Kaikki kirjoittajan Riikka artikkelit

Meidän hääkutsut – ideointi ja toteutus

Meidän häät lähestyy, jännää!!

Mulla oli tarkoitus jo maaliskuussa kirjoittaa tänne blogiin meidän hääkutsuista, mutta muiden arjen kiireiden ajaessa edelle tämä siirtyikin huhtikuulle. Kutsuista kirjoittaminen on kuitenkin siinä mielessä ajankohtaista juuri nyt, että viimeinen häihin ilmoittautumispäivä on käsillä. Pian tiedetään tarkalleen, ketkä kaikki meidän häihin pääsevät osallistumaan, sen jälkeen voikin alkaa suunnittelemaan pöytäjärjestyksiä ja muita yksityiskohtia. Kivaa!

Me aloitettiin kutsujen suunnittelu ja toteutus heti alkuvuodesta, ja kutsut lähtivät matkaan helmikuun alussa. Save the Date -kortteja me ei lähetetty ollenkaan, koska omasta mielestäni ne on vähän tarpeettomat. Ainakin meidän tapauksessa, kun päivästä on monien kanssa ollut muutenkin puhetta. Kutsut olivat perillä kolmisen kuukautta ennen häitä, joten päivän varaamiseen jäi joka tapauksessa reilusti aikaa.

hääkutsu03

Meillä oli kutsujen suunnittelussa suurena apuna mun kaaso Annika, joka graafisena suunnittelijana taiteili kutsun kanteen nimemme ja suunnitteli myös kääntöpuolen ilmeen. Kannen kuva taas on peräisin syksyn kuvauksista, jotka Sander meille toteutti. Lopullinen kutsu on juuri sitä mitä haimmekin – yksinkertaista, selkeää ja kaunista, mukana ripaus kevään tuntua.

hääkutsut

Varsinaisen hääkutsun pidimme mahdollisimman simppelinä – kuten kutsun kuuluu ollakin: mitä, missä, milloin, kuka kutsuu, koska vastausta toivotaan ja mikä pukukoodi on. Kaikki muu tieto tuli erilliseen hääinfoon, jonka teimme tavalliselle A4:lle. Hääkutsuideoita googlatessa ja Pinterestiä selatessa eteen osui vaikka minkälaisia hienoja ideoita yksityiskohtineen, mutta paperituotteet eivät olleet kuitenkaan se, johon halusimme upottaa ihan tolkuttomasti rahaa. Myös siksi kutsujen kokonaisuus pidettiin melko yksinkertaisena.

hääkutsu

Hääinfon kirjoittaminen oli selvästi hankalampi homma, kun yritimme miettiä, mikä kaikki olisi tarpeen ilmoittaa, ja mikä toisaalta on turhaa. Lopullisen version sisältöä:

  • Muistutus ilmoittautumisesta (mihin mennessä mukaan ilmoittautumista tai estyneisyydestä ilmoitusta toivotaan, samassa yhteydessä voi ilmoittaa erityisruokavalioista)
  • Häämme tulevat olemaan pääosin aikuisten häät: selvyyden vuoksi toimme myös tämän esiin infossa
  • Pintapuolista tietoa majoitusvaihtoehdoista niille, jotka haluavat yöpyä Salossa häiden aikaan
  • Vihkimisestä ja juhlan kulusta sen verran, että ilmi käy juhlan luonne (lämmin ruoka tarjoillaan, häissä on livemusiikkia), kuinka pitkä matka kirkolta on juhlapaikalle, kirkon sekä juhlapaikan osoitteet ja tieto, että juhlapaikalla on tarvittaessa parkkipaikkoja
  • Häiden ohjelmaan liittyen toive, että jos haluaa varata aikaa ohjelmanumerolle, voi siitä ilmoittaa etukäteen hääparille
  • Muistamisesta – mitä toivomme mahdolliseksi häälahjaksi
  • Meidän yhteystiedot
  • Tieto kaasoista ja bestmaneista

Mitä enemmän hääinfoa mietti, sitä enemmän meni ajatuksissa solmuun sen suhteen, mitä siinä tarvitsee olla ja mitä ei. Viimeisistä häistä, joihin olen itse osallistunut, on jo useampi vuosi, enkä oikein muistanut mitä niissä on lukenut. Mikä on hääinfossa itsestäänselvyys ja mikä taas vaatii tarkennusta? Hetken mietin esimerkiksi erillisen kartan piirtämistä, jonka kautta kävisi ilmi reitti kirkolta juhlapaikalle, mutta toisaalta; kaikilla on nykyään Google Maps, mistä asian saa helposti katsottua, samoin kirkolla on vielä tilaisuus tiedustella reittiä jos tarvitsee. Ainut asia, jonka olisi vielä voinut kutsuun lisätä, oli ehkä tuo pukukoodi kutsussa (mitä pukukoodi tumma puku tarkoittaa).

Hääkutsujaan suunnitteleville: erittäin näppärä ja kaikenkattava infopaketti kutsujen laatimisesta löytyy Makea hääblogista – täältä kannattaa katsoa valmiita pohjia sekä tietoa hääinfon laatimisesta!

Kaikkineen kutsussa kannattaa pitäytyä omalle tyylille uskollisena ja miettiä jo kutsujentekovaiheessa tulevien häiden mahdollista teemaa, tyyliä tai muita yksityiskohtia. Meidän häillä ei mitään erityistä teemaa ole, mutta ehkä keep it simple -ajattelu sopii kutsua myöten meidän häiden ”teemaksi”. Kevään värit ovat toivottavasti myös sään puolesta toukokuussa meille suotuisat, ja häiden ajankohta käy ilmi jo kutsussakin vihreiden lehtien muodossa.

Hääkutsujen lähettäminen oli kyllä hyvin selkeä, konkreettinen askel hääjuhlien suunnittelussa. Varsinkin nyt, kun ilmoittautuminen menee umpeen, alkaa pikkuhiljaa jännittää tärkeän päivän lähestyminen. Vielä en ole ehtinyt kehittää itselleni mitään erityistä häästressiä, mutta ehtiihän tässä vielä. ;)

Palaan suunnitelmien pariin taas myöhemmin – mistä häihin liittyvästä haluaisit erityisesti kuulla? :)

/Riikka

Kevätloma Rukalla – parhaat palat

Heippa pitkästä aikaa! Viikot vierii, ja blogi on jäänyt muiden asioiden jalkoihin. Viimeisen kuukauden aikana on tullut myös lomailtua monen monta päivää, ensin talvilomalla ja sitten pääsiäislomalla. Kevättalvi on kulunut eteenpäin hurjaa vauhtia, ja kevään jännittävin päivä, eli meidän häät, on jo ihan nurkan takana! Jännää!

Nyt kuitenkin vielä takaisin meidän Rukan reissun tunnelmiin, vaikka tästäkin on jo lähes pari viikkoa aikaa.

rukalla_19

Loma Rukalla oli mulle ensimmäinen, samoin vierailu Kuusamossa tai siellä päin Suomea. Suomen itäraja, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa olivat mulle täysin koskematonta seutua, joten oli kiva päästä näkemään sitäkin osaa Suomesta.

Maaliskuussa etelässä alkaa jo odottaa kevättä, mutta tuolla pohjoisessa oli jotenkin selvempää että talvi on ja pysyy vielä ja sitä varten sinne toki osittain mentiinkin, viihtymään talvilajien parissa.

Meidän nelihenkinen porukka matkasi Rukalle auton kanssa, ja siksi matkaan lähdettiin jo keskellä yötä. Matkaan kului silti tietysti tunti jos toinenkin, kokonaisuudessaan 13 taukoineen. Autossa matkustaminen tai pitkät matkustusajat ylipäätään eivät ole mulle kovin suuri nautinto, mutta onneksi siihen on vähän vuosien saatossa tottunut. Perille saapuminen on aina pieni helpotus.

rukalla_12

Meidän lomat pohjoisessa ovat aina olleet aika aktiivisia – paljon laskettelua, hiihtämistä tai jotain muuta vauhdikasta, kuten moottorikelkkailua. Tänäkin vuonna lasketeltiin, mutta vähän vähemmän kuin viime vuosina. Itse olin mäessä kahtena päivänä, molemmilla kerroilla suksilla.

rukalla_03

Vielä en uskaltanut lautaa kokeilla (suksienkin kanssa on vielä vähän tekemistä), vaikka se vaihtoehtona vähän houkuttelikin. Uskalsin (kuulemma) laskea taas vähän rohkeammin viime vuoteen verrattuna, harmi vaan ettei laskupäiviin osunut yhtäkään todella aurinkoista päivää. Laskettelun lomassa tuli käytyä moneen kertaan laskettelurinteen kodassa  paistamassa makkaraa ja juomassa kaakaota.

rukalla_02

Yksi loman huippuhetkistä (kirjaimellisesti) oli meidän retki Riisitunturin kansallispuistoon Posiolla. Tuo lomapäivä oli säältään aivan täydellinen ja maisemat ja tunnelma Riisitunturilla jotakin todella hienoa.

rukalla_07

Maisemat olivat kerta kaikkiaan upeat, tuolla mieli ja sielu todella lepäsi. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka Kuusamon seudulla lomailevat. Rukan keskuksesta Riisitunturille on noin kolmen vartin ajomatka, mutta tuon etäisyyden ajaminen kyllä kannatti.

rukalla_05

Lähdimme matkaan lumikenkien kanssa, vaikka näin suositussa kohteessa tunturilla olisi varmasti pärjännyt ilmankin . Suosiosta huolimatta kyseessä on niin suuri alue, että ahdasta ei todellakaan tullut, ja tunturin huipulla oli silminkantamattomiin koskematonta luontoa.

rukalla_06

Näissä maisemissa ei voinut kuin hymyillä. Täällä tuli varmasti myös otettua eniten kuvia, kuten näkyy…

rukalla_09

Riisitunturilla oli monipuolisesti eripituisia kävelyreittejä. Me valitsimme yhden lyhyimmistä reiteistä, joka lyhyydestään huolimatta oli silti aivan riittävän pitkä, lumikenkien kanssa kävely kun on vähän raskaampaa kuin tavallisten kenkien kanssa. Taukopaikalla oli mukava paistaa taukomakkarat, juoda kuumaa juomaa ja paistatella auringossa. Kaikkineen lumikenkäily Riisitunturilla kesti meillä nelisen tuntia.

rukalla_08

rukalla_13

rukalla_01

Laskettelun ohella yksi suosituimmista aktiviteeteistamme oli ehdottomasti hiihtäminen. Hiihdin itsekin ihan ennätyspaljon – mulla on mennyt vuosikausia, joina en ole hiihtänyt metriäkään, ja nyt viimeisten parin vuoden aikana minut on houkuteltu takaisin lajin pariin. Tällä kertaa hiihdin talviloman aikana n. 35 kilometriä.

rukalla_10

Voi pojat, kyllä hiihdonkin kanssa tuli sellainen tykkään – en tykkää -tykkäänpäs -reaktio. Välillä se oli ihan hanurista – ei luistanut tai sitten lipsui, ylämäkiä oli lähes mahdoton päästä ylös, alamäet hirvittivät ja niin edelleen. Mutta sitten niissä hetkissä, kun pääsi edes kohtalaisesti eteenpäin, aurinko paistoi ja hiljainen latu hohti valkoisena, oli se itse asiassa ihan mukavaa.

rukalla_14

Täysin ilman onnettomuuksia ei selvitty tänä vuonna, sillä lähtöä edeltävänä päivänä kaaduin hiihtoladulla, alamäessä, vieläpä melko kovassa vauhdissa. Onneksi mitään luita ei mennyt poikki, mutta naama oli (on) vähän ruvella ja ”jälkitautina” tuli myös lihasrevähdys, joka ei meinaa helpottaa oikein vieläkään.

rukalla_15

Kaatumisesta sisuuntuneena kävin loman lopuksi ostamassa ikiomat sukset – tähän asti kun on menty lainatuilla ja vuokratuilla. Kyllä nyt kelpaa! Näillä suksilla suksin toivottavasti loppuelämän. Nyt kun tämä talvi on jatkunut vielä huhtikuulle asti, niin pääsiäisenä pääsin uusien suksien kanssa hiihtämään myös täällä etelässä.

rukalla_17

Kokonaisuudessaan yksi loman hauskimmista jutuista oli  tämä alla olevan kuvan tunnelma: koko viikko kerrasto päällä, lämmin pipo päässä ja toppahousut jalassa. Se, jos  mikä, oli todella rentouttavaa.

/Riikka

rukalla_11

Ripsien ja kulmien värjäys – sekä ajatuksia meikkaamisesta

 

Luin pari päivää sitten Sunnuntaimedian mainion postauksen meikkaamisesta. Reetta kirjoitti tekstissä auki monta asiaa, joita olen itsekin usein pyöritellyt päässäni: miksi aina on ”pakko” meikata? Miksi meikkaamatta jättäminen tuntuu erityisen (uhka)rohkealta teolta? Miksi miehet eivät näytä  ilman meikkiä väsyneiltä? Oi miksi, miksi, miksi?

Arkimeikkini ei ole raskas, eikä sen tekemiseen mene aamuisin kymmentä minuuttia kauempaa. Silti se vie aamustani ajallisesti leijonanosan. Usein nukun niin pitkään kuin suinkin mahdollista, ja siitä kärsivät kaikki aamurutiinini. Tuntuu nololta kirjoittaa tämä: priorisoin arkimeikin aamupalan edelle, ja siksi paniikissa kyhätty aamiainen tulee usein syötyä automatkalla tai junassa, jos silloinkaan. Meikki tulee aina tehtyä. Häpeällistä, tiedän.

Joissakin asioissa on menty eteenpäin. Nuorempana meikki oli minulle maski, jotakin minkä taakse kätkeytyä. Olen aina ollut tietyllä tavalla herkkä ihminen, ja siksi jännittävät tai hämmentävät tunnetilat ovat aina näyttäytyneet naamallani kirkkaana punana – tätä peittelin ennen mahdollisimman peittävillä meikkivoiteilla. Sittemmin olen saanut kai enemmän itsevarmuutta, mutta toisaalta myös fiiliksen siitä, että tietyissä asioissa on aivan sama mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Puna poskilla siis näkyköön jos näkyy – joku on joskus sitä paitsi kirjoittanut, että punastuminen on merkki ihmisen aitoudesta ja vilpittömyydestä.

kulmat_ja_ripset04

Nykyään meikki on arjen rutiini, jotakin mitä ilman näytän oudolta, nuhjuiselta, kipeältä (!) tai harmaalta hiireltä. Arkimeikkini koostuu kevyestä CC-voiteesta, kulmakynästä, ripsarista, aurinko- ja poskipunasta sekä huulipunasta, ei siis kovin monesta tuotteesta. Yritän panostaa terveeseen ihoon ja meikin tarkoituksena on nykyään kuulas, raikas lopputulos. Olen myös siinä iässä, että liika meikki vain vanhentaa – yksi syy lisää meikata vähemmän. Yksi osa raikasta ulkonäköä ovat huulipunat, jotka olen löytänyt vasta joitakin vuosia sitten. Ne tuovat ulkonäköön väriä ja särmää, ja niiden käyttö on myös yllättävän helppoa.

Toki meikkaaminen on silloin tällöin myös aidosti hauskaa. Varsinkin kun sen saa tehdä muulloin kuin arkiaamuisin kuudelta. Arkisin on kuitenkin mukava päästä helpommalla. Siksi parin viikon takainen käynti kosmetologilla oli erityisen hyödyllinen.

kulmat_ja_ripset01

Otin nimittäin viime kosmetologikäynnillä kestovärin sekä ripsiin että kulmiin. Olin unohtanut, kuinka paljon se helpottaakaan elämää! Huokeahintainen toimenpide (ainakin ripsipidennyksiin ja microbladingiin verrattuna) on hintansa väärti ja helpottaa todella paljon juuri arkimeikin tekoa. Varsinkin ensimmäisen viikon aikana ripsiväriä tai kulmakynää ei käytännössä tarvitse ollenkaan. Ero varsinkin luomuripsiin on itselläni niin suuri, että omia ripsiä tuli katsottua peilistä monta kertaa ensimmäisen illan aikana: ovatko nämä todella mun omat? Sama juttu kulmien kanssa; en tiennyt omaavani niin tuuheita kulmia, kun ennen suuri osa niistä oli vaaleudessaan ”hukkunut”  ihon väriin.

Nyt jäkikäteen harmittaa, etten ymmärtänyt ottaa itsestäni kuvaa luomuvärisillä ripsilläni ja kulmillani – olisi ollut hauska verrata näitä keskenään. Tässä postauksessa kuitenkin muutama kuva heti värjäyksen jälkeen. Näissä kuvissa minulla ei ole ripsiväriä eikä kulmakynää lainkaan. Arkimeikissä voi siis keskittyä ihonvärin tasoittamiseen ja huulipunaan! Halleluja!

kulmat_ja_ripset

Väri ei tietysti ole kulmissa tai ripsissä ikuinen, sillä väri haalenee sitä mukaa kun kasvoja pesee päivittäin. Sen lisäksi sekä ripset että kulmakarvat kasvavat vähitellen, ja molempia myös irtoaa päivittäin. Yleisesti ohjeistetaan, että värjääminen kannattaa toistaa kuukauden välein, mutta tässä on varmasti yksilöllisiä eroja. Toisilla väriaine jämähtää karvoihin paremmin kuin toisilla. Omasta värjäyksestäni on nyt reilut kaksi viikkoa aikaa: kulmiin en ole käyttänyt värjäyksen jälkeen väriä lainkaan (ainoastaan näppärää kulmageeliä joilla kulmat eivät harota joka suuntaan), ripsiväriäkin paljon vähemmän kuin ennen värjäystä.

Suosittelen tätä toimenpidettä siis lämpimästi niille, jotka toivovat arjen meikkaukseen helpotusta. Kuten sanoin, varsinkin tällaiselle luonnostaan blondille on hämmentävä huomata, miten pitkät omat ripset ovatkaan, että itsellä on alaripsetkin olemassa, ja että kuinka paljon kulmakarvojakin on ihan omasta takaa.

Kulmien ja ripsien kestovärjäyksestä
  • Värjäys ei itsessään ole erityisen epämiellyttävä kokemus, vaikka toimenpiteessä ollaankin silmien kanssa tekemisissä – osalle meistä kaikki silmiin liittyvä sorkkiminen on inhottavaa. Lähes koko värjäyksen ajan saa kuitenkin maata silmät kiinni. Toimenpiteen epämiellyttävin osuus on se, kun väriaine pyyhitään ripsistä. Tässä tilanteessa väriainetta saattaa päästä hieman silmiin, ja tottakai se kirvelee. Hyvä kosmetologi osaa kuitenkin poistaa värin nopeasti ja tehokkaasti, eikä silmien kirvely muutenkaan kestä pitkään.
  • Värjäys on nopeasti ohi. Yleensä kosmetologi varaa tähän aikaa 30 minuuttia. Värjäys maksaa paikasta riippuen n. 20-30 €.
  • Jos haluat, voit toki värjätä vain jommat kummat, ripset tai kulmat.
  • Kosmetologi osaa valita sinulle sopivan kulmien ja ripsien värivahvuuden, sitä ei tarvitse itse osata päättää. Minulla ripsiin on lähes poikkeuksetta laitettu sini-mustaa väriä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lopputuloksena olisi siniset ripset. Tällä väriyhdistelmällä vain tulee intensiivisin lopputulos.
  • Heti värjäyksen jälkeen varsinkin kulmat saattavat näyttää omaan silmään liian voimakkaan sävyisiltä. Ei kannata pelästyä – väri tasoittuu päivän-parin aikana.
  • Kestovärin yhteydessä kosmetologi siistii halutessasi myös kulmat muotoonsa. Kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus, sillä kosmetologi löytää kulmiin usein hyvän, kaarevan muodon. Varsinkin, jos kulmien nyppiminen on päässyt unohtumaan viime kuukausina.

/Riikka

 

Kihara tukka ilman kiharrinta

Kihara tukka ei ole aina kihartimesta kiinni. Helppo ja hellävarainen keino tehdä kiharat tulee tässä: tee illalla kaksi ranskanlettia pään molemmin puolin, ja avaa ne päivän päästä aamulla. Tällä keinolla saat kampauksen kahdeksi päiväksi: ensin tyttömäiset letit, sitten ilmava kiharapilvi.

kiharakampaus03

Käytännön toteutus on hyvin yksinkertainen: tee kosteisiin hiuksiin jakaus keskelle päätä ja sido hiukset kahdelle ponnarille. Tee sitten molemmille puolille päätä ranskanletti (ohjeet esim. tällä videolla).Lettien solmimiseen suosittelen silikonihiuslenkkejä (löytyy esim. Cailapilta), niillä latvat saa paljon sirommin solmittua kuin tavisponnarilla. Olen tehnyt nämä letit viime aikoina usein juuri pestyihin hiuksiin illalla, ja nukkunut sitten letit päässä yön yli. Tiukkaan sidotut letit pysyvät kiinni hyvin, ja viimeksi meninkin lettikampauksen kanssa töihin seuraavana päivänä. Aamulla kiinnitin kampauksen hiuslakan avustuksella, muuten kampaus oli tyyliä ”suoraan sängystä ylös”.

kiharakampaus04

Olen saanut palautetta, että ranskanletti tai mikä tahansa letti on vaikea tehdä omaan päähän – harjoittelua se toki vaatii. Olen tehnyt tuota itselle niin tuttua ”kokopäälettiä” lähes lapsesta saakka, ja siksi se toimiikin niin monen kampaukseni pohjana, se kun on muotoutunut itselle helpoksi. Tähän pulmaan ei siis taida auttaa mikään muu kuin ahkera harjoittelu. Pikkuhiljaa sormet kyllä tottuvat hiuksen letittämiseen. :)

kiharakampaus07

Avatut letit ovat hiuslaadusta riippuen sitä kikkarammat, mitä pienempää lettiä olet jaksanut sitoa. En ole itse käyttänyt pestyihin hiuksiin ennen letitystä mitään hiustuotteita, mutta valmiiden lettien päälle suihkautin aamulla voimakasta hiuskiinnettä. Muotovaahto tai jokin muu rakennetta antava tuote kosteaan tukkaan voi myös auttaa lopputuloksen voimakkuutta hakiessa.

lettikihara07

Letityskiharoista ei saa enkelikiehkuroita, mutta mielestäni kuitenkin aika kivat, melko loivat kiharat, joka piristää ilmetta ilman kovin suuria ponnistuksia. Kannattaa muuten suihkuttaa hiuskiinnettä myös vasta-avattuihin letteihin. Onnistuneen kiharapäivän jälkeen tukka onkin melko loistavaa matskua muhkealle sotkunutturalle.

/Riikka

lettikihara02

lettikihara01

Kuvat: Lotta Kinnunen / Mira Lahtinen

Helmikuu kuvina

 

Helmikuu takana, kevät edessä! Vaikka alkuvuosi itsessään on hujahtanut ohi pikakelauksella, on talvi kokonaisuudessaan tuntunut silti pitkältä. Tervetuloa siis maaliskuu, talviloma, valo, aurinko ja kevätkelit!

Helmikuuhun sisältyi ystävien tapaamista, häiden suunnittelua ja paljon ihan tavallista arkea. Kävin juuri läpi helmikuussa puhelimeen ottamani kuvat, ja jouduin toteamaan saman, minkä olen todennut jo niin pitkään. Miksen otan nykyään niin vähän kuvia ihmisistä? Maisemista ja ruoasta kuvia on vaikka miten, mutta ystävien kanssa tapaamisista, illanvietoista ja yökyläilyistä ei juurikaan. Ne ovat kuitenkin niitä hetkiä, jotka herättävät jälkikäteen eniten tunteita ja muistoja. Tässä siis missio kevättä varten: ota enemmän kuvia tärkeistä hetkistä ja ihmisistä (ei somea, vaan itseä varten).

hääkutsut

Helmikuussa usea häihin liittyvä asia saatiin pois to do -listalta. Kutsut lähtivät matkaan (tästä tulossa blogiin lisää maaliskuussa), varasin ajan tapaamiseen kanttorin kanssa kirkkomusiikin valintaa ajatellen, ja myös potentiaalisia hääviinejä ja -kuohuvia maisteltiin parissakin eri yhteydessä. Helmikuussa tapasimme myös cateringin kanssa, joten ruoan suhteen melkein kaikki onkin jo selvää. Helmikuussa postilaatikkoon tipahti myös monia kiinakrääsä-nyssyköitä, joita olin tammikuun aikana tilannut. :D Tarkoituksena oli – ja on edelleen – pitää koristelut yksinkertaisina, mutta muutamia juttuja tuli tilattua siitä huolimatta. Niistäkin juttua myöhemmin…

juhlaa

Häihin liittyen järjestimme illanistujaiset kaasojen ja bestmanien kesken täällä meillä, mutta tuostakaan illasta ei sitten tullut otettua yhtäkään kuvaa… paitsi tämä kuva juuri pestyistä viinilaseista sekä leipomastani tiikerikakusta. <:)

tiikerikakku

Helmikuu on ollut luminen, helmikuun loppu erityisen kylmä. Lunta on ollut sekä Salossa että Turussa mukavasti koko kuun ajan, joka on tietysti valostuttanut ja helpottanut talvifiilistä. Helmikuun aikana päivä on myös pidentynyt ihan hurjasti! Kuun alussa oli vielä aikaisin aamulla pilkkopimeää, samoin kotiin saapuessa, nyt kuun lopussa molemmissa päissä on valoisampaa. Aurinkokin on paistanut varsinkin loppukuun puolella monena päivänä. 😎

helmikuu_sää_2018

helmikuu_maisema

Myös heti joulun jälkeen iskenyt palapelikuume sai jatkoa helmikuussa, kun teimme toisen 2 000 palan palapelin valmiiksi juuri pari päivää sitten. Palapelien terapeuttisuudesta kirjoitin täällä.

20180203_124959_HDR

Yhden viikonlopun vietimme Nurmijärvellä kavereiden luona (mistä ei tietenkään ole kuvia), ja sitä ennen kävimme pitkästä aikaa Halikon Design Hillissä kahvilla. Vähän kalliimpi kahvilakäynti, mutta tosi hyvät kakut, annokset itsessään ovat kuin taideteoksia, ja vierailun ohessa tulee suuri houkutus jäädä myös ostoksille.

Design-Hill

Pienen pienin askelin mennään eteenpäin myös kodin sisustuksessa, kun sain vihdoin kyltit ja pyyhemerkit kotona paikoilleen. Sisustukseen ja myös kodin pintaremontteihin olisi paljonkin ideoita, mutta toistaiseksi kaikki suunnitelmat on ollut pakko laittaa jäihin, sen verran ison loven häät tekevät budjettiin. Katsotaan sitten loppuvuodesta sisustusjuttuja uudelleen. 😌

kädet-pyyhemerkki

Yksi iso juttu helmikuussa oli vihkisormusten valinta ja tilaaminen, mistä kirjoitinkin vähän aikaa sitten juttua tänne blogiin. Aika monet häihin liittyvät asiat alkavat olla joko tilattuna tai muuten kunnossa, seuraavaksi pitää pohtia sitten itse hääpäivän ohjelmaa tarkemmin. Enää alle 80 päivää häihin, jaiks..!

Vihkisormus_valinta03

Tähän kuuhun mahtui myös Firstbeat-hyvinvointianalyysi, josta juuri pari päivää sitten kerroin. Sen enempää asiaa tässä enää avaamatta analyysistä ja tuloksista voi käydä lukemassa täällä.

First_beat

Valmistelut maaliskuun tulevaa lomaa varten on myös aloitettu. Lomafiilikseen pääsee hyvin, kun käy ostamassa uuden pirtsakan värisen kerraston, joka on ihanan lämmin. Samoin muuten Happy Socksin lehmäsukat.

Me ollaan siis lähdössä reilun kahden viikon päästä Rukalle reissuun. Laskemaan, suksimaan, ulkoilemaan, rentoutumaan. Itse ajattelin panostaa erityisesti viimeksi mainittuihin.

kerrasto2018

Vilpas_bcNokia

Olen jo lähes aktiivinen paikallisurheilun kannattaja, kun olen käynyt toisen R:n kanssa katsomassa jo kaksi Vilppaan korispeliä Salo-hallissa. Pääasiassa en ymmärrä, mistä syystä pilliin kulloinkin vihelletään, mutta ei se haittaa. Ihan mukavaa vaihtelua mun arkeen!

roots_lounas

Viime viikkoina työpäivän lounas on ollut usein yhtä kuin noutolounas Wikken Herkusta, mutta muutamia ravintolalounaitakin joukkoon mahtuu. Se kyllä piristää kummasti työpäivän keskellä! Helmikuussa kävimme jopa pariin otteeseen työkavereiden kanssa Kauppahallin Rootsissa perjantaiburgereilla. Tätä voi kyllä lämpimästi suositella, ihanaa kasvisruokaa. Muita helmikuun lounaspaikkoja: Tres, Taco Nito, Panini, Mami, Fontana, Tiirikkala.

laskiaispulla

Helmikuussa(kaan) en unohtanut herkuttelua! Yksi helmikuun parhaista asioista on tietysti laskiainen, ja laskiaispullia tulikin syötyä aika monta. Ylitse muiden ei noussut tänä vuonna yksikään paikka, monesta kahvilasta löytyi silti erinomainen kermapulla. Aloitin tämän viikon etäpäivällä Kuiron kahvilassa, ja toki kokonaiseen päivään piti yksi kakkupalakin sisällyttää (ja aika monta teekupposta).

Sellainen helmikuu siis se! Luminen ja kylmä, täynnä kivaa arkista puuhastelua juhlien suunnittelun ohessa. Jännät ajat edessä! Nyt toivotan teille kivaa viikon jatkoa sekä aurinkoa ja lauhempaa säätä. Kuullaan! <3

/Riikka

kuiron_kakku