Aihearkisto: Siivous

Kevät tulee: omakotitalon pihakivetyksen puhdistus

Kirjoitin otsikkoon, että kevää TULEE, koska kuten koko pääsiäisen, on tänään ollut ulkona vain muutama aste lämmintä ja pihalla vietetyn päivän kuluessa satoi lunta ainakin kaksi kertaa. Kevät ei siis vielä ole, mutta tulee, aivan varmasti tulee. Onneksi aurinko paistoi lähes koko päivän!

pihalaatoituksen_puhdistus10

Tosiaan, koko toinen pääsiäispäivä kului tänään omalla pihalla puuhaten, kun aloitimme pihakivetyksen puhdistuksen. Talomme pihalla on itse asiassa todella paljon kivetystä – sitä on paitsi etupihan sisäänkäynnille vievällä reitillä, myös leveällä ”autokaistalla” kohti autotallia ja takapihalla mm. polkuna kohti toista piharakennusta. Karkeasti ottaen pihalla on enemmän kivetystä kuin ruohikkoa.

pihalaatoituksen_puhdistus02

Uskon, että pihakivetys on pääosin helppohoitoinen, sillä hoito tarkoittaa yhtä kuin puhdistusta ja talvisin hiekoitusta. Oikeastaan vasta nyt kevään kynnyksellä kivetyksen kuntoa tuli tarkastelluksi tarkemmin, ja sieltähän se laatoituksen vitsaus paljastui: sammalta, sammalta, sammalta.

pihalaatoituksen_puhdistus09

pihalaatoituksen_puhdistus01

Vaikea sanoa, kuinka ahkerasti edelliset asukkaat ovat kivetystä huoltaneet, mutta todella toivon, ettei tänään tehty urakka ole edessä joka kevät. ;) Kivetysten läpi oli puskenut todella paljon sammalta, joskin ei juuri ollenkaan rasittavaa heinää, joka on henkilökohtainen inhokkini ja tuplasti vaikeampaa irrottaa. Luulen, että laatoituksen alle onkin aikoinaan laitettu jonkinlainen suojaverkko, mutta sammalten kasvuun sekään ei näköjään ole auttanut. Sammal tuntuu sikiävän pihalaatoissa ja kaikkialla pihalla kuin itsestään: nyt pesun jälkeen pitäisikin miettiä, että miten sammalten kasvua voisi estää tai ainakin hidastaa jatkossa. Onko muilla kokemuksia?

pihalaatoituksen_puhdistus03

pihalaatoituksen_puhdistus07

Tänään työnjako oli käytännössä se, että mä kaivoin sammalta laattojen välistä istutuslapion kanssa (puutarhatyökalujen hankkiminen on vielä vähän vaiheessa…) ja toinen R pesi laattoja painepesurin kanssa. Saimme putsattua takapihan kivetyksen lähes kokonaan, käytännössä noin puolet koko laatoituksesta – kuuden tunnin aikana! Pesu on siis todella aikaavievää puuhaa, ainakin kun sammalta on paljon, ja kaikki laatat käy huolellisesti läpi. Onneksi tuo toinen puolikas laatoista on tosiaan paremmassa kunnossa. Käytännössä ne laatat, joissa ajellaan autolla ja joissa ei ole ole nurmikkoa vieressä, ovat säilyneet huomattavasti siistimmässä kunnossa.

pihalaatoituksen_puhdistus12

pihalaatoituksen_puhdistus04

pihalaatoituksen_puhdistus05

Vinkit pihalaatoituksen puhdistukseen:

  • Jos käytät painepesuria (suosittelen), pue päälle huonot vaatteet ja suojalasit. Pehmennyt sammal ja pihalaattojen välistä irtoava moska tekevät hommasta erittäin suttuista.
  • Varaudu, että siivoukseen kuluu aikaa useita tunteja. Itsekin ajattelin, että homma olisi tehty kahdessa tunnissa, mutta toisin kävi…
  • Istutuslapio on ihan ok laattojen välien puhdistukseen, mutta vieläkin kätevämpi voisi olla sellainen yksipiikkinen kuokka tai jokin vastaava. En tiedä, myydäänkö sellaisia?
  • Jätteen määrä on uskomaton. Jos siis pihan välittömässä läheisyydessä ei ole paikkaa, jonne puutarhajätteen voi kipata, kannattaa suunnitella, minne tunkea useampi jätesäkillinen sammalta ja savista moskaa.

pihalaatoituksen_puhdistus08

laatat_puhtaana

Mikä on parasta oman pihan puunaamisessa? Näkee työnsä jäljen. Ihan pieni ero ennen ja jälkeen -kuvissa.  Ja tietysti pitää olla aika intsinä siitä, että se on ihan oma piha. Seuraavaksi kukkaostoksille! :)

/Riikka

506 ikkunaa

Ihana kevät tuo mukanaan aina myös ei-niin-ihanan ikkunoiden pesun.

Laskin tuossa taannoin talomme kaikki ikkunat. Niitä on yhteensä 18. Kun jokaisessa ikkunassa on neljä pintaa, tarkoittaa tämä yhteensä 72 pestävää ikkunaa, jonka lisäksi lasia on vielä neljässä ulko-ovessa ja muutamassa muussakin paikassa. Useimmissa ikkunoissa on lisäksi koristeristikoita, jotka lisäävät pesu-urakkaa entisestään.

506 ikkunaa
tässä talossa on kaikkiaan
Niitä puhtaaksi kai milloinkaan en saa.

Miljoonasateen sanoihin on nyt helppo samastua, vaikkei 506 ikkunaan ihan päästäkään.

Mutta tähän loppuu valitus! Ei tullut yllätyksenä, että omakotitalossa on paljon ikkunoita ja että niitä pitää joskus myös pestä. Yleisesti ottaen ikkunoista on pelkkää iloa, sillä ne tuovat valon sisälle taloon. Varsinkin kun niitä pesee silloin tällöin. Parempi siis paljon ikkunoita kuin pimeä tupa.

ikkunat02

Vaikka ikkunoiden pesu on aikaa vievää puuhaa, jaksaa toimeen ryhtyä, sillä armottoman (ja ihanan) kevätauringon valossa kirkkaat ikkunat näyttävät huomattavasti paremmilta kuin pölystä harmaina. Ikkunanpesussa ei oikeasti inspiroikaan mikään muu kuin siitä seuraava tulos. Sama juttu oikeastaan missä tahansa siivoamiseen liittyvässä keväisin; jo nyt tästä talosta, ja varsinkin talon pihalta on löytynyt yhtä jos toista puunattavaa, kun lumet ovat sulaneet ja kirkas valo paljastaa kaikki pienet ja isot ”viat”.

ikkunat03

Jaoin itse ikkunoiden pesun suosiolla muutamalle eri päivälle, sillä puuhaan saa upotettua yllättävän monta tuntia, varsinkin tällä ikkunamäärällä. Itse pesukin on leppoisampaa, kun ei huido lastan kanssa hulluna kokonaista päivää.

Onneksi ikkunoiden pesuun ei tarvitse valmistautua mitenkään erityisesti. Itse asiassa mitä vähemmän eri välineitä ja pesuainetta, sitä parempi. Ikkunoissa ei ole yleensä pinttynyttä likaa vaan silkkaa pölyä ja kenties sormenjälkiä (meillä tassunjälkiä), ja siksi paras pesuaine on tavallinen tiskiaine. Käytin itse tänä vuonna Kiilto suihkutettavaa versiota, joka oli itse asiassa kuin luotu ikkunoiden pesuun.Yksi suihkaisu ainetta per lasi, enempää ei tarvinnut. Ikkunoiden pesuun on olemassa tarkoitukseen erityisesti tehtyjä pesuaineita, mutta koska ikkunat pestään tässä talossa vain kerran vuodessa, en viitsi täyttää kaappeja harvoin käytettävillä aineilla.

Sopivan aineen lisäksi tarvitsee vain ikkunan avaimen, pari rättiä, hyvän lastan, ämpärin ja lämmintä vettä. Tuon lastan kanssa kannattaa olla tarkkana; huononmallisen lastan tai kuluneen kumiosan kanssa menee hermot, kun raitoja saa kuivailla uudelleen ja uudelleen. Suosittelen myös käyttämään pientä vesimäärää kerrallaan, koska vettä joutuu vaihtamaan melko usein. Ja vettä myös kannattaa vaihtaa usein, ettei likaista vettä vain siirrä ikkunasta toiseen.

kiilto_tiski

Ikkunoiden ristikkokohtien kuivaamiseen käytin lastan sijaan sanomalehtipaparia, koska niihin oma lasta ei yksinkertaisesti mahtunut. Muuten olen kyllä lastaihmisiä: helppoa, nopeaa ja yksinkertaista. Itse asiassa ristikkolaseihin on olemassa ainakin Sinillä myös ruutukuivain, jonka hankkimista pitää ensi kevättä ajatellen pohtia. Paperin kanssa kuivatessa kannattaa olla tarkkana karmien kanssa, ettei painomuste tartu niihin.

ikkunat01

Jos tuntuu siltä, että eihän ne omat ikkunat nyt NIIN likaiset ole, niin tässä näyte työmaalta. Onhan noissa nyt aivan mieletön ero. Valokin pääsee ihan eri tavalla sisään, kun ikkunoista on pesty vuoden pölykerros pois. Ja jos peseminen ei luonnistu, on aina olemassa myös pesupalvelut, joista saa kotitalousvähennystä. ;)

Kunnon kevätkelejä odotellessa,

/Riikka

Miten kynsilakka hävitetään ja muita kierrätysongelmia

Miten kynsilakka hävitetään oikeaoppisesti? Tai kaapin perukoille hylätty hiuslakkapullo? Entä steariini? Minne tyhjät patterit oikeasti kuuluisi viedä? Mitä tehdä vanhoille silmälaseille?

Jätteiden kierrätys herättää paljon kysymyksiä, vaikka kierrättäminen kuuluu meistä useimpien arkeen. Vain harva kehtaa enää myöntää kierrättävänsä pelkästään tyhjiä limupulloja kauppaan, mutta silti olen ainakin itse usein tilanteessa, jossa en tiedä, miten jokin jäte tulisi hävittää tai kierrättää.

Lajittelun haasteisiin vaikuttaa paitsi tietämättömyys, myös puskaradion kautta kulkevat vanhentuneet tiedot sekä epäselvät ohjeistukset. Liikkeellä on monenlaisia tulkintoja ja vääriä uskomuksia. Oman haasteensa tuo myös pirstaleinen kierrätysjärjestelmä: isoissa taloyhtiöissä on lähes aina omat kierrätyspisteensä, mutta omakotitalossa asuvan on otettava useimmiten auto alleen, jotta metallit, lasit ja pahvit saa toimitettua oikeaan osoitteeseen. Ja mistä tavallinen maallikko aina edes tietää, mitä materiaalia jokin jäte on ja miten se tulisi kierrättää?

Tätä kirjoitusta kirjoittamaan ryhtyessä mieleeni nousi nopeasti myös liuta muita kysymyksiä: Mitä tapahtuu niille jätteille, jotka viskaan sekajätteeseen? Poltetaanko ne? Kasvatanko kaatopaikkojen jätevuorta? Osaan kyllä lajitella melko sujuvasti, mutta jätteiden elämä sen jälkeen, kun ne on kerran heittänyt menemään, on pimennossa.

Kiinnostus jätteiden lajittelua kohtaan kumpuaa osaksi varmasti myös huonosta omastatunnosta: en nimittäin lajittele kaikkea minkä voisi, enkä aina kun voisi. Yksi loistava esimerkki sijoittuu muuttoaikaan. Siinä vaiheessa, kun suurin osa tavaroista on jo muuttokuormassa, on joka puolella jäljellä enää niitä epämääräisiä, hylättyjä tavarapinoja, joiden kohtalona on päätyä jätekuormaan. On palaneita hehkulamppuja, lähes tyhjiä maalipurkkeja, käytettyjä pattereita, vuosia vanhoja silmälaseja… Pitkän päivän kääntyessä iltaan on helppo kasata kaikki poloiset tavarat yhteen isoon jätesäkkiin, heittää säkki sekajätteeseen ja kurvata pihalta pois. Mutta mitä tämä tarkoittaa laajemmassa mittakaavassa jätehullon näkökulmasta?  Kuinka moni meistä todella tietää, mitä jätteelle tapahtuu sen jälkeen, kun roska-auto kippaa kuorman sisuksiinsa?

Kysyin asiaa suoraan oman kuntani jätehuollosta. Itse Salossa asuvana kuulun Lounais-Suomen Jätehuollon piiriin. Täältä sekajäte kulkee kaikkineen jätevoimaloihin poltettavaksi. Ei siis ainakaan kaatopaikalle, mikä on tietysti hyvä uutinen. Kysyin myös niistä jätteistä, jotka päätyvät virheellisesti sekajätteeseen, joko välinpitämättömyydestä tai tietämättömyydestä johtuen. Ympäristöneuvojan mukaan ”pienet määrät palamatonta materiaalia eivät haittaa jätevoimalan toimintaa”. 

Jätteistä eroon pääseminen on siis tehty helpoksi – ja juuri siksi kierrättäminen on helppo laiminlyödä. Houkutus iskeä se yksittäinen tavara sekajätteeseen on suuri, varsinkin jos oikea hävitystapa on hakusessa. Jos taas lähin  kierrätyspiste sijaitsee  kilometrien päässä, päätyvät monet helposti kierrätettävät tavarat juuri sinne, minne ne on helpoin viskata.

Mitä jos jätehuolto lakkautettaisiin?

Mietitäänpä kierrätystä hetki ajatusleikin kautta: kuvittele, että Suomessa lakkautetaan yhtäkkiä jätehuolto. Kerrostalojen pihoilla sijaitsevia jäteastioita ei enää ole, taajamissa keskitetysti olevat paperin-, metallin- ja lasinkeräykset häviävät kuin tuhka tuuleen. Talonnurkat ja kadut täyttyvät pikkuhiljaa jätekasoista. Mitä itse tekisit tuottamallesi jätteelle?

Itse kehittelin varmasti ensimmäiseksi kompostin, johon saa kaiken ruokajätteen (tässäpä tavoite kesälle 2017). Kerrostalossa asuessa se toki olisi ongelma, mutta ehkä aktiivisen taloyhtiön kesken saisi kehiteltyä jonkin pläntin tälle tarkoitukselle hädän hetkellä.

Seuraavaksi erottaisin jätteiden joukosta kaiken, minkä voi järjellisesti polttaa: paperit, kartongit, kaiken pahvisen. Jos pelataan sääntöjen mukaan, paperia ja kartonkeja ei saisi kotioloissa polttaa. Mutta jos lähdetään siitä, että kaikenlainen jätehuolto on lakkautettu, niin veikkaan että moni kaivaisi tässä kohdassa tulitikut esiin.

Okei, nyt on biojätteet ja palavat jutut poistettu jätekuormasta. Mitä jää jäljelle? Aika paljon: ruokapakkauksien muovia, hygieniatuotejätettä, säilykepurkkeja, tomaattikastikkeen lasipurkki, tyhjä hiuslakka, kynttilän jämät, vanhoja lääkkeitä, styroksia… Lista jätteestä on loputon.

Joku voisi tyrkätä koko höskän pihalle kasaksi ja heittää perään tulitikun, mutta parhaan toiveenkaan mukaan kaikki jäte ei yksinkertaisesti  kotikonstein pala. Sen lisäksi, että tiettyjen jätteiden polttaminen tuottaa paitsi myrkyllisiä kaasuja, aiheuttaa osa jätteestä myös räjähdysvaaran. Esimerkiksi aerosolipakkaukset, eli suomeksi sanottuna esimerkiksi hiuslakat ja suihkutettavat deodorantit, ovat käytännössä räjähteitä syttyessään.

Toisin sanoen: hukkuisimme pikkuhiljaa jätteiden alle.

Okei, onneksemme elämme sivistysvaltiossa, jossa jätehuolto on ja toimii. Ajatusleikin tarkoituksena oli kuitenkin ravistella pohtimaan sitä, miksi olisi niin tärkeää lajitella tietyt jätteet erikseen niille tarkoitettuihin pisteisiin ja sitä kautta vähentää sitä jätemäärää, jota ei voida hyödyntää uudelleen. Kierrätyksen perimmäisenä jalona ajatuksena on säästää luontoa, käyttää jo olemassaolevia materiaaleja uudelleen ja lopulta ylläpitää maapalloa asuttavassa kunnossa.

Jätteet palamaan –hyvä vai huono juttu?

Se ylijäävä, kierrätykseen kelpaamaton jäte herättää myös ristiriitaisia ajatuksia. Positiivista on se, että Tilastokeskuksen mukaan enää kymmenys yhdyskuntajätteestä päätyy kaatopaikalle. Reilussa kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon, sillä vielä vuonna 2003 kaatopaikalle ajautui yli puolet suomalaisten kotitalouksien jätteistä.

Nykyään suurin osa sekajätteestä ajautuu siis poltettavaksi. Ajatus siitä, että pitkälle kehittyneet jätteenpolttolaitokset pystyvät prosessoimaan jätettä paremmin kuin ikinä, kuulostaa hyvältä jutulta – mutta valitettavasti uskon sen vähentävän ihmisten kierrätysinnokkuutta. Jätteiden polttamisesta syntyy kyllä energiaa, mutta materiaalien kierrätys jatkokäyttöön vähentyy, kun syntyy illuusio jätteiden helposta katoamisesta.

Yksi tärkeä pointti on tiedostaa sekin, että ostamistamme tuotteista tulee jätettä paljon ennen kuin ne päätyvät lopputuotteeksi, tavaroiksi joita me kuluttajat ostamme. Yksi tehokkaimmista keinoista vähentää tuotettua jätettä onkin siis ostaa vain tarpeeseen – elintarvikkeista lähtien.

Jätehuolto vaihtelee asuinkunnittain

Suomessa jätteistä huolehtiminen on kunnan vastuulla. Toki Suomessa on jätelaki, johon toiminnan tulee perustua (tervetuloa nukahtamaan Ympäristöministeriön sivulle…), mutta  joka kunnassa on omat jätehuoltomääräyksensä.  Kunnallinen jätehuolto kilpailuttaa ensin yksityisiä jäteyhtiöitä, joiden kautta jätteiden kuljettaminen ja käsittely lopulta hoidetaan. Johtopäätös: kuntien jätehuolloissa, kuten toteutustavoissa ja jätehuollon maksuissa on selviä eroja. Kaikissa kunnissa haja-asutusalueella ei ole erikseen esimerkiksi  biojätekeräystä, koska hyötysuhdetta pitkien kuljetusmatkojen jälkeen ei koeta merkittäväksi. Kuningaskuluttajan artikkelista selviää, että biojätteen keräyksessä on Suomessa hyvinkin paljon erilaisia käytäntöjä.

Kannattaa tutustua oman kunnan kierrätysjärjestelmään ja opiskella, mitä kaikkea omassa kotipaikassa voi helposti kierrättää. Toisissa kunnissa jätehuollossa on päästy toisia kuntia edemmäs, esimerkiksi pirkanmaalainen jätehuoltomalli kilpaili viime vuonna kansainvälisestä kaupunkikehityspalkinnosta. Jos taas oman kunnan kierrätysjärjestelyt alkavat ketuttamaan, niin aina voi esittää kehitysehdotuksia.

Miten nämä kierrätetään?

Keräsin loppuun vielä yleisimpiä jätteitä, joiden kierrätystä tai hävittämistä olen itse joutunut googlettamaan. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa tallentaa kirjanmerkkeihin Lounais-Suomen Jätehuollon ylläpitämä Jätteiden ABC, josta on kätevä tarkistaa lajitteluohjeita. Lähimpien jätepisteiden sijainnit löytää osoitteesta Kierrätys.info.

Kynsilakka

Vaikka kynsilakka on helppo kategorisoida yhdeksi meikiksi toisten joukossa, kannattaa pikemminkin suhtautua näihin kynsien kaunistajiin paino sanalla LAKKA. Helposti syttyvät tuotteet ovat ongelmajätettä, joita kutsutaan nykyään vaarallisiksi jätteiksi. Tyhjä tai täysin kuivunut kynsilakkapullo on sekajätettä (ja me naisethan tiedämme, kuinka helppo kynsilakka on käyttää aivan loppuun, eikö?).

Puolityhjä hiuslakka

Sama tuomio. Tuotetta vielä sisältävä hölskyvä pullo lajitellaan vaarallisiin jätteisiin. Jos pakkaus taas on täysin tyhjä, se kelpaa metallijätteeksi. Helpommalla siis pääsee, kun käyttää ne huonotkin tökötit vaikka väkisin loppuun asti ;)

Hajuvesi

Tyhjä hajuvesipullo on sekajätettä, jopa lasipullo. Nämä eivät sovellu sekajätteeseen, koska niissä käytetty lasi on liimalasia, jota ei voi kierrättää (Kyllä, kierrätys on täynnä kompia). Jos pullossa on tuotetta jäljellä, menee tämäkin vaarallisiin jätteisiin.

Uuden vuoden tinat

Tämä tuli ainakin itselle yllätyksenä: lyijyn takia tinat kuuluvat vaarallisten jätteiden keräykseen. Sehän näyttää ihan tavalliselta metallilta…

Tyhjä alumiininen einesrasia

Metallinkeräykseen. Jos enin osa on metallia, niin sinne vaan. Kannattaa huuhtaista ensin.

Kynttilän jämät, steariini

Tuikkukynttilän kuoret metallijätteisiin, steariini sekajätteeseen.

Tyhjentyneet paristot ja akut

Tiesitkö, että paristoja ja pienakkuja myyvät kaupat ovat velvollisia ottamaan myös tyhjentyneitä vastaan? Kelpaavat myös jäteasemille vaarallisena jätteenä. Joskus 15 vuotta sitten ku asuin Yo-kylässä, kadunvarsissa oli erillisiä patterinkeräyspisteitä, onkohan niitä enää missään?

Vanhat silmälasit

Optikkoliikkeet ottavat vanhoja silmälaseja vastaan. Laseja kerätään kehitysmaihin niitä tarvitseville. Ei siis kannata heittää roskiin poltettavaksi, vaikka silmälasit sekajätteeksi periaatteessa kelpaavatkin.

Styrox

Hämärä aine ainakin itselle. Kuitenkin sekajätettä.

Lasinen kosmetiikkapakkaus (meikkivoide, deodorantti…)

Kuten jo hajuveden kohdalla kävi ilmi, kosmetiikkatuotteissa käytetään jotakin ihme liimalasia, joka ei sovellu lasinkeräykseen. Eli nämä sekajätteeseen! Aika monta hutia tullut itse tehtyä näiden suhteen…

Hehkulamput, halogeenit, ledit, loisteputket…

Yksi inhottavimmista jätelajeista, vanhat lamput! Kuka näitä jaksaa muistaa?! No, tässä muistilista:

Hehkulamput (ne ”tavalliset”, vanhanaikaiset ja lyhytikäiset lamput, joiden ostamista kannattaa välttää): sekajätettä.

Halogeenilamput (se hehkulamppua muistuttava): Sekajätettä tämäkin.

Energiansäästölamput (ne, joissa on usein se sellainen korkkiruuvin tai U:n mallinen pää): Päivittäistavarakaupoissa on kuulemma keräyspisteitä. Itse kierrättäen lajitellaan sähkölaitteisiin.

Loisteputket (ainut lamppu, jonka nimi kertoo millaisesta lampusta on kyse): Lajitellaan sähkölaitteisiin.

LED-valot (ekana tulee mieleen pienet spotit katonrajassa, mutta näitä on nykyään kyllä ihan kaikennäköisiä): Lajitellaan sähkölaitteisiin.

Aiheeseen liittyen vielä yksi bonus, ihana ysärituote, eli laavalamppu: näiden kupuosa on vaarallista jätettä, koska se sisältää erilaisia liuottimia. Muun osan voi kierrättää  sähkölaitteena.

Huom. Lamppuihin liittyen eri sivuilla oli ristiriitaista tietoa siitä, kuuluvatko ne sähkölaitteisiin vai vaaralliseen jätteeseen.

Jäikö listasta uupumaan vielä jokin mieltä askarruttava jäte? Kurkkaa Kierrättämisen ABC:stä! Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa kierrättämiseen liittyen.

/Riikka

Järjestelijän paljastukset, osa 3: koristeet, härpäkkeet ja tilpehöörit

Mitä tavaroita kaikkien koteihin kertyy kaikkein herkimmin? Mitä ihmiset yleensä tuovat lahjaksi? Mitä kirjahyllyt ja laatikostot usein ovat pullollaan? Koriste-esineitä, erilaisia härpäkkeitä ja tilpehöörejä. Kaikkea Mariskooleista tuikkuihin ja Kanariansaarten matkamuistosta viisi vuotta vanhoihin joulukortteihin. Katosta roikkuvia enkelikoristeita. Pyykkipoikia, joihin voi ripustaa pyyhkeen.

Härpäke on kaikista kodin tavaroista se vaikein, koska sitä kertyy nurkkiin erittäin salakavalasti. Varsinkin naisilla. Jokin esteettisesti kaunis saattaa hypätä silmiin kaupassa aivan hetken mielijohteesta ja sitten se onkin jo aivan pakko saada kotia kaunistamaan.

Kuten jo aiemmissa järjestelypostauksissa kerroinkin, olen aina ollut kova keräilemään tavaraa, mutta toisaalta olen jo pitkään inhonnut kaikkea koristetavaraa. En voi sietää tavaroita, joilla ei ole selvää funktiota. Siksi esimerkiksi posliinikoristeet ja juuri ne pyykkipojalla ripustettavat pyyhkeet ovat saaneet melkein repimään hiuksia päästä. Miksi ihmeessä pyyhe, jossa oletuksena on jo valmiiksi jokin ripustin, tarvitsisi vielä välikappaleeksi ankkakuviolla koristellun pyykkipojan? En ymmärrä.

Toisaalta muutamilla koristeilla on oma paikkansa kotona. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa olevasta puulinnusta en luopuisi kuuna päivänä. Mutta se ei olekaan mikä tahansa koriste, vaan puulintu, joka on välillä rinta rottingilla, toisinaan pää painuksissa. Linnulla on irrotettava pää, ja se on oikeasti mulle tärkeä. Ei sen takia, että sen pää irtoaa, vaan sen takia, että se voi myötäelää mun kanssa. Ja onhan se nyt muutenkin aika sympaattinen.

puulintu

Toiset ihmiset rakastavat tavarapaljouden keskellä elämistä, minä taas yritän päästä koko ajan kaikesta mahdollisesta ylimääräisestä eroon.  Tavaran karsiminen tulee taas pian ajankohtaiseksi, sillä olen jälleen muuttamassa, tällä kertaa hyvin paljon nykyistä pienempään asuntoon. Tavaraa ei kannatakaan raahata perässä väkisin, vaan pistää ennemmin hyvä kiertämään sinne missä sitä tarvitaan.

Jos edessä on suursiivous tai vaikkapa juuri se muutto, ja tavaran karsiminen on toiveissa, kannattaa urakalle varata kunnolla aikaa. Kiireessä tehty siivous ei toimi ainakaan itsellä, koska silloin laitan ”paniikissa” kaiken turhankin ennemmin varastoon kuin kierrätykseen. Mieti siis ihan rauhassa. Jos et muista, milloin jostakin tavarasta olisi viimeksi ollut hyötyä tai iloa, laita se pois. Hyöty ei siis tarvitse olla konkreettinen: eihän tuo puulintukaan mitään saa aikaiseksi, mutta siitä tulee hyvä mieli. Funktio selvä!

pöytälaatikko

Pahimpia ovat tällaiset lipastolaatikot, sillä ne ovat oikeita magneetteja keräämään sisäänsä kaikenlaista tilpehööriä. Nyt näyttää aika hyvältä, mutta usein ei todellakaan näytä. Lykkään tähän laatikkoon erittäin helposti kaiken ylimääräisen pois silmistä, tavaroita, lippuja ja lappuja ”joihin voin sitten myöhemmin palata”. Uggh…

Kannattaa silti hankkia erilaisia laatikoita ja lokerikkoja, joihin pikkutavarat voi lajitella. Pelkkä lipaston laatikko on aika nopeasti yksi sekasotku. Toinen juttu on paperi ja erinäiset asiakirjat. Digitaalisena aikakautena voi aika hyvin luottaa siihen, että melkein kaikki löytyy jostain tietokannasta sähköisessä muodossa. Viisi, viisitoista tai viisikymmentä vuotta vanhoja laskumappeja ei lähinnä kukaan halua katsella ”sitten joskus”.

kotona

Omasta mielestä koti vähällä mutta kivalla tavaramäärällä on paras koti. Sellaisessa ei muuten yleensä ole mikään edes hukassa. Ja silloin kun mikään ei ole hukassa, ei tarvitse menettää hermojaan niin usein.

Yritän päästä muuttolaatikkopuuhiin mahdollisimman pian, jotta ehdin sitten katsomaan joka ikistä tavaraa silmästä silmään ja kysymään itseltäni, että tarvitsenko todella. Tuskin tarvitsen.