Minä ja hän

 

Tasan kaksi vuotta sitten tapasin hänet, elämäni miehen. Tuo lause kuulostaa monen korvaan varmasti kornilta, mutta niin se vain on, totuus.

Meidän tarinamme alkoi tasan kaksi vuotta sitten, kun tapasimme Turussa eräs pimeä alkuilta, ennalta sovitussa paikassa. Tätä ennen olimme vaihtaneet jo muutaman sanan sovelluksessa nimeltä Tinder.

Joten kyllä, Tinderistä voi löytää ihmisen, jonka kanssa muuttaa yhteen, jonka kanssa ostaa vuoden tuntemisen jälkeen omakotitalon itselle tuntemattomalta paikkakunnalta, ja jonka kanssa menee naimisiin kahden ja puolen vuoden tuntemisen jälkeen. En olisi itse uskonut, jos minulta olisi kysytty asiaa kaksi vuotta ja kaksi viikkoa sitten.

Meitä kahta yhdistää ja erottaa monet asiat. Toinen meistä kaipaa toimintaa, vipinää kinttuihin, hevosvoimia alle. Toinen taas voi ahdistumatta istua sohvan nurkassa kirjoittamassa tai lukemassa monta tuntia putkeen. Toinen rakastaa kilpailua, toinen vihaa sitä. Meitä yhdistää tapa elää arkea, joten sitä on hyvin helppo elää yhdessä. Ajattelemme monista asioista kovin samalla tavalla. Usein toisen vasta ajatellessa asiaa toinen sanoo saman asian jo ääneen. Meistä molemmat voi luukuttaa ysäriä täysillä, vaikka muuten musiikkimakumme on täysin päinvastainen.

Meistä toisella on lapsi, toinen vasta haaveilee sellaisista. Uusperhearki vaatii sopeutumista ja keskusteluja, sen tietää jokainen uusperhearkea elänyt tai elävä. Molemmat meistä kuitenkin tietää, että moneen asiaan auttaa se, että kertoo miltä tuntuu, ja se, että toinen kuuntelee. Ylipäätään kuuntelee toista. (Tässä kohtaa kirjoitusta allekirjoittanut potee huonoa omatuntoa, sillä minä olen meistä se hajamielinen, joka unohtaa välillä kuunnella.)

Meistä molemmat tietää, että välillä pitää pyytää anteeksi ja myös antaa anteeksi. Meistä molemmat haluaa rakastaa ja olla rakastettu. Ja meistä molemmat ovat varmoja, ettei tämä kaikki ole itsestäänselvää. 

Kiitos rakkaani näistä kahdesta vuodesta. <3

/Riikka

Nämä kuvat otti hääkuvaajaksemme tuleva Sander Vill meidän omassa kodissamme. Pidän näistä kuvista ihan hurjasti. Ihania hetkiä keskellä kurjinta marraskuuta.

Kohti joulua, osa 6: Suomi-kakku 100-vuotiaalle

Päätin leipoa kakun Suomen 100-vuotispäivänä.

En ole ikinä ennen  tehnyt sokerimassakoristuksia tai leiponut Kinuskikissan kakkuja, tämä oli ihan eka kerta. Ei siis ihme, ettei siitä kakusta nyt ihan täydellinen tullut (hankalaa tuo sokerimassan kauliminen ja massan siirtely…sehän repesi lopulta kahtia), mutta ihan hyvä kuitenkin, noin ensitekeleeksi.

suomi100_kakku2

Ajattelin, että tuollaisten kakkujen tekeminen on jotakin niin vaikeaa, ettei kannata edes lähteä kokeilemaan. Kakussa oli kuitenkin vain muutama haaste: aina hankala kakun leikkaaminen kolmeen kerrokseen sekä tuo sokerikuorrutteen käsittely ja kaulitseminen. Ja aikaahan tuo vei, mutta sitä minulla tänään onneksi oli. Kinuskikissan reseptin löydät täältä: Suomi 100 -kakku.

Tänään olen siis leiponut kakkua, käynyt toisen R:n kanssa pitkällä kävelylenkillä, syönyt hyvin ja nyt istahdin sohvalle, pian alan katsomaan Linnan juhlia ja otan mukillisen glögiä.

Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille,

/Riikka

Tämäkin kirjoitus on osa joulun postaussarjaani, aiemmat joulujulkaisut löydät näiden linkkin alta:

Häiden muistilista – viisi kuukautta häihin

Nämä kuvat eivät liity oikeastaan aiheeseen yhtään mitenkään, mutta päätin nyt vihdoin hyödyntää näitä jo lokakuussa otettuja kuvia. Kuvat otti Katja, ja näistä tuli yllättäen talvisia, vaikka todellisuudessa meitä ympäröi uhkaavasti loskaksi muuttuva lumi.

lokakuu26_10_02

Tänään aiheena ei ole kuitenkaan lumi, vaan viiden kuukauden päässä siintävät häämme! Uskottava se on, aika kuluu nopeasti eteenpäin ja ajatuksista suunnitelmiksi muuttuneet palaset loksahtelevat pikkuhiljaa paikoilleen.

Häiden suunnittelu on ollut ihanaa ja jännittävää, mutta pakko myöntää: tietyiltä osin myös erilaista ja kalliimpaa kuin oletin. Häiden ympärillä pyörivä bisnes ja häiden pitkällinen suunnittelu on vienyt siihen, että kaikki pitäisi suunnitella todella hyvissä ajoin, ainakin siinä tapauksessa että on ennalta asettanut tarkkoja kriteeteitä juhlien suhteen. Se on ärsyttävää! Ei ole lainkaan liioteltua varata kirkko, juhlapaikka, catering sekä mahdollinen valokuvaaja ja bändi jo vuotta etukäteen. Joissakin juhlapaikoissa varauksia otetaan vastaan jopa kaksi vuotta ennen h-hetkeä. Kaksi vuotta on omassa mittakaavassa aika helkkarin pitkä aika. Toisaalta, jos paikaksi sopii melkein mikä tahansa juhlapaikka tai itse juhlan päivämäärästä on valmis joustamaan, voi häät toteuttaa vaikka kuukaudessa.

Ennen kuin aloimme itse konkreettisesti suunnitella häitä, oli helppo päättää, että valmistelu aloitetaan pikemminkin puoli vuotta ennen häitä kuin vuotta ennen ja että hääbudjetin ehdoton yläraja on  tietty määrä euroja. Meistä ei kumpikaan pitänyt ajatuksesta, että omia häitä –sen enempää kuin mitään muitakaan juhlia – suunnitellaan vuosia etukäteen, kyse kun on kuitenkin vain yhdestä päivästä, joskin erittäin tärkeästä sellaisesta. Vaikka tuo päivä tulee epäilemättä olemaan ikimuistoinen, on mahdollisuudet epätodellisiin odotuksiin aika kovat, jos olisimme suunnitelleet kaiken hääkakkua myöten jo vuotta ennen häitä.

lokakuu26_10_01

Olimme yhtä mieltä myös siitä, että yhden päivän juhlimiseen käytettävän summan ei tulisi olla älytön. Jo kaksi vuotta sitten suomalaiset maksoivat häistään keskimäärin 10 000 €.  Tuntuu, että häihin panostetaan vuosi vuodelta yhä enemmän rahaa, joten ehkä tuo keskimääräinen budjetti on jopa noussut. Naimisiin-sivuston mukaan ihan tavallisten 100 hengen häiden budjetti on jopa rapiat 19 000. Siis 19 t o n n i a! Yllä olevasta Ylen artikkelista voi katsoa, mihin kaikkeen sitä rahaa häissä muun muassa kuluu. Pidän erityisesti kohdasta, missä sekä morsian että sulhanen saattavat tarvita hampaat. Tsihi.

No, mitenkä meillä kävi, ja missä ollaan nyt kun häihin on aikaa noin viisi kuukautta? Ensimmäiset eleet hääsuunnitelmien suhteen tein kai minä, lopulta noin kahdeksan kuukautta ennen häitä.

lokakuu26_10_03

Vieraslista

Ennen kuin olimme lyöneet edes päivää lukkoon, aloimme kirjoittaa ylös häiden vieraslistaa, kumpikin omia sukulaisiaan ja ystäviään. Ajattelin, että vieramäärä tulee määrittämään juhlapaikan koon, joten ihan ensimmäisenä piti tietää, paljonko vieraita tulee olemaan. Ihan helpoimmasta päästä emme aloittaneet, sillä vieralista paisui aluksi kuin pullataikina. Pikkuhiljaa oli kuitenkin pakko tehdä muutamia periaatteellisia rajauksia, jotta vieraslista saatiin rajattua noin sataan henkeen. Lopullista vieraslistaa ei ole vieläkään lyöty lukkoon. Karkean vierasmäärän jälkeen aloimme googlata mahdollisia juhlapaikkoja Salon seudulta.

Juhlapaikka

Päätimme heti alkuun myös sen, että pidämme häät Salossa, vaikka periaatteessa muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Täällä on kuitenkin nykyään yhteinen kotimme, joten valinta oli siinä mielessä helppo tehdä. Salossa on yllättävän paljon juhlapaikkoja ja luonnon äärellä olevia kauniita vaihtoehtoja, mutta koska meidän häihin kutsutaan noin sata henkeä ja halusimme juhlapaikan, johon koko joukko mahtuu samaan tilaan istumaan, rajasi tämä paljon vaihtoehtoja pois. Pohdinnan alla oli ainakin Salon VPK-talo, Sininen talo ja Matilda-talo, näistä kaikissa olikin iso avoin juhlasali, Matilda-talossa lisäksi todella kaunis järvimaisema ympärillä. Päädyimme kuitenkin lopulta Pukkilan kartanoon, joka oli kokonaisuudessaan juhlapaikkana aivan omaa luokkaansa. Tämän olivat huomanneet muutkin, ja lopullinen hääpäivämme määrittyikin lopulta sen mukaan, mitkä päivä sattui olemaan vapaana. Jos siis ihastut tähän paikkaan (Pukkilasta tulossa lisää blogiin jossain vaiheessa), kannattaa paikka varata todella hyvissä ajoin.

Hääpäivä

Hääpäivän päätimme vasta juhlapaikan valinnan yhteydessä sen vuoksi, että juhlatila oli tosiaan vapaana enää muutamana viikonloppuna tulevan vuoden aikana. Helppo ratkaisu! :)

Kirkko

Meistä molemmat haluaa kirkkovihkimisen, joten juhlapaikan varaamisen jälkeen varasimme kirkkoon vihkimisajan. Varasimme kirkon lopulta seitsemän kuukautta ennen häitä ja ainakin silloin sekä kirkko että toivottu kellonaika oli edelleen vapaana.

Catering

Päätös ruokien tarjoilusta varmistui samalla kuin paikan vahvistaminenkin, juhlapaikassamme kun ruoan tarjoilee aina Salon Seurahuone. Olimme tosin pyytäneet Seurahuoneelta tarjouksen jo tätä ennen, joten sama catering oli mielessä jo ennen juhlapaikan vahvistamistakin. Muutamia muitakin vaihtoehtoja meillä oli suositusten pohjalta, erityisesti perniöläinen Pitopastantti keräsi puskaradion kautta paljon kehuja.

Valokuvaaja

Meistä kahdesta minä olen se, joka halusi ehdottomasti, että häät tulee ikuistamaan ammattilainen. Kuviahan ottavat häissä kaikki, mutta halusin itse muistoksi valokuvaajan ottaman eheän kokonaisuuden, joista riittää kauniita muistoja vuosiksi eteenpäin. Vaihtoehtoja olisi ollut pilvin pimein, samoin erilaisia paketteja hääpäivän kuvaamisesta: myös valokuvaukseen ja videokuvaukseen saisi kulutettua pienen omaisuuden. Päätimme ottaa dokumentaarisen kuvauksen vihkimisestä eteenpäin, ja muutaman  tarjouksen joukosta valikoimme lopulta nuoren ja lahjakkaan Sander Villin kuvaamaan häämme.

lokakuu26_10_07

Bändi

Myös elävä musiikki tulee näkymään häissämme. Bändi on kuitenkin hääillan tunnelmannostattaja ja siksi mielestäni ehdoton plussa iltaohjelmaan. Bändin valinta on ollut kaikista tähänastisista hääsuunnittelun osista se haastavin, sillä valikoimaa on laidasta laitaan ja pelkkien lyhyiden ääninäytteiden perusteella on hankala arvioida mikä lopulta olisi se paras omiin häihin. Nyt sekin valinta on kuitenkin tehty!

Hääpuku

Voihan hääpuku! Tämän kohdalla tulee ylimääräisiä sydämentykytyksiä, eikä vain sen takia että löysin heti ensimmäisellä puvunmetsästyskierroksella itselleni todella kauniin puvun. Naisten hääpukujen hinnat ovat nimittäin päätähuimaavia, monet puvut täysin omien hääbudjettien yläpuolella. Kallis omakin pukuni silti oli, siitä ei pääse mihinkään.

Hetken puntaroin myös häämekon vuokraamista, mutta puvun vuokraus versus uuden puvun hinta ja mahdollinen jälleenmyyntiarvo eivät houkuttaneet hankkimaan vuokramekkoa. Uskon ja toivon, että saan oman pukuni kyllä myytyä eteenpäin (kaikki kesän ja syksyn 2018 morsiamet huomio ;)). Puku on siis tarkoitus myydä eteenpäin eikä säilyttää kaapissa pölyyntymässä jälkipolvia varten.

Hääpukua metsästäville suosittelen ehdottomasti Turussa sijaitsevaa hääpukuliike Fiancéeta, missä oli aivan ihastuttava palvelu ja todella kattava valikoima toinen toistaan upeampia pukuja! Olin erityisen tyytyväinen myös liikkeen omistajan, Tiinan, asiantuntevaan ja lämpimään palveluun. Hän osasi ehdottaa ”minunnäköisiä” pukuja ja kysyä oikeita kysymyksiä. Jos pohdit Fiancéessa vierailua, kannattaa ehdottomasti varata aika sovitukseen etukäteen, jotta pääset sovittelemaan pukuja varmasti ajan kanssa.

Ja siitä hääpuvun hankinnasta – itse kuvittelin olevani liikkeellä todella hyvissä ajoin, melkein puoli vuotta ennen häitä. Liikkeessä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että päinvastoin olin liikkeellä juuri nipinnapin sopivasti, ja tilaukseen mennyt pukuni tuleekin lopulta saapumaan liikkeeseen maalis-huhtikuussa. Siihen vielä puvun sovitus ja mahdolliset viimeistelyt, niin ei siihen kovin montaa viikkoa jää väliin. En todellakaan osannut ajatella, että pukujen tilausajat olisivat noin pitkiä. Toki jos liikkeessä sattuu olemaan itselle sopiva poistopuku ja se sattuu sopimaan itselle kuin hanska, ei puvun hankintaan tarvitse ajoittaa niin aikaiseen. Mutta toisaalta, mistä voi olla varma, että itselle mieluisa puku varmasti löytyy?

Näin! Nämä edellämainitut jutut on nyt buukattuna viisi kuukautta ennen häitä. Jotenkin olen tässä vaiheessa aika levollisin mielin, kun nuo tärkeimmät ja oleellisimmat asiat on nyt varattuna. Loput ovatkin sitten auki, esimerkiksi kampaus ja meikki (en ole vielä valinnut paikkaa), kukat, sulhasen puku, kutsut, sormukset… Näistä seuraavana mietitään varmaan kutsut valmiiksi.

Sellaisia suunnitelmia. Ja mitä tulee siihen budjettiin, niin sanoisin, että 10 000 euroa on helppo käyttää häihin. Vaatii pikemminkin suhteita tai mielikuvitusta saada lopullinen summa edes pysymään tuossa kymppitonnissa. Tiedän, että vaatimattomammalla puvulla (osta iltapuku, älä hääpukua), selvästi pienemmällä vieraslistalla, vaatimattomammassa juhlatilassa pidetyillä häillä tai Spotifyn soittolistalla säästäisi selvää rahaa, mutta toisaalta; ne eivät olisi silloin sellaiset häät, jotka haluamme pitää. Pakko siis tehdä valintoja, ja maksaa niistä asioista, joita pitää kaikkein tärkeimpänä. Yksi päivä: äärimmäisen kallis, mutta ikimuistoinen. :)

lokakuu26_10_08

Kuvat on ottanut Katja Mikkola.

Kohti joulua, osa 5: sopivasti joulusiivousta

Joulusiivouksesta ollaan montaa mieltä: toiset pitävät sitä kirosanana ja turhana hössötyksenä, toiset taas kokevat, että juuri joulu on se aika vuodesta, kun kodin pitää kiiltää ja kaiken olla just eikä melkein.

En itse pidä hössötyksestä. Joulusta menee kaikki ilo, jos koko joulukuu menee suorittaessa ja stressatessa. Olen kuitenkin saanut omalta äidiltäni mukaan sellaisen perinteen, että jouluna on puhdasta ja astetta siistimpää kuin tavallisena arkena. Muistan omasta lapsuudestani, miten esimerkiksi keittiön lattia vahattiin  aina jouluaaton aattona ennen nukkumaanmenoa – sitä ei tehty kuin kerran vuoteen. Kun lattia oli vahattu, tiesi että aatto on lähellä. Aattoaamuna kaikki tuoksui puhtaalta, keittiön pöydällä oli puhdas pellavaliina ja ikkunoihin ripustettuina joululyhdyt.

Varmasti omiinkin joulumuistoihin liittyen haluan pitää kiinni siitä vähän puhtaammasta joulusta, se tuo ainakin omaan joulujuhlaani enemmän tunnetta. Siivotussa kodissa on myös ihana rauhoittua joulunviettoon läheisten kanssa.

Siksi olenkin jo aloittanut joulusiivouksen, sillä en todellakaan halua säästää koko urakkaa viimeiseen viikkoon – omakotitalossa voi jo puhua jonkinasteisesta urakasta. Tämä on oikeastaan jo toinen joulu omassa talossamme, mutta viime joulu meni niin muuttolaatikoiden keskellä, että joulunvietto oli vähän erilainen, ja varsinainen joulusiivous jäi tekemättä. Koska olen kova tyttö suunnittelemaan, olen tehnyt valmiiksi pitkän listan, jota sitten pyrin purkamaan tai delegoimaan eteenpäin tässä tulevien viikkojen aikana. Ensin aloitan sellaisista jutuista, jotka siivouksen kannalta kestävät pidempään ja jouluviikolle jätän sitten niitä ns. perusjuttuja. Täältä pesee, kirjaimellisesti:

  • jääkaapin siivous (tehty!)
  • lipastojen järjestely (tehty osittain…)
  • inhottavat ja likaiset siivoukset: viemärit, lavuaarit, liesituulettimen puhdistus, uunin pesu (uuni pesty!)
  • keittiön ovien puhdistus (ja parin keittiökaapin siivous)
  • takan puhdistus
  • sohvien imurointi
  • mattojen tuuletus (ei tapahdu tässä talossa ihan joka viikko.. :D)
  • saunan pesu
  • kylppärin pesu
  • kodinhoitohuoneen siivous (pääosin tehty)
  • vessojen vähän perusteellisempi siivous
  • petivaatteiden pesu/tuuletus
  • vaatekaapin järjestäminen

Näiden lisäksi tavoitteena on jouluun mennessä saada tehdyksi pari juttua, jotka ovat roikkuneet kokonaisen vuoden, esimerkiksi taulut ovat edelleen ripustamatta seinään. Lisäksi edessä on tietysti ihan tavallista siivousta pölyjen pyyhkisen, imuroinnin ja lattianpesun merkeissä. Myös aina yhtä ihanat lattialistat (joita ei niitäkään ihan joka viikko käydä läpi) olisi tarkoitus puhdistaa.

kodinhoitohuone_ennen_jälkeen

Tänä viikonloppuna olen siivonnut kodinhoitohuonetta, joka oli vielä eilen – kuten kuvasta näkyy – aika paljon sotkuisempi kuin tänään. Kodinhoitohuoneemme on siitä vähän haastava huone, että se toimii myös arkieteisenä, kissan nukkumis-/asiointi-/ruokailutilana, treenikamojen säilytystilana; ja ylipäätään laskutilana. Sattuneesta syystä kodinhoitohuone ei ole siis ehkä niin puhtoinen, jollaisena kodinhoitohuoneen haluaisin nähdä, eikä tuohon tilaan ole vaatteidenpesun lisäksi oikeastaan minkäänlaista vaatehuoltoa tuotukaan. Ajatus koko vaatehuollon keskittämisestä yhteen huoneeseen kuulostaa ihanalta, mutta vaikeasti toteutettavalta ainakin tässä kyseisessä huoneessa ja ainakin niin kauan kuin siellä säilytetään myös keskuspölynimuria ja kissan käymälää. :D

Sain eilen tehtyä kuitenkin yhden jo pitkään jonotuslistalla olleen asian, nimittäin kuivausrummun puhdistuksen. Meillä tosiaan on kodinhoitohuoneessa pesutorni, mutta me ei olla vielä kertaakaan testattu koneellista kuivausta. Yksi selkeä syy on se, että kun ekaa kertaa avasin kuivausrummun luukun, suljin sen aika äkkiä uudelleen kiinni: konetta ei oltu huollettu kovin hyvin, joten se oli todella pölyinen. Eilen kävin tuon koneen niiltä osin läpi kuin mahdollista, ja yritin saada kaikki ne pölykerrokset pois, mutta kaikki osat ei ole irrotettavia ja sitä pölyä vaan riitti ja riitti. Jotenkin iljettää käyttää jo valmiiksi pölyistä laitetta puhtaiden vaatteiden kuivaukseen, mutta nyt sitä voisi sentään ehkä edes kokeilla…

Kodinhoitohuoneessa on paljon kaappitilaa, ja koska me emme säilytä siellä esimerkiksi pyyhkeitä tai petivaatteita, löytyy kaapeista kaikenlaista muuta hyttysmyrkyistä laudeliinoihin ja kissan kynsisaksista ompelutarvikkeisiin. Onneksi olen säästänyt viimeisen vuoden ajalta vanhoja Bettebox-laatikoita, niistä sai tehtyä mainioita säilytysrasioita kaappeihin. :D Nyt on kodinhoitohuoneen kaapistotkin vähän paremmassa järjestyksessä.

Kodinhoitohuoneen varalle on muutama idea, jonka avulla huoneesta saisi vielä toimivamman: seinään kiinnitetyt kenkätelineet kolmessa tasossa, jotta lattia ei olisi täynnä kenkiä sekä kapeat, yksinkertaiset seinähyllyt, jotta seinätilan saisi paremmin hyötykäyttöön. Mutta näihin pitänee palata joulun jälkeen.

Tällaisia arkisia siivoussuunnitelmia täällä! Mites siellä? Aiotko tehdä supersiivouksen, vai ottaa rennosti ja jättää joulusiivot muille? :)

/Riikka