Throwback: vuonna 1988

Päätin aloittaa uuden maanantaiperinteen. Teidän onneksenne se liittyy blogiin, musiikkiin ja itselleen nauramiseen. Ajattelin nimittäin ilahduttaa teitä lukijoita joka maanantai jollakin musiikillisella sekä kuvallisella muistolla menneisyydestä.  Ideana on muistella parilla sanalla mennyttä aikaa ja kaivaa arkistojen syövereistä jotakin vanhaa kuvamateriaalia.

Sain idean parisen viikkoa sitten, kun Spotify heitti minulle biisin, jota kuuntelin hyvin ahkerasti reilu kymmenen vuotta sitten, mutta jota en ole kuullut ainakaan viiteen. Yhtäkkiä huomasin miettiväni tiettyjä tilanteita tiettyjen ihmisten seurassa. Seuraavalla sekunnilla huomasin, kuinka paljon elämä onkaan muuttunut niistä ajoista. Hienointa on kuitenkin se, miten vahvasti jokin aika voi jäädä elämään jonkin kappaleen kautta. Ne tuovat mieleen tiettyjä aikakausia, tilanteita ja olotiloja, hyvässä ja pahassa. Jo pelkästään tämän perusteella lienee perusteltua sanoa, että musiikki todella liikuttaa meitä.

Mutta pidemmittä puheitta, hypätään ajassa taaksepäin 28 vuotta, ja samalla meikäläisen ensimmäisiin musiikillisiin muistoihin. Vuonna 1988 olin 5-vuotias valkopäinen tyttö, joka tiesi musiikista sen, mitä kotoa sattui löytymään.

5-vuotiaana

Omia C-kasetteja mulla ei vielä 5-vuotiaana ollut, mutta onneksi isosiskolla oli. Koska isosisko oli muutenkin tuohon aikaan coolein asia maailmassa, kuuntelin tietysti samaa musiikkia. Tästä musiikillisesta heräämisestä elävimpänä on jäänyt mieleen Stephanie. Ei Samantha Fox tai Sabrina, vaan Stephanie. Tosin kovia ässiä nuo kaksi muutakin.

Minulla oli pienenä suuri viehtymys kuninkaallisia kohtaan. Opettelin jossakin vaiheessa kuningasperheiden sukutaulua suurinpiirtein ulkoa, joten ei suuri yllätys että ihan oikea prinsessa nousi ehkä vähemmän lahjakkailla musiikillisilla taidoillaan 5-vuotiaan Riikan soittolistan kärkeen. Stephanien levy näköjään ilmestyi jo vuonna 1986, mutta kasetti taisi löytää meidän perheeseen vasta paria vuotta myöhemmin.

Tässä olkaa hyvät! Stephanie, jolle ei suotu lavakarisman jaloa taitoa. Stephanieta lainatakseni:

He’s a maker of fashion
he’s a faker of passion.

Kyllä ne vaan 80-luvulla osasivat…

Tammikuun suosikit 3/3

Okei, tässä nyt viimeiset kuukauden suosikit. Helmikuussa nämä sitten videon muodossa… ehkä ;)

Tähän viimeiseen osaan kerääntyi sekalaiset loput, toisin sanoen jalkasysteemit, kosteusvoiteet ja yksi erityinen saippua.

jalkavoiteet

Jalkojen kuorintavoiteet, jalkavoiteet ja kaikki jalkojen hyvinvointiin liittyvät tuotteet ovat mulle ylitsepääsemättömän vaikeita käyttää. Suurin ”ongelma” on ehkä se, että jalkavoiteiden kuivumista pitää odotella. Yksi ratkaisu olisi tietysti pitää jalkavoidetta yöpöydällä ja rasvata jalat viimeiseksi illalla. Mutta mä olen aamusuihkuihminen. Ja kuka nyt likaisiin jalkoihin haluaisi levitellä jalkarasvaa. Pitäisi mennä ensin jalkapesulle ja äääääh… Aamulla sitten taas on muutenkin niin tokkurassa, että liukastella siinä sitten vielä rasvat jalassa pitkin kämppää? Ei ei ei.

Tästä syystä kantapäät ovat yleensä kovat kuin korput. Aineista se ei ainakaan ole kiinni. Niitä on kotona kokonainen repertuaari, sillä jalkarasvoja suorastaan kannetaan eteeni säännöllisin väliajoin. Joulukuun puolella Marin pikkujoulujen bloggaajapussukassa oli Himalayan Foot Scrub sekä Foot Care cream, ja joka toisessa Livboxissa tuntuu olevan joku jalkajuttu. Minulle siis yritetään selkeästi kertoa, että nyt kannattaisi ihan oikeasti edes yrittää. Siksi olen päättänyt keskittyä tähän oikein ajatuksella. Tuosta kuvan rivistöstä suosikiksi on noussut jo mainittu Himalayan kuorintavoide. Sen käyttö onnistuu aamusuihkussakin. Samalla voi tehdä päivän tasapainoharjoituksen (riskialtista toki sekin).

vaseline

Toinen juttu, jonka kanssa välillä laiskottaa, on ihonhoito. Kasvot ovat oikeastaan ainut kohta ihosta, jota jaksan aamuin illoin pestä, kosteuttaa ja joskus jopa kuoria. Vartalo taas kärsii kuivuutta, kunnes se alkaa kirvellä ja hilseillä. Olen tehnyt pienen korjausliikkeen tämänkin suhteen, varsinkin näin talven pakkasilla, mutta parannettavaa on edelleen. Nyt olen kuitenkin löytänyt pari tuotetta, jotka imeytyvät ihoon mukavasti, eikä tuloksena ole sellainen limainen iho, jota pitää kuivatella kaksi tuntia (ja samalla varata se kaksi tuntia luppoaikaa kotona nakuiluun). Nämä ovat Vaselinen suihkutettava vartalospray ja Aqualanin perusvoiteet.  Tuo Vaselinen suihkutettava versio on älyttömän hyvin imeytyvää tavaraa ja siksi aivan paras. Suihkutettuna se tuntuu vähän turhankin viilentävältä ainakin tähän vuodenaikaan, mutta siihenkin tottuu. Aqualanin apteekeista löytyvät perusvoiteet taas ovat kaikkea, mitä vartalovoiteen pitääkin olla: hoitavia ja nopeasti imeytyviä. Neutraalin tuoksuisia, joka sekin on muuten aika iso plussa: lähes kaikki rasvat ja meikit tuoksuvat nykyään joltakin. Hankalaa, kun lopulta päällään kantaa suihkugeelin, kosteusvoiteen, hiuslakan, ties minkä ja lopulta itse parfyymin tuoksua. No, nyt lähti juttu taas vähän rönsyilemään, mutta pointti oli se, että kosteusvoiteissa yleensä se yksinkertaisin ja rumin purkki on se paras.

method

Viimeisenä mainittakoon Methodin käsisaippua, jonka haksahdin ostamaan muutama viikko sitten. Maksaa noin kolme kertaa enemmän kuin peruspirkka, mutta joskus näitäkin on vain ihan pakko saada. Tuoksu on miellyttävä, pullo kivannäköinen ja lisäksi tämä ei kuivata käsiä samoin kuin ne peruspirkat. Kotisivuilla lukee, että tätä käyttämällä voi teleportata itsensä Ranskan maaseudulle, mutta mä en toistaiseksi ole päässyt kuin kylpyhuoneesta takaisin olohuoneeseen. Hmph.

Kadotettujen tuntien mysteeri

Toistan samaa kysymystä omassa päässäni viikoittain, jopa päivittäin. Siihen on aina yhtä vaikea keksiä vastausta ja se siinä juuri turhauttavaa onkin. Mihin nämä kaikki vuorokauden tunnit kuluvat?

Olen itse omasta mielestäni mestari ajan kadottamisessa. Osaan olla todella tehokas silloin, kun keskityn ja tiedän tasan tarkkaan mitä pitää tehdä ja missä ajassa. Olen hyvä arvioimaan, kuinka kauan mikäkin työ tai tehtävä vie aikaa. Mutta silloin, kun minulla ei ole mitään tähdellistä tekemistä, lipuu aika ohi tehottomasti, ilman että siitä jää jälkeen mitään näkyväistä. Näin käy hyvin usein työpäivän jälkeen. Ennen kuin huomaankaan, kello on jo yksitoista ja olisi aika mennä nukkumaan. Todella raivostuttavaa.

turku_inthemorning2016

Nurinkurista, sillä en muista, koska olisin viimeksi ajatellut, että ”mitäs sitä sitten tekisi”. Siis ihan aito yli minuutin kestävä hetki, jonka lopputulos olisi etten keksi mitään tekemistä. Ei minulla siis tylsää ole, ja jotain puuhastelen koko ajan. Hyvin usein aikaa syö pari jatkoa Täykkäreitä tai lukematon määrä YouTube-videoita. Mutta sentään kokonainen puolikas hereillä olleesta ajasta? Ei voi olla…

Mietitäänpäs tarkemmin. Mihin vietin eilen aikani?

5.45. Heräsin aivan liian aikaisin. Kävin suihkussa, meikkasin, söin aamupalaa.

6.55. Lähdin junalla Salosta kohti Turkua.

7.32. Saavuin Turkuun. Kävelin töihin.

7.45 Aloitin työt. Sähköposteja.

8.30 Päätän pitää hetken tauon, ja haen alakerran kahvilasta hyvän cappuccinon. Jos se vaikka auttaisi heräämään kunnolla. Takaisin työn pariin: suunnittelua, lisää sähköposteja, lopulta lounas Kauppahallissa.

12.20 Takaisin sorvin ääreen. Valokuvausta, sähköposteja, suunnittelua. Todella monta kuppia teetä.

15.45 Työpäivä täynnä. Kotia kohti.

16.10. Kotona. Kissa odottaa ovella. Ruokin kissan ja puristan sitä sylissä aika monta minuuttia.

16.15.-18. Mystinen hetki vuorokaudesta. Söin viikonlopulta jäänyttä perunamuusia ja lihapullia, paijjaan lisää kissaa, maksan pari laskua. En katso telkkaria enkä pyöri netissäkään. Jonnekin se aika kuitenkin lipuu.

18-19.30. Siskon lapset kylässä. Juodaan mehua ja syödään keksejä. Leikitään kissan kanssa. Jutellaan koulusta.

19. Iltapala. Jakso täykkäreitä.

20. Alan tepastamaan blogin kanssa, kunnes on aika mennä nukkumaan.

Okei, kyllähän mä nyt jotain tein. Kun oman päivän lohkoo osiin, niin jotain sisältöäkin löytyy pikkuhiljaa. Ja löytää myös ne sudenkuopat, joille voi tehdä jotakin.

turku_bluemoment2016

Olen toisaalta turhaa arjen aikatauluttamista vastaan. Toisinaan nimittäin tuntuu siltä, että sopiva ripaus rentoutta pitää mielenterveyden raiteillaan. Toisaalta elämässä on kuitenkin X määrä asioita, joita olisi syytä tehdä, ja ne jäävät vain roikkumaan, jos niitä ei tee ajallaan. Toisena ovat asiat, joita haluaisi tehdä, muttei saa aikaiseksi. Siksi suunnittelusta ja aikatauluttamisesta on myös hyötyä. Ainakin itsellä toimii työpäivän suunnittelu, To do -listojen teko ja kaikki muu vastaava, joten sellaisten soveltaminen vapaa-aikaan ei ole lainkaan hassumpi idea.

Tein siis tälle viikolle suunnitelman. Mietin läpi kaikki menot, jotka olin jo sopinut tälle viikolle. Sitten mietin läpi sellaiset omat askareet, joita ei yleensä tule merkinneeksi kalenteriin, mutta jotka kuitenkin vievät tietyn ajan elämästä viikoittain. Näitä ovat esimerkiksi pyykinpesu, kauppareissu, viikon kahvilareissu tai tämän blogin kirjoittaminen. Samalla mietin, mitä kaikkea HALUAISIN tehdä joka viikko, mutta jotka lähes aina jäävät ajatuksen asteelle. Sanonta, jonka mukaan asioille pitää vain ottaa oma aikansa, pitää täysin paikkansa. Vapaa-ajan suunnitelmassa on kyse nimenomaan juuri siitä. Jos mieli tekee hengailla Stockan kosmetiikkaosastolla vähintään kerran viikossa, varaa sille tarkka aika kalenterista. Jos haluat katsoa joka päivä tunnin verran YouTube-videoita aivot narikassa, merkitse sekin.

Omia esimerkkejä:

  • Haluaisin lakata kynnet vähintään kerran viikossa. Ehkä ne olisivat silloin nätimmät, useammin.
  • Haluaisin katsoa viikossa yksi tai kaksi kiinnostavaa ASIAohjelmaa telkkarista. Kyllä,  niitä todella tulee vielä telkkarista – elämää ei vaan enää rytmitä televisio-ohjelmien mukaan.
  • Haluaisin käydä kirjastossa ainakin muutaman kerran kuukaudessa, ja lukea kaikessa rauhassa tunnin verran.
  • Haluaisin tehdä ainakin pari kertaa viikossa itselleni ihan oikeaa ruokaa kotona (=ei vain leipää ja hedelmiä välipalaksi).

Moniin ideoihin liittyy lisää ennakoitavaa suunnittelua: jos haluan tehdä illallista kotona, kannattaa resepti etsiä ennakkoon, jotta tiedän jo viikon ruokaostoksia tehdessä mitä pitää hankkia. Ja jos haluan katsoa pari kiinnostavaa telkkariohjelmaa, kannattaa katsoa viimeistään saman päivän aamuna, mitä telkkarilla on tarjottavanaan, niin voi vaikka ajastaa ne etukäteen. Todennäköisesti juuri tällaisten sivujuonteiden vuoksi monet suunnitelmat jäävät usein pelkän ajatuksen asteelle.

Koska olen itse heikkona taulukoihin ja listoihin, tuntuu viikkosuunnitelman teko kiehtovalta. Samaan suunnitelmaan voi lisätä ne ainaiset muistutukset varata aika hammaslääkäriin/parturiin/näöntarkastukseen tai epämiellyttävän kotiaskareen, kuten vaikka lattiakaivon puhdistuksen, jonka ainakin itse alitajuntaisesti yritän aina siirtää jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Jos se lukee oikein kalenterissa, on suunnitelmaa helpompi totella.

Elän nyt siinä toivossa, että viikkosuunnitelman avulla en tule niin helposti vain istahtaneeksi sohvalle kaukosäätimen kanssa tai hengailemalla epämääräisesti kotona nurkkia nuoleksien. Tekemättömistä jutuista tulee konkreettisia arjen ohjelmanumeroita, ja kuluneesta arjesta tehokkaampaa. Omatunto soimaa vähemmän.

Liiallisuuksiin ei silti kannata mennä. Joka minuuttia ei tarvitse, eikä kannatakaan aikatauluttaa. Kyse on itsellä lähinnä siitä, millaisena haluan tarkastella mennyttä viikkoa tai kuukautta. Ja voihan siitä vapaa-ajan suunnitelmastakin livetä, jos siltä tuntuu.

Välillä pitää olla myös niitä hetkiä, jolloin makaa reporankana napa kohti kattoa.

turku_bynight2016

Tammikuun suosikit 2/3

Sunnuntaita! Jatkan suosikkien parissa tänään, nyt kun kerran alkuun pääsin. Kuten jo edellisessä postauksessa totesin, näistä eri purnukoista ja kaiken maailman litkuista riittää sen verran juttua, etten tohdi änkeä kaikkea yhteen pitkään julkaisuun. Tässä kakkososassa käyn läpi päivävoiteet, meikkivoiteet sekä muutaman meikkilöydön viime kuukausilta.

IMG_8414

Aluksi niihin päivävoiteisiin. Lumenen tuotteet toistuvat mun kosmetiikkavalinnoissa vuodesta toiseen. Ne ovat kohtuuhintaisia, kivannäköisiä, hyväntuoksuisia ja sopivat lähes poikkeuksetta omalle iholle. Arctic Aqua -sarjan voidegeelit ovat nimensä mukaisesti geelimäisiä, mutta imeytyvät oikein mallikkaasti ihoon joka aamu, ja sen vuoksi pitääkin napata uusi tällainen purkki mukaan seuraavalla ostoskäynnillä. Heleän pinkin* ja jäänsinisen erona on se, että sininen on rasvoittuvalle tai sekaiholle, pinkki normaalille tai kuivalle iholle. Itse en näissä suurta eroa huomannut. Molemmat sopivat ainakin itselle, ja mulla on kaiketi aika normaali, mutta ehkä kuitenkin vähän sekaiho (en ole ikinä osannut määritellä oman ihon ”koostumusta” sen tarkemmin…).

Seerumeista mulla ei ole ollutkaan ennalta kokemusta, mutta nyt pääsin tutustumaan Lumenen Time Freeze -pikakaunistajaan*, joka on parhaillaan käytössä. Todella miellyttävä koostumus ja katoaa ihoon hetkessä, mutta en ole ihan vielä päässyt perille, mikä seerumista tekee paremman kuin esimerkiksi noista päivävoiteista. Tällä pitäisi olla siis jokin ”kohottava” ja kiinteyttävä vaikutus, mutta enpäs tiedä. Ehkä mulla ei ole vain silmää sanoa, mitä ihossa tapahtuu ja kohoaako jotakin. Pointtina kuitenkin se, että mielestäni jo nuo päivävoiteet tekivät yhtä hyvän kiinteytyksen iholleni kuin tuo seerumi.

*tuotteet saatu blogin kautta.

meikkivoiteet

Meikkivoiteita on tällä hetkellä kaapit täynnä, sillä mm. Livboxin sisältä paljastuu usein jonkinmoinen meikkivoide. Myös näiden tuotteiden suhteen olen merkkiuskollinen Lumenelle, edelleen sen vuoksi, että hinta ja laatu tukevat usein toinen toistaan. En myöskään kaipaa iholle älyttömän peittävää maskia, ja Lumenen meikkivoiteet ovat usein hyvin kevyitä. Uusin tuttavuus on Nude Perfection Glow heleyttävä meikkivoide. Olen käyttänyt tätä vasta muutamana aamuna, mutta se sopii  oivasti juuri arkimeikkiin, kun on tarkoitus peittää vain kevyesti, ja mielellään vähän läpikuultavasti.

Toinen, varsinkin arkisin käyttämäni pohjustustuote on Bright now vitamin C -sarjan BB-voide. Tässä on mielestäni inan liian tumma pigmentti (vaikka mulla onkin se vaaleampi sävy käytössä), joten se sopii kaikista parhaiten minulle vasta kevät- tai kesäauringon päivettämälle iholle. Koostumus ja peittävyys ovat kuitenkin omiaan juuri kevyen meikin kaveriksi.

Nude Perfection -kevytmeikkivoide on mulla usein käytössä iltamenoissa, vaikka tämäkin vielä kevyeksi kamaksi lasketaan. Tässä on silti mielestäni selkeästi enemmän peittävyyttä, ja sopii ehdottoman hyvin myös pimeän vuodenajan valkaisemalle iholleni.

Selkeä suosikkini jo pidemmältä ajalta on Lumenen seerumimeikkivoide (kuvassa toinen oikealta), mutta tämän valmistus on käsittääkseni lopetettu. Tämän viimoisen putelin nappasin Sokoksen alesta, kun sellaisen kuin ihmeen kaupalla bongasin. Todella harmi, tämä meikkivoide nimittäin sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen ja on sävyltään täydellinen. Noh, uutta suosikkia metsästäessä…

Mulla on käytössä ainoastaan yksi peiteaine, Clinique All About Eyes. Mulla on aina tummat silmänaluset ”ilman syytä”, siis ihan luonnostaan. Siihen vaivaan tämä tuote on just eikä melkein hyvä, ja samalla aineella peittyy hyvin sitten myös muut mahdolliset ihon virheet, jos on tarvetta. Pienen pieni purtilo ja melko hinnakas, mutta ehdottomasti sen arvoinen ja kestää omassa käytössä takuulla parikin vuotta. Ainetta ei siis kannata ottaa kuin pisara kerrallaan, se yksi pisara riittää yleensä vallan mainiosti.

hm_powder

Toistaiseksi ainut H&M -meikkisarjan kokeiluni on Perfectionist Finishing Powder. Olen kuullut kohtuuhintaisesta Beauty-sarjasta pelkkää hyvää, enkä itsekään keksinyt tästä puuterista mitään  pahaa sanottavaa. En käytä puuteria kovin paljon, mutta silti joka päivä sen verran, että kivipuuterin oikea sävy ja koostumus saavat mielellään olla kohdillaan. Kivipuuteri on kuitenkin se, jonka ottaa yleensä varmuuden vuoksi mukaan illanviettoon ja joka on kätevä etenkin reissussa. 

Viimoiseksi vielä muutama suosikkipuna viime kuukaudelta huonon kuvan muodossa. Aivan suosikkini on ollut jo loppukesästä asti tuo We Care Iconin huulipuna, jossa on paitsi herkullinen sävy (en muista ulkoa sävyä eikä puna ole nyt käden ulottuvilla), myös sellainen koostumus, joka tuntuu kivalta – jopa talvella. Sävy on ehkä vähän kesäinen, mutta ei haittaa. Kestävyys voisi olla parempikin, mutta toisaalta 7,50 euron hintaan en lataa aivan samoja odotuksia kuin vaikkapa Chanelin puniin. Tuon sarjan tuotteet ovat sitä paitsi törkeän usein alennuksessa, joten taidanpa hankkia muutaman uuden sävyn kokeiluun, kun halvalla saa. ;)

huulipunat

Laveran huulikiillossa ihastuin tahmattomaan tuntumaan sekä oivalliseen applikaattoriin. Levitys onnistuu nimittäin paljon paremmin kuin monilla muilla huulikiilloilla, se ”levitysosa” on jotenkin leveämpi. Ei myöskään kuivaa, mikä johtunee kasviöljyistä, joita tämä huulikiilto sisältää. Iso peukku tälle.

Syksyn ollessa pimeimmillään ostin täysin heräteostoksena Cliniquen herkullisen Punch Popin. Herkällä hetkellä satuin vilkaisemaan näiden huulipunien suuntaan ja seuraavaksi istuinkin jo avuliaan myyjän tuolille meikattavaksi. Se oli menoa. Ei ole kyllä tarvinnut katua, ainut vaan ettei tätä talven pakkasilla ihan joka päivä voi käyttää. Huulet kuivuu.

Sokerina pohjalla vielä uusin hullutukseni, eli Chanelin ”Lèvres Scintillantes”, huulikiilto sävyssä Crazy Fuchsia. Joskus sitä vain järki kaikkoaa kauniita punia ja kiiltoja katsellessa, eikä asiaa auta kaunis ulkonäkö. No, eipä näitä joka viikko tule ostettua. Makea sävy, piristää talven keskellä, sopii hyvin maidonvalkeaan ihoon ja pysyykin vielä hyvin. Sama tosin kuin tuon Cliniquen punan kanssa: ei joka arkipäivä.

Mä olen kyllä viimeisen vuoden aikana vallan hullaantunut näihin huulipuniin. Ne tuovat jotenkin niin paljon ilmettä kasvoille, ja kun huulipunan levittämisen tekniikka ja pysyvyys on hallussa, se on myös todella nopea keino saada kiva meikki vaikka arjeksi. Kevyt pohjameikki, sipaus ripsiväriä ja punahuulet, se on siinä.

Viimeisessä osassa sitten vielä asiaa muutamasta kosteusvoiteesta, jalkavoidejutuista sekä saippuoista. Tsemppiä uuteen viikkoon! :)

Tammikuun suosikit 1/3

Nyt pitkästä aikaa luvassa kuukauden kauneussuosikeita. Innostuin viime syksynä aloittamaan vloggaajaurani, mutta se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Luulen, että videoita on tulossa jatkossakin, mutta tällä kertaa esittelen suosikit kuvien muodossa ja oikein kolmessa eri osassa, koska näitä kertyi aika paljon…  Kenties asiasta kiinnostuneet jaksavat lukea paremmin, kun en tykitä romaania kertarykäisynä. :)

Tämän ekan osion pyhitän tuotteille, jotka ovat ovat nousseet erityisen tärkeiksi näin pakkaskeleillä: hiustenhoitotuotteet, huulivoiteet sekä käsirasvat.

hiuslakat

Aloitetaan hiustuotteista. Varsinkin talvella, mutta myös muina vuodenaikoina, mun pitää panostaa hiuksissa ”pohjatyöhön”. Jos pohjatyö on laiminlyöty, niin se näkyy ja tuntuu. Hiukset ovat elottomat, sähköiset ja lättänät, ja kaukana kauniisti taipuvasta, ilmavasta tuulitukasta, joka on aina tavoitteena.

Muotoiluvoiteeksi on päätynyt parturin suosittelemana  L’Oréalin Dual Stylers Liss & Pump Up, jota levitän joka kerta pestyihin pyyhekuiviin hiuksiin.  Tykkään erityisesti tämän tuotteen tuoksusta, mutta sen lisäksi tämä auttaa sen ilmavuuden saavuttamisessa. Käytän tätä tällä hetkellä useammin kuin tuota Cutrinin suolasuihketta, joka sekin on omiaan liukkaan tukan taltuttamiseen. Jostain syystä tuota tuli kuitenkin käytettyä enemmän kesällä. Hyvä suolasuihke silti.  

Mitä hiusten muotoiluun tulee, olen myös kuivashampoon suurkuluttaja. Se nyt vaan on niin helppo keino saada tukkaan tuuheutta ja orastava rasvoittuvuus pois. Aivan ehdoton tuote talvella, jottei jo muutenkin sähköistä tukkaa tarvitse pestä joka toinen päivä. Jokin raja tämänkin käyttämisellä silti on, sillä jos takana on liian monta kuivashampoon pelastamaan aamua, niin tukka on yksi iso minnekään taipumaton kasa. Tällä hetkellä on käytössä tuo Klippoteket-kuivis. En tiedä onko aivan erityisen hyvä, mutta hinta-laatusuhteeltaan kelpo. Hirveän hinnakkaita kuivashampoita en raaski ostaa, koska tätä tosiaan kuluu, ja paljon. Jos jollakin teistä on hyviä kokemuksia jostakin erityisen hyvästä kuivashampoosta, niin kertokaa ihmeessä. :)

hiustuotteet

Sitten viimeistelyyn. Lakkaosastokin on mulla tarpeen melkein päivittäin. Aivan ehdottomaksi suosikiksi on noussut Osiksen Glamination glossy hairspray, joka on parhaan tuoksuinen hiuslakka, johon olen ikinä törmännyt. Aivan halvimmasta päästä tämä lakka ei ole, joten kannattaa vertailla hintoja eri nettikaupoissa. Ainakin täältä tuon saa nyt edullisesti.

Legendaarisesta Elnettistä taas voi olla montaa mieltä. Minä olen sitä mieltä, että haisee hyttysmyrkylle, mutta tuo sopivan kevyttä ja joustavaa pitoa meikäläisen hiuslaatuun. Tämä on siis huokean hintansa vuoksi  käytössä arkikampauksissa.

Klippoteketin Maximum Strong -hiuskiinne taas jättää hiukset siihen asentoon kuin ne asettelee, eli lakassa on todella vahva pito. Hyvä siis lähinnä kampauksiin ja kiharoihin: silloin kun haluaa todella jämäyttää hiukset paikoilleen.  Taipuisuuden tämä lakkaa tappaa aika tehokkaasti, joten en käytä tätä ikinä auki oleviin hiuksiin (kuten ne yleensä ovat).  

huulivoiteet

Sitten siirrytään talven riippuvuustuotteisiini, eli huulirasvoihin. Elämä ilman huulirasvaa olisi… suuresti onneton. Jos huulirasvaa ei jostain syystä ole mukana, haen uuden aika herkästi kaupasta. En nimittäin tiedä mitään inhottavampaa kuin kuivat ja rohtuneet huulet. Kuvassa tämänhetkiset suosikkini.

Carmexin perinteistä rasvaa käytän vain kotona, koska purkki on epähygieeninen, ja kotona on varmimmin puhtaat kädet rasvaa levittäessä. Sitä käytän aina aamuin illoin, ja monesti muulloinkin päivän aikana jos satun olemaan kotona. Omasta mielestäni kaikkein kosteuttavin tämänhetkisistä huulirasvoistani.

Mukana kulkevista huulirasvoista melkein kaikki ovat Labelloa, sen valikoima on itselle mieluinen. Näissäkin on hyvä kosteutuskyky, ja koostumus on sopiva, ei yhtään tahmainen. Toinen hyväksi havaittu sarja on Aco-huulivoiteet, joita voi ostaa kätevästi ainakin apteekeista. Tämä punasävytteinen Aco on ollut käytössä monta vuotta (ei toki päivittäin), eli aika riittoisasta tuotteesta kyse. Punapigmentti on oikeasti silminnähtävä, joten jos kaipaa pientä sävyä huuliin, niin katsii kokeilla tätä.

käsivoiteet

Loppuun lisäsin käsivoiteet, joita niitäkin on käytössä putilo jos toinenkin.Vähän sama kuin huulirasvojen kanssa: jos sellainen puuttuu reissussa, ei auta muu kuin käydä kaupan kautta. Ei kiitos halkeileville rystysille. Mulla on aina talvisin todella kuivat kädet. Se johtuu ainakin osittain siitä, että pesen käsiä vähän turhankin ahkerasti. Se on kuitenkin aika pinttynyt tapa, jota en oikein osaa vähentääkään, joten rasvaa tarvitaan. Ja käsivoiteissa todellakin on eroja.

Yksi parhaista käsivoiteista. joita olen itse kohdannut on ehdottomasti Loccitanen käsivoide.  Ei edullisin, mutta toisaalta hyvinkin riittoisa, sekä todella miellyttävän tuoksuinen. Tämä on usein myös jossakin tarjouksessa, omani ostin viimeksi laivalta.

Uusin tuttavuus on Himalayan käsivoide, joka löytyi Marin pikkujoulujen goodiebagista. Tämä oli positiivinen yllätys: oikein kiva tuoksu ja kosteuttavakin. Pitänee kokeilla nopsaan myös jalkojenhoitotuotteita, joita samaisesta pussukasta löytyi.

Vaselinen käsivoide taas oli pettymys: aivan liian köykäistä litkua, joka lähinnä pyörii käsissä tekemättä yhtään mitään. Tuoksustakin tulee ikäviä mielleyhtymiä vuosien taakse, kun olin harjoittelijana vuodeosastolla, jonka perusvoide tuoksui juuri tältä. Jaiks…  Eräs toinen Vaselinen tuote taas on aivan huippu, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Natusanin voide on toinen suosikkini: huokeahintainen, mutta todella hyvä ja myös hyväntuoksuinen. Natusan on keskittynyt vauvanhoitotuotteisiin, joten on helppo uskoa, että myös aikuisille suunnatut voiteet toimivat kunnolla.

Viimeisenä mainittakoon vielä Nivean Pure & Natural -käsivoide, jossa siinäkin on erityisen hyvä tuoksu ja kosteuttavuuskin oikeaa luokkaa.

Huh! Onneksi olen löytänyt monta kivaa käsivoidetta vuosien saatossa, vaikka olen mä toisaalta niitä paljon kokeillutkin :)

Mitenkäs teidän talven tärkeimmät tuotteet? Onko ehdottomia suosikkeja hiusten, huulten tai käsien suhteen?