Heinäkuinen roadtrip moottoripyörällä

Yksi viime kesän isoimmista heräteostoksista oli GoPro-kamera, jolla pääsisi kuvaamaan mun extreme-urheilun täyteistä elämää… Hahaa, no ei. Idea heräsi siitä, kun olen nyt viimeisen kevään ja kesän aikana ollut monesti mieheni moottoripyörän kyydissä, ja tuumasin miten kivaa olisi saada maisemat tallennetuksi.

Hommattiin kamera ja kiinnikkeet, ja videomateriaalia kerääntyi kesän ajalta oikeastaan enemmän kuin jaksan edes kahlata läpi. Ensimmäiset testaukset osuivat heinäkuun alkuun, kun teimme roadtripin Mikkelin seudulle kaveripariskunnan kanssa. Tässä videossa siis satoa siitä!

Oikeasti suurin osa videolla olevasta materiaalista tuli kuvattua vahingossa, sillä painoin rec-nappia juuri silloin, kun olin ajatellut lopettaa kuvauksen ja päinvastoin…heh. Tuollaisen minilaitteen käyttö ei ollut heti aivan helppoa, varsinkaan kun  jouduin toimimaan vauhdissa ja sokkona: kamera kun oli kiinnitettynä kypärääni sellaisen imukuppisysteemin kanssa. Itse kamerassa on vain kaksi nappia, mutta niitäkin voi käyttää väärin, painaa pohjassa liian kauan tai liian vähän aikaa ja niin edelleen. :)

Vaikka videosta saattaa saadakin sen vaikutelman, että kuvaan kyydissä käsi ojossa, niin ei. Kamera oli vaan kypärässäni niin korkealla imukupin kanssa kiinni, että lopputulos on tämä. Sittemmin on testattu muitakin konsteja, vaikka onhan tuo kuvakulma noinkin ihan hauskan näköinen. Aloittelijan moka oli myös se, etten tarkistanut riittävän usein linssin edustaa ja sitä onko siihen kenties lentänyt ötököitä. Nuo muutamat sumeat kohdat videolla johtuvat siis siitä. :)

Muutama sana itse roadtripistä: matkan reitti kulki Salosta Someron kautta kohti Asikkalaa ja Pulkkilanharjua. Pulkkilanharjulla pidimme pisimmän ruokatauon ja jatkoimme matkaa Sysmään, Hartolaan, Mäntyharjulle ja ja sitä kautta lopulta Mikkelin eteläpuolella sijaitsevaan Ristiinaan viettämään viikonloppua. Kuten videoltakin huomaa, kaikenlaisia ja -kuntoisia teitä tuli ajettua. Koska moottoripyörällä ajetaan mielellään mutkittelevia pikkuteitä, matka Ristiinaan kesti suuntaansa taukoineen muistaakseni seitsemän-kahdeksan tuntia. Se kuulosti kuitenkin ennakkoon paljon pahemmalta ajalta, ja tavallaan noita moottoripyöräreissuja saattaa tulla talven aikana jopa vähän ikävä.

Yksi matkan kivoimmista nähtävyyksistä oli Pulkkilanharju, jonka läpi tuli ajettua edelliskesänäkin. Tarkoitus oli tosiaan kuvata paikan mahtavat maisemat, mutta kaikki mitä lopulta sain Pulkkilanharjusta videolle, näkyy tuossa n. 1:45 kohdalla…(niistä videosäädöistä johtuen). Suosittelen käymään kesällä ja katsastamaan paikan ihan livenä, vierellä olevaan ravintolaan voi poiketa tauolle.

Matka oli onnistunut myös sen vuoksi, että vain paluumatkan loppupuoliskolla satoi hiukan. Muuten sää oli vähän pilvinen, mutta kuitenkin lämmin. Siis juuri sopiva moottoripyöräilyyn.

Otin videomateriaalia myös Saariston rengastieltä, ja siitä videoviidakosta olisi tarkoitus tehdä seuraava video. Kiinnostaako? :)

/Riikka

Outoja asioita jotka tekevät onnelliseksi

Pienet on ilot, sanotaan usein pikkulapsille. Joskus koen suoraa kateutta pieniä lapsia kohtaan, jotka haltioituvat  hyvin tavallisista asioista elämässä: vesilätäköistä, maassa lojuvasta hiekasta tai pallosta, koska se on pyöreä.

Nopeastihan se onni karisee, ja meistä kaikista tulee kyynisiä inhorealisteja. Eiku?

Vaikka itse toisinaan havahdun omaan umpikyynisyyteeni, on edelleen olemassa muutamia hyvin perustavanlaatuisia asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Tokmanni

Kyllä,  halpahalli voi tehdä onnelliseksi. En tiedä mitään terapeuttisempaa, kuin hiljaisen hallin käytävillä kiertäminen ja taloustavaroiden ostaminen. Uutuustuotteiden katseleminen (niitä toki löytyy useammin ruokamarketeista), huuhteluaineiden haisteleminen ja tekstiilien hiplaaminen. Suosikkejani ovat erilaiset käsisaippuat. Oman onnikertoimensa tuo sekin, ettei mikään maksa hirveän paljon.

tee

Pilvet

Aina silloin tällöin, varsinkin kesäaikaan, pysähdyin katsomaan pilviä. Siellä ne ovat taivaalla päivästä toiseen, mutta kuinka moni kiinnittää niihin sen enempää huomiota? Omaan makuun pilvien tuijottelu on hyvä meditaation muoto. Pilvet muuttuvat koko ajan ja niitä on oikeasti todella paljon erilaisia: välillä kuin hattaraa, toisinaan kuin taitelijan siveltimestä. Katselkaa siis taivaalle! Mielellään paikoillaan, ettei tule kolareita.

pilvet

Siivoaminen

Tai riippuu siivoamisesta, mutta jos tavaroiden järjestämisen voi laskea siivoamiseksi, niin ainakin se! Tätä asiaa on vaikea selittää. Siinä on vain jotakin järjettömän hienoa, kun tavarat ovat järjestyksessä, mielellään aakkosissa, värijanoissa tai muuten vaan hyvässä harmoniassa.

170916

Hirveän usein ilahduttaa myös ajatus siitä, ettei töiden jälkeen ole mitään sovittua ohjelmaa, ja että voin vain rauhassa nuolla nurkkia kotona. Parasta!

/Riikka

Amatöörin huulipunavinkit

Jo pitkään suunnittelun asteella ollut huulipunavinkkivideo tuli tehtyä, mutta olipahan urakka! En olekaan aikoihin editoinut videota sen enempää ja sen kyllä huomasi… Jo videon kuvaaminen oli yhtä sähläystä, ja se näkyy tässä hassunhauskassa lopputuloksessa. Videon loppuunkin jäi vahingossa biisi soimaan, heh. No ehkä tämä tästä. Pitää jatkaa editointia, niin ehkä ne rutiinit sieltä löytyvät.

Mistä lie muuten johtuu tuo ihme pohjanmaan murteen vivahde mun puheessa, olen kyllä ihan Varsinais-Suomesta kotoisin :) En osaa sanoa, onko tämä normaali puhetyylini vai ainostaan videopuheen antia. Niin tai näin, tässäpä tämä!

Rentouttavaa viikonloppua,

/Riikka

Parasta ennen

Rakastan 90-luvun musiikkia. Rakastin sitä jo silloin, kun asiasta puhuminen oli vielä vähän noloa, eli silloin kun ysärimusiikki ei ollut vielä muodissa.

En juuri käy nykyään yökerhoissa, mutta jos kävisin, olisin intsinä lähinnä siitä kaikesta ysärimusiikista, jota baareissa nykyään soitetaan. Tai enhän mä tiedä soitetaanko, kun en käy, kuvittelen vain. Tai sitten sekin villitys on jo ohi.

Vaikka radion kuunteleminen on nykyään lähinnä kanavalta toiselle surffailua ja edes sen yhden hyvän biisin metsästystä, voi onneksi luottaa Retroperjantaihin ja Yle X:n Parasta ennen! -iltoihin. Radio Novan ysäri-illassa kuulee takuulla Pandoraa ja DJ Boboa, kun taas Yle X soittaa myös valtavirrasta poikkeavaa settiä.

Oma ysärilistani on luonnollisesti paras, mitä maasta löytyy. Tätä kuuntelen usein: kotona, junamatkalla, lenkillä ja missä tahansa missä tekee mieli retroilla. Extrasuperhypermageeta retroperjantaita itse kullekin!

/Riikka

spotify:user:rimami:TheBeatAndWorstOf90’s

Yle X:n Parasta ennen! perjantaisin klo 20–22

Radio Novan retroperjantai klo 19–23

Soittolista juoksulenkille

Ihme on tapahtunut: olen viimeisen kuukauden aikana käynyt säännöllisesti juoksulenkillä. Kuten tästä blogistakin ehkä monelle on käynyt ilmi, en ole todellakaan mikään aktiiviurheilija, pikemminkin hyötyliikkuja. Olen vuosikausia pyrkinyt ylläpitämään edes jonkinlaista peruskuntoa sillä, että todellakin kävelen ja pyöräilen joka paikkaan. Saloon muuttaminen, välimatkojen pidentyminen ja sitä myötä autolla kulkeminen on johtanut kuitenkin siihen, että hyötyliikunta on vähentynyt. Ei täysin, mutta kuitenkin. Olen huono sitoutumaan mihinkään lajiin, jota pitäisi harrastaa tiettyyn aikaan tiettynä päivänä. Siksi juoksu on laji, jota jaksan harrastaa.  Jaksan, jos on a) lenkkiseuraa tai b) musiikkia.

Jos siis lähden yksin juoksemaan, on juoksumusiikki pakollinen. Vielä on ratkaisematta, mikä olisi kätevin tapa kantaa musiikki mukana, puhelin kun hölskyy inhottavasti taskussa. Jos joku on ratkaissut ongelman jollakin näppärällä tavalla, niin laittakaa ihmeessä vinkkiä kommenttikenttään.

lenkki02

Tässä juoksulista, jonka kokosin syksyn varalle: kunnolla ysäriä, vähän uudehkoja biisejä sekä kaikenlaista siltä väliltä. Juostessa kuuntelen monia sellaisia biisejä, joita en ihan ensimmäiseksi kotona laittaisi soimaan (paitsi ysäriä). Se musiikissa onkin niin hienoa: kaikelle on oma aikansa ja paikkansa. Toivottavasti tämä lista piristää jonkun toisenkin lenkkihetkiä! :)

spotify:user:rimami:playlist:1OlZMWoCN8HfofJP3vEPFK