Palju omassa pihassa

Meidän omakotitalon pihalla sattuu olemaan palju. Emme haaveilleet sellaisesta talokauppoja tehdessä eikä se todellakaan ollut kriteerinä kun mietimme talon tärkeimpiä ominaisuuksia. Mutta kun sellainen sattui pihalla nököttämään, emme toisaalta panneet pahitteeksikaan.

Palju on tarkoitus lämmittää meidän tuleviin tupareihin vol. 1, jotka ovat ”jo” reilun viikon päästä, joten koeajoimme kylpyaltaan viime viikonloppuna. Ja hyvinhän se lämpeni. Oli jotenkin hassua pötkötellä oman pihan ”altaassa” keskellä maaliskuuta. Nyt kun kevät on kokoajan pidemmällä ja omalla pihallakin on pystynyt puuhastelemaan jo yhtä jos toista, omakotitalon omistamisesta on tullut entistä todellisempaa – kivalla tavalla!

Tuohon meidän pihalla olevaan paljuun mahtuu sopivasti neljästä kuuteen ihmistä. Jos oikein tiivistää, niin ehkä siihen menee jopa kahdeksan henkeä. Kapasiteetti selvinnee tupareissa :D

palju02

Palju on ulkopuolelta tummaa puupaneelia ja sisältä kaiketi muovia. Sisäosa on siis periaatteessa helppo pitää puhtaana, mutta on toistaiseksi kysymysmerkki, hankimmeko paljuun suodatinjärjestelmän vai miten pitkään edes pidämme vettä kylpytynnyrissä kerrallaan. Se on selvä, että ilman huoltoa vesi ja itse tynnyri ei säily mukavassa kunnossa muutamaa päivää pidempään. Myös ulkopuolen paneelit pitää jossakin vaiheessa huoltaa, mutta sillä ei ole kiire.

Palju lämpenee puulla ulkopuolella olevan kamiinan kautta. Viikonloppuna kävi ilmi, että paljua pitää lämmittää nelisen tuntia, ja jopa paljun täyttö kesti reilun tunnin verran. Kun muutama-asteista vettä lämmitetään 36 asteeseen, ei oikeastaan ole ihme että lämmitys ottaa aikansa.  Ihan samanlainen harrastus paljuilu siis ei ole kuin vaikka saunassa käynti, vaan kylpemiset kannattaa ajoittaa viikonloppuihin tai sellaisiin hetkiin, kun on kunnolla aikaa olla kotona. Toisaalta paljussa on paljon samaa kuin perinteisen puusaunan lämmittämisessa: se on oma rituaalinsa, jonka ohella saa hengailla rauhassa kavereiden kanssa, lisäillä puuta pesään säännöllisin väliajoin ja katsella kun savu tupruttaa kamiinan piipusta.

palju03

Tällä hetkellä on se fiilis, että palju on parhaimmillaan nyt keväällä sekä toisaalta sitten lämpimimmän kesän jälkeen, kun ilmat taas hieman viilenevät. Silloin lämpimässä vedessä lilluminen on mukavaa eikä lainkaan tukalaa. Täytyy tosin myöntää, että jopa tuo 36-asteinen vesi sai olon lopulta vähän pökeröksi! Siksi kesällä paljussa ei välttämättä viihdy niin hyvin, riippuu toki pitkälti tulevan kesän lämpötiloista ;)

Tässä kävi nyt tietysti juuri niin, että kun tuota paljua kokeili kerran, niin heti tuli sata eri asiaa mieleen, miten paljua voisi kunnostaa, tuunata ja saada siitä nykyistä hienomman. Oikeastaan siinä samalla voisi rakentaa koko terassin uudelleen. ;D

Mutta katsotaan nyt rauhassa. Paljunkin suhteen on varmaan paljon viisaampi, kun sitä on muutaman kerran käyttänyt. Onko siellä ruudun toisella puolella muita kotona paljuttelijoita tai kylpytynnyristä haaveilevia? Olisi kiva kuulla käytännön vinkkejä ja kokemuksia :)

/Riikka

506 ikkunaa

Ihana kevät tuo mukanaan aina myös ei-niin-ihanan ikkunoiden pesun.

Laskin tuossa taannoin talomme kaikki ikkunat. Niitä on yhteensä 18. Kun jokaisessa ikkunassa on neljä pintaa, tarkoittaa tämä yhteensä 72 pestävää ikkunaa, jonka lisäksi lasia on vielä neljässä ulko-ovessa ja muutamassa muussakin paikassa. Useimmissa ikkunoissa on lisäksi koristeristikoita, jotka lisäävät pesu-urakkaa entisestään.

506 ikkunaa
tässä talossa on kaikkiaan
Niitä puhtaaksi kai milloinkaan en saa.

Miljoonasateen sanoihin on nyt helppo samastua, vaikkei 506 ikkunaan ihan päästäkään.

Mutta tähän loppuu valitus! Ei tullut yllätyksenä, että omakotitalossa on paljon ikkunoita ja että niitä pitää joskus myös pestä. Yleisesti ottaen ikkunoista on pelkkää iloa, sillä ne tuovat valon sisälle taloon. Varsinkin kun niitä pesee silloin tällöin. Parempi siis paljon ikkunoita kuin pimeä tupa.

ikkunat02

Vaikka ikkunoiden pesu on aikaa vievää puuhaa, jaksaa toimeen ryhtyä, sillä armottoman (ja ihanan) kevätauringon valossa kirkkaat ikkunat näyttävät huomattavasti paremmilta kuin pölystä harmaina. Ikkunanpesussa ei oikeasti inspiroikaan mikään muu kuin siitä seuraava tulos. Sama juttu oikeastaan missä tahansa siivoamiseen liittyvässä keväisin; jo nyt tästä talosta, ja varsinkin talon pihalta on löytynyt yhtä jos toista puunattavaa, kun lumet ovat sulaneet ja kirkas valo paljastaa kaikki pienet ja isot ”viat”.

ikkunat03

Jaoin itse ikkunoiden pesun suosiolla muutamalle eri päivälle, sillä puuhaan saa upotettua yllättävän monta tuntia, varsinkin tällä ikkunamäärällä. Itse pesukin on leppoisampaa, kun ei huido lastan kanssa hulluna kokonaista päivää.

Onneksi ikkunoiden pesuun ei tarvitse valmistautua mitenkään erityisesti. Itse asiassa mitä vähemmän eri välineitä ja pesuainetta, sitä parempi. Ikkunoissa ei ole yleensä pinttynyttä likaa vaan silkkaa pölyä ja kenties sormenjälkiä (meillä tassunjälkiä), ja siksi paras pesuaine on tavallinen tiskiaine. Käytin itse tänä vuonna Kiilto suihkutettavaa versiota, joka oli itse asiassa kuin luotu ikkunoiden pesuun.Yksi suihkaisu ainetta per lasi, enempää ei tarvinnut. Ikkunoiden pesuun on olemassa tarkoitukseen erityisesti tehtyjä pesuaineita, mutta koska ikkunat pestään tässä talossa vain kerran vuodessa, en viitsi täyttää kaappeja harvoin käytettävillä aineilla.

Sopivan aineen lisäksi tarvitsee vain ikkunan avaimen, pari rättiä, hyvän lastan, ämpärin ja lämmintä vettä. Tuon lastan kanssa kannattaa olla tarkkana; huononmallisen lastan tai kuluneen kumiosan kanssa menee hermot, kun raitoja saa kuivailla uudelleen ja uudelleen. Suosittelen myös käyttämään pientä vesimäärää kerrallaan, koska vettä joutuu vaihtamaan melko usein. Ja vettä myös kannattaa vaihtaa usein, ettei likaista vettä vain siirrä ikkunasta toiseen.

kiilto_tiski

Ikkunoiden ristikkokohtien kuivaamiseen käytin lastan sijaan sanomalehtipaparia, koska niihin oma lasta ei yksinkertaisesti mahtunut. Muuten olen kyllä lastaihmisiä: helppoa, nopeaa ja yksinkertaista. Itse asiassa ristikkolaseihin on olemassa ainakin Sinillä myös ruutukuivain, jonka hankkimista pitää ensi kevättä ajatellen pohtia. Paperin kanssa kuivatessa kannattaa olla tarkkana karmien kanssa, ettei painomuste tartu niihin.

ikkunat01

Jos tuntuu siltä, että eihän ne omat ikkunat nyt NIIN likaiset ole, niin tässä näyte työmaalta. Onhan noissa nyt aivan mieletön ero. Valokin pääsee ihan eri tavalla sisään, kun ikkunoista on pesty vuoden pölykerros pois. Ja jos peseminen ei luonnistu, on aina olemassa myös pesupalvelut, joista saa kotitalousvähennystä. ;)

Kunnon kevätkelejä odotellessa,

/Riikka

Levillä

Terve!

Jestas, vihdoin sain kahlattua kaiken videomateriaalin Levin reissulta ja editoitua sen videoksi asti.

Talviloma on tosiaan taputeltu, töihinkin palattu kevyen horroksen kera ja huomenna onkin taas jo viikonloppu!

Hiihtoladulla

Lomalla oli kivaa, tosin tuo laskettelu ei ole edelleenkään ihan mun ykköslaji. Tehtiin me Levillä paljon muutakin: hiihdettiin murtsikkaa (minä jopa  parikymmentä kilometriä), Käytiin moottorikelkkailemassa (ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni kelkkaa, noin kolmen minuutin ajan), käytiin ajamassa ice cartingia, syötiin ja juotiin hyvin. Työt unohtuivat totaalisesti, mikä lomailussa on tietysti erittäin oleellista.

Hiihtämässä

Lautailemassa

Levillä

Moottorikelkkailu

Sammuntupa

Videolla välittyy valitettavasti vain osa meidän tekemisestä, koska GoPro ei kulkenut ihan joka paikassa mukana. Ylivoimaisesti suurin osa videosta on muuten toisen R:n kuvaamaa, hänellä oli toi videosysteemi kypärässä päässä. Eipä siinä mun laskemisessa paljon näkemistä olisi ollutkaan, paitsi ehkä viihdearvo. ;D

Kuullaan pian, kirjoittelen lisää kuulumisia lähipäivinä!

/Riikka

Levillä02

Hyggeilyä parhaimmillaan – Bettebox ja takkatuli

Vaikken olekaan vielä lukenut omaa Hygge-kirjaani, uskoisin jo arvaavani osittain sen sisällön: kotiin pehmeitä tyynyjä, fleecepeittoja, kynttilät palamaan, suosikkiohjelma taustalle käymään ikään kuin seuraksi, teevesi kiehumaan ja takkatuli palamaan. Itse lisäisin ultrahyggeilyyn vielä sen päivän kuusta, kun saapuu töistä kotiin, ja postilaatikossa odottaa uusin Bettebox. Sitten se takka tulille ja jokakuukautista lahjapakettia avaamaan.

bettebox_maaliskuu01

Vaikka en ole aina täysin tyytyväinen Betteboxin sisältöön, otan sen vastaan joka kuukausi yhtä iloisena. Joskus olen unohtanut koko boxin olemassaolon, ja erityisesti niinä päivinä sen ilmaantuminen postilaatikkoon on päivän piristys (ps. omakotitaloasumisen etuja: Bettebox kannetaan kotiin asti). Bettebox on kuin mikä tahansa yllättäen saatu lahja. Miten kätevää, että tämän toistuvan lahjan voi tilata itselleen kestotilauksena.

Maaliskuun boxissa oli tässä kuussa todellinen yllätys, ja piti oikein kortista varmistaa, että boxissa ihan tarkoituksella on todellakin Nivean MIESTEN After Shave Balm. Tämä tuote sopii kuulemma myös naisille meikin pohjustusaineeksi. Ensin mietin, että eikö tuo tuoksu ole kovin miehinen, mutta itse asiassa ei – se on hyvinkin raikas ja tosiaan, unisex. Mielenkiintoista!

Yksi jes-huuto Lumenen meikkivoiteesta – vanha olikin juuri loppumassa ja mietin että pitäisi ostaa uusi tilalle. Lumenen meikkivoidevalikoimasta tämä on uusi tuttavuus, Color Correcting Creme, eli CC-voide. Kuulostaa kaikinpuolin hyvältä, sillä kaipaan omalle iholle eniten juuri kevyttä peittävyyttä ja luonnollista kuultoa.

Iloinen yllätys oli myös Biozellin Color Mask, eli sävyttävä tyvispray. En tarvitse sävytettä juurikasvuun tai harmaisiin (vielä…), mutta kokemuksen mukaan Biozellin hiussuihkeet ovat priimaa ja aina kun tuote lupaa RAKENNETTA ja TUKEA, huudan hep. Omat hiukset kaipaavat nimittäin niitä molempia. Jännä nähdä, mitä tuo vaalea sävyte tekee omalle tukalle – vai tekeekö mitään.

Tässä boxissa oli, kuten yleensä, kaksi hiustuotetta: tällä kertaa myös Batisten tuuheuttava tupeeraussuihke. Batisten tuotteet ovat oman kokemuksen mukaan hyviä hinta-laatusuhteeltaan ja hyvää peruskamaa, joka tekee sen minkä lupaa. Veikkaan tosin, että tämä suihke on nykyiseen hiusmalliin liian tujua tavaraa…

Viimeisenä viidestä tuotteesta oli vielä Mádaran Exfoliating Scrub. En oikeastaan tiedä miksi, mutta minulla on suuria vaikeuksia käyttää säännöllisesti näitä kuorinta-aineita. En tiedä miksi. Tämä lupaa kuitenkin hellävaraisuutta, tehokkuutta, kauraa, aprikoosia, kirkkautta ja hehkua, joten nyt lupaan terästäytyä!

Sellaisia tuotteita Betteboxissa tällä kertaa, jota muuten edelleen kutsun vanhasta tottumuksesta usein Livboxiksi. Jos Bettebox kiinnostaa, siihen voi tutustua tätä kautta: https://www.bettebox.fi/. Sivuille on ilmestynyt myös mielenkiintoinen uutuus, green box, joka on täynnä vegaanikosmetiikkaa.

Nyt jatkan hyggeilyä ottamalla kupillisen teetä lisää, kohentamalla takkaa ja katsomalla – ah niin parasta telkkariviihdettä – Suomen surkeinta kuskia.

Voikaa hyvin!

/Riikka

 

 

Vaatehuoltoa: miten valitsen vaatteeni, osa 2

Lupasin kirjoittaa vaatehuoltoaiheelle jatkoa, joten täältä pesee! Käyn tässä vähän läpi, millaiset jutut ovat auttaneet mua itseäni oman vaatevalikoiman rakentamisessa, ja millaisia takapakkeja olen kohdannut vuosien aikana.

Kun jo useampi vuosi sitten tein vaatteisiini kunnon inventaarion, huomasin, että vaatekaapissani oli ammottava aukko monien perusvaatteiden kohdalla: minulta puuttui tavallisia neuleita, hillitty kauluspaita, tavallisia valkoisia trikoopaitoja, musta bleiseri ja niin edelleen. Sen sijaan valikoimasta löytyi todella paljon yksittäisiä hauskoja, mutta keskenään täysin yhteensopimattomia vaatteita. Kaapissa oli kymmeniä vaatteita,  joita olin käyttänyt vain muutaman kerran ja jotka olemukseltaan sopivat lähinnä yökerhoon. Koska elämäni on kuitenkin suurimmaksi osaksi töissä käymistä, loskassa kävelyä ja kotona olemista, bilemekot ja korkokengät eivät oikein istuneet kokonaisuuteen. Se taas, mikä kenellekin on ”perusvaate”, riippuu täysin ihmisestä. Minulle ne ovat farkkuja, Marimekon paitoja, neutraaleja trikoomekkoja ja tennareita, jollekin toiselle tyllihameita ja korkkareita.

vaatehuone06

Oikeastaan suosittelen kaikkia lukemaan jo moneen kertaan ylistämäni Hyvän mielen vaatekaapin, sillä sain sieltä itse lukemattomia ideoita ja hyviä neuvoja vaatekaapin siivoamiseen ja ”oikeiden” vaatteiden etsintään liittyen. Esimerkiksi juuri tuon vinkin miettiä oman elämän toistuvia tilanteita ja sitä, millaisia vaatteita oma arki OIKEASTI vaatii. Palaan tuohon kirjaan edelleen monia kertoja vuodessa, ja saan siitä aina jotakin uutta irti. Itsellä suurimpana muutoksena entiseen on ollut se, että ostan vaatteita nykyään paljon vähemmän kuin ennen ja pyrin tietoisesti ostamaan sellaisia, joista on iloa vähintään muutamana päivänä viikossa. Sen vuoksi ”uskallan” ostaa silloin tällöin myös kalliimpia vaatteita, koska 150 euroa maksavaa paitaa harkitsee aika paljon pidempään kuin 25 euroa maksavaa.

Ennen kuin ostaa yhtäkään uutta vaatetta, pitäisi tietysti päättää, että mitkä vaatteistaan tahtoo säilyttää. Tiettyyn pisteeseen asti se on omasta mielestäni helppoa – vuosia käyttämättä olleet, liian pienet, liian suuret, rikkinäiset, kutiavat tai huonosti istuvat vaatteet, ne on helppo karsia pois. Tai laittaa ainakin siihen jäähylaatikkoon, jos ei raski suoralta kädeltä laittaa kaikkea keräykseen. Samaan laatikkoon voi laittaa myös ne kivat vaatteet, joita ei vain kertakaikkiaan tule pidettyä, vaikka ne ovat periaatteessa tosi kivoja. Toinen vaihtoehto on tehdä testi, ja pukea vaate vaikka väkisin päälle yhden päivän ajaksi, ja katsoa mitä tapahtuu. Jos se ei toimi, se ei toimi ensi vuonnakaan.

Entä loput, jotka päättää säilyttää? Olen lajitellut itse vaatteet eri ryhmiin (mekot, hameet, housut, kauluspaidat, villaneuleet, hihattomat ja niin edelleen) ja laittanut lähes kaiken henkarille roikkumaan. Kaikki vaatteet siis ulos kaapista ja lajittelemaan! Periaatteessa sekin on hyvä alku, jos saa eroteltua ylä- ja alaosat erikseen. Jos joukossa on tismalleen samanlaisia vaatteita, olen valinnut niistä omaan makuuni parhaan (ei koske tietenkään esimerkiksi alustoppeja, joita tarvitsee aina useita) ja luopunut toisista. Miksi omistaa ja täyttää vaatekaappia usealla vaatteella, joissa on tismalleen sama väri, leikkaus ja funktio?

Yksi juttu muuten: jos omistat vaatteita, jotka vaativat silittämistä (itse silitän lähinnä kauluspaidat), niin pyri silittämään ne niin, että ne ovat käyttövalmiina henkariin päätyessään. Olen ainakin itse maailman laiskin aamusilittäjä, eli vaate pitää olla valmiina käyttöön, tai se jää käyttämättä hyvin pitkäksi aikaan.

vaatehuone05

Lajittelu selkeyttää ajatukset siitä, millaisia vaatteita itsellä on ja mitä puuttuu. Tätä kautta on helppo alkaa kirjoittaa myös listaa ihan paperille siitä, mitä omaan vaatekaappiin haluaisi seuraavaksi ostaa ja mistä haaveilee. Jos omistaa esimerkiksi kymmenet täysin kelvolliset farkut, mutta vain viisi kivaa ja farkkuihin sopivaa yläosaa, tietää suuntaavansa seuraavaksi ennemmin paitaostoksille kuin farkkuostoksille. Uskon, että meillä kaikilla on se jokin vaate, joka on ns. helppo ostos ja varsinkin stressiä lievittävillä ostosreissuilla menee ostamaan aina juuri sen, koska tietää sen olevan helppoa ja lisäävän onnistumisen tunnetta. Samankaltaisia vaatteita on kuitenkin suhteellisen turha omistaa kymmenittäin, joten kannattaa selvittää oma ”vaateheikkous” ja kohdistaa ostaminen vaatteeseen, jonka tiedät todella tarvitsevasi.

Jos et osaa päättää, sopiiko jokin vaate sinulle vai ei, niin testaa asukuvien ottoa, mistä noin viikko sitten täällä blogissa puhuinkin. Kokeile kyseistä vaatetta muutamassa eri kokonaisuudessa ja pakota poikaystävä kuvaamaan sivusta, edestä, takaa, istuen, seisten ja vaikka kyykäten, jos satut kyykkäämään paljon. Tarkoituksena ei ole harjoittaa tiukkaa itsekritiikkiä ja laskea vatsamakkaroita, vaan nähdä selkeämmin, miltä jokin vaate näyttää omia kasvoja vasten, mitä se tekee vartalotyypillesi ja niin edelleen. Muista kuvakulmat (ei liian ylä- tai alaviistosta) ja hyvä valo, niin kuvat eivät pääse valehtelemaan liikaa.

riikka02

Jos jaksat, olemassa olevien vaatteiden kanssa kannattaa leikkiä mahdollisimman paljon, ja kokeilla kaikkia mahdollisia yhdistelmiä, mitä ikinä keksit. Vaikka Suomessa on neljä vuodenaikaa, en oikeastaan pidä talvi- tai kesäsäilytyksessä kovinkaan monia vaatteita, lukuunottamatta tietysti esimerkiksi shortsit ja villapaidat.  Ja ulkovaatteet ovat tietysti asia erikseen. Hyvin monet vaatteet istuvat varsinkin välikausiin ja talvellakin kerrospukeutumiseen. Saatat yllättyä! Jos lajittelee vielä kaikki asusteet, kuten huivit ja korut samaan tilaan missä vaatteetkin ovat, käy homma entistä helpommaksi.

Omia ajatuksia siitä, mitä uutta tarvitsisi ei kannata miettiä pää höyryten ja tyhjää paperia tuijottaen. Pidä aiheesta ennemmin päiväkirjaa. Olen itse huomannut, että ne puuttuvat osat tulevat mieleen yleensä arjen keskellä, aamulla ulkovaatteita päälle kiskoessa tai bussia pakkasessa odotellessa. Päiväkirjassa on sekin hyvä puoli, että se paljastaa hetken mielijohteet. Jos olet siis vielä viikon tai parin päästä sitä mieltä, että kyllä, tarvitsen ehdottomasti uuden huivin, niin siihen tunteeseen voi varmemmin luottaa.

Onko minulla sitten nykyään täydellinen vaatekaappi? Ei lähellekään. Aina tulee uusia tarpeita, vanhat vaatteet kuluvat ja muuttavat muotoaan, samoin oma kroppa ja jos ei mikään muu, niin oma mieli. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että vaateostoksia ei ohjaa enää hetken mielijohteet, vaan kevyt suunnitelmallisuus. Joskus tulee tehneeksi todella hyviä ostoksia, joskus täyssusia. Ja se on täysin luonnollista. Niin kuin muutakaan elämää, ei vaatekaappiakaan saa ikinä valmiiksi. Tylsäksihän se kävisikin.

Järjestelyn ja onnistumisen iloa,

/Riikka