Pala kirjaa päivässä

Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa, että tekisi mieli lukea kirjoja, mutta vain harvoin tulee todella tarttuneeksi kirjaan? Niitä lainaa kirjastosta, ja jopa ostaa, sillä kiinnostusta kyllä löytyy. Silti kirjat palauttaa usein lukemattomina tai ne jäävät kirjahyllyihin pölyyntymään.

Pitkin vuotta vastaan tulee erilaisia kirja- ja lukuhaasteita. Kirjan ja ruusun päivänä törmäsin testiin, jossa lueteltiin 44 kirjaa, jotka jokaisen suomalaisen tulisi lukea. Mukana oli taas monta kirjaa, jotka olin joskus vähintään lainannut, mutten ollut ikinä lukenut (oli joukossa onneksi myös niitä muutamia luettujakin).

kirjat02

Jonkin toisen kirjahaasteen ideana oli lukea 15 sivua päivässä. Itse päätin lukea 15 minuuttia päivässä. Siihen PITÄÄ jokaisena viikon päivänä olla aikaa. Kynnys on matala, eikä lukemisesta tarvitse tehdä niin suurta numeroa, kun päättää varata siihen vain pienen hetken vapaa-ajasta. Voihan sitä sitten uppoutua kirjan vietäväksi, jos siltä välillä tuntuu.

Miksi lukeminen sitten on mielestäni niin tärkeää, jos se kerran helposti jää pois normaaliarjesta?

Ensinnäkin, lukeminen avartaa. Kirjojen kautta pääsee tutustumaan erilaisiin kohtaloihin, maailman eri kolkkiin, oppii ymmärtämään erilaisia näkökantoja, ja erilaisuutta ylipäätään. Lukeminen on eräänlaista matkustelua: matkoja erilaisiin ajatuksiin, ihmisiin, kulttuureihin ja aikakausiin. Asioita tulee katsoneeksi monelta eri kantilta. Lukeminen herättää ajatuksia. Se ruokkii mielikuvitusta ja tekee hyvää mielelle. Lukemalla kartuttaa yleissivistystä.

Toiseksi: uskon, että kirjoittamaan oppii vain lukemalla (ja kirjoittamalla). Haluaisin jatkuvasti kehittyä kirjoittajana, mutta pelkään, että taitoni rapistuvat ja kirjalliset kielenkantani löystyvät, kun en lue tarpeeksi.

Mitä vielä? Hyvä kirja vie mukanaan ja toimii parhaimmillaan kuin käänteentekevä terapia. Hyvää kirjaa lukiessa et mieti MITÄÄN muuta. Hyvän kirjan loppuessa suret pitkään kirjan ja itsesi välille syntyneen yhteyden päättymistä. Hyvän kirjan viimeisellä sivulla tuntuu siltä kuin yksi elämä olisi jäänyt taakse.

Eiköhän siinä ole tarpeeksi syitä lukea. Aloitin Rosa Liksomin Hytti nro 6:sta. Sekin lepäsi kirjahyllyssä pölyyntymässä.

/Riikka

P.S. Jos kirja ei ensimmäisen sadan sivun jälkeen imaise mukaansa, kannattaa se jättää kesken. Oli kyseessä millainen klassikko tahansa.

kirjat03

Viikon kahvila: Design Hill Café

Tällä viikolla eksyn Turun kahviloista Salon suuntaan ja Design Hilliin. Tämä kahvila nimittäin on ehdottomasti kaikille seuduilla asuville poikkeamisen arvoinen, ja siksi haluan nostaa sen mukaan Viikon kahvila -sarjaani.

Design Hill sijaitsee Halikossa Vaskiontien risteyksessä, ja on oiva pysähdyspaikka Turusta Saloon tai Helsinkiin matkatessa. Design Hill on kokonaisuutena isohko myymälä, jonka keskellä on kahvila. Vaikka kahvilaa ei ole erotettu mitenkään omaksi kokonaisuudekseen, toimii konsepti yllättävän hyvin. Ainakin, jos paikka on suht hiljainen, kuten se tällä viikolla oli. Itse myymälässä on myynnissä iso joukko eri tuotemerkkejä, kuten Marimekkoa, Nansoa, Finlaysonia ja Arabiaa. Kaupassa vaikuttaa kaikkein vahvimpana sisustustuotteet, mutta mukaan mahtuu myös kosmetiikkaa ja vaatteita.

Entä kahvilan tarjonta? Kahvilan vitriinit ovat täynnä belgialaissuklaita, makeita kakkuja, erilaisia torttuja ja suolaisia vaihtoehtoja. Annokset ovat jo itsessään taideteoksia, mutta sen lisäksi myös kiitettävän isoja. Makeannälkä tulee takuulla taltutetuksi. Kahvi on hyvää, samoin palvelu – tilaus tehdään kassalle, mutta siitä eteenpäin kahvilassa on pöytiintarjoilu.

designhill03

Pöytään kannettiin tällä kertaa cappuccino, kaakao, marja-kaurapaistos-hässäkkä sekä porkkanakakkua. Pelkän juoman kanssa saa tarjottimelleen jo monenlaista ekstraa: valkosuklaaseen dipattuja viinirypäleitä, suklaakonvehtia ja värikkäitä karkkeja, eikä tilattu leivos tai kakkukaan ole ikinä pelkkä annos, vaan koristeltu ja viimeistelty kokonaisuus.

designhill01

Kahvitauko Design Hillin kahvilassa on elämys, jos vain arvostaa kaunista asettelua ja söpöjä yksityiskohtia. Kun mautkin ovat vielä kohdillaan, haluaa tähän kahvilaan poiketa väkisinkin silloin tällöin.

/Riikka

designhill02

Design Hill

Vaskiontie 418, Halikko

Avoinna:

arkisin 9–19

lauantaisin 9–18

sunnuntaisin 12–19

Vinkki: eniten ajankohtaista tietoa irtoaa Facebook-sivulta!

Kevään ekat asukuvat

Kas, kevään ensimmäiset asukuvat! Näitä ei tässä blogissa ole juuri näkynyt mm. siitä syystä, että pidän itseäni auttamattoman huonona poseeraajana. Tällä kertaa kuitenkin innostuin ajatuksesta, kun työkaverini Katja ehdotti pientä kuvaussessiota työpäivän päätteeksi. Sääkin oli jopa täydellisyyttä hipova ja niin lämmin, että lopulta tarkenin tuulensuojassa lyhyin hihoin – toisin kuin tänään. Rakeita, woop  woop..

huhtikuu2016_05

Olen pitkin aikuisikää pohtinut paljonkin pukeutumiseen liittyviä asioita. Jo joskus kolmisen vuotta sitten tein suurimman muutoksen karsimalla omaa vaatekomeroa rankalla kädellä, ja vuosi vuodelta vaatekaapin sisältö on niukentunut niukentumistaan. Haluaisin monikäyttöisiä ja ajattomia, mutta mukavia vaatteita, joita voi kevyen huolettomasti yhdistellä toisiinsa tuntematta ikinä tuskaa kulahtaneista neuloksista tai hompsuisen oloisesta yleisvaikutelmasta.

huhtikuu2016_07

Koen, että olen päässyt pukeutumisessa kyllä eteenpäin – toisaalta kaapista ei löydy edelleenkään kaikkia niitä palasia mitä tahtoisin. Osaltaan se johtuu siitä, etten raaski enää ostaa vaatteita ilman pitkällistä harkintaa. Usein haluaisin panostaa hieman laadukkaampaan vaatteeseen, varsinkin jos kyseessä on jokin vaatekomeron ”runko-osa”. Harmikseni moni vaate, johon olen panostanut, on osoittautunut sudeksi – hinnastakaan kun ei voi nykypäivänä päätellä puoliakaan. Toisaalta olen tehnyt monia huippuostoksia, tutustunut uusiin vaatemerkkeihin ja olen takuulla säästänyt rahaa, kun hetken mielijohteesta ostetut kympin paidat ja hamoset ovat jääneet yleensä kauppaan. 

huhtikuu2016_02

huhtikuu2016_06

Toinen pukeutumiseen liittyvä dilemma on se, että haluaisin pukeutua fiksusti, mutta kuitenkin rennosti. En ole yhtään jakkupukutyyppiä, päinvastoin college ja tennarit ovat edelleen vaate, jonka mieluiten puen vapaa-ajalla niskaan. Haluan kuitenkin pukeutua fiksusti esimerkiksi töihin, joten erittäin rennon vastapainoksi tarvitaan myös sitä skarpimpaa puolta. Ikäkysymykset olen heittänyt romukoppaan jo aikoja sitten – sitä pukeutuu siten kuin haluaa (tietysti hyvän maun rajoissa), ei sen mukaan montako vuotta on plakkarissa. 

huhtikuu2016_08

Tämä asu on yksi esimerkki siitä, millaista työpukeutumiseni on ”hienoimmillaan”.  Sellaisenaan se menee ihan perustyöpäivänäkin, jakun kanssa tästä saa astetta virallisemman. Olen käyttänyt tätä asua nyt keväällä paljon mustien sukkisten kanssa, jotenkin olen tykännyt siitä yhdistelmästä. Olen muutenkin tykästynyt viimeisen vuoden aikana mekkoihin ja hameisiin, niitä kun on loppujen lopuksi todella rento pitää päällä.

huhtikuu2016_01

Kengät ovat töissä – tai missään muuallakaan – aniharvoin korkkarit, vaikka näillä yksilöillä onkin yllättävän helppo kävellä. Silti tilalla ovat usein ihan perusnilkkurit, tai jopa lenkkarit.

huhtikuu2016_04

Näissä asukuvissa tulee samalla esiteltyä myös ”uusi” tukka, joka sopivasti onkin vähän pystyssä ylläolevassa kuvassa.. :D

Leikkasin tämän mallin itse asiassa jo maaliskuun alussa, mutta ei tuo nyt pahasti ole vielä päässyt muodostaan kasvamaan. Olen tykännyt tästä leikkauksesta aivan älyttömästi! Parturi Parisin Veera tajusi kertaheitolla mitä hain takaa, kun viimeksi tuskailin pois mallista kasvaneen hiuslättyni kanssa. Tälle tukalle ei ole pakko tehdä mitään, paitsi pestä. Se asettuu kuin itsestään malliinsa. Ei voisi olla helpompaa. Kampauksia näihin ei juuri tehdä, mutta en mä niitä pitkäänkään tukkaan ikinä tehnyt.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

/Riikka

huhtikuu2016_03

Mekko: Vila
Kaulakoru: Marimekko
Kengät: Wonders
Takki: Mexx
Arskat: Katjalta lainassa

Jas kamerakaupan valokuvauskurssilla

Heippa kaikki!

Osallistuin viime viikonloppuna Jas kamerakaupan valokuvauskurssille. Kurssi oli suunnattu nimenomaan bloggaajille, ja ideana oli paitsi tutustua Puutorin laidalla sijaitsevaan Jas kamerakauppaan ja sen tarjontaan, saada myös ammattilaisvalokuvaajalta vinkkejä blogikuvaamiseen. Perimmäinen kiitos kurssin järjestymisestä kuuluu Marille, joka aloitti keskustelun tällaisen tapahtuman mahdollisuudesta järjestäjätahojen, eli Jas kamerakaupan, Canonin ja valokuvauskouluttaja Tiina Puputin kanssa. Kiitos siis Mari!

jas_tekniikka04

Jas kamerakauppa oli itselleni ennestään tuntematon, mutta sitäkin kiinnostavampi kauppa, sillä kyseessä ei ole pelkkä kamerakauppa, vaan muun muassa myös kameramuseo. Tästä paikasta löytyy ”tavallisen” kamerakaupan lisäksi myös vintagepuoli, josta löytyy vaikka ja mitä! Uskoisin, että liike on jokaisen kameraharrastan todellinen karkkikauppa. En itse ole hurahtanut kameroihin vielä niin pahasti, että pohtisin retrokameran hankintaa, mutta vanhat ja ajan patinoimat kameralaukut pistivät kyllä heti silmään. Näitähän voisi ostaa omaksi iloksi, vaikka ihan olkalaukuksi. :)

 jas_tekniikka03

Kaupan museopuolella on pääsääntöisesti kameroita, jotka eivät ole kaupan, mutta vintagepuolelta todellakin löytyy yhtä jos toista, ja siellä taas kaikki on kaupan. Kamerat, kirjat ja muut oheistarvikkeet A:sta Ö:hön. Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen poikkeamaan! Varoituksen sana kuitenkin: älä poikkea kiireessä, tässä kaupassa saattaa aika nimittäin vierähtää yllättävän nopeasti. ;)

jas_tekniikka06

jas_tekniikka05

jas_tekniikka02

Jas kamerakaupasta siirryimme pienen tutustumiskierroksen ja aamupalan jälkeen Panimoravintola Kouluun, missä Tiina järjesti meille bloggaajille erilaisia demoja liittyen henkilö- ja esinekuvaukseen. Päivän aikana opin liudan uusia pointteja valokuvauksesta, ja tämän lisäksi monet asiat muistuivat vähitellen mieleen jostakin muistin onkaloista. Niin sitä vain unohtaa, kun ei kuvaa tarpeeksi usein.

Kädestä pitäen opettaminen on minulle valokuvauksessa  todella tarpeellista – valokuvaus kun ei ikinä ole tullut luonnostaan. Vaikka kehitystä on tapahtunut, olen edelleen epävarma paitsi asetusten myös sommittelun suhteen. Tärkein asia olisi kuitenkin vain harjoitella, harjoitella, harjoitella… ja käydä välillä juuri tallaisilla kursseilla herättelemässä omia pinttyneitä tapojaan.

jas_tekniikka08

jas_tekniikka10

Tiinan demojen jälkeen saimme tilaisuuden kokeilla henkilökuvausta pareittain tai ryhmissä. Vaeltelin Koulun käytävillä Marin ja Susannan kanssa etsien sopivia taustoja ja sopivaa valon kulmaa. Itse en tosin juuri uskaltautunut kameran eteen, oli nimittäin vielä normaaliakin hompsuisempi viikonloppuolo.

jas_tekniikka

Onneksi Tiina antoi  erittäin monia, mieleenpainuvia vinkkejä poseeraukseen liittyen. Olen todella huono poseeraamaan kuvissa, siis jos pitäisi sillä tavalla oikein esitellä omaa vaatetustaan. Se vaan on niin epätavallista ja outoa itselle. En osaa ”keikistellä”. Ja haluaisin itsestä mahdollisimman normaalin näköisiä kuvia, en sellaisia joissa näyttää siltä että poseeraan. Ja se ei ole helppoa se.

Mitä tästä kurssista sai irti? Kurssi sai aikaan uudenlaisen kipinän kuvailla yhä enemmän ja testailla eri juttuja. Lisää vaikkapa sitä poseerausta. Valokuvaus on kuitenkin aina läsnä paitsi tässä bloggausharrastuksessa myös omassa työssä. Kurssin jälkeen myös kuume ostaa uusi objektiivi vain yltyi, jaiks… Kavalia paikkoja tällaiset kurssit. :)

Kiitos tuhannesti Tiina, Canonin Valpuri ja koko Jas kamerakaupan väki kurssin järjestämisestä!

Viikon kahvila: Bean Bar

Viikon kahvilaksi valikoin tällä kertaa yhden suosikeistani, Bean Barin.

Oletko jo huomannut, että Bean Bar on muuttanut kivenheiton päähän entisestä sijainnistaan, Eerikinkadulle Kauppahallia vastapäätä? Entisessä paikassa Aurakadulla kahvila oli enemmän takeaway-henkinen, ja asiakaspaikkoja oli vain muutamia. Nyt valoisaan tilaan mahtuu mainiosti, ja kahvia ja muita herkkuja voi jäädä maistelemaan paikan päälle. Terassikin on jo auki!

Niille, joille Bean Bar on vielä tuntematon käsite: käykää ja ihastukaa. Tämä kahvila on ehdottomasti yksi Turun parhaista, mitä kahvin laatuun ja makuun tulee.

beanbar03

Ennen Bean Bar sijaitsi työpaikkani välittömässä läheisyydessä ja sinne oli jopa liian helppo poiketa ja napata kahvi mukaan, milloin ensimmäiseksi aamulla, milloin lounaan jälkeen. Onneksi siis muuttivat vain parinsadan metrin päähän, jotta saa vierailla jatkossakin. Oli silti hieman hassua juoda Bean Barin kahvi paikan päällä, kahvikupista. Yleensä kun tämän ihanan kahvin on juonut pahvimukista ja jossakin aivan muualla. Hyvä näin!

beanbar01

beanbar04

Tästä kahvilasta saa myös kätevästi kahvipavut kotiinsa mukaan. En ole itse ikinä ostanut, sillä olen laiska keittämään kahvia kotona, mutta mm. työkaveri on kehunut papuja vuolaasti.

beanbar02

Bean Bar ei ole pelkkä take away -kahvila tai kahvipaikka ylipäätään. Uudistuneen ilmeen myötä listalle ilmestyi mm. belgialainen vohveli, jota maistelin tällä viikolla jälkiruoaksi. Oli hyvää! Ja iso, vohvelin voi vaikka jakaa kaverin kanssa – paitsi jos tulee riitaa. ;) Vohvelin lisäksi kahvilasta saa myös herkullisia belgialaisia konvehteja, jotka ovat hyvän maun lisäksi erityisen kauniita katsella.  Ja toasteja. Ja teetä. Kaikenlaista löytyy!

beanbar06

beanbar05

Parasta Bean Barissa on ihana kahvi – mutta yhtä tärkeää on myös hyväntuulinen ja mukava palvelu! Kahville on mukava poiketa tai noutaa sellainen mukaansa, kun tietää että samalla voi rupatella niitä näitä muutaman lauseen verran kahvilan omistajan kanssa. Peukutan suuresti! Käykää tekin, uskallan väittää ettei tarvitse pettyä.

Bean Bar

Eerikinkatu 15

Avoinna

arkisin 8–20

la 10–18

su 12–17

Bean Bar Facebookissa