Aihearkisto: Hyvinvointi

Materialismin ja minimalismin välissä – mikä on sopivasti?

Iltaa.
Nyt on korkea aika jakaa nämä lokakuussa kuvatut kuvat, joissa syksyn väriloisto on vielä parhaimmillaan. Ilma on ollut nyt marraskuussakin vielä monena päivänä erityisen kaunis(ei tänään), mutta lehdet alkavat olla lopullisesti poissa pelistä.

lokakuu09

Olen miettinyt viime aikoina paljon tavaraa ja sen merkitystä elämässäni. Sitä mitä materiaali minulle merkitsee ja mitä se minulle tekee. Ensin meinasin taiteellisesti verrata näiden kuvien vaahteranlehtimerta omiin materialistisiin houkutuksiini, mutta enpäs sitten vertaakaan. Puiden lehdillä kun on ihan oikea tehtävä ja tarkoitus tässä maailmassa, samoin niiden tippumisella. Oma materialismini taas liittyy sellaisiin käsitteisiin kuin turhamaisuus ja pinnallisuus. Molemmilla sanoilla aika ikävä kaiku. Materialismissa ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, kuten noilla puilla lehtineen. Siinä on kyse houkutuksille altistumisesta, tavaramaniasta, ylipäätään siitä, että jokin tavara tuottaa hetkellistä mielihyvää.

lokakuu10

Minussa asuu sekä materialisti että (pieni) minimalisti: toisaalta takaraivossani on koko ajan kytevä ajatus siitä, että tavaraa ei saisi olla liikaa ja kaikkia ostoksia pitäisi punnita huolella. Kammoksun sellaista omaisuutta, minkä olemassaolon olen unohtanut tai mikä nököttää jossakin kaapissa tyhjänpanttina. Ahdistaa, jos ostan epähuomiossa jonkin tavaran, joka minulla itse asiassa jo on. Siis jo se ärsyttää, jos ostan uuden valkopippurin, vaikka sellainen itse asiassa maustekappista jo löytyi. Pääasiassa olenkin aika tietoinen kotimme tavaroista, eli siitä, mitä minulla on ja missä nuo tavarat sijaitsevat. Kierrätän itselleni turhaksi jääneet tavarat herkästi eteenpäin, mutta toisaalta pyrin siihen, ettei hutiostoksia ylipäätään syntyisi. Rapatessa roiskuu, eli tottakai niitä vahinkoja silti välillä tulee.

lokakuu07

Toinen puoleni taas saa suurta mielihyvää uusista tavaroista: loppujen lopuksi rakastan materiaa, sitä isoa röykkiötä joululahjoja.  Ostointoni menee sykleissä: ensin innostun vaatteista ja himoitsen tiettyjä vaatekappaleita, kuten kenkiä, huiveja, juoksutrikoita ja mitä ikinä. Yhden aallonharjan laskeuduttua kiinnostus siirtyy kosmetiikkaan. Kuolaan punasävyjen, seerumien, kynsilakkojen ja tuoksusaippuoiden perään. Jos oikein innostun, haluaisin ostaa  tietyn kosmetiikkasarjan koko kavalkadin. En toki osta. Mutta ostaisin, jos olisi rahaa. Jossain vaiheessa kiinnostus siirtyy kohti sisustusta ja kaikkea kotiin liittyvää. Verhot, tyynyt, nojatuolit, tuoksukynttilät, pöytätabletit, uusi astiasarja… Sitten on tietysti kaikki ihanat paperitarvikkeet, joihin minulla on erityisen kummallinen suhde. Kirjat. Sarjat. Pesuaineet. Monet tavarahaaveista toki jäävät vain haaveeksi ja hyvä niin. Pakko se silti on myöntää: olen aika materialistinen ihminen.

lokakuu06

Joskus ostin paljon ajattelemattomammin, nykyään jo harkitsen. Koen siis jossain määrin kehittyneeni kuluttajana. Itse asiassa jopa välttelen kauppoja yhä useammin: poissa silmistä, poissa mielestä. Verkkokaupat ovat  usein (väsyneenä) petollisia, vaikka tietyissä jutuissa pidän edelleen kivijalkaputiikeista enemmän. Toisaalta, verkkokaupoissa on se hyvä puoli, että ostoskoriin voi kerätä hulluna tavaraa, ja sitten lopulta poimia joukosta muutaman suosikin ja palauttaa loput tavaroista rekkiin.

lokakuu02

En ole se ihminen, joka rohmuaa kotinsa kaikki nurkat täyteen purkkia ja nyssykkää – pikemminkin mitä vähemmän näkyvillä olevaa tavaraa, sen parempi. Ja se tavara mitä on, haluan pitää siististi järjestyksessä (totuus on välillä toinen, heh). Tavarahulluuteni on siis jossain määrin hallittua, mutta totta puhuakseni sitä hallitsee se, milloin rahapussin pohja alkaa pilkottaa. Olen joskus miettinyt, että kuinka vaikeaa olisi olla lottovoittaja, kun voisi yhtäkkiä ostaa mitä vaan.

Koska minussa on sekä vahva materialistinen puoli että myös se, joka ei haluaisi kotiinsa yhtään turhaa tavaraa, herättää näiden kahden piirteen yhteensovittaminen joskus ristiriitoja. Mikä olisi sopivasti, missä menee kultainen keskiväylä?

Olen yrittänyt hallita kulutusta esimerkiksi sillä, että tietyt vaatekappaleet ostan mahdollisimman laadukkaina, mutta kaikkiin vaatteisiin ei tämäkään filosofia istu: koska kaikkeen kyllästyy, on laadukkaasta vaatteestakin iloa vain rajallisesti, vaikka vaate olisi ikuinen. Ihminen vaan kaipaa vaihtelua, ja siksi laadukkaiden juttujen ostaminen kannattaa vain tiettyjen juttujen kohdalla. En voi sanoa, ettenkö ajattelisi laatua lähes kaikkien tavaroiden kohdalla vähän, mutta monissa jutuissa siitä voi tinkiä. Toisaalta jo se, että ylipäätään miettii omia kulutustottumuksiaan, on jo askel oikeaan suuntaan.

Mietin tässä hetken, että mikä nyt sitten oli tämän kirjoituksen pointti. Kai se, että välillä se oma turhamaisuus ärsyttää, välillä sitten taas tajuaa, että vaikka elämässä on todellakin paljon tärkeämpiäkin juttuja, tarjoaa nämä tavarat niitä arjen pieniä iloja. Onko se sitten kuitenkaan niin paha olla vähän materialisti?

/Riikka

Takki: Vila
Panta: Lindex
Kengät: Tamaris

lokakuu05

Kuvat: Linda Piiparinen

Video: Loppuun käytettyä kosmetiikkaa

Videota pukkaa! Innostuin kuvaamaan jo toisen videon lokakuun aikana, ja tällä kertaa aiheena on loppuun käyttämäni kosmetiikka. Näitä purkkeja ja tuubeja olinkin ehtinyt keräämään nurkkiin jo useamman kuukauden ajalta.

Alla suora linkki videoon sekä listaa tuotteista, joita videolla mm. käsitellään. Ensi kerralla pitää tehdä kunnon muistiinpanot, jotta muistan sanoa tuotteista kaiken oleellisen, monta juttua tuli mieleen vasta jälkikäteen. Toivottavasti kehityn koko ajan videoiden tekijänä ja sitä myöten tuotteista jutusteluunkin tulee ne pointit, jotka on oleellisia. :)

Apteekin_deodorantit

Cutrin_Evo_Erisan

Erisan

Lumene_tyhjentyneet

Sanex_Carmex_Nivea

Garnier_Euserin_Aco_Vaseline

YouTube-kanavalleni pääset tämän linkin kautta.

Kaksi litraa vettä päivässä – tarpeen vai ei?

Olen huono juomaan vettä. Todella huono. Ilman tietoista ajatusta juon tuskin muutamaa lasillista enempää vettä vuorokaudessa.

Olen aina ollut samanlainen veden juonnin suhteen, hidas ja vähään tyytyväinen. Olen tosin aina syönyt päivittäin paljon kasviksia ja hedelmiä, jotka osaltaan korvaavat veden juomista, koska monet vihannekset ja hedelmät ovat hyvin vesipitoisia. Nykyään yritän silti erilaisin jipoin muistuttaa itseäni juomaan vettä tarpeeksi päivän aikana.

Yksi toimivimmista tavoista on kantaa mukana juomapulloa: sen avulla on helppo seurata juodun veden määrää. Jonkin (hullun) suosituksen mukaan jokaisen aikuisen tulisi juoda päivittäin kaksi litraa vettä, mutta itse olisin tyytyväinen siihen litraankin. Uskon terveen järjen mukaan myös janoon, eli siihen, että kun tarvitsen vettä, keho ilmoittaa siitä minulle.

Kannan nykyään arkisin vesipulloa aina mukanani. Kannoin kauan laukussa puolen litran vichy- tai jaffapulloa, mutta edellispäivänä kävin ostamassa  Design Lettersin juomapullon.  Tämä juomapullo vetää sisäänsä puoli litraa juomaa ja on kevyt kantaa mukana. Ulkonäkö muistuttaa vanhanajan maitopulloa, ja pelkistetty muotokieli vetosi minuun jo pari kuukautta sitten, kun huomasin tämän kaupassa.  Nyt kelpaa juoda, vaikka useampi pullollinen päivässä.

arne_jakobsen

Miksi veden juominen kannattaa?
  • Ihminen on 62-prosenttisesti vettä, ja jo muutaman prosentin nestehukka heikentää toimintakykyä. Veikkaan että useimmat päänsärkyni ovat lähtöisin siitä, etten ole juonut päivän aikana tarpeeksi. Sen vuoksi, juo mitä olet.
  • Vesi hyvin maustettuna on yksi parhaan makuisista juomista. Tosi on! Vesi kurkulla, vesi sitruunalla, vesi limellä, vesi mansikoilla. Ero veteen sellaisenaan on käsittämätön.
  • Enemmän vettä, parempi ruoansulatus.
  • Vesi vanhin voitehista! Tarpeeksi vettä, niin voitehihin ei tarvitse upottaa niin suurta omaisuutta.
  • Veden juominen auttaa myös painonhallinnassa, jos sellainen kiinnostaa. Kuten sanottu, maustettu vesi on yhtä hyvää (tai jopa parempaa) kuin mehut ja limut.

Kippis ja kulaus!

/Riikka

 

 

Syyskuun suosikit + arvonta I love me -messuille

Syyskuu on päättymäisillään, ja ajattelin kertoa teille pitkästä aikaa omat kuukauden suosikkini.

Ensimmäiset suosikit ovat erittäin käytännönläheisiä: olen jo aikoja sitten kaivanut kaulaliinat ja villakangastakin varastosta lähes päivittäiseen käyttöön. Viime viikonloppuna niitä ei tarvinnut, mutta muuten aamut ovat usein olleet viileitä (lähden kotoa usein puoli seitsemän jälkeen) ja lämmin takki tai huivi on vain harvoin ollut liikaa.

Syyskuun aikana suosikkeihin on kuulunut erityisesti ihonhoitotuotteita, sillä kun ilmat viilenevät, alkaa iho kuivua. En voisi kuvitellakaan, että lähtisin aamulla kotoa ilman kasvo-, huuli- ja käsirasvaa. Erityisen kovalla käytöllä on ollut Hurraw’n huulivoide (parasta!), L’oréalin Hydra Genius -hoitoneste (kasvorasva todella kevyen geelinomaisen nesteen muodossa) sekä Nivean Intensive care -käsivoide.

syyskuun_suosikit

Kesän jäljiltä kevyesti päivettyneiden kasvojen ihon korostukseen olen käyttänyt edelleen Lumenen Invisible Illuminatoria. Siitä tulee sellaista kivaa hehkua – laitan sitä yleensä poskipäille ja joskus kulmaluulle. Toisenlaista hehkua taas saa Hugo Bossin Ma Vie’stä; hajuvedestä, joka on ollut kaapissa jo yli kahden vuoden ajan ja jota olen taas viime aikoina käyttänyt enemmän.

syyskuu05

Syyskuun suosikeihin on kuulunut myös punahuulet. Tuntuu, että pimeän vuodenajan alkaessa huulipunaa on jaksanut taas käyttää useammin, sillä kun saa myös kasvoille (ja elämään) niin helposti väriä. Suosikkipunani ovat tällä hetkellä Zuiin huulipuna (tuoksuu ruusuilta, sillä on myös tehty ruusuista. Taikuutta!) sekä Chanelin vahvapigmenttinen kiiltopuna, crazy fuchsia.

syksy04

lettikampaus

Yksi syyskuun lempikampauksista on ollut tämä löysä ranskanletti, jonka sidon silmät ristissä työaamuina, jos en muuta keksi. Lokakuun tavoitteena on harjoitella uusia kampauksia puolipitkään tukkaani, nyt kun pituuden puolesta se on taas mahdollista.

syyskuu2017

Olen pukenut päälle usein isot korvakorut. Ja yrittänyt käyttää vaatekaapista vaatteita, joita harvoin puen päälle (vaikka ne ovat kivoja).

syyskuu02

Sain kunnian arpoa pari messulippua ensi kuun I love me -messuille, joten laitetaanpa arvonta pystyyn! Kommentoi, mitkä ovat olleet sinun suosikkituotteitasi syyskuussa (ei tarvitse olla kosmetiikkaa). Kommentoida voit joko Facebookin julkaisussa tai tämän julkaisun kommenttiosiossa. Yhdistän osallistuneet lopuksi yhteen ja arvon voittajan kaikkien kommentoineiden joukosta. Messut järjestetään siis 20.-22.10. ja kaikki syyskuun puolella kommenttinsa jättäneet osallistuvat arvontaan. Palkintona kaksi messulippua, jotka toimitan sähköisesti. Huomaathan jättää blogikommentissasi sähköpostiosoitteesi, jotta mahdollisen voiton sattuessa saan sinuun yhteyden.  Onnea arvontaan! :)

EDIT 3.10.2017  Arvonta on päättynyt ja voittaja arvottu. KIITOS kaikille kommenttinsa jättäneille! 

/Riikka

Kuvat (ensimmäistä lukuunottamatta): Katja Mikkola

syyskuu06

Miksi uuden oppiminen on tärkeää – aikuisenakin

Muistatko, milloin olisit viimeksi oppinut  jotakin uutta? Jotakin, joka ei liity uuden ohjelmiston haltuunottoon työpaikalla tai verotuspäätöksen korjaamiseen? Jotakin, mitä olet oma-aloitteisesti innostunut kokeilemaan?

Olen miettinyt viime aikoina paljon oppimista. Uuden oppiminen ei enää aikuisena ole itsestään selvää, sillä iso osa arjestamme koostuu suorittamisesta tai rutiineista. Ei uusien tai houkuttelevien, vaan välttämättömien ja tavanomaisten asioiden tekemisestä.

kukkia05

Miksi oppiminen kannattaisi kuitenkin pitää mukana elämässä aikuisenakin? Koska uuden oppiminen synnyttää iloa ja onnistumisen tunnetta. Usein se vaatii myös sisua ja rohkeutta epäonnistua, mutta lopulta oppiminen tuntuu hyvältä.

Oppimisen ilon näkee helposti, kun seuraa hetken sivusta pientä lasta. Mitä nuorempi, sitä enemmän intoa. Pelkkä omasta suusta muodostuva ääni tai omien käsien heiluttaminen herättää iloista kikatusta. Mietipä aikuista, joka pyörän päälle noustessaan hihkuisi innoissaan, että jes, taas osasin nousta pyörän päälle ja polkaista.

Noh, pyörää eikä pyöräilemistäkään kannata uudestaan keksiä, mutta omaehtoinen oppimisen ilo sävähdyttää takuulla meistä ketä tahansa. Se vain helposti mielletään seikaksi, joka liittyy vahvasti lapsuuteen ja nuoruuteen: pieni lapsi oppii joka päivä, koululainen koko oppivelvollisuuden ajan, monet meistä vielä vuosia sen jälkeen opintojen parissa. Entä sen jälkeen? Aikuisuuden ja vastuunoton rajamailla uuden oppiminen saattaa yksinkertaisesti unohtua. Ja toisaalta: mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä enemmän tietää (tai on tietävinään) asioista, ja monella meistä saattaa olla se fiilis, että mikään ei tunnu enää miltään. Kaikki on jo nähty. Harvemmin asian laita kuitenkaan on niin. Ehkä osittain juuri tuon harhakuvan vuoksi, että kuvittelen tietäväni yhtä jos toista, huomaan suhtautuvani elämään usein yhä kyynisemmin, ja se jos mikä on pelottavaa.

Voisivatko nämä tunteet johtua osittain siitä, että tyydymme suorittamaan arkea ilman uuden oppimista ja sen mukanaan tuomia ärsykkeitä?

kirjastossa01

Elämä ei meistä useimmilla ole parin viikon surffauskursseja tai maailman ympäri kiertämistä oppiaksemme lisää taitoja ja enemmän elämästä. Meillä on velvollisuudet, laskut ja tiskit, lapset pitää hakea joka päivä hoidosta ja töissä olla kahdeksasta neljään, jotta normaali elämä pysyy hanskassa. Uuden oppimista pohtiessa ei siksi kannatakaan olla välttämättä liian kunnianhimoinen, siten ne uudenvuoden lupauksetkin kosahtavat alta aikayksikön. Varaa mielessäsi pieniä hetkiä sieltä täältä: tunti viikossa uuden harrastuksen parissa, puoli tuntia päivässä kirjan lukemista. Tai jos teet joka päivä arkiruokaa ja nautit ruoanlaitosta, kokeile kerran viikossa jotain aivan uutta reseptiä.

Uuden oppimista ei tarvitse ajatella edessä olevana jyrkkänä ylämäkenä, vaan pieninä juttuina joita voi ripotella keskelle arkea. Ja unohtaa se suorittaminen, tehdä niitä juttuja jotka tuottavat itselle iloa.

kukkia03

Itse tykkään oppia lukemalla. Kirjoitin viime vuonna siitä, etten erityisemmin nauti matkustamisesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä, mutta silti olen utelias maailmaa ja erilaisia ihmisiä kohtaan. Tässä kohtaa kuvioon tulevat kirjat, sillä niistä voi oppia maailmasta ja ihmisistä aivan rajattomasti. Lukemistakaan ei kuitenkaan kannata ottaa isona haasteena, johon ryhtyy ”sitten ensi kuussa kun on enemmän aikaa” ja lupaamalla  että lukee ainakin viisi kirjaa kuukaudessa. Se voi hyvin olla esimerkiksi korkeintaan puolen tunnin lukuhetki päivässä.

kirjastossa03

Jos mietin pari minuuttia sitä, mitä itse haluaisin vielä oppia, on listalla ainakin kitaransoittoa ja cha chan tai jonkin toisen tanssin oppiminen. Kitara nojaa, ja on nojannut jo tovin huoneen seinää vasten ja tanssikursseja löytyisi varmasti googlaamalla pitkin vuotta. Silti ainakin nämä kaksi ovat syystä tai toisesta jääneet toistaiseksi ajatuksen tasolle. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, mitkä ovat oikeasti niitä itseä kiinnostavia ja helposti toteutettavia uusia juttuja ja lähteä pyrkimään kohti niitä.

Mitä sinä haluaisit vielä oppia?

/Riikka