Aihearkisto: Arki

Projekti 333 – 33 vaatetta, joilla pärjään seuraavat kuukaudet

Vihdoin viime sunnuntaina toteutin pitkään pohdiskellun vaateinventaarion, ja otin samalla myös uuden haasteen vastaan – projektin 333. Tervetuloa yksinkertaisempi vaatevalikoima, hyvästi vaatekasat huoneen nurkassa!

Mikä projekti 333?

Osalle teistä project333 saattaa olla jo tuttu, törmäsin tähän itsekin  muutamia vuosia sitten lukiessani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia (hyvä kirja, suosittelen!). Kerrottakoon kuitenkin ihan alkuun mistä on kyse.

333-projektin ajatuksena on yksinkertaistaa vaatekaappia. Idea on hyvin simppeli: valitse 33 vaatetta, joita tulet käyttämään seuraavan kolmen kuukauden aikana. Loput vaatteista pakataan laatikkoon ja laitetaan varastoon pois silmistä, kunnes kolmen kuukauden päästä valikoit jälleen yhteensä 33 vaatetta, aina sen hetken mukainen vuodenaika huomioiden.

Projektista on monia versioita, mutta yleistä on, ettei 33 vaatteeseen lasketa mukaan alusvaatteita, urheiluvaatteita tai kotivaatteita. Projektin tarkoituksena on selkiyttää vaatteiden käyttöä ja huomata, ettei ympärilleen tarvitse kaappikaupalla vaatteita – päinvastoin pukeutuminen helpottuu, kun valinnanvaraa on vähemmän.

vaatekaapin_siivous

Toisin kuin ehkä monilla  tähän haasteeseen ryhtyvillä, minulla ei ole älytöntä määrää vaatteita. Karsin omiani reippaalla kädellä jo useampi vuosi sitten, kun kyllästyin katsomaan ylitsepursuavia vaatekasoja ja kulahtaneita nirunaruja. Silti löydän itseni usein puolipitoisten vaatekasojen edestä ja tilanteista, joissa mieluisaa päällepantavaa ei ole. Siksi haluan kokeilla mahdollisimman yksinkertaistettua vaatevalikoimaa, josta voi puolessa minuutissa valita päivän asun ja jossa vaatteet eivät jää nurkkiin lojumaan. Kun koko garderooppi roikkuu samassa rivissä, ei tarvitse kaivella kaappien perukoita tai katsoa vaihtoehtoja kahdesta-kolmesta eri paikasta.

Oikeastaan, se on projekti 332

Heti, kun päätin ryhtyä tähän kokeiluun, päätin myös typistää kokeilun 332:een, eli 33 vaatetta, mutta ajanjakso on vain kaksi kuukautta. Tämä siksi, että Suomessa sää vaihtuu yleensä selkeästi elo-syyskuun aikana, eli ne mekot, joita voin kenties heinäkuun helteillä käyttää, eivät ole sopivia vaihtoehtoja enää syyskuussa. Tai ainakaan sen varaan ei kannata luottaa. Siksi valitsen suosiolla kahden kuukauden aikajanan, ja jos tästä seuraa hyvää, vol. 2 seuraa syys-lokakuussa. Marraskuussa pitää joka tapauksessa kaivaa kesävaatteet uudelleen esiin Mauritiusta varten. 😍

Oma versioni projektista

Aloitan oman 332 projektini nössöilyversiolla, jossa 33 vaatekappaleeseen ei lasketa koruja, huiveja tai muita asusteita, kenkiä, takkeja, urheilu- tai kotivaatteita. Myös kaikki alusvaatteet ovat poissa laskuista, samoin aluspaidat ja muut vastaavat vaatekappaleet. Pelkästään näillä vaatteilla kun ei kuitenkaan varsinaisesti voi pukea itseään ihmisten ilmoille. Enkä muutenkaan halua hypätä heti syvään päähän tässä kokeilussa, siksi aloitan itselle sopivalla tasolla. ☺️

henkarit

Kuten sanottu, en omista erityisen laajaa vaatekaappia muutenkaan, mutta tässä yhteydessä oli hauska laskeskella myös pahvilaatikkoon piilotettavat vaatekappaleet. Niitä oli suurinpiirtein toiset 30. En siis tosiaan ole vaatehamsteri enää! Vaatteiden kokonaismäärä väheni vielä entisestään, kun omia vaatekappaleita läpikäydessäni heitin kirpparikassiin kaikki ne vaatteet, jotka eivät syystä tai toisesta päädy enää ikinä päälle. Ja se, joka ei ole viimeiseen puoleentoista vuoteen ollut päällä, tuskin tulee sitä olemaan jatkossakaan. Juhlatamineita lukuun ottamatta.

Miten valitsin vaatteet?

33 vaatteen valintaan kului sunnuntai-illasta noin kaksi tuntia aikaa. Koska en omista hillittömästi vaatteita, kahlattavaa ei ollut koko päiväksi tai useammaksi. Jos sinä omistat todella paljon vaatteita ja haluat kokeilla tätä projektia, suosittelen varaamaan projektin aloitukselle kokonaisen vapaapäivän, hyvää musiikkia ja maistuvat eväät. Tässä touhussa nimittäin saattaa vierähtää aikaa.

Aloitin vetämällä koko vaatekaappini sisällön maan tasalle. Kannattaa todella ottaa kaikki vaatteet esille samanaikaisesti (ne, jotka projektiin sisällyttää), silloin valintaa on huomattavasti helpompi tehdä. Aloitin sillä, että lajittelin eri vaateryhmät omiin pinoihinsa: colleget, T-paidat, topit, ohuet pitkähihaiset, neuleet, hameet, mekot, urheiluvaatteet, eräilyvaatteet, housut ja niin edelleen. Tässä yhteydessä on helppo myös oivaltaa se, jos vaatekaapissa on paljon keskenään samankaltaisia vaatteita. Melko huomaamatta sitä tulee nimittäin ostaneeksi samaa väriä, kuosia tai mallia. Nm. raitapaitoihin mieltynyt.

Sitten pitää vaan aloittaa valinta! Ekana kannattaa varata omat sesonkiin sopivat luottovaatteet, jotka pukee aina mielellään päälle. Toisaalta heti alkuun kannattaa syrjäyttää myös kaikki kauteen kertakaikkiaan sopimattomat vaatteet, kuten kesällä esimerkiksi lämpimät villapaidat. Sesongin mukaan voi valita myös muita teemoja, esimerkiksi itse pyrin välttämään kesällä liian tummia vaatteita ja suosimaan värejä.

vaaterekki

Kun selvimmät valinnat on tehty, kannattaa pohtia asukokonaisuuksia: jos valitset tietyn hameen, valitse samalla yksi tai kaksi yläosaa, jotka kiistatta sopivat yhteen tuon hameen kanssa. Jos sopivaa yläosaa ei löydy, kannattaa vaate laittaa syrjään (ja ehkä miettiä, millaisella lisällä vaatteelle voisi jatkossa olla käyttöä). Sanomattakin selvää, että mitä useamman vaatteen kanssa tietty vaate sopii yhteen, sitä parempi. Kannattaa myös pohtia läpi yleisimmät tilanteet, joissa tulevien kuukausien aikana tulee viettämään aikaansa: oletko töissä, vapaalla, edustamassa, joka päivä urheilemassa, joka toinen päivä joraamassa, viettämässä ranta-elämää? Joka ikistä tilannetta ei tietenkään voi tietää etukäteen, mutta ennakoida voi paljon.

Varmista myös, että 33 vaatteen joukossa on sopivassa suhteessa sekä ylä- että alaosia. Itse varasin rekkiin useamman mekon lämpimien säiden toivossa, yhden hameen, kahdet farkut, yhdet kangashousut, pari lämmintä paitaa ja ison liudan lyhythihaisia paitoja. Jää nähtäväksi, riittääkö näistä vaatteista puettavaa kaikkiin heinä-elokuun tilanteisiin.

En ole varastoon menneiden vaatteiden kanssa ehdoton: jos olen mielenhäiriössä pakannut jonkin oleellisen osan varastoon, voin vaihtaa sen tulevien kuukausien aikana toiseen. Pääasia, että vaatemäärä pysyy 33:ssa, eikä määrä salakavalasti nouse.

Mitä hyötyä?

No, mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on? Itselläni kyse on kolmen asian saavuttamisesta:

  1. Vähemmän epämääräisiä vaatekasoja selkänojilla
  2. Vähemmän aikaa ”mitä puen tänään päälleni” -pähkäilyihin
  3. Enemmän huomiota siihen, mitä oikeasti haluan tai haluaisin pukea päälleni: Mikä minulle sopii? Missä tunnen oloni paitsi mukavaksi, myös omasta mielestäni viehättäväksi?

Jos jokin arkistakin arkisempi asia minua risoo, niin se, että omat vaatteeni ovat hyvin usein lojumistilassa. Olen huono päivän päätteeksi asettelemaan niitä takaisin kaappiin omille paikoilleen, eikä vaatteille myöskään ole sitä ”vähän likaisten” vaatteiden paikkaa. Koko oma vaatesäilytyssysteemi on ontunut nykyisessä kodissamme, sillä tangot ja vaatekorit ovat vääränmallisia ja epäkäytännöllisiä säilytysominaisuuksiltaan. Nyt kun vaatteita on melko vähän, kaikki 33 vaatetta roikkuu irrallisessa vaaterekissä – ja rekissä on vain 33 henkaria. Mukaan ei voi siis vahingossa eksyä lisää vaatteita!

Alusvaatteet, kotivaatteet ja muut taas ovat omilla paikoillaan vetolaatikoissa tai -koreissa. Kun niitäkään ei ole liikaa, kaaosta ei pääse syntymään. Ainut asia, jonka laitoin liukuovikaapiston taakse tangolle roikkumaan, olivat juhlamekot, joita tarvitsen aniharvoin (reiluuden nimissä en laskenut niitäkään 33 vaatteeseen). Nyt vaatteiden sijoittelu PITÄISI siis olla mahdollisimman yksinkertaista. Joko vaate menee rekkiin tai sitten pyykkikoriin, ei lattialle tai sivupöydälle myttyyn.

Samalla kun kaikki 33 vaatetta roikkuvat rekissä, on vaateyhdistelmän tekeminen aamuisin niin helppoa kuin se voi olla. Eri yhdistelmiä on nopea vertailla, kun vaatteita ei ole siellä, täällä ja tuolla. Vaatteita ei myöskään ole niin ylenmäärin, että erilaisten yhdstelmien sovittelu veisi kohtuuttomasti aikaa. Rekissä ei roiku sesonkiin sopimattomia vaatteita tai muita hutivalintoja.

Kolmantena, ja itselleni ehdottoman tärkeänä motiivina pidän myös sitä, että soisin omistavani vaatekaapin, jossa on hyvännäköisiä vaatteita, jotka sopivat juuri minulle. Se on yllättävän vaikea tehtävä, varsinkin jos ei erityisesti rakasta vaatekaupoissa ja sovituskopeissa hengailuaa.

Samalla kun päätin kokeilla projektia 332, päätin myös pukea päälleni vuorotellen näitä kaikkia 33 vaatetta, jotta tietäisin, ovatko ne säilyttämisen arvoisia (= hyvännäköisiä päälläni). Useinhan vaatetangossa roikkuu kuukaudesta toiseen myös niitä vaatteita, joita ei oikeastaan ikinä pidä. Uskon, että tässä projektissa käyttämättömänä roikkuvat vaatekappaleet ovat hyvin nopeasti tiellä – ja hyvä niin. Jos jokin vaate ei ole syystä tai toisesta sopiva, saa se lähteä, ja tilalle valitaan jotakin muuta. 33 vaatteen valikoima pakottaa myös pohtimaan, onko vaatekaapissa jotain sellaisia todellisia puutteita, joille huomaa olevan jatkuvaa tarvetta. Silloin sellaisen hankkimiselle on paremmat perusteet kuin heräteostoksille.

En siis ole 332 projektini aikana ostolakossa, joskin pyrin pohtimaan ostoksia entistä tarkemmin: yhden uuden vaatekappaleen rekkiin ostaminen tarkoittaa yhden vanhan siirtymistä varastolaatikkoon.

Tiedostan sen, että minusta ei tule ikinä superminimalistista pukeutujaa. Vaikka luottovaatteita voi löytää, on ihminen vaihtelunhaluinen. Siksi tahtotilana onkin löytää vain tiettyjä vaatekappaleita, jotka hyvällä tuurilla ovat vaatekaapissa seuraavat kymmenen vuotta (nahkakengät, trenssi, ryhdikäs paitapusero). Muita vaatteita annan itselleni luvan  ostaa kohtuudella silloin, kun se hyvältä tuntuu. Ja jos määrä pysyy 33:ssa, voi kai jo hyvillä mielin sanoa olevansa vaatteiden kohtuukäyttäjä.

/Riikka

Helmikuu kuvina

 

Helmikuu takana, kevät edessä! Vaikka alkuvuosi itsessään on hujahtanut ohi pikakelauksella, on talvi kokonaisuudessaan tuntunut silti pitkältä. Tervetuloa siis maaliskuu, talviloma, valo, aurinko ja kevätkelit!

Helmikuuhun sisältyi ystävien tapaamista, häiden suunnittelua ja paljon ihan tavallista arkea. Kävin juuri läpi helmikuussa puhelimeen ottamani kuvat, ja jouduin toteamaan saman, minkä olen todennut jo niin pitkään. Miksen otan nykyään niin vähän kuvia ihmisistä? Maisemista ja ruoasta kuvia on vaikka miten, mutta ystävien kanssa tapaamisista, illanvietoista ja yökyläilyistä ei juurikaan. Ne ovat kuitenkin niitä hetkiä, jotka herättävät jälkikäteen eniten tunteita ja muistoja. Tässä siis missio kevättä varten: ota enemmän kuvia tärkeistä hetkistä ja ihmisistä (ei somea, vaan itseä varten).

hääkutsut

Helmikuussa usea häihin liittyvä asia saatiin pois to do -listalta. Kutsut lähtivät matkaan (tästä tulossa blogiin lisää maaliskuussa), varasin ajan tapaamiseen kanttorin kanssa kirkkomusiikin valintaa ajatellen, ja myös potentiaalisia hääviinejä ja -kuohuvia maisteltiin parissakin eri yhteydessä. Helmikuussa tapasimme myös cateringin kanssa, joten ruoan suhteen melkein kaikki onkin jo selvää. Helmikuussa postilaatikkoon tipahti myös monia kiinakrääsä-nyssyköitä, joita olin tammikuun aikana tilannut. :D Tarkoituksena oli – ja on edelleen – pitää koristelut yksinkertaisina, mutta muutamia juttuja tuli tilattua siitä huolimatta. Niistäkin juttua myöhemmin…

juhlaa

Häihin liittyen järjestimme illanistujaiset kaasojen ja bestmanien kesken täällä meillä, mutta tuostakaan illasta ei sitten tullut otettua yhtäkään kuvaa… paitsi tämä kuva juuri pestyistä viinilaseista sekä leipomastani tiikerikakusta. <:)

tiikerikakku

Helmikuu on ollut luminen, helmikuun loppu erityisen kylmä. Lunta on ollut sekä Salossa että Turussa mukavasti koko kuun ajan, joka on tietysti valostuttanut ja helpottanut talvifiilistä. Helmikuun aikana päivä on myös pidentynyt ihan hurjasti! Kuun alussa oli vielä aikaisin aamulla pilkkopimeää, samoin kotiin saapuessa, nyt kuun lopussa molemmissa päissä on valoisampaa. Aurinkokin on paistanut varsinkin loppukuun puolella monena päivänä. 😎

helmikuu_sää_2018

helmikuu_maisema

Myös heti joulun jälkeen iskenyt palapelikuume sai jatkoa helmikuussa, kun teimme toisen 2 000 palan palapelin valmiiksi juuri pari päivää sitten. Palapelien terapeuttisuudesta kirjoitin täällä.

20180203_124959_HDR

Yhden viikonlopun vietimme Nurmijärvellä kavereiden luona (mistä ei tietenkään ole kuvia), ja sitä ennen kävimme pitkästä aikaa Halikon Design Hillissä kahvilla. Vähän kalliimpi kahvilakäynti, mutta tosi hyvät kakut, annokset itsessään ovat kuin taideteoksia, ja vierailun ohessa tulee suuri houkutus jäädä myös ostoksille.

Design-Hill

Pienen pienin askelin mennään eteenpäin myös kodin sisustuksessa, kun sain vihdoin kyltit ja pyyhemerkit kotona paikoilleen. Sisustukseen ja myös kodin pintaremontteihin olisi paljonkin ideoita, mutta toistaiseksi kaikki suunnitelmat on ollut pakko laittaa jäihin, sen verran ison loven häät tekevät budjettiin. Katsotaan sitten loppuvuodesta sisustusjuttuja uudelleen. 😌

kädet-pyyhemerkki

Yksi iso juttu helmikuussa oli vihkisormusten valinta ja tilaaminen, mistä kirjoitinkin vähän aikaa sitten juttua tänne blogiin. Aika monet häihin liittyvät asiat alkavat olla joko tilattuna tai muuten kunnossa, seuraavaksi pitää pohtia sitten itse hääpäivän ohjelmaa tarkemmin. Enää alle 80 päivää häihin, jaiks..!

Vihkisormus_valinta03

Tähän kuuhun mahtui myös Firstbeat-hyvinvointianalyysi, josta juuri pari päivää sitten kerroin. Sen enempää asiaa tässä enää avaamatta analyysistä ja tuloksista voi käydä lukemassa täällä.

First_beat

Valmistelut maaliskuun tulevaa lomaa varten on myös aloitettu. Lomafiilikseen pääsee hyvin, kun käy ostamassa uuden pirtsakan värisen kerraston, joka on ihanan lämmin. Samoin muuten Happy Socksin lehmäsukat.

Me ollaan siis lähdössä reilun kahden viikon päästä Rukalle reissuun. Laskemaan, suksimaan, ulkoilemaan, rentoutumaan. Itse ajattelin panostaa erityisesti viimeksi mainittuihin.

kerrasto2018

Vilpas_bcNokia

Olen jo lähes aktiivinen paikallisurheilun kannattaja, kun olen käynyt toisen R:n kanssa katsomassa jo kaksi Vilppaan korispeliä Salo-hallissa. Pääasiassa en ymmärrä, mistä syystä pilliin kulloinkin vihelletään, mutta ei se haittaa. Ihan mukavaa vaihtelua mun arkeen!

roots_lounas

Viime viikkoina työpäivän lounas on ollut usein yhtä kuin noutolounas Wikken Herkusta, mutta muutamia ravintolalounaitakin joukkoon mahtuu. Se kyllä piristää kummasti työpäivän keskellä! Helmikuussa kävimme jopa pariin otteeseen työkavereiden kanssa Kauppahallin Rootsissa perjantaiburgereilla. Tätä voi kyllä lämpimästi suositella, ihanaa kasvisruokaa. Muita helmikuun lounaspaikkoja: Tres, Taco Nito, Panini, Mami, Fontana, Tiirikkala.

laskiaispulla

Helmikuussa(kaan) en unohtanut herkuttelua! Yksi helmikuun parhaista asioista on tietysti laskiainen, ja laskiaispullia tulikin syötyä aika monta. Ylitse muiden ei noussut tänä vuonna yksikään paikka, monesta kahvilasta löytyi silti erinomainen kermapulla. Aloitin tämän viikon etäpäivällä Kuiron kahvilassa, ja toki kokonaiseen päivään piti yksi kakkupalakin sisällyttää (ja aika monta teekupposta).

Sellainen helmikuu siis se! Luminen ja kylmä, täynnä kivaa arkista puuhastelua juhlien suunnittelun ohessa. Jännät ajat edessä! Nyt toivotan teille kivaa viikon jatkoa sekä aurinkoa ja lauhempaa säätä. Kuullaan! <3

/Riikka

kuiron_kakku

(Yllättävän) rentouttavaa puuhaa – palapelit

 

Arjen keskelle on mukava löytää välillä jotakin rentouttavaa, uutta puuhaa. Vähän yllättäen löysin tällaisen, vuosia sitten unohduksiin jääneen ”harrastuksen” palapelien rakentamisesta. Onnistuin koukuttamaan tämän puuhan pariin paitsi itseni, myös toisen R:n.

Rakensin palapelejä paljon nuorena, mutta jossain vaiheessa niiden tekeminen jäi kokonaan. Yhdistän palapelin rakentamiseen erityisesti joulun ajan, sillä usein joku perheenjäsenistä sai palapelin, tai sellainen tuli joulupukilta koko perheen yhteiseksi joulunajan puuhaksi. Lasten palapelejä tuli tietysti tehtyä yhä uudelleen ja uudelleen (suosikkini oli My Little Pony), mutta vähän isompana rakensin yhdessä äidin kanssa yhden jos toisenkin 1000 palan palapelin.

20180131_200212_HDR

Joulupukki ei tuonut viime jouluna aikuisten palapeliä, mutta lasten version bonuslapselle. Siitä se ajatus sitten lähti. Kirjakaupasta löytyi ”sopivan haastava” 2000 palan Las Vegas, jossa riittikin pähkinää purtavaksi koko tammikuun ajaksi. Palapeliä ei tullut suinkaan tehtyä joka päivä, vaan sopivissa väleissä silloin kun ehti. Erityisen palauttavaa se oli sellaisina päivinä kun pää oli ollut koetuksella pitkän työpäivän ajan – päätä tämäkin vaatii, mutta ihan eri tavalla. Otollisin aika palapelin tekemiseen oli silti viikonloppujen valoisat ajat, sillä keinovalossa värisävyjen tiirailu oli vähän turhauttavaa.

palapelin_kokoaminen

Las Vegas saatiin valmiiksi eilen, ja tänään käytiin ostamassa Forum Romanum – jonkinlainen koukku näiden tekemiseen siis kehittyi. Palapelien tekeminen on käsittääkseni aikuisiälläkin yhdistettävissä aivojumppaan samaan tapaan kuin esimerkiksi ristikot, mutta voi palapeleihin yhdistää myös nykyaikaan jopa eksoottisen piirteen: tätä on mahdoton tehdä nopeasti. Vastausta ei voi (kai?!) hakea Googlesta tai YouTubesta, vaan on pakko keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan. Pysyä paikoillaan ja sovittaa paloja kärsivällisesti paikoilleen. Ihan tervetullutta vaihtelua, aikuisillekin. Niskat palapelejä tekemällä voi toki silti saada jumiin, joten palastelun pariin kannattaa syventyä korkeintaan tunniksi kerrallaan. Suosittelen! 👍🏼

/Riikka

20180203_124959_HDR

Arjen helpotus: parhaat siivousaineet

 

Koska arki on se elämä mitä suurimmaksi osaksi elämme, kirjoitan tänä torstaina perustavanlaatuisen arkisesta aiheesta, nimittäin siivousaineista. Sillä niitähän me kaikki tarvitsemme. Mutta mikä olisi kaikenkattavasta valikoimasta se paras siivousaine? Pärjäänkö muutamalla erilaisella?

Erilaisia siivousaineita todella on valtavasti. Jo pelkästä lähikaupasta löytyy usein jos jonkinlaista ihmeainetta, puhumattamaan supermarkettien metriä pitkistä hyllyriveistä. Jokaiseen siivouskohteeseen on olemassa oma aineensa, mutta kysyä sopii, ovatko ne kaikki tarpeellisia. Onko kodin kaikki pinnat ylipäätään niin likaisia, että ne kaipaavat kemikaaleja puhdistuakseen? Onko omassa kodissa niin paljon erilaisia pintoja ja siivouskohteita, että niitä jokaista varten tarvitsee oman ihmeaineensa?

Oli aika, jolloin ostin itse suurinpiirtein joka ikiseen siivottavaan asiaan oman pesuaineen: keittiö, vessanpytty, sauna, ikkunat, vaikeat tahrat, rasvatahrat, lattianpesuaine materiaalin mukaan, keraaminen liesi, uuni… Sen lisäksi kaappia täytti tietysti myös erilaiset pyykinpesuaineet sekä huuhteluaineet.

Jossain vaiheessa pesuaineiden määrä väheni hiljalleen. Ymmärsin, että oman kodin tahrat ovat usein paitsi helppoja puhdistaa, tepsii niihin myös samat aineet, oli siivouksen kohde mikä tahansa. Ei ole mitään järjellistä syytä, miksi esimerkiksi vessassa tarvitsisi käyttää eri pesuainetta kuin keittiössä. Tiettyjen pintojen siivoukseen ei edes tarvitse mitään pesuainetta:  laminaattilattian pintaan muodostuu kalvo, jos sitä pesee saippuavedellä. Näiden syiden lisäksi turha kemikaalien käyttö ja ympäristön kuormittaminen pesuaineilla tuntuu sekin pahalta.

Omassa siivouskaapissa on edelleen liuta erilaisia aineita, mutta ostan nykyään enää muutamaa kestosuosikkia, joita pääasiassa käytän oman kodin puhdistuksessa. Kaapin sisältö huvetkoon hiljalleen; uusia ihmeaineita en sinne enää tarvitse. Tässä alla omat siivousainesuosikkini.

Universal Stone

Yksi ehdoton siivousaine, jota pidän aina kaapissa, on Universal Stone, yleispuhdistusaine melkein mille tahansa kodin pinnalle. Olen pessyt tällä lavuaarit kiiltäväksi, poistanut kalkkisaostumia, puhdistanut pinttynyttä likaa… Ei tule montaa asiaa mieleen, mihin Universal Stone ei olisi tepsinyt. Parasta tässä pesuaineessa on myös se, että jonkin pinttyneen lian peseminen ei ole hampaat irvessä hinkkaamista, vaan tämän avulla lika lähtee oikeasti tosi kivuttomasti. Pesukiven mukana tulee myös pari karkeapintaista pesusientä, joilla pesukiveä on helppo käyttää. Erityisen tehokas ja lisäksi myös ympäristöystävällinen tuote.

Universal_stone

Universal Stonea myydään ainakin Prismoissa, ja vaikka purkki maksaa reilut parikymppiä, voittaa tämä tehossa ja riittoisuudessa muut aineet mennen tullen. Tuotteen kotisivulta löytyy aika mukavasti lisätietoja niille, jotka kiinnostuivat.

Pyykkietikka

Toinen oma suosikki, jota en ole varsinaiseen kodinsiivoukseen vielä käyttänyt, on ekologinen ja riittoisa pyykkietikka. Käytän tätä nykyään huuhteluaineen tilalla, ja olen koukussa! Tällä aineella saa pyykkiin raikkaan tuoksun, oli kyse sitten treenivaatteista tai peruspyykistä. Kosteana pyykki tuoksuu vähän etikalta, mutta vaatteiden kuivuttua etikan haju haihtuu ja jäljelle jää mieto ja raikas tuoksu.

pyykkietikka

Näitä on olemassa paitsi eri merkkisiä myös eri tuoksuisia, sekä miedolla että vähän voimakkaammallahajusteella.  Mulla itsellä on La Pere Pelletier Ambre (meripihka) sekä Murena Decon Sitruskukka sekä Monoi-kukka. Edellä olevista linkeistä löytyy Murenan verkkokauppa, mistä näitä ainakin saa tilattua, mutta näitä bongaa kyllä helposti muutenkin eri  kivijalkaliikkeistä.

Method

Yleispuhdistusaineena yksi ehdottomista suosikeistani on Methodin tuotteet. Käytännössä Methodin pumppupullo on kädessä keittiön ja ruokapöydän pintoja pestessä, mutta myös kodinhoitohuoneessa ja vessassa tai ylipäätään silloin, kun jonkin pinnan puhdistus kaipaa kevyesti puhdistusainetta. Methodin tuotteiden ehdotonta plussaa on niiden raikkaat ja kevyet tuoksut, mutta myös pumppupullojen kaunis ulkonäkö sekä ekologisuus. Omassa käytössä on tällä hetkellä tämä verigreippi.

Method_siivousaine

Maison Belle

Toinen esteettisesti kaunis ja ekologinen pesuainesarja on Maison Belle, jonka valikoimasta mulla on tällä hetkellä käytössä käsitiskiaine. Luontoystävällinen tuotesarja tämäkin, ja joukossa on monentuoksuisia kodinpesuaineita. Mulla on ollut myös esimerkiksi tämä ”All Purpose” pesuaine, joka oli ensinnäkin todella riittoisa, mutta lisäksi todellakin kaikkeen sopiva pesuaine.

Maison_Belle_pesuaine

Käytännössä pärjään siis hyvin muutamalla eri siivousaineella. Method yleispuhdistukseen, Universal Stone perusteellisempaan puhdistukseen ja vaikeisiin tahroihin, Maison Belle tiskeihin (ja lasipintoihin) sekä pyykkietikat huuhteluaineena ja tarvittaessa myös yleispuhdistusaineeksi.

Mainitsematta jäivät vielä varsinaiset pyykinpesuaineet, joiden käytössä on vähän enemmän variaatiota, ja niitä toki pitää ostaa paljon useammin kuin siivousaineita. Viime aikoina olen käyttänyt vaihdellen LV:n, Miniriskin ja Erisanin pesuaineita, joissa on ympäristömerkki ja jotka eivät ärsytä herkkää ihoa.

Joten kyllä – muutamilla tehokkailla aineilla pärjää varmasti oman kodin siivouksessa. Valikoimissa on myös monia luonnonmukaisia tuotteita, jotta kemikaaleille altistumista voi edes yhdessä asiassa omalta osaltaan vähentää. Kuten sanottu, siivota kun pitää kuitenkin, niin miksei sitä tekisi muutamalla sellaisella siivousaineella, jotka todella toimii?

/Riikka

Bullet Journal 2018

 

Ehkä muistatkin, miten kerroin viime vuonna omasta ensimmäisestä bullet journalistani? Nyt vuosi on vaihtunut, joten on aika vaihtaa uuteen vihkoon, jota olen itse asiassa jo rakentanut viimeisen kuukauden ajan. Pidän ajatuksesta, että joka vuosi alkaa uudella kalenterilla, vaikka mustakantiseen vuoden 2017 kalenteriin vielä muutama vapaa sivu jäikin. Näin vanhoihin kalentereihin on helpompi palata, kun vuodet ovat selvästi omissa vihkoissaan.

bullet_journal

Ensimmäisen vuoden bujoni oli kokeilu, sekalainen kattaus vähän kaikenlaista mitä mieleen juolahti. Osa hyviä ideoita, osa ei niin toimivia – kalenterissa on paljon listoja, hyviä oivalluksia ajankäytön hallintaan, ja sitten niitä kokeiluja, joita ei enää kannata jatkaa. Huomasin esimerkiksi, että listojen sijaan tietyt asiat kannattaa merkitä suoraan kuukausi- tai viikkonäkymään, eikä eritellä niitä erillisiksi listoiksi (kuten vaikkapa ikuisuusprojektini siitä, mitä kaikkea kotona voisi siivota :D).

Keräsin ensimmäisen vuoden bujoa varten inspiraatiota pitkin vuotta niin Youtubesta  kuin Instagramista, sillä bujoni oli ensimmäinen laatuaan. En lopultakaan tehnyt omasta bullet journalistani taideteosta (kuten monet muut tekevät), vaan löysin paljon toimivia ideoita, joita aion hyödyntää tänäkin vuonna. Keräsin tähän postaukseen koosteen siitä, miten itse hyödynnän bullet journalia arjessa.

bullet_journal_2018

Vihkon valinta

Rakensin uuden bujoni Leuchtturm1917 kovakantiseen vihkoon. Tämä on nyt selvästi jämäkämpi, vanha bujo kun oli musta, pehmeäkantinen Moleskine. Kivoja vihkoja löytyy lähes mistä tahansa isosta kirjakaupasta, omani tilasin tällä kertaa vihkokaupasta. Pidin kyllä todella paljon myös Moleskinen pehmeäkantisesta. Sen ainut miinus oli, että juuri tuossa versiossa ei ollut sivunumeroita, ja niiden käsinkirjoittaminen oli aika tuskaista puuhaa. Toki Moleskinelta löytyy myös sivunumerollisia malleja.

Bullet Journalia varten tehtyjen vihkojen sivut ovat usein melko ohuita, joten kannattaa varautua siihen, että kynän muste näkyy sivujen läpi. Tämä ei erityisemmin itseäni häiritse, mutta sivujen paksuuteen (tai siihen mitä kyniä käyttää) kannattaa kiinnittää huomiota, jos sellainen asia vaivaa omaa silmää.

Huomioi bujoa ostaessa siis ainakin nämä:

  • Sivunumerointia lukuun ottamatta kannattaa ostaa täysin tyhjä vihko. Se, onko vihkossa rivit vai ei, on makuasia. Itse suosin rivitöntä, silloin sivuille pystyy rakentamaan myös esimerkiksi erilaisia kaavioita, tai vaikka niitä piirustuksia jos haluaa.
  • Vihkon keveys ja koko: bujoa kannattaa kantaa usein mukana, jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti. Ei siis kannata ostaa sitä kaikkein jämerimmän kokoista kalenteria. Sellainen vihko, joka sopii päivittäin arkilaukkuun, on hyvä.
  • Sivujen paksuus (näkyykö helposti läpi) ja kynät joita tulet käyttämään (meneekö helposti läpi, suttaako).
Bullet journalin aloittaminen – kalenterin rakenne

Vuonna 2018 kalenterini ei ole (edelleenkään) täyteen koristeltu, vaikka muutaman washi-teipin ja tarroja sinne tänne joskus liimaankin. Kalenterin runko koostuu bullet journalille tyypillisesti sisällysluettelosta, tulevaisuuslokista, kuukausinäkymistä, viikkonäkymistä sekä erinäisistä listoista ja arjen mittaajista, joista koen olevan hyötyä tulevaa suunnitellessa. Kuten olen ennenkin sanonut, bullet journal on siitä hyvä kalenterimuoto, että sitä voi muuttaa lennossa, vaihtaa toimimattoman kalenterityylin toiseen missä vain vaiheessa vuotta.

tulevaisuusloki

Uusi bujo alkaa tuttuun tapaan sisällysluettelosta, mitä seuraa ns. tulevaisuusloki (yllä), johon voi kirjata vuoden isoimpia juttuja, kohokohtia. Tämä jäi vuonna 2017 melko tyhjäksi, mutta otin tulevaisuuslokin mukaan silti myös tänä vuonna: tarkoituksena on kirjoittaa aina kuukauden päätteeksi menneiden päivien kohokohdat: näin kalenteria selatessa pystyy nopeasti katsomaan, millainen vuosi on kokonaisuudessaan ollut.

bullet_journal_kuukausinäkymä

Tulevaisuusloki

Tulevaisuuslokia seuraa kuukausinäkymät (yllä), johon on listattu vuoden jokainen päivä kuukausittain eriteltynä. Tähän voi merkitä päivätasolla merkittävimmät tapahtumat; olen esimerkiksi itse kirjoittanut tänne kaikkien syntymäpäivät, juhlat ja niin edelleen. Kuukausinäkymä tarjoaa tarkemman näkymän koko kuukaudesta kuin tulevaisuusloki, mutta ei kuitenkaan yksityiskohtaista tietoa päivistä kuten viikko- tai päivänäkymä. Koko vuoden kuukausinäkymien tekeminen vaatii vaan vähän hermoja… mutta on sopiva iltapuhde vaikka telkkaria katsellessa.

bujo_tilastot

Erilaiset listat

Sopiviin väleihin olen tehnyt monta blogiini liittyvää aukeamaa: julkaisusuunnitelman kuukausittaisella tasolla (samankaltainen kuin kuukausinäkymät) sekä aukeaman, johon kerään aina kuukausittain blogin avainlukuja esimerkiksi kävijämääristä ja muista oleellisista mittareista (yllä). Tätä seurasin jo viime vuonna, ja pidin kovasti tämän taulukon ylläpidosta. Oli hauska seurata, kehittyivätkö luvut johonkin suuntaan – ja jos, niin miten.

Aion myös vuonna 2018 kiinnittää huomiota lukemiseen, joten olen tehnyt vihkoon aukeaman, johon listaan mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi. Varovainen toiveeni on, että ehtisin lukemaan kuukausittain vähintään kaksi kirjaa.

Täysin uusi kokeilu on kuukausittainen lista, johon kirjaan niitä asioita, joita haluaisin tavoitella tietyn kuun aikana tai joiden toteutumista haluaisin muuten vaan seurata (esim. ulkoilu, juoksu, blogin kirjoittaminen, lukeminen…). Aina kun kuun aikana saan ”taskin” tehdyksi, voin laittaa sen tavoitteen kohdalle rastin. Kuukauden päätyttyä saa näppärästi tarkistettua, mihin olisi voinut käyttää enemmän aikaa ja mihin panostaa seuraavan kuukauden aikana.

bujo_viikkonäkymä

Viikkolokit

Listojen välissä on tänä vuonna myös viikkolokit (yllä), joita en tehnyt viime vuonna säännöllisesti, mutta joista on takuulla hyötyä, kun todella haluaa saada asioita pois to do -listalta. Näitä viikkonäkymiä rakennan kalenteriin aina uuden viikon alkaessa tai pari viikkoa etukäteen, eli näitä ei ole todellakaan koko vuodelle valmiiksi tehtynä. Kuten sanottu, bujoa ei kannata tehdä liikaa eteenpäin, sillä jos joku systeemi ei toimi itselle, niin sen voi jättää pois ja silloin ei tarvitse murehtia käyttämättä jääneitä sivuja.

Viikkolokiin merkitsen tarkemman päiväsuunnitelman, jos sellaiselle aihetta on. Työasioita en tänne kirjaa (töissä käytän hyvin askeettista bujo-listausta erillisessä kalenterissa), vaan tyypilliset merkinnät ovat esimerkiksi ”parturi klo 14”, ”ystävän kanssa treffit klo x”, ”vaihda lakanat” tai ”muista tilata valokuvat” (tietyt asiat voi merkitä ennalta myös kuukausinäkymään; kuka muuten muistaa, koska esimerkiksi lakanat olisi hyvä vaihtaa?)

Käytän viikkonäkymässä hyvin yksinkertaisia symboleita kun päivä on mennyt ohitse: tehdyt asiat merkitsen rastilla ja ne, jotka ovat vielä kesken, merkillä >. Viikon päätyttyä käyn päivät läpi ja merkitsen vielä tekemättömät asiat seuraavalle viikolle sopiviin koloihin. Toimiva systeemi myös siten, että kun tarpeeksi kauan olen siirtänyt ”varaa hammaslääkäri” -tehtävää, alkaa sen siirtely ärsyttää enemmän kuin itse lääkäriajan soittaminen. Kätevää!

Tässä pääpiirteitä omasta uudesta bujosta, ja jo valmiiksi rakennetut kalenterin osat, joita tulee takuulla vuoden edetessä lisää. Onko sulla vuoden 2018 kalenteri jo hankittuna? :)

/Riikka