Aihearkisto: Hyvinvointi

Kosmetiikkavaraston kevätsiivous

Kun kevät koittaa, tekee mieli siivota kaikki. Ei vain kotia noin yleisesti, vaan myös vanhoja vaatteita, kosmetiikkaa ja kaikkea sitä sekalaista sälää. Naama, kroppa ja hiukset näyttävät kaikki jotenkin nuupahtaneilta tai nahistuneilta. Vaatteetkin jotenkin haalistuneilta tai kulahtaneilta. Ensimmäinen lääke on yrittää poistaa omista kaapeista pois sellaista, joka ylläpitää tuota väsähtänyttä ulkomuotoa.

Siivosin hetki sitten kosmetiikkavalikoimaani, sillä ikävä totuus on se, että kaikki meikit eivät päädy roskikseen vasta kun viimeinenkin tippa on käytetty. Hyvin monet onneksi sentään, ja vuosien saatossa olen oppinut tekemään vähemmän hetken mielijohteen ostoksia  ja oppinut ostamaan enemmän niitä, jotka olen jo hyväksi havainnut. Keräsin tähän postaukseen viime kuukausien loppuunkäytetyt meikit sekä hylätyn kosmetiikan.

käytety_meikit01

Lähes täysin loppuun kulutettujen meikkien joukossa on Rimmelin Scandaleyes (1) silmänrajauskynä, joka saattaa hyvinkin olla jo pois markkinoilta tällaisenaan, niin monta vuotta tämä kynä ainakin on palvellut. Sen takia se joutaakin nyt pois, koostumuskin alkaa olla jo kyseenalainen. Ensin pidin kynää jotenkin kömpelönä paksuutensa vuoksi, mutta juuri sen takia olen lopulta tehnyt tällä meikkikynällä lukemattoman monet rajaukset. Väriä irtosi helposti ja tällä kynällä oli helppo myös pehmentää ja korjailla nestemäisen rajauskynän jälkeä.

Sama vika on Max Factorin Colour Elixir (2) punakynässä, joka on sekin palvellut pitkään. Sekä koostumus että kynän pituus alkoivat tässäkin loppua kesken, mutta tämän voisin ostaa ehdottomasti uudelleen! Tykkäsin erityisesti tästä Designer Blossom -sävystä. Punassa oli erittäin hyvä pigmentti ja tuotetta oli erityisen helppo levittää.

Lumenen Longwear Blur meikkipuuteri (3) tuli sekin tiensä päähän. Olen vähentänyt meikkipuuterin käyttöä merkittävästi nuoruusajoilta, jolloin en taas käyttänyt meikkivoidetta vaan nimenomaan pelkkää meikkipuuteria. Käytin tämän lopulta samaan tapaan kuin nykyään mitä tahansa kivipuuteria: pari sipaisua muuten valmiin meikkipohjan päälle. Sopinee loistavasti pohjan tekoon lähes virheettömään ihoon ja erityisesti kesällä käytettäväksi, koska tuotteessa on myös suojakerroin 15.

Huulirasvojen suurkuluttajana näitä tuotteita loppuu yksi tai kaksi kuukaudessa. Tällä kertaa loppu koitti Labellon Milk & Honey -rasvalle (4), jossa oli miellyttävä tuoksu ja mukava huulia hoitava vaikutus. Labellon huulirasvat ajautuvat ostoskoriin kerta toisensa jälkeen.

Lumenen Bright Now Vitamin C -BB-voide (5) loppui sekin. Tämä puteli on ollut kaapissa jo parisen vuotta. Ehkä siksi, että se ei ole ollut ikinä aivan lempparini voiteiden joukossa, ja sävykin oli sellainen, mitä en mihin tahansa aikaan vuodesta voinut käyttää. Mutta tulipahan kulutettua loppuun. Ei sinänsä huonoa sanottavaa jos ei erityisen hyvääkään. Tuoksu ei ollut erityisen mieluinen.

Kuinkakohan mones IsaDoran ripsari tämä on? Build-up Mascara (6) on mun mielestä edelleen ehdottomasti yksi parhaista ripsiväreistä joita olen ikinä käyttänyt. Ei myöskään mitenkään kallis tuote. Ei paakuta, ei erottele liikaa tai liian vähän, ei kerää harjaan liikaa väriä. Tekee silti ripsistä tuuheat. Ehdoton suosikki!

käytetyt_03

Siirrytään pariin loppuunkuluneeseen puhdistustuotteeseen. Lähes tismalleen yhtäaikaisesti loppuivat kaksi eri puhdistusgeeliä, joista pidin molemmista. LV:n puhdistusgeeli lupaa poistaa kasvoilta epäpuhtaudet ja meikin hellävaraisesti ilman kuivuuden tunnetta. Herbina Energy Boost lupaa samaa, ja lisäksi tuote sisältää virkistäviä vitamiineja, jotka jättävät iholle raikkaan tunteen. Pidin molemmista oikeastaan yhtä paljon – LV:ssä pidin erityisesti tuotteen hajusteettomuudesta, Herbinassa taas tuotteen koostumuksesta. Ja vaikka tässä toisessa puhdistusgeelissä oli selkeä tuoksu, se oli kuitenkin raikkaan hyvä tuoksu. Molemmissa brändeissä miellyttää erityisesti se, että suuri osa tuotteista kehitetään ja valmistetaan Suomessa.

Himalayan Foot Smoothing Scrub on sekin ollut hyllylläni jo reippaasti yli vuoden, mutta ei siitä syystä, että tuotteessa olisi ollut jotakin vikaa. Olen vain laiska kuorimaan jalkojani. Ai että, tämä teki aina hyvää jaloille! Jalkojen hyvinvointi on täysin aliarvostettu asia, ja kaikenlaisella jalkojen hemmottelulla on yllättävän suuri vaikutus yleiseen hyvinvointiin. Himalaya jatkoon!

käytety_meikit04

Hiusten muotoilutuotteista kuivashampoota kuluu edelleen ylivoimaisesti eniten. Tällä kertaa tyhjänä ovat sekä Herbinan että Biozellin tuotteet. Herbinan raikastavaa kuivashampoota olen ostanut jo useamman kerran, sillä näissä on mielestäni erittäin hyvä hinta-laatusuhde, samoin  kaksi eri tuoksuvarianttia ovat molemmat omaan mieleen. Vielä kun joku keksisi kuivashampoon, joka ei kulu niin pikaisesti loppuun.

Biozellin Color Maskia käytin kuivashampoon tapaan, vaikka tämä onkin varsinaisesti sävyttävä tyvispray – tällä saa siis vaaleassa tukassa tyvikasvun peittoon. Kätevää! Tyvikasvun takia tätä en kuitenkaan käyttänyt, raikastamisen ja tuuheuttamisen vuoksi kylläkin. En olisi varmaan ikinä päätynyt ostamaan kyseistä tuotetta, mutta tämä pompsahtikin syliin pari kuukautta sitten Betteboxista. Olen aiemminkin hehkuttanut Biozellin tuotteita, ja niin hehkutan edelleen: tästä tuotteesta jäi muistiin erityisesti raikas tuoksu ja yleisesti raikastuttava vaikutus hiuspehkoon.

Cutrinin Chooz Hairspray sai taas jälleen kerran ajattelemaan, että voisi kyllä olla ihan oiva päätös panostaa kunnon hiuslakkoihin. Jämäkkää tavaraa! Chooz-sarjan joukossa on itse asiassa useampiakin hyväksi havaittuja tuotteita, kuten suolasuihke ja kuivashampoo. Hinta toki on astetta korkeampi kuin edullisimmissa vaihtoehdoissa.

meikit

Sitten siirrymmekin kevätsiivouksen uhrien pariin. Tämän kuvan tuotteet ovat joko vuosia vanhoja, käytössä epäsopiviksi havaittuja tai muuten vaan hyvin vähälle käytölle jääneitä. Siksi ne joutavat nyt pois.

Joukossa on esimerkiksi kolme huulikiiltoa: Manna Kadar Liplocked, Maybellinen Vivid Matte Liquid sekä Clarinsin Eclat Minute. Kaikki nämäkin ovat Livboxista aikoinaan omaan meikkivalikoimaan ohjautuneita, eikä näille ole syystä tai toisesta löytynyt hirveästi käyttöä. Meikeistä ehkä juuri huulikiillot ovat minulle vaikeimpia käyttää, sillä ne kuivattavat helposti huulia. Mielleyhtymä huulikiiltoon ja tuulessa hulmuavien hiusten tarrautuminen huuliin on myös turhan tuttu tunne.

Joukossa on myös aurinkopuuteria, poskipunaa ja korostuspuuteria. Olen jo pitkään käyttänyt pelkästään IsaDoran Face Sculptor -trioa, josta löytyy sekä aurinkopuuteri, poskipuna että korostuspuuteri. Siksi en tarvitse enää kaikkia näitä erillisiä ja myös melko vanhoja tuotteita, joten nämä joutavat nyt pois. On muuten kohtalaisen vanha tuo Lumenen poskipuna. Mahtaako 10 vuotta riittää..?

Kuvasta löytyy vielä muutama muukin Lumenen tuote: joskus vuosia sitten ostettu Skin Tone Perfector eli ihon sävyn heleyttäjä, Berry-deodorantti, silmämeikin poistoaine sekä peitepuikko. Tuon silmämeikin poistoaineen kanssa en tullut ikinä sinuiksi: omaan makuun koostumus oli erikoinen ja onnistuin törkkäämään ainetta silmiin aina niin, että kirvely oli taattu. En ole muutenkaan tällaisten vanun kanssa käytettävien  silmämeikinpoistoaineiden ystävä, ihmekös siis etten tämänkään. Peitepuikosta täytyy sanoa, että en tiedä miksi olen ostanut sellaisen. En tarvitse. Berry-deo haisi joko alunperinkin kummalliselta tai sitten vain aikojen saatossa. Menee puolityhjänä roskikseen, valitettavasti. Ihon sävyn heleyttäjä taas oli koostumukseltaan jo auttamattomasti mennyttä kamaa, muuten oiva tuote päivettyneen ihon korostamiseen.

Mitä jää jäljelle? Elnettin legendaarinen hiuskiinne ja Neutrogenan CC-voide. Elnett on ehkä hiuskiinteenä ihan mukiinmenevä tuote –mutta se katku, joka tästä tulee kun tuotetta suihkuttaa – ei vaan pysty. Hiuskiinne jää hillumaan ilmaan todella pitkäksi aikaa niin, että hengitystä pitää oikeasti pidättää. Neutrogenan CC:n kanssa taas en päässyt ollenkaan sinuiksi, voide alkoi vaan rullaamaan kasvoilla eikä sävykään tainnut mennä aivan nappiin.

dermosil_bodybutter

Viimeiseksi jäi Dermosilin vaniljantuoksuinen ihovoide, joka nimensä mukaisesti on aikamoista voita. Ihanan tuoksuista, mutta ikävä kyllä aivan liian heviä tavaraa omalle iholle. Tämä ei imeytynyt kunnolla ihoon edes iltaisin levitettynä, eli vielä aamullakin iho tuntui klähmäiseltä. Siksi tämä on nyt pakko heittää pois, ja johan se tämänkin ikä alkaa olla useamman vuoden puolella.

Mitä siis opimme tästä? Kosmetiikkavarastot kannattaa käydä läpi silloin tällöin. Itselle sopimattomia tuotteita ei kannata käyttää pois hampaat irvessä. Hyvätkin tuotteet menettävät lopulta parhaan teränsä ja silloin kannattaa ostaa tilalle uusi. Jos löydät yhden hyvän tuotteen, älä osta rinnalle kahta muuta, joilla on täysin sama käyttötarkoitus. Ja oikeastaan kaikkia meikkejä kannattaa olla vain vähän, koska useimpien käyttöaika on maksimissaan pari vuotta. Kannattaa kurkata Saara Sarvaksen jo vuosia vanha, mutta kattava kirjoitus meikkien säilyvyydestä ja säilytyksestä.

Energiaa alkaneeseen viikkoon!

/Riikka

Päiväretki Salossa: Teijo ja Kalasuntti

Päätimme hyödyntää kauniin kevätlauantain ulkoilemalla, nyt kun sellainen viimeinkin koitti kaiken lumisekoilun jälkeen. Kuten monet kerrat aiemminkin, lähdimme kohti Teijon kansallispuistoa, ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Tällä kertaa valitsimme kuitenkin uuden reitin ja lähdimme katsastamaan Kalasuntin saaren, jonne pääsee köysilossilla.

Teijo_kansallispuisto05

Teijon kansallispuisto sijaitsee Salossa. Päiväretkikohteena se on erinomainen erityisesti Salossa asuville, sillä Teijolle  ajelee Salon keskustasta alle puolessa tunnissa. Teijolle saapuu retkeläisiä kuitenkin kauempaakin, ja esimerkiksi ulkomailta saapuville vieraille kohde on erinomainen vaihtoehto. Kansallispuistoalue tarjoaa monipuolisesti sekä meri- järvi- että suomaisemaa, ja pienellä päiväretkellä pääsee hyvin karkuun arjen hälinää. Vastassa on rauhallista luontoa ja reittejä, joiden varrella voi pysähtyä laavulle syömään eväitä.

Teijo_kansallispuisto03

Valitsimme tänään kohteeksi Kalasuntin pienen saaren, joka sijaitsee Sahajärven keskellä. Auton jätimme Laviankallion parkkipaikalle, josta on lyhyt matka saareen. Kohde on erilainen köysilossinsa vuoksi: itsensä saa kirjaimellisesti hinata saarelle raa’alla mies- ja naisvoimalla. Perusreippailuun saa siis mukaan astetta raskaampaa liikuntaa, sillä köyden vetäminen ei ole erityisen kevyttä puuhaa. Mukavaa kuitenkin, ja matka saareen on verrattain lyhyt.

Teijo_kansallispuisto

Itse saari on täynnä kevyesti kumpuilevaa maastoa, joka sopii lähes kaikenikäisille retkeilijöille. Saaren korkeimmalta kohdalta aukeaa kuvankauniit järvimaisemat, joissa silmä lepää pidemmänkin hetken verran. Saaressa voisi hyvin myös yöpyä, ja jonkun teltta tuolta tänään löytyikin.

Teijo_kansallispuisto07

Teijo_kansallispuisto02

Ja mitäpä luontoretki olisi ilman eväitä! Kesäkausi on nyt virallisesti avattu, sillä grillasimme laavulla kauden ensimmäiset makkarat, ja jälkkäriksi olin käynyt hakemassa Lidlin tuorehyllystä vadelmamunkit. Vieressä retkiseurue paahtoi mm. perunaa, porkkanaa ja sipulia, ja täytyy sanoa että annoskateus iski pahemman kerran. Sovittiinkin toisen R:n kanssa, että seuraavalle reissulle pitää hommata paremmat eväät. :)

/Riikka

Teijo_kansallispuisto04

Ruokapäiväkirjan hyödyt: turhaa tarkkailua vai ruokaoivalluksia?

Kuten eilen viimeisessä ruokapäiväkirjan postauksessa lupailin, kirjoitan tänään vielä muutaman sanan viikon saldosta. Lähdin kokeilemaan ruokapäiväkirjaa useammastakin eri syystä. Viikko sitten sanoin, että ”olisi kiva syödä hyvin, säännöllisesti ja sellaista ruokaa, joka tekee hyvää kropalle”. Mitä ruokapäiväkirja opetti?

Olen mitä syön – Mitä siis noin tarkemmin ottaen?

Vaikka rakastan ruokaa, en välttämättä mieti kovin tarkkaan, mitä syön. En nyt tarkoita sitä, että söisin mitä vaan ja koska vaan. Viittaan pikemminkin oman ruokavalion eri osasten tarkkailuun: en mieti ravintoarvojen täyttymisiä tai vahdi että syön viikoittain kalaa. Esimerkiksi viime viikolla tajusin eräs päivä vasta ruokapäiväkirjaa kirjoittaessani, että päivän molempien lämpimien ruokien pääraaka-aineena oli ollut broileri. Saattaa olla, että sama oli toistunut myös edellisenä päivänä. En siis ajattele monipuolisuutta ruokavaliossani juuri ollenkaan, vaan syön pitkälti tottumusten ja mieltymysten mukaan –  fiilispohjalta. Kai minulla on käynyt hyvä tuuri, sillä en kärsi esimerkiksi mistään ruoka-aineallergiasta. Ruokajuttuja ei tarvitse juuri pohtia, senkun syön. Silti tulin siihen lopputulokseen, että takaraivossani on kuitenkin ajatus syödä pääasiassa terveellisiä ruokia ja sellaisia juttuja, joista oma kroppa tykkää. Silloin voi joukkoon sekoittaa myös niitä herkkuja, vaikka päivittäin.

iltapala1904

Apua ruokarytmin, ruokasuosikkien ja nestetasapainon sisäistämiseen

Ruoissani toistui tosiaan viime viikolla hyvin paljon samat ainekset: se broileri. feta. ruisleipä. erilaiset hedelmät. suklaa. Pastan, riisin ja perunan joukosta pasta nousi selkeäksi suosikiksi ja melkein joka päivään mahtui myös jotakin makeaa. On aika luonnollista, että ruokavaliossa on omia suosikkeja (jotkut ruoat myös tulevat ja menevät kausittain), ja se on ihan ok. Kaikkien suosituimpien ruokalajien rinnalle voi silti lisäillä sinnetänne vähän vaihtelua. Ruokapäiväkirjan avulla tulee siis ehkä tietoisemmaksi siitä, että ”mähän syön aina tätä, otanpas välillä jotain muuta”.

Isoin huolenaiheeni on edelleen vesi, jota juon aivan liian vähän. Olen kuitenkin ottanut nyt tavaksi kantaa mukanani puolen litran vesipulloa ja kotona ollessa täytän ensimmäiseksi aamulla litran vesipullon, jonka pyrin juomaan päivän aikana loppuun.

aamupala2004

Toinen selkeästi huomiota vaativa asia on ruokarytmi, johon pitäisi ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota. Työpäivinä rytmiä on helpompi noudattaa muunkin rytmin takia, mutta viikonloput ovat niin erilaisia, että ruoka unohtuu helposti listalta tuntikausiksi. Sen lisäksi aamupala on joka arkipäivän haaste – aamupala tulisi tehdä aina iltaisin valmiiksi, jotta tulen syöneeksi sellaisen. Katsotaan, jos asian tiedostaminen toisi mukanaan muutoksen.

Kertooko ruokapäiväkirja totuuden?

Moni kysyi, että vaikuttiko ruokapäiväkirjan pitäminen syömiseeni. Ehkä jollakin alitajuntaisella tavalla vähän, mutta toisaalta en jättänyt syömättä mitään, koska ruokapäiväkirja. Ainakaan se ei vaikuttanut positiivisella tavalla tuohon ruokarytmiini. Kuten kuvista näkyi, mukaan mahtui myös herkkuja, joten ruokaboikotti ei iskenyt missään vaiheessa. Ainut konkreettinen asia oli se, että jatkuvan napostelun sijaan, oli kyse sitten tomaateista tai suklaasta, otin usein kerralla sen minkä otin. Siinä mielessä ruokahetkien määrä saattoi pienentyä joinakin päivinä. Kokonaisuudessaan kuvasin ja vähintään kirjasin tunnollisesti kaiken syömäni.

Heitteleekö paino viikon aikana?

Ruokapäiväkirjani tavoitteena ei ollut missään nimessä aloittaa tai ylläpitää minkäänlaista dieettiä. Olin silti kiinnostunut tietämään muuttuuko oma paino viikon aikana suuntaan tai toiseen, vaikka ruokavalio pysyy teoriassa samana. Vastaus on että ei muutu, paino pysyi jopa epäilyttävän samana koko viikon ajan: ensin mentiin monta päivää lähes 67 kilossa, sitten yhtenä päivänä paino tippui yhtäkkiä melkein kilon. Ja sillä porskutettiin koko loppuviikko, viikonlopun mässäilystä huolimatta. Kävin vaa’alla aina ensimmäiseksi aamulla, joten todistetusti voin nyt sanoa, ettei painossa tapahdu nopeasti kovinkaan suuria muutoksia.

mitäsöin04

Voinko suositella ruokapäiväkirjan pitoa? Voin! Punnitus oli vähän nihkeää, mutta syötyjen ruokien seuraaminen oli pelkästään mielenkiintoista. Viivan alla enemmän oivalluksia kuin turhaa, ahdinkoa aiheuttavaa tarkkailua.

/Riikka

Ruokapäiväkirja 7/7: sunnuntai

Olen tänään viettänyt ensimmäistä päivää, kun kaikkea syömäänsä ei yhtäkkiä ”tarvitse” enää kuvata. Ehdin jo melkein tottua! Olen myös yllättynyt siitä, kuinka tunnollisesti ylipäätään muistin kuvata kaikki syömiseni. Ihan hyvä kuitenkin lopettaa tähän. Olen saanut näistä ruokatarkkailuista jo paljon ajatuksen aihetta, mikä oli koko jutun ideanakin. Mutta asiaan, käydään vielä sunnuntain ruokalista läpi.

aamupala2304

Jokaiselle ruokapäiväkirjaani seuranneelle on varmasti käynyt meidän ruokailupöydän kevätliina jo tutuksi. Sen päälle katettiin aamiainen viikonlopulle ominaiseen tyyliin. Hokasin, että söin vasta sunnuntaina koko viikon ainoan leivän, joka ei ollut ruisleipä. Outoa! Jos muuten syön vaaleaa leipää kotona, niin paahdan ne yleensä, jotta ne ovat vähän rapsakampia, vaalea leipä kun on yleensä vähän mössöä. Leipien lisäksi aamupalaan kuului tuttuun tapaan jogurttia hedelmillä, teetä ja mehua.

viinirypäleet

Aamupäivällä suklaalevyssä oli vielä todistetusti noin puolet jäljellä, mutta illan päättyessä enää muutamia paloja. Ei ehdi suklaa tässä taloudessa vanhenemaan…

suklaa

lounas2304

Jääkaapista löytyi lounasajan koittaessa moniakin erilaisia vaihtoehtoja ruoaksi. Söimme vasta kahden maissa lounaan: viikolla tehtyä makaronilaatikkoa ja salaattia.

illallinen

Vaikka päivä kuluikin pääasiassa kotinurkissa, olimme jääkaapilla seuraavan kerran vasta puoli kahdeksan aikaan. Tällä välillä toki kului sitä lauantaina ostettua Pepsiä ja varmasti muutama pala suklaalevystä. Ruoka painottui kuitenkin vahvasti iltaan. Ihme ettei nälkä yllättänyt tuota ennen!? Tein jääkaapin jämistä tuollaisen nopean salaatin, sillä jälkiruoaksi oli tiedossa…

pannari

…pannaria! Toinen R teki parikin pikkuvuoallista pannukakkua, joista toinen oli aikamoinen vuoristorata. :)

pannukakku

Onko parempaa: tuore pannari, hillo ja kermavaahto? Ei. Siksi söin kaksi palaa.

Daimkakku

Ja jottei makeudesta tarvinnut tinkiä, söimme vielä palat Daim-kakkua, joka oli sekin lauantain heräteostos. Makeita herkkuja siis jääkaappi täynnä myös ensi viikon varalle.

Vähän yllättäen paino jatkoi samaa rataansa viikonlopun herkuista huolimatta, vaaka näytti nimittäin myös sunnuntaina 65,9 kg. Viimeinen punnitus, jes! Tätä en jää kaipaamaan. Eikä se paino näköjään viikon aikana paljon heilahtele, ainakaan meikäläisellä.

Mitä jäi ruokapäiväkirjan pitämisestä käteen? Siitä pohdintaa huomenna. Tsemppiä viikkoon!

/Riikka

P.S. Santsikuppia voi seurata ainakin Facebookissa, Instassa, Twitterissä, Bloglovin’issa ja Blogit.fi-sivustolla. Klikkaa suosikista niin ei mene tulevat postaukset sivu suun. :)

Ruokapäiväkirja 6/7: lauantai

Leppoisaa sunnuntai-iltaa! Viikonloppu alkaa olla lopuillaan, samoin ruokapäiväkirjani. Vielä on kuitenkin lauantain ja sunnuntain ruoat selaamatta, joten mennään suoraan asiaan.

Näin sunnuntai-illalla lauantain kuvia katsoessa toivoo, että oi, olisipa vielä lauantaiaamu. Tuo aamu ja tuo päivä on mielestäni yksi viikon parhaista: silloin kun takana on hyvin nukuttu yö, toinen R toisella puolella aamiaispöytää ja koko viikonloppu vielä edessä.

aamupala

Aamupalapöytä ei ole meillä yleensä erityisen pramea: siellä on täysin tavallisia juttuja leipineen ja jogurtteineen, lisäksi ehkä keitettyjä munia. Mutta aamupala syödään AINA ruokapöydässä ja aina yhdessä, jos mahdollista.

Mä paloittelin yhteisen hedelmäkipon, jossa oli mangoa, kiiviä ja päärynää. Ruisleivät olivat perinteistä laatua juustoineen ja salameineen. Nuo Dulanon salamit on ihan mun lemppareita, nekin Lidlistä.

aamiainen2204

louna2204

Lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Alastaroa ja moikkaamaan vanhempiani. Äiti tarjosi lounaaksi pizzaa, josta söin kaksi palaa ja jälkkäriksi vielä kaksi kupillista kahvia ja pullan. Äitini on taitava leipomaan tuollaisia söpöjä, pieniä ja kauniita korvapuusteja, omistani kun tulee aina (eli kahden vuoden välein) massiivisen isoja ja epämuodostuneita mönttejä. Äitini taas on leiponut korvapuusteja vuosikymmenet, joten ilmankos pullat ovat aina täydellisiä.

kahvipullat

mandariini

Kotiin saavuttuamme söin pienen mandariinin. Kuka uskoisi että näin pieni hedelmä voi välillä olla niin hankala syödä? Kuoret irtosivat hädin tuskin edes apuvälineillä ja itse hedelmässä oli enemmän kiviä kuin syötävää. Pyh.

tortellinit

Kokeilin lauantai-illalla uutta reseptia, tortellineja tomaatti-yrttikastikkeessa. Ei vaikuttanut reseptiltä, jonka haluaisin tehdä uudelleen. Ehkä se johtui siitä, että olin koko lauantai-iltapäivän kotiin päästyämme jostakin syystä huonovointinen ja ruokakaan ei juuri maistunut. Joka tapauksessa kastike oli jotenkin tunkkainen.

suklaata

Jipii! Ruokakaupan antimina maitosuklaata! Lauantain huippuhetki. ;D Suklaata meni lauantaina telkkaria katsellessa puolisen levyä, siitä tosin muutaman palan söi myös toinen sohvan asukeista. Mutta myönnettäköön, söin silti suurimman osan.

Illan aikana kului myös Pepsiä, jota sitäkin eksyi eilisen ruokaostoksiin. Toinen asia, joka pitää myöntää: olen huono juomaan, mutta vettä helpommin saan kurkusta alas kaikkia muita juomia, kuten mehuja ja limppareita. Ahdistus huonoista juomatavoista ei siis talttunut lauantainakaan, ja veden osuus jäi varmaan muutamaan desiin.

Vielä huomenna luvassa sarjan viimeinen ruokapäiväkirja, jonka jälkeen voinkin paketoida viikon ruokaoivallukset kasaan ja pyrkiä parantamaan niitä ruokatapojani, jotka eivät ole aivan kohdallaan. Kuullaan siis huomenna!

/Riikka