Aihearkisto: Arki

Uudenlainen tilikirja: Kakeibo

 

Olen heikko ihan kaikenlaisten aikuisten ”tehtäväkirjojen” edessä. Tykkään täyttää elämäntaitokirjoja, vieraskirjoja, bullet journalia ja monenlaisia muita tehtäväkirjoja – siksi ei olekaan ihme, että viimeisimmältä kirjakauppakäynniltä tarttui mukaan tilikirja Kakeibo – kirja säästämisen taidosta.

Japanilainen ilmiö Kakeibo on kotitalouden tilikirja, jonka avulla säästämisen ja älykkään kuluttamisen pitäisi olla helppoa jokaiselle. Idea on yksinkertainen: jokaisen kuukauden alussa päätät summan, jonka haluat säästää, ja samalla mietit, millaisia toimenpiteitä joudut tekemään tavoitteeseen päästäksesi. Kakeibon avulla voi käydä omaa kulutusta helposti läpi ja kuun päätteeksi pohtia onnistumisiaan ja sitä, missä voisi vielä parantaa.

Suhtautuminen säästämiseen

Rahankäyttö ja säästäminen ovat nousseet minulla entistä tärkeämmiksi asioiksi viime aikoina. Vielä jokin aika sitten suhtauduin rahaan paljon huolettomammin, mutta nykyisin olen aika tarkka siitä, mihin rahojani käytän. Ehkä isoksi asiaksi on noussut se, että tahdon aina saada rahalleni kunnon vastinetta, oli kyse sitten sukkaparista, kasvovoiteesta tai hotelliyöstä. Teen enemmän tietoisia valintoja ja pohdin enemmän, mihin asioihin haluaisin säästää.

Pakko myöntää, että myös asuntovelka ja oman kodin kulut ovat muuttaneet suhtautumistani rahaan. Vaikka mitään ei kannata katua, niin näin jälkikäteen tietyllä tavalla harmittaa, etten ole aiemmin maksanut asumisesta ”omaan pottiin” vaan aina ollut vuokralla, mistä ei tietenkään jää mitään käteen. Toki vuokralla asuminen on tuonut kääntöpuolena mukanaan enemmän vapautta, mutta silti. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt isohko summa menee kuukausittain oman kodin velan lyhennykseen eli omaisuuden kartuttamiseen.

Myös muut ansaitsemani rahat pyrin käyttämään mahdollisimman fiksusti niin, ettei raha vain valu sormien välistä esimerkiksi hetken mielijohteisiin. Tämä ei silti sulje pois sitä, ettenkö panostaisi myös elämästä nauttimiseen. Niissäkin tapauksissa vain koen maksavani asioista, joista saan oikeasti itse takaisin: rentouttavasta hieronnasta, suussasulavasta suklaakakusta tai  hyvässä seurassa nautitusta ravintolaillallisesta.

Oman rahankulutuksen ennustaminen

Olen aika tietoinen siitä, kuinka paljon minulla kuluu rahaa mihinkin. Tein jokin aika sitten blogiin postauksen omasta rahankulutuksesta kuukauden ajalta.  Osaan arvioida suurinpiirtein, kuinka paljon kuussa kuluu mihinkin rahaa, mihin tarvitsen rahaa seuraavien kuukausien aikana ja niin edelleen. Yllättäviäkin kuluja tietysti tulee, kuten viime viikolla eläinlääkärissä käynti. Isot ja ennustettavat kulut osaan kuitenkin nykyään arvioida aika hyvin, mistä on todella paljon apua omassa taloudenhallinnassa. Se, missä tarvitsen vielä harjoitusta, on rahan säästäminen ns. pahan päivän varalle. Kun sellainen on takataskussa, yksittäiset isot menot eivät heilauta omaa taloutta heti kuralle.

kakeibo_kirja

Kakeibosta apua omaan taloudenhallintaan

Kakeiboa oli hauska päästä kokeilemaan osana omaa taloudenhoitoa, ja pohtia rahankäyttöä vielä paremmin nimenomaan säästämisen näkökulmasta. Olen pitänyt kirjaa vastaa reilun kuukauden ajan, eli harjoittelen vielä itsekin kirjan täyttöä.

Tässä kuitenkin pieni avaus Kakeibon sisällöstä:

    • Jokaisen kuun alussa on aukeama, johon täytetään tulot, kiinteät menot, säästötavoite, ja näistä osista yhdistäen laskukaava, jonka avulla selviää, millainen summa sinulla jää kuukaudessa kulutettavaksi.
    • Tämä kuukauden aluksi täytettävä taulukko on siitä vähän haastava, että ainakaan minulla palkka ei tule kuun alussa tai lopussa vaan keskellä kuuta, eli tulot pitää arvioida etukäteen, jos haluaa pohtia tarkkoja kulutus- tai säästösummia heti kuun aluksi.
    • Kuukausiaukeaman jälkeen jokaiselle viikolle on varattu viikkonäkymät, joihin voi kirjata aihealueittain ja päivittäin omat menonsa. Itse en hyödynnä sarakkeita päivittäin, vaan laitan vain järjestyksessä riviin, mitä mihinkin alueeseen, kuten ruokaan tai kahviloihin on kulunut. Päivittäin merkitsemisessä on se ongelma, että saatan käydä joinakin päivinä useamman kerran kaupassa tai jopa kahvilla, ja silloin päivänäkymä ruuhkautuu.
    • Viikon päätyttyä kaikki viikon menot lasketaan yhteen. Kuukauden päätyttyä yhteenvetosivulla käydään läpi, kuinka paljon kulutettavaa rahaa oli, kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon sai säästettyä.
    • Kirjan idea on siis lopulta aika simppeli, mutta saa pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Kannattaa testata!

kakeibo_viikkonäkymä

Säästäminen, tuhlaaminen – mahdollisuudet ja sudenkuopat

Kaikkein isoin moka omassa taloudenhallinnassa, jonka olen itse käynyt läpi, on ollut elää kuin viimeistä päivää ilman pientäkään säästettyä summaa takataskussa ja vielä niin, että on päälle hankkinut tappiin asti käytetyn luottokortin. Silloin ajautuu helposti noidankehään, jossa erääntyvä velka on pakko maksaa korkojen kera uudesta palkasta, jolloin elämiseen ei enää jää rahaa ja hetken päästä elää jälleen velaksi. Luottokortti kannattaakin ehdottomasti pitää vain hätävarana johon tarttua vain sellaisissa tilanteissa, kun ei ole vaihtoehtoa ja sellaisissa summissa, jotka kokee voivansa maksaa heti seuraavasta palkasta takaisin. Ihan paras tapa varautua yllättäviin menoihin on vaan kerryttää pikkuhiljaa sitä säästötiliä, josta sitten voi maksaa yllättävän menon, jos sellainen tulee.

Olen itse huomannut, että on helppo päättää säästävänsä kuussa esimerkiksi 200 €, mutta jos rahaa ei nappaa heti syrjään palkasta, rahalle keksii kyllä aina jotakin käyttöä kuun aikana. Näin ainakin minulla. Kun säästösumma on heti ”pois pelistä”,  ei säästämistä tarvitse ajatella sen enempää. Suosittelen kaikille säästösumman suoraveloitusta erilliselle tilille heti kun palkka kilahtaa tilille, silloin ei tule kiusausta jättää säästämistä tekemättä.

Säästämisestä moni ehkä ajattelee, että ei ole varaa säästää, sillä kaikki kuluu mitä tuleekin. Monilla se varmaan pitää paikkansakin. Toisilla taas, kuten minulla, kyse on enemmän siitä, mihin haluaa panostaa. Välttämättömiin kuluihin menee paljon rahaa, kyllä, mutta kun ne on laskenut kuukauden nettopalkasta pois, jää jäljelle vielä summa täysin vapaasti käytettävää rahaa. Menoihin on loppujen lopuksi helpompi vaikuttaa kuin tuloihin.

/Riikka

Millaista on olla äitipuoli?

Millaista on olla äitipuoli?

Minulta kysytään tätä usein. Ei välttämättä aina juuri näillä sanoilla, mutta aiheeseen liittyviä kysymyksiä tulee usein. Miltä se tuntuu? Millaiset välit sinulla on lapseen? Entä lapsen äitiin? Totteleeko lapsi sinua? Rakastatko lasta kuin omaasi? Miltä se tuntuu, että puolisolla on lapsi, mutta sinulla ei?

Sanon suoraan, että tästä aiheesta ei ole helppo kirjoittaa. Tämän julkaisun kirjoittaminen ja varsinkin julkaiseminen jännittää. Aiheella on ensinnäkin monta puolta: on se lapsen puoli, molempien vanhempien puoli erikseen, isäpuolen sekä minun puoleni – sen lisäksi ehkä vielä muitakin puolia, ja jokaisen perheen kohdalla aina erilainen tarina. Itse osaan tietysti kertoa aiheesta vain omasta näkökulmastani. Toiseksi, aihe on herkkä ja henkilökohtainen.

Edes niitä omia ajatuksia on haastava kirjoittaa auki, koska asia herättää tunteita niin laidasta laitaan, ja tunteet vaihtelivat varsinkin äitipuoleuden alkutaipaleella lähes päivittäin. Joinain hetkinä olin asian suhteen hyvinkin tasapainossa, ja tunnin päästä olo saattoi olla jo aivan erilainen. Nyt kolmisen vuotta kestänyt roolini äitipuolena on ollut välillä kasvukipuinen, mutta varmasti suhteessa monen muun tarinaan helppo ja sopuisa. Rooliin myös kasvaa pikkuhiljaa, vaikka tunteet äitipuolena saattavat vielä vuosienkin päästä heitellä.

Olen pallotellut tätä kirjoitusta suuntaan ja toiseen, välillä melkein poistanut koko luonnoksen, ja sitten kuitenkin säästänyt sen. Tästä aiheesta kirjoitetaan edelleen julkisesti melko vähän, vaikka se on niin arkipäiväinen ja yleinen yhteiskunnassamme. Varmasti jokainen meistä tuntee nykyään ainakin yhden uusperheen – siksi päätin lopulta pitää julkaisuni. Siitäkin huolimatta, että tähän julkaisuun liittyy niin paljon henkilökohtaisia ja herkkiä tuntemuksia.

Tässä omia, irtonaisia ajatuksiani äitipuolena olemisesta.

Sattuma.

Äitipuoleksi tullaan sattumalta. Sitä ei harjoitella eikä tavoitella: kukaan ei (kai) ajattele ikinä mielessään, että voisinpa tässä etsiä itselleni puolison, jolla on jo lapsia, jotta voisin olla puolivanhempi. Yleensä se menee kai niin, että sitä löytää ihmisen, jonka kanssa asiat loksahtavat kohdilleen, ja jolla sattuu olemaan edellisestä suhteesta lapsi tai lapsia. Niin vain käy. Varsinkin, jos ikää on 30 tai yli.

Äitipuoleksi ei kasveta kuten vanhemmuuteen yleensä, vaan tilanteeseen hypätään vauhdista. Siinä vaiheessa, kun astut kuvioihin, on puolisollasi ja hänen lapsellaan usein jo tutut kuviot, tavat ja perinteet, joissa luovit parhaasi mukaan. Tavat eivät välttämättä ole sellaisia, jotka ovat sinulle luontaisia tapoja toimia – mutta mikä toisaalta olet muuttamaan toisten tuttuja tapoja, joita on kenties jo vuosia toteutettu?

Tuoreena äitipuolena pitää mielestäni ensin seurailla ikään kuin tarkkailijan asemassa ja totutella tilanteeseen. Vasta hetken päästä on mahdollista päästä täysillä mukaan, vaikka vanhempi ja lapsi mukaan avosylin ottaisivatkin. Ainakin itsellä on toiminut se, ettei ole edes yrittänyt olla 100 % mukana kaikessa, vaan hakenut myös sitä omaa aikaa.

Paha äitipuoli.

Koko äitipuoli-nimike herättää minussa usein kylmiä väreitä. Olemmehan jo pienestä pitäen oppineet, millaisia äitipuolet ovat: ilkeitä, pahansuopia ja pelottavia. Voin kertoa, kuinka absurdilta tuntuu lukea lapselle iltasatua, jossa äitipuoli houkuttelee lapsen syömään myrkkyomenaa tai ohjaa värttinän luokse. Että hyvää yötä vaan, t. äitipuoli.

lokakuu01

Toisaalta, en ole puolisoni lapselle äiti sanan missään merkityksessä. Hänellä on oikea, kokopäiväinen äiti, eikä mitään puolikkaita. Olen hänen isänsä puoliso ja aikuinen, johon voi luottaa, mutta puolikkaaksi äidiksi minusta en ole. Enkä usko, että kukaan kokee, että minun sellainen tarvitsisi ollakaan. Asiaa vahvistaa vielä sekin, että bonus on meillä pääsääntöisesti vain joka toinen viikonloppu, eli niin sanottua tavallista arkea elämme valtavan vähän. Niissä perheissä, joissa bonuslapset vaihtavat kotia viikon välein, voi tuollaisia arkeen vahvasti liitettäviä puolikkaita äitejä ehkä muotoutuakin.

Tähän ”virkaan” ei ole olemassa erityisen hyvää vaihtoehtoista termiä, joten näillä mennään. Meillä ei kuitenkaan juuri puhuta äitipuolesta, lapselle olen ihan vaan Riikka etunimelläni.

Et sä oo mun äiti.

Toisin kuin voisi kuvitella, en ole  (vielä) kertaakaan kuullut tätä uhmaavaa toteamusta bonuslapseni suusta! Vielä toki ehtii…

Meidän tilanteessa se, että lapsen molemmilla biologisilla vanhemmilla on uudet puolisot, on lapselle täysin arkipäiväinen asia. Jopa se, että myös minä määrään omalta osaltani meidän talossa ja olen mukana luomassa perheemme sääntöjä, on sujunut usein jopa yllättävän hyvin. Toki aina ei ole ruusuista, mutta tuohon et oo mun äiti –uhmaukseen ei ole toistaiseksi tartuttu.

Entä miltä tämä rooli ylipäätään aluksi tuntui? Kuten totesin, toisten arkeen hyppäämisessä oli alkuun totuttelemista. Sen lisäksi totuttelin päiviin, joissa ylipäätään on lapsi läsnä, sillä minulla niitä ei ennestään oikeastaan ollut. Olen perheen kuopus ja sen lisäksi en ole sillä tavalla erityisen lapsirakas, että olisin hakeutunut lasten seuraan aiemmissa elämänvaiheissa. Siksi se, miten lapsen kanssa leikitään ja miten hänen kanssaan toimitaan olivat mulle aluksi aika uusia juttuja, vaikka se hassulta kuulostaakin. Bonus toki oli jo 5-vuotias kun tulin mukaan kuvioihin, joten edelleenkään en tiedä, miten ihan pienen lapsen kanssa toimitaan. 😃

Kokonaisuudessaan alku oli kaikkineen yllättävän luontevaa. Bonus otti minut vastaan ilman suurta draamaa, enkä ollut hänelle uhka vaan pikemminkin yksi tyyppi, joka vain tuli mukaan kuvioihin isin seuraksi. Onneksi, siitähän on ollut tässä ihan valtava apu.

Me vietetään tällä hetkellä aika vähän ihan tavallista arkea bonuksen kanssa, mutta silloin kun me ollaan yhdessä, me saatetaan esimerkiksi askarrella yhdessä, leikkiä piilosta, leipoa tai puuhata jotakin pihalla. Hän on myös jo sen ikäinen, että hän touhuaa paljon itsekseen omassa huoneessaan. Meillä on omasta näkökulmastani katsottuna hyvät välit, vaikka luonteiltaan me aika erilaiset ollaankin. Suhteen muodostaminen on vaatinut kaikilta osapuolilta asioita, vaikka lapsi asian varmaan aika eri tavoin ajatteleekin. Koen kuitenkin vastuuni olla lapsen silmissä luotettava ja esikuvallinen hahmo. Toisaalta myös mä olen vain ihminen, huonoine ja hyvine päivineni.

lokakuu05

Mustasukkaisuus.

Niin hassua kuin se onkin, äitipuoleus aiheuttaa joskus myös mustasukkaisuuden ja kateuden tunteita. Ei siitä, ettei saisi itse kylliksi huomiota, vaan pikemminkin kateutta ja haikeutta siitä, että oma puoliso on jo kokenut vanhemmuuden. Pistoksia siitä, ettei meistä molemmat voi tuntea mahdollisen tulevan lapsen syntymää enää täysin samalla tavalla, koska toinen on sen kerran jo kokenut. Mustasukkaisuutta siitä, että bonuslapselle se oikea vanhempi on se syli ja turva, jonka hän valitsee, jos pitää valita. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, ettei minua koskaan ole suljettu ulkopuolelle.

Syyllisyys.

Syyllisyyttä kokee todella usein esimerkiksi juuri edellä mainituista syistä. Miksi olla turhamainen, mustasukkainen, kiukkuinen tai hankala, kun siihen ei ole varsinaista aihetta. Aina kun hermostun puolisolleni tai lapselle tai ihan vaan tuskastun oman pään sisällä omiin ajatuksiisi, koen niistä usein myös syyllisyyttä. Koska asiat ovat hyvin, eikä mitään oikeaa valittamisen aihetta ole.

Voisin myös kuvitella, että vaikka omienkin lasten kanssa menee varmasti välillä hermot, on se erilaista kuin lapsen kanssa joka on puolisosi muttei sinun. Asioita varmasti suodattaa ihan eri tavalla oman lapsen kanssa, ja oman lapsen kanssa voi varmasti myös riidellä jollain tavalla avoimemmin ja vapaammin. Toisen lapsen kanssa sitä miettii, että minkäköhän trauman mahdoin tämän sanaharkan myötä aiheuttaa.

lokakuu09

Tiedät tunteen, kun olet itse.

Äitipuolena oloa on vaikea kuvailla ennen kuin se osuu omalle kohdalle. Toisaalta myös kokemuksia lienee yhtä monta kuin äitipuolia. Uskon, että siihen liittyy vahvasti myös se, onko itsellä jo omia biologisia lapsia olemassa vai onko pelkässä äitipuolen asemassa. Tiettyihin tilanteisiin osaa varmasti asettua paremmin, jos on jo itsekin äiti. Ristiriitoja voi silti syntyä monista aiheista. Ja tunteet heittelevät täysin laidasta laitaan: iloa, voimattomuutta, mustasukkaisuutta, lämpöä, huonoa omatuntoa, pelkoa, naurua ja itkua. Kaikkea sekaisin, varsinkin alkuvaiheessa. Kun ei ole itse vanhempi, niin tietyt asiat varmaan ärsyttävät enemmän kuin jos lapsi olisi oma.

Eräs päivä mielessäni kävi ajatus: äitipuolena itsestään näkee toisinaan sen kaikkein rumimman puolen itsestään. Sen mustasukkaisen tai vihaisen. Ainakin itse olen kokenut niin  välinpitämättömyyttä, kiukkua, turhautumista kuin mustasukkaisuuttakin. Omien ristiriitaisten tunteiden sekamelskassa on myös vaikea pukea sanoiksi, mitä oikeastaan ajattelee. Eikä välillä voi olla ajattelematta, että tämä tässäkö olen minä, enhän mä näin voi ajatella ja tuntea?

 Vain elämää.

Vaikka äitipuolena oloon liittyy paljon ristiriitaisia ja vaikeita tunteita, voin kertoa että siihen liittyy myös hyviä ajatuksia. Olen nähnyt jo ”valmiiksi”, kuinka hyvä isä puolisoni on, vaikkei meillä yhteisiä lapsia vielä olekaan. Olen huomannut, miten olen pikkuhiljaa muodostunut pieneksi osaksi bonuksen elämää, ja että joissain tilanteissa hän kysyy apuani, kertoo jonkin salaisuuden tai osoittaa muuten luottamusta minua kohtaan. Ne ovat aika isoja juttuja, ja niissä oma roolini korostuu aikuisena. Uskon, että hyvät välit joka suuntaan vanhempien ja puolivanhempien kanssa merkitsevät paljon suhteen ja luottamuksen muotoutumisessa.

Negatiivisista tunteista suurin osa on oman pään sisällä käytävää kamppailua, joissa avuksi voi olla läheiset, mutta tietyt asiat on vain käytävä läpi itsekseen. Puolison kanssa on puhuttava isoista asioista, jotta tunteet eivät jää liiaksi vellomaan. Omalle kohdalleni on onneksi osunut myös läheisiä, jotka ovat tismalleen samassa tilanteessa kuin itse olen – myös vertaistuen merkitys on ollut todella tärkeää.

Ehkä tärkein asia, minkä olen ensimmäisten äitipuolivuosien varrella oppinut, on se, että on pakko antaa, jotta voi saada jotakin takaisin. Lapselle on avattava sydämensä ja itsensä, vain sitä kautta suhde voi kehittyä – kuten mikä tahansa muukin suhde. Ja silloin lasta kohtaan syntyy myös niitä lämpimiä tunteita.

/Riikka

lokakuu_01_18_10

Kuvat: Linda / Mira 

Digitaalinen sotku – viisi vinkkiä puhelimen siivoukseen

 

Siinä missä fyysisen ympäristön epäjärjestys voi häiritä mieltä, pätee sama myös digitaaliseen sotkuun. Puhelimeen ja muihin digilaitteisiin kerääntyy pikkuhiljaa ja täysin huomaamatta kaikenlaista turhaa. Räpsimme kuvia, lataamme tiedostoja, kirjoitamme muistiinpanoja ja täytämme näytön yhä uusilla sovelluksilla. Siksi digitaalinen siivous on silloin tällöin ihan paikallaan.

Jos puhelimen tietomäärä ei itseä häiritse, kannattaa älylaitteesta karsia ylimääräistä pois vaikka sen takia, että laite toimii paremmin ja pidempään silloin tällöin siivoamalla.

Tässä mun viisi vinkkiä oman puhelimen siistimiseen. 📱☺️

puhelimen-siivous

1. Tarkista oma näyttö välilehtineen läpi

Tarkistin, kuinka monta sovellusta puhelimessani tällä hetkellä on: 74. Seitkytneljä! Takuulla osa sellaisia, joita en ikinä käytä ja varmasti paljon turhuuksia, joita en oikeasti tarvitse. Play-kaupasta tulee helposti ladattua yhtä jos toista ”kivaa ja näppärää”, mutta lopulta käytän kuukaudesta toiseen samoja sovelluksia.

Kävin itse järjestyksessä jokaisen sovelluksen läpi, ja poistin käyttämättömät ja turhat. Jos sovellusta ei ole käyttänyt viimeiseen kuukauteen, sitä tuskin tarvitsee jatkossakaan (poikkeuksena 112-sovellus). Varsinkin näytöille luodut sovelluskansiot ovat sellaisia, joihin helposti hilloaa liudan sovelluksia –kannattaa käydä myös ne läpi.

Puhelimesta löytyvät sovellukset löytyvät Androidilla kohdasta Asetukset > sovellukset ja ilmoitukset. Näppärä paikka poistaa turhat sovellukset on myös Puhelimen puhdistus -toiminto (löytyy ainakin Huawei-puhelimista), missä voi poistaa puhelimesta kaikenlaista turhaa, myös käyttämättömiä sovelluksia.

Kannattaa samalla tarkistaa, mihin kaikkeen ladatuille sovelluksille antaa luvan (mm. mikrofoni, sijaintitiedot ja kamera). Android-puhelimesta tämän löytää kohdasta Asetukset > sovellukset ja ilmoitukset > sovellusten käyttöoikeudet. 

2. Järjestele näyttö

Olen kerännyt saman aihepiirin sovellukset joko samoille riveille tai samalle välilehdelle, teemoitellen. Silloin ne myös löytyvät helpommin.

Yksivärisen taustakuvan kanssa voi vielä rauhoittaa muuten sekaväristä sovellusnäkymää.

3. Käy kuvat ja videot läpi

Kuvaamme nykyään enemmän kuin ikinä, ja kuvia on sen mukaisesti.

Nykyinen puhelimeni on ollut käytössä nyt kahdeksan kuukautta – ei siis kovin pitkään. Olen siivonnut puhelintani satunnaisesti, mutta silti puhelimessani on 4378 kuvaa ja 422 videota. Huh huh. Takuulla enemmän kuin tarvitsen ja paljon turhia juttuja, jotka saa suosiolla heittää roskakoriin. Itse ainakin kuvaan yhdestä ja samasta asiasta monta kuvaa, ja ne jäävät helposti kaikki puhelimen muistiin.

Näppärä tapa tallentaa tarpeelliset kuvat on ladata ne esimerkiksi Driveen ja poistaa sen jälkeen puhelimesta. Silloin ne ovat tallessa mutta eivät puhelinta tukkimassa.

Kuvia, videoita ja tiedostoja ilmestyy puhelimeen myös eri sovellusten kautta ja ladattuna, kannattaa siis katsoa myös nuo kansiot läpi Gallerian kautta.

4. Kahlaa sähköposti

Voi luoja – tämä on itselle ehkä se kaikkein haastavin siivouskohde. Viestejä nimittäin tulee joka tuutista ja vieläpä moneen eri sähköpostiin. Tietyllä tapaa monta eri sähköpostia helpottaa viestien lajittelua: työsähköposti on työtä varten, henkilökohtainen omia juttuja varten, blogijutut ohjautuvat yhteen sähköpostiin ja neljänteen taas roskapostit silloin, kun on pakko luovuttaa jokin sähköposti yrityksen käyttöön.

Yksi elämää helpottava vinkki on ottaa hetki tai kaksi siihen, että käy yhden sähköpostitilin kunnolla läpi, poistaa sieltä turhat viestit, ja peruuttaa sitä mukaa uutiskirjeitä, kun vastaan tulee viestejä, joiden sisältö ei ikinä kiinnosta. Vähemmän postia, vähemmän siivottavaa. Kannattaa jakaa urakka useammalle päivälle, eikä yrittää siivota kaikkia mahdollisesti useita sähköpostejaan läpi yhden illan aikana.

5. Tarkista ilmoitusasetukset

Lopuksi kannattaa käydä läpi vielä eniten käytettyjen sovellusten ilmoitusasetukset. Kaikki piipahdukset, punaiset pallurat ja ponnahdusikkunat tekevät ainakin oman mielen levottomaksi. Oma vinkkini on, että notifikaatiot minimiin: ilmoitukset voi katsoa kerralla läpi sitten, kun avaa tietyn ohjelman tarkoituksella. Esimerkiksi osa sähköpostitileistä kannattaa hiljentää puhelimesta, jos niitä esimerkiksi seuraa pöytäkoneen kautta.

Tässä olivat omat vinkkini puhelimen siivoukseen! Millaisia niksejä teillä on puhelimen siivoukseen liittyen? ☺️ 🌸

/Riikka

Tässä muutamia muita järjestelyyn liittyviä ajatuksiani:

332-vaateprojekti:

333-vaateprojekti, joka muuttui 332-projektiksi

332-projektin kuulumisia – kokemuksia ja oppeja

Korujen ja meikkien säilytys:

Korujen ja meikkien säilytys

digitaalinen-siivous

Kuvat: Mira Lahtinen

Askartelua bonuslapsen kanssa vol. 3: Halloween-koristeet

Syksyn alkuun on kuulunut jälleen pienimuotoista askartelua bonuslapsen kanssa. Viimeisimpänä teimme I:n kanssa hauskoja Halloween-koristeita pimenevän syksyn juhlaa varten. Tässä yksinkertainen vinkki veikeisiin ja persoonallisiin Halloween-koristeisiin.

halloween_koriste01

Tarvitset:

kananmunakennoja

vaahteranlehtiä

mustaa ja valkoista akryylimaalia

mustan tussin

askartelusilmiä (liikkuvia)

Homma kannattaa aloittaa keräämällä kasa vaahteranlehtiä, ja laittaa lehdet painoon kirjojen väliin. Näin ne ovat seuraavana päivänä (tai muutaman tunnin kuluttua) tasaisempia maalattavaksi.

haamut_vaahteranlehti

Varaa pari kananmunakennoa lepakoiden askartelua varten. Leikkaa saksilla kennosta kolmen ”kolon” osioita. Ajatuksena on saada keskimmäisestä kolosta lepakon pää ja sivuilla olevista lepakonsiivet.

halloween_koriste02

Sekä kennot että vaahteranlehdet voi maalata akryyliväreillä sormia apuna käyttäen tai vaihtoehtoisesti paksulla siveltimellä. Sekä leikatun kennon että lehdet saa maalata kauttaaltaan, tarvittaessa anna kuivua ja maalaa toiseen kertaan. Kun sekä lehdet että kennot ovat kuivahtaneet, kennoihin voi lisätä silmät liimalla keskimmäiseen osioon, ja piirtää lehtiin haamusilmät ja suu joko tussilla tai akryylivärillä ohuen siveltimen kanssa. Anna kuivua rauhassa.

Valmiit koristeet voi ripustaa esimerkiksi oranssin tai mustan lahjanarun kanssa ikkunoihin, valaisimiin tai muualle kotia koristamaan.

Hauskaa Halloweenin odotusta!

/Riikka

halloween_koriste03

Minne kuluvat päivät – Testasin viikon ajan

 

Päivät ja viikot vilahtavat ohitse huomaamatta. Pari viikkoa sitten suunnittelemani viikkolehden tilaus on edelleen perumatta, eikä pyykkikoriin päätynyt käsinpesua vaatinut neule ole vieläkään pessyt itse itseään. Minne kuluvat päivät, huomaan ajattelevani tämän tästä. Töissä käyn arkena päivittäin, mutta vapaa-ajalla teen aina jotakin muuta kuin tuijotan kattoa – miksi silti tuntuu, että tunnit loppuvat kesken?

Päätin kokeilla viikon ajan kaiken kirjaamista: kirjoitin parhaani mukaan ylös kaikki ne asiat, mitä teen päivän aikana.

Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee pitkä kirjoitus, mutta jos ajatukset ajanhallinnasta arjessa kiinnostavat, kannattaa jatkaa eteenpäin.

Kirjasin ylös tekemisiäni maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan, eli viikosta jäi uupumaan yksi yö – tunteja kertyi yhteensä siis noin 160. Oman tekemisten raportointi oli yllättävän haastavaa, varsinkin viikonloppuisin, kun päivällä ei ollut niin selkeää rytmiä.

Viikon päätteeksi, kun lopputulos oli selvillä,  laskin muistiinpanojen pohjalta laskelmia siitä, mihin aikaa on kulunut, ikään kuin ajatusten herättelemiseksi.

Viikon aikana nukuin noin 48 tuntia. Hyvä niin, uni on tärkeää. Töitä painoin reippaat 40 tuntia. Se on himpun verran ylitöiden puolelle, mutta ei kuitenkaan pahasti. Testiviikolla töiden osuus oli siis melko linjassa sen kanssa, mitä sen tulisi ollakin. Ystävien kanssa vietin aikaa kuusi tuntia. Kohtalainen luku sekin. Parisuhdeajan laskeminen on haastavampaa (koska jokainen samassa taloudessa vietetty minuutti ei ole välttämättä läsnäolevaa parisuhdeaikaa 😉). Puhelimen kanssa vietetty aika hirvitti jo etukäteen – karkea arvio älylaiteajasta keikkuu kymmenen tunnin huitteilla. Tämä on jotakin, mistä voisi ehdottomasti karsia minuutteja pois. Näiden tuntien jälkeen jäljelle jäi vielä noin 50 tuntia sitä kaikkea muuta sekalaista, kuten junassa tai autossa istumista, syömistä, telkkaria, kodin hoitoa, mitä milloinkin.

 

Hain viikon ajalta tiettyjä poimintoja (uni, työ, ystävät, parisuhde, älypuhelin) koska on tärkeä tiedostaa, kuinka paljon tunteja on käytettävä voidakseen fyysisesti hyvin (esim. uni), kuinka paljon tunteja kuluu väistämättä velvollisuuksien hoitoon (esim. työ), ja kuinka arjessa tulisi muistaa joka viikko ne kaikkein tärkeimmät ihmiset (perhe, ystävät). En usko, että kaikki aika tulisi käyttää aina mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi, mutta siihen uskon, että ajalle ei kannata sokaistua. Omassa elämässäni on paljon hyvää, ja välillä ahdistun ajatuksesta, että kulutan liikaa aikaa vääriin asioihin. Kuten siihen puhelimeen.

Olen iloinen siitä, että tein tämän testin. Sama ihmetys siitä, miten vaikkapa viikonloppu on niin hetkessä ohi, oli helpompi ymmärtää, kun sitä mietti vähän analyyttisemmin. Samalla sain myös ideoita siitä, millaisista opituista tavoista voisi oikeasti pyrkiä eroon tai millaisin keinoin voisi oppia tekemään asioita vähän eri tavalla.

En tarkoita, että kaikki maailman tunnit tulisi hyödyntää aina viimeistä sekuntia myöten pelkkään hyödylliseen tekemiseen. Netflixillä ja joutilaana ololla on oma tärkeä paikkansa päivissä, ainakin minulle, joka tarvitsen joka päivään pienen hetken ihan pelkkää rauhassa oloa. Toisaalta toivon, että saisin joka päivä edes muutamia konkreettisia ja hyödyllisiä asioita tehdyksi. Mutta mikä on sopiva tasapaino?

Ehkä tähän väliin on hyvä avata mun viikon tekemiset parin viikon takaa. Täältä pesee!

Maanantai

  • Herätys 7:00. En ole heti aamusta parhaimmillani, mutta en toisaalta varaa ikinä aamuihin kovin paljon aikaa. Aikaa on juuri ja juuri sen verran, että ehdin käymään vessassa, ruokkimaan kissan, valitsemaan ja pukemaan vaatteet, keittämään junamatkalle mukaan lämmintä termariin, tekemään pikameikin, ja kasaamaan paniikkiaamiaisen automatkalla syötäväksi.
  • Junalle 7:45. Toinen R heittää mut joka aamu juna-asemalle. Lähden kohti Turkua usein jo seitsemän junalla, mutta toisinaan myös näin kahdeksalta.
  • Junassa 8:00–8:35. Junassa käyn läpi omia blogijuttuja ja juon termarimehuani.
  • Turussa kävelen asemalta toimistolle kymmenisen minuuttia ja olen toimistolla vähän vaille 9:00.
  • 9:00–11:20 töitä.
  • 11:20–12.15 lounas lähiravintolassa. Lounastaukoni kestää lähes joka päivä noin tunnin verran. Pidän usein lounasaikaan tietoisesti pidemmän tauon, vaikka eipä lounasravintolassa ehdi juuri tuntia nopeammassa ajassa käymään.
  • 12:15-14:15 töitä
  • 14:15-14.35 mehutauko ☺️
  • 16:40 töiden lopetus ja treffit ystävän kanssa kahvilassa
  • 18:30 junaan ja kohti kotia. Junassa kännykän pläräämistä.
  • 19:00 Salossa, toinen R hakee mut joka arkipäivä kotiin.
  • 19:15 kotona, päivällinen
  • 19:30-20:00 ulkoilu
  • 20–21 telkkaria – Maajussille morsian! 🙊
  • 21-22 kännykän  selailua ja blogisuunnitelmia
  • 22:00 suihku
  • 22:30 nukkumaan – vessa, hampaiden pesu, lukemista, YouTubea.
  • 23:15 oikeasti nukkumaan

😴Uniaika 7:30 😴

junassa'

Tiistai

  • Herätys 6:45. Vietän etäpäivän.
  • Torkuttamista ja kännykän selaamista, kunnes lopulta ylös.
  • 7:30 vessa, hampaat, naama, korvat, vaatteet päälle, aamupalaa, kuumaa juomaa.
  • 7:50 läppärille, eli töiden pariin.
  • Kokeilen Brain focus -sovellusta, jossa tehdään töitä 25 minuuttia, pidetään 5 min tauko ja jatketaan tällä vuorottelulla. Kyseessä on Pomodoro-tekniikka. 25 minuutin välein pidetyt tauot hyödynnän keittämällä teetä, käymällä vessassa, tyhjentämällä tiskaria. Hyvä puoli tässä tekniikassa on se, että tauoille ”herätetään”, eli ei vahingossakaan jumitu paikoilleen tuntikausiksi.
  • 11:35  Lounastauko
  • 12:30 Takaisin töiden pariin, jatkaen Pomodoro-tekniikalla.
  • 17:00 vasta nyt läppäri kiinni.
  • 17–18:00 ruokailua ja sekalaista kodinhoitoa
  • 18–19:00 oman talouden hallintaa, eli raha-asioita ja budjetteja.
  • 19–20:30 IG Stories – pitkän tarinan teko omaan feediin (huh mikä aikasyöppö!)
  • 20:30 telkkaria ja omaa blogia
  • 21:00 Ensitreffit alttarilla telkkarista
  • 22:30 kohti iltatoimia, podcastia sängyssä
  • 23:00 nukkumaan

😴Uniaika 7:20 😴

lounasta

Keskiviikko
  • Herätys 6:20. Myös tänään etäpäivä.
  • Sängystä ylös 7:20. Aamujutut tuttuun tapaan.
  • 8:00 töiden aloitus
  • 12:00–12:30 lounastauko
  • 15:30 asti töitä
  • 15:30 pyörällä kaupungille
  • 16:00–17:30 ystävän kanssa kahvilla
  • 17:30 kaupassa ja postissa käynti
  • 18:15 kotona
  • 18:45–19:30 iltakävelyllä toisen R:n kanssa
  • 19.30–22:30 omaa blogia, telkkaria, somea.
  • 22:30–23 iltatoimia ja nukkumaan

😴Uniaika 7:00 😴

Torstai
  • 6:00 Herätys
  • 6:40 Junalle
  • 7:00 junassa:  aamupalaa, Instagramia, laskujen maksua
  • 7:40 kävely töihin
  • 8:00 toimistolla. Töitä…
  • 11:45 lounaalle
  • 12:45 takaisin työn pariin
  • 17:00 asti töitä,  junalle.
  • 17:18–18 junassa Saloon
  • 18:00 kotiin ja illallista
  • I on meillä käymässä, klo 19 lähden viemään I:tä kotiin ja R:ää treeneihin
  • 19:45 takaisin kotona: blogia, iltapalaa
  • 21:30 R:n hakeminen treeneistä
  • 22:00 iltapalaa ja telkkaria
  • 23:00 nukkumaan

😴Uniaika 7:20 😴

Perjantai
  • 6:20 ylös ja aamurutiinit. Etäpäivä, mutta vien R:n töihin autolla, jotta saan auton päiväksi käyttöön.
  • 7:10 kotona, kuvien ottamista ulkona
  • 7:40 töiden pariin
  • töitätöitätöitä
  • 13:00 vasta nyt lounas
  • töitätöitätöitä
  • 17:00 töiden lopetus
  • 17:15 kauppaan ja kaupungille
  • 18:45 kotona. Telkkaria, blogia, ruokaa, loikoilua
  • 23:15 Haen toisen R:n saunaillasta
  • 23:30 Sohvaperunat Areenasta
  • n. 01:00 nukkumaan

😴Uniaika 8:30 😴

omenapiirakkaa

Lauantai
  • 9:30 herätys
  • 10:00 aamupala
  • 11:00 siivoilua
  • 12:00 omenapiirakan teko, ruoan laittoa, lounas
  • ..jotain.. 😃
  • 16:00–19:00 ulkovarastojen siivousta. Sain hullun siivousinspiraation!
  • 19:00 leffa ja olut.
  • 22:00 aivan poikki, nukkumaan.

😴Uniaika 10:00 😴

aamupalalla

Sunnuntai
  • 8:00  herätys
  • 9:00 aamupala
  • 10:15 autolla kohti Alastaroa
  • 11:30 Perillä
  • 12:00–15:00 perunamaalla ystävien ja perheen kesken
  • 15:00–17:30 vanhempien luona kylässä
  • 17:30-19 ajomatka takaisin kotiin
  • 19:00 telkkaria, Instaa, blogijuttuja, iltapalaa, suihkua
  • 22:30 nukkumaan

Nämä luettuani oivalsin heti monta tärkeää asiaa:

  • Viikolla pitää nukkua  vähintään seitsemän tuntia, jotta viikonloppuna ei olisi niin poikki tai aamut venyisi kovin pitkiksi. Toisaalta nautin siitä, jos aamulla saa nukkua kuuden sijaan vaikka kahdeksaan, mutta jos nukkuu ysiin tai pidempään, tulee se fiilis, että vapaa-aika menee hukkaan. 🤔
  • Arkiaamut ovat mulla tosi kiireisiä, mutta mulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: aloittaa työt myöhemmin (mitä en halua) tai nousta puoli kuudelta aamulla (mitä en halua). Hah… Kiireisiä aamuja voi helpottaa sillä, että pakkaa laukun jo illalla, valitsee tulevan päivän vaatteet valmiiksi jo illalla, ja voisihan sen aamupalankin tehdä jo illalla valmiiksi. Tämän voisi yrittää ottaa tavaksi.
  • Joka päivä pitäisi ulkoilla, ihan joka päivä. Varsinkin silloin kuin tekee etäpäivän. Ulkoilu puolison kanssa on samalla myös sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa: sen aikana voi käydä päivän kuulumiset läpi, ja ainakin tulee oltua ilman niitä puhelimia.
  • Junassa matkustaminen on hyvää aikaa Netflixille, YouTubelle ja muulle vastaavalle, podcastit taas loistavia kävelymatkojen lisäksi arkiaskareiden teossa tai automatkoilla kuunneltavaksi.
  • Ylläri ylläri: kännykkä pitäisi laskea useammin pöydälle. Älylaitteet ovat ehdottomasti suurin aikasyöppöni. Pitäisi myös tehdä periaatepäätös, etten ota puhelinta ollenkaan sängyn lähettyville – silloin sitä ei tulisi katsottua viimeiseksi illalla ja ekaksi aamulla. Mulla ei useimmiten ole edes herätystä puhelimessa, koska mun mies on meidän herätysvastaava. 🙈Ehkä joku vieroitushoito olisi muutenkin paikallaan. En pidä itseäni ihan pahimpana puhelinaddiktina, mutta käytän sitä omasta mielestäni silti liikaa, kun parempaakin tekemistä olisi.
  • Mulle telkkariin ja Netflixiin käytetty aika on ihan ok, kunhan niihinkään ei mene ihan tuhottomasti aikaa. Jos mulla on vapaa viikonloppu, kuulostaa neljän tunnin sarjamaratoni ihanalta ajatukselta. 😃Arkisin vaan pitäisi tehdä kaikkea muutakin, joten silloin sen tulisi pysyä 1-2 tunnissa.
  • En pidä erityisemmin ruoanlaitosta, siksi ruoanvalmistus pari kertaa viikossa on sopivin vaihtoehto. Toisaalta myös ruoanlaitossa voi yhdistää kaksi asiaa yhteen: yhteisen ajan puolison kanssa ja ruoanvalmistuksen.  Kunhan ei ala tappelemaan ruoanlaittotekniikoista. ☺️

illalla

Viikon ajan pidetty päiväkirja sai itseni ajattelemaan sitä, mitä oikeasti haluan tehdä, mitä asioita taas voisin vähentää ja mitä tulen tehneeksi ehkä vain rutiininomaisesti. Elän itse aika suunnitelmallisesti, eli aamulla ovesta lähtiessä tahdon tietää suurin piirtein mitä se päivä tuo tullessaan. Haluan myös arvioida, mihin aikaan olen takaisin kotona, sillä kotona vietetty aika on minulle tosi tärkeää palautumisen kannalta. Välimatkojen takia en yleensä mene edestakaisin Turku-Salo-väliä moneen kertaan päivän aikana, koska se ei ole ajankäytön kannalta kovin järkevää.

Ajankäytön päiväkirja sai myös pohtimaan, millaisilla pienillä muutoksilla voin vaikuttaa arjen sujuvuuteen ja siihen, mikä on ehkä vain rutiiniksi muodostunut tapa. Esimerkiksi arkiaamujen osalta voin helpottaa kiirettä tekemällä asioita mahdollisimman valmiiksi jo illalla. Puhelimen käyttöä voin vähentää jättämällä sen illaksi olohuoneeseen yöpöydän sijaan.

Suunnitelmallisuuden vuoksi itselleni sopii mainiosti myös erilaisten listojen teko: kun teen to do -listan jokaisen työaamun aluksi, miksen voisi tehdä sellaista myös vapaa-ajalle? Tässä on toki tärkeää muistaa, että vapaa-ajalle pitää jättää myös niitä vapaita hetkiä, jottei arjesta tule pelkkää suorittamista. Lista voi olla kuitenkin vaikka viikkokohtainen, eli päättää sunnuntaina, mitä asioita haluaa seuraavan viikon aikana saada aikaiseksi. Se voi olla mitä tahansa parturin varaamisesta imurointiin, pyykinpesuun, ystävälle soittamiseen tai parisuhdeajan järjestämiseen. Jos viikkolistalle kertyy vaikkapa seitsemän asiaa, voi niistä valita joka päivälle yhden – ja aloittaa siitä mahdollisesti epämieluisammasta, jotta se on heti pois viikkojärjestyksestä.

Elämä on liian lyhyt siihen, että tekisimme vain rutiinin takia joitain sellaisia asioita päivästä toiseen, joita emme oikeasti halua tehdä.  Tottakai tietyt velvollisuudet ovat sellaisia, jotka on vain pakko hoitaa, mutta toisaalta elämään saattaa  sisältyä paljon sellaista juttuja, jota tekee vain tottumuksen vuoksi. Kannattaa siis tutkiskella itseään ja panna merkille, koska jokin asia tuntuu ikävältä, stressaavalta tai ahdistavalta, ja pohtia voisiko tuon tehtävän tehdä jollakin muulla tavalla.

perunapellolla

Itse huomasin viikon päätteeksi, miten rauhoittavaa ja rentouttavaa olikaan kyykkiä perunapellon laidalla kauniissa syysilmassa noukkimassa perunoita maasta. Ymmärsin entistä paremmin, että luonnossa vietetty aika ja omasta työstä täysin poikkeavat askareet ovat ensiarvoisen tärkeää vastapainoa. Oivallus itsestä voi piillä siis missä vain – vaikka perunapellolla.

Ihanaa sunnuntaita!

/Riikka