Omakotitaloon muuttaminen – mihin kannattaa varautua?

Mihin pitää varautua kun muuttaa omakotitaloon? Mitä kaikki maksaa? Miten asuminen eroaa rivi- tai kerrostaloasumisesta? Olemme asuneet nykyisessä kodissamme pian puoli vuotta, ja ajattelin, että minulla voisi olla tuoreessa muistissa olevia ajatuksia siitä, mihin pitää varautua omaan taloon muuttaessa.

Omakotitalossa asuminen ei ole sinänsä uusi juttu, sillä olen asunut elämäni ensimmäiset 20 vuotta, eli koko lapsuuteni ja nuoruuteni, omakotitalossa. Silloin aikoinaan, vuonna 2003 kerrostaloon muuttaminen oli se uusi juttu, jota en ollut vielä kokenut. Seurasi 13 vuoden kerrostaloilun putki, jonka jälkeen tein pikavisiitin rivariasumiseen, ja sen jälkeen olinkin jo ostamassa toisen R:n kanssa omakotitaloa.

omakotitalo03

Kaikissa asumismuodoissa on puolensa ja kaikille muodoille on ainakin omassa elämässäni ollut aikansa. Varsinkin opiskelut aloittaessa kodissa oli tärkeää lähinnä se, että asunto olisi mahdollisimman edullinen ja että koti olisi lyhyen matkan päässä keskustasta ja opiskelupaikasta. Vuosikausiin en ollut kiinnostunut edes rivitaloasumisesta, sillä esimerkiksi pihan ylläpito ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Elämänmuutosten myötä toisista asioista on tullut tärkeämpiä kuin toisista ja toki mielenkiinnon kohteetkin ovat muuttuneet. Kaikissa asumismuodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Omakotitalo = järkyttävä asuntolaina seuraavat 30 vuotta?

On melko itsestäänselvää, että asuinkustannukset nousevat kerros- tai rivitalosta omakotitaloon muuttaessa. Toki se, paljonko ne muuttuvat, riippuu monestakin eri tekijästä. Näitä kustannuksia myös me laskeskelimme lukuisina iltoina ennen talokaupoille lähtöä. Kuukausittaisen lainanlyhennyksen määrä  ja erotus edelliseen lainaan tai vuokraan verrattuna ei ole kuitenkaan välttämättä suuri. Esimerkiksi itse maksoin Turussa yksiöstä jopa isompaa vuokraa kuin mitä nyt varsinaista lainanlyhennystä omakotitalosta. Tähän toki vaikuttaa myös se, että muutin Turun keskusta-alueelta Saloon, missä asuinkustannukset ovat asuintavasta riippumatta edullisemmat. Asiaa ei voi tietysti tarkastella aivan samassa suhteessa, sillä vuokraa maksaessa maksat usein samalla myös esimerkiksi vedestä ja muista yleiskuluista (jotka omakotitalossa maksat erikseen). Pointtina on kuitenkin se, että omakotitalossa asuminen ei ole välttämättä ikuinen velkavankeus.

Sähkölasku pitää jännitystä yllä

Taloa ostaessa ei kannata kuitenkaan ajatella pelkkää asuntolainaa: sen lisäksi listalla on liuta muita kuluja, joita asumisesta aiheutuu. Yksi merkittävästi kasvavista laskuista on sähkölasku, mikäli talossa on sähkölämmitys. Onkin täysin luonnollista, että sähkölasku nousee omakotitaloon muuttaessa, sillä kokonaisessa talossa on myös enemmän lämmitettäviä neliöitä kuin kerros- tai rivitaloasunnossa. Sähkönkulutukseen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan (kuten pitämällä asuinlämpötilan kohtuudessa ja tasaamalla lämmityskuluja muilla keinoilla kuten takkaa lämmittämällä),  mutta valitettavasti sähkölaskussa suurimmaksi kuluksi tuntuu muodostuvan sähkönsiirto, johon ei itse voi vaikuttaa. Isossa omakotitalossa sähkökulu onkin kuukausitasolla kaksinumeroisen luvun sijaan kolminumeroinen. Onneksi tänä talvena ei ollut monia paukkupakkasia, niin ei kovasti tarvinnut jännittää sähkölaskua avatessa.

omakotitalo01

Toki on paljon taloja, joita lämmitetään pääosin muulla kuin sähköllä, esimerkiksi maalämmöllä tai öljyllä. Maalämpöön sijoittaminen on aluksi verrattain iso summa, mutta sähkölaskua sillä saa merkittävästi alas. Öljylämmityksen kulut taas riippuvat öljyn hinnasta, mikä sekin heilahtelee käsittääkseni jonkin verran. Montaa monessa siis. Lämmitysmuoto ja sen aiheuttamat kustannukset on joka tapauksessa asia, johon kannattaa taloa ostaessa kiinnittää erityistä huomiota.

Kiinteistövero? Tonttivuokra? Jätemaksut?

Sitten on liuta kiinteämpiä kuluja, joita maksetaan harvemmin, mutta joista koostuu pitkä penni vuositasolla. Käytännössä nämä ovat niitä kuluja, joita muissa omistusasunnoissa maksaa yhtiövastikkeen muodossa. Yksi näistä on kiinteistövero, joka määräytyy kiinteistön arvon perusteella. Käytännössä mitä uudempi talo, sitä suurempi kiinteistövero. Riippuen siis talon markkina-arvosta kannattaa varautua usean sadan euron kiinteistöveroon vuosittain. Kiinteistövero laskee jonkin verran vuosittain, koska myös kiinteistö vanhenee ja sen myötä arvo laskee.

koti2

Tonttivuokra on toinen kulu, joka lankeaa maksettavaksi vuosittain. Vuokraa toki maksetaan vain silloin, jos et taloa ostaessa osta myös tonttia. Tonttia vuokratessa tontin omistajana on usein kaupunki, kuten meidänkin tapauksessa. Salossa suuri osa myytävistä taloista on vuokratonteilla, minkä takia emme lopulta alkaneet metsästää taloa, jossa olisi oma tontti. Luulen nimittäin, että etsisimme taloa edelleen, jos ostaminen olisi jäänyt omasta tontista kiinni. Tonttivuokrat vaihtelevat todella paljon tontin koosta ja sijainnista riippuen, joten myös se kannattaa ehdottomasti vilkaista tarkkaan kauppoja tehdessä. Myös tähän pitää varata useita satoja euroja vuodessa. Sijainnillisesti on olemassa varmasti paljon eroja. Tontin lunastaminen on joissakin tilanteissa vaihtoehto; silloin kannattaa kuitenkin suhteuttaa tontin hinta vuokraan ja laskea onko tontin itselle ostaminen järkevää.

Muita pakollisia lisäkustannuksia tulee esimerkiksi jätemaksuista, sillä jätekuljetuksen järjestäminen on jokaisen talon omalla vastuulla. Käytännössä jätekulua ei voi kiertää, mutta jätesäiliön tyhjennysväliin voi vaikuttaa.  Mitä harvemmin astia tyhjennetään, sitä vähemmän kuluja. Täytyy myöntää, että olen vähän tyytymätön jätehuollon järjestämiseen täällä Salossa. Jos nimittäin kierrätämme kaikki jätteet; paperit, kartongit, lasit, metallit, biojätteet ja muovin, ei jäljelle oikeasti jää enää mitään mitä väkisin kuuden viikon välein (pisin mahdollinen tyhjennysväli) tyhjennettävään sekajäteastiaan laittaisi. Siksi kierrättäminen on tehty meille ”turhaksi”: tyhjänäkin tyhjennettävästä astiasta kun pitää maksaa. Kierrätyksen suhteen on todella paljon hajontaa eri kuntien suhteen, ja jossakin muualla tämä asia on ehkä ratkaistu paremmin.

Oli jätekäytäntö kunnassa mikä tahansa, on muutoksia yleensä luvassa rivi-tai kerrostalosta omakotitaloon muuttaessa. Ennen kierrätyspisteet sijaitsivat muutamien metrien päässä, nyt kierrätettävä jäte pitää meidän tapauksessa kuljettaa auton kanssa noin kilometrin päähän. Minua tämä ei haittaa, jätepisteet kun ovat kuitenkin matkan varressa keskustaan ajaessa ja koko jätehuoltoon on jo tottunut. Ainakin tähän asti olemme halunneet useimmat jätteet kierrättää, mutta vaikkapa kompostin kannattavuutta pitää harkita tarkkaan.

Isoja ja pieniä ostoksia

Suurimpana yllätyksenä on tullut ehkä kaikki ne varusteet, joita omakotitalossa tarvitsee. Tai tarvitsee ja tarvitsee, useat hankinnat vaan helpottavat elämää. :) Tavallisimpia uusia varusteita ovat pihaan liittyvät hankinnat, kuten ruohonleikkuri, lumikola ja muut pienet pihan kunnossapitoon liittyvät tavarat. Näitä kaikkia hankintoja ei tule miettineeksi välttämättä edes rivitalossa asuessa, sillä taloyhtiöissä nämä ovat yleensä yhteisessä käytössä. Taloa ostaessa ei tullut esimerkiksi mieleen, että olisi muutaman kuukauden päästä ostamassa painepesuria. Näiden lisäksi on pitänyt ostaa kirvestä, vesiletkua, tikapuuta, takkasettiä ja tietysti polttopuita takanlämmitystä varten (nekin maksavat muuten vuositalolla yllättävän paljon).

takka kopio

Monet hankinnat kasautuvat talokauppojen jälkeiseen vuoteen, mutta uskoisin, että enemmän tai vähemmän hyödyllisiä hankintoja tulee olemaan jatkuvasti. Omakotitalossa on perinteisten kodinkoneiden lisäksi monenlaisia muita laitteita, meillä esimerkiksi ilmalämpöpumppu, jota pitää huoltaa. Takanomistajan pitää muistaa välillä tilata myös nuohooja, jotta takka pysyy hyvässä kunnossa.

vaatehuone01

Melko uuden tai uuden omakotitalon ostossa on se hyvä puoli, että kaikki on uutta: kodinkoneet, kiinteät kalusteet, julkisivu. Talon vanhentuessa joutuu ennen pitkää miettimään remontteja, eikä pelkästään niitä remontteja joihin visuaalinen silmä tarttuu, kuten keittiö- tai kylpyhuoneremontti. Näkymättömämpiä kohteita on esimerkiksi katto- putkisto- tai ikkunaremontit, joita pitää jossain vaiheessa tehdä, kun talo vanhenee. Pientä ja isompaa nikkarointia siis riittää!

Uudet tittelit: talonmies, puutarhuri

Tosiaan, omakotitaloon muuttaessa kukaan ei ole enää leikkaamassa nurmikkoa, tekemässä lumitöitä tai siistimässä pensasaitaa – monet asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, kun asuu tarpeeksi pitkään kerrostalossa. Toki harvoin kerrostalon nurmikkoa edes hirveästi katselee ja rivitalossahan omasta pihastaan pitää kyllä itse huolehtia, mutta usein ne varusteet ovat kuitenkin valmiina.

Aika paljon kaikenlaisia juttuja siis. Kaikista muutoksista huolimatta olen niin tyytyväinen ja onnellinen, että ostettiin juuri tämä talo! Pienet kodin projektit on mun mielestä vaan mukavia (puhuu ihminen joka ei remontteja ole tehnyt…) ja esimerkiksi tuo oma piha on niin siisti juttu. :) Ruohonleikkaaminen ja kukkien istuttaminen kuulostaa vain mukavilta jutuilta, ei ikuiselta työleiriltä. Kuten sanoin, kaikelle on aikansa ja paikkansa.

/Riikka

Ruokapäiväkirjan hyödyt: turhaa tarkkailua vai ruokaoivalluksia?

Kuten eilen viimeisessä ruokapäiväkirjan postauksessa lupailin, kirjoitan tänään vielä muutaman sanan viikon saldosta. Lähdin kokeilemaan ruokapäiväkirjaa useammastakin eri syystä. Viikko sitten sanoin, että ”olisi kiva syödä hyvin, säännöllisesti ja sellaista ruokaa, joka tekee hyvää kropalle”. Mitä ruokapäiväkirja opetti?

Olen mitä syön – Mitä siis noin tarkemmin ottaen?

Vaikka rakastan ruokaa, en välttämättä mieti kovin tarkkaan, mitä syön. En nyt tarkoita sitä, että söisin mitä vaan ja koska vaan. Viittaan pikemminkin oman ruokavalion eri osasten tarkkailuun: en mieti ravintoarvojen täyttymisiä tai vahdi että syön viikoittain kalaa. Esimerkiksi viime viikolla tajusin eräs päivä vasta ruokapäiväkirjaa kirjoittaessani, että päivän molempien lämpimien ruokien pääraaka-aineena oli ollut broileri. Saattaa olla, että sama oli toistunut myös edellisenä päivänä. En siis ajattele monipuolisuutta ruokavaliossani juuri ollenkaan, vaan syön pitkälti tottumusten ja mieltymysten mukaan –  fiilispohjalta. Kai minulla on käynyt hyvä tuuri, sillä en kärsi esimerkiksi mistään ruoka-aineallergiasta. Ruokajuttuja ei tarvitse juuri pohtia, senkun syön. Silti tulin siihen lopputulokseen, että takaraivossani on kuitenkin ajatus syödä pääasiassa terveellisiä ruokia ja sellaisia juttuja, joista oma kroppa tykkää. Silloin voi joukkoon sekoittaa myös niitä herkkuja, vaikka päivittäin.

iltapala1904

Apua ruokarytmin, ruokasuosikkien ja nestetasapainon sisäistämiseen

Ruoissani toistui tosiaan viime viikolla hyvin paljon samat ainekset: se broileri. feta. ruisleipä. erilaiset hedelmät. suklaa. Pastan, riisin ja perunan joukosta pasta nousi selkeäksi suosikiksi ja melkein joka päivään mahtui myös jotakin makeaa. On aika luonnollista, että ruokavaliossa on omia suosikkeja (jotkut ruoat myös tulevat ja menevät kausittain), ja se on ihan ok. Kaikkien suosituimpien ruokalajien rinnalle voi silti lisäillä sinnetänne vähän vaihtelua. Ruokapäiväkirjan avulla tulee siis ehkä tietoisemmaksi siitä, että ”mähän syön aina tätä, otanpas välillä jotain muuta”.

Isoin huolenaiheeni on edelleen vesi, jota juon aivan liian vähän. Olen kuitenkin ottanut nyt tavaksi kantaa mukanani puolen litran vesipulloa ja kotona ollessa täytän ensimmäiseksi aamulla litran vesipullon, jonka pyrin juomaan päivän aikana loppuun.

aamupala2004

Toinen selkeästi huomiota vaativa asia on ruokarytmi, johon pitäisi ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota. Työpäivinä rytmiä on helpompi noudattaa muunkin rytmin takia, mutta viikonloput ovat niin erilaisia, että ruoka unohtuu helposti listalta tuntikausiksi. Sen lisäksi aamupala on joka arkipäivän haaste – aamupala tulisi tehdä aina iltaisin valmiiksi, jotta tulen syöneeksi sellaisen. Katsotaan, jos asian tiedostaminen toisi mukanaan muutoksen.

Kertooko ruokapäiväkirja totuuden?

Moni kysyi, että vaikuttiko ruokapäiväkirjan pitäminen syömiseeni. Ehkä jollakin alitajuntaisella tavalla vähän, mutta toisaalta en jättänyt syömättä mitään, koska ruokapäiväkirja. Ainakaan se ei vaikuttanut positiivisella tavalla tuohon ruokarytmiini. Kuten kuvista näkyi, mukaan mahtui myös herkkuja, joten ruokaboikotti ei iskenyt missään vaiheessa. Ainut konkreettinen asia oli se, että jatkuvan napostelun sijaan, oli kyse sitten tomaateista tai suklaasta, otin usein kerralla sen minkä otin. Siinä mielessä ruokahetkien määrä saattoi pienentyä joinakin päivinä. Kokonaisuudessaan kuvasin ja vähintään kirjasin tunnollisesti kaiken syömäni.

Heitteleekö paino viikon aikana?

Ruokapäiväkirjani tavoitteena ei ollut missään nimessä aloittaa tai ylläpitää minkäänlaista dieettiä. Olin silti kiinnostunut tietämään muuttuuko oma paino viikon aikana suuntaan tai toiseen, vaikka ruokavalio pysyy teoriassa samana. Vastaus on että ei muutu, paino pysyi jopa epäilyttävän samana koko viikon ajan: ensin mentiin monta päivää lähes 67 kilossa, sitten yhtenä päivänä paino tippui yhtäkkiä melkein kilon. Ja sillä porskutettiin koko loppuviikko, viikonlopun mässäilystä huolimatta. Kävin vaa’alla aina ensimmäiseksi aamulla, joten todistetusti voin nyt sanoa, ettei painossa tapahdu nopeasti kovinkaan suuria muutoksia.

mitäsöin04

Voinko suositella ruokapäiväkirjan pitoa? Voin! Punnitus oli vähän nihkeää, mutta syötyjen ruokien seuraaminen oli pelkästään mielenkiintoista. Viivan alla enemmän oivalluksia kuin turhaa, ahdinkoa aiheuttavaa tarkkailua.

/Riikka

Ruokapäiväkirja 7/7: sunnuntai

Olen tänään viettänyt ensimmäistä päivää, kun kaikkea syömäänsä ei yhtäkkiä ”tarvitse” enää kuvata. Ehdin jo melkein tottua! Olen myös yllättynyt siitä, kuinka tunnollisesti ylipäätään muistin kuvata kaikki syömiseni. Ihan hyvä kuitenkin lopettaa tähän. Olen saanut näistä ruokatarkkailuista jo paljon ajatuksen aihetta, mikä oli koko jutun ideanakin. Mutta asiaan, käydään vielä sunnuntain ruokalista läpi.

aamupala2304

Jokaiselle ruokapäiväkirjaani seuranneelle on varmasti käynyt meidän ruokailupöydän kevätliina jo tutuksi. Sen päälle katettiin aamiainen viikonlopulle ominaiseen tyyliin. Hokasin, että söin vasta sunnuntaina koko viikon ainoan leivän, joka ei ollut ruisleipä. Outoa! Jos muuten syön vaaleaa leipää kotona, niin paahdan ne yleensä, jotta ne ovat vähän rapsakampia, vaalea leipä kun on yleensä vähän mössöä. Leipien lisäksi aamupalaan kuului tuttuun tapaan jogurttia hedelmillä, teetä ja mehua.

viinirypäleet

Aamupäivällä suklaalevyssä oli vielä todistetusti noin puolet jäljellä, mutta illan päättyessä enää muutamia paloja. Ei ehdi suklaa tässä taloudessa vanhenemaan…

suklaa

lounas2304

Jääkaapista löytyi lounasajan koittaessa moniakin erilaisia vaihtoehtoja ruoaksi. Söimme vasta kahden maissa lounaan: viikolla tehtyä makaronilaatikkoa ja salaattia.

illallinen

Vaikka päivä kuluikin pääasiassa kotinurkissa, olimme jääkaapilla seuraavan kerran vasta puoli kahdeksan aikaan. Tällä välillä toki kului sitä lauantaina ostettua Pepsiä ja varmasti muutama pala suklaalevystä. Ruoka painottui kuitenkin vahvasti iltaan. Ihme ettei nälkä yllättänyt tuota ennen!? Tein jääkaapin jämistä tuollaisen nopean salaatin, sillä jälkiruoaksi oli tiedossa…

pannari

…pannaria! Toinen R teki parikin pikkuvuoallista pannukakkua, joista toinen oli aikamoinen vuoristorata. :)

pannukakku

Onko parempaa: tuore pannari, hillo ja kermavaahto? Ei. Siksi söin kaksi palaa.

Daimkakku

Ja jottei makeudesta tarvinnut tinkiä, söimme vielä palat Daim-kakkua, joka oli sekin lauantain heräteostos. Makeita herkkuja siis jääkaappi täynnä myös ensi viikon varalle.

Vähän yllättäen paino jatkoi samaa rataansa viikonlopun herkuista huolimatta, vaaka näytti nimittäin myös sunnuntaina 65,9 kg. Viimeinen punnitus, jes! Tätä en jää kaipaamaan. Eikä se paino näköjään viikon aikana paljon heilahtele, ainakaan meikäläisellä.

Mitä jäi ruokapäiväkirjan pitämisestä käteen? Siitä pohdintaa huomenna. Tsemppiä viikkoon!

/Riikka

P.S. Santsikuppia voi seurata ainakin Facebookissa, Instassa, Twitterissä, Bloglovin’issa ja Blogit.fi-sivustolla. Klikkaa suosikista niin ei mene tulevat postaukset sivu suun. :)