Puhtia työpäivään – Miten jaksaa töissä paremmin

Useimpien meistä kesäloma on viimeistään nyt elokuun lopussa ohitse ja paluu arkeen väistämättä edessä. En tiedä teistä muista, mutta itseäni töihinpaluu ahdistaa vuodesta toiseen: mitä pidempi loma, sitä suurempi ahdistus.

Onneksi töihinpaluuahdistus kuitenkin helpottaa aina parin viikon sisällä. Siinä ajassa tottuu taas ajatukseen aikaisista heräämisistä, aikatauluista ja palavereista ja pääsee kärryille siitä, mitä kaikkea se oma työ taas sisältääkään. Olen huomannut, että päivästä toiseen jatkuvalla työllä on kuitenkin jälkiseurauksensa, vaikka työssä ei mitään erityistä stressiä tai muita huolia olisikaan: niska on jumissa, päätä särkee työpäivän päätteeksi, mieli on levoton tai muuten vaan maassa.

työ

Olen aina ollut sitä mieltä, että työn ja vapaa-ajan välillä pitää olla selkeä jako, jaksaminen tyssää muuten kuin seinään. Toinen tärkeä pointti on se, että myös arjesta ja työpäivistä pitää tehdä itselle mahdollisimman mielekkäitä. On todella uuvuttavaa elää pelkkiä viikonloppuja tai pidempiä lomia varten. Se tuntuu myös haaskaukselta, sillä suurin osa elämästämme on nimenomaan arkea.

Vaikka lomaltapaluu tuntuikin aluksi lohduttomalta, niin oikeasti rakastan arkea. Rytmiä, rutiinia, ennalta-arvattavuutta. Koska olen kuitenkin tiedostanut oman arkeni mukanaan tuomat haasteet, keräsin tähän muutaman jutun työssä jaksamisesta, jotka olen itse ottanut käyttöön ja joista osaa itsekin vasta harjoittelen.

Herää varttia aikaisemmin  (ja syö)

Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, aamu alkaa parhaiten aamupalalla. Siis: syö aamupala. Poikkeuksetta. Itse olen niin tottunut aamupalaan, että aamiaisen skippaamisella on selvä negatiivinen vaikutus: huono olo, päässä ei ole senkään vertaa järkeviä ajatuksia kuin normaalisti, ja muutun äkäiseksi ”kaikki on huonosti” -ääliöksi.

Jos aamun minuutit tuntuvat luisuvan käsistä, pihistä vaikka meikkaamisesta tai laita herätyskello soimaan varttia aikaisemmin. Ylimääräinen vartti aamussa kannattaa itse asiassa muutenkin: oman kokemuksen mukaan kiireessä aloitettu päivä lisää päivän stressitasoa.

Tee töitä kun olet tehokkaimmillasi

Yhä useammassa työpaikassa saa päättää itse työskentelyaikansa. Voisin itsekin aloittaa työpäivät yhdeksän-kymmenen aikaan, mutten kuitenkaan ikinä tee niin. Miksen? Ensinnäkin: koen, että vuorokauteen saa lisää tunteja, kun menee aikaisin töihin. Jo se, lähdetkö töistä 15.30 vai 16.30, vaikuttaa omaan arkeen huomattavasti. Vaikka 5.45 herääminen tuntuu välillä tuskalta, pyrin aloittamaan työt normaalisti niin, että olen työssä jo reilusti ennen kahdeksaa. Olen myös tehokkaimmillani aamupäivällä, ja monesti iltapäivä kuluu tahmeammin. Se on vain jokin ominaispiirre, saan enemmän aikaiseksi aamupäivisin. Kannattaa siis tehdä töitä silloin, kun potentiaalisesti on parhaimmillaan. Jos tiedät, että pääset kunnolla käyntiin vasta iltapäivällä, venytä aamua ilman tunnontuskia.

työpäivä

Tau-ko

Tässä hyvä nyrkkisääntö: jos kenenkään henki ei ole vaarassa, pidä 10 minuutin tauko. Usein kiire ja paniikki on oman päämme sisällä, ja vain harvoin työt ovat sellaisia, että niiden lykkääminen 10 minuutilla tai vaikka kahdella tunnilla saisi aikaan massiivisen ja traagisen lumipalloefektin. Pidetyistä deadlineista ja tapaamisista kannattaa toki pitää kiinni, mutta tässä minuuttiaikataulun kulttuurissa unohtuu usein kohtuus. Asiat eivät ole sekunneista kiinni. Sen vuoksi: pidä tauko. Jaloittele joka tunti, pyörittele hartioita ainakin kerran aamupäivän ja iltapäivän aikana, käy joka päivä lounaalla (tai oman työpaikan lounastilassa) ja pidä tee- tai kahvitauko työkavereiden kanssa.

Tässä minullakin on paljon oppimista – työpisteellä huonossa ryhdissä jumittaminen on liian helppoa. Jos muu ei auta, ripottele tauot ensin kännykkään herätyksinä, ja pidä niistä kiinni. Sovi vaikka työkaverin kanssa yhteisestä kahvitauosta. Tauon vaikutuksen huomaa aika nopeasti, kun on pitänyt niistä kiinni muutaman päivän ajan. Terveeseen työpäivään sisältyy myös  taukoja, monikossa. Piste.

Pidä vesilasi aina työpöydälläsi

Liittyy läheisesti jo edellä sanottuun, mutta veteen kiteytyy monta muutakin hyvää juttua. Yritän itse pitää nykyään juuri vettä päivän pääasiallisena juoman lähteenä, en esimerkiksi kahvia tai teetä. Vesi johtaa myös luonnollisiin taukoihin, kun lasia pitää täyttää tai käydä vessassa.

työ02

Käytä jotakin omaa ajanhallintajärjestelmää

Selkeyttää tekemistä, saa aikaan onnistumisen tunteita ja mahdollistaa työviikon sekä työpäivien organisoinnin. Siinä tärkeimmät pointit, miksi itse teen to do -listoja ja viikoittain suunnitelmia sähköiseen Google-kalenteriin.

Mieti kiireellisimmät, stressaavimmat, aikaavievimmät.

Teen lähes joka päivä ruutupaperille  konkreettisen to do -listan. Google-kalenterissa taas on suurpiirteisesti suunniteltuna viikon palaverit ja erinäiset projektit, joiden tiedän syövän aikaa työajasta. Aina ajan tasalla oleva Google-kalenteri on myös korvaamaton omassa työyhteisössä, jotta sekä sisäiset että ulkoiset palaverit on helppo sopia ja suunnitella.

Oma työni on täynnä silppua, ja siksi homma valahtaisi käsiin, jos en suunnittelisi asioita. Ainakin itse koen, että olen tilanteen rouva niin kauan, kuin tiedän mitä kaikkea työlistallani on, osaan arvioida kuinka kauan niiden tekemiseen suurinpiirtein menee, ja suunnittelen ne kalenteriin tiettyyn ajankohtaan.

Lyhyesti sanottuna: sähköisen kalenterin avulla pystyn kontrolloimaan suuria linjoja ja omaa ajankäyttöä, to do -listalla pönkitän omaa itseluottamusta onnistumisen tunteesta. Jos listassa on päivän päätteeksi enemmän ylivedettyjä kohtia kuin vielä jäljellä olevia, voi lähteä hyvillä mielin kotiin.

Sulje häiriötekijät pois

Omassa työssä sosiaalisen median sulkeminen pois näytöltä ei oikein toimi, sillä työni on juuri siellä. Jotain rytmitystä päivään saa kuitenkin sillä, etteivät kaikki mahdolliset kanavat piippauksineen ja punaisine palluroineen ole kokoajan päällä. Esimerkki: jos aloitan työkokonaisuuden, johon tiedän kuluvan kaksi tuntia, suljen ainakin sähköpostin siksi aikaa. Kahden tunnin viive vastaamisessa ei ole ainakaan omasta mielestäni katastrofi.

Tee omaa juttuasi

Se, mitä se itse kullekin on, riippuu ihmisestä. Minua auttaa tietyissä työtehtävissä suunnattomasti se, että voin laittaa napit korviin ja sulkea kaiken ulkopuolisen pois. Ei luonnollisesti toimi kaikissa työtehtävissä, mutta monissa. Toinen aika oleellinen asia: omasta työpisteestä tai -huoneesta kannattaa tehdä viihtyisä. Tarkoittipa se sitten sitä, että pöydällä on aina kukkia tai ettei pöydällä loju kasaa sekalaisia papereita, omasta viihtyvyydestä kannattaa pitää kiinni.

työ03

Arvosta työtäsi

On helppo ajaa itsensä loppuun, jos muistuttaa itseään aina vain niistä tekemättä jääneistä töistä ja saadusta kritiikistä. Mieti ennemmin, missä onnistuit, mitä opit, mitä asioita sait vedettyä yli to do -listalta. Ja hei, usein työ on myös sitä, että ainut saatu palaute on negatiivista palautetta. Jos siis et saa kiitosta, voi taputtaa itseään olkapäälle, koska se on sama asia kuin että kaikki on mennyt hyvin. Arvostus lähtee itsestä, muut seuraavat kiltisti perässä.

Helppoa arkiruokaa

Arkiruoka, voisiko yksinkertaisempaa ja mukavampaa asiaa ollakaan?

Tunnen itseni aika hölmöksi – missä vaiheessa aloin kuvitella, että ruoanlaittoon menisi tolkuttomasti aikaa, rahaa ja hermoja? Toki arjenkin tunnit saa kulutettua hellan ympärillä hääräilyyn ja rahat tuhlattua erikoisiin ja toiselta puolelta maapalloa raahattuihin raaka-aineisiin. Yksinkertaisin ja helpoin on kuitenkin melkein aina parasta. Niin kuin esimerkiksi tämä salamikiusaus. Raaka-aineet saa kaupasta muutamalla eurolla,  ja laatikko on valmis uuniin parhaimmillaan kolmessa minuutissa.

Mitään uutta tässä reseptissä ei tietenkään ole. Mutta jos siellä sattuu olemaan joku muu kaltaiseni, joka on unohtanut kuinka helppoa ja halpaa arkiruoan teko voi olla, tässä helppo keino saada juonesta kiinni.

Resepti on niin yksinkertainen, että tässä on liki mahdoton epäonnistua.

Salamikiusaus

(alkuperäisen reseptin löydät täältä, tässä oma sovellettu versio)

  • n. 500g peruna-sipulisekoitusta (pakastealtaalta/perunoita ja sipulia itse lohkottuna)
  • 2 porkkanaa
  • 0,5 tl suolaa
  • ripaus mustapippuria jauheena
  • 200 g salamisuikaleita (tai kinkkua, broileria tms.)
  • 2 prk ruokakermaa

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Kaada peruna-sipulisekoitus isoon vatiin (sekoitusvaihe onnistuu helpommin vadissa kuin uunivuoassa). Jos et käytä valmista sekoitusta, niin pese, kuori ja pilko perunat, sipulit ja porkkanat. Heitä sekaan suola ja mustapippuri, lopuksi salamisuikaleet.

arkiruokaa02

Kaada sekoitus uunivuokaan ja lorauta päälle ruokakermat. Laita uunin alatasolle 45-60 minuutiksi. Jos käytät kiertoilmauunia, 45 minuuttia riittää yleensä hyvin. Jos pinta alkaa palamaan, kannattaa sekoitella kiusausta välissä. Kiusaus kannattaa pitää uunissa kuitenkin vähintään 40 minuuttia, muuten kerma ei ehdi imeytymään kunnolla ja kiusaus jää vetiseksi. Tee kiusauksen kaveriksi raikas salaatti. Nauti arkiruoasta!

arkiruokaa01

Kirjavinkki: Kuinka kasvattaa bébé

Olen jo pitkään pyrkinyt elvyttämään ruostuneita lukutottumuksiani, sillä lukeminen ei hyvistä aikeista huolimatta tule enää aivan luonnostaan. Vaikken ikinä ole ollut lukutoukka, kirjoja tuli silti ennen luettua säännöllisesti. Jossain vaiheessa havahduin siihen, etten ollut lukenut kirjan kirjaa vuoteen tai kahteen. Keväällä ja kesäloman aikana terästäydyin. Siitä lähtien jokin kirja on ollut koko ajan työn alla, ja sillä linjalla yritän jatkaakin.  Yksi kesän kirjoista oli tämä, jo aikoja sitten suomeksikin julkaistu, Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé.

Nopea kierros kirjan juoneen: Amerikkalainen toimittaja muuttaa brittimiehensä kanssa Pariisiin ja perustaa perheen keskellä Pariisia, missä lapset käyttäytyvät aina hyvin ja syövät ravintolassa viiden ruokalajin illallisia kuin aikuiset konsanaan. Mistä johtuu, että ranskalaisvauvat nukkuvat läpi yön parikuisesta alkaen? Miksi ranskalaislapset eivät  juokse villinä ja muistavat aina sanoa vieraille Bonjour? Miten äidit pysyvät hoikkina, nätteinä ja rentoina? Tässä artikkelissa avataan tarkemmin, mistä kirjassa on kyse.

Kuinka kasvattaa bébé oli vallan piristävää ja kiinnostavaa luettavaa, vaikken äiti olekaan tai sellaiseksi vielä tulossa. Lapset ja kasvatus herättävät nykyään kuitenkin entistä enemmän ajatuksia, sillä arjessa on mukana säännöllisesti myös avomiehen 6-vuotias lapsi ja lapsen kasvatus ei ole ennen tätä kuulunut käytännössä elämääni lainkaan. Olen perheeni neljästä lapsesta nuorin ja onnistunut väistämään koko elämäni olematta juuri ikinä edes lapsenlikkana. En ole ikinä hakeutunut lasten seuraan tai ammattiin, jossa lapset olisivat oleellinen osa työtä. Kaiken tämän pohjalta aihe on siis minulle aika vieras, mutta herättelevä.

Kirjassa on oma koukkunsa jo siinäkin mielessä, että vastakkain asetetaan kaksi eri kulttuuria ja lapsenkasvatusmallia, ranskalainen ja amerikkalainen. Kirja on silti ennen kaikkea kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, ja vaikka asioita epäilemättä kirjassa kärjistetäänkin, uskon että sivuilla piilee myös totuuden siemen. Ranskalaisissa, amerikkaisissa ja varmasti ihan kaikenmaalaisissa vanhemmissa on sekä curling-vanhempia, jotka tekevät kaikkensa lapsensa onnen eteen ja toisaalta itsenäisiä vanhempia, jotka vaativat elämäänsä ennen kaikkea tasapainoa, jossa mikään, edes oma lapsi, ei saa nousta liian korostettuun asemaan.

Kirja herätti aivan valtavan määrän ajatuksia, ja ensin ajattelin, että kirjoittaisin aiheesta enemmänkin. Sitten muutin mieleni, sillä ehkä on parempi pitää suu kiinni aiheesta, josta ei vielä ole käytännön kokemusta. Lupaan kuitenkin palata aiheeseen, kun aihe ehkä joku päivä on ajankohtaisempi. ;)

Tämän sanon: kirja kannattaa lukea, oli sitten lapsia tai ei. Teos oli oivallista luettavaa tällaiselle lapsettomalle, sillä kirja kuvaa kepeän viihdyttävästi, miten se lapsi kannattaa ”oikeasti” kasvattaa.  Vielä nyt voi lohduttautua ajatuksella, että ilman itkupotkuraivareita, unettomia öitä ja myötähäpeän tunteita on mahdollista selviytyä tiettyä kaavaa naoudattamalla. Voi huokaista helpotuksesta, että kaikki saattaakin mennä juuri niin yksinkertaisesti kuin kirjassa annetaan ymmärtää. ;)

Kirjasuositus01