Lomalla

Kolmen viikon kesälomani on nyt edessä. Tänään oli ensimmäinen lomapäiväni. Söin aamupalan kahdessa osassa. Piirsin aarrekarttaa tulevan 7-vuotiaan synttäreitä varten. Kiersin pitkin pihaa ja kummastelin miten talon ja pihan piirtäminen yhdelle A4:lle voi olla niin hiton vaikeaa. Kävin pitkästä aikaa kaupungilla vaateostoksilla. Ostin shortsit, joissa on ananaksen kuvia.

ananas

Lomalle siirtymiseen liittyy usein paniikkia ja hermostunutta kynsien pureskelua. Työt pitää delegoida eteenpäin, varmistella, perehdyttää, katsoa että kaikki on varmasti kunnossa. Tehdä luvatut rästityöt valmiiksi. Siivota työpöytä. Usein vielä viimeisenäkin päivänä on yksi ja tuhat asiaa, jotka pitäisi saada katsottua kuntoon.

Minilomailin jo juhannuksen jälkeisen viikon, ja täytyy sanoa, että jos kokopitkä lomani olisi alkanut jo tuolloin, olisi paniikki ollut melkoinen. Juhannusta edeltävänä torstaina sammuttelin (pääni sisäisiä) tulipaloja, olin nukkunut jo päiväkausia huonosti, normaalipituinen työpäivä oli kaukainen muisto vain, ja ylityöliukumien määrä oli lähtenyt käsistä. Stressin myötä kroppa oli oireillut jo pitkään, kuten aina stressin hetkellä. Selittämättömät vatsakivut toistuivat päivittäin. Söin kyllä, mutta kurkusta alaspäin kaikki toiminta tuntuikin tehneen lakon. Fyysinen olotilani oli yksiselitteisesti kehno.

Selvähän se on, ettei tuollaisen jälkeen lomalle siirrytä sormia napsauttamalla. Kroppa ja mieli vaatii oman aikansa. Hermo oli herkässä. Viikko lomalla sujahti ohitse ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan ja jälleen koitti sunnuntai. Oli aika palata töihin.

Oma alani on siitä armollinen, että heinäkuussa kaikki hiljenee kuin salamaniskusta. Viimeiset kaksi viikkoa olenkin saanut hoitaa rästihommia ja ennakkoon suunniteltuja juttuja kaikessa rauhassa, ilman aikataulumuutoksia tai viime hetken kesäkampanjointeja. Olin helpottunut. Kaikki olikin kunnossa. Taivaalliset työkaverini olivat jopa suunnitelleet ensimmäiseen työhönpaluuni aamuun yhteisen aamiaisen. Kenellä muulla on näin hienoja työkavereita?

aamiainen

Eilen torstaina sain iltapäivällä siivottua työpöytäni kaikessa rauhassa. Kävin läpi liput, laput, vihot ja muistiinpanot, joista suurin osa meni roskiin. Siivosin työkoneenkin: kuinka paljon muistiinpanoihin, koneen eri kansioihin ja selaimen kirjanmerkkeihin kertyykään turhaa? Lopulta siivosin myös puhelimeni kuvakansion, sillä jo pitkään luuri on uusia sovelluksia ladatessa herjannut tilan puutetta. Eipä herjaa enää, kun poistin vaatimattomat  14 gigatavua turhia kuvia. Lopulta suljin työpaikan oven takanani levollisin mielin.

varpaat

Ei ole turhaa haihattelua sanoa, että lomalle siirtymiseen pitäisi varata muutama rauhallinen päivä, samoin kuin lomalta paluun jälkeiseen viikkoon. Muuten aivot surraavat työasioiden parissa loman ensimmäisen viikon ajan, ja viimeinen lomaviikko menee työhönpaluuta murehtiessa (näin toki tapahtuu joka tapauksessa). Tai sitten ensimmäinen työviikko vie heti kaikki mehut, ja lomalla ladatut akut ovat tipotiessään ennen kuin huomaatkaan.

Nyt olen lomalla, enkä murehdi että jotakin jäi tekemättä. Toki tänään, ensimmäisenä lomapäivänä, ravasin aamulla taloa päästä päähän ja mietin että mitäs nyt. Työasiat tipahtelivat toinen toisensa jälkeen päästä ja tilalle mahtui virkistäviä ajatuksia. Esimerkiksi nyt illalla, ryystin ravintolassa pillillä cokista ja mietin ääneen, että kukahan tällaisen pillinkin on joskus keksinyt. Ja että mitä iloa siitä oikeastaan on kenellekään. Ja että miksi pilli laitetaan aina naisten ja lasten juomiin, muttei ikinä miesten. Ironista kyllä, Google kertoi että pilliä on  käytetty alun alkaen oluen juomiseen.

/Riikka

mansikat_salo

Emma Teatterissa: Fingerpori

Yhteistyöpostaus – teatteriliput saatu Turun Kaupunginteatterin kautta

Olimme viime viikon kesälomalla ja yksi kevyt viikon ohjelmanumero oli tämän kesän jo toinen vierailu kesäteatterissa. Tällä kertaa suuntasimme Naantalin Emma Teatteriin, missä esitetään tänä kesänä Fingerporia.

Fingerpori on käynyt tutuksi viimeisten kymmenen vuoden aikana, vaikka en sitä itse aktiivisesti päivittäin seuraakaan. Jos sarjakuva ei pomppaa silmille päivän lehdestä, viimeistään Facebookin tai Twitterin uutisvirrassa näkee usein sekä uusia että vanhoja kolmen ruudun sarjoja, joiden kaksimieliset sanakäänteet ovat välillä toimineet jopa aamujumppana, kun ei ole ihan heti auennut. Onneksi meillä on Suomen kieli, josta voi vääntää kaksimielisyyksiä hamaan tappiin asti. Kuten sanottu, itse en ole Fingerporin uskollisin fani, enkä siten myöskään syventynyt sen enempää Fingerporin maailmaan, mutta ainakin tällaiselle satunnaiselle lukijalle teatteriesitys tarjosi hauskan illan, jossa sekä toteutustapa että roolisuositukset olivat erittäin onnistuneita.

Mietin etukäteen, miten sarjakuva toimii teatterin lavalla, mutta se toimi yllättävän hyvin. Kokonaisuus oli pääasiassa neljän näyttelijän vuorottelua, lavalla tapahtui koko ajan ja kaksituntisen aikana nähtiin kymmeniä ja taas kymmeniä vuosien varrelta tuttuja Fingerpori-klassikkoja. Erityisesti Tom Petäjän ja Miska Kaukosen vetämät lukuisat roolit naurattivat kovasti, ja toki Turku-huumori toi hyvän lisämausteen tähän teatteriesitykseen.

Kävin – uskomatonta kyllä – Emma Teatterissa ensimmäistä kertaa. Kyseessä on yli 800-paikkainen ulkoilmateatteri luonnon helmassa Naantalin Kailon saaressa, Muumimaailman kyljessä. Emmaan voit tutustua myös esimerkiksi Facebook-sivun kautta.

Teatterireissulla kannattaa muuten tutustua samalla myös idyllisen kauniiseen Naantalin kesäkaupunkiin: kierrellä vanhan kaupungin kujilla, tehdä kierros Kultarannan puutarhassa, jatkaa iltaa Naantalin Kaivohuoneella tai vähintäänkin syödä jätskit ilta-auringon lämmittäessä.

/Riikka