Aihearkisto: Elämänhallinta

Oma taloudenhallinta – miksi pidän kirjaa menoistani?

Raha – mikä ihana kamala asia. Useimmat meistä haluavat sitä mielummin enemmän kuin vähemmän, ja monet meistä saavat sitä omasta mielestään liian vähän. Rahat ovat tiukilla, yhdestä pitää tinkiä jotta voi ostaa jotakin muuta. Raha ei kai tee onnelliseksi, mutta se mahdollistaa paljon. Ja rahojen loppuminen kyllä tekee onnettomaksi hetkellisesti, tai ainakin ahdistuneeksi: millä nyt elän?

Olen lähes aina suhtautunut rahaan tavallaan kevyesti. En ole ikinä ollut kova säästämään, vaan pikemminkin kuluttanut huoletta sen minkä olen ansainnutkin. Toisaalta en ole ikinä ajautunut elämään velaksi, vaan tiukoissa tilanteissa olen kyennyt venyttämään penniä todella paljon. Olen sitä mieltä, että hyvin helposti se, mikä tulee myös menee, olipa sitten osa-aikatöissä käyvä opiskelija vai työelämässä jo pitkään työskennellyt palkollinen. Ihmisillä on tapana keksiä rahoillensa käyttöä, niin ainakin minulla.

Miksi sitten seuraan nykyään rahan käyttöni, jos kerran suhtaudun siihen kevyesti? Yksi syy on puhdas uteliasuus, toinen on se, että toki haluan maksimoida tienaamieni rahojen hyödyn. Rahaa kun kuluu hyvin helposti sinne tänne, mutta kun menoja muutaman kuukauden seuraa, alkaa tehdä havaintoja. Ja nämä havainnot vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ostoksia tehdessä. Muutaman kuukauden jälkeen koko hommaan onkin jo koukussa.

Olen itse seurannut omaa rahankulutustani vaihtelevasti viimeiset pari-kolme viime  vuotta. Välillä tarkemmin, välillä suurpiirteisesti. Vaikken tarkkaa kirjaa pitäisikään, kuulun silti niihin jotka tietävät tilin saldon vähintään yhden satasen tarkkuudella. En totta puhuakseni voisi edes kuvitella tilannetta, jossa minulla ei ole hajuakaan, onko tilillä pari sataa vai pari tonnia.

Toukokuussa menin kirjanpidossa askelta pidemmälle, ja ajattelin jakaa oman rahankäyttöni tuloksia nyt myös tänne blogin puolelle. Innostusta lisäsi entisestään työkaverini Katjan aiheeseen liittyvä postaus, jossa tarkasteltiin ruokaan kuluvan rahan määrää kuukausitasolla.

Kuten Katjalla, myös minulla on excel-taulukko, johon kirjaan kaiken kuluttamani rahan. En täytä taulukkoa päivittäin, välttämättä edes viikottain, vaan tapanani on säästää kaikki kuitit ja kuun lopuksi sitten käydä läpi ja kirjata kaikki, mihin rahaa on kulunut. Kuitit ovat kätevin tapa pysyä kärryillä menoista ainakin siinä tapauksessa, että edes välillä käyttää myös käteistä. Ja minähän käytän, esimerkiksi toriostoksilla tai muita pikkuostoksia tehdessä.

kukkaro

Toinen syy säästää kuitit on se, että vain kuiteista näkee tismalleen, mitä on ostanut, verkkopankista taas näkee vain sen, kuinka paljon mihinkin kauppaan on kulunut. Tästä taas päästään siihen syyhyn, miksi kulutuskirjanpidossa on mielestäni ylipäätään järkeä. Toki silläkin pääsee alkuun, että seuraa menoja suurpiirteittäin: esimerkiksi että ruokaan meni tässä kuussa 300 euroa, vaatteisiin 150 euroa, kahviloihin 70 euroa ja niin edelleen. Mutta tiedän jo suurpiirteittäin oman kulutuksen suuret linjat. Monet kuluerät kun toistuvat kuukaudesta toiseen melko samana. Tämän lisäksi se, että olen ostanut esimerkiksi Citymarketista 70 eurolla jotakin, ei tarkoita sitä, että olisin ostanut 70 eurolla ruokaa. Samoin esimerkiksi Stockmannilta voi ostaa niin meikkejä, vaatteita, ruokaa kuin huonekaluja. Toisin sanoen, menojen lajittelu pelkkä kaupan mukaan vääristää lopputulosta eikä ”opeta” oikeastaan tässä vaiheessa tällaista kuluseurantahöppänää enää mitenkään. Jättää korkeintaan jälkeensä kysymysmerkin: ”miten kauppaan X on voinut kulua noin paljon rahaa..!?!

Ja ruokien hinnat, mikä lempiaiheeni! Olen oppinut paljon ruoan hinnasta yksinkertaisesti hintoja koneelle näpytellessä. Sinänsä hassua, että vaikka altistumme hintalapuille viikoittain erilaisia ostoksia tehdessä, hinnat sisäistää paremmin vasta kun tavara on ostettu kodin hyllylle ja raha on lähtenyt pois omasta pussista. Kuluja seuratessa herkistyy nopeasti eri summille: tunnistaa, onko vihannesten kilohinta kallis vai ei, mistä kaupasta saa juustot tai mehut edullisimmin ja onko neljä euroa oliiveista paljon vai vähän. Jos nimittäin olet useampaan kertaan naputtanut koneelle, että puoli litraa maustamatonta jogurttia maksaa Lidlissä  70 senttiä, yli kolmen euron jogurtti alkaa väkisinkin tuntua kalliilta.

hedelmät

Lajittelin omat menoni toukokuussa seuraaviin kategorioihin:

  • Ruoka (alakategorioina vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, juomat, herkut, einekset, viljatuotteet, kissanruoka, alkoholi, muovikassit(!) ja muut.
  • Muut ruokakulut (alakategorioina lounas, ravintolat&pikaruoka, kahvilat)
  • Sisustus
  • Puutarha & kukat
  • Astiat
  • Kodinhoito
  • Huonekalut
  • Kosmetiikka
  • Terveys & hygienia
  •  Vaatteet
  • Asusteet
  • Lahjat
  • Hupi
  • Kissa (muu kuin ruoka)
  • Sekalaiset
  • Vakuutus
  • Julkinen liikenne
  • Lainanlyhennys
Ruokakulut

Ruokakulut ovat yksi arjen isoimmista menoeristä. Maksan meidän taloudessa suuren osan ruokakuluista, sillä toinen R maksaa sen sijaan paljon muita kuukausittaisia juoksevia kuluja, kuten vesi-, sähkö- ja nettikuluja. Ruokakulut ovat se menoerä, johon olemme viime aikoina pyrkineet vaikuttamaan erityisen paljon, koska se on menoerä johon todella pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi sillä, että käy Lidlissä Cittarin tai Prisman sijaan ostoksilla säästää kuukaudessa ainakin satasen. Myös ruokien suunnittelu etukäteen auttaa karsimaan ruokalaskun summaa. Tämän suhteen on vielä varaa kehittyä, kuten myös siinäkin ettei ruokahävikkiä tulisi lainkaan.

Arvaatteko mihin ruokaryhmään kului toukokuussa eniten rahaa? Ehkä vähän yllättäen: maitotuotteisiin, 59 euroa! Tähän ryhmään kuuluvat niin maidot, jogurtit, kermat kuin erilaiset juustotkin. Toiseksi eniten kului lihaan ja kalaan (44 €), sitten hedelmiin (42 €), vihanneksiin (30€) ja juomiin (41€). Alkoholiin kului 38 euroa, herkkuihin 35 euroa ja kissanruokiin 27 euroa. Eineksiin taas kului vain 19 euroa (mistä olen erityisen ylpeä) ja viljatuotteisiin 14 euroa. Kategorioiden ulkopuolella oleviin (kananmunat, salaatinkastike, hummus, mansikkahillo…) kului samoin 14 euroa. Muovikassien ostamista on pyritty pääsemään eroon, ja niihin menikin onneksi vain 57 senttiä. Jes! :D

Ruokakauppojen ulkopuoliisiin ruokakuluihin kului kuitenkin vielä selvä summa rahaa: lounaisiin 53 euroa, kahviloihin 50 euroa, ravintoloihin 15 euroa ja Bestbites-ruokalähetykseen 40 euroa.

Ruokamenojen määrä ei vastaa ihan puhtaasti totuutta, sillä vaikka maksoin toukokuussa suuren osan ruokakuluista, niin en kuitenkaan aivan kaikkea. Ruokakaupan kokonaissumma 363 euroa ei siis aivan vastaa totuutta. Muiden ruokakulujen eli ravintoloiden ja kahviloiden menot, 158 euroa, ovat olleet laskusuhdanteessa jo pitkään. Erityisesti kahvilamenojen määrään olen tyytyväinen: 50 euroa on vielä melko maltillinen summa kahvilakäynteihin, ainakin tällaiselle kahvilafanille.

tulppaanit1

Koti (sisustus, puutarha, huonekalut, kodinhoito, astiat)

Kotiin kuluvien menojen määrä vaihtelee kuukausittain todella paljon. Tämän kategorian menoista pystyy välillä tinkimään, jos tarve vaatii. Esimerkiksi astiat, huonekalut ja muut sisustusmenot ovat niitä, joita vain harvoin on aivan pakko ostaa, mutta tietysti joitain kodin hyödykkeitä, vaikkapa nyt saippuaa ja talouspaperia, on luonnollisesti pakko ostaa.

Finlayson

Olen melko maltillinen sisustaja: en osta sisustustavaroita hetken mielijohteesta, vaan pohdin niitä yleensä melko pitkään. Joskus saatan silti ostaa jotakin yllättäen, jos kohdalle osuu hyvä löytö. Esimerkiksi yllä kuvassa olevat pyyhkeet ja lakanat ostin heräteostoksena Finlaysonin popupin loppuunmyynnistä, missä suurin osa valikoimasta oli 60 prosentin alennuksella (ostokset  jo maaliskuulta).

Kodinhoitoon kuuluvia tavaroita (pesuaineita, tiskirättejä…)ostan yleensä könttänä Tokmannilta, joten niitä kuluja ei edes kerry jokaiseen kuukauteen, esimerkiksi toukokuuhun. Huonekaluihin on mennyt nyt viimeisten kuukausien aikana paljon rahaa, sillä ostimme uuteen taloon niin uuden sängyn, sohvan kuin keittiökalusteetkin, ja maksoin näistä viimeisen erän, 200 euroa, toukokuussa pois. Myös sisustukseen (mm. matto, kaitaliina, tyynynpäälliset) kului toukokuussa melko paljon rahaa, 158 euroa. Vierailin toukokuun alkupuolella myös Iittalan outletissa, jonka vuoksi astioihin kului jopa 149 euroa, puutarhaan ja kukkiin sen sijaan vain 21 euroa.

omapiha10

Hyvinvointi & ulkonäkö (vaatteet, kosmetiikka, terveys)

Toinen kategoria, josta pystyn nipistämään halutessaan todella paljon, on vaatteet ja muutenkin ulkonäköön liittyvät ostokset. Esimerkiksi välttämättömiä vaatehankintoja on vain harvoin, useammin on kyse halusta näyttää kivalta ja saada jotakin uutta. Kuukausittaiseen budjettiini ei sisälly läheskään aina vaateostoksia, mutta toukokuussa niitä oli muutamia: vaatteisiin kului 115 euroa, asusteisiin 12 euroa, kosmetiikkaan 32 euroa ja terveyteen reilu euro.

kissa01

Kissa

Kissan pitäminen lemmikkinä on pääasiassa hyvin edullista. Ruoat maksavat pari-kolmekymppiä kuussa, ja usein kulut jäävätkin siihen. Toukokuussa rahaa kului kuitenkin punkkikarkotteisiin, matokuureihin ja kaulapantaan, yhteensä 52 euroa.

Lainat, vakuutukset, julkinen liikenne

Pakolliset tylsät ja suuret kulut, jotka on pakko maksaa kuukausittain. Vakuutusmaksuja ei onneksi joka kuukaudelle tipahda, mutta asuntolaina ja työmatkakustannukset kyllä. Junamatkoihin kului toukokuussa 140 euroa, lainanlyhennykseen 550 euroa ja vakuutuksiin 91 euroa.

Huvit, lahjat, sekalaiset

Joka kuukaudesta pieni osa kuluu myös kaikkeen sekalaiseen, jota ei oikein osaa kategorisoida. Osa tästä summasta menee lahjoihin,  (toukokuussa äitienpäivään ja Helsinki-tuliaisiin, 69 euroa), osa huvituksiin (toukokuussa reissu Helsinkiin hotelleineen, 106 euroa) ja kaikkeen sekalaiseen, kuten Netflixin ja Spotifyn kuukausimaksuihin ja muuhun vastaavaan (31 euroa). Menojen laputtaminen eri ryhmiin ei ole aina yksinkertaista, koska esimerkiksi reissukuluja voi laskea sekä ravintolakuluihin että puhtaasti matkakuluihin.

Kaikkineen vaikuttaa siltä, että toukokuussa minulla kului rahaa melko tarkalleen 2 200 euroa.

Onhan se paljon rahaa – mihin sitä sitten vertaakin. Näin lopuksi päästään kuitenkin takaisin siihen, miksi pidän kirjaa menoista: jotta voisin vaikuttaa niihin paremmin. Jos tuntuu joskus siltä, että huhhu, vaatteisiin meni aivan liikaa rahaa tässä kuussa, niin ihmeesti sitä seuraavassa kuussa miettii, ennen kuin lampsii jokin rätti kourassa kassalle.

Koko toukokuuhun ei oikeastaan sisälly kovin paljon mitään menoja, joiden kuluttaminen varsinaisesti harmittaisi. Monet kuluista ovat kuitenkin edellytys sille, että elän maallisesti sellaista elämää kuin haluankin elää. Ja jotain pientä pystyy laittamaan sukanvarteenkin, mikä sekin on aina hyvä juttu.

/Riikka

Vaatehuoltoa – miten säilytän vaatteitani, osa 1

Nyt uudessa kodissa jo kolme (!) kuukautta asuneena olen vihdoin saanut järjestettyä omat vaatteeni toimivasti omaan paikkaansa. Mikä helpotus! Se on nimittäin sellainen juttu, että jos vaatteet lojuvat epämäärisesti erinäisissä laatikoissa ja lukuisissa eri paikoissa, omasta vaatekapasiteetista tulee käyttäneeksi vain viittä prosenttia. Sen vuoksi olen kulkenut samassa collegepaidassa ja samoissa farkuissa viimeiset kuukaudet.

Tämän viimeisimmän muuton yhteydessä vaatteiden paikkaa oli vaikea valita. Ehkä se johtui siitä, että valinnanvaraa oli liikaa. Vielä vuosi sitten asuin 32 neliön yksiössä, jossa oli tasan yksi liukuovikaapisto, johon vaatteet kannatti sijoittaa. Nykyisessä kodissa taas on viisi makuuhuonetta ja kaappitilaa lähes joka huoneessa, joten kaikki tavaramme mahtuvat tänne enemmän kuin hyvin – varsinkin kun meillä oli jo ennestään monia tavaran säilytykseen tarkoitettuja laatikostoja.

Luonnollinen vaatteiden säilytystila on useimmilla makuuhuone. Meidänkin makuuhuoneessamme on liukuovikaapisto, mutta totesin heti alkuun, että meidän molempien vaatteet eivät tule tuohon yhteen liukuovikaapistoon mahtumaan. Ehkä osittain, mutta ei kaikkineen, ja koska olen järjettömyyteen asti ehdoton, halusin löytää paikan, jonne saisin koko vaatevarastoni. Jätin makkarin siis suosiolla toisen osapuolen käyttöön ja siirsin oman gaarderooppini käytävän toiselle puolelle, huoneeseen joka toteuttaa nyt sekä vieras-, kirjoitus- että vaatehuoneen virkaa. Ja vaikka taulut puuttuvat vielä seiniltä ja verhot tangoilta, alkaa tämä huone pikkuhiljaa näyttää kodikkaalta. :)

vaatehuone01

Tässä huoneessa on kolmiosainen liukuovikaapisto, jossa on reilusti hyllytilaa ja joista yksi osa muotoutuu kahdesta päällekkäin olevasta tangosta. Tällaiset tangot ovat omiaan suurimmalle osalle vaatteistani: säilytän tässä kaiken muun paitsi housut, löysät neuletakit, juhlamekot, urheilu- ja ulkoiluvaatteet, colleget sekä osan tavallisista T-paidoista ja tietysti alusvaatteet.

vaatehuone07

Huoneessa on paljon säilytystilaa: pekästään liukuovikaapistoon mahtuu yhtä jos toista, tällä hetkellä myös paljon muuta kuin omia vaatteita. Yksi osa vaatetankoineen on täysin vaatteiden vallassa, mutta sen lisäksi kokonaisuuden keskiosassa on vaatteille varatut vetokorit, joissa säilytän kaikki housut, ulkoiluvaatteet, urheiluvaatteet ja neuleet, joita en halua laittaa vanumaan henkarille. Kaapistossa on lisäksi myös kaikki (vähät) laukkuni. Muut osat kaapistosta on toistaiseksi varattu mm. varatyynyille ja -peitoille.

vaatekaappi01

Loput vaatteistani olen taitellut toistaiseksi erillisen lipaston vetolaatikoihin, koska vetolaatikot ovat omaan makuun ehdottomat, jos vaatteet on taiteltu (ja itse kaapistossa ei siis ole muuta kuin nuo jo pari mainittua vetokoria, loput tilasta on pelkkää tavallista hyllytilaa). Toki itse liukuovikaapistoa voisi muokata niin, että siellä olisi esimerkiksi enemmän vetolaatikoita, mutta nyt kun tilaa on tarpeeksi, olkoon toistaiseksi näin.

Olen hyödyntänyt KonMarin taittelumenetelmää siis vain osassa vaatteistani, kuten alushousuissa, sukissa, sukkahousuissa ja napakoissa T-paidoissa, jotka on helppo taitella. Minulla on käytössä tavallaan oma taittelumenetelmä, enkä noudata KonMarin taittelua prikulleen. Taittelen kuten parhaaksi näen.

vaatehuone04

Olen päätynyt taitteluun muutamasta eri syystä. Ensinnäkin kaikki alusvaatteet saa todella pieneen tilaan, kun ne viikkaa kaikki ”samaan muottiin”. Hupsu luonteeni on myös mielissään siitä, että kaikkia alusvaatteita  käyttää tasavertaisesti, kun ottaa käyttöön aina laatikon etummaiset ja asettaa puhtaat aina laatikon perälle. Tämä on helppoa, kun vaatekappaleet on taiteltu hyvään järjestykseen.

Aivan järjettömältä puuhaltahan tämä ruudulta luettuna kuulostaa, tiedän. Mutta siinä on jotakin hyvin terapeuttista, kun saa viikata vaatteet siistiin riviin! Tarkka viikkaaminen saattaa myös kuulostaa todella aikaavievältä puuhalta, mutta ei ole normaalia vaatteiden viikkausta vaativampaa, kun siihen rutinoituu.

Kompaktin tilankäytön lisäksi taittelu luo harmonisen ja huolitellun ulkonäön vaatteille, joka miellyttää omaa visuaalista silmää. Toisaalta, monet vaatteista on helpoin säilyttää tangolla eikä kaikkea ole edes tarpeen taitella pieneen tilaan. Siksi käytän edelleen paljon myös henkareita.

vaatehuone06

Toisestakin asiasta olen KonMarin kanssa samaa mieltä: KAIKKI vaatteet kannattaa säilyttää yhdessä paikassa tai huoneessa. Ulkovaatteet, kengät, huivit ja pipot ovat tietysti asia erikseen, mutta kaikki muut vaatteet olen sijoittanut samaan tilaan. Se yksinkertaistaa kaiken. Yksi paikka mahdollistaa myös sen, että tiedän tismalleen mitä vaatteita omistan ja mitä en.

Tässäpä oli meikäläisen vaatehuollon ensimmäinen osa. Kirjoittelen toisessa osassa, miten olen itse ratkaissut, mitkä vaatteet haluan säilyttää, miten selvitän mitä uusia vaatteita tarvitsisin, miten ”pysyn ruodussa” enkä haksahda heräteostoksiin ja miten omista vaatteista saa kaiken irti. Seuraavaan kertaan :)

/Riikka

kissa01

Nainen junassa – Hyödynnä työmatkat lukien

Muistatte ehkä, että olen aikaisemminkin tuskastellut lukemisen vaikeutta? Kirjoitin jo viime huhtikuussa ajatuksiani kirjojen lukemisesta. Päätin tuolloin lukea viisitoista sivua kirjaa päivässä, mutta helpolta vaikuttava haaste kariutui alta aikayksikön. Sitten sen keksin – hyödynnän työmatkat lukemiseen.

Ensin pari sanaa taustasta: suhteeni lukemiseen on ollut pitkään ristiriitainen. Tykkään kyllä lukemisesta ja silloin, kun uppoudun hyvään kirjaan, suljen kaiken muun ulkopuolelle. Tästä huolimatta hakeudun kirjan lähelle vain harvoin, sillä keksin kotona aina jotakin parempaa  muuta tekemistä. Tosiasiassa en keksi monia asioita, jotka olisivat hyödyllisempiä kuin lukeminen. Kotona olen silti levoton lukija. Siksi päätin ulkoistaa lukemisen – en itseni, vaan kodin ulkopuolelle.

Työmatkani muuttuivat täysin viime kesänä, kun aloin kulkea työmatkani junalla. Matka Salosta Turkuun on 30 minuuttia suuntaansa, eli ei kovin pitkä. Kuitenkin sen mittainen, että olen viime viikkoihin asti hyödyntänyt junamatkat tekemällä töitä läppärillä.

Päätin kuitenkin lopettaa. Pätkittäinen koneen naputtelu ei nimittäin lisää ja paranna työn laatua, vaan pikemminkin heikentää sitä. Vaikka pyrin junatyöskentelyllä ajankäytön maksimointiin ja hyviin työtuloksiin, on tulos ollut kaikkea muuta. Työmatkojen hyödyntäminen on johtanut entistä hektisempään työpäivään, työajan entistä kovempaan pirstoutumiseen ja minuuttiaikatauluun, sillä puolessa tunnissa ei ehdi syventyä mihinkään. Astuin junaan joka päivä kiireisenä  ja  junan jo jarruttaessa näpyttelin vielä viimeistä sanoja läppäri sauhuten. Ei mikään ihme, että lopputuloksena oli lisää kiirettä ja levottomuutta.

kirja2

Viime viikolla aloin lukea junassa kirjaa. Kannan laukussani joka päivä kirjaa, ja luen puoli tuntia suuntaansa. Se on 60 minuuttia enemmän kuin arkisin tähän asti. En ole tehnyt lukemisesta kuitenkaan velvollisuutta: Jos en jaksa lukea, katselen maisemia, otan nokoset tai pohdin syntyjä syviä. Mutta en avaa työkonetta.

Kuinka pieni asia – ja kuinka suuri vaikutus. Olo on levollisempi, kun työpäivän voi sekä aloittaa että lopettaa itse työpaikalla, ja hyvittää työmatkat rehelliseen rentoutumiseen. Toki tämä tarkoittaa sitä, että työpäivä venyy molemmista suunnista sen puoli tuntia, mutta se on tuntunut todella sen arvoiselta. Lyhyt junamatka on loistava tapa lepuuttaa aivoja, ja vihdoinkin lukeminen on luonnollinen, jatkuva osa arkipäiviä.

kirja3

Aloitin viime viikolla hyvin kevyellä aiheella lukemalla Kon Marin toisen osan järjestelyn iloista. Vaikka järjestely on itsellä verissä, enkä varsinaisesti tarvitse apua järjestelyssä, näitä kirjoja on ollut mielenkiintoista lukea. En edelleenkään allekirjoita kaikkia Kon Marin oppeja, mutta monissa sanoissa piilee totuuden siemen. Kirjasta saa takuulla inspiraatiota ja ideoita järjestelyyn, jos homma tuntuu alkuun vaikealta.

Ensimmäiseen osaan verrattuna tässä kirjassa on enemmän käytännön vinkkejä erilaisten kokonaisuuksien, kuten keittiön tai kylpyhuoneen järjestämiseen. Kirjan lopussa on myös kätevä sisällysluettelo, jonka kautta voi siirtyä suoraan oikeaan kohtaan, jos kaipaa apua vaikkapa vanhojen valokuvien järjestämisessä. Kirjan hauskin kohta oli, kun Kon Mari kertoi, miten korvasi vasaran paistinpannulla. ;D Vaikka kannatankin turhien tavaroiden karsimista, en niele esimerkiksi työkalujen korvaamista keittiökaluilla, vaikkei vasara visuaalista  iloa tuottaisikaan. Samoin silmien pyörittelyä aiheutti kohta, jossa kehotettiin poistamaan puhdistusaineiden etiketit ja korvata ne kauniilla koristeilla…

Tällä viikolla syvennyn junassa aivan toisenlaisen kirjan pariin, mutta siitä lisää ensi kerralla. Keväisempää viikkoa kaikille!

/Riikka

Itse tehty seinäkalenteri

Jos omassa kodissa pyörii muitakin kuin yksi ihminen, arjen pyörittäminen ihmisten omine menoineen vaatii usein pientä jumppaamista. Jo kahden ihmisen on helppo saada aikaiseksi väärinkäsityksiä tulevan viikon tai kuukauden suunnitelmista, jos niitä ei ole kirjoitettu minnekään ylös – kuuloaisti kun on meillä kaikilla välillä valikoiva ja pääkoppa unohtavainen.

Se on ihan inhimillistä. On omia menoja, yhteisiä menoja, kissan menoja, mahdollisia toistuvia tilaisuuksia ja liuta asioita, jotka sen kuuluisan jonkun pitäisi muistaa hoitaa. Kukaan ei voi muistaa ulkoa jokaista omaa, saati toisen menoa: ja juuri siksi tein meille tämän vuoden alusta lähtien yhteisen seinäkalenterin.

No, tarvitseeko toisen kaikkia menoja sitten muka tietää? Eikös tässä ole pientä kontrolloimisen makua?

Tämä kalenteri itse asiassa helpottaa arjen pyörittämisen tuskaa, sillä ainakin meillä elämä vaatii pientä joustamista ja sumplimista suuntaan jos toiseenkin: siihen vaikuttaa esimerkiksi se, että käyn itse junalla töissä Turussa, juna-asemalle on kotoa neljä kilometriä matkaa ja taloudessa on käytössä vain yksi auto. Tarvitsen siis ainakin näin talviaikaan kyydin sekä juna-asemalle että sieltä pois. Jo pelkästään tämän takia on pakko suunnitella edes vähän tulevaa päivää ja viikkoa, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä.  Ja toki, minusta on myös kiva tietää, mitä toisenkin tuleva viikko pitää suurinpiirtein sisällään ja minne väliin kannattaa edes lähtökohtaisesti suunnitella yhteisiä menoja.

Siispä tein itse yhteisen seinäkalenterin. Siihen on tarkoitus merkitä kaikki tärkeimmät menot ja asiat joita pitää muistaa. Tämä on toiminut molempien osapuolten mielestä loistavasti: kalenterista näkee nopeasti vilkaisemalla, millainen seuraavasta viikosta  tai kuukaudesta on tulossa. Kalenteriin on helppo merkitä myös ”ihannetavoitteita”, esim. viikkosiivous jonnekin sopivaan ajankohtaan, jolloin tietää olevansa vapaalla. Pienenä tavoitteenani on ollut myös juoksukertojen lisääminen tämän vuoden aikana, ja niitäkin on näppärä lisätä kalenteriin muutamiin vapaisiin iltoihin. Kalenteria ei ole kuitenkaan tarkoitus täyttää kaikilla mahdollisilla toiveilla ja tavoitteilla, jottei idea menetä merkitystään.

kalenteri

Jo tammikuun alkupuoliskolla ottamani kuva vuoden ensimmäisestä kuukaudesta näyttää vielä siistiltä. Nyt kuukausi on jo melkein taputeltu, päivistä useimmat täynnä joitain merkintöjä ja helmikuu odottaa jo tuon toisen alapuolelle teipattuna.

Miksei valmista seinäkalenteria?

Toki perheille suunniteltuja seinäkalentereita on myynnissä vaikka minkälaisia, mutta niissä on yleensä eroteltu omat lohkot jokaiselle perheenjäsenelle ja lohkot ovat kapeita. Itse en välttämättä kaipaa eroteltuja lohkoja, vaan pikemminkin yhden ison tilan jokaista päivää varten. Tavallisia kalentereita on toki tarjolla vielä enemmän, mutta ne myös maksavat helposti pari-kolmekymppiä, kun taas itse tehtynä ainut kulu, kaikki kuusi euroa, tuli kartongeista. Ja onhan tämä nyt persoonallinen!

Pidän ajatuksesta, että jokainen kuu on erisävyinen ja kalenteria voi tuunata pitkin vuotta, jos jokin ulkoinen seikka alkaa ärsyttämään. Teen joka kuun päätteeksi seuraavan kuun osuuden enkä koko vuotta etukäteen. Tärkeitä juttuja ovat ainakin viikkojen merkitseminen (yllättävän useassa tilanteessa puhutaan viikoista päivämäärien sijaan), vaakamalli (pystymallissa päiviä kohden jää liian pieni tila) ja että kalenterin pohja on erotettu jollakin voimakkaalla värillä tai paksummalla tussilla. Näin pohja ja kuukauden kuluessa ilmestyvät merkinnät eivät sekoitu keskenään yhdeksi mössöksi.

Millaisia kalentereita teillä on käytössä? Itselläni on nyt tänä vuonna tämän lisäksi myös bullet journal, mutta siitä tohdin kirjoittaa vasta sitten, kun olen hetken testannut sen toimivuutta.

/Riikka

 

Muuttajan muistilista

Meikäläisestä on sukeutunut viimeisten vuosien aikana melkoinen muuttaja. Kauhistukaa, sillä kauhistun itsekin: olen muuttamassa reilun vuoden sisään kolmatta kertaa. Kokonaisuudessaan olen muuttanut elämässäni seitsemän kertaa, ja seuraava on edessä alle kuukauden päästä. Jostakin luin, että ihminen muuttaa keskimäärin seitsemän vuoden välein. Toivottavasti en itse muuta seuraavaan seitsemääntoista.

Tässäpä omat vinkkini teille, joilla on muutto lähellä.

  • Osta kunnolliset muuttolaatikot tai vuokraa ne muuttofirmasta. ”Oikeissat” muuttolaatikoissa on kunnon kantokahvat ja niitä saa kasattua päällekkäin. Saattaa vaikuttaa pieneltä yksityiskohdalta, mutta kun kannat sitä viidettäkymmenettä laatikkoa ilman kahvoja, huomaat eron. Minimoi nyssykät, pussukat ja epämääräiset viritelmät.
  • Älä pakkaa isoa laatikkoa täyteen kirjoja. Muutto ei ole painonnostokisa, vaan kestävyyskisa.
  • Pakkaa Survival Kit. Selviytymispakkaus sisältää ainakin vessapaperia, tiskiharjan, pari lasia, lusikkaa ja lautasta, sakset, käsipyyhkeen, hammasharjan ja tahnaa, lakanasetin, pyyhkeen, saippuaa ja puhtaat alusvaatteet. Veemäisempi homma, jos ainut missiosi on rojahtaa sänkyyn, mutta sinulla ei ole hajuakaan, missä olisi edes yksi tyynyliina. Nimim. eräässä muutossa voidellut leipää kakkulapiolla. 

muutto03

  • Säilytä logiikka. Tavaroita kannattaa pakata esimerkiksi huoneen tai jonkin teeman mukaan. Tosiasia on silti, että jos haluaa säästää selkää, painavien tavaroiden sekaan pitää lisätä kevyttä.  Tällöin logiikka horjuu, ja laatikoiden kyljessä saattaa lukea ”kirjat+kylpyhuone” tai ”valokuvat+lakanat”. Oman kokemuksen mukaan ei haittaa, kunhan laatikon sisältö ei jakaudu ympäri kämppää. Teitpä niin tai näin: kirjoita JOKAISEN laatikon päälle edes pieni vihje siitä, mitä se sisältää.

muutto01

  • Karsi turhat pois. Muutto on täydellinen syy minimoida omaa omaisuuttaan. Kierrätä, lahjoita tai heitä roskiin. Tätä kannattaa alkaa pohtia jo hyvissä ajoin ennen muuttoa, jottei kaikki tavara päädy paniikissa muuttolaatikkoon. Mieti, mitkä huonekalut istuvat uuteen kotiin, ja laita loput vaikka Toriin myyntiin hyvissä ajoin. Samaa logiikkaa kannattaa noudattaa myös pienissä tavaroissa: ennen muuttoa kannattaa käyttää puolityhjät kosteusvoidepurnukat ja monta vuotta suihkukaapissa lojuneet naamiot pois.
  • Yritä minimoida laatikot, joiden päälle kirjoitetaan ”varasto”. Jos olet jo lähtökohtaisesti laittamassa tavaraa suoraan varastoon, oletko varma että tarvitset sitä enää… ikinä? Koskee varsinkin tavaroita, jotka kulkevat muutoissa suoraan varastosta varastoon.
  • Mikä onkaan muuton ärsyttävin osuus? Loppusiivous. Tämän suhteen meitä on moneen lähtöön: toisille loppusiivouksessa pestään kaikki ikkunoita myöten, toisille se on puolihuolimaton imurointi ja vessan pesu. Jos kuulut ensimmäisiin, aikatauluta siivousta niin, että ehdit nauttia tuloksista. Pese sauna pari viikkoa ennen muuttohetkeä, samoin uuni ja jääkaappi. Pyyhi kaapista pölyt, kun se on tyhjennetty. Kaikki asioita, jotka eivät suttaannu viikossa tai parissa miksikään. Tadaa, loppusiivous onkin lopulta vain silkkaa imurointia ja lattioiden pesua! (jee…)
  • Muuttotalkoot? Itse en suosittele muuttofirmaa, koska haluan itse olla siirtämässä omia tavaroitani osoitteesta toiseen. Kavereita kannattaa kuitenkin hyödyntää, hyvän maun rajoissa. Kaksi tai kolme apuria riittää, useamman kanssa kolahtaa vaan päät yhteen. Liian monta sopankeittäjää, ja niin edelleen…

muutto02

  • Mitä muuta pitää muistaa? Muuttoilmoitus, sähkösopimuksen irtisanominen ja uuden solmiminen, kotivakuutusasiat, nettiliittymä. Kilpailutuskaan ei ole ikinä pahitteeksi, ja kun sen tekee heti kun muuttopäivä on selvillä, siihen riittää myös aikaa. Jos taas olet muuttamassa omakotitaloon, kuten me nyt, lista täyttyy monesta muustakin asiasta, kuten esimerkiksi jätehuoltosopimuksen tekemisestä. Näistä omakotitalokiemuroista riittääkin sitten  juttua ihan erilliseen postaukseen…

Mutta tässäpä näitä! Mites muut muuttokonkarit, onko hyviä vinkkejä muuttamiseen liittyen?

/Riikka