Kaikki kirjoittajan Riikka artikkelit

Hyvää lounasta Turussa: Tiirikkala

Yksi työpaikkani sijainnin eduista on se, että voin halutessani vaikka joka päivä käydä Turun ravintoloissa lounaalla. Työpisteeni sijaitsee torin laidalla, joten joka paikkaan on keskustassa lyhyt matka. Käynkin lounaalla yleensä vähintään kaksi-kolme kertaa viikossa, ja lounaspaikkojen joukosta on vuosien saatossa löytynyt suosikkeja, joihin menen usein jopa tottumuksesta. Yritän silti pitää tuntosarvet hereillä myös uusia tuttavuuksia silmällä pitäen. Yksi tämän hetken uusista suosikeistani on Tiirikkala.

Tiirikkala01

Arvostan lounaassa eri asioita eri päivinä. Joskus on pakko saada lämmintä ruokaa. Silloin ei salaattilounas käy päinsä. Sushista en innostu ikinä, valmiiksi rakennetusta annoksesta buffetin sijaan hyvin usein. Tähän on kaksi syytä: a) ruoka on silloin keskimäärin parempaa ja ”selkeämpää” ja b) ruokaa ei ole yleensä liikaa. Olen myös kasvattanut ajan mittaan epäluuloisuuttani lounasruokia kohtaan, ravintolan lounas ja À la carte kun voivat olla täysin eri maailmoista. Siksi ilta-aikaan tunnetusti hyvä ravintola ei ole sitä välttämättä lounasaikaan. Toisinaan olen epäluuloinen buffaa kohtaan, sillä noutopöydät saattavat olla vähän epämääräisiä; kastikkeita, lisukkeita ja sooseja, joista ei oikein tiedä mitä niissä oikeasti on. Hyviäkin buffetteja toki löytyy. Olen joka tapauksessa huono annostelemaan ruokaa ja siksi suosin valmiita annoksia.

Lounaspaikka saa ekstrapisteitä kivasta ja rauhallisesta miljööstä, sellaisesta jossa kykenee oikeasti puhumaan rauhassa työkavereiden kanssa ilman jatkuvaa kakofoniaa tai sillit suolassa -meininkiä. Rauhallisen ja kauniin miljöön vuoksi lähden nykyään mielelläni Tiirikkalaan syömään.

Tiirikkala03

Tiirikkalan suosio vaihtelee päiväsaikaan laidasta laitaan. Tänään paikalla ei ollut heti yhdentoista jälkeen juuri ketään, muut ilmaantuivat vasta siinä vaiheessa, kun teimme itse jo lähtöä. Viime perjantaina paikka taas kuhisi ihmisiä, liki samoihin aikoihin kuin tänäänkin.

Tiirikkalan lounaslista koostuu useasta vaihtoehdosta, joista useimmat pysyvät listalla päivittäin samana: falafel-leipä, kaksi erilaista salaattia, purilainen lihalla tai vegenä.  Näiden lisäksi on päivän erikoinen, joka on mitä milloinkin.

Erityistä plussaa Tiirikkala saa lounaaseen sisältyvästä erikoiskahvista TAI haudutetusta teestä (sisältyvät aniharvoin lounashintaan ravintoloissa). Niin, ja pieni makeakin lounaaseen sisältyy. Kaikki tämä keskimäärin samalla hinnalla kuin pelkkä lounas lähes jokaisessa lounasravintolassa Turun keskustassa.

Tiirikkala02

Viime aikoina olen tykännyt kaikesta, mitä olen Tiirikkassa syönyt. Tänään söin avokadosalaatin, jota viime viikolla kuolasin kollegan lautaselta. Lounas niin kuin sen olla pitää: selkeä, raikkaita raaka-aineita sisältävä, ihanaa avokadoa, ihanaa fetaa, ihania pähkinöitä PALJON, focacciaa jonka pinnalla maistui ihanasti merisuola. Nam.

Tiirikkalasta on moneksi: työkaverini kehui juuri sunnuntaibrunssia, ruokaa saa toki lounaan ulkopuolellakin ja vitriinissä on makeita herkkuja moneen makuun ja ruokavalioon. Tai sitten Tiirikkalaan voi mennä lasilliselle ystävän kanssa ja nauttia live-musiikista (perjantaisin ja lauantaisin). Samaa kokonaiskattausta tarjoavia ravintoloita ei Turusta monia löydy.

/Riikka

http://www.tiirikkala.fi/

Tiirikkala04

Tiirikkala05

Askartelua bonuslapsen kanssa vol.1: syysketut

Kuten osa lukijoista tietääkin, olen äitipuoli 7-vuotiaalle tytölle. (tosin en pidä tuosta äitipuoli-nimestä, mutta parempaa nimeä odotellessa). Olen ollut toisen R:n kanssa pian jo kaksi vuotta, ja lähes yhtä kauan olen tuntenut tietysti myös hänen tyttärensä. Hän, kutsuttakoon häntä nyt vaikka bonukseksi, on meillä vain joka toinen viikonloppu sekä yleensä yhden illan viikossa, ei siis esimerkiksi viikko-viikko systeemillä, kuten monissa uusioperheissä.

Äitipuolena olemiseen liittyy paljonkin erilaisia omaa tunne-elämää myllertäviä asioita, mutta yksi käytännön haaste on se, että minun on vaikea välillä keksiä tekemistä bonuslapsen kanssa. Siis sellaista luontevaa tekemistä, mistä molemmat tykkäisivät.

Olen aina kokenut olevani surkea lasten kanssa. Olen itse kuopus, eli minulla ei ole ikinä ollut pikkusisaruksia, joita hoivata. Perhepiirissä tai vaikka serkkujen joukossa ei sen liiemmin ollut nuorempia, vaan olin itse yleensä se kaikkien nuorin. Iän karttuessakaan en hakeutunut lasten pariin sen enempää työelämässä kuin vapaa-ajalla. Lasten kanssa seurustelu on ollut itselleni aina jotenkin vähän luonnotonta, ja okei –  tylsää. Jotenkin olen itse aina kokenut, ettei mulla ole lapsille annettavaa, kun en ole mikään hauskuuttaja ja muutenkin usein se, joka kaipaa niitä rauhallisia hetkiä ilman hälinää. Ei siis ehkä se helpoin yhtälö lapsen kanssa, joka taas on erittäin sosiaalinen, puhelias ja haluaisi tehdä paljon asioita yhdessä.

Luonnollisesti en halua kuitenkaan olla moukka. Toivon, että olisin bonuslapselle se kiva aikuinen, enkä ainakaan se pelätty, paha äitipuoli. Siksi päätin kokeilla meille yhteistä kahden hengen askartelukerhoa (isäkin otetaan mukaan, jos suostuu). Toivon, että tämä on se juttu, josta me molemmat voidaan innostua ja joka on sellainen ”meidän juttu”. Tykkään askastelusta ja näpertelystä (olihan taideaineet peruskoulussa aina niitä parhaita tunteja), mutta aikuisena se usein jää näennäisesti tärkeämpien asioiden jalkoihin. Bonus taas on usein kysynyt, että voitaisiinko taiteilla jotain, joten voilà, tässä meille loistava ajankulu.

Viime kerralla askarteimme maitopurkeista kynätelineet, tälla kertaa vessapaperirullista kettuja.

Yritän etsiä netistä sekä helposti toteutettavia että edullisia askarteluideoita. Kettuihin ei tarvinnut muuta kuin kasan vessapaperirullien hylsyjä, mustan tussin ja akryylivärit (muutkin värit toiminevat).

askartelu_kettu06

Toteutus on tosi helppo. Ensin vessapaperirullasta taitetaan päät sisään niin, että niistä muodostuu ketulle korvat. Sen jälkeen saakin taiteilla oman vision mukaan. Arkyyliväreillä pahviin sai heti tosi hyvän pigmentin.

askartelu_kettu05

Jos haluat tehdä tarkkaa työtä, ota avuksi jämäkkä sivellin. Me maalattiin ketut vain sormia apuna käyttäen, mutta hauskannäköisiä ketuista tuli näinkin, varmasti ainakin persoonallisia. Lopuksi kun väri on kuivunut, ketulle piirretään silmät, nenä ja muita yksityiskohtia paksulla mustalla tussilla.

askartelu_kettu04

askartelu_kettu02

Mä innostuin askartelemaan jopa kolme kettua, kolmannen jo siinä vaiheessa, kun muut olivat jo lopettaneet. :D Yksi mun ketuista muistutti enemmän pöllöä, joten oli pakko testata vielä kolmatta saisinko siitä kunnon otuksen… Ehkä en, mutta ainakin nämä ovat kaikki uniikkeja!

Kuivuttuaan ketut pääsivät meidän takan päälle lämmittelemään. Sieltä niiden kelpaa katsella syksyn saapumista.

Lämpöistä viikkoa kaikille!

/Riikka

askartelu_kettu01

Miten kävi kesäkukkien kanssa?

Tällaisena puutarhanhoidon aloittelijana ajattelin, että olisi hauska kesän päätteeksi kirjoittaa ylös, miten oman pihan ensimmäiset kesäkukat menestyivät. Tai eivät menestyneet.

Ostin kesä-heinäkuun aikana pihalle useita amppeleita sekä muutamia yksittäisiä ruukkukukkia: markettaa ja neilikkaa, krysanteemia sekä piikikkäitä ruukkuruusuja. Amppeleita ostin yhteensä viisi, mm. lumihiutaletta ja petuniaa.

omapiha03

Marketat ja neilikat istutin terassille meidän ”betoniseinän” koristeeksi. Tulevia kesiä ajatellen neilikat eivät kuitenkaan ole tälle paikalle sopiva valinta. Tuo betoniaita, joka kaipaa kesäksi jotain koristetta päälleen, on käytännössä koko päivän auringonpaisteessa, kesähelteillä jopa todella kovassa paahteessa. Neilikka ei selvästi viihtynyt tällä paikalla, vaikka yritin kastella ja lannoittaa kukkia parhaani mukaan. Lopputuloksena oli kuivuneita lehtiä ja samantein lakastuvia kukkia, vaikka multa pysyi kokoajan kosteana. Ehkä kastelin neilikkaa jopa liikaa, sillä luin jälkikäteen jostakin, että neilikka selviää niukallakin kastelulla.

Liikakastelua välttääkseni olin varta vasten valinnut alustaksi Orthexin laatikot, joissa on kestokasteluun tarkoitettu mittatikku, ja liikakastelun vaaraa ei sen avulla pitäisi olla – jotain meni silti pieleen. Harmittaa, että nämä kukat kuolivat  niin nopeasti, ne olivat tosi kauniita (kuten alla näkyy) ja melko arvokkaitakin. Ehkä nämä menestyisivät paremmin talon toisella seinustalla, johon paistaa lempeämpi ilta-aurinko. Saa nähdä raaskinko kuitenkaan ostaa näitä ensi kesänä…

omapiha02

Toiset parvekelaatikoihin istuttamani kukat, suloiset marketat kukkivat onneksi paremmin. Nämäkin olivat välillä auringon uuvuttamia, mutta varsinkin elokuussa ilmojen jo viiletessä suloiset kukinnot piristyivät silminnähden. Elokuun lopulla marketat vain kasvoivat lisää, näistä onkin toivon mukaan iloa vielä pitkälle syyskuuhun. Ostin juuri marketan kaveriksi kanervaa, joilla saa sopivaa syksyn tuntua terassille. Ne neilikat siirsin tuonne toiselle seinustalle maisemaa rumentamasta, katsotaan tuleeko niistä enää syyskuussa yhtään mitään.

terassi11

Talomme toisella sivustalla, ilta-auringossa viihtyivät suloiset lumihiutaleet, jotka kukkivat kesällä todella runsaina ja kauniina. Ne eivät ottaneet nokkiinsa edes lyhyistä kesälomareissuista johtuvista kastelutauoista, vaan kukat piristyivät uudelleen kuivumisesta huolimatta. Itse asiassa lumihiutaleet kukkivat edelleen, tosin huomattavasti maltillisemmin kuin alla olevassa kuvassa. Nämä olivat ehdottomasti rahanarvoiset ostokset!

lumihiutale_amppeli

Pieni petunia-amppeli (josta minulla ei ole edes kuvaa) oli kesän ensimmäinen kukkaostos, ja jo alusta alkaen se alkoi käyttäytyä kummallisesti. Tämäkin kukka on kukkinut koko kesän – tavallaan. Se on levinnyt hyvin toispuoleisesti amppelin toiseen laitaan, ja saanut ehkä liian vähän ravinnetta, koska vihreät varret ovat olleet lähes alusta asti hailukat ja koko amppeli kitukasvuinen. Tämä kukka on sijoitettuna pääsisäänkäyntimme nurkalle, ja siinä se on roikkunut koko kesän surullisena, pieni poloinen. Ensi kesänä pääsisäänkäynnille voisi ostaa jonkin vähän näyttävämmän amppelin, joka ei huku niin pahasti ympäristöönsä.

amppelit

Tällaisia amppeleita laitoin pienen varastomme molemmille sivuille roikkumaan. Näilläkin oli erityisen kuumat oltavat, mutta ne menestyivät kuitenkin selvästi neilikoita paremmin. Näissä on todella hentoiset kukat, jotka irtosivat pois pienestäkin kosketuksesta. Joka tapauksessa kaunis, runsaasti kukkiva pikkuamppeli.

hortensia

Hortensia on yksi kauneimmista kesäkukista mitä tiedän, mutta mulla on aina ollut niiden kanssa huono tuuri. Tällä kertaa tämä kavereilta tuparilahjaksi saatu vaalea hortensia kukoisti aikansa, kunnes jossakin vaiheessa kesää siihen iski vihannespunkki. Kukkiin alkoi ilmestyä punkin kehräämää seittiä, ja se olikin sitten lopulta sen hortensian menoa. Lehtien ja kukkien karsiminen ei enää auttanut lainkaan. Ensi vuonna taas paremmalla tuurilla, hortensia kun on ehdottomasti yksi lemppareistani.

Siinä suurin osa kesän 2017 kukista sitten olikin. Vaihdellen sisä- ja ulkotiloissa viihtyi myös yksi krysanteemi ja pari ruukkuruusua.

Jatkoa ajattelen pitäisi etsiä sellaisia kesäkukkia, jotka viihtyvät hyvin terassin paahteessa; betoniaita on kuitenkin sellainen paikka, jonka haluan kesäisin koristaa kukilla. Olen tyytyväinen siihen, että kukkasato ei mennyt aivan poskelleen , vaikka opittavaa onkin paljon tulevia kesiä varten. Jotkin asiat jäivät myös mysteereiksi, en oikein tiedä mikä oli minkäkin kukan kohdalla syytä ja mikä seurausta.

Kaikkineen kukkien ja kasvien hoitoon liittyy niin monia huomioon otettavia asioita, että kukkaviidakossa on aivan ulalla. Olen myös tosi huono muistamaan ulkoa millaista kastelua, multaa, valoa ja hoivaa mikäkin kasvi ja kukka vaatii. Pitäisi varmaan kirjoittaa kaikkia varten muistilappu ruukun kylkeen. ;)

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa! Ensimmäisen kesän jälkeen tuli ainakin paljon ajatuksia siitä, mitä voisi ensi kesänä tehdä toisin ja mitä minnekin voisi istuttaa, mitkä monivuotiset näyttävät jo aikansa eläneiltä ja mitkä taas toimivat jatkossakin.

Millaista elämää teidän puutarhassa oli kesällä 2017? :)

/Riikka