Tärkeysjärjestys – uusi Instagram-tili

Heip!

Ajattelin kertoa täällä blogin puolellakin, että olen hiljattain perustanut uuden Instagram-tilin, jonka nimi on Tärkeysjärjestys. Tämän linkin kautta pääset katsomaan heti, mistä on kysymys. 🙂

Olen uudesta tilistäni aika innoissani, ja osittain sen takia täällä Santsikupissa on ollut helmikuussa vähän hiljaisempaa. Kun viime vuoden loppupuolella kirjoitin, että olen blogini suhteen vähän kahden vaiheilla, on tämän tilin perustaminen osittain tulosta näistä ajatuksista: uusi Instagram-tili keskittyy vain yhteen aiheeseen, tavaroiden järjestelyyn, kun taas täällä blogin puolella aiheiden monipuolisuus on hukuttanut minut runsaudenpulaan. Instagramiin on myös siitä näppärä, että sinne on helppo päivittää lyhyitä tekstejä ja pieniä ajatuksia pitkien, eheiden blogitekstien sijaan.

Jos siis kodin järjestely ja tavaroiden organisoiminen kiinnostaa, tervetuloa seuraajakseni! 😍

Aiheina on tähän mennessä ollut mm.

🌱332-vaatekaappi (ja vaatteiden järjestely ylipäätään)

🌱johtokaaoksen välttäminen

🌱keittiötasojen siistinä pitäminen

🌱Mitä kannan repussa/laukussa päivittäin – ja mitä siellä kannattaa kantaa 😉

Olen pienestä pitäen ollut kova järjestelemään milloin mitäkin tavaroita milloin mihinkin järjestykseen, joten kyseessä on pitkäaikainen intohimoni. 😌Toivottavasti näemme Instagramissa!

/Riikka

PS. Santsikuppi pysyy jatkossakin pystyssä vaikka mulla tämä uusi tili onkin, ei huolta. 😉

Säästökuuri takana – mitä opin rahankäytöstä?

Kirjoitin vuoden alussa rahansäästöprojektistani, jossa asetin tavoitteeksi tasata tilejä alkuvuoden aikana. Nyt helmikuun loppupuolella voin iloisena todeta, että tavoitteeni kävi toteen – velat on kuitattu ja jatkossa osaan toivottavasti ylläpitää omaa talouttani yhä fiksummin. 💸

Vaikka elin oman mittakaavani mukaan hyvin säästeliään alkuvuoden, en voi puhua todellisesta pennin venyttämisestä mitään. Elin pienen hetken niin, että mietin todella tietoisesti kaikkia menoja, mutta kyse oli poikkeustilanteesta. En siis väitä eläneeni ”niin vähällä kuin mahdollista”, vaikka kaikki on toki suhteellista. Tämä oli omiin kulutustottumuksiini nähden säästeliäästi elämistä. Tällaiset lyhytkestoiset säästökuurit saavat joka tapauksessa ajattelemaan rahankäyttöä todella paljon, ja hyvä niin. Kuluttamisesta tulee helposti vakio, johon ei edes kiinnitä arjessa huomiota. Kun rahanmenoa rajoittaa, tulee käyttökohteitakin pohdittua paljon tarkemmin.

Mitä sitten opin näiden muutamien kuukausien aikana ja mitä säästeliäästi eläminen tarkoitti käytännössä? 💰

Kun tein päätöksen saada talouden tasapainoon, aloitin perusasioista. Kuinka paljon käyttörahaa on tilillä parhaillaan? Koska seuraava palkka tulee? Millaisia laskuja tuleva kuu tuo tullessaan? Millaisia muita kuluja minulla tulee olemaan? Koska olin päättänyt maksaa Visa-laskun mahdollisimman äkkiä pois, lyhensin sitä velkaa kerran kuukaudessa niin paljon, kuin se realistisesti oli mahdollista. Kaikkien pakollisten menojen jälkeen katsoin mitä jää jäljelle ja karsin kaikesta mahdollisesta.

Tässä omia keinoja hallita taloutta, kun tavoitteeni oli elää mahdollisimman säästeliäästi. Säästökuurini kesti 3-4 kuukautta, joiden aikana noudatin seuraavia ”toimenpiteitä”.

  1. Ensin tarkistin henkilökohtaisen laskutilanteeni. Käytännössä tämä tarkoitti minulla Visan kokonaisvelkaa. Jaoin tuon summan kolmelle-neljälle kuukaudelle ja päätin samalla olla maksamatta tulevien kuukausien aikana mitään ostoksia Visalla (paitsi Netflixin, joka menee suoraveloituksena). Näin lasku ei keikkuisi bumerangina koko ajan edestakaisin. Pieni takapakki tuli joulun ja lahjojen oston aikaan, sillä en halunnut tinkiä liikaa muille ostamistani lahjoista. Sain tämän lipsahduksen onneksi kuitattua vuoden alussa.
  2. Kun palkkapäivä koitti, maksoin siitä välttämättömät menot. Käytännössä tämä tarkoitti lainanlyhennystä ja itse määrittämääni erämaksua Visa-laskusta. Sen jälkeen ostin VR:n kausilipun, joka on minulle työnteon kannalta välttämätön meno. Lisäksi minulla menee suoraveloituksena joka kuukausi 100 € toiselle tilille säästöön – sitä ”menoa” ei tarvinnut pohtia sen enempää.
  3. Näiden jälkeen tein paperille listan, johon keräsin eri kategorioita, joihin tiesin kuluvan rahaa tulevassa kuussa. Kategorioiden perään laitoin summan, kuinka paljon kyseiseen kategoriaan saisi kulua rahaa. Esimerkiksi tammikuussa varasin lounaisiin ja kahviloihin 40 €, ruokakauppaan 350 €, lahjoihin 70 €, rokotukseen 40 €, parturiin 150 € ja niin edelleen. Sekalaisiin menoihin (apteekki, taloustavarat, kosmetiikka yms.) varasin 150 €. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että näitä sekalaisia, huomaamattomia kuluja tulee kuukausittain, ja niistä monet ovat ainakin jollain tasolla pakollisia. Tiedän, että moni saattaa kritoisoida säästökuuria, johon sisältyi esimerkiksi kallis parturikäynti. Olin kuitenkin päättänyt parturiin menosta jo aikoja sitten, joten en halunnut perua kyseistä aikaa ja siirtää menoa tulevaisuuteen. Tiesin, että parturikäynti olisi pois jostakin muusta, ja laskin muut menot sen pohjalta.
  4. Tuo tulevien menojen pohdinta oli oikeasti suuri apu taloudenhallinnassa! Tammikuuhun sisältyi muistaakseni vain muutama, pieni ja yllättävä meno, joita en ollut tajunnut ottaa aluksi huomioon. Karsin omassa kulutuksessa erityisesti kahvila- ja ravintolamenoista, muista huvituksista, vaatteista ja kosmetiikasta. Sitä tavaraa, mitä ei ollut pakko saada, jätin väliin. Esimerkiksi vaatteita en ostanut ollenkaan. Varsinaista tavaraa, jos ruokatarvikkeita ei lasketa, ostin vain shampoon ja hoitoaineen, hiuslakan, hedelmäpusseja ja yhden kirjan käytettynä. Kuva aiheesta täällä.

Talouden tasaaminen oli lopulta aika yksinkertaista, kun oli tehnyt sen päätöksen. Ensiarvoisen tärkeää oli tehdä tuo suunnitelma, eikä vain epämääräisesti ”päättää elää säästeliäämmin”. Ainakaan minulla sellainen päätös ei ole riittänyt tai ole ollut tarpeeksi konkreettinen – jos ei mieti tarkkaan, mistä aikoo säästää, millä ihmeen keinolla pystyy kontrolloimaan mikä ostos on yli omien varojen elämistä?

Olen viime kuukausien aikana pohtinut paljon säästämistä yleisesti ja tehnyt suunnitelmia uusien kuukausittaisten säästöjen ja sijoitusten suhteen. Pienilläkin summilla pääsee alkuun, ja mikä parasta – pienien summien puuttumista ei edes huomaa silloin, kun ne lähtevät suoraveloituksena tililtä. Tietysti sillä edellytyksellä, että talous on muuten balanssissa. Visaa en aio käyttää enää kuin pakon edessä tai korkeintaan sillä ajatuksella, että pystyn maksamaan koko laskun pois seuraavassa kuussa.

Vaikka säästökuuri on nyt periaatteessa ohi, en aio missään nimessä heittää lekkeriksi. Vähän sama juttu kuin vaikka laihduttaessa – kun tavoite on saavutettu, tulisi jatkaa samoilla keinoilla, joilla pääsi tuloksiin. Sitä paitsi, ennakoivaan kulutukseen ja talouden suunnitteluun jää koukkuun! On hauska laskea kerran kuukaudessa omia menojaan ja päättää, mihin haluaa tulevassa kuussa panostaa. Eikös se ole oikeastaan aika kiva idea päättää jo etukäteen, että tulevassa kuussa (tai tulevissa kuissa) panostan hyvään keikkakokemukseen, täydelliseen nahkatakkiin, uusiin sohvatyynyihin tai hieronnan sarjakorttiin? Tällöin on helpompi panostaa myös oikeasti laadukkaisiin palveluihin, kotimaisiin tuotteisiin tai laadukkaisiin materiaaleihin, kun on jo ennakkoon pohtinut asiaa eikä päädy ostamaan asioita vain hetken mielijohteesta. 🙂

/Riikka