Viikon kahvila: Café Qwensel

Onnistuin pelastamaan arkistojen kätköistä yli kolme vuotta vanhan blogikirjoitukseni Café Qwenselista. Koska kyseessä on yksi Turun perinteikkäimmistä kahviloista, voin todeta, että mikään ei ole oikeastaan muuttunut kolmessa vuodessa – onneksi.

Liitän siis vanhan tekstini tähän, se saattaa kuitenkin olla monelle uudemmalle lukijalle vielä tuntematon. Kuvat ovat uusia, vaikkeivat ne tekstin takatalviteemaan istukaan. Vanhat kuitenkin olivat, hmmm… aika kamalia ;)

Fortunakorttelin uumenissa: Cafe Qwensel

(Alkuperäinen teksti 9.4.2013)

Haluatko hypätä hetkeksi 1700-luvulle? Jos vastasit myöntävästi, lähde kävelemään pitkin Läntistä Rantakatua. Poikkea Auransillan kupeessa, Apteekkimuseon kohdalla Fortunakortteliin, ja tepastele opasteiden perässä sisäpihalle. Askeleet kadulta sisäpihalle kestävät noin kaksikymmentä sekuntia, mutta muutos on niin iso ja äkkinäinen, että sitä ei voi olla huomaamatta. Jätä jälkeesi autonhurinat ja ihmisvilinät. Nauti rauhasta.

Apteekkimuseon kahvila Qwensel Fortunakorttelin sisäpihalla on sopiva aikamatka kaupungin vilskeestä maaseudun rauhaa muistuttavaan miljööseen. Qwenselin talo on Turun vanhin omavaraistalouden ajalta säilynyt porvaristalo 1700-luvulta. 

Tänään, kun itse tepastelen kohti Qwenseliä, on odotus talven loppumisesta huhtikuun liki puolessa välissä kova. Lunta on maassa, tiet aamuisin yön jäljiltä jäässä, ja ihmiset tarpovat hampaat irvessä. Sisu on jo ehtymässä, mutta odotuksen voimalla jatketaan tarmokkaasti eteenpäin. Cafe Qwensel tuo ainakin itselleni ensimmäisenä mieleen kesän ja edes ajatuksen siitä, millaista tässä paikassa tulee silloin olemaan. Kesäisinä lomapäivinä Qwensel on epäilemättä suosionsa huipulla, mutta tänne on kiva piipahtaa myös takatalven keskellä. Aurinko paistaa punaiseksi maalattua puuseinää vasten, ja vesipisarat tippuvat räystäiltä. Kyllä se kevät on tulossa.

cafeqwensel02

Kahvilan ovesta sisään astuessa voi pitkä ihminen joutua kumartumaan. Kello kilahtaa uuden kahvila-asiakkaan merkiksi, ja reipas kahvilamyyjätär ilmestyy tiskin taakse esiliina päällään. Tarjolla on tänään mm. kirsikkapiirakkaa, suklaakakkua, norjanmunkkeja ja sitruunamarenkileivosta. Tarjottavat makeat ja suolaiset vaihtelevat päivittäin, mutta valikoimaa on silti moneen makuun. Taattuja kahvilatuotteita ilman sen kummempia nykyajan trendejä.

Teen tilaukseni, ja istahdan nurkkapöytään. Huoneen kaksi muuta pöytää ovat varattuja. Kello on jo lähestymässä neljää, kahvilan sulkemisaikaa, enkä itsekään ehtisi jäämään kahville tänään pidemmäksi aikaa. Harmi, sillä täällä voisi lepuuttaa sieluaan pitkän kaavan mukaan. Vaihtaa rauhassa kuulumiset vanhan ystävän kanssa, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan. Käydä ensitreffeillä. Käydä keittolounaalla. Vaihtoehtoja riittää!

Qwensel on rauhallinen paikka, vaikka asiakkaitakin on. Paikan viihtyvyydestä kertoo jotakin se, että viereisen pöydän lähtöä tekevä rouva kiittää henkilökuntaa erikseen loistavasta palvelusta ja laadukkaista tuotteista. Toisessa pöydässä istuvat saksalaisturistit ovat hekin varmasti kuulleet kehuja museokahvilasta, koska ovat paikan löytäneet. 

Suomen kahviloissa pöytiintarjoilu on harmittavaisen harvinaista, mutta täällä palvelu pelaa. Ja vieläpä erityisen viehättävällä tavalla. Saat tarjottimen, johon on aseteltu oma pieni kahvipannu, sekä vanhanajan kuppi tasseineen, sokerikkoineen ja kermakkoineen päivineen. Ja sitruunainen marenkileivos. Arvostan.
cafeqwensel03

Qwensel saa plussaa ihastuttavasta tunnelmasta, hyvästä palvelusta, hyvänmakuisesta leivoksesta ja pöytiintarjoilusta. Ainut miinus epäkäytännöllisestä pikkuruisesta kahvikupista, jonka korvasta ei saa kunnolla kiinni. Kahvia saa kupin pienuuden vuoksi kaataa  jatkuvasti lisää.

Kahvila Kisällillä (juttu tämän linkin takana) ja Qwenselillä on mielestäni paljon yhteistä. Molemmissa on vaalittu vanhaa, pitäydytty pitkälti alkuperäisessä sekä sisustuksen että kahvilatarjonnan suhteen ja molemmissa on oma, rauhallinen tunnelmansa.

Tämä paikka pitää Turussa piipahtavan, ja varsinkin asuvan, kokea. Ässäkokemus kesäisenä päivänä, kun aurinko paistaa, linnut laulavat, kukot tepastelevat pihalla ja elämä hymyilee. Kesäisin sisäpihalle on tietysti pystytetty pöytiä ja tuoleja. Tässä paikassa saattaa myös kaupunkilaislapsilla riittää ihmettelemistä: maalaisidyllin omaisiin oloihin matkustamista ei tarvitse lähteä kaukaa hakemaan. Yksi Turun helmistä kahviloiden joukossa, ehdottomasti!
cafeqwensel01Näin kolme vuotta viisaampana todettakoon, että nykyään kahvilan aukioloajat ovat hieman pidemmät: Qwensel palvelee päivittäin klo 10–18. Kevään uutta on myös se, että Qwenselissä järjestetään keskiviikkoisin Afternoon tea -kattauksia, joka sisältää pieniä makeita ja suolaisia herkkuja teen kera. Menkää viihtymään!

Cafe Qwensel, Läntinen rantakatu 13 b,
Apteekkimuseon sisäpiha
http://www.cafeqwensel.fi/

 

 

 

Kissan elämää ja elämää kissan kanssa

Niin kauan kuin muistan, on elämääni kuulunut kissa. Jo silloin kun synnyin, meillä oli kotona musta Söpö-kissa. Söpö oli minua vuotta vanhempi, ja eli tosi pitkän elämän, aina siihen asti kun olin itsekin jo yläasteella.

Söpö ei jäänyt suinkaan ainoaksi kissaksi, vaan jo sen aikana kotonamme asusti välillä muitakin kissoja. Asuimme maalla rauhallisella paikalla, minne eksyi metsän siimeksistä milloin mitäkin eläimiä, silloin tällöin myös muiden hylkäämiä kesäkissoja tai hurjia villikissoja. Osa kissatuttavuuksista jäi lyhyeksi, mutta oikeastaan niin kauan kunnes muutin kotoa pois, meillä oli kissa. Myös kotoa muutettuani kissoja on riittänyt, mutta niiden kanssa on tietysti tullut touhuttua vain silloin, kun on muutenkin käynyt kotiseuduilla pistäytymässä.

Pitkän kissahistorian  vuoksi oman kissan hankinta oli lopulta aika nopea päätös. Tiesin jo valmiiksi, mitä kissa vaatii. Uutta oli vain se, että tulisin tällä kertaa kasvattamaan kissan kerrostalossa. Tähän asti kaikki kissat kun olivat saaneet painella päivät pitkät vapaina ja yötkin mennä hiiriä saalistaen. Tämä seikka on välillä aiheuttanut pientä ahdistustakin: tavallinen maatiaskissa valjaissa kiinni on edelleen omaan silmään vähän surullinen näky, ja oma asuntokin on aika pieni kissan seikkailuja ja juoksukohtauksia varten. Toisaalta oma kissani on tottunut näihin olosuhteisiin pienestä pitäen.

Upi09

Mutta takaisin kissan hankintaan. Aloin selailla kissanmyynti-ilmoituksia viime vuoden loppupuolella, eikä mennyt kauaakaan, kun löysin kohtuuhintaisen ja luotettavalta vaikuttavan ilmoituksen, jossa myytiin mustaa luovutusikäistä maatiaiskissaa. Sain tämän yksilön lopulta vähän tuurin kautta – se oli menossa jo toiseen kotiin, kunnes kaupat olikin peruttu, ja kisu jäi vaille kotia. Kävin moikkaamassa pientä rääpälettä kasvattajan luona, ja siellä se raukka kyhjötti: pentueen viimeisimpänä, yksinäisenä ja surkeana mustana kasana. Mustan kiiltävän turkin seasta erottui ainoastaan pallona kiiltävät silmät. Kymmenen minuuttia myöhemmin olin sopinut Upin noutoajan muutaman päivän päähän.

Upi04

Musta pantteri.

Kissa on siitä helppo lemmikki, että sen ylläpitoon ei tarvitse oikeastaan muuta kuin ruokaa, hiekkalaatikon ja kodin, jossa on paitsi turvallisia paikkoja että virikkeitä leikkimiseen. Alku on silti aina hankala: Upi kyhjötti pari ensimmäistä päivää enimmäkseen TV-tason takana. Mitä niihin virikkeisiin tulee, niin oman kokemuksen mukaan paras leikittäjä on oikea ihminen. Itse ostin kiipeilypuun (jossa Upi on kiitettävästi sekä kiipeillyt, nukkunut että terottanut kynsiään) ja muutamia leluja, mutta parhaat leikkikalut ovat silti usein jotakin jota kertyy nurkkiin tavallisessa elämässä: suklaalevyn foliopaperit, lahjanarut, Kinder-munan muovipallot. Kalliisiin leikkikaluihin ei siis kannata panostaa, vaan siihen, että viettää lemmikin kanssa itse aikaa.

Upi01

Myös elävät kukat ovat erityisen mukavia pureksia ja vetää perässään.

Vaikka kissa on hyvin itsenäinen eläin, kaipaa sekin seuraa ja huolenpitoa. Upi on sylikissa, joka vaatii rapsutteluja ja paijaamista: jos ei itse ymmärrä antaa huomiota, se tulee hakemaan sen vaikka väkisin. Upi on silti paljon yksin, olenhan kaikki arkipäivät töissä ja joskus yönkin poissa. Olen kuitenkin pitänyt ehdottomana sääntönä, että vuorokausi on maksimiaika, mitä Upi saa olla yksin.

Upi06

Upin lempipaikka varsinkin pentuvaiheessa.

Upi on kaikista kissoistani ehkä se sosiaalisin. Urhon kiintymys on välillä jopa huvittavaa, sillä se ei ainakaan vielä oikein viihdy omissa oloissaan, jos samassa asunnossa on joku muu paikalla. Upi tunkee usein erityisesti omaan syliini (tai naamalle), haistelee aina kaikki vieraat laukkuineen ja kenkineen ja seuraa minua välillä jopa rasittavuuteen asti pitkin nurkkia. Kun päivän päätteeksi nousen parvelle nukkumaan, Upi jää pää kenossa katselemaan sohvan selkänojalle ja tuijottaa korvat pystyssä kunnes hiljenen. Sitten se asettuu itse jonnekin lämpimään paikkaan käärölle (tai aloittaa öiset seikkailunsa – ja minä laitan korvatulpat korviin).

Upi03

Ensimmäisiä ulkoilukertoja, häntä jalkojen välissä.

Upi viihtyy hyvin eri-ikäisten ihmisten seurassa, myös lasten, ehkä siitä johtuen, että se on tottunut siihen alusta asti. Upi on tottunut myös matkustamaan kopassa, vaikka se sitä nykyään inhoaakin. Koppaan huokuttelu on yhtä taistelua. Mutta kukapa ahtaassa tilassa viihtyisikään? Juna on Upin mielestä yksi pirun keksintö, auto on siihen verrattuna huomattavasti mukavampi vaihetoehto. 

Upi05

Miksi kissat tykkää mennä pöydillä?

Olen aika lässy kissan kasvattaja, pitäisi olla tiukempi. Periaatteessa Upi ei saisi mennä pöydille, syödä kukkia tai tehdä muitakaan tuhmuuksia. Toisaalta kissan juoksevan veden juomista lavuaarista on vain niin hauska seurata, etten malta toruakaan. Ja välillä jään vain tuijottamaan, miten se kissa voi olla niin pitkä. Upi muuten viihtyy usein myös takajaloillaan, mikä on ehkä vähän outoa.

Upi07

Upi epämiellyttävän eläinlääkärikäynnin ja korvahuuhtelun jälkeen. Kuin uitettu rotta.

Upi08

Onhan välillä niitä hetkiä, kun ilman kissaa olisi helpompaa. Esimerkiksi silloin, kun haluaisi kutsua kissa-allergisen ystävän kylään. Tai kun on lähdössä  reissuun pidemmäksi aikaa, ja pitää etsiä joku kissavahdiksi. Tai kun haluaisi pitää kämpässä kukkia, mutta kissa repii maljakot nurin.

On se silti aika ihana.

Upi10