Aihearkisto: Elämänhallinta

Projekti 333 – 33 vaatetta, joilla pärjään seuraavat kuukaudet

Vihdoin viime sunnuntaina toteutin pitkään pohdiskellun vaateinventaarion, ja otin samalla myös uuden haasteen vastaan – projektin 333. Tervetuloa yksinkertaisempi vaatevalikoima, hyvästi vaatekasat huoneen nurkassa!

Mikä projekti 333?

Osalle teistä project333 saattaa olla jo tuttu, törmäsin tähän itsekin  muutamia vuosia sitten lukiessani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia (hyvä kirja, suosittelen!). Kerrottakoon kuitenkin ihan alkuun mistä on kyse.

333-projektin ajatuksena on yksinkertaistaa vaatekaappia. Idea on hyvin simppeli: valitse 33 vaatetta, joita tulet käyttämään seuraavan kolmen kuukauden aikana. Loput vaatteista pakataan laatikkoon ja laitetaan varastoon pois silmistä, kunnes kolmen kuukauden päästä valikoit jälleen yhteensä 33 vaatetta, aina sen hetken mukainen vuodenaika huomioiden.

Projektista on monia versioita, mutta yleistä on, ettei 33 vaatteeseen lasketa mukaan alusvaatteita, urheiluvaatteita tai kotivaatteita. Projektin tarkoituksena on selkiyttää vaatteiden käyttöä ja huomata, ettei ympärilleen tarvitse kaappikaupalla vaatteita – päinvastoin pukeutuminen helpottuu, kun valinnanvaraa on vähemmän.

vaatekaapin_siivous

Toisin kuin ehkä monilla  tähän haasteeseen ryhtyvillä, minulla ei ole älytöntä määrää vaatteita. Karsin omiani reippaalla kädellä jo useampi vuosi sitten, kun kyllästyin katsomaan ylitsepursuavia vaatekasoja ja kulahtaneita nirunaruja. Silti löydän itseni usein puolipitoisten vaatekasojen edestä ja tilanteista, joissa mieluisaa päällepantavaa ei ole. Siksi haluan kokeilla mahdollisimman yksinkertaistettua vaatevalikoimaa, josta voi puolessa minuutissa valita päivän asun ja jossa vaatteet eivät jää nurkkiin lojumaan. Kun koko garderooppi roikkuu samassa rivissä, ei tarvitse kaivella kaappien perukoita tai katsoa vaihtoehtoja kahdesta-kolmesta eri paikasta.

Oikeastaan, se on projekti 332

Heti, kun päätin ryhtyä tähän kokeiluun, päätin myös typistää kokeilun 332:een, eli 33 vaatetta, mutta ajanjakso on vain kaksi kuukautta. Tämä siksi, että Suomessa sää vaihtuu yleensä selkeästi elo-syyskuun aikana, eli ne mekot, joita voin kenties heinäkuun helteillä käyttää, eivät ole sopivia vaihtoehtoja enää syyskuussa. Tai ainakaan sen varaan ei kannata luottaa. Siksi valitsen suosiolla kahden kuukauden aikajanan, ja jos tästä seuraa hyvää, vol. 2 seuraa syys-lokakuussa. Marraskuussa pitää joka tapauksessa kaivaa kesävaatteet uudelleen esiin Mauritiusta varten. 😍

Oma versioni projektista

Aloitan oman 332 projektini nössöilyversiolla, jossa 33 vaatekappaleeseen ei lasketa koruja, huiveja tai muita asusteita, kenkiä, takkeja, urheilu- tai kotivaatteita. Myös kaikki alusvaatteet ovat poissa laskuista, samoin aluspaidat ja muut vastaavat vaatekappaleet. Pelkästään näillä vaatteilla kun ei kuitenkaan varsinaisesti voi pukea itseään ihmisten ilmoille. Enkä muutenkaan halua hypätä heti syvään päähän tässä kokeilussa, siksi aloitan itselle sopivalla tasolla. ☺️

henkarit

Kuten sanottu, en omista erityisen laajaa vaatekaappia muutenkaan, mutta tässä yhteydessä oli hauska laskeskella myös pahvilaatikkoon piilotettavat vaatekappaleet. Niitä oli suurinpiirtein toiset 30. En siis tosiaan ole vaatehamsteri enää! Vaatteiden kokonaismäärä väheni vielä entisestään, kun omia vaatekappaleita läpikäydessäni heitin kirpparikassiin kaikki ne vaatteet, jotka eivät syystä tai toisesta päädy enää ikinä päälle. Ja se, joka ei ole viimeiseen puoleentoista vuoteen ollut päällä, tuskin tulee sitä olemaan jatkossakaan. Juhlatamineita lukuun ottamatta.

Miten valitsin vaatteet?

33 vaatteen valintaan kului sunnuntai-illasta noin kaksi tuntia aikaa. Koska en omista hillittömästi vaatteita, kahlattavaa ei ollut koko päiväksi tai useammaksi. Jos sinä omistat todella paljon vaatteita ja haluat kokeilla tätä projektia, suosittelen varaamaan projektin aloitukselle kokonaisen vapaapäivän, hyvää musiikkia ja maistuvat eväät. Tässä touhussa nimittäin saattaa vierähtää aikaa.

Aloitin vetämällä koko vaatekaappini sisällön maan tasalle. Kannattaa todella ottaa kaikki vaatteet esille samanaikaisesti (ne, jotka projektiin sisällyttää), silloin valintaa on huomattavasti helpompi tehdä. Aloitin sillä, että lajittelin eri vaateryhmät omiin pinoihinsa: colleget, T-paidat, topit, ohuet pitkähihaiset, neuleet, hameet, mekot, urheiluvaatteet, eräilyvaatteet, housut ja niin edelleen. Tässä yhteydessä on helppo myös oivaltaa se, jos vaatekaapissa on paljon keskenään samankaltaisia vaatteita. Melko huomaamatta sitä tulee nimittäin ostaneeksi samaa väriä, kuosia tai mallia. Nm. raitapaitoihin mieltynyt.

Sitten pitää vaan aloittaa valinta! Ekana kannattaa varata omat sesonkiin sopivat luottovaatteet, jotka pukee aina mielellään päälle. Toisaalta heti alkuun kannattaa syrjäyttää myös kaikki kauteen kertakaikkiaan sopimattomat vaatteet, kuten kesällä esimerkiksi lämpimät villapaidat. Sesongin mukaan voi valita myös muita teemoja, esimerkiksi itse pyrin välttämään kesällä liian tummia vaatteita ja suosimaan värejä.

vaaterekki

Kun selvimmät valinnat on tehty, kannattaa pohtia asukokonaisuuksia: jos valitset tietyn hameen, valitse samalla yksi tai kaksi yläosaa, jotka kiistatta sopivat yhteen tuon hameen kanssa. Jos sopivaa yläosaa ei löydy, kannattaa vaate laittaa syrjään (ja ehkä miettiä, millaisella lisällä vaatteelle voisi jatkossa olla käyttöä). Sanomattakin selvää, että mitä useamman vaatteen kanssa tietty vaate sopii yhteen, sitä parempi. Kannattaa myös pohtia läpi yleisimmät tilanteet, joissa tulevien kuukausien aikana tulee viettämään aikaansa: oletko töissä, vapaalla, edustamassa, joka päivä urheilemassa, joka toinen päivä joraamassa, viettämässä ranta-elämää? Joka ikistä tilannetta ei tietenkään voi tietää etukäteen, mutta ennakoida voi paljon.

Varmista myös, että 33 vaatteen joukossa on sopivassa suhteessa sekä ylä- että alaosia. Itse varasin rekkiin useamman mekon lämpimien säiden toivossa, yhden hameen, kahdet farkut, yhdet kangashousut, pari lämmintä paitaa ja ison liudan lyhythihaisia paitoja. Jää nähtäväksi, riittääkö näistä vaatteista puettavaa kaikkiin heinä-elokuun tilanteisiin.

En ole varastoon menneiden vaatteiden kanssa ehdoton: jos olen mielenhäiriössä pakannut jonkin oleellisen osan varastoon, voin vaihtaa sen tulevien kuukausien aikana toiseen. Pääasia, että vaatemäärä pysyy 33:ssa, eikä määrä salakavalasti nouse.

Mitä hyötyä?

No, mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on? Itselläni kyse on kolmen asian saavuttamisesta:

  1. Vähemmän epämääräisiä vaatekasoja selkänojilla
  2. Vähemmän aikaa ”mitä puen tänään päälleni” -pähkäilyihin
  3. Enemmän huomiota siihen, mitä oikeasti haluan tai haluaisin pukea päälleni: Mikä minulle sopii? Missä tunnen oloni paitsi mukavaksi, myös omasta mielestäni viehättäväksi?

Jos jokin arkistakin arkisempi asia minua risoo, niin se, että omat vaatteeni ovat hyvin usein lojumistilassa. Olen huono päivän päätteeksi asettelemaan niitä takaisin kaappiin omille paikoilleen, eikä vaatteille myöskään ole sitä ”vähän likaisten” vaatteiden paikkaa. Koko oma vaatesäilytyssysteemi on ontunut nykyisessä kodissamme, sillä tangot ja vaatekorit ovat vääränmallisia ja epäkäytännöllisiä säilytysominaisuuksiltaan. Nyt kun vaatteita on melko vähän, kaikki 33 vaatetta roikkuu irrallisessa vaaterekissä – ja rekissä on vain 33 henkaria. Mukaan ei voi siis vahingossa eksyä lisää vaatteita!

Alusvaatteet, kotivaatteet ja muut taas ovat omilla paikoillaan vetolaatikoissa tai -koreissa. Kun niitäkään ei ole liikaa, kaaosta ei pääse syntymään. Ainut asia, jonka laitoin liukuovikaapiston taakse tangolle roikkumaan, olivat juhlamekot, joita tarvitsen aniharvoin (reiluuden nimissä en laskenut niitäkään 33 vaatteeseen). Nyt vaatteiden sijoittelu PITÄISI siis olla mahdollisimman yksinkertaista. Joko vaate menee rekkiin tai sitten pyykkikoriin, ei lattialle tai sivupöydälle myttyyn.

Samalla kun kaikki 33 vaatetta roikkuvat rekissä, on vaateyhdistelmän tekeminen aamuisin niin helppoa kuin se voi olla. Eri yhdistelmiä on nopea vertailla, kun vaatteita ei ole siellä, täällä ja tuolla. Vaatteita ei myöskään ole niin ylenmäärin, että erilaisten yhdstelmien sovittelu veisi kohtuuttomasti aikaa. Rekissä ei roiku sesonkiin sopimattomia vaatteita tai muita hutivalintoja.

Kolmantena, ja itselleni ehdottoman tärkeänä motiivina pidän myös sitä, että soisin omistavani vaatekaapin, jossa on hyvännäköisiä vaatteita, jotka sopivat juuri minulle. Se on yllättävän vaikea tehtävä, varsinkin jos ei erityisesti rakasta vaatekaupoissa ja sovituskopeissa hengailuaa.

Samalla kun päätin kokeilla projektia 332, päätin myös pukea päälleni vuorotellen näitä kaikkia 33 vaatetta, jotta tietäisin, ovatko ne säilyttämisen arvoisia (= hyvännäköisiä päälläni). Useinhan vaatetangossa roikkuu kuukaudesta toiseen myös niitä vaatteita, joita ei oikeastaan ikinä pidä. Uskon, että tässä projektissa käyttämättömänä roikkuvat vaatekappaleet ovat hyvin nopeasti tiellä – ja hyvä niin. Jos jokin vaate ei ole syystä tai toisesta sopiva, saa se lähteä, ja tilalle valitaan jotakin muuta. 33 vaatteen valikoima pakottaa myös pohtimaan, onko vaatekaapissa jotain sellaisia todellisia puutteita, joille huomaa olevan jatkuvaa tarvetta. Silloin sellaisen hankkimiselle on paremmat perusteet kuin heräteostoksille.

En siis ole 332 projektini aikana ostolakossa, joskin pyrin pohtimaan ostoksia entistä tarkemmin: yhden uuden vaatekappaleen rekkiin ostaminen tarkoittaa yhden vanhan siirtymistä varastolaatikkoon.

Tiedostan sen, että minusta ei tule ikinä superminimalistista pukeutujaa. Vaikka luottovaatteita voi löytää, on ihminen vaihtelunhaluinen. Siksi tahtotilana onkin löytää vain tiettyjä vaatekappaleita, jotka hyvällä tuurilla ovat vaatekaapissa seuraavat kymmenen vuotta (nahkakengät, trenssi, ryhdikäs paitapusero). Muita vaatteita annan itselleni luvan  ostaa kohtuudella silloin, kun se hyvältä tuntuu. Ja jos määrä pysyy 33:ssa, voi kai jo hyvillä mielin sanoa olevansa vaatteiden kohtuukäyttäjä.

/Riikka

(Yllättävän) rentouttavaa puuhaa – palapelit

 

Arjen keskelle on mukava löytää välillä jotakin rentouttavaa, uutta puuhaa. Vähän yllättäen löysin tällaisen, vuosia sitten unohduksiin jääneen ”harrastuksen” palapelien rakentamisesta. Onnistuin koukuttamaan tämän puuhan pariin paitsi itseni, myös toisen R:n.

Rakensin palapelejä paljon nuorena, mutta jossain vaiheessa niiden tekeminen jäi kokonaan. Yhdistän palapelin rakentamiseen erityisesti joulun ajan, sillä usein joku perheenjäsenistä sai palapelin, tai sellainen tuli joulupukilta koko perheen yhteiseksi joulunajan puuhaksi. Lasten palapelejä tuli tietysti tehtyä yhä uudelleen ja uudelleen (suosikkini oli My Little Pony), mutta vähän isompana rakensin yhdessä äidin kanssa yhden jos toisenkin 1000 palan palapelin.

20180131_200212_HDR

Joulupukki ei tuonut viime jouluna aikuisten palapeliä, mutta lasten version bonuslapselle. Siitä se ajatus sitten lähti. Kirjakaupasta löytyi ”sopivan haastava” 2000 palan Las Vegas, jossa riittikin pähkinää purtavaksi koko tammikuun ajaksi. Palapeliä ei tullut suinkaan tehtyä joka päivä, vaan sopivissa väleissä silloin kun ehti. Erityisen palauttavaa se oli sellaisina päivinä kun pää oli ollut koetuksella pitkän työpäivän ajan – päätä tämäkin vaatii, mutta ihan eri tavalla. Otollisin aika palapelin tekemiseen oli silti viikonloppujen valoisat ajat, sillä keinovalossa värisävyjen tiirailu oli vähän turhauttavaa.

palapelin_kokoaminen

Las Vegas saatiin valmiiksi eilen, ja tänään käytiin ostamassa Forum Romanum – jonkinlainen koukku näiden tekemiseen siis kehittyi. Palapelien tekeminen on käsittääkseni aikuisiälläkin yhdistettävissä aivojumppaan samaan tapaan kuin esimerkiksi ristikot, mutta voi palapeleihin yhdistää myös nykyaikaan jopa eksoottisen piirteen: tätä on mahdoton tehdä nopeasti. Vastausta ei voi (kai?!) hakea Googlesta tai YouTubesta, vaan on pakko keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan. Pysyä paikoillaan ja sovittaa paloja kärsivällisesti paikoilleen. Ihan tervetullutta vaihtelua, aikuisillekin. Niskat palapelejä tekemällä voi toki silti saada jumiin, joten palastelun pariin kannattaa syventyä korkeintaan tunniksi kerrallaan. Suosittelen! 👍🏼

/Riikka

20180203_124959_HDR

Bullet Journal 2018

 

Ehkä muistatkin, miten kerroin viime vuonna omasta ensimmäisestä bullet journalistani? Nyt vuosi on vaihtunut, joten on aika vaihtaa uuteen vihkoon, jota olen itse asiassa jo rakentanut viimeisen kuukauden ajan. Pidän ajatuksesta, että joka vuosi alkaa uudella kalenterilla, vaikka mustakantiseen vuoden 2017 kalenteriin vielä muutama vapaa sivu jäikin. Näin vanhoihin kalentereihin on helpompi palata, kun vuodet ovat selvästi omissa vihkoissaan.

bullet_journal

Ensimmäisen vuoden bujoni oli kokeilu, sekalainen kattaus vähän kaikenlaista mitä mieleen juolahti. Osa hyviä ideoita, osa ei niin toimivia – kalenterissa on paljon listoja, hyviä oivalluksia ajankäytön hallintaan, ja sitten niitä kokeiluja, joita ei enää kannata jatkaa. Huomasin esimerkiksi, että listojen sijaan tietyt asiat kannattaa merkitä suoraan kuukausi- tai viikkonäkymään, eikä eritellä niitä erillisiksi listoiksi (kuten vaikkapa ikuisuusprojektini siitä, mitä kaikkea kotona voisi siivota :D).

Keräsin ensimmäisen vuoden bujoa varten inspiraatiota pitkin vuotta niin Youtubesta  kuin Instagramista, sillä bujoni oli ensimmäinen laatuaan. En lopultakaan tehnyt omasta bullet journalistani taideteosta (kuten monet muut tekevät), vaan löysin paljon toimivia ideoita, joita aion hyödyntää tänäkin vuonna. Keräsin tähän postaukseen koosteen siitä, miten itse hyödynnän bullet journalia arjessa.

bullet_journal_2018

Vihkon valinta

Rakensin uuden bujoni Leuchtturm1917 kovakantiseen vihkoon. Tämä on nyt selvästi jämäkämpi, vanha bujo kun oli musta, pehmeäkantinen Moleskine. Kivoja vihkoja löytyy lähes mistä tahansa isosta kirjakaupasta, omani tilasin tällä kertaa vihkokaupasta. Pidin kyllä todella paljon myös Moleskinen pehmeäkantisesta. Sen ainut miinus oli, että juuri tuossa versiossa ei ollut sivunumeroita, ja niiden käsinkirjoittaminen oli aika tuskaista puuhaa. Toki Moleskinelta löytyy myös sivunumerollisia malleja.

Bullet Journalia varten tehtyjen vihkojen sivut ovat usein melko ohuita, joten kannattaa varautua siihen, että kynän muste näkyy sivujen läpi. Tämä ei erityisemmin itseäni häiritse, mutta sivujen paksuuteen (tai siihen mitä kyniä käyttää) kannattaa kiinnittää huomiota, jos sellainen asia vaivaa omaa silmää.

Huomioi bujoa ostaessa siis ainakin nämä:

  • Sivunumerointia lukuun ottamatta kannattaa ostaa täysin tyhjä vihko. Se, onko vihkossa rivit vai ei, on makuasia. Itse suosin rivitöntä, silloin sivuille pystyy rakentamaan myös esimerkiksi erilaisia kaavioita, tai vaikka niitä piirustuksia jos haluaa.
  • Vihkon keveys ja koko: bujoa kannattaa kantaa usein mukana, jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti. Ei siis kannata ostaa sitä kaikkein jämerimmän kokoista kalenteria. Sellainen vihko, joka sopii päivittäin arkilaukkuun, on hyvä.
  • Sivujen paksuus (näkyykö helposti läpi) ja kynät joita tulet käyttämään (meneekö helposti läpi, suttaako).
Bullet journalin aloittaminen – kalenterin rakenne

Vuonna 2018 kalenterini ei ole (edelleenkään) täyteen koristeltu, vaikka muutaman washi-teipin ja tarroja sinne tänne joskus liimaankin. Kalenterin runko koostuu bullet journalille tyypillisesti sisällysluettelosta, tulevaisuuslokista, kuukausinäkymistä, viikkonäkymistä sekä erinäisistä listoista ja arjen mittaajista, joista koen olevan hyötyä tulevaa suunnitellessa. Kuten olen ennenkin sanonut, bullet journal on siitä hyvä kalenterimuoto, että sitä voi muuttaa lennossa, vaihtaa toimimattoman kalenterityylin toiseen missä vain vaiheessa vuotta.

tulevaisuusloki

Uusi bujo alkaa tuttuun tapaan sisällysluettelosta, mitä seuraa ns. tulevaisuusloki (yllä), johon voi kirjata vuoden isoimpia juttuja, kohokohtia. Tämä jäi vuonna 2017 melko tyhjäksi, mutta otin tulevaisuuslokin mukaan silti myös tänä vuonna: tarkoituksena on kirjoittaa aina kuukauden päätteeksi menneiden päivien kohokohdat: näin kalenteria selatessa pystyy nopeasti katsomaan, millainen vuosi on kokonaisuudessaan ollut.

bullet_journal_kuukausinäkymä

Tulevaisuusloki

Tulevaisuuslokia seuraa kuukausinäkymät (yllä), johon on listattu vuoden jokainen päivä kuukausittain eriteltynä. Tähän voi merkitä päivätasolla merkittävimmät tapahtumat; olen esimerkiksi itse kirjoittanut tänne kaikkien syntymäpäivät, juhlat ja niin edelleen. Kuukausinäkymä tarjoaa tarkemman näkymän koko kuukaudesta kuin tulevaisuusloki, mutta ei kuitenkaan yksityiskohtaista tietoa päivistä kuten viikko- tai päivänäkymä. Koko vuoden kuukausinäkymien tekeminen vaatii vaan vähän hermoja… mutta on sopiva iltapuhde vaikka telkkaria katsellessa.

bujo_tilastot

Erilaiset listat

Sopiviin väleihin olen tehnyt monta blogiini liittyvää aukeamaa: julkaisusuunnitelman kuukausittaisella tasolla (samankaltainen kuin kuukausinäkymät) sekä aukeaman, johon kerään aina kuukausittain blogin avainlukuja esimerkiksi kävijämääristä ja muista oleellisista mittareista (yllä). Tätä seurasin jo viime vuonna, ja pidin kovasti tämän taulukon ylläpidosta. Oli hauska seurata, kehittyivätkö luvut johonkin suuntaan – ja jos, niin miten.

Aion myös vuonna 2018 kiinnittää huomiota lukemiseen, joten olen tehnyt vihkoon aukeaman, johon listaan mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi. Varovainen toiveeni on, että ehtisin lukemaan kuukausittain vähintään kaksi kirjaa.

Täysin uusi kokeilu on kuukausittainen lista, johon kirjaan niitä asioita, joita haluaisin tavoitella tietyn kuun aikana tai joiden toteutumista haluaisin muuten vaan seurata (esim. ulkoilu, juoksu, blogin kirjoittaminen, lukeminen…). Aina kun kuun aikana saan ”taskin” tehdyksi, voin laittaa sen tavoitteen kohdalle rastin. Kuukauden päätyttyä saa näppärästi tarkistettua, mihin olisi voinut käyttää enemmän aikaa ja mihin panostaa seuraavan kuukauden aikana.

bujo_viikkonäkymä

Viikkolokit

Listojen välissä on tänä vuonna myös viikkolokit (yllä), joita en tehnyt viime vuonna säännöllisesti, mutta joista on takuulla hyötyä, kun todella haluaa saada asioita pois to do -listalta. Näitä viikkonäkymiä rakennan kalenteriin aina uuden viikon alkaessa tai pari viikkoa etukäteen, eli näitä ei ole todellakaan koko vuodelle valmiiksi tehtynä. Kuten sanottu, bujoa ei kannata tehdä liikaa eteenpäin, sillä jos joku systeemi ei toimi itselle, niin sen voi jättää pois ja silloin ei tarvitse murehtia käyttämättä jääneitä sivuja.

Viikkolokiin merkitsen tarkemman päiväsuunnitelman, jos sellaiselle aihetta on. Työasioita en tänne kirjaa (töissä käytän hyvin askeettista bujo-listausta erillisessä kalenterissa), vaan tyypilliset merkinnät ovat esimerkiksi ”parturi klo 14”, ”ystävän kanssa treffit klo x”, ”vaihda lakanat” tai ”muista tilata valokuvat” (tietyt asiat voi merkitä ennalta myös kuukausinäkymään; kuka muuten muistaa, koska esimerkiksi lakanat olisi hyvä vaihtaa?)

Käytän viikkonäkymässä hyvin yksinkertaisia symboleita kun päivä on mennyt ohitse: tehdyt asiat merkitsen rastilla ja ne, jotka ovat vielä kesken, merkillä >. Viikon päätyttyä käyn päivät läpi ja merkitsen vielä tekemättömät asiat seuraavalle viikolle sopiviin koloihin. Toimiva systeemi myös siten, että kun tarpeeksi kauan olen siirtänyt ”varaa hammaslääkäri” -tehtävää, alkaa sen siirtely ärsyttää enemmän kuin itse lääkäriajan soittaminen. Kätevää!

Tässä pääpiirteitä omasta uudesta bujosta, ja jo valmiiksi rakennetut kalenterin osat, joita tulee takuulla vuoden edetessä lisää. Onko sulla vuoden 2018 kalenteri jo hankittuna? :)

/Riikka

 

 

Vuosi Bullet Journalin kanssa – mitä olen oppinut?

Muistiinpanojen kirjoittaminen on ollut läpi ikäni tapa jäsentää omaa elämääni, pitää langat käsissä, saada vähintään teoriatasolla suunnitelmat valmiiksi ja toteuttaa suunnitelmat näiden pohjalta todeksi. Erilaiset vihkot ja listat ovat olleet tapa oppia, priorisoida, aikatauluttaa ja suunnitella. Kun kuulin ensimmäistä kertaa Bullet Journalista noin vuosi sitten, halusin kokeilla sitä oitis.

bulletjournal01

Ne, joille Bullet Journal ei ole vielä tuttu juttu, kärryille päästäkseen kannattaa käydä katsomassa esimerkiksi tämä video tai Bullet Journal -sivusto. Idea on jalostunut monella aivan alkuperäisestä, yksinkertaisesta ajatuksestaan: monille Bullet Journal on ajanhallinnan ja kalenterin ohella myös keino toteuttaa itseään piirustusten ja washi-teippien muodossa. Itse innostuin Bullet Journalista pitkälti tämän Hesarin artikkelin pohjalta.

Yksi painava syy ostaa jälleen yksi uusi muistiinpanovihko lisää oli toive siitä, että kaikkien niiden lukuisten, puoliksi täysien ja eri aiheilla täytettyjen vihkojeni sijaan minulla olisi vain yksi, johon voisin kerätä kaikki ideani, suunnitelmani sekä kaiken sen sekalaisen, päätä jatkuvasti kuormittavan must do -listan. Tapanani oli ennen todella ottaa aina yksi vihko eri aihealueille. Yhteen suunnittelin sisustusjuttuja, toiseen rakensin täydellistä vaatekaappia, kolmatta käytin tavallisen kalenterin tapaan, ja niin edelleen. Bullet Journalista kuultuani ensimmäinen ajatus oli, että niinpä tietysti, niin yksinkertaista! Ei valmiita kalenterinäkymiä, (joista puolet jää kuitenkin täyttämättä), ei kymmenen eri vihkon sarjaa. Vain yksi, kaikenkattava vihkonen.

bulletjournal2

Aloitin hankkimalla laadukkaan vihon, johon on mukava kirjoittaa. En ostanut varsinaista Bullet Journaliksi tarkoitettua sivunumeroitua vihkoa, vaan laadukkaan, pehmeäkantisen Leuchtturm1917-vihon ja kasan vanhoja kunnon Stabilo-kyniä.

Tähän väliin on pakko sanoa, että rakastan paperituotteita. Vihkoja, kyniä, koristepapereita, kyniä, tarroja. Harvemmin edes uskallan astua Sinooperiin, etten tule hassanneeksi sieltä kilokaupalla paperitavaraa. Siksi pelkän laadukkaan vihon ja toimivien kynien hankkiminen oli minulta hyvin maltillinen panostus Bullet Journalin käyttöönotossa. Hakkasin kanteen nimeni dymolla ja aloitin, vapaalla tyylillä.

bulletjournal3

Nyt olen käyttänyt Bullet Journalia noin vuoden. Tämä järjestelmä on syrjäyttänyt kaikki muut lukuisat vihkoni, joihin ennen kirjoittelin omia ajatuksiani. Oma vihkoni muistuttaa vain kaukaisesti systemaattista kalenteria, sillä sen sisällä on ennen kaikkea listoja. Olen tehnyt toki joka kuukaudelle sivun tai aukeaman kokoisen kuukausinäkymän, johon olen merkinnyt pääosan tärkeimmistä menoista ja tavoitteista, mutta ensimmäisestä Bullet Journalistani löytyy tuskin lainkaan esimerkiksi päivänäkymiä. Se johtuu osittain siitä, etten käytä Bullet Journalia työjuttuihin lainkaan, niihin minulla on aivan eri systeemit, jotka taas koen toimivaksi niissä olosuhteissa. Toki voisin hyvin kokeilla Bullet Journalia ensi vuonna myös töissä, mutta ehdottomasti erillisessä vihkossa: haluan nimittäin pitää henkilökohtaiset asiat ja työjutut visusti erillään.

Joka tapauksessa, nykyisessä Bullet Journalissa en ole tarvinnut päivätasoa sen vuoksi, että päiväkohtaiset, henkilökohtaiset menoni mahtuvat vallan hyvin kuukausinäkymään. Työasioissa päiväosio sen sijaan olisi ehdoton. Toisaalta, monet sellaiset päivän arkiset askareet, jotka toistuvat kerrasta toiseen (vaikkapa lakanoiden vaihto tai imurointi) tai henkilökohtaiset muistutukset (soita äidille tai tapaa ystävää) vaatisivat nimenomaan päivätason kalenterin. Ensimmäinen Bullet Journal -vuoteni on siis selkeästi ollut siirtymävaihetta, missä tietyt asiat säilyvät edelleen digitaalisessa kalenterissa, vaikka useimmat asiat voisi hyvin keskittää Bullet Journaliin.

bulletjournal

Toki olen tehnyt tämän vuoden aikana omassa bujossani monia juttuja, jotka teen ehdottomasti toisin ensi vuoden aikana. Monet näistä jutuista ovat vain käytännön viilausta, mutta matkan varrella on huomannut kokemuksen kautta, mitkä asiat voisi toteuttaa toisin.

Omasta Bullet Journalista löytyy sivuja mm. seuraavilla otsikoilla:
  • ei vahvasti aikaan sidottu to do -kotona (liittyi muuton jälkeisiin juttuihin, kuten ”etsi ja ripusta verhot”)
  • Blogistatistiikkaa sivulla kävijöistä ja seuraajamääristä (kuukausittainen seuranta)
  • uudet bloggaus-ideat
  • kuukauden suosikit (jälleen blogia varten)
  • astiasto + millä astioilla haluaisin täydentää kokoelmaa
  • juoksukalenteri (koska olen juossut, kuinka pitkän lenkin, juoksuaika ja keskisyke)
  • painon seuranta (ei todellakaan päivittäin, pikemminkin kuukausittain)
  • ostoslistat
  • pohjapiirustuksia talon eri huoneista ja sisustussuunnitelmia
  • suunnitelmia ja puuhaa kesälle
  • budjettisuunnitelma kodin isommille ostoksille (ruohonleikkuri, laitteistojen huollot, tikapuut, pihakalusteet jne.)
  • remontointi-ideoita
  • blogin isojen suuntaviivojen ideointia
  • Kuukauden menot
  • Ostoslista (vaatteet)
  • Kirjoja, joita haluaisin lukea
  • Aamusivut (tajunnanvirtaa)

Yksi asia, mitä saatan ottaa käyttöön ensi vuonna tai seuraavassa kuussa, on viikkoaukeaman käyttö: en jakaisi aukeamaa suoraan eri päiville, vaan kirjaisin siihen ylös kaikki asiat, jotka pyrin saamaan tehtyä tuon viikon aikana.  Bullet Journalissa on se mahtava puoli, että ei ole sidottu mihinkään tiettyyn kaavaan koko vuoden ajaksi, vaan voit tosiaan kokeilla erilaisia kuukausinäkymiä vaikka joka kuukausi (tai viikko), jos tuntuu, että jokin tietty metodi ei toimi.

Bullet Journal ei tosiaan ole syrjäyttänyt digitaalista kalenteria kokonaan, ja toisaalta tietyt menot haluan edelleen säilyttää siellä, jotta esimerkiksi puolison kanssa on helpompi pysyä kärryillä toisen menoista ja mitä minnekin voi sopia. En ole myöskään kokenut taakkana vihkon kantamista mukana, sillä Leuchtturm on kevyt vihko!

Yksi kiva juttu Bullet Journaliin liittyen on myös se, että siitä jää muisto. Vuodenvaihteessa vaihdan uuteen vihkoon, ja vanhan siirrän muistojen joukkoon, mistä sitä on (ehkä) hauska selailla vuosien päästä: tuo vihkonen kuvaa kuitenkin aika paljon sitä aikaa, milloin se on kirjoitettu.

Kuten tuolla aiemmin totesin, ensimmäinen vuosi Bullet Journalin kanssa on ollut kokeilevaa vaihetta: kaikki itse kirjoittamani asiat olen saanut yksien kansien väliin, mutta osa päivittäisistä suunnitelmista ja varsinkin yhteiset menot ovat edelleen digitaalisessa kalenterissa tai seinäkalenterissa. Itse asiassa, nyt kun luin uudelleen tuon Hesarin artikkelin ja katsoin Bullet Journal -videoita, tajusin itsekin kuinka kaukana olen vielä Bullet Journalin aivan alkuperäisestä ideasta. Katsotaan, millainen ensi vuodesta tulee!

Mitenkäs teillä, onko bujoilu vienyt mennessään? :)

/Riikka

Oma taloudenhallinta – miksi pidän kirjaa menoistani?

Raha – mikä ihana kamala asia. Useimmat meistä haluavat sitä mielummin enemmän kuin vähemmän, ja monet meistä saavat sitä omasta mielestään liian vähän. Rahat ovat tiukilla, yhdestä pitää tinkiä jotta voi ostaa jotakin muuta. Raha ei kai tee onnelliseksi, mutta se mahdollistaa paljon. Ja rahojen loppuminen kyllä tekee onnettomaksi hetkellisesti, tai ainakin ahdistuneeksi: millä nyt elän?

Olen lähes aina suhtautunut rahaan tavallaan kevyesti. En ole ikinä ollut kova säästämään, vaan pikemminkin kuluttanut huoletta sen minkä olen ansainnutkin. Toisaalta en ole ikinä ajautunut elämään velaksi, vaan tiukoissa tilanteissa olen kyennyt venyttämään penniä todella paljon. Olen sitä mieltä, että hyvin helposti se, mikä tulee myös menee, olipa sitten osa-aikatöissä käyvä opiskelija vai työelämässä jo pitkään työskennellyt palkollinen. Ihmisillä on tapana keksiä rahoillensa käyttöä, niin ainakin minulla.

Miksi sitten seuraan nykyään rahan käyttöni, jos kerran suhtaudun siihen kevyesti? Yksi syy on puhdas uteliasuus, toinen on se, että toki haluan maksimoida tienaamieni rahojen hyödyn. Rahaa kun kuluu hyvin helposti sinne tänne, mutta kun menoja muutaman kuukauden seuraa, alkaa tehdä havaintoja. Ja nämä havainnot vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ostoksia tehdessä. Muutaman kuukauden jälkeen koko hommaan onkin jo koukussa.

Olen itse seurannut omaa rahankulutustani vaihtelevasti viimeiset pari-kolme viime  vuotta. Välillä tarkemmin, välillä suurpiirteisesti. Vaikken tarkkaa kirjaa pitäisikään, kuulun silti niihin jotka tietävät tilin saldon vähintään yhden satasen tarkkuudella. En totta puhuakseni voisi edes kuvitella tilannetta, jossa minulla ei ole hajuakaan, onko tilillä pari sataa vai pari tonnia.

Toukokuussa menin kirjanpidossa askelta pidemmälle, ja ajattelin jakaa oman rahankäyttöni tuloksia nyt myös tänne blogin puolelle. Innostusta lisäsi entisestään työkaverini Katjan aiheeseen liittyvä postaus, jossa tarkasteltiin ruokaan kuluvan rahan määrää kuukausitasolla.

Kuten Katjalla, myös minulla on excel-taulukko, johon kirjaan kaiken kuluttamani rahan. En täytä taulukkoa päivittäin, välttämättä edes viikottain, vaan tapanani on säästää kaikki kuitit ja kuun lopuksi sitten käydä läpi ja kirjata kaikki, mihin rahaa on kulunut. Kuitit ovat kätevin tapa pysyä kärryillä menoista ainakin siinä tapauksessa, että edes välillä käyttää myös käteistä. Ja minähän käytän, esimerkiksi toriostoksilla tai muita pikkuostoksia tehdessä.

kukkaro

Toinen syy säästää kuitit on se, että vain kuiteista näkee tismalleen, mitä on ostanut, verkkopankista taas näkee vain sen, kuinka paljon mihinkin kauppaan on kulunut. Tästä taas päästään siihen syyhyn, miksi kulutuskirjanpidossa on mielestäni ylipäätään järkeä. Toki silläkin pääsee alkuun, että seuraa menoja suurpiirteittäin: esimerkiksi että ruokaan meni tässä kuussa 300 euroa, vaatteisiin 150 euroa, kahviloihin 70 euroa ja niin edelleen. Mutta tiedän jo suurpiirteittäin oman kulutuksen suuret linjat. Monet kuluerät kun toistuvat kuukaudesta toiseen melko samana. Tämän lisäksi se, että olen ostanut esimerkiksi Citymarketista 70 eurolla jotakin, ei tarkoita sitä, että olisin ostanut 70 eurolla ruokaa. Samoin esimerkiksi Stockmannilta voi ostaa niin meikkejä, vaatteita, ruokaa kuin huonekaluja. Toisin sanoen, menojen lajittelu pelkkä kaupan mukaan vääristää lopputulosta eikä ”opeta” oikeastaan tässä vaiheessa tällaista kuluseurantahöppänää enää mitenkään. Jättää korkeintaan jälkeensä kysymysmerkin: ”miten kauppaan X on voinut kulua noin paljon rahaa..!?!

Ja ruokien hinnat, mikä lempiaiheeni! Olen oppinut paljon ruoan hinnasta yksinkertaisesti hintoja koneelle näpytellessä. Sinänsä hassua, että vaikka altistumme hintalapuille viikoittain erilaisia ostoksia tehdessä, hinnat sisäistää paremmin vasta kun tavara on ostettu kodin hyllylle ja raha on lähtenyt pois omasta pussista. Kuluja seuratessa herkistyy nopeasti eri summille: tunnistaa, onko vihannesten kilohinta kallis vai ei, mistä kaupasta saa juustot tai mehut edullisimmin ja onko neljä euroa oliiveista paljon vai vähän. Jos nimittäin olet useampaan kertaan naputtanut koneelle, että puoli litraa maustamatonta jogurttia maksaa Lidlissä  70 senttiä, yli kolmen euron jogurtti alkaa väkisinkin tuntua kalliilta.

hedelmät

Lajittelin omat menoni toukokuussa seuraaviin kategorioihin:

  • Ruoka (alakategorioina vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, juomat, herkut, einekset, viljatuotteet, kissanruoka, alkoholi, muovikassit(!) ja muut.
  • Muut ruokakulut (alakategorioina lounas, ravintolat&pikaruoka, kahvilat)
  • Sisustus
  • Puutarha & kukat
  • Astiat
  • Kodinhoito
  • Huonekalut
  • Kosmetiikka
  • Terveys & hygienia
  •  Vaatteet
  • Asusteet
  • Lahjat
  • Hupi
  • Kissa (muu kuin ruoka)
  • Sekalaiset
  • Vakuutus
  • Julkinen liikenne
  • Lainanlyhennys
Ruokakulut

Ruokakulut ovat yksi arjen isoimmista menoeristä. Maksan meidän taloudessa suuren osan ruokakuluista, sillä toinen R maksaa sen sijaan paljon muita kuukausittaisia juoksevia kuluja, kuten vesi-, sähkö- ja nettikuluja. Ruokakulut ovat se menoerä, johon olemme viime aikoina pyrkineet vaikuttamaan erityisen paljon, koska se on menoerä johon todella pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi sillä, että käy Lidlissä Cittarin tai Prisman sijaan ostoksilla säästää kuukaudessa ainakin satasen. Myös ruokien suunnittelu etukäteen auttaa karsimaan ruokalaskun summaa. Tämän suhteen on vielä varaa kehittyä, kuten myös siinäkin ettei ruokahävikkiä tulisi lainkaan.

Arvaatteko mihin ruokaryhmään kului toukokuussa eniten rahaa? Ehkä vähän yllättäen: maitotuotteisiin, 59 euroa! Tähän ryhmään kuuluvat niin maidot, jogurtit, kermat kuin erilaiset juustotkin. Toiseksi eniten kului lihaan ja kalaan (44 €), sitten hedelmiin (42 €), vihanneksiin (30€) ja juomiin (41€). Alkoholiin kului 38 euroa, herkkuihin 35 euroa ja kissanruokiin 27 euroa. Eineksiin taas kului vain 19 euroa (mistä olen erityisen ylpeä) ja viljatuotteisiin 14 euroa. Kategorioiden ulkopuolella oleviin (kananmunat, salaatinkastike, hummus, mansikkahillo…) kului samoin 14 euroa. Muovikassien ostamista on pyritty pääsemään eroon, ja niihin menikin onneksi vain 57 senttiä. Jes! :D

Ruokakauppojen ulkopuoliisiin ruokakuluihin kului kuitenkin vielä selvä summa rahaa: lounaisiin 53 euroa, kahviloihin 50 euroa, ravintoloihin 15 euroa ja Bestbites-ruokalähetykseen 40 euroa.

Ruokamenojen määrä ei vastaa ihan puhtaasti totuutta, sillä vaikka maksoin toukokuussa suuren osan ruokakuluista, niin en kuitenkaan aivan kaikkea. Ruokakaupan kokonaissumma 363 euroa ei siis aivan vastaa totuutta. Muiden ruokakulujen eli ravintoloiden ja kahviloiden menot, 158 euroa, ovat olleet laskusuhdanteessa jo pitkään. Erityisesti kahvilamenojen määrään olen tyytyväinen: 50 euroa on vielä melko maltillinen summa kahvilakäynteihin, ainakin tällaiselle kahvilafanille.

tulppaanit1

Koti (sisustus, puutarha, huonekalut, kodinhoito, astiat)

Kotiin kuluvien menojen määrä vaihtelee kuukausittain todella paljon. Tämän kategorian menoista pystyy välillä tinkimään, jos tarve vaatii. Esimerkiksi astiat, huonekalut ja muut sisustusmenot ovat niitä, joita vain harvoin on aivan pakko ostaa, mutta tietysti joitain kodin hyödykkeitä, vaikkapa nyt saippuaa ja talouspaperia, on luonnollisesti pakko ostaa.

Finlayson

Olen melko maltillinen sisustaja: en osta sisustustavaroita hetken mielijohteesta, vaan pohdin niitä yleensä melko pitkään. Joskus saatan silti ostaa jotakin yllättäen, jos kohdalle osuu hyvä löytö. Esimerkiksi yllä kuvassa olevat pyyhkeet ja lakanat ostin heräteostoksena Finlaysonin popupin loppuunmyynnistä, missä suurin osa valikoimasta oli 60 prosentin alennuksella (ostokset  jo maaliskuulta).

Kodinhoitoon kuuluvia tavaroita (pesuaineita, tiskirättejä…)ostan yleensä könttänä Tokmannilta, joten niitä kuluja ei edes kerry jokaiseen kuukauteen, esimerkiksi toukokuuhun. Huonekaluihin on mennyt nyt viimeisten kuukausien aikana paljon rahaa, sillä ostimme uuteen taloon niin uuden sängyn, sohvan kuin keittiökalusteetkin, ja maksoin näistä viimeisen erän, 200 euroa, toukokuussa pois. Myös sisustukseen (mm. matto, kaitaliina, tyynynpäälliset) kului toukokuussa melko paljon rahaa, 158 euroa. Vierailin toukokuun alkupuolella myös Iittalan outletissa, jonka vuoksi astioihin kului jopa 149 euroa, puutarhaan ja kukkiin sen sijaan vain 21 euroa.

omapiha10

Hyvinvointi & ulkonäkö (vaatteet, kosmetiikka, terveys)

Toinen kategoria, josta pystyn nipistämään halutessaan todella paljon, on vaatteet ja muutenkin ulkonäköön liittyvät ostokset. Esimerkiksi välttämättömiä vaatehankintoja on vain harvoin, useammin on kyse halusta näyttää kivalta ja saada jotakin uutta. Kuukausittaiseen budjettiini ei sisälly läheskään aina vaateostoksia, mutta toukokuussa niitä oli muutamia: vaatteisiin kului 115 euroa, asusteisiin 12 euroa, kosmetiikkaan 32 euroa ja terveyteen reilu euro.

kissa01

Kissa

Kissan pitäminen lemmikkinä on pääasiassa hyvin edullista. Ruoat maksavat pari-kolmekymppiä kuussa, ja usein kulut jäävätkin siihen. Toukokuussa rahaa kului kuitenkin punkkikarkotteisiin, matokuureihin ja kaulapantaan, yhteensä 52 euroa.

Lainat, vakuutukset, julkinen liikenne

Pakolliset tylsät ja suuret kulut, jotka on pakko maksaa kuukausittain. Vakuutusmaksuja ei onneksi joka kuukaudelle tipahda, mutta asuntolaina ja työmatkakustannukset kyllä. Junamatkoihin kului toukokuussa 140 euroa, lainanlyhennykseen 550 euroa ja vakuutuksiin 91 euroa.

Huvit, lahjat, sekalaiset

Joka kuukaudesta pieni osa kuluu myös kaikkeen sekalaiseen, jota ei oikein osaa kategorisoida. Osa tästä summasta menee lahjoihin,  (toukokuussa äitienpäivään ja Helsinki-tuliaisiin, 69 euroa), osa huvituksiin (toukokuussa reissu Helsinkiin hotelleineen, 106 euroa) ja kaikkeen sekalaiseen, kuten Netflixin ja Spotifyn kuukausimaksuihin ja muuhun vastaavaan (31 euroa). Menojen laputtaminen eri ryhmiin ei ole aina yksinkertaista, koska esimerkiksi reissukuluja voi laskea sekä ravintolakuluihin että puhtaasti matkakuluihin.

Kaikkineen vaikuttaa siltä, että toukokuussa minulla kului rahaa melko tarkalleen 2 200 euroa.

Onhan se paljon rahaa – mihin sitä sitten vertaakin. Näin lopuksi päästään kuitenkin takaisin siihen, miksi pidän kirjaa menoista: jotta voisin vaikuttaa niihin paremmin. Jos tuntuu joskus siltä, että huhhu, vaatteisiin meni aivan liikaa rahaa tässä kuussa, niin ihmeesti sitä seuraavassa kuussa miettii, ennen kuin lampsii jokin rätti kourassa kassalle.

Koko toukokuuhun ei oikeastaan sisälly kovin paljon mitään menoja, joiden kuluttaminen varsinaisesti harmittaisi. Monet kuluista ovat kuitenkin edellytys sille, että elän maallisesti sellaista elämää kuin haluankin elää. Ja jotain pientä pystyy laittamaan sukanvarteenkin, mikä sekin on aina hyvä juttu.

/Riikka