Aihearkisto: Hyvinvointi

(Yllättävän) rentouttavaa puuhaa – palapelit

 

Arjen keskelle on mukava löytää välillä jotakin rentouttavaa, uutta puuhaa. Vähän yllättäen löysin tällaisen, vuosia sitten unohduksiin jääneen ”harrastuksen” palapelien rakentamisesta. Onnistuin koukuttamaan tämän puuhan pariin paitsi itseni, myös toisen R:n.

Rakensin palapelejä paljon nuorena, mutta jossain vaiheessa niiden tekeminen jäi kokonaan. Yhdistän palapelin rakentamiseen erityisesti joulun ajan, sillä usein joku perheenjäsenistä sai palapelin, tai sellainen tuli joulupukilta koko perheen yhteiseksi joulunajan puuhaksi. Lasten palapelejä tuli tietysti tehtyä yhä uudelleen ja uudelleen (suosikkini oli My Little Pony), mutta vähän isompana rakensin yhdessä äidin kanssa yhden jos toisenkin 1000 palan palapelin.

20180131_200212_HDR

Joulupukki ei tuonut viime jouluna aikuisten palapeliä, mutta lasten version bonuslapselle. Siitä se ajatus sitten lähti. Kirjakaupasta löytyi ”sopivan haastava” 2000 palan Las Vegas, jossa riittikin pähkinää purtavaksi koko tammikuun ajaksi. Palapeliä ei tullut suinkaan tehtyä joka päivä, vaan sopivissa väleissä silloin kun ehti. Erityisen palauttavaa se oli sellaisina päivinä kun pää oli ollut koetuksella pitkän työpäivän ajan – päätä tämäkin vaatii, mutta ihan eri tavalla. Otollisin aika palapelin tekemiseen oli silti viikonloppujen valoisat ajat, sillä keinovalossa värisävyjen tiirailu oli vähän turhauttavaa.

palapelin_kokoaminen

Las Vegas saatiin valmiiksi eilen, ja tänään käytiin ostamassa Forum Romanum – jonkinlainen koukku näiden tekemiseen siis kehittyi. Palapelien tekeminen on käsittääkseni aikuisiälläkin yhdistettävissä aivojumppaan samaan tapaan kuin esimerkiksi ristikot, mutta voi palapeleihin yhdistää myös nykyaikaan jopa eksoottisen piirteen: tätä on mahdoton tehdä nopeasti. Vastausta ei voi (kai?!) hakea Googlesta tai YouTubesta, vaan on pakko keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan. Pysyä paikoillaan ja sovittaa paloja kärsivällisesti paikoilleen. Ihan tervetullutta vaihtelua, aikuisillekin. Niskat palapelejä tekemällä voi toki silti saada jumiin, joten palastelun pariin kannattaa syventyä korkeintaan tunniksi kerrallaan. Suosittelen! 👍🏼

/Riikka

20180203_124959_HDR

Uusi vuosi – älä lupaa mitään

 

Uuden vuoden alku häämöttää jälleen. Taas on kulunut 365 päivää ohi äkkiarvaamatta. Alkuvuoden pitkä talvi, sitä seurannut lyhyt kesä, ihanan värikäs syksy ja hitaasti ohi lipunut pimeys kääntyi jälleen joulun kautta kohti valoisampaa vuodenaikaa. 2017 meni ohi hujauksessa, kuten vuosilla on tapana mennä.

Monet aloittavat uuden vuoden puhtaalta pöydältä: jotkut tipattomana, osa vegaanisena, monet milloin mitäkin lupauksia tehden. Minä kehotan: älä lupaa mitään, kenellekään.

Uudenvuoden lupauksissa on huono kaiku, ne ovat usein kuin luotuja epäonnistumaan. Uusi elämänasenne, uusi ruokavalio, uusi harrastus, uusi ennätys. Miksi mikään näistä tavoitteista olisi parempi ja toimivampi juuri vuoden alusta lähtien? Miksen voisi pudottaa painoa keskellä pimeintä marraskuuta? Miksei rahaa voisi opetella säästämään joululahjaostoksia tehdessä?

Uskallan väittää, että  ihmiset lupaavat  uuden vuoden kynnyksellä jotakin, mitä ideaali minä edustaa; oli kyse sitten terveellisemmästä ruokavaliosta, sosiaalisemmasta elämästä, vuorokauden tuntien jakamisesta paremmin työn ja läheisten kesken, tai mistä tahansa, joka tekisi meistä omassa mielessämme parempia ihmisiä. Kuntokeskusten cardio-tunneille on pitkät jonot tammikuussa, mutta jo maaliskuussa on hiljaista. Miksi? Siksi, että ne, jotka tammikuussa aloittavat, eivät joko olekaan oikeasti kiinnostuneita jumppaamaan tai ovat aloittaneet niin kovalla tahdilla, että potentiaalinenkin into on tapettu alkurähinällä ennen aikojaan. Kuinka moni meistä voi sanoa, että kaikki uudenvuoden lupaukset ovat aina pitäneet? Kuinka moni meistä on luvannut vuodesta toiseen samaa asiaa, voimatta ikinä vuoden loppuessa sanoa, että tämä lupaus muuten piti? Monet meistä eivät edes muista mitä ovat luvanneet vuoden alussa.

Tarkoitukseni ei ole kehottaa makaamaan sängyn pohjalla ja olla pohtimatta tulevaa. Tarkoitukseni on kehottaa kuuntelemaan itseään, ja tehdä heti tammikuun alusta asti niitä juttuja mistä piti jo viime vuonnakin,  ja antaa itselle se mielenrauha, että se on ihan ok jatkaa elämää ihan sellaisenaan, jos kaikki on hyvin. Ja jos taas jokin kaipaa muutosta, miniaskeleet ovat paljon parempia kuin suuri loikka tuntemattomaan.

Lupausvapaata tulevaa vuotta 2018 kaikille!

/Riikka

Ps. tässä mun vuoden 2017 kuvat hyvin tiukkaan ahdettuna koosteena.

Materialismin ja minimalismin välissä – mikä on sopivasti?

Iltaa.
Nyt on korkea aika jakaa nämä lokakuussa kuvatut kuvat, joissa syksyn väriloisto on vielä parhaimmillaan. Ilma on ollut nyt marraskuussakin vielä monena päivänä erityisen kaunis(ei tänään), mutta lehdet alkavat olla lopullisesti poissa pelistä.

lokakuu09

Olen miettinyt viime aikoina paljon tavaraa ja sen merkitystä elämässäni. Sitä mitä materiaali minulle merkitsee ja mitä se minulle tekee. Ensin meinasin taiteellisesti verrata näiden kuvien vaahteranlehtimerta omiin materialistisiin houkutuksiini, mutta enpäs sitten vertaakaan. Puiden lehdillä kun on ihan oikea tehtävä ja tarkoitus tässä maailmassa, samoin niiden tippumisella. Oma materialismini taas liittyy sellaisiin käsitteisiin kuin turhamaisuus ja pinnallisuus. Molemmilla sanoilla aika ikävä kaiku. Materialismissa ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, kuten noilla puilla lehtineen. Siinä on kyse houkutuksille altistumisesta, tavaramaniasta, ylipäätään siitä, että jokin tavara tuottaa hetkellistä mielihyvää.

lokakuu10

Minussa asuu sekä materialisti että (pieni) minimalisti: toisaalta takaraivossani on koko ajan kytevä ajatus siitä, että tavaraa ei saisi olla liikaa ja kaikkia ostoksia pitäisi punnita huolella. Kammoksun sellaista omaisuutta, minkä olemassaolon olen unohtanut tai mikä nököttää jossakin kaapissa tyhjänpanttina. Ahdistaa, jos ostan epähuomiossa jonkin tavaran, joka minulla itse asiassa jo on. Siis jo se ärsyttää, jos ostan uuden valkopippurin, vaikka sellainen itse asiassa maustekappista jo löytyi. Pääasiassa olenkin aika tietoinen kotimme tavaroista, eli siitä, mitä minulla on ja missä nuo tavarat sijaitsevat. Kierrätän itselleni turhaksi jääneet tavarat herkästi eteenpäin, mutta toisaalta pyrin siihen, ettei hutiostoksia ylipäätään syntyisi. Rapatessa roiskuu, eli tottakai niitä vahinkoja silti välillä tulee.

lokakuu07

Toinen puoleni taas saa suurta mielihyvää uusista tavaroista: loppujen lopuksi rakastan materiaa, sitä isoa röykkiötä joululahjoja.  Ostointoni menee sykleissä: ensin innostun vaatteista ja himoitsen tiettyjä vaatekappaleita, kuten kenkiä, huiveja, juoksutrikoita ja mitä ikinä. Yhden aallonharjan laskeuduttua kiinnostus siirtyy kosmetiikkaan. Kuolaan punasävyjen, seerumien, kynsilakkojen ja tuoksusaippuoiden perään. Jos oikein innostun, haluaisin ostaa  tietyn kosmetiikkasarjan koko kavalkadin. En toki osta. Mutta ostaisin, jos olisi rahaa. Jossain vaiheessa kiinnostus siirtyy kohti sisustusta ja kaikkea kotiin liittyvää. Verhot, tyynyt, nojatuolit, tuoksukynttilät, pöytätabletit, uusi astiasarja… Sitten on tietysti kaikki ihanat paperitarvikkeet, joihin minulla on erityisen kummallinen suhde. Kirjat. Sarjat. Pesuaineet. Monet tavarahaaveista toki jäävät vain haaveeksi ja hyvä niin. Pakko se silti on myöntää: olen aika materialistinen ihminen.

lokakuu06

Joskus ostin paljon ajattelemattomammin, nykyään jo harkitsen. Koen siis jossain määrin kehittyneeni kuluttajana. Itse asiassa jopa välttelen kauppoja yhä useammin: poissa silmistä, poissa mielestä. Verkkokaupat ovat  usein (väsyneenä) petollisia, vaikka tietyissä jutuissa pidän edelleen kivijalkaputiikeista enemmän. Toisaalta, verkkokaupoissa on se hyvä puoli, että ostoskoriin voi kerätä hulluna tavaraa, ja sitten lopulta poimia joukosta muutaman suosikin ja palauttaa loput tavaroista rekkiin.

lokakuu02

En ole se ihminen, joka rohmuaa kotinsa kaikki nurkat täyteen purkkia ja nyssykkää – pikemminkin mitä vähemmän näkyvillä olevaa tavaraa, sen parempi. Ja se tavara mitä on, haluan pitää siististi järjestyksessä (totuus on välillä toinen, heh). Tavarahulluuteni on siis jossain määrin hallittua, mutta totta puhuakseni sitä hallitsee se, milloin rahapussin pohja alkaa pilkottaa. Olen joskus miettinyt, että kuinka vaikeaa olisi olla lottovoittaja, kun voisi yhtäkkiä ostaa mitä vaan.

Koska minussa on sekä vahva materialistinen puoli että myös se, joka ei haluaisi kotiinsa yhtään turhaa tavaraa, herättää näiden kahden piirteen yhteensovittaminen joskus ristiriitoja. Mikä olisi sopivasti, missä menee kultainen keskiväylä?

Olen yrittänyt hallita kulutusta esimerkiksi sillä, että tietyt vaatekappaleet ostan mahdollisimman laadukkaina, mutta kaikkiin vaatteisiin ei tämäkään filosofia istu: koska kaikkeen kyllästyy, on laadukkaasta vaatteestakin iloa vain rajallisesti, vaikka vaate olisi ikuinen. Ihminen vaan kaipaa vaihtelua, ja siksi laadukkaiden juttujen ostaminen kannattaa vain tiettyjen juttujen kohdalla. En voi sanoa, ettenkö ajattelisi laatua lähes kaikkien tavaroiden kohdalla vähän, mutta monissa jutuissa siitä voi tinkiä. Toisaalta jo se, että ylipäätään miettii omia kulutustottumuksiaan, on jo askel oikeaan suuntaan.

Mietin tässä hetken, että mikä nyt sitten oli tämän kirjoituksen pointti. Kai se, että välillä se oma turhamaisuus ärsyttää, välillä sitten taas tajuaa, että vaikka elämässä on todellakin paljon tärkeämpiäkin juttuja, tarjoaa nämä tavarat niitä arjen pieniä iloja. Onko se sitten kuitenkaan niin paha olla vähän materialisti?

/Riikka

Takki: Vila
Panta: Lindex
Kengät: Tamaris

lokakuu05

Kuvat: Linda Piiparinen

Video: Loppuun käytettyä kosmetiikkaa

Videota pukkaa! Innostuin kuvaamaan jo toisen videon lokakuun aikana, ja tällä kertaa aiheena on loppuun käyttämäni kosmetiikka. Näitä purkkeja ja tuubeja olinkin ehtinyt keräämään nurkkiin jo useamman kuukauden ajalta.

Alla suora linkki videoon sekä listaa tuotteista, joita videolla mm. käsitellään. Ensi kerralla pitää tehdä kunnon muistiinpanot, jotta muistan sanoa tuotteista kaiken oleellisen, monta juttua tuli mieleen vasta jälkikäteen. Toivottavasti kehityn koko ajan videoiden tekijänä ja sitä myöten tuotteista jutusteluunkin tulee ne pointit, jotka on oleellisia. :)

Apteekin_deodorantit

Cutrin_Evo_Erisan

Erisan

Lumene_tyhjentyneet

Sanex_Carmex_Nivea

Garnier_Euserin_Aco_Vaseline

YouTube-kanavalleni pääset tämän linkin kautta.

Kaksi litraa vettä päivässä – tarpeen vai ei?

Olen huono juomaan vettä. Todella huono. Ilman tietoista ajatusta juon tuskin muutamaa lasillista enempää vettä vuorokaudessa.

Olen aina ollut samanlainen veden juonnin suhteen, hidas ja vähään tyytyväinen. Olen tosin aina syönyt päivittäin paljon kasviksia ja hedelmiä, jotka osaltaan korvaavat veden juomista, koska monet vihannekset ja hedelmät ovat hyvin vesipitoisia. Nykyään yritän silti erilaisin jipoin muistuttaa itseäni juomaan vettä tarpeeksi päivän aikana.

Yksi toimivimmista tavoista on kantaa mukana juomapulloa: sen avulla on helppo seurata juodun veden määrää. Jonkin (hullun) suosituksen mukaan jokaisen aikuisen tulisi juoda päivittäin kaksi litraa vettä, mutta itse olisin tyytyväinen siihen litraankin. Uskon terveen järjen mukaan myös janoon, eli siihen, että kun tarvitsen vettä, keho ilmoittaa siitä minulle.

Kannan nykyään arkisin vesipulloa aina mukanani. Kannoin kauan laukussa puolen litran vichy- tai jaffapulloa, mutta edellispäivänä kävin ostamassa  Design Lettersin juomapullon.  Tämä juomapullo vetää sisäänsä puoli litraa juomaa ja on kevyt kantaa mukana. Ulkonäkö muistuttaa vanhanajan maitopulloa, ja pelkistetty muotokieli vetosi minuun jo pari kuukautta sitten, kun huomasin tämän kaupassa.  Nyt kelpaa juoda, vaikka useampi pullollinen päivässä.

arne_jakobsen

Miksi veden juominen kannattaa?
  • Ihminen on 62-prosenttisesti vettä, ja jo muutaman prosentin nestehukka heikentää toimintakykyä. Veikkaan että useimmat päänsärkyni ovat lähtöisin siitä, etten ole juonut päivän aikana tarpeeksi. Sen vuoksi, juo mitä olet.
  • Vesi hyvin maustettuna on yksi parhaan makuisista juomista. Tosi on! Vesi kurkulla, vesi sitruunalla, vesi limellä, vesi mansikoilla. Ero veteen sellaisenaan on käsittämätön.
  • Enemmän vettä, parempi ruoansulatus.
  • Vesi vanhin voitehista! Tarpeeksi vettä, niin voitehihin ei tarvitse upottaa niin suurta omaisuutta.
  • Veden juominen auttaa myös painonhallinnassa, jos sellainen kiinnostaa. Kuten sanottu, maustettu vesi on yhtä hyvää (tai jopa parempaa) kuin mehut ja limut.

Kippis ja kulaus!

/Riikka