Ostoksilla – päätyikö koriin kotimaista vai ulkomaista? Tammikuu 2020 edition

Kuinka iso osa kaikista ostoksistani on kotimaisia, kuinka iso ulkomaisia tuotteita? En tiedä. Äkkiseltään arvioisin ostavani erityisesti kotimaista ruokaa, mutta asiaa suurennuslasilla tarkastellessa tulos voikin olla aivan toinen.

Tein vuoden 2020 alussa lempeän päätöksen ostaa yhä enemmän kotimaisia tuotteita. Lempeän siksi, koska en halua enkä aio tehdä ryhtiliikettäni hampaat irvessä ja elämää mutkistaen. Sen sijaan haluan tehdä parempia valintoja mahdollisuuksien mukaan ja inhimilliset tekijät huomioiden.

Olen halukas tutkimaan kotimaisia vaihtoehtoja, mutta en silti osta kotimaisia tuotteita ehdoitta. Jos en löydä kohtuullisella vaivalla kotimaista vaihtoehtoa, voin ostaa myös ulkomaista. Jos kotimainen tuote ei miellytä silmää tai on omalle kukkarolle ehdottoman ylihintainen, ostan ulkomaista. En siisusko tässäkään asiassa mustavalkoisuuteen. Haluan kuitenkin kannattaa kotimaista työtä, suunnittelua ja palveluja mahdollisimman usein. Ja heti vuoden ensimmäisen kuukauden jälkeen huomasin, että minulla on paljon parantamisen varaa.

Käyn tässä bloggauksessa läpi tammikuun ostokseni ja pohdin, millaisiin valintoihin olen päätynyt ja missä voisin ehkä jatkossa valita toisin.

Ruoka

Heti asumiskustannusten jälkeen eniten rahaa kului luonnollisesti ruokakauppaan. Ostamme oman arvioni mukaan jo valmiiksi paljon kotimaista ruokaa – vai ostammeko? Päädymme ruokakaupassa aina miltei ensimmäisenä heviosastolle, ja sieltä lähtee mukaan joka kerta ulkomaisia tuotteita ainakin hedelmien muodossa. Minkäs teet, kaikkea ei kasva Suomessa. Kausituotteita suosimalla voi kuitenkin vaikuttaa tähän, ja kevään lähestyessä myös kotimaisten kasviksien ja hedelmien määrä lisääntyy ja hinnat laskevat. Olen huomannut, että tietyt ruoat jopa vähän salakavalasti henkivät tuotepakkauksillaan puhdasta kotimaisuutta, mutta sitten ruoan alkuperämaa onkin jokin muu kuin Suomi. Näin on käynyt ainakin erään kotimaisen lihaleikkeletuotteita valmistavan yrityksen kanssa: liha ei ollutkaan kotimaista. Hämmennystä aiheuttaa myös symbolit, joita tuotteisiin merkitään. Merkkiviidakon merkitykset voi käydä tarkistamassa esimerkiksi Hyvääsuomesta.fi-sivustolta. Yleistä on tosiaan ainakin se, että moni tuote on valmistettu Suomessa, mutta itse raaka-aineet tulevat ulkomailta (jolloin tuotteessa on kuitenkin Suomen lippu symbolina). Toki on muistettava, että esimerkiksi juuri avainlippu kertoo nimenomaan siitä, että tuote on valmistettu Suomessa – ei välttämättä siitä, että materiaali tai raaka-aine olisi Suomesta. En siis missään nimessä kavahda Avainlippua, päinvastoin; onhan tuotteen Suomessa valmistaminen myös hieno juttu. Näitä on lähinnä mielenkiintoista tutkia ja välillä myös yllättyä, kenties välillä löytää 100 % suomalaista tilalle. Esimerkiksi alla olevan kuvan hedelmämehu on valmistettu Suomessa, lohileipä sen sijaan Virossa.

välipalat

Julkinen liikenne

Tammikuussa kului rahaa myös julkiseen liikenteeseen, koska ostin itselleni useamman kuukauden kausilipun Valtion rautateille. Kotimaista matkantekoa kotimaisilla raiteilla, check!

Sisustus

Tammikuun alussa ostin uudet sisustustyynyt ja niihin tyynynpäälliset. Näistä kirjoitinkin jo tammikuun alkupuolella. Itse tyynyt ovat kotimaista tuotantoa ja alkuperää, tyynynpäälliset sekä samassa tilauksessa ostamani käsipyyhkeet ja kaitaliina puolestaan eivät. Finlaysonin tuotteissa valmistusmaana oli Kiinaa, Latviaa ja Puolaa, design kuitenkin suomalaista.

IMG_20200108_195045

Kosmetiikka

Käytin tammikuussa enemmän rahaa kosmetiikkaan kuin ehkä koko viime vuonna yhteensä! Tammikuu oli kuukausi, jona ostin monia uusia tuotteita vanhojen, loppuunkuluneiden tilalle, päivitin kulunutta meikkausvälineistöä ja päätin lisäksi kokeilla muutamaa uutta juttua. Ostin kaksi huulivoidetta, yhden Max Factorin luomivärikynän, Essencen ripsivärin, Nyxin kulmakynän, Nyxin kulmageelin, Maybellinen meikkivoiteen, Wet n Wildin luomiväri primerin, Makeup Revolution peitevoiteen sekä Luxien meikkisivellinsetin. Huh!

kosmetiikkaostoksia

Nyt on nostettava kädet pystyyn: en ole millään tavoin perehtynyt kotimaiseen kosmetiikkaan, varsinkaan meikkeihin. Ainut tuttavuus on vanha kunnon Lumene, muista kotimaisista kosmetiikan tuottajista mulla ei ole juurikaan tietoa. Ainut tuote, jonka ostin tietoisesti kotimaisena, oli toinen huulivoiteista. Cittarissa päätin jo ennalta ostaa tällä kertaa kotimaisen, ja päädyin Inkuto-nimiseen, mangon makuiseen huulirasvaan. Nimestä tai desingista ei suomalaisuus huokunut (ja näin myöhemmin on ilmeistä, miksi ei), mutta pienellä printillä puikosta erottui sanat hand-made in Finland. Hauskaa, että Suomessa valmistettuja tuotteita metsästämällä tulee tutustuneeksi ihan uusiin yrityksiin: Inkuton mielenkiintoisesta historiasta ja merkityksellisestä työstä kannattaa lukea esimerkiksi täältä.

inkuto_huulivoide

Inkuton huulirasvaa lukuunottamatta en voi tammikuussa kehuskella kotimaisen kosmetiikan kannattamisella. Varsinkin ihonhoitotuotteita, kuten kosteusvoidetta, voisin ehdottomasti kuitenkin kokeilla kotimaisina versioina. Tämä pitää muistaa seuraavalla kerralla, kun päädyn kosmetiikkaostoksille. Nopean googlaamisen pohjalta haluaisin tutustua mm. Flow’n, Murumurun ja SnowAnnan tuotteisiin.

Vaatteet

En ostanut tammikuussa kaupasta uusia vaatteita. Ainoat vaatehankintani tapahtuivat Zadaa-sovelluksen kautta, kun tilasin villaneuleen, bomber-takin sekä kevytuntuvatakin. Yksikään vaate näistä ei ole kotimainen, mutta sentään second-hand.

Muut kuukauden ostokset

Muut kuukauden kulut liittyvät pääosin palveluihin, kuten kahviloissa tai ravintoloissa käymiseen. Kävin myös kosmetologilla, minkä kautta pääsin tukemaan paikallista yrittäjää.

Entä muut tammikuun yksittäiset ostokset? Kissanhiekkaa tuli ostettua kilokaupalla. Se ei ole suomalaista, vaan näköjään jopa Kanadasta asti tuotua. Auts. Tuote on niin hyvä (kissa tykkää, hiekka kerää hajut eikä aiheuta muitakaan ongelmia), että on kieltämättä kynnys nähdä vaiva vaihtaa se johonkin toiseen, lähempänä tuotettuun vaihtoehtoon (joka ei siis välttämättä ilman kissan sekoamista onnistu). Onko kotimaisia kissanhiekkoja markkinoilla? Kyllä, ainakin esimerkiksi tällainen ilomatsilainen innovaatio, jota en tosin vielä nettikauppojen viidakosta sellaisenaan löytänyt. Nyt just alkoi oman kissan hiilijalanjälki vähän ahdistaa…

Loput ostokset: Netflix, Spotify, kirja kirppikseltä, lahjat kahdelle pienelle juhlijalle (lahjatkin voi ilman muuta ostaa kotimaisena, tällä kertaa vesiperä) ja satunnaisia ostoksia apteekista. That’s it!

Mitä seuraavaksi?

Nyt, kun helmikuu on jo kunnolla vauhdissa, haluan tarkastella ostoksia vieläkin tarkemmin. Minua houkuttaa myös se ajatus, että vaikkapa apteekissa tai Gigantissa tiedustelisin myyjältä kotimaista vaihtoehtoa. Myös ruokaostoksilla haluan katsella pakkausselosteita tarkemmin. Ruokakauppa on helppo tapa tukea paikallisia tuottajia – vieläkin parempi paikka tälle on Reko.

Minulla heräsi myös useita bloggausideoita teemaan liittyen. Olisi hauska kuulla, onko jokin näistä aiheista sellaisia, joista haluaisitte kuulla lisää?

  • Kotimaista kosmetiikkaa – vertailussa esimerkiksi edellä mainitut tuotemerkit Flow, MuruMuru ja SnowAnna.
  • Mistä ruokani tulee – yhden kauppakassin sisältö ja ruoan todellinen alkuperä
  • Sukkahousut, T-paita, sandaalit ja trenssi – missä maissa oman vaatekaappini yksilöt on valmistettu?
  • Kotimainen ja ulkomainen ruoka – maksaako kotimainen ratkaisevasti enemmän (ja jos, kuinka paljon enemmän)

Aihe kiinnostaa minua tosi paljon, joten ainakin jonkin näistä aiheista tulen ottamaan käsittelyyn. Nyt on kuitenkin aika sulkea tammikuun kulukirjaus, ja ottaa katse kohti helmikuuta ja (toivottavasti) kevättä.

Terkuin, Riikka

Säästökuuri takana – mitä opin rahankäytöstä?

Kirjoitin vuoden alussa rahansäästöprojektistani, jossa asetin tavoitteeksi tasata tilejä alkuvuoden aikana. Nyt helmikuun loppupuolella voin iloisena todeta, että tavoitteeni kävi toteen – velat on kuitattu ja jatkossa osaan toivottavasti ylläpitää omaa talouttani yhä fiksummin. 💸

Vaikka elin oman mittakaavani mukaan hyvin säästeliään alkuvuoden, en voi puhua todellisesta pennin venyttämisestä mitään. Elin pienen hetken niin, että mietin todella tietoisesti kaikkia menoja, mutta kyse oli poikkeustilanteesta. En siis väitä eläneeni ”niin vähällä kuin mahdollista”, vaikka kaikki on toki suhteellista. Tämä oli omiin kulutustottumuksiini nähden säästeliäästi elämistä. Tällaiset lyhytkestoiset säästökuurit saavat joka tapauksessa ajattelemaan rahankäyttöä todella paljon, ja hyvä niin. Kuluttamisesta tulee helposti vakio, johon ei edes kiinnitä arjessa huomiota. Kun rahanmenoa rajoittaa, tulee käyttökohteitakin pohdittua paljon tarkemmin.

Mitä sitten opin näiden muutamien kuukausien aikana ja mitä säästeliäästi eläminen tarkoitti käytännössä? 💰

Kun tein päätöksen saada talouden tasapainoon, aloitin perusasioista. Kuinka paljon käyttörahaa on tilillä parhaillaan? Koska seuraava palkka tulee? Millaisia laskuja tuleva kuu tuo tullessaan? Millaisia muita kuluja minulla tulee olemaan? Koska olin päättänyt maksaa Visa-laskun mahdollisimman äkkiä pois, lyhensin sitä velkaa kerran kuukaudessa niin paljon, kuin se realistisesti oli mahdollista. Kaikkien pakollisten menojen jälkeen katsoin mitä jää jäljelle ja karsin kaikesta mahdollisesta.

Tässä omia keinoja hallita taloutta, kun tavoitteeni oli elää mahdollisimman säästeliäästi. Säästökuurini kesti 3-4 kuukautta, joiden aikana noudatin seuraavia ”toimenpiteitä”.

  1. Ensin tarkistin henkilökohtaisen laskutilanteeni. Käytännössä tämä tarkoitti minulla Visan kokonaisvelkaa. Jaoin tuon summan kolmelle-neljälle kuukaudelle ja päätin samalla olla maksamatta tulevien kuukausien aikana mitään ostoksia Visalla (paitsi Netflixin, joka menee suoraveloituksena). Näin lasku ei keikkuisi bumerangina koko ajan edestakaisin. Pieni takapakki tuli joulun ja lahjojen oston aikaan, sillä en halunnut tinkiä liikaa muille ostamistani lahjoista. Sain tämän lipsahduksen onneksi kuitattua vuoden alussa.
  2. Kun palkkapäivä koitti, maksoin siitä välttämättömät menot. Käytännössä tämä tarkoitti lainanlyhennystä ja itse määrittämääni erämaksua Visa-laskusta. Sen jälkeen ostin VR:n kausilipun, joka on minulle työnteon kannalta välttämätön meno. Lisäksi minulla menee suoraveloituksena joka kuukausi 100 € toiselle tilille säästöön – sitä ”menoa” ei tarvinnut pohtia sen enempää.
  3. Näiden jälkeen tein paperille listan, johon keräsin eri kategorioita, joihin tiesin kuluvan rahaa tulevassa kuussa. Kategorioiden perään laitoin summan, kuinka paljon kyseiseen kategoriaan saisi kulua rahaa. Esimerkiksi tammikuussa varasin lounaisiin ja kahviloihin 40 €, ruokakauppaan 350 €, lahjoihin 70 €, rokotukseen 40 €, parturiin 150 € ja niin edelleen. Sekalaisiin menoihin (apteekki, taloustavarat, kosmetiikka yms.) varasin 150 €. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että näitä sekalaisia, huomaamattomia kuluja tulee kuukausittain, ja niistä monet ovat ainakin jollain tasolla pakollisia. Tiedän, että moni saattaa kritoisoida säästökuuria, johon sisältyi esimerkiksi kallis parturikäynti. Olin kuitenkin päättänyt parturiin menosta jo aikoja sitten, joten en halunnut perua kyseistä aikaa ja siirtää menoa tulevaisuuteen. Tiesin, että parturikäynti olisi pois jostakin muusta, ja laskin muut menot sen pohjalta.
  4. Tuo tulevien menojen pohdinta oli oikeasti suuri apu taloudenhallinnassa! Tammikuuhun sisältyi muistaakseni vain muutama, pieni ja yllättävä meno, joita en ollut tajunnut ottaa aluksi huomioon. Karsin omassa kulutuksessa erityisesti kahvila- ja ravintolamenoista, muista huvituksista, vaatteista ja kosmetiikasta. Sitä tavaraa, mitä ei ollut pakko saada, jätin väliin. Esimerkiksi vaatteita en ostanut ollenkaan. Varsinaista tavaraa, jos ruokatarvikkeita ei lasketa, ostin vain shampoon ja hoitoaineen, hiuslakan, hedelmäpusseja ja yhden kirjan käytettynä. Kuva aiheesta täällä.

Talouden tasaaminen oli lopulta aika yksinkertaista, kun oli tehnyt sen päätöksen. Ensiarvoisen tärkeää oli tehdä tuo suunnitelma, eikä vain epämääräisesti ”päättää elää säästeliäämmin”. Ainakaan minulla sellainen päätös ei ole riittänyt tai ole ollut tarpeeksi konkreettinen – jos ei mieti tarkkaan, mistä aikoo säästää, millä ihmeen keinolla pystyy kontrolloimaan mikä ostos on yli omien varojen elämistä?

Olen viime kuukausien aikana pohtinut paljon säästämistä yleisesti ja tehnyt suunnitelmia uusien kuukausittaisten säästöjen ja sijoitusten suhteen. Pienilläkin summilla pääsee alkuun, ja mikä parasta – pienien summien puuttumista ei edes huomaa silloin, kun ne lähtevät suoraveloituksena tililtä. Tietysti sillä edellytyksellä, että talous on muuten balanssissa. Visaa en aio käyttää enää kuin pakon edessä tai korkeintaan sillä ajatuksella, että pystyn maksamaan koko laskun pois seuraavassa kuussa.

Vaikka säästökuuri on nyt periaatteessa ohi, en aio missään nimessä heittää lekkeriksi. Vähän sama juttu kuin vaikka laihduttaessa – kun tavoite on saavutettu, tulisi jatkaa samoilla keinoilla, joilla pääsi tuloksiin. Sitä paitsi, ennakoivaan kulutukseen ja talouden suunnitteluun jää koukkuun! On hauska laskea kerran kuukaudessa omia menojaan ja päättää, mihin haluaa tulevassa kuussa panostaa. Eikös se ole oikeastaan aika kiva idea päättää jo etukäteen, että tulevassa kuussa (tai tulevissa kuissa) panostan hyvään keikkakokemukseen, täydelliseen nahkatakkiin, uusiin sohvatyynyihin tai hieronnan sarjakorttiin? Tällöin on helpompi panostaa myös oikeasti laadukkaisiin palveluihin, kotimaisiin tuotteisiin tai laadukkaisiin materiaaleihin, kun on jo ennakkoon pohtinut asiaa eikä päädy ostamaan asioita vain hetken mielijohteesta. 🙂

/Riikka