Helmikuu kuvina

 

Helmikuu takana, kevät edessä! Vaikka alkuvuosi itsessään on hujahtanut ohi pikakelauksella, on talvi kokonaisuudessaan tuntunut silti pitkältä. Tervetuloa siis maaliskuu, talviloma, valo, aurinko ja kevätkelit!

Helmikuuhun sisältyi ystävien tapaamista, häiden suunnittelua ja paljon ihan tavallista arkea. Kävin juuri läpi helmikuussa puhelimeen ottamani kuvat, ja jouduin toteamaan saman, minkä olen todennut jo niin pitkään. Miksen otan nykyään niin vähän kuvia ihmisistä? Maisemista ja ruoasta kuvia on vaikka miten, mutta ystävien kanssa tapaamisista, illanvietoista ja yökyläilyistä ei juurikaan. Ne ovat kuitenkin niitä hetkiä, jotka herättävät jälkikäteen eniten tunteita ja muistoja. Tässä siis missio kevättä varten: ota enemmän kuvia tärkeistä hetkistä ja ihmisistä (ei somea, vaan itseä varten).

hääkutsut

Helmikuussa usea häihin liittyvä asia saatiin pois to do -listalta. Kutsut lähtivät matkaan (tästä tulossa blogiin lisää maaliskuussa), varasin ajan tapaamiseen kanttorin kanssa kirkkomusiikin valintaa ajatellen, ja myös potentiaalisia hääviinejä ja -kuohuvia maisteltiin parissakin eri yhteydessä. Helmikuussa tapasimme myös cateringin kanssa, joten ruoan suhteen melkein kaikki onkin jo selvää. Helmikuussa postilaatikkoon tipahti myös monia kiinakrääsä-nyssyköitä, joita olin tammikuun aikana tilannut. :D Tarkoituksena oli – ja on edelleen – pitää koristelut yksinkertaisina, mutta muutamia juttuja tuli tilattua siitä huolimatta. Niistäkin juttua myöhemmin…

juhlaa

Häihin liittyen järjestimme illanistujaiset kaasojen ja bestmanien kesken täällä meillä, mutta tuostakaan illasta ei sitten tullut otettua yhtäkään kuvaa… paitsi tämä kuva juuri pestyistä viinilaseista sekä leipomastani tiikerikakusta. <:)

tiikerikakku

Helmikuu on ollut luminen, helmikuun loppu erityisen kylmä. Lunta on ollut sekä Salossa että Turussa mukavasti koko kuun ajan, joka on tietysti valostuttanut ja helpottanut talvifiilistä. Helmikuun aikana päivä on myös pidentynyt ihan hurjasti! Kuun alussa oli vielä aikaisin aamulla pilkkopimeää, samoin kotiin saapuessa, nyt kuun lopussa molemmissa päissä on valoisampaa. Aurinkokin on paistanut varsinkin loppukuun puolella monena päivänä. 😎

helmikuu_sää_2018

helmikuu_maisema

Myös heti joulun jälkeen iskenyt palapelikuume sai jatkoa helmikuussa, kun teimme toisen 2 000 palan palapelin valmiiksi juuri pari päivää sitten. Palapelien terapeuttisuudesta kirjoitin täällä.

20180203_124959_HDR

Yhden viikonlopun vietimme Nurmijärvellä kavereiden luona (mistä ei tietenkään ole kuvia), ja sitä ennen kävimme pitkästä aikaa Halikon Design Hillissä kahvilla. Vähän kalliimpi kahvilakäynti, mutta tosi hyvät kakut, annokset itsessään ovat kuin taideteoksia, ja vierailun ohessa tulee suuri houkutus jäädä myös ostoksille.

Design-Hill

Pienen pienin askelin mennään eteenpäin myös kodin sisustuksessa, kun sain vihdoin kyltit ja pyyhemerkit kotona paikoilleen. Sisustukseen ja myös kodin pintaremontteihin olisi paljonkin ideoita, mutta toistaiseksi kaikki suunnitelmat on ollut pakko laittaa jäihin, sen verran ison loven häät tekevät budjettiin. Katsotaan sitten loppuvuodesta sisustusjuttuja uudelleen. 😌

kädet-pyyhemerkki

Yksi iso juttu helmikuussa oli vihkisormusten valinta ja tilaaminen, mistä kirjoitinkin vähän aikaa sitten juttua tänne blogiin. Aika monet häihin liittyvät asiat alkavat olla joko tilattuna tai muuten kunnossa, seuraavaksi pitää pohtia sitten itse hääpäivän ohjelmaa tarkemmin. Enää alle 80 päivää häihin, jaiks..!

Vihkisormus_valinta03

Tähän kuuhun mahtui myös Firstbeat-hyvinvointianalyysi, josta juuri pari päivää sitten kerroin. Sen enempää asiaa tässä enää avaamatta analyysistä ja tuloksista voi käydä lukemassa täällä.

First_beat

Valmistelut maaliskuun tulevaa lomaa varten on myös aloitettu. Lomafiilikseen pääsee hyvin, kun käy ostamassa uuden pirtsakan värisen kerraston, joka on ihanan lämmin. Samoin muuten Happy Socksin lehmäsukat.

Me ollaan siis lähdössä reilun kahden viikon päästä Rukalle reissuun. Laskemaan, suksimaan, ulkoilemaan, rentoutumaan. Itse ajattelin panostaa erityisesti viimeksi mainittuihin.

kerrasto2018

Vilpas_bcNokia

Olen jo lähes aktiivinen paikallisurheilun kannattaja, kun olen käynyt toisen R:n kanssa katsomassa jo kaksi Vilppaan korispeliä Salo-hallissa. Pääasiassa en ymmärrä, mistä syystä pilliin kulloinkin vihelletään, mutta ei se haittaa. Ihan mukavaa vaihtelua mun arkeen!

roots_lounas

Viime viikkoina työpäivän lounas on ollut usein yhtä kuin noutolounas Wikken Herkusta, mutta muutamia ravintolalounaitakin joukkoon mahtuu. Se kyllä piristää kummasti työpäivän keskellä! Helmikuussa kävimme jopa pariin otteeseen työkavereiden kanssa Kauppahallin Rootsissa perjantaiburgereilla. Tätä voi kyllä lämpimästi suositella, ihanaa kasvisruokaa. Muita helmikuun lounaspaikkoja: Tres, Taco Nito, Panini, Mami, Fontana, Tiirikkala.

laskiaispulla

Helmikuussa(kaan) en unohtanut herkuttelua! Yksi helmikuun parhaista asioista on tietysti laskiainen, ja laskiaispullia tulikin syötyä aika monta. Ylitse muiden ei noussut tänä vuonna yksikään paikka, monesta kahvilasta löytyi silti erinomainen kermapulla. Aloitin tämän viikon etäpäivällä Kuiron kahvilassa, ja toki kokonaiseen päivään piti yksi kakkupalakin sisällyttää (ja aika monta teekupposta).

Sellainen helmikuu siis se! Luminen ja kylmä, täynnä kivaa arkista puuhastelua juhlien suunnittelun ohessa. Jännät ajat edessä! Nyt toivotan teille kivaa viikon jatkoa sekä aurinkoa ja lauhempaa säätä. Kuullaan! <3

/Riikka

kuiron_kakku

Firstbeat hyvinvointianalyysi – Mitä opin omasta hyvinvoinnistani? 

Sukelsin muutama viikko sitten tutkimaan omaa hyvinvointiani, kun meille tarjottiin työnantajan puolesta Firstbeat-hyvinvointianalyysi. Sain omat tulokseni pari päivää sitten kouraan. Mitä opin omasta hyvinvoinnistani?

Mikä Firstbeat?

Firstbeat on hyvinvointianalyysi, jossa seurataan kolmen vuorokauden ajan meissä tapahtuvia stressi- ja palautumistiloja sykevälimittauksella. Käytännössä mittaus tapahtuu mittalaitteella, jota pidetään päällä 24/7. Kun laite on päällä, pidetään myös päiväkirjaa, eli kirjataan ylös, mitä on mihinkin aikaan tehnyt: koska on mennyt nukkumaan, koska herännyt, kuinka kauan työpäivä on kestänyt ja niin edelleen. Laitteen käyttö itsessään on vaivatonta, tarralätkät kiinni ihoon ja laite lätkiin kiinni neppareilla. Itse laite toimitetaan postitse ja se myös palautetaan postitse analysoitavaksi.

FirstBeat

Mitä kaikkea Firstbeat selvittää?

Käytännössä Firstbeatin kautta selviää, miten vuorokautesi jakautuu erilaisiin stressi- ja palautumisjaksoihin. Öisin laite analysoi unen palauttavuutta ja päivisin vireystason eri muotoja. Analyysissä määritellään myös lepo- ja maksimisyke, jonka mukaan laite tietää, milloin normaali aktiivisuus vaihtuu liikunnaksi. Sykevälimittauksen perusteella selvitetään, milloin keho on vireystilassa ja milloin tapahtuu palautumista.

First_beat

Omat odotukset

Minua kiinnostaa oma sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi kovasti. Itseään ei ole järkeä ajaa piippuun henkisesti eikä fyysisesti, ei työn sen enempää kuin minkään muunkaan asian vuoksi. Koen itse tunnistavani aika helposti omat henkiset voimavarani, ja jos tahti äityy liian kiivaaksi, se näkyy minulla ensimmäisenä kropassa. Fysiikka sanoo niin sanotusti sopimuksensa irti (esimerkiksi vatsakipujen muodossa), ja silloin tiedän helposti, että nyt on syytä painaa jarrua.

Mittaus oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja odotin todella innolla, millaisia tuloksia saan. Koen, että pärjään hyvin 6,5-7 tunnin yöunilla, mutta onko se vain omaa harhakuvaa, tottumuskysymys? Joskus stressaan kovasti, mutta esimerkiksi tämän vuoden puolella en ole kokenut itseäni erityisen stressaantuneeksi. Ovatko anturit samaa mieltä?

Lisäksi yksi mielenkiintoinen seikka, johon mittauksessa kehotettiin kiinnittämään huomiota, oli alkoholin käyttö. Meitä ohjeistettiin kirjaamaan ylös kaikki nautitut alkoholiannokset ja ajankohdat – alkoholilla  kun saattaa olla suuri vaikutus palautumiseen ja esimerkiksi unen laatuun.

Omat tulokset

Sain oman analyysini tiedot itselleni noin kaksi viikkoa mittauksen jälkeen. Tämän vuoksi oli hyvä, että kirjasin ylös päivän tapahtumia mahdollisimman tarkasti. Jos en olisi pitänyt mitään päiväkirjaa,  olisin tuskin muistanut mittauspäivistä juuri muuta kuin kohokohdat – enkä niistäkään kellonaikoja. Siksi vahva suositus niille, jotka teette tämän mittauksen: kirjatkaa omat tekemiset mahdollisimman tarkkaan ylös, ei niitä jälkikäteen muista. :)

Tässä alla nyt ote omasta ”parhaasta” päivästäni. Mittalaite oli mulla päällä torstaista sunnuntaiaamuun, eli kaksi työpäivää ja yhden vapaapäivän. Tässä on perjantai alla, joka on vähemmän yllättäen  mittaustuloksiltaan paras päivä. Perjantaihan ON viikon paras päivä. ;)

Mustalla näkyy mun sykekäyrä, punaisella stressikäyrä (ei siis tarkoita varsinaista stressiä, vaan kuvaa pikemminkin aktiivisuutta ja vireystilaa), vihreällä palauttava käyrä ja sinisellä rasittava eli sykettä nostava liikunta.

Perjantai oli siitä poikkeava päivä, että töiden jälkeen istuin suoraan auton kyytiin, ja me lähdettiin ajamaan kohti Alastaroa mun vanhempien luokse. Autossa istumista oli siis monta tuntia illasta, samoin kylässä oloa. Sen jälkeen istuttiin takas autoon, ja kotiin päästyä sohvalle. Mä itse asiassa ennakkoon odotin, että tuona perjantai-iltana olisi mun stressikäyrät tosi ylhäällä, koska mun vanhemmat tapasi silloin ekan kerran toisen R:n isän, ja se oli todella jännittävää se. :D Mutta ei tuossa nyt mitään ihan hurjaa piikkiä tullutkaan.

Liikunnan suhteen päivässä ei kyllä ole mitään poikkeavaa: mun arki ei sisällä juuri liikuntaa, vaan kaikki aktiivisuus koostuu arjen hyötyliikunnasta: junalta toimistolle, toimistolta lounaalle ja takaisin, hyvinä päivinä raput ylös alas toimistolle ja  toimistolta takaisin junalle. Keskimäärin muutamana päivänä viikossa tehdään yhdessä toisen R: n kanssa pitkä kävelylenkki, mutta muuten liikunta on kyllä aika vähäistä tällä hetkellä. Etäpäivinä olen pyrkinyt pitämään kiinni puolen tunnin ulkoilusta keskellä päivää, koska sillä on selvä vaikutus vireystilaan ja fiilikseen. Eli: note to self, lisää päiviin liikuntaa, edes se 15 minuuttia sinne tänne. 

Mittaustuloksen mukaan mä ilmeisesti nukun yöni tosi hyvin. Tuon pe-la yön muistan myös omasta mielestäni nukkuneeni hyvin ja pitkään, mutta to-pe yö oli tosi katkonainen, ja tuntui että havahdun jatkuvasti hereille. Käyrän mukaan nukuin kuitenkin ihan hyvin ja palauttavasti, vaikka siellä vähän olikin katkonaisuutta.

Nautin alkoholia nykyään todella vähän, mutta jo ihan tieteen nimissä oli kiinnostava kokeilla alkoholin vaikutusta kehoon. ;) Tuossa perjantaina join ns. perjantaipullon, eli pienen siiderin ja kotiin päästyä lasin viiniä. Viinilasillisella on saattanut pieni vaikutus olla tuohon alkuyön levottomuuteen ja punaisiin käyriin, mutta ei mitään suurempaa. Pleksejä en jaksanut vetää, edes tieteen nimissä – uskottakoon muutenkin, että yöunet eivät olisi silloin kovin kummoiset. :D

Analyysin tulosten läpikäynnissä kävi ilmi, että palauttavia hetkiä saisi olla päivän aikana paljon enemmän. Selvähän se – ihan liian usein työpäivän ainut kunnollinen tauko on lounastauko. Ei hyvä. Tässä siis toinen juttu, mihin mun kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota.

Kokonaisuudessaan tämä tutkimus oli kiinnostava ja siinä mielessä hyödyllinenkin, että sain vahvistusta monille asioille, joita jo etukäteen ounastelinkin. Oli mukava nähdä, että nukun myös tutkimuksen mukaan keskimäärin hyvin, jos vain maltan nukkua tarpeeksi pitkiä yöunia.  Tutkimus todisti sen, mitä tiesin jo ennakkoon: liian vähän liikuntaa ja liian vähän palauttavia jaksoja. Olen stereotyyppinen asiakas: tiedostan ne kohdat, joissa olisi petrattavaa, mutta en aina tee niiden eteen tarpeeksi työtä. Tässä siis taas lisämotivaatiota tarttua niihin juttuihin, joihin voi itse pienillä muutoksilla vaikuttaa!

/Riikka

First_beat01

Kultaa, timantteja, hohtoa – miten valita vihkisormus?

 

Miten valita juuri itselle se oikea vihkisormus? Kaupasta valikoimaa vertailemalla ja  kaiken sen joukosta sen itselle sopivimman nappaamalla, toki. Vihkisormus ja sen valinta on kuitenkin selvästi kimurantimpi ostos kuin arvata saattaisi. Mikä materiaali, mikä väri, timantteja vai ei? Kuinka paljon sormus saa maksaa – tai mitä sen pitäisi maksaa?

Kuten kihlasormuksen kohdalla, myös vihkisormus on valinta loppuelämän ajaksi – ei siis mikä tahansa vaatekappale tai kaulakoru. Juuri siksi sen valinta on haastavaa, ja sormuksia onkin hyvä vertailla keskenään useamman kerran, useana päivänä.

Kirjoittelin viime vuoden puolella kihlasormuksen valinnasta. Silloin toki etuna oli se, että sormuksen rinnalla ei ollut vielä mitään muuta, johon sormusta olisi pitänyt sovittaa. Vihkisormuksen taas pitää sopia hyvin kihlaan, jos aikoo molempia pitää sormessaan. Onneksi tämä kävi mielessä jo kihlasormusta valitessa: vihkisormuksia vertaillessa ei tarvinnut luopua jostakin mieluisasta vaihtoehdosta vain sen vuoksi, että se ei sopisi kihlan kanssa.

Kävimme katselemassa vihkisormuksia ensimmäisen kerran pari-kolme viikkoa sitten, mutta silloin en tehnyt vielä lopullista päätöstä oikeasta sormuksesta, ja hyvä niin – edellisviikonloppuna Timanttisilla oli eri valmistajien esittelijät paikalla, valikoima oli huomattavasti laajempi (se toki ei auttanut päätöksentekoa…), ja kaikista sormuksista sai 20 % hinnasta pois. Kannatti siis odottaa! Parin viikon aikana myös omat ajatukset olivat selkiytyneet sen suhteen, millaiset sormukset miellyttävät omaa silmää eniten.

Vihkisormus_valinta01
Tämän postauksen kuvat otin liikkeessä sormuksia sovittaessa. Näistä kuvista oli todella paljon apua! Näiden avulla oli helppo tehdä vertailua rauhassa kotona, liikkeessä kun piti sovitella sormuksia yksi toisensa perään.

Sormusvalikoima oli hillitön, kauniita sormuksia kymmeniä. Oma taktiikka oli rankata ensin pois liian hintavat sormukset: sillä pääsee jo leijonanaskeleen eteenpäin valinnassa. Tuntuu, että sormusten hinnoissa vain taivas on rajana, joten jos suurpiirteinen budjetti on tiedossa, kannattaa se sanoa suoraan myyjällekin, niin hän osaa ehdotella suoraan sopivia vaihtoehtoja.

Sormusten hinnasta puheenolleen,maksamme vihkisormukset  yhteisestä hääbudjetista. Vaikka sormus on ikuinen, pysyvä ja näkyvä osa avioliittoa häiden jälkeen, en koe tarvetta sijoittaa siihen valtavia rahasummia. Varsinkaan kun omaan makuun olevia sormuksia löytyy niin sanotusti sopivaan hintaan. Kuten kihlankin kohdalla, sormuksen hintana mielummin useita satasia kuin useita tonneja. Vihkisormus oli kuitenkin lopulta hieman kihlaa arvokkaampi.

Kun löysin omaan hintahaitariin sopivan valikoiman, piti päättää kaikesta muusta; materiaalista, muodosta, kivistä. Tahdoin vihkisormuksen olevan keltakultaa kuten vihkisormuskin on, ja tietysti,että sormus istuu hyvin kihlan vierelle. Isoista sormuksista en pidä muutenkaan, mutta myös sopivan parin löytääkseni hylkäsin valikoimasta kaikki, missä sormuksen paksuus oli selvästi eri kuin kihlassa, ja samoin ne, joissa reuna oli jotakin muuta kuin tasainen tai selvästi koholla (esimerkki). Näiden myötä alkoi valikoima pikkuhiljaa pienentyä, ja jäljelle jäi esimerkkikuvien kaltaisia sormuksia.

Vihkisormus_valinta03

Pakko myöntää, että kivien puhtaudesta, hionnasta ja muista sormusten hintaan vaikuttavista tekijöistä en tiedä käytännössä juuri mitään, eivätkä ne lopulta vaikuttaneet juurikaan sormuksen valintaan. Maallikon silmin sormukset näyttivät kaikki kiiltäviltä ja kimaltelevilta, vaikka ilman muuta uskon, että erilaisten kivien arvossa ja kestävyydessä on  eroja. Oma sormukseni ei muuten ole näissä kuvissa mukana (jännitystä jännitystä), mutta valitsemani Sandbergin keltakultainen sormus on kotimainen, joka luo luottamusta siihen, että sormus on hyvää käsityötä ja siihen käytetty materiaali kaikinpuolin laillista. Tärkeää sekin. Itselle sormuksessa oleellisinta on kuitenkin se, että sormus näyttää omaan silmään nimettömässä kauniilta ja omaan tyyliin sopivalta.

Vinkkinä sinulle, joka olet piakkoin menossa vihkisormuksia valitsemaan: varaa reilusti aikaa sormusten sovitukseen. Sormukset näyttävät luonnossa melko erilaiselta kuin esitteissä tai nettikuvissa. Loppuiän sormusta ei kannata myöskään ostaa hetken mielijohteesta, joten käy sovittelemassa kaikenlaisia sormuksia, ota valokuvia, nuku yön yli, ja tee päätöksiä vasta parin päivän pohdinnan jälkeen. Toivottavasti olen itse omaan valintaani tyytyväinen, kun sormuksesta muutaman viikon päästä tulee saapumisilmoitus – uskon niin. :)

/Riikka

lokakuu17_09

Ikäkriisi

 

En pidä itseäni ihmisenä, joka olisi juurikaan kriiseillyt ikänsä kanssa.  Kun täytin kolmekymmentä, se ei tuntunut oikeastaan miltään. Olin sinkku, asuntovelaton ja vailla mieluista työpaikkaa, mutta kaikki oli silti elämässä ihan ok. Vaikka kaipasin elämääni merkityksellisyyttä, tiesin ettei mikään tule väkisin. Kokemuksen kautta se tuli jossain vaiheessa myös todistettua. Kolmekymmentä oli joka tapauksessa vain luku muiden joukossa, ei kriisin paikka. Jopa lisääntymispaineet olivat nollassa, ehkä sen takia ettei ollut ketään, jonka kanssa olisi perheen perustanut.

lokakuu17_03

Vaikka en vieläkään panikoi iästäni, enkä missään nimessä koe olevani erityisen vanha, on suhtautuminen ajan kulumiseen jollakin tapaa muuttunut.  Ymmärrän, että pian on pakko yrittää perheen perustamista, jos perheen haluaa perustaa (ja minähän haluan, nyt kun se oikeakin on löytynyt vierelle). Jotakin perustavanlaatuista on muuttunut; ennen en ajatellut, että minulla olisi vanhempana mitään annettavaa, oikeasti. Nyt taas koen, että annettavaa olisi paljonkin. Olisi ihana opastaa jotakuta elämän polulla.

Vaikka omaa elämää onkin tullut jo jonkin aikaa tallattua, on hämmentävä ajatella, että joistakin aikuisiässä kokemistani asioista on jo lähes 20 vuotta. Miten se on mahdollista? Juurihan vasta olin 25-vuotias. Utopistiselta vaikuttaa myös ajatusleikki, että minulla voisi teoriassa olla jo lähes täysi-ikäinen lapsi. Puhumattakaan siitä, että itseäni vähintään kymmenen vuotta nuoremmilla ihmisillä on jo lapsia. Mitä ihmettä? Mihin aika on hävinnyt?

syyskuu2017

En haikaile 25-vuotiaaksi. Puhumattakaan siitä, että olisi taas 18-vuotias. Se aika oli minulla tiettyjä asioita varten, ja minun kohdallani ei ollut silloin aika vakiintua tai perustaa perhettä, esimerkiksi. Tilalle tuli jotakin muuta, joka olisi jäänyt muuten kokematta. Sitä ehkä salaa toivon, että 25-vuotiaan ja 35-vuotiaan välillä olisi vielä lisää vuosia, se aika nimittäin kuluu kuin siivillä.  En myöskään sure tällä hetkellä, että miksen tehnyt sitä ja tätä nuorempana, sillä kaiken (lapsia lukuunottamatta) voi tehdä minkä ikäisenä tahansa: opiskella, matkustella, kouluttautua lisää, aloittaa uuden harrastuksen, muuttaa eri paikkakunnalle, mitä hyvänsä. Kaikki tämä on omasta päästä kiinni.

Onneksi ikä tuo kokemusta ja näkemystä, ainakin uskon niin. Vanhetessa viisastuu, jos vain ymmärtää elää avoimin mielin. Silti, tänään penkkariajeluita katsoessani mietin kaikkia niitä tilanteita, joiden edessä olen viime aikoina miettinyt, etten ole nuori aikuinen enää. Näihin keventäviin tunnelmiin, rentouttavaa viikonlopun odotusta!

/Riikka

Mistä tiedät, ettet ole enää ihan nuori?
  • Alkossa kassa kysyy papereitasi yhä harvemmin, vaikka paperit pitäisi kysyä kaikilta, jotka näyttää alle 30-vuotiaita. (Ai niin, sitähän onkin jo aika monta vuotta sitten täyttänyt sen 30…)
  • Luet uutisista teinibändistä, ja voit aidosti sanoa, ettet ole ikinä kuullutkaan ko. yhtyeestä. Marcus & Martinus, who?
  • Tajuat, että vanhin kummilapsesi pääsee ripille. Ja että omista rippijuhlistasi on 20 vuotta aikaa. 😭
  • Ylipäätään voit sanoa, että jostakin kokemastasi asiasta on jo liki 20 vuotta aikaa, vaikka olet jo tuonakin ko. aikana ollut täysi-ikäinen.
  • Googlaat salaa sanoja/sanontoja, joita kuulet nuorten käyttävän, jotta ymmärtäisit edes puolet teinien puheesta.
  • Jotenkin jopa ne 18-vuotiaat näyttää tosi pieniltä.
  • Tervehdit nuoria kavereiden tai sukulaisten lapsia sanomalla, että ”kylläpä sinä olet Ville-Petteri kasvanut!” Muistat vain hämärästi, miten ärsyttävää sitä oli kuunnella itse lapsena.
  • Huomaat, että kasvojen alueelle on ihan yhtäkkiä ilmestynyt ylimääräistä, löysää ihoa. Erityisesti silmäkulmiin. Ja otsassa on kurttu, vaikka ilme on peruslukemilla.
  • Aloitat perustelusi sanoilla: ”Silloin, kun minä olin nuori…
  • Nukkumaan voi mennä jo kymmeneltä, ja aamuisin saattaa herätä ilman herätyskelloa jo viideltä.
  • Ilta yökerhossa kuulostaa pikemminkin raskaalta suoritukselta kuin hauskanpidolta.
  • Et enää välitä (niin paljon), mitä muut sinusta puhuvat/ajattelevat.
  • Yleisellä tasolla kuitenkin pelkäät, mihin tämä maailma on menossa.

minä

Kaikki kuvat otettu viimeisen vuoden aikana.

Tervetuloa-kyltti vihdoin paikalleen

 

Tiedättehän ne jutut ja askareet, joita ei vain millään saa nopeasti aikaiseksi? Minulla niihin lukeutuu hammaslääkäriajan varaaminen, kukkamultien vaihtaminen – ja Tervetuloa-kyltin sekä pyyhemerkkien ostaminen.

Omissa visioissa hienon Tervetuloa-ovikyltin sekä kaiverretun nimikyltin hankkiminen kuuluu selkeästi omakotitalossa asumiseen, jopa alkutaipaleen muuttorituaaleihin. Kerrostalossa nimi laitetaan oveen automaattisesti muuttaessa, mutta omakotitalossa tällaiset asiat on hoidettava itse. Ja kappas; kesti ”vain” vuoden ja pari kuukautta päälle, että sain aikaiseksi tilattua kylttini. Ei siis ihan lukeutunut niihin muuttopuuhiin ja -rituaaleihin. Pääasia, että sellainen kuitenkin vihdoin pääsi oveemme. Nimikyltti odotuttakoon itseään vielä pari kuukautta, kun sukunimikin on pian sama molemmilla. :)

Tervetuloa_Puine

Eksyin kylttejä googlatessani Puine-verkkokauppaan, ja ihastuin ikihyviksi heidän valikoimiinsa. Puine-tuotteista olisi tehnyt mieli ostaa yhtä jos toista, mutta tällä kertaa päädyin tuohon oveen kiinnitettävään kylttiin sekä vessan nimikoituihin pyyhemerkkeihin sekä WC-kylttiin. Yksinkertaisen tyylikäs puumuotoilu vetosi, ja on kiva ajatus kannattaa edes välillä kotimaista käsityötä.

Kuine_pyyhemerkit

Pahoittelut kelmeän värisistä kuvista, jotka eivät tee oikeutta merkeille – sain paketin käsiini pimeänä vuorokaudenaikana, enkä toki malttanut odottaa näiden paikoilleen asettelua. Harmaat, omalla nimellä varustetut pyyhemerkit näyttävät tässä ruskealla pohjalla ja keinovalon alla vähän eriltä kuin oikeasti, mutta wc:n mustaa kaakelipintaa vasten yhdistelmä on oikein toimiva. Vessassakin oli hiukan ongelmia tuon valon kanssa…

Puine_pyyhemerkki

Kyltit ja merkit olivat kaikinpuolin huolellisesti tehtyjä ja helppo kiinnittää seiniin ja oviin, tervetuloa-kylttiä lukuunottamatta niissä oli kaksipuolinen tarra valmiina. Näihin ajattomiin puukyltteihin ei voi olla kuin tyytyväinen.

Muita ihania Puine-verkkokaupassa:

Tekstikyltti esimerkiksi huoneen seinään tai oveen
Emuu-korvikset
Kuvataulu
Kranssit

…ja ihan selvyyden vuoksi, tämä ei ole maksettu mainos (kuten ei mikään muukaan postaus, ellei toisin mainittu). Tykkäsin näistä vain niin kovasti. <3

Puine.fi

kädet-pyyhemerkki