Aihearkisto: Elämänhallinta

Tärkeysjärjestys – uusi Instagram-tili

Heip!

Ajattelin kertoa täällä blogin puolellakin, että olen hiljattain perustanut uuden Instagram-tilin, jonka nimi on Tärkeysjärjestys. Tämän linkin kautta pääset katsomaan heti, mistä on kysymys. 🙂

Olen uudesta tilistäni aika innoissani, ja osittain sen takia täällä Santsikupissa on ollut helmikuussa vähän hiljaisempaa. Kun viime vuoden loppupuolella kirjoitin, että olen blogini suhteen vähän kahden vaiheilla, on tämän tilin perustaminen osittain tulosta näistä ajatuksista: uusi Instagram-tili keskittyy vain yhteen aiheeseen, tavaroiden järjestelyyn, kun taas täällä blogin puolella aiheiden monipuolisuus on hukuttanut minut runsaudenpulaan. Instagramiin on myös siitä näppärä, että sinne on helppo päivittää lyhyitä tekstejä ja pieniä ajatuksia pitkien, eheiden blogitekstien sijaan.

Jos siis kodin järjestely ja tavaroiden organisoiminen kiinnostaa, tervetuloa seuraajakseni! 😍

Aiheina on tähän mennessä ollut mm.

🌱332-vaatekaappi (ja vaatteiden järjestely ylipäätään)

🌱johtokaaoksen välttäminen

🌱keittiötasojen siistinä pitäminen

🌱Mitä kannan repussa/laukussa päivittäin – ja mitä siellä kannattaa kantaa 😉

Olen pienestä pitäen ollut kova järjestelemään milloin mitäkin tavaroita milloin mihinkin järjestykseen, joten kyseessä on pitkäaikainen intohimoni. 😌Toivottavasti näemme Instagramissa!

/Riikka

PS. Santsikuppi pysyy jatkossakin pystyssä vaikka mulla tämä uusi tili onkin, ei huolta. 😉

Säästökuuri takana – mitä opin rahankäytöstä?

Kirjoitin vuoden alussa rahansäästöprojektistani, jossa asetin tavoitteeksi tasata tilejä alkuvuoden aikana. Nyt helmikuun loppupuolella voin iloisena todeta, että tavoitteeni kävi toteen – velat on kuitattu ja jatkossa osaan toivottavasti ylläpitää omaa talouttani yhä fiksummin. 💸

Vaikka elin oman mittakaavani mukaan hyvin säästeliään alkuvuoden, en voi puhua todellisesta pennin venyttämisestä mitään. Elin pienen hetken niin, että mietin todella tietoisesti kaikkia menoja, mutta kyse oli poikkeustilanteesta. En siis väitä eläneeni ”niin vähällä kuin mahdollista”, vaikka kaikki on toki suhteellista. Tämä oli omiin kulutustottumuksiini nähden säästeliäästi elämistä. Tällaiset lyhytkestoiset säästökuurit saavat joka tapauksessa ajattelemaan rahankäyttöä todella paljon, ja hyvä niin. Kuluttamisesta tulee helposti vakio, johon ei edes kiinnitä arjessa huomiota. Kun rahanmenoa rajoittaa, tulee käyttökohteitakin pohdittua paljon tarkemmin.

Mitä sitten opin näiden muutamien kuukausien aikana ja mitä säästeliäästi eläminen tarkoitti käytännössä? 💰

Kun tein päätöksen saada talouden tasapainoon, aloitin perusasioista. Kuinka paljon käyttörahaa on tilillä parhaillaan? Koska seuraava palkka tulee? Millaisia laskuja tuleva kuu tuo tullessaan? Millaisia muita kuluja minulla tulee olemaan? Koska olin päättänyt maksaa Visa-laskun mahdollisimman äkkiä pois, lyhensin sitä velkaa kerran kuukaudessa niin paljon, kuin se realistisesti oli mahdollista. Kaikkien pakollisten menojen jälkeen katsoin mitä jää jäljelle ja karsin kaikesta mahdollisesta.

Tässä omia keinoja hallita taloutta, kun tavoitteeni oli elää mahdollisimman säästeliäästi. Säästökuurini kesti 3-4 kuukautta, joiden aikana noudatin seuraavia ”toimenpiteitä”.

  1. Ensin tarkistin henkilökohtaisen laskutilanteeni. Käytännössä tämä tarkoitti minulla Visan kokonaisvelkaa. Jaoin tuon summan kolmelle-neljälle kuukaudelle ja päätin samalla olla maksamatta tulevien kuukausien aikana mitään ostoksia Visalla (paitsi Netflixin, joka menee suoraveloituksena). Näin lasku ei keikkuisi bumerangina koko ajan edestakaisin. Pieni takapakki tuli joulun ja lahjojen oston aikaan, sillä en halunnut tinkiä liikaa muille ostamistani lahjoista. Sain tämän lipsahduksen onneksi kuitattua vuoden alussa.
  2. Kun palkkapäivä koitti, maksoin siitä välttämättömät menot. Käytännössä tämä tarkoitti lainanlyhennystä ja itse määrittämääni erämaksua Visa-laskusta. Sen jälkeen ostin VR:n kausilipun, joka on minulle työnteon kannalta välttämätön meno. Lisäksi minulla menee suoraveloituksena joka kuukausi 100 € toiselle tilille säästöön – sitä ”menoa” ei tarvinnut pohtia sen enempää.
  3. Näiden jälkeen tein paperille listan, johon keräsin eri kategorioita, joihin tiesin kuluvan rahaa tulevassa kuussa. Kategorioiden perään laitoin summan, kuinka paljon kyseiseen kategoriaan saisi kulua rahaa. Esimerkiksi tammikuussa varasin lounaisiin ja kahviloihin 40 €, ruokakauppaan 350 €, lahjoihin 70 €, rokotukseen 40 €, parturiin 150 € ja niin edelleen. Sekalaisiin menoihin (apteekki, taloustavarat, kosmetiikka yms.) varasin 150 €. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että näitä sekalaisia, huomaamattomia kuluja tulee kuukausittain, ja niistä monet ovat ainakin jollain tasolla pakollisia. Tiedän, että moni saattaa kritoisoida säästökuuria, johon sisältyi esimerkiksi kallis parturikäynti. Olin kuitenkin päättänyt parturiin menosta jo aikoja sitten, joten en halunnut perua kyseistä aikaa ja siirtää menoa tulevaisuuteen. Tiesin, että parturikäynti olisi pois jostakin muusta, ja laskin muut menot sen pohjalta.
  4. Tuo tulevien menojen pohdinta oli oikeasti suuri apu taloudenhallinnassa! Tammikuuhun sisältyi muistaakseni vain muutama, pieni ja yllättävä meno, joita en ollut tajunnut ottaa aluksi huomioon. Karsin omassa kulutuksessa erityisesti kahvila- ja ravintolamenoista, muista huvituksista, vaatteista ja kosmetiikasta. Sitä tavaraa, mitä ei ollut pakko saada, jätin väliin. Esimerkiksi vaatteita en ostanut ollenkaan. Varsinaista tavaraa, jos ruokatarvikkeita ei lasketa, ostin vain shampoon ja hoitoaineen, hiuslakan, hedelmäpusseja ja yhden kirjan käytettynä. Kuva aiheesta täällä.

Talouden tasaaminen oli lopulta aika yksinkertaista, kun oli tehnyt sen päätöksen. Ensiarvoisen tärkeää oli tehdä tuo suunnitelma, eikä vain epämääräisesti ”päättää elää säästeliäämmin”. Ainakaan minulla sellainen päätös ei ole riittänyt tai ole ollut tarpeeksi konkreettinen – jos ei mieti tarkkaan, mistä aikoo säästää, millä ihmeen keinolla pystyy kontrolloimaan mikä ostos on yli omien varojen elämistä?

Olen viime kuukausien aikana pohtinut paljon säästämistä yleisesti ja tehnyt suunnitelmia uusien kuukausittaisten säästöjen ja sijoitusten suhteen. Pienilläkin summilla pääsee alkuun, ja mikä parasta – pienien summien puuttumista ei edes huomaa silloin, kun ne lähtevät suoraveloituksena tililtä. Tietysti sillä edellytyksellä, että talous on muuten balanssissa. Visaa en aio käyttää enää kuin pakon edessä tai korkeintaan sillä ajatuksella, että pystyn maksamaan koko laskun pois seuraavassa kuussa.

Vaikka säästökuuri on nyt periaatteessa ohi, en aio missään nimessä heittää lekkeriksi. Vähän sama juttu kuin vaikka laihduttaessa – kun tavoite on saavutettu, tulisi jatkaa samoilla keinoilla, joilla pääsi tuloksiin. Sitä paitsi, ennakoivaan kulutukseen ja talouden suunnitteluun jää koukkuun! On hauska laskea kerran kuukaudessa omia menojaan ja päättää, mihin haluaa tulevassa kuussa panostaa. Eikös se ole oikeastaan aika kiva idea päättää jo etukäteen, että tulevassa kuussa (tai tulevissa kuissa) panostan hyvään keikkakokemukseen, täydelliseen nahkatakkiin, uusiin sohvatyynyihin tai hieronnan sarjakorttiin? Tällöin on helpompi panostaa myös oikeasti laadukkaisiin palveluihin, kotimaisiin tuotteisiin tai laadukkaisiin materiaaleihin, kun on jo ennakkoon pohtinut asiaa eikä päädy ostamaan asioita vain hetken mielijohteesta. 🙂

/Riikka

Digitaalinen sotku – viisi vinkkiä puhelimen siivoukseen

 

Siinä missä fyysisen ympäristön epäjärjestys voi häiritä mieltä, pätee sama myös digitaaliseen sotkuun. Puhelimeen ja muihin digilaitteisiin kerääntyy pikkuhiljaa ja täysin huomaamatta kaikenlaista turhaa. Räpsimme kuvia, lataamme tiedostoja, kirjoitamme muistiinpanoja ja täytämme näytön yhä uusilla sovelluksilla. Siksi digitaalinen siivous on silloin tällöin ihan paikallaan.

Jos puhelimen tietomäärä ei itseä häiritse, kannattaa älylaitteesta karsia ylimääräistä pois vaikka sen takia, että laite toimii paremmin ja pidempään silloin tällöin siivoamalla.

Tässä mun viisi vinkkiä oman puhelimen siistimiseen. 📱☺️

puhelimen-siivous

1. Tarkista oma näyttö välilehtineen läpi

Tarkistin, kuinka monta sovellusta puhelimessani tällä hetkellä on: 74. Seitkytneljä! Takuulla osa sellaisia, joita en ikinä käytä ja varmasti paljon turhuuksia, joita en oikeasti tarvitse. Play-kaupasta tulee helposti ladattua yhtä jos toista ”kivaa ja näppärää”, mutta lopulta käytän kuukaudesta toiseen samoja sovelluksia.

Kävin itse järjestyksessä jokaisen sovelluksen läpi, ja poistin käyttämättömät ja turhat. Jos sovellusta ei ole käyttänyt viimeiseen kuukauteen, sitä tuskin tarvitsee jatkossakaan (poikkeuksena 112-sovellus). Varsinkin näytöille luodut sovelluskansiot ovat sellaisia, joihin helposti hilloaa liudan sovelluksia –kannattaa käydä myös ne läpi.

Puhelimesta löytyvät sovellukset löytyvät Androidilla kohdasta Asetukset > sovellukset ja ilmoitukset. Näppärä paikka poistaa turhat sovellukset on myös Puhelimen puhdistus -toiminto (löytyy ainakin Huawei-puhelimista), missä voi poistaa puhelimesta kaikenlaista turhaa, myös käyttämättömiä sovelluksia.

Kannattaa samalla tarkistaa, mihin kaikkeen ladatuille sovelluksille antaa luvan (mm. mikrofoni, sijaintitiedot ja kamera). Android-puhelimesta tämän löytää kohdasta Asetukset > sovellukset ja ilmoitukset > sovellusten käyttöoikeudet. 

2. Järjestele näyttö

Olen kerännyt saman aihepiirin sovellukset joko samoille riveille tai samalle välilehdelle, teemoitellen. Silloin ne myös löytyvät helpommin.

Yksivärisen taustakuvan kanssa voi vielä rauhoittaa muuten sekaväristä sovellusnäkymää.

3. Käy kuvat ja videot läpi

Kuvaamme nykyään enemmän kuin ikinä, ja kuvia on sen mukaisesti.

Nykyinen puhelimeni on ollut käytössä nyt kahdeksan kuukautta – ei siis kovin pitkään. Olen siivonnut puhelintani satunnaisesti, mutta silti puhelimessani on 4378 kuvaa ja 422 videota. Huh huh. Takuulla enemmän kuin tarvitsen ja paljon turhia juttuja, jotka saa suosiolla heittää roskakoriin. Itse ainakin kuvaan yhdestä ja samasta asiasta monta kuvaa, ja ne jäävät helposti kaikki puhelimen muistiin.

Näppärä tapa tallentaa tarpeelliset kuvat on ladata ne esimerkiksi Driveen ja poistaa sen jälkeen puhelimesta. Silloin ne ovat tallessa mutta eivät puhelinta tukkimassa.

Kuvia, videoita ja tiedostoja ilmestyy puhelimeen myös eri sovellusten kautta ja ladattuna, kannattaa siis katsoa myös nuo kansiot läpi Gallerian kautta.

4. Kahlaa sähköposti

Voi luoja – tämä on itselle ehkä se kaikkein haastavin siivouskohde. Viestejä nimittäin tulee joka tuutista ja vieläpä moneen eri sähköpostiin. Tietyllä tapaa monta eri sähköpostia helpottaa viestien lajittelua: työsähköposti on työtä varten, henkilökohtainen omia juttuja varten, blogijutut ohjautuvat yhteen sähköpostiin ja neljänteen taas roskapostit silloin, kun on pakko luovuttaa jokin sähköposti yrityksen käyttöön.

Yksi elämää helpottava vinkki on ottaa hetki tai kaksi siihen, että käy yhden sähköpostitilin kunnolla läpi, poistaa sieltä turhat viestit, ja peruuttaa sitä mukaa uutiskirjeitä, kun vastaan tulee viestejä, joiden sisältö ei ikinä kiinnosta. Vähemmän postia, vähemmän siivottavaa. Kannattaa jakaa urakka useammalle päivälle, eikä yrittää siivota kaikkia mahdollisesti useita sähköpostejaan läpi yhden illan aikana.

5. Tarkista ilmoitusasetukset

Lopuksi kannattaa käydä läpi vielä eniten käytettyjen sovellusten ilmoitusasetukset. Kaikki piipahdukset, punaiset pallurat ja ponnahdusikkunat tekevät ainakin oman mielen levottomaksi. Oma vinkkini on, että notifikaatiot minimiin: ilmoitukset voi katsoa kerralla läpi sitten, kun avaa tietyn ohjelman tarkoituksella. Esimerkiksi osa sähköpostitileistä kannattaa hiljentää puhelimesta, jos niitä esimerkiksi seuraa pöytäkoneen kautta.

Tässä olivat omat vinkkini puhelimen siivoukseen! Millaisia niksejä teillä on puhelimen siivoukseen liittyen? ☺️ 🌸

/Riikka

Tässä muutamia muita järjestelyyn liittyviä ajatuksiani:

332-vaateprojekti:

333-vaateprojekti, joka muuttui 332-projektiksi

332-projektin kuulumisia – kokemuksia ja oppeja

Korujen ja meikkien säilytys:

Korujen ja meikkien säilytys

digitaalinen-siivous

Kuvat: Mira Lahtinen

Minne kuluvat päivät – Testasin viikon ajan

 

Päivät ja viikot vilahtavat ohitse huomaamatta. Pari viikkoa sitten suunnittelemani viikkolehden tilaus on edelleen perumatta, eikä pyykkikoriin päätynyt käsinpesua vaatinut neule ole vieläkään pessyt itse itseään. Minne kuluvat päivät, huomaan ajattelevani tämän tästä. Töissä käyn arkena päivittäin, mutta vapaa-ajalla teen aina jotakin muuta kuin tuijotan kattoa – miksi silti tuntuu, että tunnit loppuvat kesken?

Päätin kokeilla viikon ajan kaiken kirjaamista: kirjoitin parhaani mukaan ylös kaikki ne asiat, mitä teen päivän aikana.

Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee pitkä kirjoitus, mutta jos ajatukset ajanhallinnasta arjessa kiinnostavat, kannattaa jatkaa eteenpäin.

Kirjasin ylös tekemisiäni maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan, eli viikosta jäi uupumaan yksi yö – tunteja kertyi yhteensä siis noin 160. Oman tekemisten raportointi oli yllättävän haastavaa, varsinkin viikonloppuisin, kun päivällä ei ollut niin selkeää rytmiä.

Viikon päätteeksi, kun lopputulos oli selvillä,  laskin muistiinpanojen pohjalta laskelmia siitä, mihin aikaa on kulunut, ikään kuin ajatusten herättelemiseksi.

Viikon aikana nukuin noin 48 tuntia. Hyvä niin, uni on tärkeää. Töitä painoin reippaat 40 tuntia. Se on himpun verran ylitöiden puolelle, mutta ei kuitenkaan pahasti. Testiviikolla töiden osuus oli siis melko linjassa sen kanssa, mitä sen tulisi ollakin. Ystävien kanssa vietin aikaa kuusi tuntia. Kohtalainen luku sekin. Parisuhdeajan laskeminen on haastavampaa (koska jokainen samassa taloudessa vietetty minuutti ei ole välttämättä läsnäolevaa parisuhdeaikaa 😉). Puhelimen kanssa vietetty aika hirvitti jo etukäteen – karkea arvio älylaiteajasta keikkuu kymmenen tunnin huitteilla. Tämä on jotakin, mistä voisi ehdottomasti karsia minuutteja pois. Näiden tuntien jälkeen jäljelle jäi vielä noin 50 tuntia sitä kaikkea muuta sekalaista, kuten junassa tai autossa istumista, syömistä, telkkaria, kodin hoitoa, mitä milloinkin.

 

Hain viikon ajalta tiettyjä poimintoja (uni, työ, ystävät, parisuhde, älypuhelin) koska on tärkeä tiedostaa, kuinka paljon tunteja on käytettävä voidakseen fyysisesti hyvin (esim. uni), kuinka paljon tunteja kuluu väistämättä velvollisuuksien hoitoon (esim. työ), ja kuinka arjessa tulisi muistaa joka viikko ne kaikkein tärkeimmät ihmiset (perhe, ystävät). En usko, että kaikki aika tulisi käyttää aina mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi, mutta siihen uskon, että ajalle ei kannata sokaistua. Omassa elämässäni on paljon hyvää, ja välillä ahdistun ajatuksesta, että kulutan liikaa aikaa vääriin asioihin. Kuten siihen puhelimeen.

Olen iloinen siitä, että tein tämän testin. Sama ihmetys siitä, miten vaikkapa viikonloppu on niin hetkessä ohi, oli helpompi ymmärtää, kun sitä mietti vähän analyyttisemmin. Samalla sain myös ideoita siitä, millaisista opituista tavoista voisi oikeasti pyrkiä eroon tai millaisin keinoin voisi oppia tekemään asioita vähän eri tavalla.

En tarkoita, että kaikki maailman tunnit tulisi hyödyntää aina viimeistä sekuntia myöten pelkkään hyödylliseen tekemiseen. Netflixillä ja joutilaana ololla on oma tärkeä paikkansa päivissä, ainakin minulle, joka tarvitsen joka päivään pienen hetken ihan pelkkää rauhassa oloa. Toisaalta toivon, että saisin joka päivä edes muutamia konkreettisia ja hyödyllisiä asioita tehdyksi. Mutta mikä on sopiva tasapaino?

Ehkä tähän väliin on hyvä avata mun viikon tekemiset parin viikon takaa. Täältä pesee!

Maanantai

  • Herätys 7:00. En ole heti aamusta parhaimmillani, mutta en toisaalta varaa ikinä aamuihin kovin paljon aikaa. Aikaa on juuri ja juuri sen verran, että ehdin käymään vessassa, ruokkimaan kissan, valitsemaan ja pukemaan vaatteet, keittämään junamatkalle mukaan lämmintä termariin, tekemään pikameikin, ja kasaamaan paniikkiaamiaisen automatkalla syötäväksi.
  • Junalle 7:45. Toinen R heittää mut joka aamu juna-asemalle. Lähden kohti Turkua usein jo seitsemän junalla, mutta toisinaan myös näin kahdeksalta.
  • Junassa 8:00–8:35. Junassa käyn läpi omia blogijuttuja ja juon termarimehuani.
  • Turussa kävelen asemalta toimistolle kymmenisen minuuttia ja olen toimistolla vähän vaille 9:00.
  • 9:00–11:20 töitä.
  • 11:20–12.15 lounas lähiravintolassa. Lounastaukoni kestää lähes joka päivä noin tunnin verran. Pidän usein lounasaikaan tietoisesti pidemmän tauon, vaikka eipä lounasravintolassa ehdi juuri tuntia nopeammassa ajassa käymään.
  • 12:15-14:15 töitä
  • 14:15-14.35 mehutauko ☺️
  • 16:40 töiden lopetus ja treffit ystävän kanssa kahvilassa
  • 18:30 junaan ja kohti kotia. Junassa kännykän pläräämistä.
  • 19:00 Salossa, toinen R hakee mut joka arkipäivä kotiin.
  • 19:15 kotona, päivällinen
  • 19:30-20:00 ulkoilu
  • 20–21 telkkaria – Maajussille morsian! 🙊
  • 21-22 kännykän  selailua ja blogisuunnitelmia
  • 22:00 suihku
  • 22:30 nukkumaan – vessa, hampaiden pesu, lukemista, YouTubea.
  • 23:15 oikeasti nukkumaan

😴Uniaika 7:30 😴

junassa'

Tiistai

  • Herätys 6:45. Vietän etäpäivän.
  • Torkuttamista ja kännykän selaamista, kunnes lopulta ylös.
  • 7:30 vessa, hampaat, naama, korvat, vaatteet päälle, aamupalaa, kuumaa juomaa.
  • 7:50 läppärille, eli töiden pariin.
  • Kokeilen Brain focus -sovellusta, jossa tehdään töitä 25 minuuttia, pidetään 5 min tauko ja jatketaan tällä vuorottelulla. Kyseessä on Pomodoro-tekniikka. 25 minuutin välein pidetyt tauot hyödynnän keittämällä teetä, käymällä vessassa, tyhjentämällä tiskaria. Hyvä puoli tässä tekniikassa on se, että tauoille ”herätetään”, eli ei vahingossakaan jumitu paikoilleen tuntikausiksi.
  • 11:35  Lounastauko
  • 12:30 Takaisin töiden pariin, jatkaen Pomodoro-tekniikalla.
  • 17:00 vasta nyt läppäri kiinni.
  • 17–18:00 ruokailua ja sekalaista kodinhoitoa
  • 18–19:00 oman talouden hallintaa, eli raha-asioita ja budjetteja.
  • 19–20:30 IG Stories – pitkän tarinan teko omaan feediin (huh mikä aikasyöppö!)
  • 20:30 telkkaria ja omaa blogia
  • 21:00 Ensitreffit alttarilla telkkarista
  • 22:30 kohti iltatoimia, podcastia sängyssä
  • 23:00 nukkumaan

😴Uniaika 7:20 😴

lounasta

Keskiviikko
  • Herätys 6:20. Myös tänään etäpäivä.
  • Sängystä ylös 7:20. Aamujutut tuttuun tapaan.
  • 8:00 töiden aloitus
  • 12:00–12:30 lounastauko
  • 15:30 asti töitä
  • 15:30 pyörällä kaupungille
  • 16:00–17:30 ystävän kanssa kahvilla
  • 17:30 kaupassa ja postissa käynti
  • 18:15 kotona
  • 18:45–19:30 iltakävelyllä toisen R:n kanssa
  • 19.30–22:30 omaa blogia, telkkaria, somea.
  • 22:30–23 iltatoimia ja nukkumaan

😴Uniaika 7:00 😴

Torstai
  • 6:00 Herätys
  • 6:40 Junalle
  • 7:00 junassa:  aamupalaa, Instagramia, laskujen maksua
  • 7:40 kävely töihin
  • 8:00 toimistolla. Töitä…
  • 11:45 lounaalle
  • 12:45 takaisin työn pariin
  • 17:00 asti töitä,  junalle.
  • 17:18–18 junassa Saloon
  • 18:00 kotiin ja illallista
  • I on meillä käymässä, klo 19 lähden viemään I:tä kotiin ja R:ää treeneihin
  • 19:45 takaisin kotona: blogia, iltapalaa
  • 21:30 R:n hakeminen treeneistä
  • 22:00 iltapalaa ja telkkaria
  • 23:00 nukkumaan

😴Uniaika 7:20 😴

Perjantai
  • 6:20 ylös ja aamurutiinit. Etäpäivä, mutta vien R:n töihin autolla, jotta saan auton päiväksi käyttöön.
  • 7:10 kotona, kuvien ottamista ulkona
  • 7:40 töiden pariin
  • töitätöitätöitä
  • 13:00 vasta nyt lounas
  • töitätöitätöitä
  • 17:00 töiden lopetus
  • 17:15 kauppaan ja kaupungille
  • 18:45 kotona. Telkkaria, blogia, ruokaa, loikoilua
  • 23:15 Haen toisen R:n saunaillasta
  • 23:30 Sohvaperunat Areenasta
  • n. 01:00 nukkumaan

😴Uniaika 8:30 😴

omenapiirakkaa

Lauantai
  • 9:30 herätys
  • 10:00 aamupala
  • 11:00 siivoilua
  • 12:00 omenapiirakan teko, ruoan laittoa, lounas
  • ..jotain.. 😃
  • 16:00–19:00 ulkovarastojen siivousta. Sain hullun siivousinspiraation!
  • 19:00 leffa ja olut.
  • 22:00 aivan poikki, nukkumaan.

😴Uniaika 10:00 😴

aamupalalla

Sunnuntai
  • 8:00  herätys
  • 9:00 aamupala
  • 10:15 autolla kohti Alastaroa
  • 11:30 Perillä
  • 12:00–15:00 perunamaalla ystävien ja perheen kesken
  • 15:00–17:30 vanhempien luona kylässä
  • 17:30-19 ajomatka takaisin kotiin
  • 19:00 telkkaria, Instaa, blogijuttuja, iltapalaa, suihkua
  • 22:30 nukkumaan

Nämä luettuani oivalsin heti monta tärkeää asiaa:

  • Viikolla pitää nukkua  vähintään seitsemän tuntia, jotta viikonloppuna ei olisi niin poikki tai aamut venyisi kovin pitkiksi. Toisaalta nautin siitä, jos aamulla saa nukkua kuuden sijaan vaikka kahdeksaan, mutta jos nukkuu ysiin tai pidempään, tulee se fiilis, että vapaa-aika menee hukkaan. 🤔
  • Arkiaamut ovat mulla tosi kiireisiä, mutta mulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: aloittaa työt myöhemmin (mitä en halua) tai nousta puoli kuudelta aamulla (mitä en halua). Hah… Kiireisiä aamuja voi helpottaa sillä, että pakkaa laukun jo illalla, valitsee tulevan päivän vaatteet valmiiksi jo illalla, ja voisihan sen aamupalankin tehdä jo illalla valmiiksi. Tämän voisi yrittää ottaa tavaksi.
  • Joka päivä pitäisi ulkoilla, ihan joka päivä. Varsinkin silloin kuin tekee etäpäivän. Ulkoilu puolison kanssa on samalla myös sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa: sen aikana voi käydä päivän kuulumiset läpi, ja ainakin tulee oltua ilman niitä puhelimia.
  • Junassa matkustaminen on hyvää aikaa Netflixille, YouTubelle ja muulle vastaavalle, podcastit taas loistavia kävelymatkojen lisäksi arkiaskareiden teossa tai automatkoilla kuunneltavaksi.
  • Ylläri ylläri: kännykkä pitäisi laskea useammin pöydälle. Älylaitteet ovat ehdottomasti suurin aikasyöppöni. Pitäisi myös tehdä periaatepäätös, etten ota puhelinta ollenkaan sängyn lähettyville – silloin sitä ei tulisi katsottua viimeiseksi illalla ja ekaksi aamulla. Mulla ei useimmiten ole edes herätystä puhelimessa, koska mun mies on meidän herätysvastaava. 🙈Ehkä joku vieroitushoito olisi muutenkin paikallaan. En pidä itseäni ihan pahimpana puhelinaddiktina, mutta käytän sitä omasta mielestäni silti liikaa, kun parempaakin tekemistä olisi.
  • Mulle telkkariin ja Netflixiin käytetty aika on ihan ok, kunhan niihinkään ei mene ihan tuhottomasti aikaa. Jos mulla on vapaa viikonloppu, kuulostaa neljän tunnin sarjamaratoni ihanalta ajatukselta. 😃Arkisin vaan pitäisi tehdä kaikkea muutakin, joten silloin sen tulisi pysyä 1-2 tunnissa.
  • En pidä erityisemmin ruoanlaitosta, siksi ruoanvalmistus pari kertaa viikossa on sopivin vaihtoehto. Toisaalta myös ruoanlaitossa voi yhdistää kaksi asiaa yhteen: yhteisen ajan puolison kanssa ja ruoanvalmistuksen.  Kunhan ei ala tappelemaan ruoanlaittotekniikoista. ☺️

illalla

Viikon ajan pidetty päiväkirja sai itseni ajattelemaan sitä, mitä oikeasti haluan tehdä, mitä asioita taas voisin vähentää ja mitä tulen tehneeksi ehkä vain rutiininomaisesti. Elän itse aika suunnitelmallisesti, eli aamulla ovesta lähtiessä tahdon tietää suurin piirtein mitä se päivä tuo tullessaan. Haluan myös arvioida, mihin aikaan olen takaisin kotona, sillä kotona vietetty aika on minulle tosi tärkeää palautumisen kannalta. Välimatkojen takia en yleensä mene edestakaisin Turku-Salo-väliä moneen kertaan päivän aikana, koska se ei ole ajankäytön kannalta kovin järkevää.

Ajankäytön päiväkirja sai myös pohtimaan, millaisilla pienillä muutoksilla voin vaikuttaa arjen sujuvuuteen ja siihen, mikä on ehkä vain rutiiniksi muodostunut tapa. Esimerkiksi arkiaamujen osalta voin helpottaa kiirettä tekemällä asioita mahdollisimman valmiiksi jo illalla. Puhelimen käyttöä voin vähentää jättämällä sen illaksi olohuoneeseen yöpöydän sijaan.

Suunnitelmallisuuden vuoksi itselleni sopii mainiosti myös erilaisten listojen teko: kun teen to do -listan jokaisen työaamun aluksi, miksen voisi tehdä sellaista myös vapaa-ajalle? Tässä on toki tärkeää muistaa, että vapaa-ajalle pitää jättää myös niitä vapaita hetkiä, jottei arjesta tule pelkkää suorittamista. Lista voi olla kuitenkin vaikka viikkokohtainen, eli päättää sunnuntaina, mitä asioita haluaa seuraavan viikon aikana saada aikaiseksi. Se voi olla mitä tahansa parturin varaamisesta imurointiin, pyykinpesuun, ystävälle soittamiseen tai parisuhdeajan järjestämiseen. Jos viikkolistalle kertyy vaikkapa seitsemän asiaa, voi niistä valita joka päivälle yhden – ja aloittaa siitä mahdollisesti epämieluisammasta, jotta se on heti pois viikkojärjestyksestä.

Elämä on liian lyhyt siihen, että tekisimme vain rutiinin takia joitain sellaisia asioita päivästä toiseen, joita emme oikeasti halua tehdä.  Tottakai tietyt velvollisuudet ovat sellaisia, jotka on vain pakko hoitaa, mutta toisaalta elämään saattaa  sisältyä paljon sellaista juttuja, jota tekee vain tottumuksen vuoksi. Kannattaa siis tutkiskella itseään ja panna merkille, koska jokin asia tuntuu ikävältä, stressaavalta tai ahdistavalta, ja pohtia voisiko tuon tehtävän tehdä jollakin muulla tavalla.

perunapellolla

Itse huomasin viikon päätteeksi, miten rauhoittavaa ja rentouttavaa olikaan kyykkiä perunapellon laidalla kauniissa syysilmassa noukkimassa perunoita maasta. Ymmärsin entistä paremmin, että luonnossa vietetty aika ja omasta työstä täysin poikkeavat askareet ovat ensiarvoisen tärkeää vastapainoa. Oivallus itsestä voi piillä siis missä vain – vaikka perunapellolla.

Ihanaa sunnuntaita!

/Riikka

Vaateprojekti 332 – uusi kausi alkamassa, mitä opin?

 

Kesä-heinäkuun vaihteessa aloittamassani 332-projektissa on kääntymässä uusi lehti, sillä kaksi kuukautta on melkein kulunut, ja on aika päivittää vaaterekin sisältö. Kaksi kuukautta sitten valitsin kaikkien olemassaolevien vaatteideni joukosta 33 vaatetta, ja loput pakkasin isoon pahvilaatikkoon. Tästä linkistä pääset lukemaan vaateprojektin 332 ensimmäisestä osasta.

Miten projektini on sujunut tähän asti? Kivasti! Olen jopa yllättynyt siitä, kuinka paljon 33 vaatteen kokonaisuus on helpottanut arjen vaatepähkäilyjä ja erityisesti sitä, ettei kotiin kerry enää aivan niin helposti epämääräisiä vaatekasoja. Ja jos kertyykin, takaisin ruotuun pääsee helposti. Olen myös ihminen, joka pukee vaikeuksitta samat vaatteet päälle parinakin päivänä peräkkäin eikä ainakaan jaksa aamuisin käyttää minuuttikaupalla aikaa miettien minkä vaatteen haluaisi sillä kertaa pukea päälleen. Tässäkin suhteessa 33 vaatteen valikoima sopii minulle erinomaisesti.

332_projekti_01

Pidän kaikkia 33 vaatetta vaaterekissä henkareissa. Koko vaatetarjonta on siis silmien edessä yhdellä vilkaisulla. Näiden vaatteiden lisäksi käytössä on toki alusvaatteet, treenivaatteet, asusteet sekä kaikki ulkovaatteet, joita ei ole laskettu mukaan. En laskenut 33 vaatteeseen myöskään niin sanottuja kotivaatteita, joita käytän aktiivisesti juuri kotona, mutten oikeastaan muualla.

Entä miten tämä projekti on vaikuttanut shoppailuun? Ei näköjään mitenkään, sillä ostan uusia vaatteita edelleen todella harvoin. Uusien vaatteiden joukossa on tasan yksi T-paita. Kapeampi valikoima ei siis houkuttanut kaupoille sen enempää kuin normaalistikaan. Toisaalta osasin nyt selkeämmin kaivata vaatevalikoimasta sellaisia vaatteita, jotka puuttuvat kokonaan, esimerkiksi yläosa yhdelle kivalle hameelle. Myös housuja minulla on muutamat liian vähän.

vaatekaappi01

Kuuma kesä teki sen, että alkuperäinen vaatevalikoima oli auttamattomasti väärä, se nimittäin sisälsi liian paljon pitkähihaista tai liian hiostavaa vaatetta. Jouduin siis tekemään joitakin vaihtureita niin, että otin mukaan esimerkiksi shortseja. Niitä käytinkin lopulta enemmän kuin kolmena viime kesänä yhteensä. Myös ohuet T-paidat ja topit sekä mekot olivat tänä kesänä kovassa käytössä. Vähälle käytölle jäi kaikki pitkähihaiset ja farkut.

syysvaatteet

Nyt syyskuun alkaessa varaudun siis syys-lokakuun vaatevalikoimaan: pitkät farkut, pitkähihaiset paidat, kerrospukeutuminen ja neuleet ovat jälleen tervetulleita. Kaikki shortsit, ohuet topit, suurin osa mekoista sekä ohuet housut joutavat pahvilaatikkoon. Marraskuussa lähdemme Mauritiukselle, ja hellevaatteet pitää joka tapauksessa kaivaa uudelleen esiin, siksi vaihdan vaatevalikoimaa ainakin toistaiseksi kahden kuukauden sykleissä. Se myös sopii paremmin Suomen vaihtelevaan ilmastoon. Syyskuun alku kun voi olla lämpötilaltaan aika erilainen kuin marraskuun loppu!

Syys-lokakuussa ajattelin kiinnittää enemmän huomiota vaatteiden monipuoliseen käyttöön, eli siihen että samoissa vaatteissa jumittamisen sijaan käyttäisin koko valikoiman hyödyksi. Henkareilla käyttämättöminä roikkuvat vaatteet ovat niitä kaikkein kalleimpia ja myös niitä, jotka vievät turhaan tilaa, jos niitä ei käytetä lainkaan. Jos jotakin vaatetta ei siis tule käytettyä kahden kuukauden aikana kertaakaan, kannattaa sen kierrätystä harkita.

henkarit

Laskin huvikseni , kuinka paljon 33 vaatetta voi kahden kuukauden aikana keskimäärin käyttää, olettaen ettei vaatteita vaihtele kesken päivän. Teoreettisesti laskettuna jokaisen vaatteen käyttökerta on vain 1,8 kertaa (61 päivää jaettuna vaatemäärällä). Tämä tosin on vähän ontuva laskukaava, koska suurin osa vaatteista on ylä- tai alaosia, eikä kukaan pue päälleen vain paitaa tai housuja. Valikoimasta housuja on kolmet, bleisereita tai neuletakkeja (sellaisia, joita ei voi yksinään käyttää) kolme, hameita kaksi, yläosia tai mekkoja loput. Käyttömäärissä lähemmäksi päästään siis jakamalla päivät pelkillä yläosilla (61 /25), jolloin yhden vaatteen käyttökerraksi saadaan 2,4. Tämä laskukaava kertoo karua faktaa siitä,  kuinka vähän ehdimme todellisuudessa käyttää vaatteitamme, päiviä kun on vuodessakin vain 365.  Ja tässä laskukaavassa vaatteiden määrä on vieläpä rajattu 33:een. Voisi olla aika mielenkiintoista tehdä tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kuinka paljon kutakin vaatetta tulee oikeasti käytettyä vaikkapa vuoden aikana.

332-projektin parhaat puolet ja oivallukset:

  • 332 säästää aikaa, kun kaikki käytettävät vaatteet ovat yhdessä ja samassa paikassa. Vaatekasoja ei kerry niin helposti, kun vaatteet ovat helposti hallittavissa. Rekistä löytyy vaatteelle aina vapaa henkari, kun rekissä säilyttää 33 henkaria. Aikaa säästyy, kun a) vaatteiden valintaan ei mene liikaa aikaa, b) vaatteiden ainaiseen järjestelyyn ei mene ylimääräistä aikaa ja c) myös vaatehuolto on selkeämpää.
  • Projektin myötä huomaa myös vaatevalikoimansa puutteet helpommin. Esimerkiksi sen, jos joihinkin tiettyihin housuihin ei ole olemassa sopivaa yläosaa tai toisinpäin.
  • 333:n kautta voi bongata myös täysin uusia vaateyhdistelmiä, joita ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi. Kun alaosia on vain muutamia, tulee harkinneeksi vaihtoehtoja monipuolisemmin.
  • Ihminen ei tarvitse kovin paljon vaatteita. Tärkeintä on, että niitä on joka vuodenaikaan ja sopivassa suhteessa keskenään: tarpeeksi housuja suhteessa yläosiin, tarpeeksi monikäyttöisiä yläosia suhteessa vaikkapa hameisiin, ja niin edelleen. Niin, ettei talvella tarvitse palella tai kesällä paahtua hengiltä.
  • Jos vaatteita on paljon, tai itse asiassa, vaikkei niitä edes olisi paljon, saa ne paremmin käyttöön, kun osan vaatteista sulkee kokonaan käytöstä muutaman kuukauden ajaksi. Kaikilla on ne omat suosikkivaatteensa, mutta kun ne laittaa tauolle, tulee puettua päälle välillä muutakin. Näin voi myös löytyä uusia lemppareita! Näin huomaa myös aika nopeasti, jos ei oikeastaan pidä jostakin vaatteesta lainkaan: se seilaa rekissä käyttämättömänä tai päätyy kerrasta toiseen pahvilaatikon pimeyteen. Tällaiset vaatekappaleet kannattaa laittaa pikimmiten kierrätykseen omaa vaatevarastoa tukkimasta.

Parin kuukauden kokeilun pohjalta voin suositella tätä lämpimästi kenelle vaan, joka haluaa selkiyttää oman vaatekaappinsa sisältöä. Annan mielelläni myös lisävinkkejä, saa lähestyä sähköpostilla tai laittamalla yksäriä Instassa.  ☺️

/Riikka