Wanted: uusi koti

Enpäs osannut arvatakaan millainen projekti se on, kun alkaa metsästämään itselleen uutta, omaa asuntoa.

Tilanne tällä hetkellä: käynnissä armoton oman asunnon, todennäköisesti omakotitalon etsintä. Vanha on myyty alta pois, lainaneuvottelut käyty, kaikki muodolliset kuviot hiottu. Nyt pitäisi enää löytää se oikea koti, se joka täyttää meidän molempien yhteiset kriteerit, ja joihin molemmat osapuolet ovat kaikin puolin tyytyväisiä.

Välillä ihmettelen, että miten ihmeessä ihmiset uskaltavat ostaa omakotitaloja – talo kun voi kätkeä sisäänsä vaikka millaisia ongelmia. Toki homekoiran voi laittaa nuuskimaan talon joka nurkan, ja tehdä lisäksi erinäisiä arvioita talon yleisestä kunnosta ja puutteista. Silti monet jutut jäävät vähän kysymysmerkiksi. Aina on se riski, että syliin kaatuu jokin yllättävä ongelma, jonka korjaaminen maksaa pahimmillaan tonneja tai kymmeniä.  Ja sitten kun ei ole ammatiltaan minkään sortin rakennusihminen, niin hädin tuskin tietää, mitä sokkeli tai aluskate tarkoittaa, puhumattakaan että tietäisi mitä kaikkea hyvän asuinrakennuksen kunto edellyttää. No, onneksi toinen meistä tietää enemmän ja onneksi on ihmisiä, joilta voi kysellä. Uuden edessä ollaan, joka tapauksessa.

Kuten luonnollista, meistä molemmilla on omat kriteerimme talon ostossa, jotka onneksi menevät pääasiassa yksiin. Toki kaikesta ei olla samaa mieltä, se nyt olisi jo suoranainen ihme. Siinä missä  itse arvostan persoonallisuutta, kivoja yksityiskohtia ja sitä hullunkurista tunnetta että ”täällä olisimme onnellisia”, toinen R taas ymmärtää paremmin nykytekniikan päälle ja osaa katsoa enemmän rakenteellisia seikkoja. Toinen R osaa myös toimia järjen äänenä, sillä mä riehaannun helposti isoista neliöistä ja siitä tunnelmasta. Fengshuilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, jos katto romahtaa niskaan tai sähkömittarit huutaa hoosiannaa.

Johtopäätös: toivon, että löydämme talon, josta on ainekset tehdä itselle persoonallinen, lämmin ja maailman paras paikka – ilman että olemme vararikossa.

Entä miten tällä hetkellä vallitseviin kriteereihimme sitten on päädytty?  Voin kertoa, että jo pääperiaatteista päättäminen vaati todella paljon pään raapimista: miltä alueelta haemme asuntoa? Minkäkokoinen asunnon pitää vähintään olla? Omakotitalo, rivitalo, paritalo vai jotakin muuta? Mikä on ehdoton kipuraja asunnon hinnan suhteen ? Pitääkö olla oma piha, ja jos niin millainen? Paistaako ilta-aurinko? Jos ei paista, niin harmittaako se koko loppuelämän? Lämmitysmuoto? Vuokratontti? Oma tontti? Yksi vai kaksi kerrosta?

Onneksi asuntojen katsominen käy harrastuksesta, sillä asuntoja aktiivisesti seuraamalla käy pikkuhiljaa ilmi, mikä itseä miellyttää. Kun käy säännöllisesti asuntonäytöissä, selviää vielä enemmän. Olemme päätyneet aika pitkälti omakotitaloon, koska oma piha houkuttaa molempia ja seuraavan asunnon soisimme olevan se pitkän aikavälin asunto, jossa tulisi mahdollisesti viettämään vuosien sijasta jopa vuosikymmeniä. Neliöitäkin saisi siis olla, mutta toki niitä miettiessä pitää pitää järki kädessä myös mm. asunnon ylläpitokulujen kanssa: mitä isompi talo, sitä isommat asumiskustannukset. Tässä kohtaa oleelliseksi nousee myös talon lämmitysmuoto ja rakennusvuosi, koska ”väärään” lämmitysmuotoon voi Suomen talvissa menettää sievoisen summan rahaa. Uusissa taloissa taas on monipuolisesti uutta tekniikkaa, joka sekin tietysti houkuttaa. Toki yksi vaihtoehto olisi rakennuttaa aivan uusi talo, mutta se olisi sitten taas oma lukunsa se…

Nyt, kun olemme lyöneet lukkoon tietyt must-have-kriteerit, on valinnanvara luonnollisesti vähentynyt ja suurin osa Salon myynnissä olevista omakotitaloista käyty läpi. Jotain ehkä kertoo se, että myytäviä omakotitaloja on tällä hetkellä Salossa 151 (Etuovi), ja niistä edes pääpiirteittäin hakuehtoihin sopivia on vajaa 30.

Eroa on iässä, kunnossa, hinnassa, pihoissa, lämmitysmuodoissa, varustetasoissa ja tietysti talon tunnelmassa. Hirveä määrä eri yksityiskohtia, joista kaiken pitäisi natsata yhteen. Usein ongelma on se, että talon koko on hyvä, mutta piha huono tai olematon; varustetaso ja kunto hyvä, mutta talosta puuttuu kokonaan persoonallisuus ja tunnelma (bulkkitalot); tarpeeksi neliöitä mutta nekin typerästi käytetty; kaikki muu kohdillaan, mutta talon rakenteiden kunnossa olisi toivomisen varaa… Tai sitten asunto on viimeisen päälle hienosti tehty, mutta täysin eri maulla kuin oma sattuu olemaan. Loppujen lopuksi kyse on hinnasta: aika paljon pystyy remontoimalla vaihtamaan, paitsi sijainnin.

Me jäämme etsimään. Katsotaan tapahtuuko jotakin nopealla aikavälillä vai etsimmekö sitä oikeaa vielä vuoden tai kahden päästä. Muutto on joka tapauksessa pian edessä, jos ei omaan, niin sitten hetkeksi vuokralle. Wish us luck!

/Riikka

Tunnelmia Kreetalta

Terve taas pitkästä aikaa! Blogissa on ollut hiljaista parisen viikkoa, sillä viime viikon lomailimme Kreetalla ja tämän viikon kaikki vapaa-aika on vierähtänyt mm. asuntoasioihin liittyvissä jutuissa ja ystäviä nähdessä; kaikkineen koko viikko on hujahtanut ohi vauhdilla! Nyt kuitenkin tunnelmia lomaviikolta.

Lomailimme siis viime viikon Välimeren viidenneksi suurimmalla saarella, Kreetalla. Lokakuun toinen viikko oli Kreetalla aurinkoinen, tuulinen, levollinen ja oikeastaan juuri sitä mitä tilasimmekin.

Kreeta05

Kreeta14

Kreeta13

Yksi viikon parhaista hetkistä oli vierailu Kreetan länsirannikolla sijaitsevalla Elafonisin saarella ja sen kuvankauniilla aurinkorannalla. Itse saarelle pääsi matalassa vedessä kahlaten – näin ei kuitenkaan välttämättä ole aina, jos vesi on korkeammalla. Toinen persoonallinen seikka tässä rannassa oli vesirajan vaaleanpunainen väri, joka tarun mukaan muistuttaa verilöylystä, joka saarella tehtiin parisataa vuotta sitten. Yksi parhaista jutuista tässä rannassa oli myös sen rauhallisuus – ei donitsien, selfie-keppien, hierontojen tai kultakellojen myyjiä. Vain silminkantamattomiin turkoosia vettä ja hienonhienoa hiekkaa.

Kreeta04

Kreeta09_

Kreeta08_

Samalla reissulla pääsimme tutustumaan myös Kreetan vuoristomaisemiin ja vuoriston mutkitteleviin teihin. Elämys sekin, ja varsinkin taukopaikan maisemat vuorenkielekkeellä olivat sanoinkuvaamattomat!

Kreeta07

Kreeta12

Kreeta06

Lomakohteemme sijaitsi Hania kyljessä, kylässä nimeltä Agii Apostoli. Kohde oli siitä loistava, että siellä ei ollut omaa rantabulevardia ravintoloineen ja krääsäkauppoineen – ei siis myöskään sisäänheittäjiä, kaupustelijoita tai kerjäläisiä. Kylässä oli silti monia ravintoloita eri puolilla kylää, ja söimme itse asiassa joka ilta kylän ravintoloissa. Harvinaista kyllä, mutta yksi parhaista ravintoloista löytyi oman hotellin altaan reunalta, eli hotelliravintolasta! Sydämellinen henkilökunta, hyvät mojitot ja raikkaat salaatit ajoivat meidät kerta toisensa jälkeen saman pöydän ääreen.

Kreeta01

Kreeta02

Loma Kreetalla sisälsi lautaskaupalla hyvää kreikkalaista ruokaa, aurinkotuoleja, lukemista, lukemattomat määrät Mythosta, hitaita kävelyretkiä kaupunkiin ja takaisin, välillä uimistakin. Tämä loma oli suunnitelman mukaisesti hyvin pitkälti rantaloma, joten rentoutumista ja rusketusrajoja saatiin, juuri niin kuin pitikin. Sää Kreetalla on muuten lokakuun puolessa välissä edelleen sopivan aurinkoinen ja lämmin, joten ajankohta ei ollut suinkaan liian myöhäinen rantalomailuun.

Omat suositukseni Kreetalla: Elafonisi, kiertomatka Kreetan vuoristoihin, kävelyretket hiekkarantojen pehmeällä hiekalla, raikkaat salaatit (feta! oliivit! tomaatit!) ja tuorepuristetut raikkaat mehut.  Ja ravintolassa ei kannata ikinä tilata jälkiruokaa, kaupan päälle tulee yleensä rakia, hedelmiä tai jotakin muuta. Jos jälkiruokaa nyt muutenkaan jaksaisi, kreikkalaisannokset ovat yleensä valtavia alkuruokia myöten.

Kiitos Kreetan aurinko, sinun voimallasi jaksan taas pitkän ja pimeän vuodenajan yli.

/Riikka

Kreeta10

Kreeta03

Kreeta11