Syyskuun suosikit + arvonta I love me -messuille

Syyskuu on päättymäisillään, ja ajattelin kertoa teille pitkästä aikaa omat kuukauden suosikkini.

Ensimmäiset suosikit ovat erittäin käytännönläheisiä: olen jo aikoja sitten kaivanut kaulaliinat ja villakangastakin varastosta lähes päivittäiseen käyttöön. Viime viikonloppuna niitä ei tarvinnut, mutta muuten aamut ovat usein olleet viileitä (lähden kotoa usein puoli seitsemän jälkeen) ja lämmin takki tai huivi on vain harvoin ollut liikaa.

Syyskuun aikana suosikkeihin on kuulunut erityisesti ihonhoitotuotteita, sillä kun ilmat viilenevät, alkaa iho kuivua. En voisi kuvitellakaan, että lähtisin aamulla kotoa ilman kasvo-, huuli- ja käsirasvaa. Erityisen kovalla käytöllä on ollut Hurraw’n huulivoide (parasta!), L’oréalin Hydra Genius -hoitoneste (kasvorasva todella kevyen geelinomaisen nesteen muodossa) sekä Nivean Intensive care -käsivoide.

syyskuun_suosikit

Kesän jäljiltä kevyesti päivettyneiden kasvojen ihon korostukseen olen käyttänyt edelleen Lumenen Invisible Illuminatoria. Siitä tulee sellaista kivaa hehkua – laitan sitä yleensä poskipäille ja joskus kulmaluulle. Toisenlaista hehkua taas saa Hugo Bossin Ma Vie’stä; hajuvedestä, joka on ollut kaapissa jo yli kahden vuoden ajan ja jota olen taas viime aikoina käyttänyt enemmän.

syyskuu05

Syyskuun suosikeihin on kuulunut myös punahuulet. Tuntuu, että pimeän vuodenajan alkaessa huulipunaa on jaksanut taas käyttää useammin, sillä kun saa myös kasvoille (ja elämään) niin helposti väriä. Suosikkipunani ovat tällä hetkellä Zuiin huulipuna (tuoksuu ruusuilta, sillä on myös tehty ruusuista. Taikuutta!) sekä Chanelin vahvapigmenttinen kiiltopuna, crazy fuchsia.

syksy04

lettikampaus

Yksi syyskuun lempikampauksista on ollut tämä löysä ranskanletti, jonka sidon silmät ristissä työaamuina, jos en muuta keksi. Lokakuun tavoitteena on harjoitella uusia kampauksia puolipitkään tukkaani, nyt kun pituuden puolesta se on taas mahdollista.

syyskuu2017

Olen pukenut päälle usein isot korvakorut. Ja yrittänyt käyttää vaatekaapista vaatteita, joita harvoin puen päälle (vaikka ne ovat kivoja).

syyskuu02

Sain kunnian arpoa pari messulippua ensi kuun I love me -messuille, joten laitetaanpa arvonta pystyyn! Kommentoi, mitkä ovat olleet sinun suosikkituotteitasi syyskuussa (ei tarvitse olla kosmetiikkaa). Kommentoida voit joko Facebookin julkaisussa tai tämän julkaisun kommenttiosiossa. Yhdistän osallistuneet lopuksi yhteen ja arvon voittajan kaikkien kommentoineiden joukosta. Messut järjestetään siis 20.-22.10. ja kaikki syyskuun puolella kommenttinsa jättäneet osallistuvat arvontaan. Palkintona kaksi messulippua, jotka toimitan sähköisesti. Huomaathan jättää blogikommentissasi sähköpostiosoitteesi, jotta mahdollisen voiton sattuessa saan sinuun yhteyden.  Onnea arvontaan! :)

EDIT 3.10.2017  Arvonta on päättynyt ja voittaja arvottu. KIITOS kaikille kommenttinsa jättäneille! 

/Riikka

Kuvat (ensimmäistä lukuunottamatta): Katja Mikkola

syyskuu06

Hyvää lounasta Turussa: Tiirikkala

Yksi työpaikkani sijainnin eduista on se, että voin halutessani vaikka joka päivä käydä Turun ravintoloissa lounaalla. Työpisteeni sijaitsee torin laidalla, joten joka paikkaan on keskustassa lyhyt matka. Käynkin lounaalla yleensä vähintään kaksi-kolme kertaa viikossa, ja lounaspaikkojen joukosta on vuosien saatossa löytynyt suosikkeja, joihin menen usein jopa tottumuksesta. Yritän silti pitää tuntosarvet hereillä myös uusia tuttavuuksia silmällä pitäen. Yksi tämän hetken uusista suosikeistani on Tiirikkala.

Tiirikkala01

Arvostan lounaassa eri asioita eri päivinä. Joskus on pakko saada lämmintä ruokaa. Silloin ei salaattilounas käy päinsä. Sushista en innostu ikinä, valmiiksi rakennetusta annoksesta buffetin sijaan hyvin usein. Tähän on kaksi syytä: a) ruoka on silloin keskimäärin parempaa ja ”selkeämpää” ja b) ruokaa ei ole yleensä liikaa. Olen myös kasvattanut ajan mittaan epäluuloisuuttani lounasruokia kohtaan, ravintolan lounas ja À la carte kun voivat olla täysin eri maailmoista. Siksi ilta-aikaan tunnetusti hyvä ravintola ei ole sitä välttämättä lounasaikaan. Toisinaan olen epäluuloinen buffaa kohtaan, sillä noutopöydät saattavat olla vähän epämääräisiä; kastikkeita, lisukkeita ja sooseja, joista ei oikein tiedä mitä niissä oikeasti on. Hyviäkin buffetteja toki löytyy. Olen joka tapauksessa huono annostelemaan ruokaa ja siksi suosin valmiita annoksia.

Lounaspaikka saa ekstrapisteitä kivasta ja rauhallisesta miljööstä, sellaisesta jossa kykenee oikeasti puhumaan rauhassa työkavereiden kanssa ilman jatkuvaa kakofoniaa tai sillit suolassa -meininkiä. Rauhallisen ja kauniin miljöön vuoksi lähden nykyään mielelläni Tiirikkalaan syömään.

Tiirikkala03

Tiirikkalan suosio vaihtelee päiväsaikaan laidasta laitaan. Tänään paikalla ei ollut heti yhdentoista jälkeen juuri ketään, muut ilmaantuivat vasta siinä vaiheessa, kun teimme itse jo lähtöä. Viime perjantaina paikka taas kuhisi ihmisiä, liki samoihin aikoihin kuin tänäänkin.

Tiirikkalan lounaslista koostuu useasta vaihtoehdosta, joista useimmat pysyvät listalla päivittäin samana: falafel-leipä, kaksi erilaista salaattia, purilainen lihalla tai vegenä.  Näiden lisäksi on päivän erikoinen, joka on mitä milloinkin.

Erityistä plussaa Tiirikkala saa lounaaseen sisältyvästä erikoiskahvista TAI haudutetusta teestä (sisältyvät aniharvoin lounashintaan ravintoloissa). Niin, ja pieni makeakin lounaaseen sisältyy. Kaikki tämä keskimäärin samalla hinnalla kuin pelkkä lounas lähes jokaisessa lounasravintolassa Turun keskustassa.

Tiirikkala02

Viime aikoina olen tykännyt kaikesta, mitä olen Tiirikkassa syönyt. Tänään söin avokadosalaatin, jota viime viikolla kuolasin kollegan lautaselta. Lounas niin kuin sen olla pitää: selkeä, raikkaita raaka-aineita sisältävä, ihanaa avokadoa, ihanaa fetaa, ihania pähkinöitä PALJON, focacciaa jonka pinnalla maistui ihanasti merisuola. Nam.

Tiirikkalasta on moneksi: työkaverini kehui juuri sunnuntaibrunssia, ruokaa saa toki lounaan ulkopuolellakin ja vitriinissä on makeita herkkuja moneen makuun ja ruokavalioon. Tai sitten Tiirikkalaan voi mennä lasilliselle ystävän kanssa ja nauttia live-musiikista (perjantaisin ja lauantaisin). Samaa kokonaiskattausta tarjoavia ravintoloita ei Turusta monia löydy.

/Riikka

http://www.tiirikkala.fi/

Tiirikkala04

Tiirikkala05

Askartelua bonuslapsen kanssa vol.1: syysketut

Kuten osa lukijoista tietääkin, olen äitipuoli 7-vuotiaalle tytölle. (tosin en pidä tuosta äitipuoli-nimestä, mutta parempaa nimeä odotellessa). Olen ollut toisen R:n kanssa pian jo kaksi vuotta, ja lähes yhtä kauan olen tuntenut tietysti myös hänen tyttärensä. Hän, kutsuttakoon häntä nyt vaikka bonukseksi, on meillä vain joka toinen viikonloppu sekä yleensä yhden illan viikossa, ei siis esimerkiksi viikko-viikko systeemillä, kuten monissa uusioperheissä.

Äitipuolena olemiseen liittyy paljonkin erilaisia omaa tunne-elämää myllertäviä asioita, mutta yksi käytännön haaste on se, että minun on vaikea välillä keksiä tekemistä bonuslapsen kanssa. Siis sellaista luontevaa tekemistä, mistä molemmat tykkäisivät.

Olen aina kokenut olevani surkea lasten kanssa. Olen itse kuopus, eli minulla ei ole ikinä ollut pikkusisaruksia, joita hoivata. Perhepiirissä tai vaikka serkkujen joukossa ei sen liiemmin ollut nuorempia, vaan olin itse yleensä se kaikkien nuorin. Iän karttuessakaan en hakeutunut lasten pariin sen enempää työelämässä kuin vapaa-ajalla. Lasten kanssa seurustelu on ollut itselleni aina jotenkin vähän luonnotonta, ja okei –  tylsää. Jotenkin olen itse aina kokenut, ettei mulla ole lapsille annettavaa, kun en ole mikään hauskuuttaja ja muutenkin usein se, joka kaipaa niitä rauhallisia hetkiä ilman hälinää. Ei siis ehkä se helpoin yhtälö lapsen kanssa, joka taas on erittäin sosiaalinen, puhelias ja haluaisi tehdä paljon asioita yhdessä.

Luonnollisesti en halua kuitenkaan olla moukka. Toivon, että olisin bonuslapselle se kiva aikuinen, enkä ainakaan se pelätty, paha äitipuoli. Siksi päätin kokeilla meille yhteistä kahden hengen askartelukerhoa (isäkin otetaan mukaan, jos suostuu). Toivon, että tämä on se juttu, josta me molemmat voidaan innostua ja joka on sellainen ”meidän juttu”. Tykkään askastelusta ja näpertelystä (olihan taideaineet peruskoulussa aina niitä parhaita tunteja), mutta aikuisena se usein jää näennäisesti tärkeämpien asioiden jalkoihin. Bonus taas on usein kysynyt, että voitaisiinko taiteilla jotain, joten voilà, tässä meille loistava ajankulu.

Viime kerralla askarteimme maitopurkeista kynätelineet, tälla kertaa vessapaperirullista kettuja.

Yritän etsiä netistä sekä helposti toteutettavia että edullisia askarteluideoita. Kettuihin ei tarvinnut muuta kuin kasan vessapaperirullien hylsyjä, mustan tussin ja akryylivärit (muutkin värit toiminevat).

askartelu_kettu06

Toteutus on tosi helppo. Ensin vessapaperirullasta taitetaan päät sisään niin, että niistä muodostuu ketulle korvat. Sen jälkeen saakin taiteilla oman vision mukaan. Arkyyliväreillä pahviin sai heti tosi hyvän pigmentin.

askartelu_kettu05

Jos haluat tehdä tarkkaa työtä, ota avuksi jämäkkä sivellin. Me maalattiin ketut vain sormia apuna käyttäen, mutta hauskannäköisiä ketuista tuli näinkin, varmasti ainakin persoonallisia. Lopuksi kun väri on kuivunut, ketulle piirretään silmät, nenä ja muita yksityiskohtia paksulla mustalla tussilla.

askartelu_kettu04

askartelu_kettu02

Mä innostuin askartelemaan jopa kolme kettua, kolmannen jo siinä vaiheessa, kun muut olivat jo lopettaneet. :D Yksi mun ketuista muistutti enemmän pöllöä, joten oli pakko testata vielä kolmatta saisinko siitä kunnon otuksen… Ehkä en, mutta ainakin nämä ovat kaikki uniikkeja!

Kuivuttuaan ketut pääsivät meidän takan päälle lämmittelemään. Sieltä niiden kelpaa katsella syksyn saapumista.

Lämpöistä viikkoa kaikille!

/Riikka

askartelu_kettu01

Miten kävi kesäkukkien kanssa?

Tällaisena puutarhanhoidon aloittelijana ajattelin, että olisi hauska kesän päätteeksi kirjoittaa ylös, miten oman pihan ensimmäiset kesäkukat menestyivät. Tai eivät menestyneet.

Ostin kesä-heinäkuun aikana pihalle useita amppeleita sekä muutamia yksittäisiä ruukkukukkia: markettaa ja neilikkaa, krysanteemia sekä piikikkäitä ruukkuruusuja. Amppeleita ostin yhteensä viisi, mm. lumihiutaletta ja petuniaa.

omapiha03

Marketat ja neilikat istutin terassille meidän ”betoniseinän” koristeeksi. Tulevia kesiä ajatellen neilikat eivät kuitenkaan ole tälle paikalle sopiva valinta. Tuo betoniaita, joka kaipaa kesäksi jotain koristetta päälleen, on käytännössä koko päivän auringonpaisteessa, kesähelteillä jopa todella kovassa paahteessa. Neilikka ei selvästi viihtynyt tällä paikalla, vaikka yritin kastella ja lannoittaa kukkia parhaani mukaan. Lopputuloksena oli kuivuneita lehtiä ja samantein lakastuvia kukkia, vaikka multa pysyi kokoajan kosteana. Ehkä kastelin neilikkaa jopa liikaa, sillä luin jälkikäteen jostakin, että neilikka selviää niukallakin kastelulla.

Liikakastelua välttääkseni olin varta vasten valinnut alustaksi Orthexin laatikot, joissa on kestokasteluun tarkoitettu mittatikku, ja liikakastelun vaaraa ei sen avulla pitäisi olla – jotain meni silti pieleen. Harmittaa, että nämä kukat kuolivat  niin nopeasti, ne olivat tosi kauniita (kuten alla näkyy) ja melko arvokkaitakin. Ehkä nämä menestyisivät paremmin talon toisella seinustalla, johon paistaa lempeämpi ilta-aurinko. Saa nähdä raaskinko kuitenkaan ostaa näitä ensi kesänä…

omapiha02

Toiset parvekelaatikoihin istuttamani kukat, suloiset marketat kukkivat onneksi paremmin. Nämäkin olivat välillä auringon uuvuttamia, mutta varsinkin elokuussa ilmojen jo viiletessä suloiset kukinnot piristyivät silminnähden. Elokuun lopulla marketat vain kasvoivat lisää, näistä onkin toivon mukaan iloa vielä pitkälle syyskuuhun. Ostin juuri marketan kaveriksi kanervaa, joilla saa sopivaa syksyn tuntua terassille. Ne neilikat siirsin tuonne toiselle seinustalle maisemaa rumentamasta, katsotaan tuleeko niistä enää syyskuussa yhtään mitään.

terassi11

Talomme toisella sivustalla, ilta-auringossa viihtyivät suloiset lumihiutaleet, jotka kukkivat kesällä todella runsaina ja kauniina. Ne eivät ottaneet nokkiinsa edes lyhyistä kesälomareissuista johtuvista kastelutauoista, vaan kukat piristyivät uudelleen kuivumisesta huolimatta. Itse asiassa lumihiutaleet kukkivat edelleen, tosin huomattavasti maltillisemmin kuin alla olevassa kuvassa. Nämä olivat ehdottomasti rahanarvoiset ostokset!

lumihiutale_amppeli

Pieni petunia-amppeli (josta minulla ei ole edes kuvaa) oli kesän ensimmäinen kukkaostos, ja jo alusta alkaen se alkoi käyttäytyä kummallisesti. Tämäkin kukka on kukkinut koko kesän – tavallaan. Se on levinnyt hyvin toispuoleisesti amppelin toiseen laitaan, ja saanut ehkä liian vähän ravinnetta, koska vihreät varret ovat olleet lähes alusta asti hailukat ja koko amppeli kitukasvuinen. Tämä kukka on sijoitettuna pääsisäänkäyntimme nurkalle, ja siinä se on roikkunut koko kesän surullisena, pieni poloinen. Ensi kesänä pääsisäänkäynnille voisi ostaa jonkin vähän näyttävämmän amppelin, joka ei huku niin pahasti ympäristöönsä.

amppelit

Tällaisia amppeleita laitoin pienen varastomme molemmille sivuille roikkumaan. Näilläkin oli erityisen kuumat oltavat, mutta ne menestyivät kuitenkin selvästi neilikoita paremmin. Näissä on todella hentoiset kukat, jotka irtosivat pois pienestäkin kosketuksesta. Joka tapauksessa kaunis, runsaasti kukkiva pikkuamppeli.

hortensia

Hortensia on yksi kauneimmista kesäkukista mitä tiedän, mutta mulla on aina ollut niiden kanssa huono tuuri. Tällä kertaa tämä kavereilta tuparilahjaksi saatu vaalea hortensia kukoisti aikansa, kunnes jossakin vaiheessa kesää siihen iski vihannespunkki. Kukkiin alkoi ilmestyä punkin kehräämää seittiä, ja se olikin sitten lopulta sen hortensian menoa. Lehtien ja kukkien karsiminen ei enää auttanut lainkaan. Ensi vuonna taas paremmalla tuurilla, hortensia kun on ehdottomasti yksi lemppareistani.

Siinä suurin osa kesän 2017 kukista sitten olikin. Vaihdellen sisä- ja ulkotiloissa viihtyi myös yksi krysanteemi ja pari ruukkuruusua.

Jatkoa ajattelen pitäisi etsiä sellaisia kesäkukkia, jotka viihtyvät hyvin terassin paahteessa; betoniaita on kuitenkin sellainen paikka, jonka haluan kesäisin koristaa kukilla. Olen tyytyväinen siihen, että kukkasato ei mennyt aivan poskelleen , vaikka opittavaa onkin paljon tulevia kesiä varten. Jotkin asiat jäivät myös mysteereiksi, en oikein tiedä mikä oli minkäkin kukan kohdalla syytä ja mikä seurausta.

Kaikkineen kukkien ja kasvien hoitoon liittyy niin monia huomioon otettavia asioita, että kukkaviidakossa on aivan ulalla. Olen myös tosi huono muistamaan ulkoa millaista kastelua, multaa, valoa ja hoivaa mikäkin kasvi ja kukka vaatii. Pitäisi varmaan kirjoittaa kaikkia varten muistilappu ruukun kylkeen. ;)

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa! Ensimmäisen kesän jälkeen tuli ainakin paljon ajatuksia siitä, mitä voisi ensi kesänä tehdä toisin ja mitä minnekin voisi istuttaa, mitkä monivuotiset näyttävät jo aikansa eläneiltä ja mitkä taas toimivat jatkossakin.

Millaista elämää teidän puutarhassa oli kesällä 2017? :)

/Riikka

Meidän talossa: ulkoterassi

Syyskuu on alkanut, ja vaikka terassikausi on tämän kesän osalta ohi, ajattelin kirjoitella muutaman sanan meidän talon ulkoterassista, minne myös ostimme viimein uudet pihakalusteet.

Meidän terassi on rakennettu aurinkoisia päiviä silmällä pitäen, sillä siihen paistaa aurinko puolesta päivästä aina varhaiseen iltaan asti. Terassi on myös sisäpihan puolella: vaikka katu, jolla asumme on todella rauhallinen, on yksityisyys silti tervetullutta. Ei tarvitse miettiä, voiko olla terassilla bikinit päällä tai ylipäätään olla ohi kulkevien töllisteltävänä.

terassi03

Kun kävimme katsomassa tätä taloa ensi kerran, tykkäsin siitä heti. Jos jokin osa tässä talossa ei kuitenkaan aivan miellyttänyt silmää, oli se terassi, tarkemmin sanottuna korkea betonikaari, joka rajaa varsinaisen terassin muusta pihasta. Nyt tuohon kaareen on jo tottunut, mutta varsinkin nyt kuvista katsoessa betoni pistää silmään. Se luo kolkkoa tunnelmaa (erityisesti sitten kun vehreys ympärillä vaihtuu harmaan sävyihin), vaihteleva ilmasto on saanut sen halkeilemaan, rapattu betonipinta on läikykäs, ja tuo kaari paitsi pienentää muuten reilunkokoista terassia, se myös rajaa terassin turhaan erilleen muusta pihasta. Tuo betonimöhkäle on siis asia, jonka tahtoisin joskus tulevaisuudessa purkaa, mutta on toinen asia koska sellainen remontti mahdollisesti toteutettaisiin. Terassi on muuten hyvässä kunnossa, joten olisi sääli rakentaa esimerkiksi terassin lattia uudelleen.

terassi05

Sitten pari sanaa materiaaleista. Terassi on rakennettu helppohoitoisesta komposiittilaudasta. Pesimme terassin painepesurilla kesän alkaessa, mutta sen jälkeen sitä ei ole tarvinnut hoitaa käytännössä lainkaan. Materiaali on myös pysynyt hyvänä niin kauan kuin tämä terassi on ollut olemassa (noin seitsemän vuotta), eikä komposiitti ole esimerkiksi haalistunut auringonvalosta, ainakaan niin, että se omaa silmää häiritsisi. Ainut miinus komposiitissa on se, että auringon porottaessa lauta kuumenee niin paljon, että jalkapohjia polttelee.

terassi09

terassi06

Terassilla on pihakalusteiden lisäksi isokokoinen kaasugrilli sekä pari vanhaa pihatuolia ja kukkapöydän virkaa tekevä minipöytä. Meillä on myös kaksi baden-badenia, mutta ne olivat kesällä usein kokoontaitettuna, koska niille ei ollut terassilla luontevaa paikkaa. Nyt baden-badenit onkin jo siirretty varastoon, samoin tietysti suuri osa muistakin terassin kalusteista siirtyy syksyn kylmetessä talvehtimaan. Silloin terassille olisi oiva mahdollisuus laittaa enemmänkin syyskukkia, jopa pienen pakkasen kestäviä lajikkeita. (Onko kokemuksia? Koristekaalit? Syklaamit?  Tavallisten kanervien lisäksi myös marjakanervat näyttävät tosi kivoilta.)

Terassille on käynti kahdesta ovesta, sen molemmista kulmista: sekä kylpyhuoneen vieressä olevasta kulmahuoneesta että olohuoneen puolelta. Olohuoneen ovi on ahkerammassa käytössä, mutta kulmahuoneen ovea tulee käytettyä aina suihkusta paljuun mennessä  tai muuten vaan saunasta terassille jäähdyttelemään siirtyessä.

terassi08

Uudet terassikalusteemme kävimme hakemassa kesän alennusmyynneistä Maskun Kalustetalosta. Täsmäisku alennusmyynteihin  päätettiin toteuttaa vasta syksyllä, sen verran näissä (vuodesta vain hetkittäin käytössä olevissa) huonekaluissa on keväällä ilmaa. Havahduimme alennusmyynneille kreivin aikaan, sillä tuo lopulta ostamamme pöytä oli viimeinen malliaan, ja tuoleistakin osa piti tilata keskusvarastosta (joiden toimittaminen taisi lopulta kestää melkein kuukauden…). Tuoleissa on säädettävä selkänoja ja ne ovat tuollaista tummaa, jämäkkää rottinkipunosta, jotka on helpohko pitää puhtaana. Pöytä on periaatteessa neljälle hengelle tarkoitettu, mutta ostimme tuoleja kuusi, jotta pöydän ääreen mahtuu tarvittaessa vieraatkin istumaan. Pöydän alla on myös näppärä aputaso, jonne voi tarpeen tullen piilottaa pannunaluset, aikakauslehdet, tulitikut ja muut tarvikkeet.

Sellainen terassi siis, jossa ensimmäinen kesä on nyt koettu ja eletty. Haaveissa siintää betoniton, avoimempi, ehkä jopa tuosta jotenkin edemmäs pihalle ja paljulle asti jatkuva terassi. Tämä remontti saattaa kuitenkin siityä vielä monen vuoden päähän. Seuraavana talon esittelyssä olisi luvassa tuo jo muutamaan otteeseen mainitsemani kulmahuone, jonka käyttötarkoitus hakee vielä paikkaansa. Sen jälkeen jäljellä onkin enää kodinhoitohuone ja makuuhuoneita, joiden esittely saattaa siirtyä tulevaisuuteen, sillä ne ovat niitä huoneita, joissa todennäköisesti ensimmäiseksi tapahtuu muutosta, kun tapahtuu.

Tässä vielä suorat linkit juttusarjan aempiin osiin:

Tunnelmallista syyskuun ekaa viikonloppua kaikille,

/Riikka

terassi01