Suuri kahvilakierros

Blogini alkoi aikoinaan turkulaisista kahviloista. Meni melko pitkä aika ennen kuin kirjoitin ylipäätään mistään muusta kuin kahviloista tai kahvilla olemisesta.

Tällä hetkellä mulla on sellainen fiilis, että pölisen kaikesta muusta paitsi niistä kahviloista.

Carre

Fika

jokiranta02

Sitten kävi vielä niin onnettomasti, että edellisessä blogialustassa kirjoittamani jutut hävisivät kuin pieru Saharaan. En jää nyt selittelemään tai surkuttelemaan miksi niin kävi. Kävi miten kävi, männyttä ovat. Nyt onkin siis suorastaan pakottava tarve tehdä uusi kierros Turun kahviloissa. Eivät nuo kahvilat muutenkaan ole jotakin joka pysyisi  vuodesta toiseen staattisessa tilassa: uusia putkahtaa samalla kun osa laittaa lapun luukulle, ja vähintään valikoimat tai sisustukset muuttuvat ajan saatossa. Ehkä se uusi kahvilakierros ei siis ole muutenkaan hassumpi ajatus.

fabbes

Aula

Tästä lähtee siis! Kuppiloiden ohella on jatkossakin juttua myös Turun ravintolatarjonnasta (jos on varaa). Nyt onkin oiva tilaisuus heittää ehdotuksia tai toiveita! Mikä Turun kahviloista tai ravintoloista kiinnostaa tällä hetkellä eniten?

jokiranta

Järjestelijän paljastukset, osa 3: koristeet, härpäkkeet ja tilpehöörit

Mitä tavaroita kaikkien koteihin kertyy kaikkein herkimmin? Mitä ihmiset yleensä tuovat lahjaksi? Mitä kirjahyllyt ja laatikostot usein ovat pullollaan? Koriste-esineitä, erilaisia härpäkkeitä ja tilpehöörejä. Kaikkea Mariskooleista tuikkuihin ja Kanariansaarten matkamuistosta viisi vuotta vanhoihin joulukortteihin. Katosta roikkuvia enkelikoristeita. Pyykkipoikia, joihin voi ripustaa pyyhkeen.

Härpäke on kaikista kodin tavaroista se vaikein, koska sitä kertyy nurkkiin erittäin salakavalasti. Varsinkin naisilla. Jokin esteettisesti kaunis saattaa hypätä silmiin kaupassa aivan hetken mielijohteesta ja sitten se onkin jo aivan pakko saada kotia kaunistamaan.

Kuten jo aiemmissa järjestelypostauksissa kerroinkin, olen aina ollut kova keräilemään tavaraa, mutta toisaalta olen jo pitkään inhonnut kaikkea koristetavaraa. En voi sietää tavaroita, joilla ei ole selvää funktiota. Siksi esimerkiksi posliinikoristeet ja juuri ne pyykkipojalla ripustettavat pyyhkeet ovat saaneet melkein repimään hiuksia päästä. Miksi ihmeessä pyyhe, jossa oletuksena on jo valmiiksi jokin ripustin, tarvitsisi vielä välikappaleeksi ankkakuviolla koristellun pyykkipojan? En ymmärrä.

Toisaalta muutamilla koristeilla on oma paikkansa kotona. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa olevasta puulinnusta en luopuisi kuuna päivänä. Mutta se ei olekaan mikä tahansa koriste, vaan puulintu, joka on välillä rinta rottingilla, toisinaan pää painuksissa. Linnulla on irrotettava pää, ja se on oikeasti mulle tärkeä. Ei sen takia, että sen pää irtoaa, vaan sen takia, että se voi myötäelää mun kanssa. Ja onhan se nyt muutenkin aika sympaattinen.

puulintu

Toiset ihmiset rakastavat tavarapaljouden keskellä elämistä, minä taas yritän päästä koko ajan kaikesta mahdollisesta ylimääräisestä eroon.  Tavaran karsiminen tulee taas pian ajankohtaiseksi, sillä olen jälleen muuttamassa, tällä kertaa hyvin paljon nykyistä pienempään asuntoon. Tavaraa ei kannatakaan raahata perässä väkisin, vaan pistää ennemmin hyvä kiertämään sinne missä sitä tarvitaan.

Jos edessä on suursiivous tai vaikkapa juuri se muutto, ja tavaran karsiminen on toiveissa, kannattaa urakalle varata kunnolla aikaa. Kiireessä tehty siivous ei toimi ainakaan itsellä, koska silloin laitan ”paniikissa” kaiken turhankin ennemmin varastoon kuin kierrätykseen. Mieti siis ihan rauhassa. Jos et muista, milloin jostakin tavarasta olisi viimeksi ollut hyötyä tai iloa, laita se pois. Hyöty ei siis tarvitse olla konkreettinen: eihän tuo puulintukaan mitään saa aikaiseksi, mutta siitä tulee hyvä mieli. Funktio selvä!

pöytälaatikko

Pahimpia ovat tällaiset lipastolaatikot, sillä ne ovat oikeita magneetteja keräämään sisäänsä kaikenlaista tilpehööriä. Nyt näyttää aika hyvältä, mutta usein ei todellakaan näytä. Lykkään tähän laatikkoon erittäin helposti kaiken ylimääräisen pois silmistä, tavaroita, lippuja ja lappuja ”joihin voin sitten myöhemmin palata”. Uggh…

Kannattaa silti hankkia erilaisia laatikoita ja lokerikkoja, joihin pikkutavarat voi lajitella. Pelkkä lipaston laatikko on aika nopeasti yksi sekasotku. Toinen juttu on paperi ja erinäiset asiakirjat. Digitaalisena aikakautena voi aika hyvin luottaa siihen, että melkein kaikki löytyy jostain tietokannasta sähköisessä muodossa. Viisi, viisitoista tai viisikymmentä vuotta vanhoja laskumappeja ei lähinnä kukaan halua katsella ”sitten joskus”.

kotona

Omasta mielestä koti vähällä mutta kivalla tavaramäärällä on paras koti. Sellaisessa ei muuten yleensä ole mikään edes hukassa. Ja silloin kun mikään ei ole hukassa, ei tarvitse menettää hermojaan niin usein.

Yritän päästä muuttolaatikkopuuhiin mahdollisimman pian, jotta ehdin sitten katsomaan joka ikistä tavaraa silmästä silmään ja kysymään itseltäni, että tarvitsenko todella. Tuskin tarvitsen.