Itsepalvelukirppiksellä myyjänä – 5 tärppiä

Tavaran myyminen itsepalvelukirppiksellä parin vuoden välein on jo pitkään kuulunut omiin rutiineihini. Kirppistelyyn ryhtyminen vaatii aina tietynlaisen tarmon puuskan, mutta tuo itselle hyvän mielen! Myydyistä tavaroista saa itselle taskurahaa, vaikka pelkän rahan takia hommaan ei kannatakaan ryhtyä. Keräsin tähän bloggaukseen viimeisimmät tärppini kirppismyyntiin liittyen.

1. Minne myyntiin?

Vein omat kamani tällä kertaa Salon Secondhand Marketiin, missä olen myynyt tavaraa ennenkin. Kyseinen kirpputori on perinteinen itsepalvelukirppis, josta varasin pöytätason ja rekin yhdistelmän kuukauden ajaksi (kuukausivuokra 80 €). Oman kokemukseni mukaan tällä kirpparilla menee kaupaksi kaikenlainen kodin tavara tekstiileistä astioihin, kirjoihin ja koriste-esineisiin, vaatteet sen sijaan vähän huonommin. Yksi tärkeimmistä asioista onkin punnita omien myytävien tavaroiden ”luonne”, sillä toisella kirpparilla kiertää paremmin vaatteet, toisella astiat. Jos suurin osa myymistäni tavaroista olisi ollut vaatetta, olisin varmasti valinnut jonkin toisen kirpparin.

2. Perinteinen kirppis vs. nettimyynti – vai molemmat?

Tein itse tällä kertaa niin, että samaan aikaan, kun olen vienyt omia tavaroita myyntiin, olen erottanut joukosta pienen osan ja laittanut niitä myyntiin Zadaa-sovelluksen kautta ja Toriin. Varsinkin, jos kyseessä on jokin pieni ja kevyt merkkituote, olen laittanut ne ensin nettimyyntiin. Kevyet ja pienet on helppo lähettää, isot ja painavat puolestaan hankalia ja hinnakkaita postittaa. Arvokkaammille tuotteille ja keräilykappaleille on myös helpompi löytää ostaja netin kautta – toki silloinkin sopivalla hinnalla. Toisessa ääripäässä ovat liian isot tavarat (pienet huonekalut, elektroniikka), joita ei voi viedä itsepalvelukirppiksellekään. Hyödynnän siis itse kahden tyylin taktiikkaa niin kauan kuin kirppispyötäni on käytössä. Lopuksi myymättä jääneet tavarat lahjoitan tai jätän nettimyyntiin. Tällä kertaa nettimyyntiin on päätynyt mm. Marimekon, Aarikan ja Arabian tuotteita sekä elektroniikkaa (kaupan ehtona nouto, sillä painavien tavaroiden postitus maksaa suhteettoman paljon).

kirpputorimyyjänä

3. Millainen tavara myy?

Nyt tammikuussa olen myynyt mm. näitä tuotteita:

  • kirjoja (paljon!)
  • Ikean seinäkello
  • silitysrauta
  • laukku (H&M)
  • erilaisia peltipurkkeja (wanhoja kahvipurnukoita – kannattaa tsekata netistä hintoja, osa on arvokkaita keräilykappaleita)
  • keittiön erilaisia säilytyspurkkeja
  • pussilakanasettejä
  • kynsilakkoja (!! Ehkä vähän rajoilla viitsiikö myydä, mutta menivät nimellisellä hinnalla heti kaupaksi. Ovat toisaalta pois heitettynä ongelmajätettä, joten koin kierrättämisen ok-vaihtoehdoksi. 😌)
  • hiuskoristeita
  • aurinkolaseja
  • kaulahuiveja
  • vaatteita: mekko, tuulihousut, paitapuseroita, urheilutoppi, sadeviitta, farkut, neule, T-paitoja ja hihattomia paitoja)
  • leivontamuotteja
  • vesikannuja
  • erilaisia koruja (koulakorut, korvakorut)
  • keittiövuoka
  • hääaiheinen foliopallo 😁
  • meikkisiveltimiä (käytettyjä, mutta hyvin puhdistettuja)
  • kynsitarroja 😁
  • meikkipussi
  • korttilompakko
  • minitermari
  • kissan raapimispuu ja leikkitunneli
  • kaitaliinoja
  • aikuisten värityskirja (vähän käytetty 😃)
  • mukeja
  • lautapeli
  • Teeman kahvitasseja
  • dvd:itä (menevät nykyään tosi heikosti kaupaksi)
  • erinäisiä keittiöhärpäkkeitä
  • sisustustyynynpäällisiä
  • verhoja (nämäkin menivät vähän yllättäen tosi helposti kaupaksi)

Näistä myyntihittejä ovat olleet erityisesti kirjat ja erilaiset kodin tekstiilit (verhot, tyynynpäälliset, lakanat). Astioita menee vähän vaihdellen, samoin vaatteita.

Rondo-kasari

Kaupaksi on mennyt mitä pienempiä asioita, kuten nyt esimerkiksi tuo käyttämätön foliopallo tai kynsitarrat. Lakanoita, verhoja ja joitain astioita olen niputtanut yhteen (juuttinarulla, lahjapaperinarulla tai teipillä), jotta ne pysyvät myyntipöydälläkin siistimmin kasassa, vähän kuin uutta ostaessa. Kirjoihin kirjoitin kartonkilapulle lyhyitä kuvailuja, millainen kirja on kyseessä (olen itse tykännyt tosi paljon Suomalaisen Kirjakaupan tyylistä antaa lukuvinkkejä). Tällaisilla keinoilla olen pyrkinyt tekemään myyntipöydästä houkuttelevamman. Säännöllinen pöydän siistiminen on myös suoraan yhteydessä myyntituloksiin.

4. Mitä hinnaksi?

Kallein yksittäisen myydyn tuotteen hinta on ollut 8 euroa, myydyn tuotteen keskimääräinen hinta puolestaan 2,5 euroa. Hinnat kannattaa laittaa pääasiassa alakanttiin – kunhan tietää, mitä myy. H&M:n, Ikea:n ja muiden vastaavien halpaketjuliikkeiden tavarasta ei kannata pyytää suuria summia, mutta monet yllättävätkin asiat saattavat olla 2nd handina arvossaan. Tällä kertaa omia arvokkaimpia tuotteitani ovat olleet juuri erilaiset metallipurnukat (Aarikka), kynttilätuikut (Ratia, Iittala) ja 70-luvun Rondo-kasari (edellisessä kuvassa).

Pääperiaatteena myytävälle tuotteelle: sen pitää olla puhdas, siisti ja ehjä – tai sitten pitää myydä pilkkahintaan. Kirpparille ei tosin kannata roudata myyntiin mitä tahansa edes viiden sentin hintaan – hyviä vinkkejä siitä, mitä EI kannata myydä, voi katsoa tältä hulvattomalta Instagram-tililtä. Minusta toimiva keino pohtia kirppispöydän sisältöä on kysyä, voisitko kuvitella itse ostavasi kyseisen tuotteen, jos sinulla olisi sille tarvetta? Vai onko tuotteen kunto jo niin alhaalla, että se sopii paremmin esimerkiksi tekstiilijätteeksi tai metallin uusiokäyttöön?

5. Mitä myymättä jääneelle tavaralle kannattaa tehdä?

Viimeksi, kun minulla oli itsepalvelukirppis, viikkasin tavarat takaisin varaston mustaan laatikkoon odottamaan seuraavaa myyntitapahtumaa. Enää en aio tehdä samaa ratkaisua. Osa viime kerralla myymättä jääneestä on mennyt tällä kertaa kaupaksi, mutta osalle tavarasta ei sen sijaan vain ole kysyntää, vaikka kuinka halvalla myisi. Varastotiloista riippuen ei kannata liiaksi kiusata itseään, vaan luopua omaisuudestaan myös ilmaiseksi.

Kuten aiemmin sanoin, jätän myymättä jääneistä tavaroista merkkitavarat itselle, ja laitan ne Toriin tai Zadaahan jatkomyyntiin. Loput taas aion ripotella eri osoitteisiin: kirjat kenties johonkin kirjanvaihtopisteeseen, vaatteet Pelastusarmeijalle tai Punaiselle Ristille, astiat ehkä EkoCenteriin.

Entä ne tavarat, jotka ovat jätettä – sellaista, mitä ei kehtaa antaa edes ilmaiseksi? Puuvillaiset, kuluneet vaatteet vien omalle äidilleni, joka tekee niistä rätymattoihin kudetta. Jos sinulla on joku käsistään näppärä ihminen lähipiirissä, niin kannattaa kysellä olisiko tekstiilijätteelle, esimerkiksi risoille farkuille, käyttöä. Kulahtaneita peittoja ja muita tekstiileitä kannattaa tarjota paikallisille eläinyhdistyksille karvakamujen iloksi. Myös monet vaateketjut ottavat tekstiilijätettä vaatteiden kunnosta huolimatta vastaan. Paikkoja on siis monia ennen sitä viimeistä vaihtoehtoa, sekajätelavaa.

Kaikki rikkinäiset härpäkkeet, astiat ja koristeet suosittelen kierrättämään asianmukaisesti. Harvinainen, mutta kulmasta lohjennut Muumi-muki ei ole aarre kerääjällekään. Toki muitakin materiaaleja kuin tekstiiliä kannattaa kierrättää lähipiirille, jos tiedät että niille on tarvetta. Jotkut tuunaavat tietokoneita hylättyjen koneiden vanhoista osista. Toiset tekevät cd-levyistä pelättimiä marjapuskiin. Omasta jaksamistasosta riippuen erinäistä ”roskaa” voi huudella vaikka Facebookin roskalavaryhmissä.

Lopuksi

Oma myyntikauteni kirppiksellä on päättymässä viikon päästä. Olen myynyt kuukauden aikana noin sata tuotetta ja jään voitolle ainakin 150 euroa. Koska haluan, että myyntipöydältä jäisi pois kannettavaa mahdollisimman vähän, käyn huomenna laittamassa pöytään vielä -50 % lapun. Kiinnostava nähdä, toimiiko se! Olen joka tapauksessa tyytyväinen kirppiskauteeni: koko talo on käyty läpi ja paljon tarpeetonta tavaraa saatu kiertoon. 🥰 Suosittelen!

/Riikka

Miten kynsilakka hävitetään ja muita kierrätysongelmia

Miten kynsilakka hävitetään oikeaoppisesti? Tai kaapin perukoille hylätty hiuslakkapullo? Entä steariini? Minne tyhjät patterit oikeasti kuuluisi viedä? Mitä tehdä vanhoille silmälaseille?

Jätteiden kierrätys herättää paljon kysymyksiä, vaikka kierrättäminen kuuluu meistä useimpien arkeen. Vain harva kehtaa enää myöntää kierrättävänsä pelkästään tyhjiä limupulloja kauppaan, mutta silti olen ainakin itse usein tilanteessa, jossa en tiedä, miten jokin jäte tulisi hävittää tai kierrättää.

Lajittelun haasteisiin vaikuttaa paitsi tietämättömyys, myös puskaradion kautta kulkevat vanhentuneet tiedot sekä epäselvät ohjeistukset. Liikkeellä on monenlaisia tulkintoja ja vääriä uskomuksia. Oman haasteensa tuo myös pirstaleinen kierrätysjärjestelmä: isoissa taloyhtiöissä on lähes aina omat kierrätyspisteensä, mutta omakotitalossa asuvan on otettava useimmiten auto alleen, jotta metallit, lasit ja pahvit saa toimitettua oikeaan osoitteeseen. Ja mistä tavallinen maallikko aina edes tietää, mitä materiaalia jokin jäte on ja miten se tulisi kierrättää?

Tätä kirjoitusta kirjoittamaan ryhtyessä mieleeni nousi nopeasti myös liuta muita kysymyksiä: Mitä tapahtuu niille jätteille, jotka viskaan sekajätteeseen? Poltetaanko ne? Kasvatanko kaatopaikkojen jätevuorta? Osaan kyllä lajitella melko sujuvasti, mutta jätteiden elämä sen jälkeen, kun ne on kerran heittänyt menemään, on pimennossa.

Kiinnostus jätteiden lajittelua kohtaan kumpuaa osaksi varmasti myös huonosta omastatunnosta: en nimittäin lajittele kaikkea minkä voisi, enkä aina kun voisi. Yksi loistava esimerkki sijoittuu muuttoaikaan. Siinä vaiheessa, kun suurin osa tavaroista on jo muuttokuormassa, on joka puolella jäljellä enää niitä epämääräisiä, hylättyjä tavarapinoja, joiden kohtalona on päätyä jätekuormaan. On palaneita hehkulamppuja, lähes tyhjiä maalipurkkeja, käytettyjä pattereita, vuosia vanhoja silmälaseja… Pitkän päivän kääntyessä iltaan on helppo kasata kaikki poloiset tavarat yhteen isoon jätesäkkiin, heittää säkki sekajätteeseen ja kurvata pihalta pois. Mutta mitä tämä tarkoittaa laajemmassa mittakaavassa jätehullon näkökulmasta?  Kuinka moni meistä todella tietää, mitä jätteelle tapahtuu sen jälkeen, kun roska-auto kippaa kuorman sisuksiinsa?

Kysyin asiaa suoraan oman kuntani jätehuollosta. Itse Salossa asuvana kuulun Lounais-Suomen Jätehuollon piiriin. Täältä sekajäte kulkee kaikkineen jätevoimaloihin poltettavaksi. Ei siis ainakaan kaatopaikalle, mikä on tietysti hyvä uutinen. Kysyin myös niistä jätteistä, jotka päätyvät virheellisesti sekajätteeseen, joko välinpitämättömyydestä tai tietämättömyydestä johtuen. Ympäristöneuvojan mukaan ”pienet määrät palamatonta materiaalia eivät haittaa jätevoimalan toimintaa”. 

Jätteistä eroon pääseminen on siis tehty helpoksi – ja juuri siksi kierrättäminen on helppo laiminlyödä. Houkutus iskeä se yksittäinen tavara sekajätteeseen on suuri, varsinkin jos oikea hävitystapa on hakusessa. Jos taas lähin  kierrätyspiste sijaitsee  kilometrien päässä, päätyvät monet helposti kierrätettävät tavarat juuri sinne, minne ne on helpoin viskata.

Mitä jos jätehuolto lakkautettaisiin?

Mietitäänpä kierrätystä hetki ajatusleikin kautta: kuvittele, että Suomessa lakkautetaan yhtäkkiä jätehuolto. Kerrostalojen pihoilla sijaitsevia jäteastioita ei enää ole, taajamissa keskitetysti olevat paperin-, metallin- ja lasinkeräykset häviävät kuin tuhka tuuleen. Talonnurkat ja kadut täyttyvät pikkuhiljaa jätekasoista. Mitä itse tekisit tuottamallesi jätteelle?

Itse kehittelin varmasti ensimmäiseksi kompostin, johon saa kaiken ruokajätteen (tässäpä tavoite kesälle 2017). Kerrostalossa asuessa se toki olisi ongelma, mutta ehkä aktiivisen taloyhtiön kesken saisi kehiteltyä jonkin pläntin tälle tarkoitukselle hädän hetkellä.

Seuraavaksi erottaisin jätteiden joukosta kaiken, minkä voi järjellisesti polttaa: paperit, kartongit, kaiken pahvisen. Jos pelataan sääntöjen mukaan, paperia ja kartonkeja ei saisi kotioloissa polttaa. Mutta jos lähdetään siitä, että kaikenlainen jätehuolto on lakkautettu, niin veikkaan että moni kaivaisi tässä kohdassa tulitikut esiin.

Okei, nyt on biojätteet ja palavat jutut poistettu jätekuormasta. Mitä jää jäljelle? Aika paljon: ruokapakkauksien muovia, hygieniatuotejätettä, säilykepurkkeja, tomaattikastikkeen lasipurkki, tyhjä hiuslakka, kynttilän jämät, vanhoja lääkkeitä, styroksia… Lista jätteestä on loputon.

Joku voisi tyrkätä koko höskän pihalle kasaksi ja heittää perään tulitikun, mutta parhaan toiveenkaan mukaan kaikki jäte ei yksinkertaisesti  kotikonstein pala. Sen lisäksi, että tiettyjen jätteiden polttaminen tuottaa paitsi myrkyllisiä kaasuja, aiheuttaa osa jätteestä myös räjähdysvaaran. Esimerkiksi aerosolipakkaukset, eli suomeksi sanottuna esimerkiksi hiuslakat ja suihkutettavat deodorantit, ovat käytännössä räjähteitä syttyessään.

Toisin sanoen: hukkuisimme pikkuhiljaa jätteiden alle.

Okei, onneksemme elämme sivistysvaltiossa, jossa jätehuolto on ja toimii. Ajatusleikin tarkoituksena oli kuitenkin ravistella pohtimaan sitä, miksi olisi niin tärkeää lajitella tietyt jätteet erikseen niille tarkoitettuihin pisteisiin ja sitä kautta vähentää sitä jätemäärää, jota ei voida hyödyntää uudelleen. Kierrätyksen perimmäisenä jalona ajatuksena on säästää luontoa, käyttää jo olemassaolevia materiaaleja uudelleen ja lopulta ylläpitää maapalloa asuttavassa kunnossa.

Jätteet palamaan –hyvä vai huono juttu?

Se ylijäävä, kierrätykseen kelpaamaton jäte herättää myös ristiriitaisia ajatuksia. Positiivista on se, että Tilastokeskuksen mukaan enää kymmenys yhdyskuntajätteestä päätyy kaatopaikalle. Reilussa kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon, sillä vielä vuonna 2003 kaatopaikalle ajautui yli puolet suomalaisten kotitalouksien jätteistä.

Nykyään suurin osa sekajätteestä ajautuu siis poltettavaksi. Ajatus siitä, että pitkälle kehittyneet jätteenpolttolaitokset pystyvät prosessoimaan jätettä paremmin kuin ikinä, kuulostaa hyvältä jutulta – mutta valitettavasti uskon sen vähentävän ihmisten kierrätysinnokkuutta. Jätteiden polttamisesta syntyy kyllä energiaa, mutta materiaalien kierrätys jatkokäyttöön vähentyy, kun syntyy illuusio jätteiden helposta katoamisesta.

Yksi tärkeä pointti on tiedostaa sekin, että ostamistamme tuotteista tulee jätettä paljon ennen kuin ne päätyvät lopputuotteeksi, tavaroiksi joita me kuluttajat ostamme. Yksi tehokkaimmista keinoista vähentää tuotettua jätettä onkin siis ostaa vain tarpeeseen – elintarvikkeista lähtien.

Jätehuolto vaihtelee asuinkunnittain

Suomessa jätteistä huolehtiminen on kunnan vastuulla. Toki Suomessa on jätelaki, johon toiminnan tulee perustua (tervetuloa nukahtamaan Ympäristöministeriön sivulle…), mutta  joka kunnassa on omat jätehuoltomääräyksensä.  Kunnallinen jätehuolto kilpailuttaa ensin yksityisiä jäteyhtiöitä, joiden kautta jätteiden kuljettaminen ja käsittely lopulta hoidetaan. Johtopäätös: kuntien jätehuolloissa, kuten toteutustavoissa ja jätehuollon maksuissa on selviä eroja. Kaikissa kunnissa haja-asutusalueella ei ole erikseen esimerkiksi  biojätekeräystä, koska hyötysuhdetta pitkien kuljetusmatkojen jälkeen ei koeta merkittäväksi. Kuningaskuluttajan artikkelista selviää, että biojätteen keräyksessä on Suomessa hyvinkin paljon erilaisia käytäntöjä.

Kannattaa tutustua oman kunnan kierrätysjärjestelmään ja opiskella, mitä kaikkea omassa kotipaikassa voi helposti kierrättää. Toisissa kunnissa jätehuollossa on päästy toisia kuntia edemmäs, esimerkiksi pirkanmaalainen jätehuoltomalli kilpaili viime vuonna kansainvälisestä kaupunkikehityspalkinnosta. Jos taas oman kunnan kierrätysjärjestelyt alkavat ketuttamaan, niin aina voi esittää kehitysehdotuksia.

Miten nämä kierrätetään?

Keräsin loppuun vielä yleisimpiä jätteitä, joiden kierrätystä tai hävittämistä olen itse joutunut googlettamaan. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa tallentaa kirjanmerkkeihin Lounais-Suomen Jätehuollon ylläpitämä Jätteiden ABC, josta on kätevä tarkistaa lajitteluohjeita. Lähimpien jätepisteiden sijainnit löytää osoitteesta Kierrätys.info.

Kynsilakka

Vaikka kynsilakka on helppo kategorisoida yhdeksi meikiksi toisten joukossa, kannattaa pikemminkin suhtautua näihin kynsien kaunistajiin paino sanalla LAKKA. Helposti syttyvät tuotteet ovat ongelmajätettä, joita kutsutaan nykyään vaarallisiksi jätteiksi. Tyhjä tai täysin kuivunut kynsilakkapullo on sekajätettä (ja me naisethan tiedämme, kuinka helppo kynsilakka on käyttää aivan loppuun, eikö?).

Puolityhjä hiuslakka

Sama tuomio. Tuotetta vielä sisältävä hölskyvä pullo lajitellaan vaarallisiin jätteisiin. Jos pakkaus taas on täysin tyhjä, se kelpaa metallijätteeksi. Helpommalla siis pääsee, kun käyttää ne huonotkin tökötit vaikka väkisin loppuun asti ;)

Hajuvesi

Tyhjä hajuvesipullo on sekajätettä, jopa lasipullo. Nämä eivät sovellu sekajätteeseen, koska niissä käytetty lasi on liimalasia, jota ei voi kierrättää (Kyllä, kierrätys on täynnä kompia). Jos pullossa on tuotetta jäljellä, menee tämäkin vaarallisiin jätteisiin.

Uuden vuoden tinat

Tämä tuli ainakin itselle yllätyksenä: lyijyn takia tinat kuuluvat vaarallisten jätteiden keräykseen. Sehän näyttää ihan tavalliselta metallilta…

Tyhjä alumiininen einesrasia

Metallinkeräykseen. Jos enin osa on metallia, niin sinne vaan. Kannattaa huuhtaista ensin.

Kynttilän jämät, steariini

Tuikkukynttilän kuoret metallijätteisiin, steariini sekajätteeseen.

Tyhjentyneet paristot ja akut

Tiesitkö, että paristoja ja pienakkuja myyvät kaupat ovat velvollisia ottamaan myös tyhjentyneitä vastaan? Kelpaavat myös jäteasemille vaarallisena jätteenä. Joskus 15 vuotta sitten ku asuin Yo-kylässä, kadunvarsissa oli erillisiä patterinkeräyspisteitä, onkohan niitä enää missään?

Vanhat silmälasit

Optikkoliikkeet ottavat vanhoja silmälaseja vastaan. Laseja kerätään kehitysmaihin niitä tarvitseville. Ei siis kannata heittää roskiin poltettavaksi, vaikka silmälasit sekajätteeksi periaatteessa kelpaavatkin.

Styrox

Hämärä aine ainakin itselle. Kuitenkin sekajätettä.

Lasinen kosmetiikkapakkaus (meikkivoide, deodorantti…)

Kuten jo hajuveden kohdalla kävi ilmi, kosmetiikkatuotteissa käytetään jotakin ihme liimalasia, joka ei sovellu lasinkeräykseen. Eli nämä sekajätteeseen! Aika monta hutia tullut itse tehtyä näiden suhteen…

Hehkulamput, halogeenit, ledit, loisteputket…

Yksi inhottavimmista jätelajeista, vanhat lamput! Kuka näitä jaksaa muistaa?! No, tässä muistilista:

Hehkulamput (ne ”tavalliset”, vanhanaikaiset ja lyhytikäiset lamput, joiden ostamista kannattaa välttää): sekajätettä.

Halogeenilamput (se hehkulamppua muistuttava): Sekajätettä tämäkin.

Energiansäästölamput (ne, joissa on usein se sellainen korkkiruuvin tai U:n mallinen pää): Päivittäistavarakaupoissa on kuulemma keräyspisteitä. Itse kierrättäen lajitellaan sähkölaitteisiin.

Loisteputket (ainut lamppu, jonka nimi kertoo millaisesta lampusta on kyse): Lajitellaan sähkölaitteisiin.

LED-valot (ekana tulee mieleen pienet spotit katonrajassa, mutta näitä on nykyään kyllä ihan kaikennäköisiä): Lajitellaan sähkölaitteisiin.

Aiheeseen liittyen vielä yksi bonus, ihana ysärituote, eli laavalamppu: näiden kupuosa on vaarallista jätettä, koska se sisältää erilaisia liuottimia. Muun osan voi kierrättää  sähkölaitteena.

Huom. Lamppuihin liittyen eri sivuilla oli ristiriitaista tietoa siitä, kuuluvatko ne sähkölaitteisiin vai vaaralliseen jätteeseen.

Jäikö listasta uupumaan vielä jokin mieltä askarruttava jäte? Kurkkaa Kierrättämisen ABC:stä! Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa kierrättämiseen liittyen.

/Riikka