Aihearkisto: Elämänhallinta

Digitaalinen sotku – viisi vinkkiä puhelimen siivoukseen

 

Siinä missä fyysisen ympäristön epäjärjestys voi häiritä mieltä, pätee sama myös digitaaliseen sotkuun. Puhelimeen ja muihin digilaitteisiin kerääntyy pikkuhiljaa ja täysin huomaamatta kaikenlaista turhaa. Räpsimme kuvia, lataamme tiedostoja, kirjoitamme muistiinpanoja ja täytämme näytön yhä uusilla sovelluksilla. Siksi digitaalinen siivous on silloin tällöin ihan paikallaan.

Jos puhelimen tietomäärä ei itseä häiritse, kannattaa älylaitteesta karsia ylimääräistä pois vaikka sen takia, että laite toimii paremmin ja pidempään silloin tällöin siivoamalla.

Tässä mun viisi vinkkiä oman puhelimen siistimiseen. 📱☺️

puhelimen-siivous

1. Tarkista oma näyttö välilehtineen läpi

Tarkistin, kuinka monta sovellusta puhelimessani tällä hetkellä on: 74. Seitkytneljä! Takuulla osa sellaisia, joita en ikinä käytä ja varmasti paljon turhuuksia, joita en oikeasti tarvitse. Play-kaupasta tulee helposti ladattua yhtä jos toista ”kivaa ja näppärää”, mutta lopulta käytän kuukaudesta toiseen samoja sovelluksia.

Kävin itse järjestyksessä jokaisen sovelluksen läpi, ja poistin käyttämättömät ja turhat. Jos sovellusta ei ole käyttänyt viimeiseen kuukauteen, sitä tuskin tarvitsee jatkossakaan (poikkeuksena 112-sovellus). Varsinkin näytöille luodut sovelluskansiot ovat sellaisia, joihin helposti hilloaa liudan sovelluksia –kannattaa käydä myös ne läpi.

Puhelimesta löytyvät sovellukset löytyvät Androidilla kohdasta Asetukset > sovellukset ja ilmoitukset. Näppärä paikka poistaa turhat sovellukset on myös Puhelimen puhdistus -toiminto (löytyy ainakin Huawei-puhelimista), missä voi poistaa puhelimesta kaikenlaista turhaa, myös käyttämättömiä sovelluksia.

Kannattaa samalla tarkistaa, mihin kaikkeen ladatuille sovelluksille antaa luvan (mm. mikrofoni, sijaintitiedot ja kamera). Android-puhelimesta tämän löytää kohdasta Asetukset > sovellukset ja ilmoitukset > sovellusten käyttöoikeudet. 

2. Järjestele näyttö

Olen kerännyt saman aihepiirin sovellukset joko samoille riveille tai samalle välilehdelle, teemoitellen. Silloin ne myös löytyvät helpommin.

Yksivärisen taustakuvan kanssa voi vielä rauhoittaa muuten sekaväristä sovellusnäkymää.

3. Käy kuvat ja videot läpi

Kuvaamme nykyään enemmän kuin ikinä, ja kuvia on sen mukaisesti.

Nykyinen puhelimeni on ollut käytössä nyt kahdeksan kuukautta – ei siis kovin pitkään. Olen siivonnut puhelintani satunnaisesti, mutta silti puhelimessani on 4378 kuvaa ja 422 videota. Huh huh. Takuulla enemmän kuin tarvitsen ja paljon turhia juttuja, jotka saa suosiolla heittää roskakoriin. Itse ainakin kuvaan yhdestä ja samasta asiasta monta kuvaa, ja ne jäävät helposti kaikki puhelimen muistiin.

Näppärä tapa tallentaa tarpeelliset kuvat on ladata ne esimerkiksi Driveen ja poistaa sen jälkeen puhelimesta. Silloin ne ovat tallessa mutta eivät puhelinta tukkimassa.

Kuvia, videoita ja tiedostoja ilmestyy puhelimeen myös eri sovellusten kautta ja ladattuna, kannattaa siis katsoa myös nuo kansiot läpi Gallerian kautta.

4. Kahlaa sähköposti

Voi luoja – tämä on itselle ehkä se kaikkein haastavin siivouskohde. Viestejä nimittäin tulee joka tuutista ja vieläpä moneen eri sähköpostiin. Tietyllä tapaa monta eri sähköpostia helpottaa viestien lajittelua: työsähköposti on työtä varten, henkilökohtainen omia juttuja varten, blogijutut ohjautuvat yhteen sähköpostiin ja neljänteen taas roskapostit silloin, kun on pakko luovuttaa jokin sähköposti yrityksen käyttöön.

Yksi elämää helpottava vinkki on ottaa hetki tai kaksi siihen, että käy yhden sähköpostitilin kunnolla läpi, poistaa sieltä turhat viestit, ja peruuttaa sitä mukaa uutiskirjeitä, kun vastaan tulee viestejä, joiden sisältö ei ikinä kiinnosta. Vähemmän postia, vähemmän siivottavaa. Kannattaa jakaa urakka useammalle päivälle, eikä yrittää siivota kaikkia mahdollisesti useita sähköpostejaan läpi yhden illan aikana.

5. Tarkista ilmoitusasetukset

Lopuksi kannattaa käydä läpi vielä eniten käytettyjen sovellusten ilmoitusasetukset. Kaikki piipahdukset, punaiset pallurat ja ponnahdusikkunat tekevät ainakin oman mielen levottomaksi. Oma vinkkini on, että notifikaatiot minimiin: ilmoitukset voi katsoa kerralla läpi sitten, kun avaa tietyn ohjelman tarkoituksella. Esimerkiksi osa sähköpostitileistä kannattaa hiljentää puhelimesta, jos niitä esimerkiksi seuraa pöytäkoneen kautta.

Tässä olivat omat vinkkini puhelimen siivoukseen! Millaisia niksejä teillä on puhelimen siivoukseen liittyen? ☺️ 🌸

/Riikka

Tässä muutamia muita järjestelyyn liittyviä ajatuksiani:

332-vaateprojekti:

333-vaateprojekti, joka muuttui 332-projektiksi

332-projektin kuulumisia – kokemuksia ja oppeja

Korujen ja meikkien säilytys:

Korujen ja meikkien säilytys

digitaalinen-siivous

Kuvat: Mira Lahtinen

Minne kuluvat päivät – Testasin viikon ajan

 

Päivät ja viikot vilahtavat ohitse huomaamatta. Pari viikkoa sitten suunnittelemani viikkolehden tilaus on edelleen perumatta, eikä pyykkikoriin päätynyt käsinpesua vaatinut neule ole vieläkään pessyt itse itseään. Minne kuluvat päivät, huomaan ajattelevani tämän tästä. Töissä käyn arkena päivittäin, mutta vapaa-ajalla teen aina jotakin muuta kuin tuijotan kattoa – miksi silti tuntuu, että tunnit loppuvat kesken?

Päätin kokeilla viikon ajan kaiken kirjaamista: kirjoitin parhaani mukaan ylös kaikki ne asiat, mitä teen päivän aikana.

Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee pitkä kirjoitus, mutta jos ajatukset ajanhallinnasta arjessa kiinnostavat, kannattaa jatkaa eteenpäin.

Kirjasin ylös tekemisiäni maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan, eli viikosta jäi uupumaan yksi yö – tunteja kertyi yhteensä siis noin 160. Oman tekemisten raportointi oli yllättävän haastavaa, varsinkin viikonloppuisin, kun päivällä ei ollut niin selkeää rytmiä.

Viikon päätteeksi, kun lopputulos oli selvillä,  laskin muistiinpanojen pohjalta laskelmia siitä, mihin aikaa on kulunut, ikään kuin ajatusten herättelemiseksi.

Viikon aikana nukuin noin 48 tuntia. Hyvä niin, uni on tärkeää. Töitä painoin reippaat 40 tuntia. Se on himpun verran ylitöiden puolelle, mutta ei kuitenkaan pahasti. Testiviikolla töiden osuus oli siis melko linjassa sen kanssa, mitä sen tulisi ollakin. Ystävien kanssa vietin aikaa kuusi tuntia. Kohtalainen luku sekin. Parisuhdeajan laskeminen on haastavampaa (koska jokainen samassa taloudessa vietetty minuutti ei ole välttämättä läsnäolevaa parisuhdeaikaa 😉). Puhelimen kanssa vietetty aika hirvitti jo etukäteen – karkea arvio älylaiteajasta keikkuu kymmenen tunnin huitteilla. Tämä on jotakin, mistä voisi ehdottomasti karsia minuutteja pois. Näiden tuntien jälkeen jäljelle jäi vielä noin 50 tuntia sitä kaikkea muuta sekalaista, kuten junassa tai autossa istumista, syömistä, telkkaria, kodin hoitoa, mitä milloinkin.

 

Hain viikon ajalta tiettyjä poimintoja (uni, työ, ystävät, parisuhde, älypuhelin) koska on tärkeä tiedostaa, kuinka paljon tunteja on käytettävä voidakseen fyysisesti hyvin (esim. uni), kuinka paljon tunteja kuluu väistämättä velvollisuuksien hoitoon (esim. työ), ja kuinka arjessa tulisi muistaa joka viikko ne kaikkein tärkeimmät ihmiset (perhe, ystävät). En usko, että kaikki aika tulisi käyttää aina mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi, mutta siihen uskon, että ajalle ei kannata sokaistua. Omassa elämässäni on paljon hyvää, ja välillä ahdistun ajatuksesta, että kulutan liikaa aikaa vääriin asioihin. Kuten siihen puhelimeen.

Olen iloinen siitä, että tein tämän testin. Sama ihmetys siitä, miten vaikkapa viikonloppu on niin hetkessä ohi, oli helpompi ymmärtää, kun sitä mietti vähän analyyttisemmin. Samalla sain myös ideoita siitä, millaisista opituista tavoista voisi oikeasti pyrkiä eroon tai millaisin keinoin voisi oppia tekemään asioita vähän eri tavalla.

En tarkoita, että kaikki maailman tunnit tulisi hyödyntää aina viimeistä sekuntia myöten pelkkään hyödylliseen tekemiseen. Netflixillä ja joutilaana ololla on oma tärkeä paikkansa päivissä, ainakin minulle, joka tarvitsen joka päivään pienen hetken ihan pelkkää rauhassa oloa. Toisaalta toivon, että saisin joka päivä edes muutamia konkreettisia ja hyödyllisiä asioita tehdyksi. Mutta mikä on sopiva tasapaino?

Ehkä tähän väliin on hyvä avata mun viikon tekemiset parin viikon takaa. Täältä pesee!

Maanantai

  • Herätys 7:00. En ole heti aamusta parhaimmillani, mutta en toisaalta varaa ikinä aamuihin kovin paljon aikaa. Aikaa on juuri ja juuri sen verran, että ehdin käymään vessassa, ruokkimaan kissan, valitsemaan ja pukemaan vaatteet, keittämään junamatkalle mukaan lämmintä termariin, tekemään pikameikin, ja kasaamaan paniikkiaamiaisen automatkalla syötäväksi.
  • Junalle 7:45. Toinen R heittää mut joka aamu juna-asemalle. Lähden kohti Turkua usein jo seitsemän junalla, mutta toisinaan myös näin kahdeksalta.
  • Junassa 8:00–8:35. Junassa käyn läpi omia blogijuttuja ja juon termarimehuani.
  • Turussa kävelen asemalta toimistolle kymmenisen minuuttia ja olen toimistolla vähän vaille 9:00.
  • 9:00–11:20 töitä.
  • 11:20–12.15 lounas lähiravintolassa. Lounastaukoni kestää lähes joka päivä noin tunnin verran. Pidän usein lounasaikaan tietoisesti pidemmän tauon, vaikka eipä lounasravintolassa ehdi juuri tuntia nopeammassa ajassa käymään.
  • 12:15-14:15 töitä
  • 14:15-14.35 mehutauko ☺️
  • 16:40 töiden lopetus ja treffit ystävän kanssa kahvilassa
  • 18:30 junaan ja kohti kotia. Junassa kännykän pläräämistä.
  • 19:00 Salossa, toinen R hakee mut joka arkipäivä kotiin.
  • 19:15 kotona, päivällinen
  • 19:30-20:00 ulkoilu
  • 20–21 telkkaria – Maajussille morsian! 🙊
  • 21-22 kännykän  selailua ja blogisuunnitelmia
  • 22:00 suihku
  • 22:30 nukkumaan – vessa, hampaiden pesu, lukemista, YouTubea.
  • 23:15 oikeasti nukkumaan

😴Uniaika 7:30 😴

junassa'

Tiistai

  • Herätys 6:45. Vietän etäpäivän.
  • Torkuttamista ja kännykän selaamista, kunnes lopulta ylös.
  • 7:30 vessa, hampaat, naama, korvat, vaatteet päälle, aamupalaa, kuumaa juomaa.
  • 7:50 läppärille, eli töiden pariin.
  • Kokeilen Brain focus -sovellusta, jossa tehdään töitä 25 minuuttia, pidetään 5 min tauko ja jatketaan tällä vuorottelulla. Kyseessä on Pomodoro-tekniikka. 25 minuutin välein pidetyt tauot hyödynnän keittämällä teetä, käymällä vessassa, tyhjentämällä tiskaria. Hyvä puoli tässä tekniikassa on se, että tauoille ”herätetään”, eli ei vahingossakaan jumitu paikoilleen tuntikausiksi.
  • 11:35  Lounastauko
  • 12:30 Takaisin töiden pariin, jatkaen Pomodoro-tekniikalla.
  • 17:00 vasta nyt läppäri kiinni.
  • 17–18:00 ruokailua ja sekalaista kodinhoitoa
  • 18–19:00 oman talouden hallintaa, eli raha-asioita ja budjetteja.
  • 19–20:30 IG Stories – pitkän tarinan teko omaan feediin (huh mikä aikasyöppö!)
  • 20:30 telkkaria ja omaa blogia
  • 21:00 Ensitreffit alttarilla telkkarista
  • 22:30 kohti iltatoimia, podcastia sängyssä
  • 23:00 nukkumaan

😴Uniaika 7:20 😴

lounasta

Keskiviikko
  • Herätys 6:20. Myös tänään etäpäivä.
  • Sängystä ylös 7:20. Aamujutut tuttuun tapaan.
  • 8:00 töiden aloitus
  • 12:00–12:30 lounastauko
  • 15:30 asti töitä
  • 15:30 pyörällä kaupungille
  • 16:00–17:30 ystävän kanssa kahvilla
  • 17:30 kaupassa ja postissa käynti
  • 18:15 kotona
  • 18:45–19:30 iltakävelyllä toisen R:n kanssa
  • 19.30–22:30 omaa blogia, telkkaria, somea.
  • 22:30–23 iltatoimia ja nukkumaan

😴Uniaika 7:00 😴

Torstai
  • 6:00 Herätys
  • 6:40 Junalle
  • 7:00 junassa:  aamupalaa, Instagramia, laskujen maksua
  • 7:40 kävely töihin
  • 8:00 toimistolla. Töitä…
  • 11:45 lounaalle
  • 12:45 takaisin työn pariin
  • 17:00 asti töitä,  junalle.
  • 17:18–18 junassa Saloon
  • 18:00 kotiin ja illallista
  • I on meillä käymässä, klo 19 lähden viemään I:tä kotiin ja R:ää treeneihin
  • 19:45 takaisin kotona: blogia, iltapalaa
  • 21:30 R:n hakeminen treeneistä
  • 22:00 iltapalaa ja telkkaria
  • 23:00 nukkumaan

😴Uniaika 7:20 😴

Perjantai
  • 6:20 ylös ja aamurutiinit. Etäpäivä, mutta vien R:n töihin autolla, jotta saan auton päiväksi käyttöön.
  • 7:10 kotona, kuvien ottamista ulkona
  • 7:40 töiden pariin
  • töitätöitätöitä
  • 13:00 vasta nyt lounas
  • töitätöitätöitä
  • 17:00 töiden lopetus
  • 17:15 kauppaan ja kaupungille
  • 18:45 kotona. Telkkaria, blogia, ruokaa, loikoilua
  • 23:15 Haen toisen R:n saunaillasta
  • 23:30 Sohvaperunat Areenasta
  • n. 01:00 nukkumaan

😴Uniaika 8:30 😴

omenapiirakkaa

Lauantai
  • 9:30 herätys
  • 10:00 aamupala
  • 11:00 siivoilua
  • 12:00 omenapiirakan teko, ruoan laittoa, lounas
  • ..jotain.. 😃
  • 16:00–19:00 ulkovarastojen siivousta. Sain hullun siivousinspiraation!
  • 19:00 leffa ja olut.
  • 22:00 aivan poikki, nukkumaan.

😴Uniaika 10:00 😴

aamupalalla

Sunnuntai
  • 8:00  herätys
  • 9:00 aamupala
  • 10:15 autolla kohti Alastaroa
  • 11:30 Perillä
  • 12:00–15:00 perunamaalla ystävien ja perheen kesken
  • 15:00–17:30 vanhempien luona kylässä
  • 17:30-19 ajomatka takaisin kotiin
  • 19:00 telkkaria, Instaa, blogijuttuja, iltapalaa, suihkua
  • 22:30 nukkumaan

Nämä luettuani oivalsin heti monta tärkeää asiaa:

  • Viikolla pitää nukkua  vähintään seitsemän tuntia, jotta viikonloppuna ei olisi niin poikki tai aamut venyisi kovin pitkiksi. Toisaalta nautin siitä, jos aamulla saa nukkua kuuden sijaan vaikka kahdeksaan, mutta jos nukkuu ysiin tai pidempään, tulee se fiilis, että vapaa-aika menee hukkaan. 🤔
  • Arkiaamut ovat mulla tosi kiireisiä, mutta mulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: aloittaa työt myöhemmin (mitä en halua) tai nousta puoli kuudelta aamulla (mitä en halua). Hah… Kiireisiä aamuja voi helpottaa sillä, että pakkaa laukun jo illalla, valitsee tulevan päivän vaatteet valmiiksi jo illalla, ja voisihan sen aamupalankin tehdä jo illalla valmiiksi. Tämän voisi yrittää ottaa tavaksi.
  • Joka päivä pitäisi ulkoilla, ihan joka päivä. Varsinkin silloin kuin tekee etäpäivän. Ulkoilu puolison kanssa on samalla myös sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa: sen aikana voi käydä päivän kuulumiset läpi, ja ainakin tulee oltua ilman niitä puhelimia.
  • Junassa matkustaminen on hyvää aikaa Netflixille, YouTubelle ja muulle vastaavalle, podcastit taas loistavia kävelymatkojen lisäksi arkiaskareiden teossa tai automatkoilla kuunneltavaksi.
  • Ylläri ylläri: kännykkä pitäisi laskea useammin pöydälle. Älylaitteet ovat ehdottomasti suurin aikasyöppöni. Pitäisi myös tehdä periaatepäätös, etten ota puhelinta ollenkaan sängyn lähettyville – silloin sitä ei tulisi katsottua viimeiseksi illalla ja ekaksi aamulla. Mulla ei useimmiten ole edes herätystä puhelimessa, koska mun mies on meidän herätysvastaava. 🙈Ehkä joku vieroitushoito olisi muutenkin paikallaan. En pidä itseäni ihan pahimpana puhelinaddiktina, mutta käytän sitä omasta mielestäni silti liikaa, kun parempaakin tekemistä olisi.
  • Mulle telkkariin ja Netflixiin käytetty aika on ihan ok, kunhan niihinkään ei mene ihan tuhottomasti aikaa. Jos mulla on vapaa viikonloppu, kuulostaa neljän tunnin sarjamaratoni ihanalta ajatukselta. 😃Arkisin vaan pitäisi tehdä kaikkea muutakin, joten silloin sen tulisi pysyä 1-2 tunnissa.
  • En pidä erityisemmin ruoanlaitosta, siksi ruoanvalmistus pari kertaa viikossa on sopivin vaihtoehto. Toisaalta myös ruoanlaitossa voi yhdistää kaksi asiaa yhteen: yhteisen ajan puolison kanssa ja ruoanvalmistuksen.  Kunhan ei ala tappelemaan ruoanlaittotekniikoista. ☺️

illalla

Viikon ajan pidetty päiväkirja sai itseni ajattelemaan sitä, mitä oikeasti haluan tehdä, mitä asioita taas voisin vähentää ja mitä tulen tehneeksi ehkä vain rutiininomaisesti. Elän itse aika suunnitelmallisesti, eli aamulla ovesta lähtiessä tahdon tietää suurin piirtein mitä se päivä tuo tullessaan. Haluan myös arvioida, mihin aikaan olen takaisin kotona, sillä kotona vietetty aika on minulle tosi tärkeää palautumisen kannalta. Välimatkojen takia en yleensä mene edestakaisin Turku-Salo-väliä moneen kertaan päivän aikana, koska se ei ole ajankäytön kannalta kovin järkevää.

Ajankäytön päiväkirja sai myös pohtimaan, millaisilla pienillä muutoksilla voin vaikuttaa arjen sujuvuuteen ja siihen, mikä on ehkä vain rutiiniksi muodostunut tapa. Esimerkiksi arkiaamujen osalta voin helpottaa kiirettä tekemällä asioita mahdollisimman valmiiksi jo illalla. Puhelimen käyttöä voin vähentää jättämällä sen illaksi olohuoneeseen yöpöydän sijaan.

Suunnitelmallisuuden vuoksi itselleni sopii mainiosti myös erilaisten listojen teko: kun teen to do -listan jokaisen työaamun aluksi, miksen voisi tehdä sellaista myös vapaa-ajalle? Tässä on toki tärkeää muistaa, että vapaa-ajalle pitää jättää myös niitä vapaita hetkiä, jottei arjesta tule pelkkää suorittamista. Lista voi olla kuitenkin vaikka viikkokohtainen, eli päättää sunnuntaina, mitä asioita haluaa seuraavan viikon aikana saada aikaiseksi. Se voi olla mitä tahansa parturin varaamisesta imurointiin, pyykinpesuun, ystävälle soittamiseen tai parisuhdeajan järjestämiseen. Jos viikkolistalle kertyy vaikkapa seitsemän asiaa, voi niistä valita joka päivälle yhden – ja aloittaa siitä mahdollisesti epämieluisammasta, jotta se on heti pois viikkojärjestyksestä.

Elämä on liian lyhyt siihen, että tekisimme vain rutiinin takia joitain sellaisia asioita päivästä toiseen, joita emme oikeasti halua tehdä.  Tottakai tietyt velvollisuudet ovat sellaisia, jotka on vain pakko hoitaa, mutta toisaalta elämään saattaa  sisältyä paljon sellaista juttuja, jota tekee vain tottumuksen vuoksi. Kannattaa siis tutkiskella itseään ja panna merkille, koska jokin asia tuntuu ikävältä, stressaavalta tai ahdistavalta, ja pohtia voisiko tuon tehtävän tehdä jollakin muulla tavalla.

perunapellolla

Itse huomasin viikon päätteeksi, miten rauhoittavaa ja rentouttavaa olikaan kyykkiä perunapellon laidalla kauniissa syysilmassa noukkimassa perunoita maasta. Ymmärsin entistä paremmin, että luonnossa vietetty aika ja omasta työstä täysin poikkeavat askareet ovat ensiarvoisen tärkeää vastapainoa. Oivallus itsestä voi piillä siis missä vain – vaikka perunapellolla.

Ihanaa sunnuntaita!

/Riikka

Vaateprojekti 332 – uusi kausi alkamassa, mitä opin?

 

Kesä-heinäkuun vaihteessa aloittamassani 332-projektissa on kääntymässä uusi lehti, sillä kaksi kuukautta on melkein kulunut, ja on aika päivittää vaaterekin sisältö. Kaksi kuukautta sitten valitsin kaikkien olemassaolevien vaatteideni joukosta 33 vaatetta, ja loput pakkasin isoon pahvilaatikkoon. Tästä linkistä pääset lukemaan vaateprojektin 332 ensimmäisestä osasta.

Miten projektini on sujunut tähän asti? Kivasti! Olen jopa yllättynyt siitä, kuinka paljon 33 vaatteen kokonaisuus on helpottanut arjen vaatepähkäilyjä ja erityisesti sitä, ettei kotiin kerry enää aivan niin helposti epämääräisiä vaatekasoja. Ja jos kertyykin, takaisin ruotuun pääsee helposti. Olen myös ihminen, joka pukee vaikeuksitta samat vaatteet päälle parinakin päivänä peräkkäin eikä ainakaan jaksa aamuisin käyttää minuuttikaupalla aikaa miettien minkä vaatteen haluaisi sillä kertaa pukea päälleen. Tässäkin suhteessa 33 vaatteen valikoima sopii minulle erinomaisesti.

332_projekti_01

Pidän kaikkia 33 vaatetta vaaterekissä henkareissa. Koko vaatetarjonta on siis silmien edessä yhdellä vilkaisulla. Näiden vaatteiden lisäksi käytössä on toki alusvaatteet, treenivaatteet, asusteet sekä kaikki ulkovaatteet, joita ei ole laskettu mukaan. En laskenut 33 vaatteeseen myöskään niin sanottuja kotivaatteita, joita käytän aktiivisesti juuri kotona, mutten oikeastaan muualla.

Entä miten tämä projekti on vaikuttanut shoppailuun? Ei näköjään mitenkään, sillä ostan uusia vaatteita edelleen todella harvoin. Uusien vaatteiden joukossa on tasan yksi T-paita. Kapeampi valikoima ei siis houkuttanut kaupoille sen enempää kuin normaalistikaan. Toisaalta osasin nyt selkeämmin kaivata vaatevalikoimasta sellaisia vaatteita, jotka puuttuvat kokonaan, esimerkiksi yläosa yhdelle kivalle hameelle. Myös housuja minulla on muutamat liian vähän.

vaatekaappi01

Kuuma kesä teki sen, että alkuperäinen vaatevalikoima oli auttamattomasti väärä, se nimittäin sisälsi liian paljon pitkähihaista tai liian hiostavaa vaatetta. Jouduin siis tekemään joitakin vaihtureita niin, että otin mukaan esimerkiksi shortseja. Niitä käytinkin lopulta enemmän kuin kolmena viime kesänä yhteensä. Myös ohuet T-paidat ja topit sekä mekot olivat tänä kesänä kovassa käytössä. Vähälle käytölle jäi kaikki pitkähihaiset ja farkut.

syysvaatteet

Nyt syyskuun alkaessa varaudun siis syys-lokakuun vaatevalikoimaan: pitkät farkut, pitkähihaiset paidat, kerrospukeutuminen ja neuleet ovat jälleen tervetulleita. Kaikki shortsit, ohuet topit, suurin osa mekoista sekä ohuet housut joutavat pahvilaatikkoon. Marraskuussa lähdemme Mauritiukselle, ja hellevaatteet pitää joka tapauksessa kaivaa uudelleen esiin, siksi vaihdan vaatevalikoimaa ainakin toistaiseksi kahden kuukauden sykleissä. Se myös sopii paremmin Suomen vaihtelevaan ilmastoon. Syyskuun alku kun voi olla lämpötilaltaan aika erilainen kuin marraskuun loppu!

Syys-lokakuussa ajattelin kiinnittää enemmän huomiota vaatteiden monipuoliseen käyttöön, eli siihen että samoissa vaatteissa jumittamisen sijaan käyttäisin koko valikoiman hyödyksi. Henkareilla käyttämättöminä roikkuvat vaatteet ovat niitä kaikkein kalleimpia ja myös niitä, jotka vievät turhaan tilaa, jos niitä ei käytetä lainkaan. Jos jotakin vaatetta ei siis tule käytettyä kahden kuukauden aikana kertaakaan, kannattaa sen kierrätystä harkita.

henkarit

Laskin huvikseni , kuinka paljon 33 vaatetta voi kahden kuukauden aikana keskimäärin käyttää, olettaen ettei vaatteita vaihtele kesken päivän. Teoreettisesti laskettuna jokaisen vaatteen käyttökerta on vain 1,8 kertaa (61 päivää jaettuna vaatemäärällä). Tämä tosin on vähän ontuva laskukaava, koska suurin osa vaatteista on ylä- tai alaosia, eikä kukaan pue päälleen vain paitaa tai housuja. Valikoimasta housuja on kolmet, bleisereita tai neuletakkeja (sellaisia, joita ei voi yksinään käyttää) kolme, hameita kaksi, yläosia tai mekkoja loput. Käyttömäärissä lähemmäksi päästään siis jakamalla päivät pelkillä yläosilla (61 /25), jolloin yhden vaatteen käyttökerraksi saadaan 2,4. Tämä laskukaava kertoo karua faktaa siitä,  kuinka vähän ehdimme todellisuudessa käyttää vaatteitamme, päiviä kun on vuodessakin vain 365.  Ja tässä laskukaavassa vaatteiden määrä on vieläpä rajattu 33:een. Voisi olla aika mielenkiintoista tehdä tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kuinka paljon kutakin vaatetta tulee oikeasti käytettyä vaikkapa vuoden aikana.

332-projektin parhaat puolet ja oivallukset:

  • 332 säästää aikaa, kun kaikki käytettävät vaatteet ovat yhdessä ja samassa paikassa. Vaatekasoja ei kerry niin helposti, kun vaatteet ovat helposti hallittavissa. Rekistä löytyy vaatteelle aina vapaa henkari, kun rekissä säilyttää 33 henkaria. Aikaa säästyy, kun a) vaatteiden valintaan ei mene liikaa aikaa, b) vaatteiden ainaiseen järjestelyyn ei mene ylimääräistä aikaa ja c) myös vaatehuolto on selkeämpää.
  • Projektin myötä huomaa myös vaatevalikoimansa puutteet helpommin. Esimerkiksi sen, jos joihinkin tiettyihin housuihin ei ole olemassa sopivaa yläosaa tai toisinpäin.
  • 333:n kautta voi bongata myös täysin uusia vaateyhdistelmiä, joita ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi. Kun alaosia on vain muutamia, tulee harkinneeksi vaihtoehtoja monipuolisemmin.
  • Ihminen ei tarvitse kovin paljon vaatteita. Tärkeintä on, että niitä on joka vuodenaikaan ja sopivassa suhteessa keskenään: tarpeeksi housuja suhteessa yläosiin, tarpeeksi monikäyttöisiä yläosia suhteessa vaikkapa hameisiin, ja niin edelleen. Niin, ettei talvella tarvitse palella tai kesällä paahtua hengiltä.
  • Jos vaatteita on paljon, tai itse asiassa, vaikkei niitä edes olisi paljon, saa ne paremmin käyttöön, kun osan vaatteista sulkee kokonaan käytöstä muutaman kuukauden ajaksi. Kaikilla on ne omat suosikkivaatteensa, mutta kun ne laittaa tauolle, tulee puettua päälle välillä muutakin. Näin voi myös löytyä uusia lemppareita! Näin huomaa myös aika nopeasti, jos ei oikeastaan pidä jostakin vaatteesta lainkaan: se seilaa rekissä käyttämättömänä tai päätyy kerrasta toiseen pahvilaatikon pimeyteen. Tällaiset vaatekappaleet kannattaa laittaa pikimmiten kierrätykseen omaa vaatevarastoa tukkimasta.

Parin kuukauden kokeilun pohjalta voin suositella tätä lämpimästi kenelle vaan, joka haluaa selkiyttää oman vaatekaappinsa sisältöä. Annan mielelläni myös lisävinkkejä, saa lähestyä sähköpostilla tai laittamalla yksäriä Instassa.  ☺️

/Riikka

Projekti 333 – 33 vaatetta, joilla pärjään seuraavat kuukaudet

Vihdoin viime sunnuntaina toteutin pitkään pohdiskellun vaateinventaarion, ja otin samalla myös uuden haasteen vastaan – projektin 333. Tervetuloa yksinkertaisempi vaatevalikoima, hyvästi vaatekasat huoneen nurkassa!

Mikä projekti 333?

Osalle teistä project333 saattaa olla jo tuttu, törmäsin tähän itsekin  muutamia vuosia sitten lukiessani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia (hyvä kirja, suosittelen!). Kerrottakoon kuitenkin ihan alkuun mistä on kyse.

333-projektin ajatuksena on yksinkertaistaa vaatekaappia. Idea on hyvin simppeli: valitse 33 vaatetta, joita tulet käyttämään seuraavan kolmen kuukauden aikana. Loput vaatteista pakataan laatikkoon ja laitetaan varastoon pois silmistä, kunnes kolmen kuukauden päästä valikoit jälleen yhteensä 33 vaatetta, aina sen hetken mukainen vuodenaika huomioiden.

Projektista on monia versioita, mutta yleistä on, ettei 33 vaatteeseen lasketa mukaan alusvaatteita, urheiluvaatteita tai kotivaatteita. Projektin tarkoituksena on selkiyttää vaatteiden käyttöä ja huomata, ettei ympärilleen tarvitse kaappikaupalla vaatteita – päinvastoin pukeutuminen helpottuu, kun valinnanvaraa on vähemmän.

vaatekaapin_siivous

Toisin kuin ehkä monilla  tähän haasteeseen ryhtyvillä, minulla ei ole älytöntä määrää vaatteita. Karsin omiani reippaalla kädellä jo useampi vuosi sitten, kun kyllästyin katsomaan ylitsepursuavia vaatekasoja ja kulahtaneita nirunaruja. Silti löydän itseni usein puolipitoisten vaatekasojen edestä ja tilanteista, joissa mieluisaa päällepantavaa ei ole. Siksi haluan kokeilla mahdollisimman yksinkertaistettua vaatevalikoimaa, josta voi puolessa minuutissa valita päivän asun ja jossa vaatteet eivät jää nurkkiin lojumaan. Kun koko garderooppi roikkuu samassa rivissä, ei tarvitse kaivella kaappien perukoita tai katsoa vaihtoehtoja kahdesta-kolmesta eri paikasta.

Oikeastaan, se on projekti 332

Heti, kun päätin ryhtyä tähän kokeiluun, päätin myös typistää kokeilun 332:een, eli 33 vaatetta, mutta ajanjakso on vain kaksi kuukautta. Tämä siksi, että Suomessa sää vaihtuu yleensä selkeästi elo-syyskuun aikana, eli ne mekot, joita voin kenties heinäkuun helteillä käyttää, eivät ole sopivia vaihtoehtoja enää syyskuussa. Tai ainakaan sen varaan ei kannata luottaa. Siksi valitsen suosiolla kahden kuukauden aikajanan, ja jos tästä seuraa hyvää, vol. 2 seuraa syys-lokakuussa. Marraskuussa pitää joka tapauksessa kaivaa kesävaatteet uudelleen esiin Mauritiusta varten. 😍

Oma versioni projektista

Aloitan oman 332 projektini nössöilyversiolla, jossa 33 vaatekappaleeseen ei lasketa koruja, huiveja tai muita asusteita, kenkiä, takkeja, urheilu- tai kotivaatteita. Myös kaikki alusvaatteet ovat poissa laskuista, samoin aluspaidat ja muut vastaavat vaatekappaleet. Pelkästään näillä vaatteilla kun ei kuitenkaan varsinaisesti voi pukea itseään ihmisten ilmoille. Enkä muutenkaan halua hypätä heti syvään päähän tässä kokeilussa, siksi aloitan itselle sopivalla tasolla. ☺️

henkarit

Kuten sanottu, en omista erityisen laajaa vaatekaappia muutenkaan, mutta tässä yhteydessä oli hauska laskeskella myös pahvilaatikkoon piilotettavat vaatekappaleet. Niitä oli suurinpiirtein toiset 30. En siis tosiaan ole vaatehamsteri enää! Vaatteiden kokonaismäärä väheni vielä entisestään, kun omia vaatekappaleita läpikäydessäni heitin kirpparikassiin kaikki ne vaatteet, jotka eivät syystä tai toisesta päädy enää ikinä päälle. Ja se, joka ei ole viimeiseen puoleentoista vuoteen ollut päällä, tuskin tulee sitä olemaan jatkossakaan. Juhlatamineita lukuun ottamatta.

Miten valitsin vaatteet?

33 vaatteen valintaan kului sunnuntai-illasta noin kaksi tuntia aikaa. Koska en omista hillittömästi vaatteita, kahlattavaa ei ollut koko päiväksi tai useammaksi. Jos sinä omistat todella paljon vaatteita ja haluat kokeilla tätä projektia, suosittelen varaamaan projektin aloitukselle kokonaisen vapaapäivän, hyvää musiikkia ja maistuvat eväät. Tässä touhussa nimittäin saattaa vierähtää aikaa.

Aloitin vetämällä koko vaatekaappini sisällön maan tasalle. Kannattaa todella ottaa kaikki vaatteet esille samanaikaisesti (ne, jotka projektiin sisällyttää), silloin valintaa on huomattavasti helpompi tehdä. Aloitin sillä, että lajittelin eri vaateryhmät omiin pinoihinsa: colleget, T-paidat, topit, ohuet pitkähihaiset, neuleet, hameet, mekot, urheiluvaatteet, eräilyvaatteet, housut ja niin edelleen. Tässä yhteydessä on helppo myös oivaltaa se, jos vaatekaapissa on paljon keskenään samankaltaisia vaatteita. Melko huomaamatta sitä tulee nimittäin ostaneeksi samaa väriä, kuosia tai mallia. Nm. raitapaitoihin mieltynyt.

Sitten pitää vaan aloittaa valinta! Ekana kannattaa varata omat sesonkiin sopivat luottovaatteet, jotka pukee aina mielellään päälle. Toisaalta heti alkuun kannattaa syrjäyttää myös kaikki kauteen kertakaikkiaan sopimattomat vaatteet, kuten kesällä esimerkiksi lämpimät villapaidat. Sesongin mukaan voi valita myös muita teemoja, esimerkiksi itse pyrin välttämään kesällä liian tummia vaatteita ja suosimaan värejä.

vaaterekki

Kun selvimmät valinnat on tehty, kannattaa pohtia asukokonaisuuksia: jos valitset tietyn hameen, valitse samalla yksi tai kaksi yläosaa, jotka kiistatta sopivat yhteen tuon hameen kanssa. Jos sopivaa yläosaa ei löydy, kannattaa vaate laittaa syrjään (ja ehkä miettiä, millaisella lisällä vaatteelle voisi jatkossa olla käyttöä). Sanomattakin selvää, että mitä useamman vaatteen kanssa tietty vaate sopii yhteen, sitä parempi. Kannattaa myös pohtia läpi yleisimmät tilanteet, joissa tulevien kuukausien aikana tulee viettämään aikaansa: oletko töissä, vapaalla, edustamassa, joka päivä urheilemassa, joka toinen päivä joraamassa, viettämässä ranta-elämää? Joka ikistä tilannetta ei tietenkään voi tietää etukäteen, mutta ennakoida voi paljon.

Varmista myös, että 33 vaatteen joukossa on sopivassa suhteessa sekä ylä- että alaosia. Itse varasin rekkiin useamman mekon lämpimien säiden toivossa, yhden hameen, kahdet farkut, yhdet kangashousut, pari lämmintä paitaa ja ison liudan lyhythihaisia paitoja. Jää nähtäväksi, riittääkö näistä vaatteista puettavaa kaikkiin heinä-elokuun tilanteisiin.

En ole varastoon menneiden vaatteiden kanssa ehdoton: jos olen mielenhäiriössä pakannut jonkin oleellisen osan varastoon, voin vaihtaa sen tulevien kuukausien aikana toiseen. Pääasia, että vaatemäärä pysyy 33:ssa, eikä määrä salakavalasti nouse.

Mitä hyötyä?

No, mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on? Itselläni kyse on kolmen asian saavuttamisesta:

  1. Vähemmän epämääräisiä vaatekasoja selkänojilla
  2. Vähemmän aikaa ”mitä puen tänään päälleni” -pähkäilyihin
  3. Enemmän huomiota siihen, mitä oikeasti haluan tai haluaisin pukea päälleni: Mikä minulle sopii? Missä tunnen oloni paitsi mukavaksi, myös omasta mielestäni viehättäväksi?

Jos jokin arkistakin arkisempi asia minua risoo, niin se, että omat vaatteeni ovat hyvin usein lojumistilassa. Olen huono päivän päätteeksi asettelemaan niitä takaisin kaappiin omille paikoilleen, eikä vaatteille myöskään ole sitä ”vähän likaisten” vaatteiden paikkaa. Koko oma vaatesäilytyssysteemi on ontunut nykyisessä kodissamme, sillä tangot ja vaatekorit ovat vääränmallisia ja epäkäytännöllisiä säilytysominaisuuksiltaan. Nyt kun vaatteita on melko vähän, kaikki 33 vaatetta roikkuu irrallisessa vaaterekissä – ja rekissä on vain 33 henkaria. Mukaan ei voi siis vahingossa eksyä lisää vaatteita!

Alusvaatteet, kotivaatteet ja muut taas ovat omilla paikoillaan vetolaatikoissa tai -koreissa. Kun niitäkään ei ole liikaa, kaaosta ei pääse syntymään. Ainut asia, jonka laitoin liukuovikaapiston taakse tangolle roikkumaan, olivat juhlamekot, joita tarvitsen aniharvoin (reiluuden nimissä en laskenut niitäkään 33 vaatteeseen). Nyt vaatteiden sijoittelu PITÄISI siis olla mahdollisimman yksinkertaista. Joko vaate menee rekkiin tai sitten pyykkikoriin, ei lattialle tai sivupöydälle myttyyn.

Samalla kun kaikki 33 vaatetta roikkuvat rekissä, on vaateyhdistelmän tekeminen aamuisin niin helppoa kuin se voi olla. Eri yhdistelmiä on nopea vertailla, kun vaatteita ei ole siellä, täällä ja tuolla. Vaatteita ei myöskään ole niin ylenmäärin, että erilaisten yhdstelmien sovittelu veisi kohtuuttomasti aikaa. Rekissä ei roiku sesonkiin sopimattomia vaatteita tai muita hutivalintoja.

Kolmantena, ja itselleni ehdottoman tärkeänä motiivina pidän myös sitä, että soisin omistavani vaatekaapin, jossa on hyvännäköisiä vaatteita, jotka sopivat juuri minulle. Se on yllättävän vaikea tehtävä, varsinkin jos ei erityisesti rakasta vaatekaupoissa ja sovituskopeissa hengailuaa.

Samalla kun päätin kokeilla projektia 332, päätin myös pukea päälleni vuorotellen näitä kaikkia 33 vaatetta, jotta tietäisin, ovatko ne säilyttämisen arvoisia (= hyvännäköisiä päälläni). Useinhan vaatetangossa roikkuu kuukaudesta toiseen myös niitä vaatteita, joita ei oikeastaan ikinä pidä. Uskon, että tässä projektissa käyttämättömänä roikkuvat vaatekappaleet ovat hyvin nopeasti tiellä – ja hyvä niin. Jos jokin vaate ei ole syystä tai toisesta sopiva, saa se lähteä, ja tilalle valitaan jotakin muuta. 33 vaatteen valikoima pakottaa myös pohtimaan, onko vaatekaapissa jotain sellaisia todellisia puutteita, joille huomaa olevan jatkuvaa tarvetta. Silloin sellaisen hankkimiselle on paremmat perusteet kuin heräteostoksille.

En siis ole 332 projektini aikana ostolakossa, joskin pyrin pohtimaan ostoksia entistä tarkemmin: yhden uuden vaatekappaleen rekkiin ostaminen tarkoittaa yhden vanhan siirtymistä varastolaatikkoon.

Tiedostan sen, että minusta ei tule ikinä superminimalistista pukeutujaa. Vaikka luottovaatteita voi löytää, on ihminen vaihtelunhaluinen. Siksi tahtotilana onkin löytää vain tiettyjä vaatekappaleita, jotka hyvällä tuurilla ovat vaatekaapissa seuraavat kymmenen vuotta (nahkakengät, trenssi, ryhdikäs paitapusero). Muita vaatteita annan itselleni luvan  ostaa kohtuudella silloin, kun se hyvältä tuntuu. Ja jos määrä pysyy 33:ssa, voi kai jo hyvillä mielin sanoa olevansa vaatteiden kohtuukäyttäjä.

/Riikka

(Yllättävän) rentouttavaa puuhaa – palapelit

 

Arjen keskelle on mukava löytää välillä jotakin rentouttavaa, uutta puuhaa. Vähän yllättäen löysin tällaisen, vuosia sitten unohduksiin jääneen ”harrastuksen” palapelien rakentamisesta. Onnistuin koukuttamaan tämän puuhan pariin paitsi itseni, myös toisen R:n.

Rakensin palapelejä paljon nuorena, mutta jossain vaiheessa niiden tekeminen jäi kokonaan. Yhdistän palapelin rakentamiseen erityisesti joulun ajan, sillä usein joku perheenjäsenistä sai palapelin, tai sellainen tuli joulupukilta koko perheen yhteiseksi joulunajan puuhaksi. Lasten palapelejä tuli tietysti tehtyä yhä uudelleen ja uudelleen (suosikkini oli My Little Pony), mutta vähän isompana rakensin yhdessä äidin kanssa yhden jos toisenkin 1000 palan palapelin.

20180131_200212_HDR

Joulupukki ei tuonut viime jouluna aikuisten palapeliä, mutta lasten version bonuslapselle. Siitä se ajatus sitten lähti. Kirjakaupasta löytyi ”sopivan haastava” 2000 palan Las Vegas, jossa riittikin pähkinää purtavaksi koko tammikuun ajaksi. Palapeliä ei tullut suinkaan tehtyä joka päivä, vaan sopivissa väleissä silloin kun ehti. Erityisen palauttavaa se oli sellaisina päivinä kun pää oli ollut koetuksella pitkän työpäivän ajan – päätä tämäkin vaatii, mutta ihan eri tavalla. Otollisin aika palapelin tekemiseen oli silti viikonloppujen valoisat ajat, sillä keinovalossa värisävyjen tiirailu oli vähän turhauttavaa.

palapelin_kokoaminen

Las Vegas saatiin valmiiksi eilen, ja tänään käytiin ostamassa Forum Romanum – jonkinlainen koukku näiden tekemiseen siis kehittyi. Palapelien tekeminen on käsittääkseni aikuisiälläkin yhdistettävissä aivojumppaan samaan tapaan kuin esimerkiksi ristikot, mutta voi palapeleihin yhdistää myös nykyaikaan jopa eksoottisen piirteen: tätä on mahdoton tehdä nopeasti. Vastausta ei voi (kai?!) hakea Googlesta tai YouTubesta, vaan on pakko keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan. Pysyä paikoillaan ja sovittaa paloja kärsivällisesti paikoilleen. Ihan tervetullutta vaihtelua, aikuisillekin. Niskat palapelejä tekemällä voi toki silti saada jumiin, joten palastelun pariin kannattaa syventyä korkeintaan tunniksi kerrallaan. Suosittelen! 👍🏼

/Riikka

20180203_124959_HDR