Aihearkisto: Arki

Oma taloudenhallinta – miksi pidän kirjaa menoistani?

Raha – mikä ihana kamala asia. Useimmat meistä haluavat sitä mielummin enemmän kuin vähemmän, ja monet meistä saavat sitä omasta mielestään liian vähän. Rahat ovat tiukilla, yhdestä pitää tinkiä jotta voi ostaa jotakin muuta. Raha ei kai tee onnelliseksi, mutta se mahdollistaa paljon. Ja rahojen loppuminen kyllä tekee onnettomaksi hetkellisesti, tai ainakin ahdistuneeksi: millä nyt elän?

Olen lähes aina suhtautunut rahaan tavallaan kevyesti. En ole ikinä ollut kova säästämään, vaan pikemminkin kuluttanut huoletta sen minkä olen ansainnutkin. Toisaalta en ole ikinä ajautunut elämään velaksi, vaan tiukoissa tilanteissa olen kyennyt venyttämään penniä todella paljon. Olen sitä mieltä, että hyvin helposti se, mikä tulee myös menee, olipa sitten osa-aikatöissä käyvä opiskelija vai työelämässä jo pitkään työskennellyt palkollinen. Ihmisillä on tapana keksiä rahoillensa käyttöä, niin ainakin minulla.

Miksi sitten seuraan nykyään rahan käyttöni, jos kerran suhtaudun siihen kevyesti? Yksi syy on puhdas uteliasuus, toinen on se, että toki haluan maksimoida tienaamieni rahojen hyödyn. Rahaa kun kuluu hyvin helposti sinne tänne, mutta kun menoja muutaman kuukauden seuraa, alkaa tehdä havaintoja. Ja nämä havainnot vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ostoksia tehdessä. Muutaman kuukauden jälkeen koko hommaan onkin jo koukussa.

Olen itse seurannut omaa rahankulutustani vaihtelevasti viimeiset pari-kolme viime  vuotta. Välillä tarkemmin, välillä suurpiirteisesti. Vaikken tarkkaa kirjaa pitäisikään, kuulun silti niihin jotka tietävät tilin saldon vähintään yhden satasen tarkkuudella. En totta puhuakseni voisi edes kuvitella tilannetta, jossa minulla ei ole hajuakaan, onko tilillä pari sataa vai pari tonnia.

Toukokuussa menin kirjanpidossa askelta pidemmälle, ja ajattelin jakaa oman rahankäyttöni tuloksia nyt myös tänne blogin puolelle. Innostusta lisäsi entisestään työkaverini Katjan aiheeseen liittyvä postaus, jossa tarkasteltiin ruokaan kuluvan rahan määrää kuukausitasolla.

Kuten Katjalla, myös minulla on excel-taulukko, johon kirjaan kaiken kuluttamani rahan. En täytä taulukkoa päivittäin, välttämättä edes viikottain, vaan tapanani on säästää kaikki kuitit ja kuun lopuksi sitten käydä läpi ja kirjata kaikki, mihin rahaa on kulunut. Kuitit ovat kätevin tapa pysyä kärryillä menoista ainakin siinä tapauksessa, että edes välillä käyttää myös käteistä. Ja minähän käytän, esimerkiksi toriostoksilla tai muita pikkuostoksia tehdessä.

kukkaro

Toinen syy säästää kuitit on se, että vain kuiteista näkee tismalleen, mitä on ostanut, verkkopankista taas näkee vain sen, kuinka paljon mihinkin kauppaan on kulunut. Tästä taas päästään siihen syyhyn, miksi kulutuskirjanpidossa on mielestäni ylipäätään järkeä. Toki silläkin pääsee alkuun, että seuraa menoja suurpiirteittäin: esimerkiksi että ruokaan meni tässä kuussa 300 euroa, vaatteisiin 150 euroa, kahviloihin 70 euroa ja niin edelleen. Mutta tiedän jo suurpiirteittäin oman kulutuksen suuret linjat. Monet kuluerät kun toistuvat kuukaudesta toiseen melko samana. Tämän lisäksi se, että olen ostanut esimerkiksi Citymarketista 70 eurolla jotakin, ei tarkoita sitä, että olisin ostanut 70 eurolla ruokaa. Samoin esimerkiksi Stockmannilta voi ostaa niin meikkejä, vaatteita, ruokaa kuin huonekaluja. Toisin sanoen, menojen lajittelu pelkkä kaupan mukaan vääristää lopputulosta eikä ”opeta” oikeastaan tässä vaiheessa tällaista kuluseurantahöppänää enää mitenkään. Jättää korkeintaan jälkeensä kysymysmerkin: ”miten kauppaan X on voinut kulua noin paljon rahaa..!?!

Ja ruokien hinnat, mikä lempiaiheeni! Olen oppinut paljon ruoan hinnasta yksinkertaisesti hintoja koneelle näpytellessä. Sinänsä hassua, että vaikka altistumme hintalapuille viikoittain erilaisia ostoksia tehdessä, hinnat sisäistää paremmin vasta kun tavara on ostettu kodin hyllylle ja raha on lähtenyt pois omasta pussista. Kuluja seuratessa herkistyy nopeasti eri summille: tunnistaa, onko vihannesten kilohinta kallis vai ei, mistä kaupasta saa juustot tai mehut edullisimmin ja onko neljä euroa oliiveista paljon vai vähän. Jos nimittäin olet useampaan kertaan naputtanut koneelle, että puoli litraa maustamatonta jogurttia maksaa Lidlissä  70 senttiä, yli kolmen euron jogurtti alkaa väkisinkin tuntua kalliilta.

hedelmät

Lajittelin omat menoni toukokuussa seuraaviin kategorioihin:

  • Ruoka (alakategorioina vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, juomat, herkut, einekset, viljatuotteet, kissanruoka, alkoholi, muovikassit(!) ja muut.
  • Muut ruokakulut (alakategorioina lounas, ravintolat&pikaruoka, kahvilat)
  • Sisustus
  • Puutarha & kukat
  • Astiat
  • Kodinhoito
  • Huonekalut
  • Kosmetiikka
  • Terveys & hygienia
  •  Vaatteet
  • Asusteet
  • Lahjat
  • Hupi
  • Kissa (muu kuin ruoka)
  • Sekalaiset
  • Vakuutus
  • Julkinen liikenne
  • Lainanlyhennys
Ruokakulut

Ruokakulut ovat yksi arjen isoimmista menoeristä. Maksan meidän taloudessa suuren osan ruokakuluista, sillä toinen R maksaa sen sijaan paljon muita kuukausittaisia juoksevia kuluja, kuten vesi-, sähkö- ja nettikuluja. Ruokakulut ovat se menoerä, johon olemme viime aikoina pyrkineet vaikuttamaan erityisen paljon, koska se on menoerä johon todella pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi sillä, että käy Lidlissä Cittarin tai Prisman sijaan ostoksilla säästää kuukaudessa ainakin satasen. Myös ruokien suunnittelu etukäteen auttaa karsimaan ruokalaskun summaa. Tämän suhteen on vielä varaa kehittyä, kuten myös siinäkin ettei ruokahävikkiä tulisi lainkaan.

Arvaatteko mihin ruokaryhmään kului toukokuussa eniten rahaa? Ehkä vähän yllättäen: maitotuotteisiin, 59 euroa! Tähän ryhmään kuuluvat niin maidot, jogurtit, kermat kuin erilaiset juustotkin. Toiseksi eniten kului lihaan ja kalaan (44 €), sitten hedelmiin (42 €), vihanneksiin (30€) ja juomiin (41€). Alkoholiin kului 38 euroa, herkkuihin 35 euroa ja kissanruokiin 27 euroa. Eineksiin taas kului vain 19 euroa (mistä olen erityisen ylpeä) ja viljatuotteisiin 14 euroa. Kategorioiden ulkopuolella oleviin (kananmunat, salaatinkastike, hummus, mansikkahillo…) kului samoin 14 euroa. Muovikassien ostamista on pyritty pääsemään eroon, ja niihin menikin onneksi vain 57 senttiä. Jes! :D

Ruokakauppojen ulkopuoliisiin ruokakuluihin kului kuitenkin vielä selvä summa rahaa: lounaisiin 53 euroa, kahviloihin 50 euroa, ravintoloihin 15 euroa ja Bestbites-ruokalähetykseen 40 euroa.

Ruokamenojen määrä ei vastaa ihan puhtaasti totuutta, sillä vaikka maksoin toukokuussa suuren osan ruokakuluista, niin en kuitenkaan aivan kaikkea. Ruokakaupan kokonaissumma 363 euroa ei siis aivan vastaa totuutta. Muiden ruokakulujen eli ravintoloiden ja kahviloiden menot, 158 euroa, ovat olleet laskusuhdanteessa jo pitkään. Erityisesti kahvilamenojen määrään olen tyytyväinen: 50 euroa on vielä melko maltillinen summa kahvilakäynteihin, ainakin tällaiselle kahvilafanille.

tulppaanit1

Koti (sisustus, puutarha, huonekalut, kodinhoito, astiat)

Kotiin kuluvien menojen määrä vaihtelee kuukausittain todella paljon. Tämän kategorian menoista pystyy välillä tinkimään, jos tarve vaatii. Esimerkiksi astiat, huonekalut ja muut sisustusmenot ovat niitä, joita vain harvoin on aivan pakko ostaa, mutta tietysti joitain kodin hyödykkeitä, vaikkapa nyt saippuaa ja talouspaperia, on luonnollisesti pakko ostaa.

Finlayson

Olen melko maltillinen sisustaja: en osta sisustustavaroita hetken mielijohteesta, vaan pohdin niitä yleensä melko pitkään. Joskus saatan silti ostaa jotakin yllättäen, jos kohdalle osuu hyvä löytö. Esimerkiksi yllä kuvassa olevat pyyhkeet ja lakanat ostin heräteostoksena Finlaysonin popupin loppuunmyynnistä, missä suurin osa valikoimasta oli 60 prosentin alennuksella (ostokset  jo maaliskuulta).

Kodinhoitoon kuuluvia tavaroita (pesuaineita, tiskirättejä…)ostan yleensä könttänä Tokmannilta, joten niitä kuluja ei edes kerry jokaiseen kuukauteen, esimerkiksi toukokuuhun. Huonekaluihin on mennyt nyt viimeisten kuukausien aikana paljon rahaa, sillä ostimme uuteen taloon niin uuden sängyn, sohvan kuin keittiökalusteetkin, ja maksoin näistä viimeisen erän, 200 euroa, toukokuussa pois. Myös sisustukseen (mm. matto, kaitaliina, tyynynpäälliset) kului toukokuussa melko paljon rahaa, 158 euroa. Vierailin toukokuun alkupuolella myös Iittalan outletissa, jonka vuoksi astioihin kului jopa 149 euroa, puutarhaan ja kukkiin sen sijaan vain 21 euroa.

omapiha10

Hyvinvointi & ulkonäkö (vaatteet, kosmetiikka, terveys)

Toinen kategoria, josta pystyn nipistämään halutessaan todella paljon, on vaatteet ja muutenkin ulkonäköön liittyvät ostokset. Esimerkiksi välttämättömiä vaatehankintoja on vain harvoin, useammin on kyse halusta näyttää kivalta ja saada jotakin uutta. Kuukausittaiseen budjettiini ei sisälly läheskään aina vaateostoksia, mutta toukokuussa niitä oli muutamia: vaatteisiin kului 115 euroa, asusteisiin 12 euroa, kosmetiikkaan 32 euroa ja terveyteen reilu euro.

kissa01

Kissa

Kissan pitäminen lemmikkinä on pääasiassa hyvin edullista. Ruoat maksavat pari-kolmekymppiä kuussa, ja usein kulut jäävätkin siihen. Toukokuussa rahaa kului kuitenkin punkkikarkotteisiin, matokuureihin ja kaulapantaan, yhteensä 52 euroa.

Lainat, vakuutukset, julkinen liikenne

Pakolliset tylsät ja suuret kulut, jotka on pakko maksaa kuukausittain. Vakuutusmaksuja ei onneksi joka kuukaudelle tipahda, mutta asuntolaina ja työmatkakustannukset kyllä. Junamatkoihin kului toukokuussa 140 euroa, lainanlyhennykseen 550 euroa ja vakuutuksiin 91 euroa.

Huvit, lahjat, sekalaiset

Joka kuukaudesta pieni osa kuluu myös kaikkeen sekalaiseen, jota ei oikein osaa kategorisoida. Osa tästä summasta menee lahjoihin,  (toukokuussa äitienpäivään ja Helsinki-tuliaisiin, 69 euroa), osa huvituksiin (toukokuussa reissu Helsinkiin hotelleineen, 106 euroa) ja kaikkeen sekalaiseen, kuten Netflixin ja Spotifyn kuukausimaksuihin ja muuhun vastaavaan (31 euroa). Menojen laputtaminen eri ryhmiin ei ole aina yksinkertaista, koska esimerkiksi reissukuluja voi laskea sekä ravintolakuluihin että puhtaasti matkakuluihin.

Kaikkineen vaikuttaa siltä, että toukokuussa minulla kului rahaa melko tarkalleen 2 200 euroa.

Onhan se paljon rahaa – mihin sitä sitten vertaakin. Näin lopuksi päästään kuitenkin takaisin siihen, miksi pidän kirjaa menoista: jotta voisin vaikuttaa niihin paremmin. Jos tuntuu joskus siltä, että huhhu, vaatteisiin meni aivan liikaa rahaa tässä kuussa, niin ihmeesti sitä seuraavassa kuussa miettii, ennen kuin lampsii jokin rätti kourassa kassalle.

Koko toukokuuhun ei oikeastaan sisälly kovin paljon mitään menoja, joiden kuluttaminen varsinaisesti harmittaisi. Monet kuluista ovat kuitenkin edellytys sille, että elän maallisesti sellaista elämää kuin haluankin elää. Ja jotain pientä pystyy laittamaan sukanvarteenkin, mikä sekin on aina hyvä juttu.

/Riikka

Helpot välipalat TOP 3

Kuinka vaikeaa voi yhden aamupalan syöminen olla? Yllättävän vaikeaa – tiedän kokemuksesta. Yleensä kyse on siitä, etten nouse sängystä kyllin aikaisin, ja sitten onkin jo kiire junalle. Saatan olla muihinkin vuorokauden aikoihin erittäin kärsimätön välipalan syöjä – nyt tai heti on parempi vaihtoehto kuin vartin päästä.

Keräsin  tämän hetken omat lempivälipalani, joita syön ihan jatkuvasti, välillä aamupalaksi, välillä välipalaksi. Mitään valmistamista näissä ei ole. Ja siksi nämä ovat niin hyviä.

Vaalea leipä hummuksella ja kurkulla

hummusleipä

Hummus toimii monessa, mutta tämänhetkinen suosikkini on kevyesti paahdettu vaalea leipä, Lidlin hummus ja suomalainen kurkku. Niiiin hyvää!

Riisipiirakka ja nokare voita

karjalanpiirakka

Koskikylän riisipiirakoita saa Lidlistä kymmenen paketissa parilla eurolla. Tämä ei kaipaa kaveriksi muuta kuin nokareen voita, joka sulaa mikrossa hetken lämmitetyn piirakan päälle. Erityisen ihanaa iltaruokaa, mutta toimii myös aamulla ja iltapäivällä.

Maustamaton jogurtti + appelsiini/viinirypäleet/banaani/mango

luonnonjogurtti_hedelmät

Tämän ”valmistamiseen” kuluu näistä kolmesta eniten aikaa (kahteen edelliseen noin 20 sekuntia), mutta eipä tässäkään ole kyse kuin muutamista minuuteista. En ole enää aikoihin syönyt maustettuja sokerijogurtteja, koska maustamaton jogurtti itse lisättyjen mausteiden kanssa on vain niin paljon paremman makuista. Melkein kaikki hedelmät sopivat joukkoon: appelsiini, banaani, ananas, viinirypäleet, mango, omena ja moni muu. Tätä voisi tietysti jatkaa esimerkiksi granolalla tai pähkinöillä, but I like to keep it simple. 

Helppoa ja yksinkertaisen hyvää tiistaita,

/Riikka

Ruokapäiväkirjan hyödyt: turhaa tarkkailua vai ruokaoivalluksia?

Kuten eilen viimeisessä ruokapäiväkirjan postauksessa lupailin, kirjoitan tänään vielä muutaman sanan viikon saldosta. Lähdin kokeilemaan ruokapäiväkirjaa useammastakin eri syystä. Viikko sitten sanoin, että ”olisi kiva syödä hyvin, säännöllisesti ja sellaista ruokaa, joka tekee hyvää kropalle”. Mitä ruokapäiväkirja opetti?

Olen mitä syön – Mitä siis noin tarkemmin ottaen?

Vaikka rakastan ruokaa, en välttämättä mieti kovin tarkkaan, mitä syön. En nyt tarkoita sitä, että söisin mitä vaan ja koska vaan. Viittaan pikemminkin oman ruokavalion eri osasten tarkkailuun: en mieti ravintoarvojen täyttymisiä tai vahdi että syön viikoittain kalaa. Esimerkiksi viime viikolla tajusin eräs päivä vasta ruokapäiväkirjaa kirjoittaessani, että päivän molempien lämpimien ruokien pääraaka-aineena oli ollut broileri. Saattaa olla, että sama oli toistunut myös edellisenä päivänä. En siis ajattele monipuolisuutta ruokavaliossani juuri ollenkaan, vaan syön pitkälti tottumusten ja mieltymysten mukaan –  fiilispohjalta. Kai minulla on käynyt hyvä tuuri, sillä en kärsi esimerkiksi mistään ruoka-aineallergiasta. Ruokajuttuja ei tarvitse juuri pohtia, senkun syön. Silti tulin siihen lopputulokseen, että takaraivossani on kuitenkin ajatus syödä pääasiassa terveellisiä ruokia ja sellaisia juttuja, joista oma kroppa tykkää. Silloin voi joukkoon sekoittaa myös niitä herkkuja, vaikka päivittäin.

iltapala1904

Apua ruokarytmin, ruokasuosikkien ja nestetasapainon sisäistämiseen

Ruoissani toistui tosiaan viime viikolla hyvin paljon samat ainekset: se broileri. feta. ruisleipä. erilaiset hedelmät. suklaa. Pastan, riisin ja perunan joukosta pasta nousi selkeäksi suosikiksi ja melkein joka päivään mahtui myös jotakin makeaa. On aika luonnollista, että ruokavaliossa on omia suosikkeja (jotkut ruoat myös tulevat ja menevät kausittain), ja se on ihan ok. Kaikkien suosituimpien ruokalajien rinnalle voi silti lisäillä sinnetänne vähän vaihtelua. Ruokapäiväkirjan avulla tulee siis ehkä tietoisemmaksi siitä, että ”mähän syön aina tätä, otanpas välillä jotain muuta”.

Isoin huolenaiheeni on edelleen vesi, jota juon aivan liian vähän. Olen kuitenkin ottanut nyt tavaksi kantaa mukanani puolen litran vesipulloa ja kotona ollessa täytän ensimmäiseksi aamulla litran vesipullon, jonka pyrin juomaan päivän aikana loppuun.

aamupala2004

Toinen selkeästi huomiota vaativa asia on ruokarytmi, johon pitäisi ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota. Työpäivinä rytmiä on helpompi noudattaa muunkin rytmin takia, mutta viikonloput ovat niin erilaisia, että ruoka unohtuu helposti listalta tuntikausiksi. Sen lisäksi aamupala on joka arkipäivän haaste – aamupala tulisi tehdä aina iltaisin valmiiksi, jotta tulen syöneeksi sellaisen. Katsotaan, jos asian tiedostaminen toisi mukanaan muutoksen.

Kertooko ruokapäiväkirja totuuden?

Moni kysyi, että vaikuttiko ruokapäiväkirjan pitäminen syömiseeni. Ehkä jollakin alitajuntaisella tavalla vähän, mutta toisaalta en jättänyt syömättä mitään, koska ruokapäiväkirja. Ainakaan se ei vaikuttanut positiivisella tavalla tuohon ruokarytmiini. Kuten kuvista näkyi, mukaan mahtui myös herkkuja, joten ruokaboikotti ei iskenyt missään vaiheessa. Ainut konkreettinen asia oli se, että jatkuvan napostelun sijaan, oli kyse sitten tomaateista tai suklaasta, otin usein kerralla sen minkä otin. Siinä mielessä ruokahetkien määrä saattoi pienentyä joinakin päivinä. Kokonaisuudessaan kuvasin ja vähintään kirjasin tunnollisesti kaiken syömäni.

Heitteleekö paino viikon aikana?

Ruokapäiväkirjani tavoitteena ei ollut missään nimessä aloittaa tai ylläpitää minkäänlaista dieettiä. Olin silti kiinnostunut tietämään muuttuuko oma paino viikon aikana suuntaan tai toiseen, vaikka ruokavalio pysyy teoriassa samana. Vastaus on että ei muutu, paino pysyi jopa epäilyttävän samana koko viikon ajan: ensin mentiin monta päivää lähes 67 kilossa, sitten yhtenä päivänä paino tippui yhtäkkiä melkein kilon. Ja sillä porskutettiin koko loppuviikko, viikonlopun mässäilystä huolimatta. Kävin vaa’alla aina ensimmäiseksi aamulla, joten todistetusti voin nyt sanoa, ettei painossa tapahdu nopeasti kovinkaan suuria muutoksia.

mitäsöin04

Voinko suositella ruokapäiväkirjan pitoa? Voin! Punnitus oli vähän nihkeää, mutta syötyjen ruokien seuraaminen oli pelkästään mielenkiintoista. Viivan alla enemmän oivalluksia kuin turhaa, ahdinkoa aiheuttavaa tarkkailua.

/Riikka

Ruokapäiväkirja 7/7: sunnuntai

Olen tänään viettänyt ensimmäistä päivää, kun kaikkea syömäänsä ei yhtäkkiä ”tarvitse” enää kuvata. Ehdin jo melkein tottua! Olen myös yllättynyt siitä, kuinka tunnollisesti ylipäätään muistin kuvata kaikki syömiseni. Ihan hyvä kuitenkin lopettaa tähän. Olen saanut näistä ruokatarkkailuista jo paljon ajatuksen aihetta, mikä oli koko jutun ideanakin. Mutta asiaan, käydään vielä sunnuntain ruokalista läpi.

aamupala2304

Jokaiselle ruokapäiväkirjaani seuranneelle on varmasti käynyt meidän ruokailupöydän kevätliina jo tutuksi. Sen päälle katettiin aamiainen viikonlopulle ominaiseen tyyliin. Hokasin, että söin vasta sunnuntaina koko viikon ainoan leivän, joka ei ollut ruisleipä. Outoa! Jos muuten syön vaaleaa leipää kotona, niin paahdan ne yleensä, jotta ne ovat vähän rapsakampia, vaalea leipä kun on yleensä vähän mössöä. Leipien lisäksi aamupalaan kuului tuttuun tapaan jogurttia hedelmillä, teetä ja mehua.

viinirypäleet

Aamupäivällä suklaalevyssä oli vielä todistetusti noin puolet jäljellä, mutta illan päättyessä enää muutamia paloja. Ei ehdi suklaa tässä taloudessa vanhenemaan…

suklaa

lounas2304

Jääkaapista löytyi lounasajan koittaessa moniakin erilaisia vaihtoehtoja ruoaksi. Söimme vasta kahden maissa lounaan: viikolla tehtyä makaronilaatikkoa ja salaattia.

illallinen

Vaikka päivä kuluikin pääasiassa kotinurkissa, olimme jääkaapilla seuraavan kerran vasta puoli kahdeksan aikaan. Tällä välillä toki kului sitä lauantaina ostettua Pepsiä ja varmasti muutama pala suklaalevystä. Ruoka painottui kuitenkin vahvasti iltaan. Ihme ettei nälkä yllättänyt tuota ennen!? Tein jääkaapin jämistä tuollaisen nopean salaatin, sillä jälkiruoaksi oli tiedossa…

pannari

…pannaria! Toinen R teki parikin pikkuvuoallista pannukakkua, joista toinen oli aikamoinen vuoristorata. :)

pannukakku

Onko parempaa: tuore pannari, hillo ja kermavaahto? Ei. Siksi söin kaksi palaa.

Daimkakku

Ja jottei makeudesta tarvinnut tinkiä, söimme vielä palat Daim-kakkua, joka oli sekin lauantain heräteostos. Makeita herkkuja siis jääkaappi täynnä myös ensi viikon varalle.

Vähän yllättäen paino jatkoi samaa rataansa viikonlopun herkuista huolimatta, vaaka näytti nimittäin myös sunnuntaina 65,9 kg. Viimeinen punnitus, jes! Tätä en jää kaipaamaan. Eikä se paino näköjään viikon aikana paljon heilahtele, ainakaan meikäläisellä.

Mitä jäi ruokapäiväkirjan pitämisestä käteen? Siitä pohdintaa huomenna. Tsemppiä viikkoon!

/Riikka

P.S. Santsikuppia voi seurata ainakin Facebookissa, Instassa, Twitterissä, Bloglovin’issa ja Blogit.fi-sivustolla. Klikkaa suosikista niin ei mene tulevat postaukset sivu suun. :)

Ruokapäiväkirja 6/7: lauantai

Leppoisaa sunnuntai-iltaa! Viikonloppu alkaa olla lopuillaan, samoin ruokapäiväkirjani. Vielä on kuitenkin lauantain ja sunnuntain ruoat selaamatta, joten mennään suoraan asiaan.

Näin sunnuntai-illalla lauantain kuvia katsoessa toivoo, että oi, olisipa vielä lauantaiaamu. Tuo aamu ja tuo päivä on mielestäni yksi viikon parhaista: silloin kun takana on hyvin nukuttu yö, toinen R toisella puolella aamiaispöytää ja koko viikonloppu vielä edessä.

aamupala

Aamupalapöytä ei ole meillä yleensä erityisen pramea: siellä on täysin tavallisia juttuja leipineen ja jogurtteineen, lisäksi ehkä keitettyjä munia. Mutta aamupala syödään AINA ruokapöydässä ja aina yhdessä, jos mahdollista.

Mä paloittelin yhteisen hedelmäkipon, jossa oli mangoa, kiiviä ja päärynää. Ruisleivät olivat perinteistä laatua juustoineen ja salameineen. Nuo Dulanon salamit on ihan mun lemppareita, nekin Lidlistä.

aamiainen2204

louna2204

Lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Alastaroa ja moikkaamaan vanhempiani. Äiti tarjosi lounaaksi pizzaa, josta söin kaksi palaa ja jälkkäriksi vielä kaksi kupillista kahvia ja pullan. Äitini on taitava leipomaan tuollaisia söpöjä, pieniä ja kauniita korvapuusteja, omistani kun tulee aina (eli kahden vuoden välein) massiivisen isoja ja epämuodostuneita mönttejä. Äitini taas on leiponut korvapuusteja vuosikymmenet, joten ilmankos pullat ovat aina täydellisiä.

kahvipullat

mandariini

Kotiin saavuttuamme söin pienen mandariinin. Kuka uskoisi että näin pieni hedelmä voi välillä olla niin hankala syödä? Kuoret irtosivat hädin tuskin edes apuvälineillä ja itse hedelmässä oli enemmän kiviä kuin syötävää. Pyh.

tortellinit

Kokeilin lauantai-illalla uutta reseptia, tortellineja tomaatti-yrttikastikkeessa. Ei vaikuttanut reseptiltä, jonka haluaisin tehdä uudelleen. Ehkä se johtui siitä, että olin koko lauantai-iltapäivän kotiin päästyämme jostakin syystä huonovointinen ja ruokakaan ei juuri maistunut. Joka tapauksessa kastike oli jotenkin tunkkainen.

suklaata

Jipii! Ruokakaupan antimina maitosuklaata! Lauantain huippuhetki. ;D Suklaata meni lauantaina telkkaria katsellessa puolisen levyä, siitä tosin muutaman palan söi myös toinen sohvan asukeista. Mutta myönnettäköön, söin silti suurimman osan.

Illan aikana kului myös Pepsiä, jota sitäkin eksyi eilisen ruokaostoksiin. Toinen asia, joka pitää myöntää: olen huono juomaan, mutta vettä helpommin saan kurkusta alas kaikkia muita juomia, kuten mehuja ja limppareita. Ahdistus huonoista juomatavoista ei siis talttunut lauantainakaan, ja veden osuus jäi varmaan muutamaan desiin.

Vielä huomenna luvassa sarjan viimeinen ruokapäiväkirja, jonka jälkeen voinkin paketoida viikon ruokaoivallukset kasaan ja pyrkiä parantamaan niitä ruokatapojani, jotka eivät ole aivan kohdallaan. Kuullaan siis huomenna!

/Riikka