Aihearkisto: Elämänhallinta

Vaateprojekti 332 – uusi kausi alkamassa, mitä opin?

 

Kesä-heinäkuun vaihteessa aloittamassani 332-projektissa on kääntymässä uusi lehti, sillä kaksi kuukautta on melkein kulunut, ja on aika päivittää vaaterekin sisältö. Kaksi kuukautta sitten valitsin kaikkien olemassaolevien vaatteideni joukosta 33 vaatetta, ja loput pakkasin isoon pahvilaatikkoon. Tästä linkistä pääset lukemaan vaateprojektin 332 ensimmäisestä osasta.

Miten projektini on sujunut tähän asti? Kivasti! Olen jopa yllättynyt siitä, kuinka paljon 33 vaatteen kokonaisuus on helpottanut arjen vaatepähkäilyjä ja erityisesti sitä, ettei kotiin kerry enää aivan niin helposti epämääräisiä vaatekasoja. Ja jos kertyykin, takaisin ruotuun pääsee helposti. Olen myös ihminen, joka pukee vaikeuksitta samat vaatteet päälle parinakin päivänä peräkkäin eikä ainakaan jaksa aamuisin käyttää minuuttikaupalla aikaa miettien minkä vaatteen haluaisi sillä kertaa pukea päälleen. Tässäkin suhteessa 33 vaatteen valikoima sopii minulle erinomaisesti.

332_projekti_01

Pidän kaikkia 33 vaatetta vaaterekissä henkareissa. Koko vaatetarjonta on siis silmien edessä yhdellä vilkaisulla. Näiden vaatteiden lisäksi käytössä on toki alusvaatteet, treenivaatteet, asusteet sekä kaikki ulkovaatteet, joita ei ole laskettu mukaan. En laskenut 33 vaatteeseen myöskään niin sanottuja kotivaatteita, joita käytän aktiivisesti juuri kotona, mutten oikeastaan muualla.

Entä miten tämä projekti on vaikuttanut shoppailuun? Ei näköjään mitenkään, sillä ostan uusia vaatteita edelleen todella harvoin. Uusien vaatteiden joukossa on tasan yksi T-paita. Kapeampi valikoima ei siis houkuttanut kaupoille sen enempää kuin normaalistikaan. Toisaalta osasin nyt selkeämmin kaivata vaatevalikoimasta sellaisia vaatteita, jotka puuttuvat kokonaan, esimerkiksi yläosa yhdelle kivalle hameelle. Myös housuja minulla on muutamat liian vähän.

vaatekaappi01

Kuuma kesä teki sen, että alkuperäinen vaatevalikoima oli auttamattomasti väärä, se nimittäin sisälsi liian paljon pitkähihaista tai liian hiostavaa vaatetta. Jouduin siis tekemään joitakin vaihtureita niin, että otin mukaan esimerkiksi shortseja. Niitä käytinkin lopulta enemmän kuin kolmena viime kesänä yhteensä. Myös ohuet T-paidat ja topit sekä mekot olivat tänä kesänä kovassa käytössä. Vähälle käytölle jäi kaikki pitkähihaiset ja farkut.

syysvaatteet

Nyt syyskuun alkaessa varaudun siis syys-lokakuun vaatevalikoimaan: pitkät farkut, pitkähihaiset paidat, kerrospukeutuminen ja neuleet ovat jälleen tervetulleita. Kaikki shortsit, ohuet topit, suurin osa mekoista sekä ohuet housut joutavat pahvilaatikkoon. Marraskuussa lähdemme Mauritiukselle, ja hellevaatteet pitää joka tapauksessa kaivaa uudelleen esiin, siksi vaihdan vaatevalikoimaa ainakin toistaiseksi kahden kuukauden sykleissä. Se myös sopii paremmin Suomen vaihtelevaan ilmastoon. Syyskuun alku kun voi olla lämpötilaltaan aika erilainen kuin marraskuun loppu!

Syys-lokakuussa ajattelin kiinnittää enemmän huomiota vaatteiden monipuoliseen käyttöön, eli siihen että samoissa vaatteissa jumittamisen sijaan käyttäisin koko valikoiman hyödyksi. Henkareilla käyttämättöminä roikkuvat vaatteet ovat niitä kaikkein kalleimpia ja myös niitä, jotka vievät turhaan tilaa, jos niitä ei käytetä lainkaan. Jos jotakin vaatetta ei siis tule käytettyä kahden kuukauden aikana kertaakaan, kannattaa sen kierrätystä harkita.

henkarit

Laskin huvikseni , kuinka paljon 33 vaatetta voi kahden kuukauden aikana keskimäärin käyttää, olettaen ettei vaatteita vaihtele kesken päivän. Teoreettisesti laskettuna jokaisen vaatteen käyttökerta on vain 1,8 kertaa (61 päivää jaettuna vaatemäärällä). Tämä tosin on vähän ontuva laskukaava, koska suurin osa vaatteista on ylä- tai alaosia, eikä kukaan pue päälleen vain paitaa tai housuja. Valikoimasta housuja on kolmet, bleisereita tai neuletakkeja (sellaisia, joita ei voi yksinään käyttää) kolme, hameita kaksi, yläosia tai mekkoja loput. Käyttömäärissä lähemmäksi päästään siis jakamalla päivät pelkillä yläosilla (61 /25), jolloin yhden vaatteen käyttökerraksi saadaan 2,4. Tämä laskukaava kertoo karua faktaa siitä,  kuinka vähän ehdimme todellisuudessa käyttää vaatteitamme, päiviä kun on vuodessakin vain 365.  Ja tässä laskukaavassa vaatteiden määrä on vieläpä rajattu 33:een. Voisi olla aika mielenkiintoista tehdä tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kuinka paljon kutakin vaatetta tulee oikeasti käytettyä vaikkapa vuoden aikana.

332-projektin parhaat puolet ja oivallukset:

  • 332 säästää aikaa, kun kaikki käytettävät vaatteet ovat yhdessä ja samassa paikassa. Vaatekasoja ei kerry niin helposti, kun vaatteet ovat helposti hallittavissa. Rekistä löytyy vaatteelle aina vapaa henkari, kun rekissä säilyttää 33 henkaria. Aikaa säästyy, kun a) vaatteiden valintaan ei mene liikaa aikaa, b) vaatteiden ainaiseen järjestelyyn ei mene ylimääräistä aikaa ja c) myös vaatehuolto on selkeämpää.
  • Projektin myötä huomaa myös vaatevalikoimansa puutteet helpommin. Esimerkiksi sen, jos joihinkin tiettyihin housuihin ei ole olemassa sopivaa yläosaa tai toisinpäin.
  • 333:n kautta voi bongata myös täysin uusia vaateyhdistelmiä, joita ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi. Kun alaosia on vain muutamia, tulee harkinneeksi vaihtoehtoja monipuolisemmin.
  • Ihminen ei tarvitse kovin paljon vaatteita. Tärkeintä on, että niitä on joka vuodenaikaan ja sopivassa suhteessa keskenään: tarpeeksi housuja suhteessa yläosiin, tarpeeksi monikäyttöisiä yläosia suhteessa vaikkapa hameisiin, ja niin edelleen. Niin, ettei talvella tarvitse palella tai kesällä paahtua hengiltä.
  • Jos vaatteita on paljon, tai itse asiassa, vaikkei niitä edes olisi paljon, saa ne paremmin käyttöön, kun osan vaatteista sulkee kokonaan käytöstä muutaman kuukauden ajaksi. Kaikilla on ne omat suosikkivaatteensa, mutta kun ne laittaa tauolle, tulee puettua päälle välillä muutakin. Näin voi myös löytyä uusia lemppareita! Näin huomaa myös aika nopeasti, jos ei oikeastaan pidä jostakin vaatteesta lainkaan: se seilaa rekissä käyttämättömänä tai päätyy kerrasta toiseen pahvilaatikon pimeyteen. Tällaiset vaatekappaleet kannattaa laittaa pikimmiten kierrätykseen omaa vaatevarastoa tukkimasta.

Parin kuukauden kokeilun pohjalta voin suositella tätä lämpimästi kenelle vaan, joka haluaa selkiyttää oman vaatekaappinsa sisältöä. Annan mielelläni myös lisävinkkejä, saa lähestyä sähköpostilla tai laittamalla yksäriä Instassa.  ☺️

/Riikka

Projekti 333 – 33 vaatetta, joilla pärjään seuraavat kuukaudet

Vihdoin viime sunnuntaina toteutin pitkään pohdiskellun vaateinventaarion, ja otin samalla myös uuden haasteen vastaan – projektin 333. Tervetuloa yksinkertaisempi vaatevalikoima, hyvästi vaatekasat huoneen nurkassa!

Mikä projekti 333?

Osalle teistä project333 saattaa olla jo tuttu, törmäsin tähän itsekin  muutamia vuosia sitten lukiessani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia (hyvä kirja, suosittelen!). Kerrottakoon kuitenkin ihan alkuun mistä on kyse.

333-projektin ajatuksena on yksinkertaistaa vaatekaappia. Idea on hyvin simppeli: valitse 33 vaatetta, joita tulet käyttämään seuraavan kolmen kuukauden aikana. Loput vaatteista pakataan laatikkoon ja laitetaan varastoon pois silmistä, kunnes kolmen kuukauden päästä valikoit jälleen yhteensä 33 vaatetta, aina sen hetken mukainen vuodenaika huomioiden.

Projektista on monia versioita, mutta yleistä on, ettei 33 vaatteeseen lasketa mukaan alusvaatteita, urheiluvaatteita tai kotivaatteita. Projektin tarkoituksena on selkiyttää vaatteiden käyttöä ja huomata, ettei ympärilleen tarvitse kaappikaupalla vaatteita – päinvastoin pukeutuminen helpottuu, kun valinnanvaraa on vähemmän.

vaatekaapin_siivous

Toisin kuin ehkä monilla  tähän haasteeseen ryhtyvillä, minulla ei ole älytöntä määrää vaatteita. Karsin omiani reippaalla kädellä jo useampi vuosi sitten, kun kyllästyin katsomaan ylitsepursuavia vaatekasoja ja kulahtaneita nirunaruja. Silti löydän itseni usein puolipitoisten vaatekasojen edestä ja tilanteista, joissa mieluisaa päällepantavaa ei ole. Siksi haluan kokeilla mahdollisimman yksinkertaistettua vaatevalikoimaa, josta voi puolessa minuutissa valita päivän asun ja jossa vaatteet eivät jää nurkkiin lojumaan. Kun koko garderooppi roikkuu samassa rivissä, ei tarvitse kaivella kaappien perukoita tai katsoa vaihtoehtoja kahdesta-kolmesta eri paikasta.

Oikeastaan, se on projekti 332

Heti, kun päätin ryhtyä tähän kokeiluun, päätin myös typistää kokeilun 332:een, eli 33 vaatetta, mutta ajanjakso on vain kaksi kuukautta. Tämä siksi, että Suomessa sää vaihtuu yleensä selkeästi elo-syyskuun aikana, eli ne mekot, joita voin kenties heinäkuun helteillä käyttää, eivät ole sopivia vaihtoehtoja enää syyskuussa. Tai ainakaan sen varaan ei kannata luottaa. Siksi valitsen suosiolla kahden kuukauden aikajanan, ja jos tästä seuraa hyvää, vol. 2 seuraa syys-lokakuussa. Marraskuussa pitää joka tapauksessa kaivaa kesävaatteet uudelleen esiin Mauritiusta varten. 😍

Oma versioni projektista

Aloitan oman 332 projektini nössöilyversiolla, jossa 33 vaatekappaleeseen ei lasketa koruja, huiveja tai muita asusteita, kenkiä, takkeja, urheilu- tai kotivaatteita. Myös kaikki alusvaatteet ovat poissa laskuista, samoin aluspaidat ja muut vastaavat vaatekappaleet. Pelkästään näillä vaatteilla kun ei kuitenkaan varsinaisesti voi pukea itseään ihmisten ilmoille. Enkä muutenkaan halua hypätä heti syvään päähän tässä kokeilussa, siksi aloitan itselle sopivalla tasolla. ☺️

henkarit

Kuten sanottu, en omista erityisen laajaa vaatekaappia muutenkaan, mutta tässä yhteydessä oli hauska laskeskella myös pahvilaatikkoon piilotettavat vaatekappaleet. Niitä oli suurinpiirtein toiset 30. En siis tosiaan ole vaatehamsteri enää! Vaatteiden kokonaismäärä väheni vielä entisestään, kun omia vaatekappaleita läpikäydessäni heitin kirpparikassiin kaikki ne vaatteet, jotka eivät syystä tai toisesta päädy enää ikinä päälle. Ja se, joka ei ole viimeiseen puoleentoista vuoteen ollut päällä, tuskin tulee sitä olemaan jatkossakaan. Juhlatamineita lukuun ottamatta.

Miten valitsin vaatteet?

33 vaatteen valintaan kului sunnuntai-illasta noin kaksi tuntia aikaa. Koska en omista hillittömästi vaatteita, kahlattavaa ei ollut koko päiväksi tai useammaksi. Jos sinä omistat todella paljon vaatteita ja haluat kokeilla tätä projektia, suosittelen varaamaan projektin aloitukselle kokonaisen vapaapäivän, hyvää musiikkia ja maistuvat eväät. Tässä touhussa nimittäin saattaa vierähtää aikaa.

Aloitin vetämällä koko vaatekaappini sisällön maan tasalle. Kannattaa todella ottaa kaikki vaatteet esille samanaikaisesti (ne, jotka projektiin sisällyttää), silloin valintaa on huomattavasti helpompi tehdä. Aloitin sillä, että lajittelin eri vaateryhmät omiin pinoihinsa: colleget, T-paidat, topit, ohuet pitkähihaiset, neuleet, hameet, mekot, urheiluvaatteet, eräilyvaatteet, housut ja niin edelleen. Tässä yhteydessä on helppo myös oivaltaa se, jos vaatekaapissa on paljon keskenään samankaltaisia vaatteita. Melko huomaamatta sitä tulee nimittäin ostaneeksi samaa väriä, kuosia tai mallia. Nm. raitapaitoihin mieltynyt.

Sitten pitää vaan aloittaa valinta! Ekana kannattaa varata omat sesonkiin sopivat luottovaatteet, jotka pukee aina mielellään päälle. Toisaalta heti alkuun kannattaa syrjäyttää myös kaikki kauteen kertakaikkiaan sopimattomat vaatteet, kuten kesällä esimerkiksi lämpimät villapaidat. Sesongin mukaan voi valita myös muita teemoja, esimerkiksi itse pyrin välttämään kesällä liian tummia vaatteita ja suosimaan värejä.

vaaterekki

Kun selvimmät valinnat on tehty, kannattaa pohtia asukokonaisuuksia: jos valitset tietyn hameen, valitse samalla yksi tai kaksi yläosaa, jotka kiistatta sopivat yhteen tuon hameen kanssa. Jos sopivaa yläosaa ei löydy, kannattaa vaate laittaa syrjään (ja ehkä miettiä, millaisella lisällä vaatteelle voisi jatkossa olla käyttöä). Sanomattakin selvää, että mitä useamman vaatteen kanssa tietty vaate sopii yhteen, sitä parempi. Kannattaa myös pohtia läpi yleisimmät tilanteet, joissa tulevien kuukausien aikana tulee viettämään aikaansa: oletko töissä, vapaalla, edustamassa, joka päivä urheilemassa, joka toinen päivä joraamassa, viettämässä ranta-elämää? Joka ikistä tilannetta ei tietenkään voi tietää etukäteen, mutta ennakoida voi paljon.

Varmista myös, että 33 vaatteen joukossa on sopivassa suhteessa sekä ylä- että alaosia. Itse varasin rekkiin useamman mekon lämpimien säiden toivossa, yhden hameen, kahdet farkut, yhdet kangashousut, pari lämmintä paitaa ja ison liudan lyhythihaisia paitoja. Jää nähtäväksi, riittääkö näistä vaatteista puettavaa kaikkiin heinä-elokuun tilanteisiin.

En ole varastoon menneiden vaatteiden kanssa ehdoton: jos olen mielenhäiriössä pakannut jonkin oleellisen osan varastoon, voin vaihtaa sen tulevien kuukausien aikana toiseen. Pääasia, että vaatemäärä pysyy 33:ssa, eikä määrä salakavalasti nouse.

Mitä hyötyä?

No, mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on? Itselläni kyse on kolmen asian saavuttamisesta:

  1. Vähemmän epämääräisiä vaatekasoja selkänojilla
  2. Vähemmän aikaa ”mitä puen tänään päälleni” -pähkäilyihin
  3. Enemmän huomiota siihen, mitä oikeasti haluan tai haluaisin pukea päälleni: Mikä minulle sopii? Missä tunnen oloni paitsi mukavaksi, myös omasta mielestäni viehättäväksi?

Jos jokin arkistakin arkisempi asia minua risoo, niin se, että omat vaatteeni ovat hyvin usein lojumistilassa. Olen huono päivän päätteeksi asettelemaan niitä takaisin kaappiin omille paikoilleen, eikä vaatteille myöskään ole sitä ”vähän likaisten” vaatteiden paikkaa. Koko oma vaatesäilytyssysteemi on ontunut nykyisessä kodissamme, sillä tangot ja vaatekorit ovat vääränmallisia ja epäkäytännöllisiä säilytysominaisuuksiltaan. Nyt kun vaatteita on melko vähän, kaikki 33 vaatetta roikkuu irrallisessa vaaterekissä – ja rekissä on vain 33 henkaria. Mukaan ei voi siis vahingossa eksyä lisää vaatteita!

Alusvaatteet, kotivaatteet ja muut taas ovat omilla paikoillaan vetolaatikoissa tai -koreissa. Kun niitäkään ei ole liikaa, kaaosta ei pääse syntymään. Ainut asia, jonka laitoin liukuovikaapiston taakse tangolle roikkumaan, olivat juhlamekot, joita tarvitsen aniharvoin (reiluuden nimissä en laskenut niitäkään 33 vaatteeseen). Nyt vaatteiden sijoittelu PITÄISI siis olla mahdollisimman yksinkertaista. Joko vaate menee rekkiin tai sitten pyykkikoriin, ei lattialle tai sivupöydälle myttyyn.

Samalla kun kaikki 33 vaatetta roikkuvat rekissä, on vaateyhdistelmän tekeminen aamuisin niin helppoa kuin se voi olla. Eri yhdistelmiä on nopea vertailla, kun vaatteita ei ole siellä, täällä ja tuolla. Vaatteita ei myöskään ole niin ylenmäärin, että erilaisten yhdstelmien sovittelu veisi kohtuuttomasti aikaa. Rekissä ei roiku sesonkiin sopimattomia vaatteita tai muita hutivalintoja.

Kolmantena, ja itselleni ehdottoman tärkeänä motiivina pidän myös sitä, että soisin omistavani vaatekaapin, jossa on hyvännäköisiä vaatteita, jotka sopivat juuri minulle. Se on yllättävän vaikea tehtävä, varsinkin jos ei erityisesti rakasta vaatekaupoissa ja sovituskopeissa hengailuaa.

Samalla kun päätin kokeilla projektia 332, päätin myös pukea päälleni vuorotellen näitä kaikkia 33 vaatetta, jotta tietäisin, ovatko ne säilyttämisen arvoisia (= hyvännäköisiä päälläni). Useinhan vaatetangossa roikkuu kuukaudesta toiseen myös niitä vaatteita, joita ei oikeastaan ikinä pidä. Uskon, että tässä projektissa käyttämättömänä roikkuvat vaatekappaleet ovat hyvin nopeasti tiellä – ja hyvä niin. Jos jokin vaate ei ole syystä tai toisesta sopiva, saa se lähteä, ja tilalle valitaan jotakin muuta. 33 vaatteen valikoima pakottaa myös pohtimaan, onko vaatekaapissa jotain sellaisia todellisia puutteita, joille huomaa olevan jatkuvaa tarvetta. Silloin sellaisen hankkimiselle on paremmat perusteet kuin heräteostoksille.

En siis ole 332 projektini aikana ostolakossa, joskin pyrin pohtimaan ostoksia entistä tarkemmin: yhden uuden vaatekappaleen rekkiin ostaminen tarkoittaa yhden vanhan siirtymistä varastolaatikkoon.

Tiedostan sen, että minusta ei tule ikinä superminimalistista pukeutujaa. Vaikka luottovaatteita voi löytää, on ihminen vaihtelunhaluinen. Siksi tahtotilana onkin löytää vain tiettyjä vaatekappaleita, jotka hyvällä tuurilla ovat vaatekaapissa seuraavat kymmenen vuotta (nahkakengät, trenssi, ryhdikäs paitapusero). Muita vaatteita annan itselleni luvan  ostaa kohtuudella silloin, kun se hyvältä tuntuu. Ja jos määrä pysyy 33:ssa, voi kai jo hyvillä mielin sanoa olevansa vaatteiden kohtuukäyttäjä.

/Riikka

(Yllättävän) rentouttavaa puuhaa – palapelit

 

Arjen keskelle on mukava löytää välillä jotakin rentouttavaa, uutta puuhaa. Vähän yllättäen löysin tällaisen, vuosia sitten unohduksiin jääneen ”harrastuksen” palapelien rakentamisesta. Onnistuin koukuttamaan tämän puuhan pariin paitsi itseni, myös toisen R:n.

Rakensin palapelejä paljon nuorena, mutta jossain vaiheessa niiden tekeminen jäi kokonaan. Yhdistän palapelin rakentamiseen erityisesti joulun ajan, sillä usein joku perheenjäsenistä sai palapelin, tai sellainen tuli joulupukilta koko perheen yhteiseksi joulunajan puuhaksi. Lasten palapelejä tuli tietysti tehtyä yhä uudelleen ja uudelleen (suosikkini oli My Little Pony), mutta vähän isompana rakensin yhdessä äidin kanssa yhden jos toisenkin 1000 palan palapelin.

20180131_200212_HDR

Joulupukki ei tuonut viime jouluna aikuisten palapeliä, mutta lasten version bonuslapselle. Siitä se ajatus sitten lähti. Kirjakaupasta löytyi ”sopivan haastava” 2000 palan Las Vegas, jossa riittikin pähkinää purtavaksi koko tammikuun ajaksi. Palapeliä ei tullut suinkaan tehtyä joka päivä, vaan sopivissa väleissä silloin kun ehti. Erityisen palauttavaa se oli sellaisina päivinä kun pää oli ollut koetuksella pitkän työpäivän ajan – päätä tämäkin vaatii, mutta ihan eri tavalla. Otollisin aika palapelin tekemiseen oli silti viikonloppujen valoisat ajat, sillä keinovalossa värisävyjen tiirailu oli vähän turhauttavaa.

palapelin_kokoaminen

Las Vegas saatiin valmiiksi eilen, ja tänään käytiin ostamassa Forum Romanum – jonkinlainen koukku näiden tekemiseen siis kehittyi. Palapelien tekeminen on käsittääkseni aikuisiälläkin yhdistettävissä aivojumppaan samaan tapaan kuin esimerkiksi ristikot, mutta voi palapeleihin yhdistää myös nykyaikaan jopa eksoottisen piirteen: tätä on mahdoton tehdä nopeasti. Vastausta ei voi (kai?!) hakea Googlesta tai YouTubesta, vaan on pakko keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan. Pysyä paikoillaan ja sovittaa paloja kärsivällisesti paikoilleen. Ihan tervetullutta vaihtelua, aikuisillekin. Niskat palapelejä tekemällä voi toki silti saada jumiin, joten palastelun pariin kannattaa syventyä korkeintaan tunniksi kerrallaan. Suosittelen! 👍🏼

/Riikka

20180203_124959_HDR

Bullet Journal 2018

 

Ehkä muistatkin, miten kerroin viime vuonna omasta ensimmäisestä bullet journalistani? Nyt vuosi on vaihtunut, joten on aika vaihtaa uuteen vihkoon, jota olen itse asiassa jo rakentanut viimeisen kuukauden ajan. Pidän ajatuksesta, että joka vuosi alkaa uudella kalenterilla, vaikka mustakantiseen vuoden 2017 kalenteriin vielä muutama vapaa sivu jäikin. Näin vanhoihin kalentereihin on helpompi palata, kun vuodet ovat selvästi omissa vihkoissaan.

bullet_journal

Ensimmäisen vuoden bujoni oli kokeilu, sekalainen kattaus vähän kaikenlaista mitä mieleen juolahti. Osa hyviä ideoita, osa ei niin toimivia – kalenterissa on paljon listoja, hyviä oivalluksia ajankäytön hallintaan, ja sitten niitä kokeiluja, joita ei enää kannata jatkaa. Huomasin esimerkiksi, että listojen sijaan tietyt asiat kannattaa merkitä suoraan kuukausi- tai viikkonäkymään, eikä eritellä niitä erillisiksi listoiksi (kuten vaikkapa ikuisuusprojektini siitä, mitä kaikkea kotona voisi siivota :D).

Keräsin ensimmäisen vuoden bujoa varten inspiraatiota pitkin vuotta niin Youtubesta  kuin Instagramista, sillä bujoni oli ensimmäinen laatuaan. En lopultakaan tehnyt omasta bullet journalistani taideteosta (kuten monet muut tekevät), vaan löysin paljon toimivia ideoita, joita aion hyödyntää tänäkin vuonna. Keräsin tähän postaukseen koosteen siitä, miten itse hyödynnän bullet journalia arjessa.

bullet_journal_2018

Vihkon valinta

Rakensin uuden bujoni Leuchtturm1917 kovakantiseen vihkoon. Tämä on nyt selvästi jämäkämpi, vanha bujo kun oli musta, pehmeäkantinen Moleskine. Kivoja vihkoja löytyy lähes mistä tahansa isosta kirjakaupasta, omani tilasin tällä kertaa vihkokaupasta. Pidin kyllä todella paljon myös Moleskinen pehmeäkantisesta. Sen ainut miinus oli, että juuri tuossa versiossa ei ollut sivunumeroita, ja niiden käsinkirjoittaminen oli aika tuskaista puuhaa. Toki Moleskinelta löytyy myös sivunumerollisia malleja.

Bullet Journalia varten tehtyjen vihkojen sivut ovat usein melko ohuita, joten kannattaa varautua siihen, että kynän muste näkyy sivujen läpi. Tämä ei erityisemmin itseäni häiritse, mutta sivujen paksuuteen (tai siihen mitä kyniä käyttää) kannattaa kiinnittää huomiota, jos sellainen asia vaivaa omaa silmää.

Huomioi bujoa ostaessa siis ainakin nämä:

  • Sivunumerointia lukuun ottamatta kannattaa ostaa täysin tyhjä vihko. Se, onko vihkossa rivit vai ei, on makuasia. Itse suosin rivitöntä, silloin sivuille pystyy rakentamaan myös esimerkiksi erilaisia kaavioita, tai vaikka niitä piirustuksia jos haluaa.
  • Vihkon keveys ja koko: bujoa kannattaa kantaa usein mukana, jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti. Ei siis kannata ostaa sitä kaikkein jämerimmän kokoista kalenteria. Sellainen vihko, joka sopii päivittäin arkilaukkuun, on hyvä.
  • Sivujen paksuus (näkyykö helposti läpi) ja kynät joita tulet käyttämään (meneekö helposti läpi, suttaako).
Bullet journalin aloittaminen – kalenterin rakenne

Vuonna 2018 kalenterini ei ole (edelleenkään) täyteen koristeltu, vaikka muutaman washi-teipin ja tarroja sinne tänne joskus liimaankin. Kalenterin runko koostuu bullet journalille tyypillisesti sisällysluettelosta, tulevaisuuslokista, kuukausinäkymistä, viikkonäkymistä sekä erinäisistä listoista ja arjen mittaajista, joista koen olevan hyötyä tulevaa suunnitellessa. Kuten olen ennenkin sanonut, bullet journal on siitä hyvä kalenterimuoto, että sitä voi muuttaa lennossa, vaihtaa toimimattoman kalenterityylin toiseen missä vain vaiheessa vuotta.

tulevaisuusloki

Uusi bujo alkaa tuttuun tapaan sisällysluettelosta, mitä seuraa ns. tulevaisuusloki (yllä), johon voi kirjata vuoden isoimpia juttuja, kohokohtia. Tämä jäi vuonna 2017 melko tyhjäksi, mutta otin tulevaisuuslokin mukaan silti myös tänä vuonna: tarkoituksena on kirjoittaa aina kuukauden päätteeksi menneiden päivien kohokohdat: näin kalenteria selatessa pystyy nopeasti katsomaan, millainen vuosi on kokonaisuudessaan ollut.

bullet_journal_kuukausinäkymä

Tulevaisuusloki

Tulevaisuuslokia seuraa kuukausinäkymät (yllä), johon on listattu vuoden jokainen päivä kuukausittain eriteltynä. Tähän voi merkitä päivätasolla merkittävimmät tapahtumat; olen esimerkiksi itse kirjoittanut tänne kaikkien syntymäpäivät, juhlat ja niin edelleen. Kuukausinäkymä tarjoaa tarkemman näkymän koko kuukaudesta kuin tulevaisuusloki, mutta ei kuitenkaan yksityiskohtaista tietoa päivistä kuten viikko- tai päivänäkymä. Koko vuoden kuukausinäkymien tekeminen vaatii vaan vähän hermoja… mutta on sopiva iltapuhde vaikka telkkaria katsellessa.

bujo_tilastot

Erilaiset listat

Sopiviin väleihin olen tehnyt monta blogiini liittyvää aukeamaa: julkaisusuunnitelman kuukausittaisella tasolla (samankaltainen kuin kuukausinäkymät) sekä aukeaman, johon kerään aina kuukausittain blogin avainlukuja esimerkiksi kävijämääristä ja muista oleellisista mittareista (yllä). Tätä seurasin jo viime vuonna, ja pidin kovasti tämän taulukon ylläpidosta. Oli hauska seurata, kehittyivätkö luvut johonkin suuntaan – ja jos, niin miten.

Aion myös vuonna 2018 kiinnittää huomiota lukemiseen, joten olen tehnyt vihkoon aukeaman, johon listaan mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi. Varovainen toiveeni on, että ehtisin lukemaan kuukausittain vähintään kaksi kirjaa.

Täysin uusi kokeilu on kuukausittainen lista, johon kirjaan niitä asioita, joita haluaisin tavoitella tietyn kuun aikana tai joiden toteutumista haluaisin muuten vaan seurata (esim. ulkoilu, juoksu, blogin kirjoittaminen, lukeminen…). Aina kun kuun aikana saan ”taskin” tehdyksi, voin laittaa sen tavoitteen kohdalle rastin. Kuukauden päätyttyä saa näppärästi tarkistettua, mihin olisi voinut käyttää enemmän aikaa ja mihin panostaa seuraavan kuukauden aikana.

bujo_viikkonäkymä

Viikkolokit

Listojen välissä on tänä vuonna myös viikkolokit (yllä), joita en tehnyt viime vuonna säännöllisesti, mutta joista on takuulla hyötyä, kun todella haluaa saada asioita pois to do -listalta. Näitä viikkonäkymiä rakennan kalenteriin aina uuden viikon alkaessa tai pari viikkoa etukäteen, eli näitä ei ole todellakaan koko vuodelle valmiiksi tehtynä. Kuten sanottu, bujoa ei kannata tehdä liikaa eteenpäin, sillä jos joku systeemi ei toimi itselle, niin sen voi jättää pois ja silloin ei tarvitse murehtia käyttämättä jääneitä sivuja.

Viikkolokiin merkitsen tarkemman päiväsuunnitelman, jos sellaiselle aihetta on. Työasioita en tänne kirjaa (töissä käytän hyvin askeettista bujo-listausta erillisessä kalenterissa), vaan tyypilliset merkinnät ovat esimerkiksi ”parturi klo 14”, ”ystävän kanssa treffit klo x”, ”vaihda lakanat” tai ”muista tilata valokuvat” (tietyt asiat voi merkitä ennalta myös kuukausinäkymään; kuka muuten muistaa, koska esimerkiksi lakanat olisi hyvä vaihtaa?)

Käytän viikkonäkymässä hyvin yksinkertaisia symboleita kun päivä on mennyt ohitse: tehdyt asiat merkitsen rastilla ja ne, jotka ovat vielä kesken, merkillä >. Viikon päätyttyä käyn päivät läpi ja merkitsen vielä tekemättömät asiat seuraavalle viikolle sopiviin koloihin. Toimiva systeemi myös siten, että kun tarpeeksi kauan olen siirtänyt ”varaa hammaslääkäri” -tehtävää, alkaa sen siirtely ärsyttää enemmän kuin itse lääkäriajan soittaminen. Kätevää!

Tässä pääpiirteitä omasta uudesta bujosta, ja jo valmiiksi rakennetut kalenterin osat, joita tulee takuulla vuoden edetessä lisää. Onko sulla vuoden 2018 kalenteri jo hankittuna? :)

/Riikka

 

 

Vuosi Bullet Journalin kanssa – mitä olen oppinut?

Muistiinpanojen kirjoittaminen on ollut läpi ikäni tapa jäsentää omaa elämääni, pitää langat käsissä, saada vähintään teoriatasolla suunnitelmat valmiiksi ja toteuttaa suunnitelmat näiden pohjalta todeksi. Erilaiset vihkot ja listat ovat olleet tapa oppia, priorisoida, aikatauluttaa ja suunnitella. Kun kuulin ensimmäistä kertaa Bullet Journalista noin vuosi sitten, halusin kokeilla sitä oitis.

bulletjournal01

Ne, joille Bullet Journal ei ole vielä tuttu juttu, kärryille päästäkseen kannattaa käydä katsomassa esimerkiksi tämä video tai Bullet Journal -sivusto. Idea on jalostunut monella aivan alkuperäisestä, yksinkertaisesta ajatuksestaan: monille Bullet Journal on ajanhallinnan ja kalenterin ohella myös keino toteuttaa itseään piirustusten ja washi-teippien muodossa. Itse innostuin Bullet Journalista pitkälti tämän Hesarin artikkelin pohjalta.

Yksi painava syy ostaa jälleen yksi uusi muistiinpanovihko lisää oli toive siitä, että kaikkien niiden lukuisten, puoliksi täysien ja eri aiheilla täytettyjen vihkojeni sijaan minulla olisi vain yksi, johon voisin kerätä kaikki ideani, suunnitelmani sekä kaiken sen sekalaisen, päätä jatkuvasti kuormittavan must do -listan. Tapanani oli ennen todella ottaa aina yksi vihko eri aihealueille. Yhteen suunnittelin sisustusjuttuja, toiseen rakensin täydellistä vaatekaappia, kolmatta käytin tavallisen kalenterin tapaan, ja niin edelleen. Bullet Journalista kuultuani ensimmäinen ajatus oli, että niinpä tietysti, niin yksinkertaista! Ei valmiita kalenterinäkymiä, (joista puolet jää kuitenkin täyttämättä), ei kymmenen eri vihkon sarjaa. Vain yksi, kaikenkattava vihkonen.

bulletjournal2

Aloitin hankkimalla laadukkaan vihon, johon on mukava kirjoittaa. En ostanut varsinaista Bullet Journaliksi tarkoitettua sivunumeroitua vihkoa, vaan laadukkaan, pehmeäkantisen Leuchtturm1917-vihon ja kasan vanhoja kunnon Stabilo-kyniä.

Tähän väliin on pakko sanoa, että rakastan paperituotteita. Vihkoja, kyniä, koristepapereita, kyniä, tarroja. Harvemmin edes uskallan astua Sinooperiin, etten tule hassanneeksi sieltä kilokaupalla paperitavaraa. Siksi pelkän laadukkaan vihon ja toimivien kynien hankkiminen oli minulta hyvin maltillinen panostus Bullet Journalin käyttöönotossa. Hakkasin kanteen nimeni dymolla ja aloitin, vapaalla tyylillä.

bulletjournal3

Nyt olen käyttänyt Bullet Journalia noin vuoden. Tämä järjestelmä on syrjäyttänyt kaikki muut lukuisat vihkoni, joihin ennen kirjoittelin omia ajatuksiani. Oma vihkoni muistuttaa vain kaukaisesti systemaattista kalenteria, sillä sen sisällä on ennen kaikkea listoja. Olen tehnyt toki joka kuukaudelle sivun tai aukeaman kokoisen kuukausinäkymän, johon olen merkinnyt pääosan tärkeimmistä menoista ja tavoitteista, mutta ensimmäisestä Bullet Journalistani löytyy tuskin lainkaan esimerkiksi päivänäkymiä. Se johtuu osittain siitä, etten käytä Bullet Journalia työjuttuihin lainkaan, niihin minulla on aivan eri systeemit, jotka taas koen toimivaksi niissä olosuhteissa. Toki voisin hyvin kokeilla Bullet Journalia ensi vuonna myös töissä, mutta ehdottomasti erillisessä vihkossa: haluan nimittäin pitää henkilökohtaiset asiat ja työjutut visusti erillään.

Joka tapauksessa, nykyisessä Bullet Journalissa en ole tarvinnut päivätasoa sen vuoksi, että päiväkohtaiset, henkilökohtaiset menoni mahtuvat vallan hyvin kuukausinäkymään. Työasioissa päiväosio sen sijaan olisi ehdoton. Toisaalta, monet sellaiset päivän arkiset askareet, jotka toistuvat kerrasta toiseen (vaikkapa lakanoiden vaihto tai imurointi) tai henkilökohtaiset muistutukset (soita äidille tai tapaa ystävää) vaatisivat nimenomaan päivätason kalenterin. Ensimmäinen Bullet Journal -vuoteni on siis selkeästi ollut siirtymävaihetta, missä tietyt asiat säilyvät edelleen digitaalisessa kalenterissa, vaikka useimmat asiat voisi hyvin keskittää Bullet Journaliin.

bulletjournal

Toki olen tehnyt tämän vuoden aikana omassa bujossani monia juttuja, jotka teen ehdottomasti toisin ensi vuoden aikana. Monet näistä jutuista ovat vain käytännön viilausta, mutta matkan varrella on huomannut kokemuksen kautta, mitkä asiat voisi toteuttaa toisin.

Omasta Bullet Journalista löytyy sivuja mm. seuraavilla otsikoilla:
  • ei vahvasti aikaan sidottu to do -kotona (liittyi muuton jälkeisiin juttuihin, kuten ”etsi ja ripusta verhot”)
  • Blogistatistiikkaa sivulla kävijöistä ja seuraajamääristä (kuukausittainen seuranta)
  • uudet bloggaus-ideat
  • kuukauden suosikit (jälleen blogia varten)
  • astiasto + millä astioilla haluaisin täydentää kokoelmaa
  • juoksukalenteri (koska olen juossut, kuinka pitkän lenkin, juoksuaika ja keskisyke)
  • painon seuranta (ei todellakaan päivittäin, pikemminkin kuukausittain)
  • ostoslistat
  • pohjapiirustuksia talon eri huoneista ja sisustussuunnitelmia
  • suunnitelmia ja puuhaa kesälle
  • budjettisuunnitelma kodin isommille ostoksille (ruohonleikkuri, laitteistojen huollot, tikapuut, pihakalusteet jne.)
  • remontointi-ideoita
  • blogin isojen suuntaviivojen ideointia
  • Kuukauden menot
  • Ostoslista (vaatteet)
  • Kirjoja, joita haluaisin lukea
  • Aamusivut (tajunnanvirtaa)

Yksi asia, mitä saatan ottaa käyttöön ensi vuonna tai seuraavassa kuussa, on viikkoaukeaman käyttö: en jakaisi aukeamaa suoraan eri päiville, vaan kirjaisin siihen ylös kaikki asiat, jotka pyrin saamaan tehtyä tuon viikon aikana.  Bullet Journalissa on se mahtava puoli, että ei ole sidottu mihinkään tiettyyn kaavaan koko vuoden ajaksi, vaan voit tosiaan kokeilla erilaisia kuukausinäkymiä vaikka joka kuukausi (tai viikko), jos tuntuu, että jokin tietty metodi ei toimi.

Bullet Journal ei tosiaan ole syrjäyttänyt digitaalista kalenteria kokonaan, ja toisaalta tietyt menot haluan edelleen säilyttää siellä, jotta esimerkiksi puolison kanssa on helpompi pysyä kärryillä toisen menoista ja mitä minnekin voi sopia. En ole myöskään kokenut taakkana vihkon kantamista mukana, sillä Leuchtturm on kevyt vihko!

Yksi kiva juttu Bullet Journaliin liittyen on myös se, että siitä jää muisto. Vuodenvaihteessa vaihdan uuteen vihkoon, ja vanhan siirrän muistojen joukkoon, mistä sitä on (ehkä) hauska selailla vuosien päästä: tuo vihkonen kuvaa kuitenkin aika paljon sitä aikaa, milloin se on kirjoitettu.

Kuten tuolla aiemmin totesin, ensimmäinen vuosi Bullet Journalin kanssa on ollut kokeilevaa vaihetta: kaikki itse kirjoittamani asiat olen saanut yksien kansien väliin, mutta osa päivittäisistä suunnitelmista ja varsinkin yhteiset menot ovat edelleen digitaalisessa kalenterissa tai seinäkalenterissa. Itse asiassa, nyt kun luin uudelleen tuon Hesarin artikkelin ja katsoin Bullet Journal -videoita, tajusin itsekin kuinka kaukana olen vielä Bullet Journalin aivan alkuperäisestä ideasta. Katsotaan, millainen ensi vuodesta tulee!

Mitenkäs teillä, onko bujoilu vienyt mennessään? :)

/Riikka