Aihearkisto: Arki

Tärkeysjärjestys – uusi Instagram-tili

Heip!

Ajattelin kertoa täällä blogin puolellakin, että olen hiljattain perustanut uuden Instagram-tilin, jonka nimi on Tärkeysjärjestys. Tämän linkin kautta pääset katsomaan heti, mistä on kysymys. 🙂

Olen uudesta tilistäni aika innoissani, ja osittain sen takia täällä Santsikupissa on ollut helmikuussa vähän hiljaisempaa. Kun viime vuoden loppupuolella kirjoitin, että olen blogini suhteen vähän kahden vaiheilla, on tämän tilin perustaminen osittain tulosta näistä ajatuksista: uusi Instagram-tili keskittyy vain yhteen aiheeseen, tavaroiden järjestelyyn, kun taas täällä blogin puolella aiheiden monipuolisuus on hukuttanut minut runsaudenpulaan. Instagramiin on myös siitä näppärä, että sinne on helppo päivittää lyhyitä tekstejä ja pieniä ajatuksia pitkien, eheiden blogitekstien sijaan.

Jos siis kodin järjestely ja tavaroiden organisoiminen kiinnostaa, tervetuloa seuraajakseni! 😍

Aiheina on tähän mennessä ollut mm.

🌱332-vaatekaappi (ja vaatteiden järjestely ylipäätään)

🌱johtokaaoksen välttäminen

🌱keittiötasojen siistinä pitäminen

🌱Mitä kannan repussa/laukussa päivittäin – ja mitä siellä kannattaa kantaa 😉

Olen pienestä pitäen ollut kova järjestelemään milloin mitäkin tavaroita milloin mihinkin järjestykseen, joten kyseessä on pitkäaikainen intohimoni. 😌Toivottavasti näemme Instagramissa!

/Riikka

PS. Santsikuppi pysyy jatkossakin pystyssä vaikka mulla tämä uusi tili onkin, ei huolta. 😉

Säästökuuri takana – mitä opin rahankäytöstä?

Kirjoitin vuoden alussa rahansäästöprojektistani, jossa asetin tavoitteeksi tasata tilejä alkuvuoden aikana. Nyt helmikuun loppupuolella voin iloisena todeta, että tavoitteeni kävi toteen – velat on kuitattu ja jatkossa osaan toivottavasti ylläpitää omaa talouttani yhä fiksummin. 💸

Vaikka elin oman mittakaavani mukaan hyvin säästeliään alkuvuoden, en voi puhua todellisesta pennin venyttämisestä mitään. Elin pienen hetken niin, että mietin todella tietoisesti kaikkia menoja, mutta kyse oli poikkeustilanteesta. En siis väitä eläneeni ”niin vähällä kuin mahdollista”, vaikka kaikki on toki suhteellista. Tämä oli omiin kulutustottumuksiini nähden säästeliäästi elämistä. Tällaiset lyhytkestoiset säästökuurit saavat joka tapauksessa ajattelemaan rahankäyttöä todella paljon, ja hyvä niin. Kuluttamisesta tulee helposti vakio, johon ei edes kiinnitä arjessa huomiota. Kun rahanmenoa rajoittaa, tulee käyttökohteitakin pohdittua paljon tarkemmin.

Mitä sitten opin näiden muutamien kuukausien aikana ja mitä säästeliäästi eläminen tarkoitti käytännössä? 💰

Kun tein päätöksen saada talouden tasapainoon, aloitin perusasioista. Kuinka paljon käyttörahaa on tilillä parhaillaan? Koska seuraava palkka tulee? Millaisia laskuja tuleva kuu tuo tullessaan? Millaisia muita kuluja minulla tulee olemaan? Koska olin päättänyt maksaa Visa-laskun mahdollisimman äkkiä pois, lyhensin sitä velkaa kerran kuukaudessa niin paljon, kuin se realistisesti oli mahdollista. Kaikkien pakollisten menojen jälkeen katsoin mitä jää jäljelle ja karsin kaikesta mahdollisesta.

Tässä omia keinoja hallita taloutta, kun tavoitteeni oli elää mahdollisimman säästeliäästi. Säästökuurini kesti 3-4 kuukautta, joiden aikana noudatin seuraavia ”toimenpiteitä”.

  1. Ensin tarkistin henkilökohtaisen laskutilanteeni. Käytännössä tämä tarkoitti minulla Visan kokonaisvelkaa. Jaoin tuon summan kolmelle-neljälle kuukaudelle ja päätin samalla olla maksamatta tulevien kuukausien aikana mitään ostoksia Visalla (paitsi Netflixin, joka menee suoraveloituksena). Näin lasku ei keikkuisi bumerangina koko ajan edestakaisin. Pieni takapakki tuli joulun ja lahjojen oston aikaan, sillä en halunnut tinkiä liikaa muille ostamistani lahjoista. Sain tämän lipsahduksen onneksi kuitattua vuoden alussa.
  2. Kun palkkapäivä koitti, maksoin siitä välttämättömät menot. Käytännössä tämä tarkoitti lainanlyhennystä ja itse määrittämääni erämaksua Visa-laskusta. Sen jälkeen ostin VR:n kausilipun, joka on minulle työnteon kannalta välttämätön meno. Lisäksi minulla menee suoraveloituksena joka kuukausi 100 € toiselle tilille säästöön – sitä ”menoa” ei tarvinnut pohtia sen enempää.
  3. Näiden jälkeen tein paperille listan, johon keräsin eri kategorioita, joihin tiesin kuluvan rahaa tulevassa kuussa. Kategorioiden perään laitoin summan, kuinka paljon kyseiseen kategoriaan saisi kulua rahaa. Esimerkiksi tammikuussa varasin lounaisiin ja kahviloihin 40 €, ruokakauppaan 350 €, lahjoihin 70 €, rokotukseen 40 €, parturiin 150 € ja niin edelleen. Sekalaisiin menoihin (apteekki, taloustavarat, kosmetiikka yms.) varasin 150 €. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että näitä sekalaisia, huomaamattomia kuluja tulee kuukausittain, ja niistä monet ovat ainakin jollain tasolla pakollisia. Tiedän, että moni saattaa kritoisoida säästökuuria, johon sisältyi esimerkiksi kallis parturikäynti. Olin kuitenkin päättänyt parturiin menosta jo aikoja sitten, joten en halunnut perua kyseistä aikaa ja siirtää menoa tulevaisuuteen. Tiesin, että parturikäynti olisi pois jostakin muusta, ja laskin muut menot sen pohjalta.
  4. Tuo tulevien menojen pohdinta oli oikeasti suuri apu taloudenhallinnassa! Tammikuuhun sisältyi muistaakseni vain muutama, pieni ja yllättävä meno, joita en ollut tajunnut ottaa aluksi huomioon. Karsin omassa kulutuksessa erityisesti kahvila- ja ravintolamenoista, muista huvituksista, vaatteista ja kosmetiikasta. Sitä tavaraa, mitä ei ollut pakko saada, jätin väliin. Esimerkiksi vaatteita en ostanut ollenkaan. Varsinaista tavaraa, jos ruokatarvikkeita ei lasketa, ostin vain shampoon ja hoitoaineen, hiuslakan, hedelmäpusseja ja yhden kirjan käytettynä. Kuva aiheesta täällä.

Talouden tasaaminen oli lopulta aika yksinkertaista, kun oli tehnyt sen päätöksen. Ensiarvoisen tärkeää oli tehdä tuo suunnitelma, eikä vain epämääräisesti ”päättää elää säästeliäämmin”. Ainakaan minulla sellainen päätös ei ole riittänyt tai ole ollut tarpeeksi konkreettinen – jos ei mieti tarkkaan, mistä aikoo säästää, millä ihmeen keinolla pystyy kontrolloimaan mikä ostos on yli omien varojen elämistä?

Olen viime kuukausien aikana pohtinut paljon säästämistä yleisesti ja tehnyt suunnitelmia uusien kuukausittaisten säästöjen ja sijoitusten suhteen. Pienilläkin summilla pääsee alkuun, ja mikä parasta – pienien summien puuttumista ei edes huomaa silloin, kun ne lähtevät suoraveloituksena tililtä. Tietysti sillä edellytyksellä, että talous on muuten balanssissa. Visaa en aio käyttää enää kuin pakon edessä tai korkeintaan sillä ajatuksella, että pystyn maksamaan koko laskun pois seuraavassa kuussa.

Vaikka säästökuuri on nyt periaatteessa ohi, en aio missään nimessä heittää lekkeriksi. Vähän sama juttu kuin vaikka laihduttaessa – kun tavoite on saavutettu, tulisi jatkaa samoilla keinoilla, joilla pääsi tuloksiin. Sitä paitsi, ennakoivaan kulutukseen ja talouden suunnitteluun jää koukkuun! On hauska laskea kerran kuukaudessa omia menojaan ja päättää, mihin haluaa tulevassa kuussa panostaa. Eikös se ole oikeastaan aika kiva idea päättää jo etukäteen, että tulevassa kuussa (tai tulevissa kuissa) panostan hyvään keikkakokemukseen, täydelliseen nahkatakkiin, uusiin sohvatyynyihin tai hieronnan sarjakorttiin? Tällöin on helpompi panostaa myös oikeasti laadukkaisiin palveluihin, kotimaisiin tuotteisiin tai laadukkaisiin materiaaleihin, kun on jo ennakkoon pohtinut asiaa eikä päädy ostamaan asioita vain hetken mielijohteesta. 🙂

/Riikka

Säästökuuri – keinoja talouden tasapainottamiseen

 

En ole ostanut tässä kuussa mitään tavaraa. Jos ei lasketa kiinteitä kuluja, ruokakauppaan menneitä euroja, apteekkikäyntiä ja noin viittätoista euroa, joka on kulunut kahvilaan, en ole kuluttanut rahaa mihinkään. Mahtavaa! Pyhä tarkoitus on jatkaa tällä säästäväisellä tiellä vielä useampi viikko, ja siihen on syynsä. Hyvin käytännönläheinen syy.

Aloitin tämän vuoden säästökuurilla, koska vuoden 2018 viimeiset kuukaudet –okei, koko viime vuosi – oli todella kallis. Oli häät ja häämatka, ja sen lisäksi perinteiset talvi- ja kesäloma, joihin tietysti paloi perinteisesti rahaa. Häihin meni kokonaisuudessan todella suuria summia, emmekä oikeastaan suunnitelleet (lue: säästäneet) häitä varten juuri puolta vuotta pidempään.  Pienet purot ja isot joet – lipsumiset siellä täällä johtivat siihen, että elin koko viime vuoden vähän yli varojeni.

vaatehuone06

Toivottavampaa toki on elää niin päin, että ensin säästetään ja sitten käytetään, mutta viime vuonna kävi toisin. Korkoa kasvava Visa-lasku on siitä syystä kirosana, josta haluan päästä nyt vuoden alkaessa eroon. Siksi päätin laittaa itseni hetkeksi vähän mukavuusrajan ulkopuolelle, karsia ylimääräiset menot ja maksaa itseni velattomaksi. Okei, asuntovelattomuus ei tule olemaan realistista vielä vuosiin. Mutta tämä Visa-velattomuus kyllä.

Vaikkei kyseessä ole erityisen suuret rahat, minua Visa-lasku on aina ahdistanut. Se ruokkii myös kroonista rahapulaa: kun maksat pois ison laskun, rahaa ei jää elämiseen yhtä paljon, ja loppukuusta on herkästi jälleen maksamassa asioita luotolla. Varsinkin viime vuonna, kun isoja summia kului moneen asiaan yhtäaikaa, ja normaaliin arkeen ei tuntunut jäävän rahaa.

Pahoja sudenkuoppia ovat myös toisinaan kohdalle osuvat odottamattomat kulut, jotka romuttavat talouden nopeasti, jos ei ole puskurirahaa, sitä kuuluisaa pahan päivän varaa. Viime vuonna puskurirahat kuluivat häämenoihin, ja ennen kuin ehdin säästämään uutta puskuria, tuli muuttujia. Kissa tuli kipeäksi ja jouduin viemään sen hoitoon. Yksi tunnin käynti eläinlääkärissä teki lompakkoon aika monen sadan euron loven. Ja tietysti juuri silloin, kuin olin jo hyvässä vauhdissa saamassa tilejä tasaantumaan.

kukkaro02

Mutta kyllä se tästä. Tavoitteeni on saada Visa nolliin helmikuun loppuun mennessä, ja kevään loppuun mennessä säästötilille sen verran rahaa, etteivät yllättävät kulut (vaikka se lääkärilasku) romuta taloutta hetkessä. Tavoitteena on pitää yhden kuun palkkaa puskurina säästötilillä.

Olen myös vilkuillut kirjakaupassa uteliaisuuttani Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaa. Haluan lukea sen, vaikka koen periaatteessa tiedostavani todella hyvin, mihin rahani kuluvat. Uutta voi kuitenkin aina oppia, ja varsinkin sijoittamisen saralla tietoni ovat todella vajavaiset.

Olen aika innoissani! Tiedostan, etten ole yleisellä tasolla niin pienituloinen, että minulla olisi varaa valittaa ettei rahaa ole – innoissani olen silti siitä, että olen hyvällä suunnitelmalla saamassa oman talouteni jälleen kunnolla hallintaan.

Lopuksi keräsin omien kokemusteni pohjalta muutamia omia vinkkejä talouden tasapainottamiseen. Jospa siellä ruudun toisella puolella on vaikka joku toinen viime vuoden morsian, jolla on lähtenyt vähän lapasesta. Yritän nyt todella pysytellä tiukkana ja pärjätä vain tilillä olevilla rahoilla, vaikka se vaatiikin venymistä ja tinkimistä. Helmikuun lopulla voin toivottavasti taputtaa itseäni olalle.

/Riikka

Vinkki-vitoset talouden tasapainottamiseen
  • Kannattaa aina laskea etukäteen menoja ja suunnitella, mihin ja kuinka paljon rahaa tulee seuraavan kuukauden aikana kulumaan. Kaikkea ei voi ennustaa, mutta aika paljon kuitenkin. Kiinteiden menojen lisäksi voi kurkata kalenterista, onko tuleville viikoille tiedossa esimerkiksi illanviettoja kaverien kanssa: ne merkitsevät usein myös rahanmenoa. Jos päätät elää minimibudjetilla seuraavan kuukauden, sen voi kertoa rohkeasti myös lähipiirille. Silloin ei ole niin ikävä kieltäytyä niistä menoista, jotka maksavat, ja tilalle voi ehdottaa jotain ilmaista tai edullisempaa tekemistä.
  • Edellä olevan pohjalta kannattaa laskea, kuinka paljon esimerkiksi Visa-laskua on järkevä lyhentää. Liikaa ei kannata lyhentää, muuten päätyy loppukuusta elämään uudelleen velaksi, eikä siinä kierteessä ole mitään järkeä. Laskua kannattaa silti maksaa sen verran, että vähän kirpaisee. Mitä enemmän maksat, sitä nopeammin se on maksettu pois.
  • Jos Visalta menee suoraveloituksena jotakin, tarkista ovatko ne kaikki välttämättömiä kuluja. Jos haluaa tosissaan nipistää, niin monet palvelut, kuten Spotify tai Netflix, voi peruuttaa ja ottaa myöhemmin käyttöön ilman ylimääräisiä kuluja.
  • Pahimmat hetket koittavat usein viikkoa ennen seuraavaa palkkaa. Raha hupenee tililtä ja pulssi kiihtyy. Silloin kannattaa kiertää muut kuin ruokakaupat kaukaa ja pysyä vain tiukkana.  Ruokaostokset kannattaa tehdä Lidlissä.
  • Kun mielesi tekee ostaa jotain, kirjaa se ylös. Kaikki, minkä ostaminen voi odottaa seuraavaan kuuhun, se todella kannattaa ostaa vasta seuraavassa kuussa. Tee vaikka jo tulevalle palkalle lista menoista, ja kirjaa ylös kaikki asiat, joiden ostamista pohdit. Jos nuo menot ovat edelleen tärkeitä, kun palkka lopulta kilahtaa tilille, mene ja osta. Itse esimerkiksi olen jo päättänyt mennä ensi palkan rahoilla parturiin, ostaa kosteusvoidetta ja laadukkaan neuleen. 😌 ☺️
  • Kannattaa olla realisti. Meille ei esimerkiksi ole todennäköistä, että söisimme yhden kuukauden pelkkää makaronia tai etten kävisi itse kuun aikana kertaakaan ulkona kahvilla. Jollekin toiselle tämä saattaa olla hyvinkin mahdollista, mutta vastaava raha kuluu johonkin muuhun, mikä turvaa oman mielenterveyden – vaikkapa salijäsenyys. Jokainen tietää ja tuntee itsensä parhaiten, ja siksi kannattaa varata tyypillisille ”ylimääräisille” kuluilleen pieni puskuri. Varsinkin, jos talouden uuden balanssin löytämisessä menee useita kuukausia tai puoli vuotta, ei ole realistista ajatella elävänsä kuin munkki luostarissa.
  • Laita tililtä suoraveloituksena joka kuukausi rahaa säästötilille heti palkkapäivänä. Jos rahat ovat muutenkin vähissä, aloita vaikka 50 Eurolla. Olipa summa nimittäin 50 € tai 500 €, rahaa säästyy kuin itsestään kun siirtopäätöstä ei tarvitse tehdä manuaalisesti. Motivoi itseäsi laskemalla, kuinka paljon ja mihin voit säästää vuoden aikana.
  • Lopuksi: Visalla  ei kannata i-k-i-n-ä maksaa yhtään mitään, ellei voi olla varma maksavansa koko laskua pois heti seuraavasta palkasta. Piste.

tulppaanit1

Uudenlainen tilikirja: Kakeibo

 

Olen heikko ihan kaikenlaisten aikuisten ”tehtäväkirjojen” edessä. Tykkään täyttää elämäntaitokirjoja, vieraskirjoja, bullet journalia ja monenlaisia muita tehtäväkirjoja – siksi ei olekaan ihme, että viimeisimmältä kirjakauppakäynniltä tarttui mukaan tilikirja Kakeibo – kirja säästämisen taidosta.

Japanilainen ilmiö Kakeibo on kotitalouden tilikirja, jonka avulla säästämisen ja älykkään kuluttamisen pitäisi olla helppoa jokaiselle. Idea on yksinkertainen: jokaisen kuukauden alussa päätät summan, jonka haluat säästää, ja samalla mietit, millaisia toimenpiteitä joudut tekemään tavoitteeseen päästäksesi. Kakeibon avulla voi käydä omaa kulutusta helposti läpi ja kuun päätteeksi pohtia onnistumisiaan ja sitä, missä voisi vielä parantaa.

Suhtautuminen säästämiseen

Rahankäyttö ja säästäminen ovat nousseet minulla entistä tärkeämmiksi asioiksi viime aikoina. Vielä jokin aika sitten suhtauduin rahaan paljon huolettomammin, mutta nykyisin olen aika tarkka siitä, mihin rahojani käytän. Ehkä isoksi asiaksi on noussut se, että tahdon aina saada rahalleni kunnon vastinetta, oli kyse sitten sukkaparista, kasvovoiteesta tai hotelliyöstä. Teen enemmän tietoisia valintoja ja pohdin enemmän, mihin asioihin haluaisin säästää.

Pakko myöntää, että myös asuntovelka ja oman kodin kulut ovat muuttaneet suhtautumistani rahaan. Vaikka mitään ei kannata katua, niin näin jälkikäteen tietyllä tavalla harmittaa, etten ole aiemmin maksanut asumisesta ”omaan pottiin” vaan aina ollut vuokralla, mistä ei tietenkään jää mitään käteen. Toki vuokralla asuminen on tuonut kääntöpuolena mukanaan enemmän vapautta, mutta silti. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt isohko summa menee kuukausittain oman kodin velan lyhennykseen eli omaisuuden kartuttamiseen.

Myös muut ansaitsemani rahat pyrin käyttämään mahdollisimman fiksusti niin, ettei raha vain valu sormien välistä esimerkiksi hetken mielijohteisiin. Tämä ei silti sulje pois sitä, ettenkö panostaisi myös elämästä nauttimiseen. Niissäkin tapauksissa vain koen maksavani asioista, joista saan oikeasti itse takaisin: rentouttavasta hieronnasta, suussasulavasta suklaakakusta tai  hyvässä seurassa nautitusta ravintolaillallisesta.

Oman rahankulutuksen ennustaminen

Olen aika tietoinen siitä, kuinka paljon minulla kuluu rahaa mihinkin. Tein jokin aika sitten blogiin postauksen omasta rahankulutuksesta kuukauden ajalta.  Osaan arvioida suurinpiirtein, kuinka paljon kuussa kuluu mihinkin rahaa, mihin tarvitsen rahaa seuraavien kuukausien aikana ja niin edelleen. Yllättäviäkin kuluja tietysti tulee, kuten viime viikolla eläinlääkärissä käynti. Isot ja ennustettavat kulut osaan kuitenkin nykyään arvioida aika hyvin, mistä on todella paljon apua omassa taloudenhallinnassa. Se, missä tarvitsen vielä harjoitusta, on rahan säästäminen ns. pahan päivän varalle. Kun sellainen on takataskussa, yksittäiset isot menot eivät heilauta omaa taloutta heti kuralle.

kakeibo_kirja

Kakeibosta apua omaan taloudenhallintaan

Kakeiboa oli hauska päästä kokeilemaan osana omaa taloudenhoitoa, ja pohtia rahankäyttöä vielä paremmin nimenomaan säästämisen näkökulmasta. Olen pitänyt kirjaa vastaa reilun kuukauden ajan, eli harjoittelen vielä itsekin kirjan täyttöä.

Tässä kuitenkin pieni avaus Kakeibon sisällöstä:

    • Jokaisen kuun alussa on aukeama, johon täytetään tulot, kiinteät menot, säästötavoite, ja näistä osista yhdistäen laskukaava, jonka avulla selviää, millainen summa sinulla jää kuukaudessa kulutettavaksi.
    • Tämä kuukauden aluksi täytettävä taulukko on siitä vähän haastava, että ainakaan minulla palkka ei tule kuun alussa tai lopussa vaan keskellä kuuta, eli tulot pitää arvioida etukäteen, jos haluaa pohtia tarkkoja kulutus- tai säästösummia heti kuun aluksi.
    • Kuukausiaukeaman jälkeen jokaiselle viikolle on varattu viikkonäkymät, joihin voi kirjata aihealueittain ja päivittäin omat menonsa. Itse en hyödynnä sarakkeita päivittäin, vaan laitan vain järjestyksessä riviin, mitä mihinkin alueeseen, kuten ruokaan tai kahviloihin on kulunut. Päivittäin merkitsemisessä on se ongelma, että saatan käydä joinakin päivinä useamman kerran kaupassa tai jopa kahvilla, ja silloin päivänäkymä ruuhkautuu.
    • Viikon päätyttyä kaikki viikon menot lasketaan yhteen. Kuukauden päätyttyä yhteenvetosivulla käydään läpi, kuinka paljon kulutettavaa rahaa oli, kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon sai säästettyä.
    • Kirjan idea on siis lopulta aika simppeli, mutta saa pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Kannattaa testata!

kakeibo_viikkonäkymä

Säästäminen, tuhlaaminen – mahdollisuudet ja sudenkuopat

Kaikkein isoin moka omassa taloudenhallinnassa, jonka olen itse käynyt läpi, on ollut elää kuin viimeistä päivää ilman pientäkään säästettyä summaa takataskussa ja vielä niin, että on päälle hankkinut tappiin asti käytetyn luottokortin. Silloin ajautuu helposti noidankehään, jossa erääntyvä velka on pakko maksaa korkojen kera uudesta palkasta, jolloin elämiseen ei enää jää rahaa ja hetken päästä elää jälleen velaksi. Luottokortti kannattaakin ehdottomasti pitää vain hätävarana johon tarttua vain sellaisissa tilanteissa, kun ei ole vaihtoehtoa ja sellaisissa summissa, jotka kokee voivansa maksaa heti seuraavasta palkasta takaisin. Ihan paras tapa varautua yllättäviin menoihin on vaan kerryttää pikkuhiljaa sitä säästötiliä, josta sitten voi maksaa yllättävän menon, jos sellainen tulee.

Olen itse huomannut, että on helppo päättää säästävänsä kuussa esimerkiksi 200 €, mutta jos rahaa ei nappaa heti syrjään palkasta, rahalle keksii kyllä aina jotakin käyttöä kuun aikana. Näin ainakin minulla. Kun säästösumma on heti ”pois pelistä”,  ei säästämistä tarvitse ajatella sen enempää. Suosittelen kaikille säästösumman suoraveloitusta erilliselle tilille heti kun palkka kilahtaa tilille, silloin ei tule kiusausta jättää säästämistä tekemättä.

Säästämisestä moni ehkä ajattelee, että ei ole varaa säästää, sillä kaikki kuluu mitä tuleekin. Monilla se varmaan pitää paikkansakin. Toisilla taas, kuten minulla, kyse on enemmän siitä, mihin haluaa panostaa. Välttämättömiin kuluihin menee paljon rahaa, kyllä, mutta kun ne on laskenut kuukauden nettopalkasta pois, jää jäljelle vielä summa täysin vapaasti käytettävää rahaa. Menoihin on loppujen lopuksi helpompi vaikuttaa kuin tuloihin.

/Riikka

Millaista on olla äitipuoli?

Millaista on olla äitipuoli?

Minulta kysytään tätä usein. Ei välttämättä aina juuri näillä sanoilla, mutta aiheeseen liittyviä kysymyksiä tulee usein. Miltä se tuntuu? Millaiset välit sinulla on lapseen? Entä lapsen äitiin? Totteleeko lapsi sinua? Rakastatko lasta kuin omaasi? Miltä se tuntuu, että puolisolla on lapsi, mutta sinulla ei?

Sanon suoraan, että tästä aiheesta ei ole helppo kirjoittaa. Tämän julkaisun kirjoittaminen ja varsinkin julkaiseminen jännittää. Aiheella on ensinnäkin monta puolta: on se lapsen puoli, molempien vanhempien puoli erikseen, isäpuolen sekä minun puoleni – sen lisäksi ehkä vielä muitakin puolia, ja jokaisen perheen kohdalla aina erilainen tarina. Itse osaan tietysti kertoa aiheesta vain omasta näkökulmastani. Toiseksi, aihe on herkkä ja henkilökohtainen.

Edes niitä omia ajatuksia on haastava kirjoittaa auki, koska asia herättää tunteita niin laidasta laitaan, ja tunteet vaihtelivat varsinkin äitipuoleuden alkutaipaleella lähes päivittäin. Joinain hetkinä olin asian suhteen hyvinkin tasapainossa, ja tunnin päästä olo saattoi olla jo aivan erilainen. Nyt kolmisen vuotta kestänyt roolini äitipuolena on ollut välillä kasvukipuinen, mutta varmasti suhteessa monen muun tarinaan helppo ja sopuisa. Rooliin myös kasvaa pikkuhiljaa, vaikka tunteet äitipuolena saattavat vielä vuosienkin päästä heitellä.

Olen pallotellut tätä kirjoitusta suuntaan ja toiseen, välillä melkein poistanut koko luonnoksen, ja sitten kuitenkin säästänyt sen. Tästä aiheesta kirjoitetaan edelleen julkisesti melko vähän, vaikka se on niin arkipäiväinen ja yleinen yhteiskunnassamme. Varmasti jokainen meistä tuntee nykyään ainakin yhden uusperheen – siksi päätin lopulta pitää julkaisuni. Siitäkin huolimatta, että tähän julkaisuun liittyy niin paljon henkilökohtaisia ja herkkiä tuntemuksia.

Tässä omia, irtonaisia ajatuksiani äitipuolena olemisesta.

Sattuma.

Äitipuoleksi tullaan sattumalta. Sitä ei harjoitella eikä tavoitella: kukaan ei (kai) ajattele ikinä mielessään, että voisinpa tässä etsiä itselleni puolison, jolla on jo lapsia, jotta voisin olla puolivanhempi. Yleensä se menee kai niin, että sitä löytää ihmisen, jonka kanssa asiat loksahtavat kohdilleen, ja jolla sattuu olemaan edellisestä suhteesta lapsi tai lapsia. Niin vain käy. Varsinkin, jos ikää on 30 tai yli.

Äitipuoleksi ei kasveta kuten vanhemmuuteen yleensä, vaan tilanteeseen hypätään vauhdista. Siinä vaiheessa, kun astut kuvioihin, on puolisollasi ja hänen lapsellaan usein jo tutut kuviot, tavat ja perinteet, joissa luovit parhaasi mukaan. Tavat eivät välttämättä ole sellaisia, jotka ovat sinulle luontaisia tapoja toimia – mutta mikä toisaalta olet muuttamaan toisten tuttuja tapoja, joita on kenties jo vuosia toteutettu?

Tuoreena äitipuolena pitää mielestäni ensin seurailla ikään kuin tarkkailijan asemassa ja totutella tilanteeseen. Vasta hetken päästä on mahdollista päästä täysillä mukaan, vaikka vanhempi ja lapsi mukaan avosylin ottaisivatkin. Ainakin itsellä on toiminut se, ettei ole edes yrittänyt olla 100 % mukana kaikessa, vaan hakenut myös sitä omaa aikaa.

Paha äitipuoli.

Koko äitipuoli-nimike herättää minussa usein kylmiä väreitä. Olemmehan jo pienestä pitäen oppineet, millaisia äitipuolet ovat: ilkeitä, pahansuopia ja pelottavia. Voin kertoa, kuinka absurdilta tuntuu lukea lapselle iltasatua, jossa äitipuoli houkuttelee lapsen syömään myrkkyomenaa tai ohjaa värttinän luokse. Että hyvää yötä vaan, t. äitipuoli.

lokakuu01

Toisaalta, en ole puolisoni lapselle äiti sanan missään merkityksessä. Hänellä on oikea, kokopäiväinen äiti, eikä mitään puolikkaita. Olen hänen isänsä puoliso ja aikuinen, johon voi luottaa, mutta puolikkaaksi äidiksi minusta en ole. Enkä usko, että kukaan kokee, että minun sellainen tarvitsisi ollakaan. Asiaa vahvistaa vielä sekin, että bonus on meillä pääsääntöisesti vain joka toinen viikonloppu, eli niin sanottua tavallista arkea elämme valtavan vähän. Niissä perheissä, joissa bonuslapset vaihtavat kotia viikon välein, voi tuollaisia arkeen vahvasti liitettäviä puolikkaita äitejä ehkä muotoutuakin.

Tähän ”virkaan” ei ole olemassa erityisen hyvää vaihtoehtoista termiä, joten näillä mennään. Meillä ei kuitenkaan juuri puhuta äitipuolesta, lapselle olen ihan vaan Riikka etunimelläni.

Et sä oo mun äiti.

Toisin kuin voisi kuvitella, en ole  (vielä) kertaakaan kuullut tätä uhmaavaa toteamusta bonuslapseni suusta! Vielä toki ehtii…

Meidän tilanteessa se, että lapsen molemmilla biologisilla vanhemmilla on uudet puolisot, on lapselle täysin arkipäiväinen asia. Jopa se, että myös minä määrään omalta osaltani meidän talossa ja olen mukana luomassa perheemme sääntöjä, on sujunut usein jopa yllättävän hyvin. Toki aina ei ole ruusuista, mutta tuohon et oo mun äiti –uhmaukseen ei ole toistaiseksi tartuttu.

Entä miltä tämä rooli ylipäätään aluksi tuntui? Kuten totesin, toisten arkeen hyppäämisessä oli alkuun totuttelemista. Sen lisäksi totuttelin päiviin, joissa ylipäätään on lapsi läsnä, sillä minulla niitä ei ennestään oikeastaan ollut. Olen perheen kuopus ja sen lisäksi en ole sillä tavalla erityisen lapsirakas, että olisin hakeutunut lasten seuraan aiemmissa elämänvaiheissa. Siksi se, miten lapsen kanssa leikitään ja miten hänen kanssaan toimitaan olivat mulle aluksi aika uusia juttuja, vaikka se hassulta kuulostaakin. Bonus toki oli jo 5-vuotias kun tulin mukaan kuvioihin, joten edelleenkään en tiedä, miten ihan pienen lapsen kanssa toimitaan. 😃

Kokonaisuudessaan alku oli kaikkineen yllättävän luontevaa. Bonus otti minut vastaan ilman suurta draamaa, enkä ollut hänelle uhka vaan pikemminkin yksi tyyppi, joka vain tuli mukaan kuvioihin isin seuraksi. Onneksi, siitähän on ollut tässä ihan valtava apu.

Me vietetään tällä hetkellä aika vähän ihan tavallista arkea bonuksen kanssa, mutta silloin kun me ollaan yhdessä, me saatetaan esimerkiksi askarrella yhdessä, leikkiä piilosta, leipoa tai puuhata jotakin pihalla. Hän on myös jo sen ikäinen, että hän touhuaa paljon itsekseen omassa huoneessaan. Meillä on omasta näkökulmastani katsottuna hyvät välit, vaikka luonteiltaan me aika erilaiset ollaankin. Suhteen muodostaminen on vaatinut kaikilta osapuolilta asioita, vaikka lapsi asian varmaan aika eri tavoin ajatteleekin. Koen kuitenkin vastuuni olla lapsen silmissä luotettava ja esikuvallinen hahmo. Toisaalta myös mä olen vain ihminen, huonoine ja hyvine päivineni.

lokakuu05

Mustasukkaisuus.

Niin hassua kuin se onkin, äitipuoleus aiheuttaa joskus myös mustasukkaisuuden ja kateuden tunteita. Ei siitä, ettei saisi itse kylliksi huomiota, vaan pikemminkin kateutta ja haikeutta siitä, että oma puoliso on jo kokenut vanhemmuuden. Pistoksia siitä, ettei meistä molemmat voi tuntea mahdollisen tulevan lapsen syntymää enää täysin samalla tavalla, koska toinen on sen kerran jo kokenut. Mustasukkaisuutta siitä, että bonuslapselle se oikea vanhempi on se syli ja turva, jonka hän valitsee, jos pitää valita. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, ettei minua koskaan ole suljettu ulkopuolelle.

Syyllisyys.

Syyllisyyttä kokee todella usein esimerkiksi juuri edellä mainituista syistä. Miksi olla turhamainen, mustasukkainen, kiukkuinen tai hankala, kun siihen ei ole varsinaista aihetta. Aina kun hermostun puolisolleni tai lapselle tai ihan vaan tuskastun oman pään sisällä omiin ajatuksiisi, koen niistä usein myös syyllisyyttä. Koska asiat ovat hyvin, eikä mitään oikeaa valittamisen aihetta ole.

Voisin myös kuvitella, että vaikka omienkin lasten kanssa menee varmasti välillä hermot, on se erilaista kuin lapsen kanssa joka on puolisosi muttei sinun. Asioita varmasti suodattaa ihan eri tavalla oman lapsen kanssa, ja oman lapsen kanssa voi varmasti myös riidellä jollain tavalla avoimemmin ja vapaammin. Toisen lapsen kanssa sitä miettii, että minkäköhän trauman mahdoin tämän sanaharkan myötä aiheuttaa.

lokakuu09

Tiedät tunteen, kun olet itse.

Äitipuolena oloa on vaikea kuvailla ennen kuin se osuu omalle kohdalle. Toisaalta myös kokemuksia lienee yhtä monta kuin äitipuolia. Uskon, että siihen liittyy vahvasti myös se, onko itsellä jo omia biologisia lapsia olemassa vai onko pelkässä äitipuolen asemassa. Tiettyihin tilanteisiin osaa varmasti asettua paremmin, jos on jo itsekin äiti. Ristiriitoja voi silti syntyä monista aiheista. Ja tunteet heittelevät täysin laidasta laitaan: iloa, voimattomuutta, mustasukkaisuutta, lämpöä, huonoa omatuntoa, pelkoa, naurua ja itkua. Kaikkea sekaisin, varsinkin alkuvaiheessa. Kun ei ole itse vanhempi, niin tietyt asiat varmaan ärsyttävät enemmän kuin jos lapsi olisi oma.

Eräs päivä mielessäni kävi ajatus: äitipuolena itsestään näkee toisinaan sen kaikkein rumimman puolen itsestään. Sen mustasukkaisen tai vihaisen. Ainakin itse olen kokenut niin  välinpitämättömyyttä, kiukkua, turhautumista kuin mustasukkaisuuttakin. Omien ristiriitaisten tunteiden sekamelskassa on myös vaikea pukea sanoiksi, mitä oikeastaan ajattelee. Eikä välillä voi olla ajattelematta, että tämä tässäkö olen minä, enhän mä näin voi ajatella ja tuntea?

 Vain elämää.

Vaikka äitipuolena oloon liittyy paljon ristiriitaisia ja vaikeita tunteita, voin kertoa että siihen liittyy myös hyviä ajatuksia. Olen nähnyt jo ”valmiiksi”, kuinka hyvä isä puolisoni on, vaikkei meillä yhteisiä lapsia vielä olekaan. Olen huomannut, miten olen pikkuhiljaa muodostunut pieneksi osaksi bonuksen elämää, ja että joissain tilanteissa hän kysyy apuani, kertoo jonkin salaisuuden tai osoittaa muuten luottamusta minua kohtaan. Ne ovat aika isoja juttuja, ja niissä oma roolini korostuu aikuisena. Uskon, että hyvät välit joka suuntaan vanhempien ja puolivanhempien kanssa merkitsevät paljon suhteen ja luottamuksen muotoutumisessa.

Negatiivisista tunteista suurin osa on oman pään sisällä käytävää kamppailua, joissa avuksi voi olla läheiset, mutta tietyt asiat on vain käytävä läpi itsekseen. Puolison kanssa on puhuttava isoista asioista, jotta tunteet eivät jää liiaksi vellomaan. Omalle kohdalleni on onneksi osunut myös läheisiä, jotka ovat tismalleen samassa tilanteessa kuin itse olen – myös vertaistuen merkitys on ollut todella tärkeää.

Ehkä tärkein asia, minkä olen ensimmäisten äitipuolivuosien varrella oppinut, on se, että on pakko antaa, jotta voi saada jotakin takaisin. Lapselle on avattava sydämensä ja itsensä, vain sitä kautta suhde voi kehittyä – kuten mikä tahansa muukin suhde. Ja silloin lasta kohtaan syntyy myös niitä lämpimiä tunteita.

/Riikka

lokakuu_01_18_10

Kuvat: Linda / Mira