paremmat eväät. :)

/Riikka

Teijo_kansallispuisto04

Kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat

Bongasin hauskan Vanhat profiilikuvat -postausidean Mamma rimpuilee -blogista ja tänään myös Einon blogista, ja näiden inspiroivien postausten pohjalta päätin avata myös omaa Facebookki-historiaa. Onhan tänään sopivasti myös syntymäpäiväni!

Totuuden nimissä pitää sanoa, että profiilikuvakansio on kyllä jossain kohtaa joutunut itsesensuurin uhriksi, koska näköjään esimerkiksi vuosilta 2009 ja 2010 ei löydy profiilikuvaa ollenkaan. Harmi sinänsä, olisi voinut olla hauskaa katseltavaa. Sen sijaan vuonna 2013 olen vaihtanut profiilikuvaa yhtä usein kuin sukkia. Nyt pitää muistaa säästellä delete-nappia: kuinka hauskaa tämä onkaan 20 vuoden päästä? Mutta nyt, aloitetaan!

2008

2008. En kyllä millään usko, että tämä olisi ensimmäinen profiilikuvani ikinä. Harmi että sensuuri on osunut juuri niihin ekoihin kuviin, Facebookiin kun liityin muistaakseni jo 2007. Niin tai näin, tässä brunette-Riikka! Silloin joskus nuorena. Tähän kuvaan ei liity mitään erityisiä muistoja, mutta väittäisin, että jonnekin kekkereihin olen matkalla kun olen noin laittautuneena.

7:11

2011. Tjoo… Kuten sanottu, nyt hypätään pari vuotta eteenpäin ja meidän kaveriporukan kesäretkiin, kun kierrettiin Turun eri pubeja, ihan harrastusmielessä. Mitä tähän nyt voi sanoa? Puffet maistuu hyvältä ja sillee. En menisi väittämään, että tässä ollaan ihan selvinpäin. Nätti juurikasvu, btw.

316230_10150287316571915_4717891_n

Rapujen kanssa hassuttelua syksyllä 2011. Hauska ilta!

531641_10150948802736915_352124268_n

2012 ja Turun terassilla, jäde maistuu tässäkin. Oonpas mä tumma!

11:12

Vuonna 2012 heittäydyin myös taiteelliseksi.

36524_10151219264811915_1041988915_n

2013 ja kaunis filtterikuva. Selfietä on otettu sarjatulena.

165217_10151419891856915_1123539438_n

Vappujuhlintaa 2013. Half-me. Pientä taiteilijavibaa tässäkin.

1238164_10151639569871915_1492751629_n

2013, muistoja kokkailuilloista, joita järjestettiin kaveriporukalla joskus hyvinkin ahkerasti. Good times.

12:13

Joulu 2013. Näköjään siirtymässä blondiksi.

1009912_10151914379916915_1558661951_n

2014. Filtterit on vahvasti käytössä edelleen. Onneksi olen sittemmin ymmärtänyt vähentää kontrastin käyttöä…

981295_10152080771256915_1353472555697301962_o

2014 Roomassa. Miten mä onnistun aina syömään jäätelöä profiilikuvissa?! Kertooko tämä minusta jotakin syvempää? Näistä ”kupeista” jaksettiin repiä huumoria. :D

10846108_10152565245646915_1748620064237958288_n

2014 loppuvuodesta pätkäisin tukkani lyhyemmäksi. Ja ostin uudet silmälasit! Näillä mennään edelleen, olleet hintansa arvoiset.

11391515_10152984886131915_1420922530083949911_n

2015 ja kylmä Suomen kesä. Kiertelemässä Suomea, tässä muistaakseni Pulkkilanharjulla.

12019809_10153196384206915_2458753558707790566_n

2015 ja mun virallinen vaalimainoskuva. Näin jälkikäteen sanottuna, aivan järkyttävä otos.

2015

2015 syksy. Kuvan otti Mari Tervahovinkadulla. Yksi niistä kuvista, joista itsekin oikeasti pidän!

14292527_10153938914871915_1150253288140051509_n

Syyskuu 2016. Varsin uutta tuotantoa siis. Mutta miksi mun silmät harittaa eri suuntiin?

17435876_10154478394946915_7778424293088375176_o

2017 ja nykyinen profiilikuva. Näillä mennään, hienoo hei olla 34-vuotias! Kuullaan!

/Riikka

Omakotitaloon muuttaminen – mihin kannattaa varautua?

Mihin pitää varautua kun muuttaa omakotitaloon? Mitä kaikki maksaa? Miten asuminen eroaa rivi- tai kerrostaloasumisesta? Olemme asuneet nykyisessä kodissamme pian puoli vuotta, ja ajattelin, että minulla voisi olla tuoreessa muistissa olevia ajatuksia siitä, mihin pitää varautua omaan taloon muuttaessa.

Omakotitalossa asuminen ei ole sinänsä uusi juttu, sillä olen asunut elämäni ensimmäiset 20 vuotta, eli koko lapsuuteni ja nuoruuteni, omakotitalossa. Silloin aikoinaan, vuonna 2003 kerrostaloon muuttaminen oli se uusi juttu, jota en ollut vielä kokenut. Seurasi 13 vuoden kerrostaloilun putki, jonka jälkeen tein pikavisiitin rivariasumiseen, ja sen jälkeen olinkin jo ostamassa toisen R:n kanssa omakotitaloa.

omakotitalo03

Kaikissa asumismuodoissa on puolensa ja kaikille muodoille on ainakin omassa elämässäni ollut aikansa. Varsinkin opiskelut aloittaessa kodissa oli tärkeää lähinnä se, että asunto olisi mahdollisimman edullinen ja että koti olisi lyhyen matkan päässä keskustasta ja opiskelupaikasta. Vuosikausiin en ollut kiinnostunut edes rivitaloasumisesta, sillä esimerkiksi pihan ylläpito ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Elämänmuutosten myötä toisista asioista on tullut tärkeämpiä kuin toisista ja toki mielenkiinnon kohteetkin ovat muuttuneet. Kaikissa asumismuodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Omakotitalo = järkyttävä asuntolaina seuraavat 30 vuotta?

On melko itsestäänselvää, että asuinkustannukset nousevat kerros- tai rivitalosta omakotitaloon muuttaessa. Toki se, paljonko ne muuttuvat, riippuu monestakin eri tekijästä. Näitä kustannuksia myös me laskeskelimme lukuisina iltoina ennen talokaupoille lähtöä. Kuukausittaisen lainanlyhennyksen määrä  ja erotus edelliseen lainaan tai vuokraan verrattuna ei ole kuitenkaan välttämättä suuri. Esimerkiksi itse maksoin Turussa yksiöstä jopa isompaa vuokraa kuin mitä nyt varsinaista lainanlyhennystä omakotitalosta. Tähän toki vaikuttaa myös se, että muutin Turun keskusta-alueelta Saloon, missä asuinkustannukset ovat asuintavasta riippumatta edullisemmat. Asiaa ei voi tietysti tarkastella aivan samassa suhteessa, sillä vuokraa maksaessa maksat usein samalla myös esimerkiksi vedestä ja muista yleiskuluista (jotka omakotitalossa maksat erikseen). Pointtina on kuitenkin se, että omakotitalossa asuminen ei ole välttämättä ikuinen velkavankeus.

Sähkölasku pitää jännitystä yllä

Taloa ostaessa ei kannata kuitenkaan ajatella pelkkää asuntolainaa: sen lisäksi listalla on liuta muita kuluja, joita asumisesta aiheutuu. Yksi merkittävästi kasvavista laskuista on sähkölasku, mikäli talossa on sähkölämmitys. Onkin täysin luonnollista, että sähkölasku nousee omakotitaloon muuttaessa, sillä kokonaisessa talossa on myös enemmän lämmitettäviä neliöitä kuin kerros- tai rivitaloasunnossa. Sähkönkulutukseen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan (kuten pitämällä asuinlämpötilan kohtuudessa ja tasaamalla lämmityskuluja muilla keinoilla kuten takkaa lämmittämällä),  mutta valitettavasti sähkölaskussa suurimmaksi kuluksi tuntuu muodostuvan sähkönsiirto, johon ei itse voi vaikuttaa. Isossa omakotitalossa sähkökulu onkin kuukausitasolla kaksinumeroisen luvun sijaan kolminumeroinen. Onneksi tänä talvena ei ollut monia paukkupakkasia, niin ei kovasti tarvinnut jännittää sähkölaskua avatessa.

omakotitalo01

Toki on paljon taloja, joita lämmitetään pääosin muulla kuin sähköllä, esimerkiksi maalämmöllä tai öljyllä. Maalämpöön sijoittaminen on aluksi verrattain iso summa, mutta sähkölaskua sillä saa merkittävästi alas. Öljylämmityksen kulut taas riippuvat öljyn hinnasta, mikä sekin heilahtelee käsittääkseni jonkin verran. Montaa monessa siis. Lämmitysmuoto ja sen aiheuttamat kustannukset on joka tapauksessa asia, johon kannattaa taloa ostaessa kiinnittää erityistä huomiota.

Kiinteistövero? Tonttivuokra? Jätemaksut?

Sitten on liuta kiinteämpiä kuluja, joita maksetaan harvemmin, mutta joista koostuu pitkä penni vuositasolla. Käytännössä nämä ovat niitä kuluja, joita muissa omistusasunnoissa maksaa yhtiövastikkeen muodossa. Yksi näistä on kiinteistövero, joka määräytyy kiinteistön arvon perusteella. Käytännössä mitä uudempi talo, sitä suurempi kiinteistövero. Riippuen siis talon markkina-arvosta kannattaa varautua usean sadan euron kiinteistöveroon vuosittain. Kiinteistövero laskee jonkin verran vuosittain, koska myös kiinteistö vanhenee ja sen myötä arvo laskee.

koti2

Tonttivuokra on toinen kulu, joka lankeaa maksettavaksi vuosittain. Vuokraa toki maksetaan vain silloin, jos et taloa ostaessa osta myös tonttia. Tonttia vuokratessa tontin omistajana on usein kaupunki, kuten meidänkin tapauksessa. Salossa suuri osa myytävistä taloista on vuokratonteilla, minkä takia emme lopulta alkaneet metsästää taloa, jossa olisi oma tontti. Luulen nimittäin, että etsisimme taloa edelleen, jos ostaminen olisi jäänyt omasta tontista kiinni. Tonttivuokrat vaihtelevat todella paljon tontin koosta ja sijainnista riippuen, joten myös se kannattaa ehdottomasti vilkaista tarkkaan kauppoja tehdessä. Myös tähän pitää varata useita satoja euroja vuodessa. Sijainnillisesti on olemassa varmasti paljon eroja. Tontin lunastaminen on joissakin tilanteissa vaihtoehto; silloin kannattaa kuitenkin suhteuttaa tontin hinta vuokraan ja laskea onko tontin itselle ostaminen järkevää.

Muita pakollisia lisäkustannuksia tulee esimerkiksi jätemaksuista, sillä jätekuljetuksen järjestäminen on jokaisen talon omalla vastuulla. Käytännössä jätekulua ei voi kiertää, mutta jätesäiliön tyhjennysväliin voi vaikuttaa.  Mitä harvemmin astia tyhjennetään, sitä vähemmän kuluja. Täytyy myöntää, että olen vähän tyytymätön jätehuollon järjestämiseen täällä Salossa. Jos nimittäin kierrätämme kaikki jätteet; paperit, kartongit, lasit, metallit, biojätteet ja muovin, ei jäljelle oikeasti jää enää mitään mitä väkisin kuuden viikon välein (pisin mahdollinen tyhjennysväli) tyhjennettävään sekajäteastiaan laittaisi. Siksi kierrättäminen on tehty meille ”turhaksi”: tyhjänäkin tyhjennettävästä astiasta kun pitää maksaa. Kierrätyksen suhteen on todella paljon hajontaa eri kuntien suhteen, ja jossakin muualla tämä asia on ehkä ratkaistu paremmin.

Oli jätekäytäntö kunnassa mikä tahansa, on muutoksia yleensä luvassa rivi-tai kerrostalosta omakotitaloon muuttaessa. Ennen kierrätyspisteet sijaitsivat muutamien metrien päässä, nyt kierrätettävä jäte pitää meidän tapauksessa kuljettaa auton kanssa noin kilometrin päähän. Minua tämä ei haittaa, jätepisteet kun ovat kuitenkin matkan varressa keskustaan ajaessa ja koko jätehuoltoon on jo tottunut. Ainakin tähän asti olemme halunneet useimmat jätteet kierrättää, mutta vaikkapa kompostin kannattavuutta pitää harkita tarkkaan.

Isoja ja pieniä ostoksia

Suurimpana yllätyksenä on tullut ehkä kaikki ne varusteet, joita omakotitalossa tarvitsee. Tai tarvitsee ja tarvitsee, useat hankinnat vaan helpottavat elämää. :) Tavallisimpia uusia varusteita ovat pihaan liittyvät hankinnat, kuten ruohonleikkuri, lumikola ja muut pienet pihan kunnossapitoon liittyvät tavarat. Näitä kaikkia hankintoja ei tule miettineeksi välttämättä edes rivitalossa asuessa, sillä taloyhtiöissä nämä ovat yleensä yhteisessä käytössä. Taloa ostaessa ei tullut esimerkiksi mieleen, että olisi muutaman kuukauden päästä ostamassa painepesuria. Näiden lisäksi on pitänyt ostaa kirvestä, vesiletkua, tikapuuta, takkasettiä ja tietysti polttopuita takanlämmitystä varten (nekin maksavat muuten vuositalolla yllättävän paljon).

takka kopio

Monet hankinnat kasautuvat talokauppojen jälkeiseen vuoteen, mutta uskoisin, että enemmän tai vähemmän hyödyllisiä hankintoja tulee olemaan jatkuvasti. Omakotitalossa on perinteisten kodinkoneiden lisäksi monenlaisia muita laitteita, meillä esimerkiksi ilmalämpöpumppu, jota pitää huoltaa. Takanomistajan pitää muistaa välillä tilata myös nuohooja, jotta takka pysyy hyvässä kunnossa.

vaatehuone01

Melko uuden tai uuden omakotitalon ostossa on se hyvä puoli, että kaikki on uutta: kodinkoneet, kiinteät kalusteet, julkisivu. Talon vanhentuessa joutuu ennen pitkää miettimään remontteja, eikä pelkästään niitä remontteja joihin visuaalinen silmä tarttuu, kuten keittiö- tai kylpyhuoneremontti. Näkymättömämpiä kohteita on esimerkiksi katto- putkisto- tai ikkunaremontit, joita pitää jossain vaiheessa tehdä, kun talo vanhenee. Pientä ja isompaa nikkarointia siis riittää!

Uudet tittelit: talonmies, puutarhuri

Tosiaan, omakotitaloon muuttaessa kukaan ei ole enää leikkaamassa nurmikkoa, tekemässä lumitöitä tai siistimässä pensasaitaa – monet asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, kun asuu tarpeeksi pitkään kerrostalossa. Toki harvoin kerrostalon nurmikkoa edes hirveästi katselee ja rivitalossahan omasta pihastaan pitää kyllä itse huolehtia, mutta usein ne varusteet ovat kuitenkin valmiina.

Aika paljon kaikenlaisia juttuja siis. Kaikista muutoksista huolimatta olen niin tyytyväinen ja onnellinen, että ostettiin juuri tämä talo! Pienet kodin projektit on mun mielestä vaan mukavia (puhuu ihminen joka ei remontteja ole tehnyt…) ja esimerkiksi tuo oma piha on niin siisti juttu. :) Ruohonleikkaaminen ja kukkien istuttaminen kuulostaa vain mukavilta jutuilta, ei ikuiselta työleiriltä. Kuten sanoin, kaikelle on aikansa ja paikkansa.

/Riikka