Helmikuun empties

Vuoden eka video, check!

Kosmetiikkapurkit tyhjenevät vähitellen ja salakavalasti: tällä kertaa niitä oli jopa 17, tosin ne on kerätty viimeisten kolmen kuukauden ajalta, eli muutosta lähtien. Tämä tyhjentyvien tuotteiden seuraaminen on itselle jollain tavalla kiehtovaa, mutta jos tekin koette tämän sisältömuodon kiinnostavana, niin peukuttakaa, koputelkaa tai vetäkää hihasta, niin tiedän. Olen itse kopsannut empties-idean omalta tubettaja-suosikiltani, iki-ihanalta Estee Lalondelta. Suosittelen tsekkaamaan, hän on kovin taitava, kaunis ja symppis.

YouTube-kanavallani ei ole vielä kovinkaan monta videota, mutta tätä kautta näet ne kaikki.

Jos taas et jaksa katsella videota, nappaa ainakin nämä vinkit talteen:

  • Dove DermaSpa Goodness. Tämänhetkinen kosteusvoidesuosikki!
  • Korres shower gel. Huumaavan ihana kreikkalaistuttavuus. Tekisi mieli ostaa pitkä rivistö näitä suihkusaippuoita.
  • Natusan hand cream. Klassikkojen klassikko. Tuikitavallinen, mutta vakuuttaa edelleen käsivoiteena.
  • RFSU Intim Daily Wash. Kokeilemisen arvoisia saippuoita ja sheivaustuotteita.

/Riikka

Mistä tiedän mikä minua pukee?

Oletko ollut ikinä tilanteessa, jossa peilikuva kotona on vielä näyttänyt hyvältä, mutta kun joku on ottanut sinusta myöhemmin samana päivänä kuvia, koetkin näyttäväsi niissä aivan kamalalta? Siis myös niitä kertoina, kun viinipulloon ei ole edes koskettu.

Mulla ainakin on käynyt niin lukemattomat kerrat. Tuntuu siltä, että olen jotenkin suorastaan sokea peilin edessä. En tunnista, näyttääkö kokonaisuus hyvältä, miten mitkäkin värit sopivat tai ovat sopimatta yhteen ja leventääkö hame persettä vai ei. Ja JUURI SIKSI, hyvät ystävät, kannattaa ottaa asukuvia.

Nyt ymmärrän, miksi kaikki upeat lifestylebloggaajat ovat niin upeita kuin ovat. He ovat asukuviensa kautta oppineet katsomaan itseään paremmin ”ulkopuolelta”, ja kouliintuneet katsomaan tarkemmin, mikä toimii ja mikä ei.

Tässä ei ole kyse vain vaatteista, vaan pikemminkin kokonaisuudesta. Millaiselta tämä kampaus näyttää kun valitsen poolokauluksen? Kannattaisiko tähän asuun yhdistää iso ja näyttävä kaulakoru vai jokin siro ja pieni? Minkävärinen?  Laitanko nilkkurit vai voisiko siistit tennarit toimia?

Esimerkki: yhdistin tähän ohueen, kevysti poolokauluksiseen paitaan klassisen harmaan kynähameen, pitkän kaulakorun ja sirot korvakorut. Hiukset sidoin juuri ja juuri ranskalaisletille yltävään tukkaani. Tähän lopputulokseen olin tyytyväinen.

190217

Ensin mulla oli kuitenkin päällä toinen hame, toinen kaulakoru ja eri korvikset. Alemmassa kuvassa näytän lähinnä ruustinnalta, joka on lähdössä kirkolliskokoukseen. Mutta en mä sitä vielä peiliin katsoessa tajunnut! Kokonaisuus on omaan silmään vähän tantta, sillä niin ihana kuin tuo hame omasta mielestäni onkin, se leventää kenet tahansa. Ei sillä, kyllä mä tuota hametta siitä huolimatta käytän. ;) Ehkä vaan eri tavalla.

190217_3

190217_2

Vaikkei koko elämäänsä kannata perustaa ulkonäön pohjalle, niin me ihmiset haluamme kuitenkin näyttää kivalta mahdollisimman usein. Kauneus on lopulta aina katsojan silmässä, ja juuri siksi kannattaa pukeutua niin kuin OMASTA mielestään näyttää kivoimmalta. Silloin se kuuluisa kysymys ”Miltä mä näytän?” ei välttämättä palvele tarkoitustaan. ;)

Valokuvaamista voi ja kannattaa soveltaa myös ostoksia tehdessä, varsinkin jos mukana sattuu olemaan kaveri ”kuvaajana” ja usko sovituskoppien peileihin on koetuksella. Joskus on esimerkiksi todella vaikea nähdä, miltä jokin asu näyttää takaapäin. Tai miten asun sävy ja omien kasvojen tai silmien väri toimivat yhdessä.

Kevennykseksi loppuun svengaava Upi, joka näyttää paljon hauskemmalta liikkeessä kuin mustana pallona pönöttäen.

/Riikka

190217_Upi

Helppo bataattisalaatti

Vain harvoin tulen kokeilleeksi täysin uusi reseptejä. Lehtien selaaminen ja hyvännäköisten ruokaohjeiden repäiseminen lehdestä on hyvinkin tuttua puuhaa, mutta vain harvoin tulen ihan oikeasti tehneeksi  jotakin noista resepteistä.

Jossakin viime muutoista heitin koko leikekokoelmani paperinkeräykseen – turhauduin turhana pölyyntyvään puolimetriseen kasaan, jolle ei ollut todellista käyttöä. Ja ainahan sitä netistä kuitenkin jonkin reseptin löytää, jos tarvitsee ja osaa hakea. Nykyään säilytän kotona enää kymmenkuntaa uusimmista lehdistä ja poimin sieltä reseptivinkit, jos poimin.

Teimme eilen toisen R:n kanssa tätä lämmintä bataattisalaattia, jonka resepti löytyi Yhteishyvän ruokalehtisestä (1/17). Tässä oma versio ja vinkit täyttävään ja helppoon arkiruokaan.

bataattisalaatti01

Bataattisalaatti (6 annosta, valmistus n. 30-40 min)

2  keskikokoista bataattia
1 punasipuli
2 rkl öljyä
pari, kolme jalapenoa
1 tl suolaa
1 prk (400g) kidneypapuja
1 pss (200g) pakastemaissia
4 avokadoa
1 ruukku jääsalaattia

KASTIKE

1 limetin mehu
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

bataattisalaatti02

Kuori ja paloittele bataatti pieniksi paloiksi. Mitä pienemmiksi, sitä nopeammin ruoka valmistuu. Viipaloi punasipuli. Pane paloitellut vihannekset uunivuokaan ja mausta öljyllä, suolalla ja jalapenoilla. Kypsennä 200 asteessa 20 minuuttia. Vaatii kiertoilmauunissakin tuon 20 minuuttia, jotta bataatit kypsyvät sopivasti. Huuhdo pavut siivilässä ja lämmitä maissin kanssa mikrossa. Paloittele avokadot ja revi salaatti. Sekoita kaikki aineet keskenään. Sekoita vielä kastikkeen aineet keskenään ja lisää salaatin joukkoon.

Ohjeen mukaan tästä tulee neljä annosta, itse arvioisin että kuusi. Toki laitoimme alkuperäiseen reseptiin verrattuna tuplamäärän papuja ja bataatitkin olivat melko isoja, joten omasta annoksesta tuli muutenkin vähän reilun kokoinen. Joka tapauksessa riittoisa ruoka, josta on näpsäkkä tehdä vaikka eväät töihin.

Vinkki: Jos ruoka syödään kerralla pois, voi kaikki aineet sekoittaa keskenään. Jos taas ruokaa jää yli ja haluat syödä salaattia lämpimänä myöhemminkin, älä sekoita avokadoa ja vihreää salaattia kokonaisuuteen. Lisää ne bataatti-papu-maissihässäkkään vasta tuoreeltaan annosta tehdessä.

/Riikka

Parhaat trillerit tehtiin 90-luvulla

Ennen oli paremmin – ainakin jos pitää panna järjestykseen oikeasti ihokarvat nostattavia jännäreitä.

Katsoin jo nuorena paljon leffoja, itse asiassa silloin paljon enemmän kuin nykyään. Kotona keräännyttiin hyvin usein viikonloppuiltaisin telkkarin ääreen ja katsottiin yhdessä elokuvia. Jo silloin tykkäsin psykologisista trillereistä, ja sain jo yllättävän nuorena katsella sellaisia yhdessä äidin tai siskojen kanssa. Näissä elokuvissa ei ollut raakaa väkivaltaa, vaan jännitys ja pelko rakennettiin psykologialla pelaten: musiikilla, valoilla, varjoilla ja silloisten näyttelijöiden eleillä ja ilmeillä menetti usein yöunensa.

Listasin omat suosikit kultaisen 90-luvun parhaista trillereistä. Mukaan livahti myös pari yksilöä aikajanan ulkopuolelta, mutta tarpeeksi läheltä kuitenkin. Tästä lähtee!

Fatal Attraction (1987)

Aloitetaanpa kasarileffalla, joka me katsottiin itse asiassa juuri viime viikolla. Äärimmäisen creepy leffa, ennen kaikkea siksi, että Glenn Close vetää aivan pirullisen pelottavan roolisuorituksen varatun miehen viettelevänä kaistapäänä. Näin myöhemmin ajatellen on ihme, että olen ylipäätään ”selvinnyt” tästä elokuvasta ilman suurempia traumoja silloin joskus 90-luvulla. Tosin muistan, että kylpyhuonekohtaus ja  Closen mielipuolinen hymy jäivät kyllä kummittelemaan silloinkin erittäin pitkäksi aikaa. Löytyy Netflixistä.

Sleeping With the Enemy (1991)

Kylpyhuoneen tasainen pyyherivistö  ja eineshyllyn aakkostetut rivit menevät nurin, kun Julia Roberts päättää feikata kuolemansa ja karata väkivaltaisen aviomiehensä luota kohti parempaa elämää. Hyvin perinteinen juonen kehittyminen, jonka lopussa odottaa armoton hyvän ja pahan välinen lopputaistelu. Jännitystä nostatetaan loppua kohden, mutta tietysti täysin ennalta-arvattavasti. Miksei leffojen pahikset muuten ikinä ysärileffoissa kuole siihen ensimmäiseen laukaukseen?

The Hand That Rocks the Cradle (1992)

Jokaisen äidin painajainen on tietysti Peyton, miehensä ja lapsensa menetyksestä seonnut lapsenvahti, joka päättää kostaa menetyksensä harvinaisen kylmäverisellä tavalla. Tässä leffassa on aidosti yllättäviä juonenkäänteitä (toki ei enää kymmenennen katsomiskerran jälkeen…) ja Rebecca De Mornay vakuuttaa jäisellä katseellaan. Hänelle koittaa leffassa muuten suhteellisen karu loppu.

Misery (1990)

Yksi sana – tai okei, kolme: Kathy Bates ja Hobbling. Voi jestas tuo nainen osaa näytellä kamalaa akkaa. Todella erityyppinen leffa tämän listan muihin elokuviin verrattuna, mutta ansaitsee kyllä ehdottomasti paikkansa tällä listalla. Juuri elokuvan psykologinen puoli ja Annien  psykoottinen mieli nostavat kyllä kaikki ihokarvat pystyyn tätä leffaa katsellessa. Hyi.

Single White Female (1992)

Ehkä astetta vaisummat roolisuoritukset, mutta kyllä siitä 15 sentin piikkikorosta tulee  edelleen vaan tämä leffa ekana mieleen. Kaunis Bridget Fonda ottaa pahaa aavistamatta alivuokralaisen, joka lupaavan alun jälkeen osoittautuukin melko karmivaksi tapaukseksi. Ehdoton 90-luvun klassikko!

The Silence of the Lambs (1991)

Tämä nyt on selvä valinta, ehdottomasti yksi 90-luvun parhaista elokuvista missä tahansa genressä mitattuna. Tässä leffassa paha ei saa lopussa palkkaansa eikä pelastaja pelmahda paikalle hädän hetkellä. Oscarit poksahtivat Uhrilampaille jopa viidestä eri kategoriasta: parhaasta elokuvasta, parhaasta miespääosasta, parhaasta naispääosasta, parhaasta ohjauksesta sekä parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta. Eikä aika ole edelleenkään ajanut tämän ohitse, toimii täydellisesti, vaikka elokuvan teosta on jo 26 vuotta aikaa.

Basic Instinct (1991)

Yksi verisimmistä ja samalla ehdottomasti eroottisin tämän listan elokuvista. Sharon Stone hoiti homman kyllä viimeisen päälle kotiin viettelevänä ja vaarallisena vamppina. Tämä leffa pitäisi katsoa uudelleen, sillä viime kerrasta on epäilemättä kymmenen vuotta aikaa.

What lies beneath (2000)

Viimeinen leffoista meneekin jo vähän Milleniumin puolelle, mutta tämä on yksi parhaista psykologisista trillereistä kautta aikojen, ja siksi tämä oli pakko ottaa mukaan. Tässäkin on mukana ammeita, ovennarinaa ja sumua; siis hyvin perinteisiä elementtejä. Ai että, ne toimivat tässä hyvin. Puistattavan hyvä!

Puuttuuko listalta joku 90-luvun helmi? Tai onko 90-luvun jälkeen tehty oikeasti pelottavia psykologisia trillereitä? Jos on, niin kertokaa mullekin. :)

/Riikka

Vaatehuoltoa – miten säilytän vaatteitani, osa 1

Nyt uudessa kodissa jo kolme (!) kuukautta asuneena olen vihdoin saanut järjestettyä omat vaatteeni toimivasti omaan paikkaansa. Mikä helpotus! Se on nimittäin sellainen juttu, että jos vaatteet lojuvat epämäärisesti erinäisissä laatikoissa ja lukuisissa eri paikoissa, omasta vaatekapasiteetista tulee käyttäneeksi vain viittä prosenttia. Sen vuoksi olen kulkenut samassa collegepaidassa ja samoissa farkuissa viimeiset kuukaudet.

Tämän viimeisimmän muuton yhteydessä vaatteiden paikkaa oli vaikea valita. Ehkä se johtui siitä, että valinnanvaraa oli liikaa. Vielä vuosi sitten asuin 32 neliön yksiössä, jossa oli tasan yksi liukuovikaapisto, johon vaatteet kannatti sijoittaa. Nykyisessä kodissa taas on viisi makuuhuonetta ja kaappitilaa lähes joka huoneessa, joten kaikki tavaramme mahtuvat tänne enemmän kuin hyvin – varsinkin kun meillä oli jo ennestään monia tavaran säilytykseen tarkoitettuja laatikostoja.

Luonnollinen vaatteiden säilytystila on useimmilla makuuhuone. Meidänkin makuuhuoneessamme on liukuovikaapisto, mutta totesin heti alkuun, että meidän molempien vaatteet eivät tule tuohon yhteen liukuovikaapistoon mahtumaan. Ehkä osittain, mutta ei kaikkineen, ja koska olen järjettömyyteen asti ehdoton, halusin löytää paikan, jonne saisin koko vaatevarastoni. Jätin makkarin siis suosiolla toisen osapuolen käyttöön ja siirsin oman gaarderooppini käytävän toiselle puolelle, huoneeseen joka toteuttaa nyt sekä vieras-, kirjoitus- että vaatehuoneen virkaa. Ja vaikka taulut puuttuvat vielä seiniltä ja verhot tangoilta, alkaa tämä huone pikkuhiljaa näyttää kodikkaalta. :)

vaatehuone01

Tässä huoneessa on kolmiosainen liukuovikaapisto, jossa on reilusti hyllytilaa ja joista yksi osa muotoutuu kahdesta päällekkäin olevasta tangosta. Tällaiset tangot ovat omiaan suurimmalle osalle vaatteistani: säilytän tässä kaiken muun paitsi housut, löysät neuletakit, juhlamekot, urheilu- ja ulkoiluvaatteet, colleget sekä osan tavallisista T-paidoista ja tietysti alusvaatteet.

vaatehuone07

Huoneessa on paljon säilytystilaa: pekästään liukuovikaapistoon mahtuu yhtä jos toista, tällä hetkellä myös paljon muuta kuin omia vaatteita. Yksi osa vaatetankoineen on täysin vaatteiden vallassa, mutta sen lisäksi kokonaisuuden keskiosassa on vaatteille varatut vetokorit, joissa säilytän kaikki housut, ulkoiluvaatteet, urheiluvaatteet ja neuleet, joita en halua laittaa vanumaan henkarille. Kaapistossa on lisäksi myös kaikki (vähät) laukkuni. Muut osat kaapistosta on toistaiseksi varattu mm. varatyynyille ja -peitoille.

vaatekaappi01

Loput vaatteistani olen taitellut toistaiseksi erillisen lipaston vetolaatikoihin, koska vetolaatikot ovat omaan makuun ehdottomat, jos vaatteet on taiteltu (ja itse kaapistossa ei siis ole muuta kuin nuo jo pari mainittua vetokoria, loput tilasta on pelkkää tavallista hyllytilaa). Toki itse liukuovikaapistoa voisi muokata niin, että siellä olisi esimerkiksi enemmän vetolaatikoita, mutta nyt kun tilaa on tarpeeksi, olkoon toistaiseksi näin.

Olen hyödyntänyt KonMarin taittelumenetelmää siis vain osassa vaatteistani, kuten alushousuissa, sukissa, sukkahousuissa ja napakoissa T-paidoissa, jotka on helppo taitella. Minulla on käytössä tavallaan oma taittelumenetelmä, enkä noudata KonMarin taittelua prikulleen. Taittelen kuten parhaaksi näen.

vaatehuone04

Olen päätynyt taitteluun muutamasta eri syystä. Ensinnäkin kaikki alusvaatteet saa todella pieneen tilaan, kun ne viikkaa kaikki ”samaan muottiin”. Hupsu luonteeni on myös mielissään siitä, että kaikkia alusvaatteita  käyttää tasavertaisesti, kun ottaa käyttöön aina laatikon etummaiset ja asettaa puhtaat aina laatikon perälle. Tämä on helppoa, kun vaatekappaleet on taiteltu hyvään järjestykseen.

Aivan järjettömältä puuhaltahan tämä ruudulta luettuna kuulostaa, tiedän. Mutta siinä on jotakin hyvin terapeuttista, kun saa viikata vaatteet siistiin riviin! Tarkka viikkaaminen saattaa myös kuulostaa todella aikaavievältä puuhalta, mutta ei ole normaalia vaatteiden viikkausta vaativampaa, kun siihen rutinoituu.

Kompaktin tilankäytön lisäksi taittelu luo harmonisen ja huolitellun ulkonäön vaatteille, joka miellyttää omaa visuaalista silmää. Toisaalta, monet vaatteista on helpoin säilyttää tangolla eikä kaikkea ole edes tarpeen taitella pieneen tilaan. Siksi käytän edelleen paljon myös henkareita.

vaatehuone06

Toisestakin asiasta olen KonMarin kanssa samaa mieltä: KAIKKI vaatteet kannattaa säilyttää yhdessä paikassa tai huoneessa. Ulkovaatteet, kengät, huivit ja pipot ovat tietysti asia erikseen, mutta kaikki muut vaatteet olen sijoittanut samaan tilaan. Se yksinkertaistaa kaiken. Yksi paikka mahdollistaa myös sen, että tiedän tismalleen mitä vaatteita omistan ja mitä en.

Tässäpä oli meikäläisen vaatehuollon ensimmäinen osa. Kirjoittelen toisessa osassa, miten olen itse ratkaissut, mitkä vaatteet haluan säilyttää, miten selvitän mitä uusia vaatteita tarvitsisin, miten ”pysyn ruodussa” enkä haksahda heräteostoksiin ja miten omista vaatteista saa kaiken irti. Seuraavaan kertaan :)

/Riikka

kissa01