Aihearkisto: Hyvinvointi

Miksi uuden oppiminen on tärkeää – aikuisenakin

Muistatko, milloin olisit viimeksi oppinut  jotakin uutta? Jotakin, joka ei liity uuden ohjelmiston haltuunottoon työpaikalla tai verotuspäätöksen korjaamiseen? Jotakin, mitä olet oma-aloitteisesti innostunut kokeilemaan?

Olen miettinyt viime aikoina paljon oppimista. Uuden oppiminen ei enää aikuisena ole itsestään selvää, sillä iso osa arjestamme koostuu suorittamisesta tai rutiineista. Ei uusien tai houkuttelevien, vaan välttämättömien ja tavanomaisten asioiden tekemisestä.

kukkia05

Miksi oppiminen kannattaisi kuitenkin pitää mukana elämässä aikuisenakin? Koska uuden oppiminen synnyttää iloa ja onnistumisen tunnetta. Usein se vaatii myös sisua ja rohkeutta epäonnistua, mutta lopulta oppiminen tuntuu hyvältä.

Oppimisen ilon näkee helposti, kun seuraa hetken sivusta pientä lasta. Mitä nuorempi, sitä enemmän intoa. Pelkkä omasta suusta muodostuva ääni tai omien käsien heiluttaminen herättää iloista kikatusta. Mietipä aikuista, joka pyörän päälle noustessaan hihkuisi innoissaan, että jes, taas osasin nousta pyörän päälle ja polkaista.

Noh, pyörää eikä pyöräilemistäkään kannata uudestaan keksiä, mutta omaehtoinen oppimisen ilo sävähdyttää takuulla meistä ketä tahansa. Se vain helposti mielletään seikaksi, joka liittyy vahvasti lapsuuteen ja nuoruuteen: pieni lapsi oppii joka päivä, koululainen koko oppivelvollisuuden ajan, monet meistä vielä vuosia sen jälkeen opintojen parissa. Entä sen jälkeen? Aikuisuuden ja vastuunoton rajamailla uuden oppiminen saattaa yksinkertaisesti unohtua. Ja toisaalta: mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä enemmän tietää (tai on tietävinään) asioista, ja monella meistä saattaa olla se fiilis, että mikään ei tunnu enää miltään. Kaikki on jo nähty. Harvemmin asian laita kuitenkaan on niin. Ehkä osittain juuri tuon harhakuvan vuoksi, että kuvittelen tietäväni yhtä jos toista, huomaan suhtautuvani elämään usein yhä kyynisemmin, ja se jos mikä on pelottavaa.

Voisivatko nämä tunteet johtua osittain siitä, että tyydymme suorittamaan arkea ilman uuden oppimista ja sen mukanaan tuomia ärsykkeitä?

kirjastossa01

Elämä ei meistä useimmilla ole parin viikon surffauskursseja tai maailman ympäri kiertämistä oppiaksemme lisää taitoja ja enemmän elämästä. Meillä on velvollisuudet, laskut ja tiskit, lapset pitää hakea joka päivä hoidosta ja töissä olla kahdeksasta neljään, jotta normaali elämä pysyy hanskassa. Uuden oppimista pohtiessa ei siksi kannatakaan olla välttämättä liian kunnianhimoinen, siten ne uudenvuoden lupauksetkin kosahtavat alta aikayksikön. Varaa mielessäsi pieniä hetkiä sieltä täältä: tunti viikossa uuden harrastuksen parissa, puoli tuntia päivässä kirjan lukemista. Tai jos teet joka päivä arkiruokaa ja nautit ruoanlaitosta, kokeile kerran viikossa jotain aivan uutta reseptiä.

Uuden oppimista ei tarvitse ajatella edessä olevana jyrkkänä ylämäkenä, vaan pieninä juttuina joita voi ripotella keskelle arkea. Ja unohtaa se suorittaminen, tehdä niitä juttuja jotka tuottavat itselle iloa.

kukkia03

Itse tykkään oppia lukemalla. Kirjoitin viime vuonna siitä, etten erityisemmin nauti matkustamisesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä, mutta silti olen utelias maailmaa ja erilaisia ihmisiä kohtaan. Tässä kohtaa kuvioon tulevat kirjat, sillä niistä voi oppia maailmasta ja ihmisistä aivan rajattomasti. Lukemistakaan ei kuitenkaan kannata ottaa isona haasteena, johon ryhtyy ”sitten ensi kuussa kun on enemmän aikaa” ja lupaamalla  että lukee ainakin viisi kirjaa kuukaudessa. Se voi hyvin olla esimerkiksi korkeintaan puolen tunnin lukuhetki päivässä.

kirjastossa03

Jos mietin pari minuuttia sitä, mitä itse haluaisin vielä oppia, on listalla ainakin kitaransoittoa ja cha chan tai jonkin toisen tanssin oppiminen. Kitara nojaa, ja on nojannut jo tovin huoneen seinää vasten ja tanssikursseja löytyisi varmasti googlaamalla pitkin vuotta. Silti ainakin nämä kaksi ovat syystä tai toisesta jääneet toistaiseksi ajatuksen tasolle. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, mitkä ovat oikeasti niitä itseä kiinnostavia ja helposti toteutettavia uusia juttuja ja lähteä pyrkimään kohti niitä.

Mitä sinä haluaisit vielä oppia?

/Riikka

Kosmetiikkavaraston kevätsiivous

Kun kevät koittaa, tekee mieli siivota kaikki. Ei vain kotia noin yleisesti, vaan myös vanhoja vaatteita, kosmetiikkaa ja kaikkea sitä sekalaista sälää. Naama, kroppa ja hiukset näyttävät kaikki jotenkin nuupahtaneilta tai nahistuneilta. Vaatteetkin jotenkin haalistuneilta tai kulahtaneilta. Ensimmäinen lääke on yrittää poistaa omista kaapeista pois sellaista, joka ylläpitää tuota väsähtänyttä ulkomuotoa.

Siivosin hetki sitten kosmetiikkavalikoimaani, sillä ikävä totuus on se, että kaikki meikit eivät päädy roskikseen vasta kun viimeinenkin tippa on käytetty. Hyvin monet onneksi sentään, ja vuosien saatossa olen oppinut tekemään vähemmän hetken mielijohteen ostoksia  ja oppinut ostamaan enemmän niitä, jotka olen jo hyväksi havainnut. Keräsin tähän postaukseen viime kuukausien loppuunkäytetyt meikit sekä hylätyn kosmetiikan.

käytety_meikit01

Lähes täysin loppuun kulutettujen meikkien joukossa on Rimmelin Scandaleyes (1) silmänrajauskynä, joka saattaa hyvinkin olla jo pois markkinoilta tällaisenaan, niin monta vuotta tämä kynä ainakin on palvellut. Sen takia se joutaakin nyt pois, koostumuskin alkaa olla jo kyseenalainen. Ensin pidin kynää jotenkin kömpelönä paksuutensa vuoksi, mutta juuri sen takia olen lopulta tehnyt tällä meikkikynällä lukemattoman monet rajaukset. Väriä irtosi helposti ja tällä kynällä oli helppo myös pehmentää ja korjailla nestemäisen rajauskynän jälkeä.

Sama vika on Max Factorin Colour Elixir (2) punakynässä, joka on sekin palvellut pitkään. Sekä koostumus että kynän pituus alkoivat tässäkin loppua kesken, mutta tämän voisin ostaa ehdottomasti uudelleen! Tykkäsin erityisesti tästä Designer Blossom -sävystä. Punassa oli erittäin hyvä pigmentti ja tuotetta oli erityisen helppo levittää.

Lumenen Longwear Blur meikkipuuteri (3) tuli sekin tiensä päähän. Olen vähentänyt meikkipuuterin käyttöä merkittävästi nuoruusajoilta, jolloin en taas käyttänyt meikkivoidetta vaan nimenomaan pelkkää meikkipuuteria. Käytin tämän lopulta samaan tapaan kuin nykyään mitä tahansa kivipuuteria: pari sipaisua muuten valmiin meikkipohjan päälle. Sopinee loistavasti pohjan tekoon lähes virheettömään ihoon ja erityisesti kesällä käytettäväksi, koska tuotteessa on myös suojakerroin 15.

Huulirasvojen suurkuluttajana näitä tuotteita loppuu yksi tai kaksi kuukaudessa. Tällä kertaa loppu koitti Labellon Milk & Honey -rasvalle (4), jossa oli miellyttävä tuoksu ja mukava huulia hoitava vaikutus. Labellon huulirasvat ajautuvat ostoskoriin kerta toisensa jälkeen.

Lumenen Bright Now Vitamin C -BB-voide (5) loppui sekin. Tämä puteli on ollut kaapissa jo parisen vuotta. Ehkä siksi, että se ei ole ollut ikinä aivan lempparini voiteiden joukossa, ja sävykin oli sellainen, mitä en mihin tahansa aikaan vuodesta voinut käyttää. Mutta tulipahan kulutettua loppuun. Ei sinänsä huonoa sanottavaa jos ei erityisen hyvääkään. Tuoksu ei ollut erityisen mieluinen.

Kuinkakohan mones IsaDoran ripsari tämä on? Build-up Mascara (6) on mun mielestä edelleen ehdottomasti yksi parhaista ripsiväreistä joita olen ikinä käyttänyt. Ei myöskään mitenkään kallis tuote. Ei paakuta, ei erottele liikaa tai liian vähän, ei kerää harjaan liikaa väriä. Tekee silti ripsistä tuuheat. Ehdoton suosikki!

käytetyt_03

Siirrytään pariin loppuunkuluneeseen puhdistustuotteeseen. Lähes tismalleen yhtäaikaisesti loppuivat kaksi eri puhdistusgeeliä, joista pidin molemmista. LV:n puhdistusgeeli lupaa poistaa kasvoilta epäpuhtaudet ja meikin hellävaraisesti ilman kuivuuden tunnetta. Herbina Energy Boost lupaa samaa, ja lisäksi tuote sisältää virkistäviä vitamiineja, jotka jättävät iholle raikkaan tunteen. Pidin molemmista oikeastaan yhtä paljon – LV:ssä pidin erityisesti tuotteen hajusteettomuudesta, Herbinassa taas tuotteen koostumuksesta. Ja vaikka tässä toisessa puhdistusgeelissä oli selkeä tuoksu, se oli kuitenkin raikkaan hyvä tuoksu. Molemmissa brändeissä miellyttää erityisesti se, että suuri osa tuotteista kehitetään ja valmistetaan Suomessa.

Himalayan Foot Smoothing Scrub on sekin ollut hyllylläni jo reippaasti yli vuoden, mutta ei siitä syystä, että tuotteessa olisi ollut jotakin vikaa. Olen vain laiska kuorimaan jalkojani. Ai että, tämä teki aina hyvää jaloille! Jalkojen hyvinvointi on täysin aliarvostettu asia, ja kaikenlaisella jalkojen hemmottelulla on yllättävän suuri vaikutus yleiseen hyvinvointiin. Himalaya jatkoon!

käytety_meikit04

Hiusten muotoilutuotteista kuivashampoota kuluu edelleen ylivoimaisesti eniten. Tällä kertaa tyhjänä ovat sekä Herbinan että Biozellin tuotteet. Herbinan raikastavaa kuivashampoota olen ostanut jo useamman kerran, sillä näissä on mielestäni erittäin hyvä hinta-laatusuhde, samoin  kaksi eri tuoksuvarianttia ovat molemmat omaan mieleen. Vielä kun joku keksisi kuivashampoon, joka ei kulu niin pikaisesti loppuun.

Biozellin Color Maskia käytin kuivashampoon tapaan, vaikka tämä onkin varsinaisesti sävyttävä tyvispray – tällä saa siis vaaleassa tukassa tyvikasvun peittoon. Kätevää! Tyvikasvun takia tätä en kuitenkaan käyttänyt, raikastamisen ja tuuheuttamisen vuoksi kylläkin. En olisi varmaan ikinä päätynyt ostamaan kyseistä tuotetta, mutta tämä pompsahtikin syliin pari kuukautta sitten Betteboxista. Olen aiemminkin hehkuttanut Biozellin tuotteita, ja niin hehkutan edelleen: tästä tuotteesta jäi muistiin erityisesti raikas tuoksu ja yleisesti raikastuttava vaikutus hiuspehkoon.

Cutrinin Chooz Hairspray sai taas jälleen kerran ajattelemaan, että voisi kyllä olla ihan oiva päätös panostaa kunnon hiuslakkoihin. Jämäkkää tavaraa! Chooz-sarjan joukossa on itse asiassa useampiakin hyväksi havaittuja tuotteita, kuten suolasuihke ja kuivashampoo. Hinta toki on astetta korkeampi kuin edullisimmissa vaihtoehdoissa.

meikit

Sitten siirrymmekin kevätsiivouksen uhrien pariin. Tämän kuvan tuotteet ovat joko vuosia vanhoja, käytössä epäsopiviksi havaittuja tai muuten vaan hyvin vähälle käytölle jääneitä. Siksi ne joutavat nyt pois.

Joukossa on esimerkiksi kolme huulikiiltoa: Manna Kadar Liplocked, Maybellinen Vivid Matte Liquid sekä Clarinsin Eclat Minute. Kaikki nämäkin ovat Livboxista aikoinaan omaan meikkivalikoimaan ohjautuneita, eikä näille ole syystä tai toisesta löytynyt hirveästi käyttöä. Meikeistä ehkä juuri huulikiillot ovat minulle vaikeimpia käyttää, sillä ne kuivattavat helposti huulia. Mielleyhtymä huulikiiltoon ja tuulessa hulmuavien hiusten tarrautuminen huuliin on myös turhan tuttu tunne.

Joukossa on myös aurinkopuuteria, poskipunaa ja korostuspuuteria. Olen jo pitkään käyttänyt pelkästään IsaDoran Face Sculptor -trioa, josta löytyy sekä aurinkopuuteri, poskipuna että korostuspuuteri. Siksi en tarvitse enää kaikkia näitä erillisiä ja myös melko vanhoja tuotteita, joten nämä joutavat nyt pois. On muuten kohtalaisen vanha tuo Lumenen poskipuna. Mahtaako 10 vuotta riittää..?

Kuvasta löytyy vielä muutama muukin Lumenen tuote: joskus vuosia sitten ostettu Skin Tone Perfector eli ihon sävyn heleyttäjä, Berry-deodorantti, silmämeikin poistoaine sekä peitepuikko. Tuon silmämeikin poistoaineen kanssa en tullut ikinä sinuiksi: omaan makuun koostumus oli erikoinen ja onnistuin törkkäämään ainetta silmiin aina niin, että kirvely oli taattu. En ole muutenkaan tällaisten vanun kanssa käytettävien  silmämeikinpoistoaineiden ystävä, ihmekös siis etten tämänkään. Peitepuikosta täytyy sanoa, että en tiedä miksi olen ostanut sellaisen. En tarvitse. Berry-deo haisi joko alunperinkin kummalliselta tai sitten vain aikojen saatossa. Menee puolityhjänä roskikseen, valitettavasti. Ihon sävyn heleyttäjä taas oli koostumukseltaan jo auttamattomasti mennyttä kamaa, muuten oiva tuote päivettyneen ihon korostamiseen.

Mitä jää jäljelle? Elnettin legendaarinen hiuskiinne ja Neutrogenan CC-voide. Elnett on ehkä hiuskiinteenä ihan mukiinmenevä tuote –mutta se katku, joka tästä tulee kun tuotetta suihkuttaa – ei vaan pysty. Hiuskiinne jää hillumaan ilmaan todella pitkäksi aikaa niin, että hengitystä pitää oikeasti pidättää. Neutrogenan CC:n kanssa taas en päässyt ollenkaan sinuiksi, voide alkoi vaan rullaamaan kasvoilla eikä sävykään tainnut mennä aivan nappiin.

dermosil_bodybutter

Viimeiseksi jäi Dermosilin vaniljantuoksuinen ihovoide, joka nimensä mukaisesti on aikamoista voita. Ihanan tuoksuista, mutta ikävä kyllä aivan liian heviä tavaraa omalle iholle. Tämä ei imeytynyt kunnolla ihoon edes iltaisin levitettynä, eli vielä aamullakin iho tuntui klähmäiseltä. Siksi tämä on nyt pakko heittää pois, ja johan se tämänkin ikä alkaa olla useamman vuoden puolella.

Mitä siis opimme tästä? Kosmetiikkavarastot kannattaa käydä läpi silloin tällöin. Itselle sopimattomia tuotteita ei kannata käyttää pois hampaat irvessä. Hyvätkin tuotteet menettävät lopulta parhaan teränsä ja silloin kannattaa ostaa tilalle uusi. Jos löydät yhden hyvän tuotteen, älä osta rinnalle kahta muuta, joilla on täysin sama käyttötarkoitus. Ja oikeastaan kaikkia meikkejä kannattaa olla vain vähän, koska useimpien käyttöaika on maksimissaan pari vuotta. Kannattaa kurkata Saara Sarvaksen jo vuosia vanha, mutta kattava kirjoitus meikkien säilyvyydestä ja säilytyksestä.

Energiaa alkaneeseen viikkoon!

/Riikka

Ruokapäiväkirjan hyödyt: turhaa tarkkailua vai ruokaoivalluksia?

Kuten eilen viimeisessä ruokapäiväkirjan postauksessa lupailin, kirjoitan tänään vielä muutaman sanan viikon saldosta. Lähdin kokeilemaan ruokapäiväkirjaa useammastakin eri syystä. Viikko sitten sanoin, että ”olisi kiva syödä hyvin, säännöllisesti ja sellaista ruokaa, joka tekee hyvää kropalle”. Mitä ruokapäiväkirja opetti?

Olen mitä syön – Mitä siis noin tarkemmin ottaen?

Vaikka rakastan ruokaa, en välttämättä mieti kovin tarkkaan, mitä syön. En nyt tarkoita sitä, että söisin mitä vaan ja koska vaan. Viittaan pikemminkin oman ruokavalion eri osasten tarkkailuun: en mieti ravintoarvojen täyttymisiä tai vahdi että syön viikoittain kalaa. Esimerkiksi viime viikolla tajusin eräs päivä vasta ruokapäiväkirjaa kirjoittaessani, että päivän molempien lämpimien ruokien pääraaka-aineena oli ollut broileri. Saattaa olla, että sama oli toistunut myös edellisenä päivänä. En siis ajattele monipuolisuutta ruokavaliossani juuri ollenkaan, vaan syön pitkälti tottumusten ja mieltymysten mukaan –  fiilispohjalta. Kai minulla on käynyt hyvä tuuri, sillä en kärsi esimerkiksi mistään ruoka-aineallergiasta. Ruokajuttuja ei tarvitse juuri pohtia, senkun syön. Silti tulin siihen lopputulokseen, että takaraivossani on kuitenkin ajatus syödä pääasiassa terveellisiä ruokia ja sellaisia juttuja, joista oma kroppa tykkää. Silloin voi joukkoon sekoittaa myös niitä herkkuja, vaikka päivittäin.

iltapala1904

Apua ruokarytmin, ruokasuosikkien ja nestetasapainon sisäistämiseen

Ruoissani toistui tosiaan viime viikolla hyvin paljon samat ainekset: se broileri. feta. ruisleipä. erilaiset hedelmät. suklaa. Pastan, riisin ja perunan joukosta pasta nousi selkeäksi suosikiksi ja melkein joka päivään mahtui myös jotakin makeaa. On aika luonnollista, että ruokavaliossa on omia suosikkeja (jotkut ruoat myös tulevat ja menevät kausittain), ja se on ihan ok. Kaikkien suosituimpien ruokalajien rinnalle voi silti lisäillä sinnetänne vähän vaihtelua. Ruokapäiväkirjan avulla tulee siis ehkä tietoisemmaksi siitä, että ”mähän syön aina tätä, otanpas välillä jotain muuta”.

Isoin huolenaiheeni on edelleen vesi, jota juon aivan liian vähän. Olen kuitenkin ottanut nyt tavaksi kantaa mukanani puolen litran vesipulloa ja kotona ollessa täytän ensimmäiseksi aamulla litran vesipullon, jonka pyrin juomaan päivän aikana loppuun.

aamupala2004

Toinen selkeästi huomiota vaativa asia on ruokarytmi, johon pitäisi ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota. Työpäivinä rytmiä on helpompi noudattaa muunkin rytmin takia, mutta viikonloput ovat niin erilaisia, että ruoka unohtuu helposti listalta tuntikausiksi. Sen lisäksi aamupala on joka arkipäivän haaste – aamupala tulisi tehdä aina iltaisin valmiiksi, jotta tulen syöneeksi sellaisen. Katsotaan, jos asian tiedostaminen toisi mukanaan muutoksen.

Kertooko ruokapäiväkirja totuuden?

Moni kysyi, että vaikuttiko ruokapäiväkirjan pitäminen syömiseeni. Ehkä jollakin alitajuntaisella tavalla vähän, mutta toisaalta en jättänyt syömättä mitään, koska ruokapäiväkirja. Ainakaan se ei vaikuttanut positiivisella tavalla tuohon ruokarytmiini. Kuten kuvista näkyi, mukaan mahtui myös herkkuja, joten ruokaboikotti ei iskenyt missään vaiheessa. Ainut konkreettinen asia oli se, että jatkuvan napostelun sijaan, oli kyse sitten tomaateista tai suklaasta, otin usein kerralla sen minkä otin. Siinä mielessä ruokahetkien määrä saattoi pienentyä joinakin päivinä. Kokonaisuudessaan kuvasin ja vähintään kirjasin tunnollisesti kaiken syömäni.

Heitteleekö paino viikon aikana?

Ruokapäiväkirjani tavoitteena ei ollut missään nimessä aloittaa tai ylläpitää minkäänlaista dieettiä. Olin silti kiinnostunut tietämään muuttuuko oma paino viikon aikana suuntaan tai toiseen, vaikka ruokavalio pysyy teoriassa samana. Vastaus on että ei muutu, paino pysyi jopa epäilyttävän samana koko viikon ajan: ensin mentiin monta päivää lähes 67 kilossa, sitten yhtenä päivänä paino tippui yhtäkkiä melkein kilon. Ja sillä porskutettiin koko loppuviikko, viikonlopun mässäilystä huolimatta. Kävin vaa’alla aina ensimmäiseksi aamulla, joten todistetusti voin nyt sanoa, ettei painossa tapahdu nopeasti kovinkaan suuria muutoksia.

mitäsöin04

Voinko suositella ruokapäiväkirjan pitoa? Voin! Punnitus oli vähän nihkeää, mutta syötyjen ruokien seuraaminen oli pelkästään mielenkiintoista. Viivan alla enemmän oivalluksia kuin turhaa, ahdinkoa aiheuttavaa tarkkailua.

/Riikka