Lokakuu, onneksi menit jo

Olihan lokakuu. Luojan kiitos se on tämän viikonlopun jälkeen ohi.

Ilmat olivat mitä mainioimmat. Kaunein syksy valoineen ja väreineen pitkään aikaan, tuntui kuin kaikki sadekin olisi satanut pois kesän aikana. Hyvä niin. Ainakin ajoittain upea ilma piristi synkeää mieltäni ja ajatukset vaihtuivat ahdistuksesta kirpeän syysilman ihailuun, jossa on kieltämättä sitä kuuluisaa jotakin.

Aurajoen ranta

Se muu sitten onkin ollut aika pyllystä näin suoraan sanottuna. Uuteen elämään totuttelua, mutta vielä vanhassa asunnossa – ja yksin. Välillä sitä toivoisi olevansa vähän suoraviivaisempi ihminen, jottei kaikkea tarvitsisi analysoida ihan puhki. Mutta ehkä se on osa elämää, eroa ja ennen kaikkea sitä, että on sattunut syntymään naiseksi. Että ylianalysoi, vatvoo, murehtii, valvoo ja ehkä sitten jonkin ajan päästä rauhoittuu ja saa asian käsitellyksi omassa päänupissaan. 

turku_martti

Sunnuntaina on jo uusi kuukausi, marraskuu, ja huomenna muutan uuteen asuntoon itsenäisenä naisena. Vaikka marraskuu onkin ehkä kuukausista kamalin, piilee siinä ainakin tänä vuonna toivon kipinä. Pohjalta on helppo nousta ylemmäs, joten ehkä marraskuu onkin aika jees!

Turun syksy

JEE ainakin sen takia, että muutan epäilemättä hienoimpaan asuntoon, jossa olen ikinä asunut. Näette pian kuvia. Se on valoisa, erilainen, kaunis ja upea. Tulen nukkumaan ensimmäistä kertaa elämässäni parvella. Siitä asunnosta mulla on hyvä kutina, ja sitä tässä nyt perhana kaivataankin!

Mulla on myös orastava fiilis, että olen ollut viimeisen kuukauden aikana yksi ikävä vätys ystäviäni kohtaan. Toivon, että piristyn. Tai saan edes unta. Ja että saan ruokahaluni takaisin. Se, ettei ruoka maistu on kyllä yksi elämän suurimmista köyhdyttäjistä, samoin unen puute. Rakastan molempia normaalitilanteessa. Tulkaa takaisin, pliiiis.

Nähdään marraskuussa!

 

Paluu kesään

Kun syksy on valitettavasti lopulta nostanut rumaa päätään harmaine pilvineen ja vesisateineen, voi kesään palata vaikka tämän videon kautta, jonka bongasin pari päivää sitten sattumalta Twitteristä.

Ehkä vähän, tai aika paljonkin romantisoitu Ruisrock. Liian puhdas ja ja örvellysvapaa meininki: herkät hetket riippumatossa eivät kuulosta kovin todennäköisiltä ja  teltan päälle salettiin kaatuisi joku alta aikayksikön niin, ettei siinä paljon sirkkojen sirinä kuuluisi.

Mutta sallittakoon tämä, aika kesäinen ja kiva fiilis videolla kuitenkin on. Toivottavasti piristää teidänkin päiväänne ja alkanutta viikkoa. :)

Viikon biisilista, Ka-Ching!

Hei vaan kaikki hei!

Innostuin tekemään tällä kertaa oikein soittolistan, jossa tasavertaisesti oikein hyviä musiikillisia kappaleita. Nimesin listan persoonallisesti lokakuun listaksi, ja saman linkin kautta löytää muitakin biisilistoja, mikäli on kiinnostaa kurkata.

Hitsit, oikein ahdistaa kun tämä blogi on nyt niin hiljainen ollut, mutta mä syytän tätä asuntoa. Täällä on muuttolaatikoita vieri vieressä, tavaroita joista haluaisi päästä eroon, likaa, roskaa, lisää laatikoita ja yksi tyhjä pää. Ei tässä ole Feng shuista tietoakaan.

Mulla on päässä myös kasa hienoja ideoita. Eilen mm. suunnittelin, että voisin lähteä juoksulenkille. Tänään suunnittelin, että olisin käynyt ostamassa uudesta Dots-liikkeestä ihanan lämpimän (ja myös törkeän kalliin) neuleen, jota lauantaina katselin, mutten viitsinyt ostaa, koska olin silloin lähdössä suoraan junalle kohti kotiseutua.

Kumpaakaan en tehnyt. Juoksulenkkiä ehkä kannattaakin harkita tarkkaan, sillä en ole ollut naismuistiin yhtä huonossa kunnossa kuin tällä hetkellä. Joku lämmin paita pitää jossain vaiheessa käydä ostamassa, koska ainut lämmin paita on pesussa, joten palelen. Jos kiroilisin blogissani, niin se kirosana tulisi nyt tähän. piiiiiiiiip.

Tällä viikolla löysin Spotifyn viikon suosituksista lisää 80- ja 90-luvun musiikkia. Kuka muistaa Shania Twainin? Listaltakin löytyvä Ka-Ching taitaa olla tämän vuosituhannen kamaa, mutta siis: Man! I feel like a woman! Klassikko. Tämä olisi pitänyt ehdottomasti muistaa viime viikonlopun luokkakokouksessa, jossa verestettiin yläastemuistoja.

Sinne biisilistaan pääsee tämän linkin kautta. Loppuun vielä soittolistaltakin löytyvä, yksi kaikkien aikojen hienoimmista biiseistä.

 

Unihiekka hukassa ja viikon biisi

Huhheijaa, blogivapaa viikko!

Syynä pitkälti montä päivää jatkunut unettomuus, joka on vienyt voimat kaikelta vapaa-ajan toiminnalta. Pistää muuten aika nopeasti ihmisen pään sekaisin. En yhtään ihmettele, että hereillä pitäminen on yksi tehokkaimmista kidustuskeinoista. Mua ei kukaan pidä hereillä, mutta ei vaan uni tule. Kehityspolku on kulkenut suurinpiirtein ärtymyksestä apatiaan, vahvaan tärinätilaan, ruokahalun menetykseen, lopulta kuumeiluun ja tietysti keskittymiskyvyn heikentymiseen. Mutta kyllä tämä tästä jossakin vaiheessa. Sitten kun olen päässyt tästä kierteestä, niin osaan ehkä kertoa kikat unettomuuden karkottamiseen.

Nyt kuitenkin viikon biisi Spofityn Suositellut-listalta, jonka sisältö muuten vaihtui viime viikolla kertaheitolla, kun fiilistelin eräänä iltana ysärihittejä oikein olan takaa. Seuraavaksi listalta löytyikin sitten jo Ace of Basea ja Euroviisuja. Mielenkiintoista.

Tällainen biisi tuli tällä kertaa vastaan ja tästä tykkäsin. Ei mulla taas muuta.

Pikkujuttuja

Iltaa!

Olen elellyt koko viikonlopun tekemättä yhtikäs mitään. Jo koko perjantain puskin läpi vilunväristyksistä puistatellen, ja lauantaiaamuna olo olikin sitten jo täysin kuollut, tukkoinen ja kaikinpuolin inha. Peruin kaikki menoni ja virittäydyin peiton alle potemaan. Ilmeisesti se kannatti, sillä tänään olo on ollut taas parempi.

Lauantaina ohjelmaan ei siis kuulunut juuri muuta kuin teemuki, villasukat, Netflix ja sauna. Suihkussa rapsuttelin kuivuneita kantapäitäni. Kokeilkaa ihmeessä, oikea köyhän naisen jalkahieronta. Harkitsen vakavasti sellaisen vanhoille ihmisille tarkoitetun suihkutuolin hankkimista, jotta tästä autuudesta voisi vielä paremmin nauttia. Toisaalta ilman suihkutuolia tulee harjoittaneeksi myös tasapainoa, kun venkoilee toisen jalan varassa ja samalla raapii toisen käden kynsillä sen ilmassa olevan jalan jalkapohjia. Jalkapohjissahan on vaikka mitä akupisteitä (tai jotain pisteitä), joten tämä hassu rutiini on oikeasti yksi arkielämäni pelastuksista. Aika perverssiltä (ja ehkä myös vähän iljettävältä) se tässä teksissä kuulostaa. Anteeksi. Kokeilkaa silti. :)

kaskentie

Hyvin rennosti on kulunut tämäkin päivä: astuin ensimmäistä kertaa yli vuorokauteen ulos ja ihanaan syysilmaan. Ostin kauppareissulla pitkän saamattomuusjakson jälkeen uuden ripsarin, jonka huomasin kotona vialliseksi. Se pää oli vääntynyt ihan sellaiseksi käyräksi. Paria tuntia myöhemmin kiikutin ripsarin takaisin Cittarin infotiskille ja lähdin Logomoon Katjan kanssa katsomaan Idaa.

kupittaa

Ida oli pitkälti sitä mitä odotinkin: vähäeleistä, hiljaista ja mustavalkoista tarinankerrontaa. Toivoin koko elokuvan ajan, että Ida lankeaa komeaan saksofonistiin, ja ihmettelin, miksi Idan täti levitti leivän päälle paksun voikerroksen lisäksi suolaa. Vai oliko se suolaa? Ehkä leipurilla ei ollut ollut suolaa.

Leffan jälkeen pohdimme, että ehkä tällaiset hitaat elokuvat tekevät toisinaan ihan hyvää: jatkuviin ärsykkeisiin tottuneina on usein hyvin vaikea keskittyä vain olemaan ja istumaan, jos ympärillä ei satu, räjähdä ja tapahdu sata asiaa yhtä aikaa. Samasta syystä olen kävellyt jo useamman päivän töihin koskematta kännykkään kertaakaan – musiikinkuuntelusta puhumattakaan. Vaikken mikään diginatiivi olekaan, olen aivan liian paljon naimisissa puhelimeni kanssa. Yritän tietoisesti nyt vähän rajoittaa. Ainakin sen verran, että voin kävellä työmatkani rauhassa. Tekee oikeasti hyvää, ympäristön tarkkailu ilman jatkuvaa filtteriä.