Levi

Nyt viimein muutama sana talvilomasta, jonka vietin pari viikkoa sitten Levi-maisemissa.

Loma oli edeltäviin nähden erilainen monestakin syystä. Matkustin ensinnäkin ensimmäistä kertaa elämässäni Lappiin. En ollut tätä ennen käynyt Oulua pohjoisempana. Ja olihan sinne matkaa, yli 1000 kilometriä suuntaansa.  Olimme liikkeellä autoilla, joten matka yhteen suuntaan kesti kellon ympäri ja ylikin. Tulipahan nähtyä Suomen teitä oikein urakalla! Tämä olikin ehdottomasti pisin yksittäinen automatka, jolla olen ikinä ollut.

Täydellinen talvi uusissa maisemissa maistui: oli ihana kokea kunnon lumihanget ja pikkupakkanen vielä ennen kevääseen siirtymistä – siksi maaliskuu oli Lapin reissulle ehdottomasti nappiratkaisu. Aurinko paistoi mutta maassa oli metri lunta. Talvi, jollaista täällä etelässä harvemmin, jos koskaan, kokee.

levi02

Erityistä oli myös se, että vietin suuren osan lomasta laskettelurinteessä. Minä, joka pelkään mäkiä, vauhtia ja laskettelua. Minä aka arkajalka, joka olin varma, että taitan koipeni, poksautan polveni tai vähintään jään keikkumaan jonkin hissin kyytiin sukset ristissä ja pää alaspäin. Lomaan sisältyi siis aika iso jännitysmomentti, jota onneksi lievensi hieman  kuukauden takainen kuivaharjoitteluni Hirvensalossa.  Taustalla oli silti vain heppoinen tuntuma lasketteluun, tai edes hiihtämiseen, jota sitäkin olin kokeillut viimeksi joskus viime vuosituhannen puolella.

Olin siis kala rutikuivalla maalla, ja kyllä se  ensimmäinen päivä rinteessä sisälsi myös niitä kauhun hetkiä, kun en kertakaikkiaan uskaltanut laskea niitä pirun  rinteitä alas. Ensimmäistä rinnepäivää ei helpottanut myöskään se seikka, että koko Levin huippu oli paksun usvakerroksen peitossa, eli käytännössä näin eteeni vain pari metriä, ja sen että edessä siintää joku rotko. Pitkä vai lyhyt? Pitääkö jossain välissä kaartaa jonnekin suuntaan? Ei voinut tietää. Ensimmäinen päivä oli siis kirosanojen täyttämää, mutta helpottihan se sitten seuraavina päivinä, varsinkin kun ilma kirkastui. Totta puhuakseni en edes loppuviikosta nauttinut muista kuin loivimmista rinteistä, enkä lopultakaan uskaltanut laskea rinteitä kovalla vauhdilla, mutta itseni ylitin takuulla moneen kertaan.

leviselfie

Viikkoon sisältyi myös pieni määrä hiihtämistä ja mm. ice karting, jota sitäkään en ollut aiemmin kokeillut, edes ihan perinteisessä karting-muodossa.  Ratilla ohjaaminen olikin sitten jo hauskempaa, helpompaa eikä varsinkaan yhtään pelottavaa. Suosittelen!

P3160033

Levillä todella pääsi irti arjesta, ja varsinkin sitä tunnetta olen ikävöinyt nyt, kun arki on taas täällä ja pitäisi palata takaisin omiin rutiineihin. Tämä loma oli erilainen ja täynnä uutta, mutta ikimuistoinen siitäkin syystä, että se oli ensimmäinen uuden mielitietyn kanssa. Loma oli siis paljon muutakin kuin laskettelujännitystä, mm. hyvää ruokaa, juomaa, saunaa, minttukaakaota, makkaranpaistoa kodassa ja ennen kaikkea parasta seuraa.

En siis saanut (suuria) traumoja laskettelusta, enkä lopulta jäänyt kiinni sinne hissiinkään, kuten pelkäsin. En edes kaatunut koko viikon aikana paitsi kerran, mitä sitäkin etukäteen jännitin. Seuranani oli koko reissun ajan porukka, joka on viettänyt Lapissa lomia jo vuosien ajan, joten itse ei tarvinnut kuin seurata perässä – jos uskalsi, heh. Ehkä ensi vuonna siis uudestaan!

Kevätkärpänen

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa – kuten kevät. Taivas aukenee ja yhtäkkiä kaduilla onkin paljon enemmän ihmisiä. Varsinkin kesäaikaan siirtymisen jälkeen on uskaltanut hiljalleen haaveilla  terassikahveista ja jokirantapiknikeistä. Kevään tulo on saanut maailman näyttäytymään taas entistä kivempana paikkana.

Kevään kunniaksi kävin ostamassa jopa uudet juoksutossut, joilla tosin en juokse, vaan kävelen. Askel on kevyt ja ne kuin ihmeen kaupalla saavat aikaan optisen harhan pienentämällä muuten hieman isokokoista jalkaani. Kaiken lisäksi voin leikkiä vähän sporttista ja aktiivista, kun on tossut jalassa – ja onhan tuo juoksutossuilla tassuttelu kai ihan muotiakin.

Paitsi että hetkinen! Kevät teki eilen taikojaan, kun pitkästä, siis todella pitkästä aikaa, teki mieli lähteä juoksulenkille. Viimeksi olin sellaisella marraskuussa, sitä ennen luoja ties koska. Juoksin joskus männä vuosina enemmänkin, mutta sitten polvi alkoi vihoitella eikä juokseminen ollut enää ollenkaan kivaa, jos se nyt suorastaan kivaa oli ikinä ollutkaan.

selfie2903

Mutta nyt oli kivaa. Ulkona oli +8, satoi, mutta pisarat olivat pehmeitä, ja happi kulki. Ei se varmaan kauniilta näyttänyt, mutta tuntui kuitenkin. Rapakunto se muistutteli itsestään, kun tuli se tunne, etä olisi kiva juosta kovaa, mutta ai niin, enhän mä jaksakaan.

Vaikka kunto on huono, niin sanoisin, että elämä on nyt aika mallillaan, kun Riikka lähtee vapaaehtoisesti juoksulenkille ja jopa nauttii siitä.

Saa nähdä jäikö tämä vain yhden kerran inspiraatioksi, vai saako kevät ja onni aikaan muutakin. Vaikkei minusta ikinä tule tavoitteellista liikkujaa tai sykerajojen kyttääjää, satunnainen juoksulenkki ei takuulla ole pahitteeksi.

/Riikka