Päivä kuvina 270117

Mitä teidän perjantaihin kuuluu? Tässä minun tammikuinen perjantaini vuonna 2017.

Päivä alkoi tänään yhtä varhain kuin muinakin aamuina tällä viikolla, kuudelta. Olen ollut koko viikon vähän puolikuntoinen, ja alkuviikosta pelkäsin jopa influenssan iskeneen.

Yhden (melkein) kunnollisen lepopäivän jälkeen olo kuitenkin koheni semiterveeksi: kolottaa ja viluttaa, mutta sitten on kuitenkin ihan toimintakuntoinen. Tässä olotilassa kuuden aamut eivät ole olleet sen suurempaa herkkua kuin muulloinkaan. Näkeehän sen naamastakin.

Aamupaloissani on tällä hetkellä petrattavaa: milloin nakerran ruisleipää autossa matkalla juna-asemalle, milloin en syö aamupalaa lainkaan ja sitten joskus hyvinä aamuina ehdin syömään aamupalan normaalisti. Tämä siis kaikkia periaatteitani vastaan! Aamupala pitäisi syödä AINA kotona RAUHASSA, ei siinä sivussa hotkaisten. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että herätyskellon pitäisi soida joka aamu puolituntia aikaisemmin. Ehkä sitten kun kevät ja valo ovat täällä?

Päivän_meikit

Tässä arkimeikin maalit, joilla teen itsestäni ihmisen näköisen joka aamu kymmenessä minuutissa. Samalla ehtii juoda edes sen lasillisen tuoremehua, tai huonossa tapauksessa puolet siitä. Näistä arkimeikeistä suurin osa on myös suosikkimeikkejäni: helppoja, vaivattomia ja luonnollisia iholla. Lopputuloksena on yleensä jotakin vastaavaa kuin alla.

valmis

Minusta on tullut äärimmäisen laiska pukeutuja. Usein päälle päätyy se mukava ja mistään kiristämätön college ja muut vaatteet roikkuvat tyytymättöminä henkareissaan. Aivokapasiteetti ei riitä aamulla pohtimaan asuvalintoja, eli jos haluan laittaa päälleni jotain muuta kuin collegen, se on suunniteltava edellisenä iltana. Usein varsinkin maanantai- ja perjantaiaamut ovat sellaisia, että turvallinen college on paras kaveri.

aamutee

Tänään oli siitä erilainen työpäivä, että tein etätöitä Salon keskustassa ja vieläpä vajaan päivän erinäisten työn ulkopuolisten menojen vuoksi. Aloitin työpäivän Kuirossa, josta on muodostunut ilman muuta lempparikahvilani Salossa. Etätöitäkin pystyy tekemään muitta mutkitta, jos pieni taustahälinä ei haittaa. Kuiro tekee nimittäin sen, mistä moni isomman kaupungin kahvila voi vain haaveilla: se tuntuu olevan täynnä aamusta iltaan.

Salo_Moisio

Lähdin käymään keskellä aamupäivää hammaslääkärissä, ja varsinkin takaisinpäin kävellessä huomasin, miten hieno päivästä oli tulossa. Ilma kirkastui kirkastumistaan.

Kuiro

Kävelin takaisin Kuiroon, sillä sieltä saa myös salaattilounasta.

Kuiron_salaatti

Söin lounasta Kuirossa itse asiassa ensimmäistä kertaa. Tarjolla oli kahta erilaista salaattia ja niistä sai tehdä halutessaan myös yhdistelmän. Raikkaat raaka-aineet ja kohtuullinen 7 euron hinta, jopa yllättävän täyttävä.

Kuiro_laskiaispulla

Sain Kuirosta iltapäivällä myös kauan himoitsemani Kuiron laskiaispullan. Viime viikolla Kuirossa käydessämme jäin pullatta (kello toki oli jo 17), ja tänäänkin hillopullat olivat aluksi loppu. Ja mantelista nyt en viitsi edes keskustella. Onneksi varasto täydentyi myöhemmin iltapäivällä hillopullilla, sillä tämä pulla oli todellakin hintansa (2 €) arvoinen! Ihanan tuore pulla ja aitoa kermavaahtoa, ei lainkaan sellaista tönkköpullaa valmiskervavaahdon kanssa, jollaisia valitettavan useasta paikasta saa.

Salo_maisema

Iltapäivällä siirryin vieläkin hienommassa säässä vapaalle ja jalkahoitoon Salon Spa Dreamsiin, jonne sain R:ltä joululahjan  jalkahoitoon. Viikon vinkki: jos haluat ostaa onnea, varaa aika jalkahoitoon. Se on vaan yksinkertaisesti ihanaa. Omat jalat ovat taipuvaiset kuivumaan ja kovettumaan (kai, kun ei ikinä rasvaa), joten ennen-jälkeen ero on aina todella huomattava. Jalkahoidon jälkeen askel on kirjaimellisesti kevyempi.

Muutenkin se vaan on niin PARASTA, kun joku rapsuttaa kynsinauhoja,varpaidenvälejä ja jalkapohjia, hieromisesta nyt puhumattakaan. Jalkahoito saa muuten myös myös vajoamaan unen rajamaille. Tiedättekö sen tunteen, kun on vaipumassa uneen ja sitten lihakset sätkii? Tämän ansioista taisin melkein potkaista kosmetologi-poloista tänään hoitotuolissa. Noloa, ehkä, mutta kaiken rahan arvoista.

minä270117

ostokset

Sen verran jalkahoito sai pääni sekaisin, että löysin Plazassa Finlaysonin pop up-liikkeestä parin ison kassillisen verran tarpeellista ostettavaa. Olihan siellä toki kaikki -60 %, ja siksi kaikki vaikutti vain aivan ihanan edulliselta. No, ainahan niitä pyyhkeitä ja lakanoita tarvitaan? Tuo kyseinen Pop up on muuten huomenna lauantaina viimeistä päivää auki, joten nyt on viime hetket käsillä. Ainakin tänään valikoimissa oli vielä vaikka miten paljon erilaisia pussilakanasettejä, pyyhkeitä, koristetyynyjä ja paljon muuta.

takkatuli

Ostosten jälkeen kotiin, takka tulille ja kissa pihalle.

ruoka

Tähän on hyvä päättää perjantain kuvakavalkadi:Perjantain gourmet, Hese-illallinen.  Joskus on vaan pakko.

Kiitän, kuittaan ja laitan huomenna herätyskellon soimaan paljon varhaisemmin kuin arkisin, 4.45. Tallinna kutsuu!

Hauskaa viikonloppua teille,

/Riikka

Itse tehty seinäkalenteri

Jos omassa kodissa pyörii muitakin kuin yksi ihminen, arjen pyörittäminen ihmisten omine menoineen vaatii usein pientä jumppaamista. Jo kahden ihmisen on helppo saada aikaiseksi väärinkäsityksiä tulevan viikon tai kuukauden suunnitelmista, jos niitä ei ole kirjoitettu minnekään ylös – kuuloaisti kun on meillä kaikilla välillä valikoiva ja pääkoppa unohtavainen.

Se on ihan inhimillistä. On omia menoja, yhteisiä menoja, kissan menoja, mahdollisia toistuvia tilaisuuksia ja liuta asioita, jotka sen kuuluisan jonkun pitäisi muistaa hoitaa. Kukaan ei voi muistaa ulkoa jokaista omaa, saati toisen menoa: ja juuri siksi tein meille tämän vuoden alusta lähtien yhteisen seinäkalenterin.

No, tarvitseeko toisen kaikkia menoja sitten muka tietää? Eikös tässä ole pientä kontrolloimisen makua?

Tämä kalenteri itse asiassa helpottaa arjen pyörittämisen tuskaa, sillä ainakin meillä elämä vaatii pientä joustamista ja sumplimista suuntaan jos toiseenkin: siihen vaikuttaa esimerkiksi se, että käyn itse junalla töissä Turussa, juna-asemalle on kotoa neljä kilometriä matkaa ja taloudessa on käytössä vain yksi auto. Tarvitsen siis ainakin näin talviaikaan kyydin sekä juna-asemalle että sieltä pois. Jo pelkästään tämän takia on pakko suunnitella edes vähän tulevaa päivää ja viikkoa, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä.  Ja toki, minusta on myös kiva tietää, mitä toisenkin tuleva viikko pitää suurinpiirtein sisällään ja minne väliin kannattaa edes lähtökohtaisesti suunnitella yhteisiä menoja.

Siispä tein itse yhteisen seinäkalenterin. Siihen on tarkoitus merkitä kaikki tärkeimmät menot ja asiat joita pitää muistaa. Tämä on toiminut molempien osapuolten mielestä loistavasti: kalenterista näkee nopeasti vilkaisemalla, millainen seuraavasta viikosta  tai kuukaudesta on tulossa. Kalenteriin on helppo merkitä myös ”ihannetavoitteita”, esim. viikkosiivous jonnekin sopivaan ajankohtaan, jolloin tietää olevansa vapaalla. Pienenä tavoitteenani on ollut myös juoksukertojen lisääminen tämän vuoden aikana, ja niitäkin on näppärä lisätä kalenteriin muutamiin vapaisiin iltoihin. Kalenteria ei ole kuitenkaan tarkoitus täyttää kaikilla mahdollisilla toiveilla ja tavoitteilla, jottei idea menetä merkitystään.

kalenteri

Jo tammikuun alkupuoliskolla ottamani kuva vuoden ensimmäisestä kuukaudesta näyttää vielä siistiltä. Nyt kuukausi on jo melkein taputeltu, päivistä useimmat täynnä joitain merkintöjä ja helmikuu odottaa jo tuon toisen alapuolelle teipattuna.

Miksei valmista seinäkalenteria?

Toki perheille suunniteltuja seinäkalentereita on myynnissä vaikka minkälaisia, mutta niissä on yleensä eroteltu omat lohkot jokaiselle perheenjäsenelle ja lohkot ovat kapeita. Itse en välttämättä kaipaa eroteltuja lohkoja, vaan pikemminkin yhden ison tilan jokaista päivää varten. Tavallisia kalentereita on toki tarjolla vielä enemmän, mutta ne myös maksavat helposti pari-kolmekymppiä, kun taas itse tehtynä ainut kulu, kaikki kuusi euroa, tuli kartongeista. Ja onhan tämä nyt persoonallinen!

Pidän ajatuksesta, että jokainen kuu on erisävyinen ja kalenteria voi tuunata pitkin vuotta, jos jokin ulkoinen seikka alkaa ärsyttämään. Teen joka kuun päätteeksi seuraavan kuun osuuden enkä koko vuotta etukäteen. Tärkeitä juttuja ovat ainakin viikkojen merkitseminen (yllättävän useassa tilanteessa puhutaan viikoista päivämäärien sijaan), vaakamalli (pystymallissa päiviä kohden jää liian pieni tila) ja että kalenterin pohja on erotettu jollakin voimakkaalla värillä tai paksummalla tussilla. Näin pohja ja kuukauden kuluessa ilmestyvät merkinnät eivät sekoitu keskenään yhdeksi mössöksi.

Millaisia kalentereita teillä on käytössä? Itselläni on nyt tänä vuonna tämän lisäksi myös bullet journal, mutta siitä tohdin kirjoittaa vasta sitten, kun olen hetken testannut sen toimivuutta.

/Riikka