Kaikki kirjoittajan Riikka artikkelit

Ikäkriisi

 

En pidä itseäni ihmisenä, joka olisi juurikaan kriiseillyt ikänsä kanssa.  Kun täytin kolmekymmentä, se ei tuntunut oikeastaan miltään. Olin sinkku, asuntovelaton ja vailla mieluista työpaikkaa, mutta kaikki oli silti elämässä ihan ok. Vaikka kaipasin elämääni merkityksellisyyttä, tiesin ettei mikään tule väkisin. Kokemuksen kautta se tuli jossain vaiheessa myös todistettua. Kolmekymmentä oli joka tapauksessa vain luku muiden joukossa, ei kriisin paikka. Jopa lisääntymispaineet olivat nollassa, ehkä sen takia ettei ollut ketään, jonka kanssa olisi perheen perustanut.

lokakuu17_03

Vaikka en vieläkään panikoi iästäni, enkä missään nimessä koe olevani erityisen vanha, on suhtautuminen ajan kulumiseen jollakin tapaa muuttunut.  Ymmärrän, että pian on pakko yrittää perheen perustamista, jos perheen haluaa perustaa (ja minähän haluan, nyt kun se oikeakin on löytynyt vierelle). Jotakin perustavanlaatuista on muuttunut; ennen en ajatellut, että minulla olisi vanhempana mitään annettavaa, oikeasti. Nyt taas koen, että annettavaa olisi paljonkin. Olisi ihana opastaa jotakuta elämän polulla.

Vaikka omaa elämää onkin tullut jo jonkin aikaa tallattua, on hämmentävä ajatella, että joistakin aikuisiässä kokemistani asioista on jo lähes 20 vuotta. Miten se on mahdollista? Juurihan vasta olin 25-vuotias. Utopistiselta vaikuttaa myös ajatusleikki, että minulla voisi teoriassa olla jo lähes täysi-ikäinen lapsi. Puhumattakaan siitä, että itseäni vähintään kymmenen vuotta nuoremmilla ihmisillä on jo lapsia. Mitä ihmettä? Mihin aika on hävinnyt?

syyskuu2017

En haikaile 25-vuotiaaksi. Puhumattakaan siitä, että olisi taas 18-vuotias. Se aika oli minulla tiettyjä asioita varten, ja minun kohdallani ei ollut silloin aika vakiintua tai perustaa perhettä, esimerkiksi. Tilalle tuli jotakin muuta, joka olisi jäänyt muuten kokematta. Sitä ehkä salaa toivon, että 25-vuotiaan ja 35-vuotiaan välillä olisi vielä lisää vuosia, se aika nimittäin kuluu kuin siivillä.  En myöskään sure tällä hetkellä, että miksen tehnyt sitä ja tätä nuorempana, sillä kaiken (lapsia lukuunottamatta) voi tehdä minkä ikäisenä tahansa: opiskella, matkustella, kouluttautua lisää, aloittaa uuden harrastuksen, muuttaa eri paikkakunnalle, mitä hyvänsä. Kaikki tämä on omasta päästä kiinni.

Onneksi ikä tuo kokemusta ja näkemystä, ainakin uskon niin. Vanhetessa viisastuu, jos vain ymmärtää elää avoimin mielin. Silti, tänään penkkariajeluita katsoessani mietin kaikkia niitä tilanteita, joiden edessä olen viime aikoina miettinyt, etten ole nuori aikuinen enää. Näihin keventäviin tunnelmiin, rentouttavaa viikonlopun odotusta!

/Riikka

Mistä tiedät, ettet ole enää ihan nuori?
  • Alkossa kassa kysyy papereitasi yhä harvemmin, vaikka paperit pitäisi kysyä kaikilta, jotka näyttää alle 30-vuotiaita. (Ai niin, sitähän onkin jo aika monta vuotta sitten täyttänyt sen 30…)
  • Luet uutisista teinibändistä, ja voit aidosti sanoa, ettet ole ikinä kuullutkaan ko. yhtyeestä. Marcus & Martinus, who?
  • Tajuat, että vanhin kummilapsesi pääsee ripille. Ja että omista rippijuhlistasi on 20 vuotta aikaa. 😭
  • Ylipäätään voit sanoa, että jostakin kokemastasi asiasta on jo liki 20 vuotta aikaa, vaikka olet jo tuonakin ko. aikana ollut täysi-ikäinen.
  • Googlaat salaa sanoja/sanontoja, joita kuulet nuorten käyttävän, jotta ymmärtäisit edes puolet teinien puheesta.
  • Jotenkin jopa ne 18-vuotiaat näyttää tosi pieniltä.
  • Tervehdit nuoria kavereiden tai sukulaisten lapsia sanomalla, että ”kylläpä sinä olet Ville-Petteri kasvanut!” Muistat vain hämärästi, miten ärsyttävää sitä oli kuunnella itse lapsena.
  • Huomaat, että kasvojen alueelle on ihan yhtäkkiä ilmestynyt ylimääräistä, löysää ihoa. Erityisesti silmäkulmiin. Ja otsassa on kurttu, vaikka ilme on peruslukemilla.
  • Aloitat perustelusi sanoilla: ”Silloin, kun minä olin nuori…
  • Nukkumaan voi mennä jo kymmeneltä, ja aamuisin saattaa herätä ilman herätyskelloa jo viideltä.
  • Ilta yökerhossa kuulostaa pikemminkin raskaalta suoritukselta kuin hauskanpidolta.
  • Et enää välitä (niin paljon), mitä muut sinusta puhuvat/ajattelevat.
  • Yleisellä tasolla kuitenkin pelkäät, mihin tämä maailma on menossa.

minä

Kaikki kuvat otettu viimeisen vuoden aikana.

Tervetuloa-kyltti vihdoin paikalleen

 

Tiedättehän ne jutut ja askareet, joita ei vain millään saa nopeasti aikaiseksi? Minulla niihin lukeutuu hammaslääkäriajan varaaminen, kukkamultien vaihtaminen – ja Tervetuloa-kyltin sekä pyyhemerkkien ostaminen.

Omissa visioissa hienon Tervetuloa-ovikyltin sekä kaiverretun nimikyltin hankkiminen kuuluu selkeästi omakotitalossa asumiseen, jopa alkutaipaleen muuttorituaaleihin. Kerrostalossa nimi laitetaan oveen automaattisesti muuttaessa, mutta omakotitalossa tällaiset asiat on hoidettava itse. Ja kappas; kesti ”vain” vuoden ja pari kuukautta päälle, että sain aikaiseksi tilattua kylttini. Ei siis ihan lukeutunut niihin muuttopuuhiin ja -rituaaleihin. Pääasia, että sellainen kuitenkin vihdoin pääsi oveemme. Nimikyltti odotuttakoon itseään vielä pari kuukautta, kun sukunimikin on pian sama molemmilla. :)

Tervetuloa_Puine

Eksyin kylttejä googlatessani Puine-verkkokauppaan, ja ihastuin ikihyviksi heidän valikoimiinsa. Puine-tuotteista olisi tehnyt mieli ostaa yhtä jos toista, mutta tällä kertaa päädyin tuohon oveen kiinnitettävään kylttiin sekä vessan nimikoituihin pyyhemerkkeihin sekä WC-kylttiin. Yksinkertaisen tyylikäs puumuotoilu vetosi, ja on kiva ajatus kannattaa edes välillä kotimaista käsityötä.

Kuine_pyyhemerkit

Pahoittelut kelmeän värisistä kuvista, jotka eivät tee oikeutta merkeille – sain paketin käsiini pimeänä vuorokaudenaikana, enkä toki malttanut odottaa näiden paikoilleen asettelua. Harmaat, omalla nimellä varustetut pyyhemerkit näyttävät tässä ruskealla pohjalla ja keinovalon alla vähän eriltä kuin oikeasti, mutta wc:n mustaa kaakelipintaa vasten yhdistelmä on oikein toimiva. Vessassakin oli hiukan ongelmia tuon valon kanssa…

Puine_pyyhemerkki

Kyltit ja merkit olivat kaikinpuolin huolellisesti tehtyjä ja helppo kiinnittää seiniin ja oviin, tervetuloa-kylttiä lukuunottamatta niissä oli kaksipuolinen tarra valmiina. Näihin ajattomiin puukyltteihin ei voi olla kuin tyytyväinen.

Muita ihania Puine-verkkokaupassa:

Tekstikyltti esimerkiksi huoneen seinään tai oveen
Emuu-korvikset
Kuvataulu
Kranssit

…ja ihan selvyyden vuoksi, tämä ei ole maksettu mainos (kuten ei mikään muukaan postaus, ellei toisin mainittu). Tykkäsin näistä vain niin kovasti. <3

Puine.fi

kädet-pyyhemerkki

Kampaus: niskaletti

Tavallinen ponnari ja sotkunuttura ovat helppoutensa puolesta aivan parhaita kampauksia. Mutta myönnettäköön: ilman minkäänlaista twistiä tai kuohkeutusta ne ovat helposti myös laimeita ja latteita. Itsekin sorrun joka toinen päivä tavalliseen ponnariin, mutta jo pienellä muutoksella saa itselleen vähän erilaisen pääpäivän: niskanuttura on raskanletti niskasta päin tehtynä.

niskaletti02

niskaletti03

Niskaletti on tehtävä pää alaspäin, mutta sen tekeminen ei kestä kauan. Olennaista on se, että ranskanletti on jo sen verran selkärangassa, että letin osaa tehdä ilman peiliä ja silmät kiinni, muuten saattaa hermot mennä ja ärräpäät lennellä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä letti on siis aivan normaali ranskanletti, joka vain aloitetaan ohimon sijaan niskasta. Jotta letti pääsee oikeuksiinsa, kannattaa ponnarille jäävät hiukset sitoa esimerkiksi sotkunutturalle. Oma letti ei jatku tässä kovinkaan ylös, mutta tältä Lainey Marie Beautyn videolta voi katsoa paitsi tekniikkaa, myös söpön rusetin, jonka jäljelle jäävistä hiuksista voi tehdä. Oma hiusten pituus ja  ei toistaiseksi riitä tuollaiseen kampaukseen.

niskaletti04

Suurin haaste omassa tukassa on tällä hetkellä se, että hiuksia on niin monen pituisia. Kuten näkyy, latvat on mahdoton saada siististi nutturan alle piiloon, ja niitä sojottaa vähän joka puolelta. Pientä apua tuo värikäs donitsi, joka peittää alleen pinniviidakon ja osan hiustupsuista. Lopputulos ihan ok, vai mitä olette mieltä? :)

Kivaa viikonloppua!

/Riikka

Aiemmat vinkkini helppoihin kampauksiin:

Päätä kiertävä ranskanletti
Joka sään sotkunuttura
Helpot köysiletit

niskanuttura01

Kuvat: Mira Lahtinen

(Yllättävän) rentouttavaa puuhaa – palapelit

 

Arjen keskelle on mukava löytää välillä jotakin rentouttavaa, uutta puuhaa. Vähän yllättäen löysin tällaisen, vuosia sitten unohduksiin jääneen ”harrastuksen” palapelien rakentamisesta. Onnistuin koukuttamaan tämän puuhan pariin paitsi itseni, myös toisen R:n.

Rakensin palapelejä paljon nuorena, mutta jossain vaiheessa niiden tekeminen jäi kokonaan. Yhdistän palapelin rakentamiseen erityisesti joulun ajan, sillä usein joku perheenjäsenistä sai palapelin, tai sellainen tuli joulupukilta koko perheen yhteiseksi joulunajan puuhaksi. Lasten palapelejä tuli tietysti tehtyä yhä uudelleen ja uudelleen (suosikkini oli My Little Pony), mutta vähän isompana rakensin yhdessä äidin kanssa yhden jos toisenkin 1000 palan palapelin.

20180131_200212_HDR

Joulupukki ei tuonut viime jouluna aikuisten palapeliä, mutta lasten version bonuslapselle. Siitä se ajatus sitten lähti. Kirjakaupasta löytyi ”sopivan haastava” 2000 palan Las Vegas, jossa riittikin pähkinää purtavaksi koko tammikuun ajaksi. Palapeliä ei tullut suinkaan tehtyä joka päivä, vaan sopivissa väleissä silloin kun ehti. Erityisen palauttavaa se oli sellaisina päivinä kun pää oli ollut koetuksella pitkän työpäivän ajan – päätä tämäkin vaatii, mutta ihan eri tavalla. Otollisin aika palapelin tekemiseen oli silti viikonloppujen valoisat ajat, sillä keinovalossa värisävyjen tiirailu oli vähän turhauttavaa.

palapelin_kokoaminen

Las Vegas saatiin valmiiksi eilen, ja tänään käytiin ostamassa Forum Romanum – jonkinlainen koukku näiden tekemiseen siis kehittyi. Palapelien tekeminen on käsittääkseni aikuisiälläkin yhdistettävissä aivojumppaan samaan tapaan kuin esimerkiksi ristikot, mutta voi palapeleihin yhdistää myös nykyaikaan jopa eksoottisen piirteen: tätä on mahdoton tehdä nopeasti. Vastausta ei voi (kai?!) hakea Googlesta tai YouTubesta, vaan on pakko keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan. Pysyä paikoillaan ja sovittaa paloja kärsivällisesti paikoilleen. Ihan tervetullutta vaihtelua, aikuisillekin. Niskat palapelejä tekemällä voi toki silti saada jumiin, joten palastelun pariin kannattaa syventyä korkeintaan tunniksi kerrallaan. Suosittelen! 👍🏼

/Riikka

20180203_124959_HDR

Arjen helpotus: parhaat siivousaineet

 

Koska arki on se elämä mitä suurimmaksi osaksi elämme, kirjoitan tänä torstaina perustavanlaatuisen arkisesta aiheesta, nimittäin siivousaineista. Sillä niitähän me kaikki tarvitsemme. Mutta mikä olisi kaikenkattavasta valikoimasta se paras siivousaine? Pärjäänkö muutamalla erilaisella?

Erilaisia siivousaineita todella on valtavasti. Jo pelkästä lähikaupasta löytyy usein jos jonkinlaista ihmeainetta, puhumattamaan supermarkettien metriä pitkistä hyllyriveistä. Jokaiseen siivouskohteeseen on olemassa oma aineensa, mutta kysyä sopii, ovatko ne kaikki tarpeellisia. Onko kodin kaikki pinnat ylipäätään niin likaisia, että ne kaipaavat kemikaaleja puhdistuakseen? Onko omassa kodissa niin paljon erilaisia pintoja ja siivouskohteita, että niitä jokaista varten tarvitsee oman ihmeaineensa?

Oli aika, jolloin ostin itse suurinpiirtein joka ikiseen siivottavaan asiaan oman pesuaineen: keittiö, vessanpytty, sauna, ikkunat, vaikeat tahrat, rasvatahrat, lattianpesuaine materiaalin mukaan, keraaminen liesi, uuni… Sen lisäksi kaappia täytti tietysti myös erilaiset pyykinpesuaineet sekä huuhteluaineet.

Jossain vaiheessa pesuaineiden määrä väheni hiljalleen. Ymmärsin, että oman kodin tahrat ovat usein paitsi helppoja puhdistaa, tepsii niihin myös samat aineet, oli siivouksen kohde mikä tahansa. Ei ole mitään järjellistä syytä, miksi esimerkiksi vessassa tarvitsisi käyttää eri pesuainetta kuin keittiössä. Tiettyjen pintojen siivoukseen ei edes tarvitse mitään pesuainetta:  laminaattilattian pintaan muodostuu kalvo, jos sitä pesee saippuavedellä. Näiden syiden lisäksi turha kemikaalien käyttö ja ympäristön kuormittaminen pesuaineilla tuntuu sekin pahalta.

Omassa siivouskaapissa on edelleen liuta erilaisia aineita, mutta ostan nykyään enää muutamaa kestosuosikkia, joita pääasiassa käytän oman kodin puhdistuksessa. Kaapin sisältö huvetkoon hiljalleen; uusia ihmeaineita en sinne enää tarvitse. Tässä alla omat siivousainesuosikkini.

Universal Stone

Yksi ehdoton siivousaine, jota pidän aina kaapissa, on Universal Stone, yleispuhdistusaine melkein mille tahansa kodin pinnalle. Olen pessyt tällä lavuaarit kiiltäväksi, poistanut kalkkisaostumia, puhdistanut pinttynyttä likaa… Ei tule montaa asiaa mieleen, mihin Universal Stone ei olisi tepsinyt. Parasta tässä pesuaineessa on myös se, että jonkin pinttyneen lian peseminen ei ole hampaat irvessä hinkkaamista, vaan tämän avulla lika lähtee oikeasti tosi kivuttomasti. Pesukiven mukana tulee myös pari karkeapintaista pesusientä, joilla pesukiveä on helppo käyttää. Erityisen tehokas ja lisäksi myös ympäristöystävällinen tuote.

Universal_stone

Universal Stonea myydään ainakin Prismoissa, ja vaikka purkki maksaa reilut parikymppiä, voittaa tämä tehossa ja riittoisuudessa muut aineet mennen tullen. Tuotteen kotisivulta löytyy aika mukavasti lisätietoja niille, jotka kiinnostuivat.

Pyykkietikka

Toinen oma suosikki, jota en ole varsinaiseen kodinsiivoukseen vielä käyttänyt, on ekologinen ja riittoisa pyykkietikka. Käytän tätä nykyään huuhteluaineen tilalla, ja olen koukussa! Tällä aineella saa pyykkiin raikkaan tuoksun, oli kyse sitten treenivaatteista tai peruspyykistä. Kosteana pyykki tuoksuu vähän etikalta, mutta vaatteiden kuivuttua etikan haju haihtuu ja jäljelle jää mieto ja raikas tuoksu.

pyykkietikka

Näitä on olemassa paitsi eri merkkisiä myös eri tuoksuisia, sekä miedolla että vähän voimakkaammallahajusteella.  Mulla itsellä on La Pere Pelletier Ambre (meripihka) sekä Murena Decon Sitruskukka sekä Monoi-kukka. Edellä olevista linkeistä löytyy Murenan verkkokauppa, mistä näitä ainakin saa tilattua, mutta näitä bongaa kyllä helposti muutenkin eri  kivijalkaliikkeistä.

Method

Yleispuhdistusaineena yksi ehdottomista suosikeistani on Methodin tuotteet. Käytännössä Methodin pumppupullo on kädessä keittiön ja ruokapöydän pintoja pestessä, mutta myös kodinhoitohuoneessa ja vessassa tai ylipäätään silloin, kun jonkin pinnan puhdistus kaipaa kevyesti puhdistusainetta. Methodin tuotteiden ehdotonta plussaa on niiden raikkaat ja kevyet tuoksut, mutta myös pumppupullojen kaunis ulkonäkö sekä ekologisuus. Omassa käytössä on tällä hetkellä tämä verigreippi.

Method_siivousaine

Maison Belle

Toinen esteettisesti kaunis ja ekologinen pesuainesarja on Maison Belle, jonka valikoimasta mulla on tällä hetkellä käytössä käsitiskiaine. Luontoystävällinen tuotesarja tämäkin, ja joukossa on monentuoksuisia kodinpesuaineita. Mulla on ollut myös esimerkiksi tämä ”All Purpose” pesuaine, joka oli ensinnäkin todella riittoisa, mutta lisäksi todellakin kaikkeen sopiva pesuaine.

Maison_Belle_pesuaine

Käytännössä pärjään siis hyvin muutamalla eri siivousaineella. Method yleispuhdistukseen, Universal Stone perusteellisempaan puhdistukseen ja vaikeisiin tahroihin, Maison Belle tiskeihin (ja lasipintoihin) sekä pyykkietikat huuhteluaineena ja tarvittaessa myös yleispuhdistusaineeksi.

Mainitsematta jäivät vielä varsinaiset pyykinpesuaineet, joiden käytössä on vähän enemmän variaatiota, ja niitä toki pitää ostaa paljon useammin kuin siivousaineita. Viime aikoina olen käyttänyt vaihdellen LV:n, Miniriskin ja Erisanin pesuaineita, joissa on ympäristömerkki ja jotka eivät ärsytä herkkää ihoa.

Joten kyllä – muutamilla tehokkailla aineilla pärjää varmasti oman kodin siivouksessa. Valikoimissa on myös monia luonnonmukaisia tuotteita, jotta kemikaaleille altistumista voi edes yhdessä asiassa omalta osaltaan vähentää. Kuten sanottu, siivota kun pitää kuitenkin, niin miksei sitä tekisi muutamalla sellaisella siivousaineella, jotka todella toimii?

/Riikka