Miksi en rakasta matkustamista

Saan usein epäuskoisia katseita jos kerron, etten oikeastaan pidä erityisesti matkustamisesta. Matkustaminen on monelle inspiraation lähde, unelma, ja se asia, johon säästetään rahaa ja mitä odotetaan vuodesta toiseen kaikkein kiihkeimmin. Minä taas matkustan vain satunnaisesti, enkä oikeastaan ikinä säästää reissaamista varten.

crete01

Älkää ymmärtäkö väärin – en minä matkustamista inhoa. Mutta en janoa matkustamista enkä matkustaminen eri maailman kolkkiin kuulu suurimpiin haaveisiini. Säästän rahat mielummin muihin asioihin, ja lähden reissuun vain, jos se pienellä vaivannäöllä on mahdollista.

Miksi?

Eksyminen. Ensinnäkin, matkustaessa todennäköisyys eksymiseen kasvaa noin sadalla prosentilla. Ja minulle, joka voi eksyä jo suurinpiirtein kotikylän raitilla, on tämä ongelma. Tiedän – aina voi kysyä neuvoa, kartat on keksitty ja ikinä ei eksy niin pahasti, että se kävisi kohtaloksi. Mutta ajatus siitä, että käytän lomani suunnistaessa, on inhottava.

Lentokentät (+ ”Are we there yet?”) Kansainvälinen ilmapiiri ja vapauden tunne? Juu ei. Lentokentillä odotellaan, maksetaan liian kalliista oluesta ja odotellaan vielä vähän lisää. Sen jälkeen päästään lentokoneeseen, jossa ilma ei vaihdu ja saadaan ostaa lisää kalliita juomia. En pelkää lentämistä enkä terrori-iskuja, mutta lentäminen on maailman tylsintä puuhaa. Minulla on pitkät jalat, ja ahtaassa tilassa istuminen tuntuu nälkävuodelta. Usein itse matkustamiseen kuluu vähintään puolikas päivä, kun pitää siirtyä lentokentälle ja toisessa päässä lentokentältä kohteeseen. Se vain on yksinkertaisesti tylsää. Ja tappaa aineenvaihdunnan.

Kieli. Kuten kaikki muutkin suomalaiset, haluaisin puhua virheetöntä vierasta kieltä, jos lähden sitä puhumaan. Toki puhun englantia, ja hädän tullen välttävää ruotsia ja alkeellista saksaakin, mutta vaivaannuttavaa se on. No eihän sen pitäisi olla niin vakavaa. Mutta tilanne, jossa olen eksyksissä, vieraassa paikassa, ja joudun vielä puhumaan kieltä, jota en täysin hallitse (tai vaihtoehtoisesti ymmärrä), on ahdistava.

Vaikken koekaan vieraan kielen puhumista matkustamisessa pahimpana asiana, on sillä silti vaikutuksensa, koska matkustan Suomen sisällä hyvin mielelläni. Esimerkiksi roadtripit tai vaikkapa viime kevään reissu Pohjois-Suomeen oli vallan hauska. Tuttu ja turvallinen kieli ja kulttuuri lisäävät matkustusmukavuutta.

turku_lokakuu

Keskinkertaisuus. Tässä tulee ehkä suurin syy, mikä on vuosien saatossa latistanut matkustusviettiäni: ei ulkomailla yleensä ole niin ihmeellistä.

Okei, nyt pieni tarkennus: en ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, joten joo, on varmasti tuhansia paikkoja missä on takuulla erilaista, ihmeellistä, ainutlaatuista. Haluaisin vielä joskus käydä Euroopan ulkopuolella, ja tällä hetkellä se jopa houkuttaa matkustusvaihtoehdoista eniten, koska juuri Euroopan sisällä on sellainen fiilis, ettei ole enää mitään nähtävää (vaikka tietysti on). Tämä on kuitenkin pitkälti budjettikysymys: haluanko säästää rahaa matkaan, joka vaatii selkeästi isomman budjetin?

Alkeellinen talotekniikka, vanhanaikainen sisustus. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavammin haluan matkustaa. Ja sitä enemmän arvostan visuaalisia yksityiskohtia ja siistejä majapaikkoja. Miksi hitossa maksaisin hotellihuoneesta satoja euroja, jos huone ei ole vähintäänkin siisti ja mielellään  jopa sitä arkipäiväistä petiä parempi? Tässäpä suurin haaste: en halua tuhlata huoneeseen, ellei se ole todella hieno, mutta en toisaalta majoittua halpaankaan, koska halpa se vasta kamala onkin. Olen majoittunut paikallisen mittapuun mukaan hienoissa hotelleissa, mutten astunut vielä yhteenkään, josta olisin voinut sanoa, että wow.

turku_lokakuu02

Ihmiset. Suomesta löytyy kaikkien ihanien ihmisten ohella myös tympeitä moukkia ja epäkohteliaita sikoja. Mutta niin löytyy muualtakin. En esimerkiksi sanoisi, että italialaiset ovat ihanan sydämellisiä ihmisiä (varmasti monet sitäkin), sillä minun makuuni he ovat lähinnä kovaäänisiä. Arvostan lopulta niin paljon aitoa suomalaista rehtiyttä, hajuraon pitämistä ja tahdikasta rauhallisuutta, että yhtäkkiset tunteenosoitukset ja kadulla kovaan ääneen puhuminen ärsyttävät pidemmän päälle.

Mukavuudenhalu. Kaikki tiivistyy oikeastaan mukavuudenhaluun, johon taas liittyy kaikki edellä kertomani. En halua olla eksyksissä, puhua kieltä jota en hallitse, olla jouten vieraassa paikassa, majoittua huonokuntoisessa talossa ja sitten lopuksi maksaa tästä kaikesta satoja euroja.

Silti lähden kerta toisensa jälkeen silloin tällöin ulkomaille, ihan samalla tavalla kuin käyn silloin tällöin Hesellä vaikka tiedän, että ranskalaiset ovat kuivia ja kerroshampparista saattaa puuttua majoneesi. Sillä onhan matkustamisessa toki positiivisiakin puolia.

Kreeta14

Mikä matkustamisessa on hienoa? Usein lämpö ja aurinko. Monesti iho alkaa voimaan hyvin matkustaessa lämpöön (kunnes astuu lentokoneeseen). Toisinaan ne erilaiset, uudenlaiset maisemat. Ihminen, jonka kanssa matkustan. Se, että ylipäätään on loma. Historialliset kohteet.

Uskon kaikesta huolimatta, että matkustaminen avartaa ihmistä. Sen vuoksi jokaisen tulisi matkustaa edes vähän elämänsä aikana ja oppia ymmärtämään tätä maailmaa eri perspektiivistä. Onneksi voin sanoa jo matkustaneeni jonkin verran elämässäni, etten vaan vanhuuttani huutele täällä maailman pahuudesta ja Suomen paremmuudesta. Joskus olen jopa pohtinut mahdollisuutta hyväntekeväisyystyöhön jossakin päin maailmaa, jotta voisin sanoa tehneeni edes jotakin hyvää tämän maailman eteen. En kuitenkaan usko, että tulen niin koskaan tekemään, koska mukavuudenhalu ja itsekkyys,  halu sijoittaa rahat eri juttuihin. Ehkä teen oman korteni kekoon siis jollakin toisella tavalla.

Olisi tosi kiva kuulla myös teidän muiden ajatuksia matkustamisesta. Mikä matkustamisessa houkuttaa? Onko jossakin joku muukin joka ei rakasta matkustamista? Tai kenties joku, joka on samantyyppisestä ”fobiasta” huolimatta löytänyt oman tapansa matkustaa?

/Riikka

 

 

Muuttajan muistilista

Meikäläisestä on sukeutunut viimeisten vuosien aikana melkoinen muuttaja. Kauhistukaa, sillä kauhistun itsekin: olen muuttamassa reilun vuoden sisään kolmatta kertaa. Kokonaisuudessaan olen muuttanut elämässäni seitsemän kertaa, ja seuraava on edessä alle kuukauden päästä. Jostakin luin, että ihminen muuttaa keskimäärin seitsemän vuoden välein. Toivottavasti en itse muuta seuraavaan seitsemääntoista.

Tässäpä omat vinkkini teille, joilla on muutto lähellä.

    • Osta kunnolliset muuttolaatikot tai vuokraa ne muuttofirmasta. ”Oikeissat” muuttolaatikoissa on kunnon kantokahvat ja niitä saa kasattua päällekkäin. Saattaa vaikuttaa pieneltä yksityiskohdalta, mutta kun kannat sitä viidettäkymmenettä laatikkoa ilman kahvoja, huomaat eron. Minimoi nyssykät, pussukat ja epämääräiset viritelmät.
    • Älä pakkaa isoa laatikkoa täyteen kirjoja. Muutto ei ole painonnostokisa, vaan kestävyyskisa.
    • Pakkaa Survival Kit. Selviytymispakkaus sisältää ainakin vessapaperia, tiskiharjan, pari lasia, lusikkaa ja lautasta, sakset, käsipyyhkeen, hammasharjan ja tahnaa, lakanasetin, pyyhkeen, saippuaa ja puhtaat alusvaatteet. Veemäisempi homma, jos ainut missiosi on rojahtaa sänkyyn, mutta sinulla ei ole hajuakaan, missä olisi edes yksi tyynyliina. Nimim. eräässä muutossa voidellut leipää kakkulapiolla. 

muutto03

    • Säilytä logiikka. Tavaroita kannattaa pakata esimerkiksi huoneen tai jonkin teeman mukaan. Tosiasia on silti, että jos haluaa säästää selkää, painavien tavaroiden sekaan pitää lisätä kevyttä.  Tällöin logiikka horjuu, ja laatikoiden kyljessä saattaa lukea ”kirjat+kylpyhuone” tai ”valokuvat+lakanat”. Oman kokemuksen mukaan ei haittaa, kunhan laatikon sisältö ei jakaudu ympäri kämppää. Teitpä niin tai näin: kirjoita JOKAISEN laatikon päälle edes pieni vihje siitä, mitä se sisältää.

muutto01

    • Karsi turhat pois. Muutto on täydellinen syy minimoida omaa omaisuuttaan. Kierrätä, lahjoita tai heitä roskiin. Tätä kannattaa alkaa pohtia jo hyvissä ajoin ennen muuttoa, jottei kaikki tavara päädy paniikissa muuttolaatikkoon. Mieti, mitkä huonekalut istuvat uuteen kotiin, ja laita loput vaikka Toriin myyntiin hyvissä ajoin. Samaa logiikkaa kannattaa noudattaa myös pienissä tavaroissa: ennen muuttoa kannattaa käyttää puolityhjät kosteusvoidepurnukat ja monta vuotta suihkukaapissa lojuneet naamiot pois.
    • Yritä minimoida laatikot, joiden päälle kirjoitetaan ”varasto”. Jos olet jo lähtökohtaisesti laittamassa tavaraa suoraan varastoon, oletko varma että tarvitset sitä enää… ikinä? Koskee varsinkin tavaroita, jotka kulkevat muutoissa suoraan varastosta varastoon.
    • Mikä onkaan muuton ärsyttävin osuus? Loppusiivous. Tämän suhteen meitä on moneen lähtöön: toisille loppusiivouksessa pestään kaikki ikkunoita myöten, toisille se on puolihuolimaton imurointi ja vessan pesu. Jos kuulut ensimmäisiin, aikatauluta siivousta niin, että ehdit nauttia tuloksista. Pese sauna pari viikkoa ennen muuttohetkeä, samoin uuni ja jääkaappi. Pyyhi kaapista pölyt, kun se on tyhjennetty. Kaikki asioita, jotka eivät suttaannu viikossa tai parissa miksikään. Tadaa, loppusiivous onkin lopulta vain silkkaa imurointia ja lattioiden pesua! (jee…)
    • Muuttotalkoot? Itse en suosittele muuttofirmaa, koska haluan itse olla siirtämässä omia tavaroitani osoitteesta toiseen. Kavereita kannattaa kuitenkin hyödyntää, hyvän maun rajoissa. Kaksi tai kolme apuria riittää, useamman kanssa kolahtaa vaan päät yhteen. Liian monta sopankeittäjää, ja niin edelleen…

muutto02

  • Mitä muuta pitää muistaa? Muuttoilmoitus, sähkösopimuksen irtisanominen ja uuden solmiminen, kotivakuutusasiat, nettiliittymä. Kilpailutuskaan ei ole ikinä pahitteeksi, ja kun sen tekee heti kun muuttopäivä on selvillä, siihen riittää myös aikaa. Jos taas olet muuttamassa omakotitaloon, kuten me nyt, lista täyttyy monesta muustakin asiasta, kuten esimerkiksi jätehuoltosopimuksen tekemisestä. Näistä omakotitalokiemuroista riittääkin sitten  juttua ihan erilliseen postaukseen…

Mutta tässäpä näitä! Mites muut muuttokonkarit, onko hyviä vinkkejä muuttamiseen liittyen?

/Riikka

Joululahjaideat Murenasta

Joulu on yksi lempijuhlapyhistäni, paljon tärkeämpi kuin vaikkapa vappu tai uudenvuodenaatto. Glögin juomisen aloitin jo melkein pari viikkoa sitten ja ensimmäiset joulutortut on jo leivottu. Yksi askel lähemmäs kohti joulua on yleensä itsenäisyyspäivä, jossa on pienestä pitäen ollut mielestäni erityistä hohtoa ja juhlavuutta. Tänä vuonna joulu jää vähän paitsioon muuttorumban keskellä, mutta elän vielä toivossa, että ehdin pystyttämään uuteen kotiin tunnelmallisen joulun.

Toivon joululta aina rentoutumista, yhdessäoloa läheisten kanssa, lämpöä ja villasukkia – en täydellistä joulupöytää tai ruokaövereitä kello kaksi yöllä,  puhtauttaan kiiltäviä kaapinovia tai varaston perukoillekin kantautunutta joulusiivousta. Kaikkea kohtuudella: siisti koti ja hyvää ruokaa, mutta ennen kaikkea ympärillä tärkeimmät ihmiset, joilla on hyvä olla.

murena03

Mukavaan jouluun kuuluu oleellisena osana mielestäni myös lahjojen antaminen. Siis sellaisten,  joita ei ole tarvinnut ostaa hikikarpalot otsalla lähimmästä Cittarista aattoaamuna. En osta paljon lahjoja, mutta ne vähäiset haluan ostaa ajatuksella.

Luin muutamia päiviä sitten Facebookissa kiertävän viestin, jossa kehotettiin ostamaan joululahjat tänä vuonna läheltä ja tukea näin samalla paikallisia pienyrittäjiä. Pistää siis hyvä joulumieli kiertämään. Kannatan – läheltä ostetuilla lahjoilla tukee oman paikkakunnan yrittäjiä ja lahjat ovat usein myös paljon persoonallisempia.

Itse asun nykyään Salossa, ja täällä yksi mainio paikka ostaa joululahjansa on Herkku ja Lahja Murena. Paitsi että Murenassa käynti on jo itsessään elämys idyllisen joulutunnelman vuoksi, löytyy putiikista lahjoja A) niille, joilla on jo kaikkea, B) suloisia ja persoonallisia juttuja lapsille C) paljon myös lähialueilla tehtyjä tuotteita.

Jos olen itse joskus kokenut ongelmia joululahjojen ostamisessa, on se usein liittynyt juuri siihen, että kaikilla on jo kaikkea, eikä kukaan varsinaisesti tarvitse mitään. Silloin paras lahja on mielestäni ruoka ja juoma. Ja Murenassa on juuri niitä ripauksen parempia tuotteita, joita harvoin raaskii ostaa itselle, mutta joita on ihana saada lahjaksi.

murena04

Suosittelen Murenassa piipahtamista ehdottomasti näin joulun alla, mutta jos Salo on turhan pitkän ajomatkan päässä, on putiikilla myös verkkokauppa, josta saat kätevästi tilattua monet Murenan tuotteista. Verkkokaupassa kannattaa nyt vierailla, sillä koodilla SANTSIKUPPI16 saa nyt 10 % alennuksen loppulaskusta (koskee 11.12. mennessä tehtyjä tilauksia).  Keräsin alle muutamia omia suosikkejani.

Murena-1

Yksi meikäläisen hurmanneista tuotesarjoista on A Little Lovely Companyn valotaulut. Päärynät, kummitukset, pilvet ja monet muut söpöset ilahduttavat sekä pieniä että vähän vanhempia yövaloa kaipaavia. Oma suosikkini on valoseinä, jonka tekstiä voi vaihdella oman mielensä mukaan.

Kuvan tuotteet: erilaisia valovaihtoehtoja 

Murena2

Ostan yleensä itselleni tuikitavallisia kynttilöitä, eli tuikkuja tai simppeleitä Havin kynttilöitä, koska ne ovat tyylikkään yksinkertaisia, sopivat kaiken kanssa – ja ovat edullisia. Yksi parhaista lahjaideoista kauneutta arvostavalle onkin laadukas tuoksukynttilä, jota ei välttämättä itse raaski ostaa. Erityisesti Skandinavisk-tuotesarjan kauniit ja miedosti tuoksuvat kynttilät ovat nimensä mukaisesti skandinaavisen tyylikkäitä ja kuulemani mukaan myös pitkäkestoisia.

Kuvan tuotteet: Skandinavisk Lempi; Skandinavisk Nordlys; Tine K tuoksukynttilä

Murena3

Kaikki eivät ole kauniiden kynttilöiden tai muiden sisustuselementtien perään – mutta jokainen meistä syö ja juo. Ruoan kanssa sama juttu kuin kynttilöissä: yleensä ostamme ruokakaupasta niitä samoja, edullisimpia juttuja viikosta toiseen, mutta läheistä voi ilahduttaa ostamalla esimerkiksi astetta hienompaa ChocoMe-suklaata, Tertin Kartanon perinteistä näkkileipää tai vaikka omenakorppuja!

Tuotteet: Omenakorput Ninas Skorpor ; Nicolas Vahé sitruuna-inkivääri-omenahillo; ChocoMe-suklaat; Tertin Kartanon näkkileipä

Tunnelmallista joulunodotusta kaikille,

/Riikka

Murenan kotisivut

Murena Facebookissa

Vielä muutama kuva Murenasta, edellisviikon bloggaajaillasta. Kiitos koko Murenan porukalle kivasta illasta!

murena06

Murena02

murena01

Oma koti, oma talo

Nyt uskaltaa jo puhua, kun nimet on paperissa ja mustaa valkoisella: olemme omakotitalon omistajia!

Hurjaa. Vielä pari viikko sitten tuskastelin  täällä blogissakin asunnon löytämisen vaikeutta ja asuntokaupan mukanaan tuomia haasteita, mutta sitten alkoikin tapahtua, ja vauhdilla: löysimme talon, josta halusimme tehdä tarjouksen. Tarjous tehtiin, tarjous hyväksyttiin. Mitä?! Tässäkö tämä nyt oli?! Yhtäkkiä olemme talon omistajia.

Pessimisti minussa hieroo päätään ja miettii, että mikähän tässä menee vielä pieleen. Tähän asti kaikki on sujunut yllättävän helposti: nykyinen asunto meni äkkiä kaupaksi, löysimme uuden kodin (valituksistani huolimatta) vain kuukauden aktiivisen etsinnän jälkeen, ja voimme muuttaa vanhasta kodista suoraan uuteen ilman, että pitäisi välillä majailla vuokrakämpässä. Jopa uudesta kodista tehty kuntoraportti ei tuonut mukanaan suuria yllätyksiä. Mikähän tässä… Ehkä muuttoauto hajoaa tielle tai selkä hajoaa laatikkoa nostaessa.

Niin, ei että millainen taloko? Sori tyypit – kuvia ei vielä ole. Mutta voin kuvailla parhaani mukaan:

Kadulta noustaan pihaan kohti loivaa mutta avaraa ylämäkeä, jonka ympärille avautuu talon piha: sen lumen alta pilkottavat pihatiilet, varastorakennukset ruudukkoikkunoineen ja pihan keskelle istutettu palju. Puuverhoiltu talo jää vasemmalle niin, että kadulta katsottuna sen suojaan jää avoin terassi ja kumpuileva maasto, toiselle sivulle sisäänkäynnit kahdessa eri ilmansuunnassa.

Yhden kerroksen talossa on korkeat huoneet ja harjakatto. Keskelle avautuu pitkäksi kaartuva olohuone, jonka toista päätyä lämmittää vaalea takka. Talon molemmissa päissä on huoneita, ja toisinaan huoneesta pääsee seuraavaan niin, että pian on kiertänyt kierroksen saunan kautta kodinhoitohuoneeseen ja takaisin olohuoneeseen. Ja saunassa pääsee istumaan vastakkain. Jalkojen alla on kaikkialla tummat lattiat. Keittiössä on vaaleaa ja kaunista.  Tässä se on – unelmieni talo!

Voisi sanoa, että olen lapsen lailla innoissani uudesta kodista ja kaikesta mitä se tuo tullessaan. Omakotitaloon muuttaminen on iso askel kohti uudenlaista arkea ja elämää – enkä malttaisi odottaa enää hetkeäkään! Vielä pitäisi hetki silti malttaa, avaimet tipahtavat näillä näkymin käteen vasta noin kuukauden päästä. Ja arvatkaa, mitä sillä välin voi tehdä? Pakata, pitkästä aikaa ;)

/Riikka

 

Kolme asiaa

3 asiaa, joista pidän

Kotona hääräily. Viihdyn hirvittävän hyvin kotona, sekä yksin että yhdessä. Joskus olen tuntenut jopa huonoa omatuntoa siitä, että viihdyn niin hyvin vain kotona hengaten, mutta enää en jaksa. Sitä tykkää mistä tykkää. Kotiin on aina kiva palata!

Asuntojen bongaaminen. Esitteiden tutkiminen, neliöhintojen vertailu ja erityisesti asuntonäytöillä käyminen. Asunnot ovat kiehtovia.

Juuri nyt glögi. Kyllähän siihen pian taas kyllästyy, mutta ai että, talven ensipuraisussa on sitä jotakin!

kirjasto05

3 asiaa, joista en pidä

Ihmiset, jotka eivät ota huomioon muita ihmisiä. Oli kyse sitten pienistä tai isoista asioista. Pienistä asioista tuppaa tulemaan isoja, jos sama käytös jatkuu kerrasta toiseen. Kaikkein ahdistavinta on se, jos huomaa, ettei joku itse huomaa, että nyt olisi voinut huomioda vähän paremmin.

Epäjärjestyksestä. Epäjärjestys ympärillä, epäjärjestys pään sisällä.

Nopeista aamuherätyksistä. En herää kovin joutuin, ja kiire heti aamusta on ärsyttävää. Yksinkertainen asia: päivän saa parhaiten alkuun lempeällä ja kiireettömmällä aamupalalla.

3 asiaa, joita tein viime viikonloppuna

Tein lindströmin pihvejä.

Söin nuotiolla makkaraa ja join talven ekat glögit.

Näin yläasteaikaisia kavereita hyvin pitkän tauon jälkeen.

3 asiaa, jotka osaan

Kävellä kadulla laput silmillä. En voi sille mitään – kävely paikasta toiseen on omaa aikaani, jolloin ehdin funtsimaan kaikenlaisia asioita. Vastaantulevien ihmisten seuraaminen jää usein toissijaiseksi. Toisinaan käyn kiivasta kuvituksellista dialogia, usein kirjoitan blogiartikkeleita valmiiksi päässäni (esimerkiksi monet tämän artikkelin vastauksista jäsentelin päässäni jo ennalta), joskus kuvittelen itseni kuuluisaksi viulistiksi esiintymässä tuhansille ihmisille. Olen tehnyt näin aina. Itselleni on täysi mysteeri, miten kaikilla muilla ihmisillä tuntuu olevan silmät selässäkin kadulla kävellessä.

Priorisoida ja pitää monen projektin  langat käsissä yhtäaikaisesti. Työ on harjaannuttanut tekijänsä: nykyisessä työnkuvassa on niin paljon liikkuvia osia, että taito on tärkeä osata.

Lukea ihmisten tunnetiloja. Huomaan helposti,  jos joku on ärtynyt, vihainen tai tyytymätön. Samasta syystä olen hyvä välttämään konflikteja: jos huomaan, että jonkulla palaa käämi viiden sekunnin kuluttua, en lähde provosoimaan lisää.

3 asiaa, joita en osaa

Viheltää. En tosin ole kovasti harjoitellutkaan, mutta minusta koko viheltäminen tuntuu epäluonnoliselta. Ei se vaan onnistu.

Pelata joukkuepelejä. Sain peruskouluaikana kaikista pallopeleistä niin isot traumat, että pelkkä pillin vihellys, pallon iskeytyminen maahan ja sisäurheilunkenkien kirskunta vasten urheiluhallin lattiaa saavat selkäkarvani pystyyn. Samasta syystä en osaisi pelata jalkapalloa, koripalloa tai mitään palloa, jos nyt äkkiarvaamatta kentälle joutuisin.

Olla loukkaantumatta pikkuasioista. Otan aika helposti itseeni, vaikken sitä ehkä ulospäin näytäkään.

3 asiaa, jotka haluaisin osata

Soittaa kitaraa. Tai vaihtoehtoisesti jotakin muuta instrumenttia, mutta kitara minulla jo on. Pinnani ei ole lyhyimmästä päästä, mutta kitaran alkeiskurssi jäi kesken, kun meni herrrrmot. Ehkä pitäisi avata Youtube, ja opiskella itsekseen.

Haluaisin olla sanavalmiimpi. Tiedättekö sen tunteen, kun joku sanoo jotakin tyhmää, mutta itse keksii siihen täydellisen näpäytyksen vasta 15 minuuttia myöhemmin?

Haluaisin myös oppia valokuvaamaan paremmin. Vaikka huomaan, että olen kehittynyt todella paljon vaikkapa viimeisen kahden vuoden aikana, olen silti mielestäni kuvaajana vielä aloittelija.

kirjasto04

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä

Sain juuri varattua ajan hammaslääkärille, mutta sitten kun olen siellä käynyt, niin sen jälkeen pitäisi varata aika suuhygienistille.

Levittää pyykit.

Hoitaa pankkiasioita.

3 asiaa, joista stressaan

Olen stressanut viime aikoina yllättävän vähän. Usein stressini ovat vain sellaisia päivän sykäyksiä, sitten (onneksi) taas helpottaa.

Yleisesti stressaan varmasti sitä, että osaanko olla tarpeeksi hyvä esikuva toisen R:n jälkikasvulle. Olen viettänyt elämässäni todella vähän aikaa lasten seurassa, joten joskus on vaikea asettua lapsen asemaan ja katsella asiaa pienen ihmisen näkökulmasta.

Ressaan aina vähän, jos huomaan, että toinen R ressaa. Myötätuntoressi?

kirjasto02

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan

Aika basic, mutta sauna ja edessä oleva viikonloppu, jolle ei ole tehtynä yhtään kalenterimerkintää.

Hyvään tv-sarjaan tai kirjaan uppoutuminen. Toisessa maailmassa eläminen on ihanaa ja jännittävää! Ja tyhjyyden tunne hirveä, kun se kaikki joskus loppuu.

Toinen R. Lämmittävä syli, kädet ympärillä tai jokin hassu juttu, mille voi yhdessä nauraa.

3 asiaa, joista puhun usein

No niistä asunnoista. Uuden kodin etsintä ja siihen liittyvät asiat puhuttavat. Ne asiat ovat nyt muutenkin päälimmäisenä mielessä.

Upista. Koska se on maailman sekopäisin, röyhkein ja mustin kissa.

Höpöttelen usein unista joita olen nähnyt. Näen niitä paljon aamuöisin, joten ne on helppo muistaa. Kirjoitin joskus unipäiväkirjaa, pitäisi ehkä aloittaa sen kirjoittaminen uudelleen.

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle

Collegepaidan. Se on niin helppo ja turvallinen vaatekappale, ja sopii hyvin yhteen pillifarkkujen kanssa. Se myös lämmittää syystalvella ihan eri tavalla kuin paitapusero tai neuletakki.

Hameen. Hameet ovat oikeasti todella rentoja asuja, jos vaan löytää hyvin istuvan (ja hyvin istuvat sukkahousut alle).

Tuon alla olevassa kuvassakin päällä olevan takin. Se ei ole erityisen siisti, mutta ihanan lämmin kovillekin pakkasilmoille. Tosin käytän sitä jo nyt, eli mitäs puen sitten 20 asteen päästä..?

kirjasto01

3 asiaa, joita en pue päälleni

10 sentin piikkikorot. Niiden kanssa olen 184-senttinen enkä tahdo sitä. Toisekseen, en osaa kävellä sellaisilla.

Mikä tahansa paita, jos napa näkyy. Ei tällä iällä…

Pohdin kolmatta hyvin pitkään, enkä keksinyt. Ehkä yleisesti ottaen todella huonosti istuvat vaatteet?

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia

Merkitön musta nahkalaukku. Eli siis laukku, jossa ei ole kymmenen sentin logoa kyljessä tai kullanhohtoista killuketta jossakin nauharimpsussa. Kuitenkin laadukas ja skarppi laukku, joka kestäisi vuosia eteenpäin.

Kahdeksan hengen astiasto. EI välttämättä samaa sarjaa, mutta sellainen, jonka osaset sopivat keskenään yhteen.

Laadukas villakangastakki. Tämä on ollut ostoslistalla ehkä viimeiset viisi talvea. Vielä ei ole tullut sitä hetkeä, että raaskisin sijoittaa ihanan lämpimään ja siistiin talvitakkiin useita satoja euroja. Ehkä tänä talvena?

3 asiaa, joista unelmoin

Läpi elämän kestävä rakkaus.

Omakotitalo.

Joskus unelmoin erikoisista elämätilanteista: elämästä, jossa olen se maailmankuulu viulisti tai upeaääninen popmuusikko, innovatiivinen bisnesnainen tai rokkistaran tuhlaajavaimo. Unelmoida vaan on vähän harhaanjohtava termi, sillä en koskaan haaveile siitä, että olisin oikeasti kuuluisa. Unelmoin ajatusleikkejä.

3 asiaa, joita pelkään

Meren äärettömyys ja voima. En tiedä mitään ahdistavampaa, kuin se hetki, kun katsoo veden pinnan alle eikä näe ympärillä kuin ääretöntä pimeyttä ja syvyyttä.

Lintuja sisätiloissa. Muutenkin kaikkia lentäviä elukoita. Lennelköön vapaasti taivaalla, mutta kun tulevat liian liki, niin järki lähtee ja paniikki iskee.

Pimeäänkin hiukan. En voi nykyään katsella kauhuelokuvia.

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa

Muutto uuteen kotiin.

Monen uuden huonekalun osto.

Lämmin ruoka lautasella.

kirjasto06

Kuvat: Katja Mikkola