Aihearkisto: Koti

Kun ei ole viherpeukalo (mutta omistaa pihan)

En ole ikinä ollut erityisen hyvä kasvien kanssa. Onnistun yleensä ennen pitkää tappamaan kaikki kotini viherkasvit, tai sitten ne selviävät hengissä silkalla tuurilla.

Ihmekös tuo – en ole oikeastaan ikinä perehtynyt kasvien anatomiaan. Öööö, eikös se riitä että niitä sillon tällöin kastelee?  No ei vissiin. Pitäisi miettiä, millaista valoa kasvi kaipaa, kastelutahtejakin on erilaisia, toisten pitää olla litimärkinä kokoajan, toiset viihtyvät rutikuivina, multaakin pitäisi vaihtaa ja mieluiten tiettyyn aikaan vuodesta ja ainakin vaihtaa kasvi isompaan astiaan, ettei juuret kierrä pelkkää kehää ruukussa. Ja ne juuret… voi pojat, ne juuret. En tiedä mikä fobia mulla on, mutta sellainen oikein tiuhaan kasvanut, kehää kiertävä juurakko on todella ahdistavan näköinen. Ja multa itsessään  nyt vaan suttaa kaikki paikat.

omapiha07

Vahva tietämyksen puute, saamattomuus, hajamielisyys sekä kummalliset fobiani ovat pitäneet minut tähän asti taidottomana viherpeukalona. Juoneen tuli kuitenkin pieni muutos, kun muutimme omakotitaloon, jonka piha ei ole valtava, mutta kelpo piha kuitenkin. Piha, jossa on kasveja joita pitää hoitaa ja ruoho jota pitää leikata. Toinen R vähän naureskelikin, kun asuntonäytöillä innostuin aina niistä järkyttävän isoista pihoista, joissa kukkapenkeissä piisasi ja joka nurkassa oli toinen toistaan tuuheampia sisustuspensaita ja marjapuskia. Miten ihanaa, tännehän saa vaikka mitä! Ehkä epäilyt olivat aiheellisia historiani puutarhurina tuntien.

omapiha02

Miten siis on pihamme käynyt? Hyvin! Toinen R hoitaa ruohonleikkuun ja minä kävelen harvase päivä pitkin ”tiluksia” tutkiakseni mitä kaikkea kesä puskee maan alta päivänvaloon. Onneksemme pihalla on melko paljon monivuotisia istutuksia, joista en tosin tiedä mitä ne kaikki ovat. Pihalta löytyy ainakin vuorenkilpeä, erilaisia tuijia ja käsittääkseni syreeniä muutama pensas, mutta joukossa on vielä useita kysymysmerkkejä. Osa näistä kuvista on jo useampi viikko sitten otettuja, joten kukinnotkin ovat jo muuttuneet.

omapiha17

Emme  istuttaneet tänä kesänä pihalle yhtäkään pysyvää istutusta. Pari selvästi parhaat päivänsä nähnyttä puskaa olen repinyt pois, mutta muuten katsellaan tämä kesä rauhassa mitä kaikkea pinnan alta vielä paljastuu ja mikä lopulta miellyttää omaa silmää. Ensi kesää ajatellen voikin sitten miettiä jo tarkemmin, mitä voisi korvata jollakin muulla. Jatkossakin pihaan tullee monivuotisia ja melko helppohoitoisia, idioottivarmoja ratkaisuja. Monivuotisten sijaan ostin useita amppeleita ja muutamia muita kesän kausikukkia, joita istutin tällä viikolla ns. parvekelaatikoihin ja joita pyrin nyt parhaani mukaan hoivaamaan. Katsotaan josko saisimme nuo laatikot vielä kiinnitettyä koristeeksi tuohon terassin betonikaareemme.

omapiha03

omapiha01

Ylivoimaisesti isoimman työn olemme pihan suhteen tehneet pihalaatoituksen osalta, erityisesti toinen R on puurtanut sen kanssa tuntikausia. Ensin pesimme koko laatoituksen kaikesta sammalesta (jota oli todella paljon) painepesurin kanssa, sitten koko laatoitukselle levitettiin myrkkyjä, jotteivat rikkaruohot puskisi raoista niin ahkerasti läpi, ja lopulta laatoitusten väliin levitettiin vielä hiekkaa, sillä pesun yhteydessä laatoitusten välistä lähti sammalten lisäksi myös kaikki muu. Pitkä urakka, ja nyt toivotaankin kädet ristissä, että koko hommaa ei tarvitsisi toistaa ihan joka vuosi. Kuvia lähtötilanteesta voi katsella täältä.

omapiha18

omapiha04

Osa tuijistamme on syystä tai toisesta aika väsähtäneitä, joten niistä osa luultavasti karsitaan – etupihalla osa kartiotuijista voi paljon paremmin kuin takapihan aurinkoisessa rinteessä, joten voi olla että kasvupaikkakin on näille väärä. Ostimme vasta tällä viikolla puutarhasakset, joten tällä viikolla pääsen ehkä vielä trimmaushommiin – tosin pitänee googlata, että koska ja miten sekin sitten kannattaa tehdä.

/Riikka

omapiha05

Omakotitaloon muuttaminen – mihin kannattaa varautua?

Mihin pitää varautua kun muuttaa omakotitaloon? Mitä kaikki maksaa? Miten asuminen eroaa rivi- tai kerrostaloasumisesta? Olemme asuneet nykyisessä kodissamme pian puoli vuotta, ja ajattelin, että minulla voisi olla tuoreessa muistissa olevia ajatuksia siitä, mihin pitää varautua omaan taloon muuttaessa.

Omakotitalossa asuminen ei ole sinänsä uusi juttu, sillä olen asunut elämäni ensimmäiset 20 vuotta, eli koko lapsuuteni ja nuoruuteni, omakotitalossa. Silloin aikoinaan, vuonna 2003 kerrostaloon muuttaminen oli se uusi juttu, jota en ollut vielä kokenut. Seurasi 13 vuoden kerrostaloilun putki, jonka jälkeen tein pikavisiitin rivariasumiseen, ja sen jälkeen olinkin jo ostamassa toisen R:n kanssa omakotitaloa.

omakotitalo03

Kaikissa asumismuodoissa on puolensa ja kaikille muodoille on ainakin omassa elämässäni ollut aikansa. Varsinkin opiskelut aloittaessa kodissa oli tärkeää lähinnä se, että asunto olisi mahdollisimman edullinen ja että koti olisi lyhyen matkan päässä keskustasta ja opiskelupaikasta. Vuosikausiin en ollut kiinnostunut edes rivitaloasumisesta, sillä esimerkiksi pihan ylläpito ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Elämänmuutosten myötä toisista asioista on tullut tärkeämpiä kuin toisista ja toki mielenkiinnon kohteetkin ovat muuttuneet. Kaikissa asumismuodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Omakotitalo = järkyttävä asuntolaina seuraavat 30 vuotta?

On melko itsestäänselvää, että asuinkustannukset nousevat kerros- tai rivitalosta omakotitaloon muuttaessa. Toki se, paljonko ne muuttuvat, riippuu monestakin eri tekijästä. Näitä kustannuksia myös me laskeskelimme lukuisina iltoina ennen talokaupoille lähtöä. Kuukausittaisen lainanlyhennyksen määrä  ja erotus edelliseen lainaan tai vuokraan verrattuna ei ole kuitenkaan välttämättä suuri. Esimerkiksi itse maksoin Turussa yksiöstä jopa isompaa vuokraa kuin mitä nyt varsinaista lainanlyhennystä omakotitalosta. Tähän toki vaikuttaa myös se, että muutin Turun keskusta-alueelta Saloon, missä asuinkustannukset ovat asuintavasta riippumatta edullisemmat. Asiaa ei voi tietysti tarkastella aivan samassa suhteessa, sillä vuokraa maksaessa maksat usein samalla myös esimerkiksi vedestä ja muista yleiskuluista (jotka omakotitalossa maksat erikseen). Pointtina on kuitenkin se, että omakotitalossa asuminen ei ole välttämättä ikuinen velkavankeus.

Sähkölasku pitää jännitystä yllä

Taloa ostaessa ei kannata kuitenkaan ajatella pelkkää asuntolainaa: sen lisäksi listalla on liuta muita kuluja, joita asumisesta aiheutuu. Yksi merkittävästi kasvavista laskuista on sähkölasku, mikäli talossa on sähkölämmitys. Onkin täysin luonnollista, että sähkölasku nousee omakotitaloon muuttaessa, sillä kokonaisessa talossa on myös enemmän lämmitettäviä neliöitä kuin kerros- tai rivitaloasunnossa. Sähkönkulutukseen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan (kuten pitämällä asuinlämpötilan kohtuudessa ja tasaamalla lämmityskuluja muilla keinoilla kuten takkaa lämmittämällä),  mutta valitettavasti sähkölaskussa suurimmaksi kuluksi tuntuu muodostuvan sähkönsiirto, johon ei itse voi vaikuttaa. Isossa omakotitalossa sähkökulu onkin kuukausitasolla kaksinumeroisen luvun sijaan kolminumeroinen. Onneksi tänä talvena ei ollut monia paukkupakkasia, niin ei kovasti tarvinnut jännittää sähkölaskua avatessa.

omakotitalo01

Toki on paljon taloja, joita lämmitetään pääosin muulla kuin sähköllä, esimerkiksi maalämmöllä tai öljyllä. Maalämpöön sijoittaminen on aluksi verrattain iso summa, mutta sähkölaskua sillä saa merkittävästi alas. Öljylämmityksen kulut taas riippuvat öljyn hinnasta, mikä sekin heilahtelee käsittääkseni jonkin verran. Montaa monessa siis. Lämmitysmuoto ja sen aiheuttamat kustannukset on joka tapauksessa asia, johon kannattaa taloa ostaessa kiinnittää erityistä huomiota.

Kiinteistövero? Tonttivuokra? Jätemaksut?

Sitten on liuta kiinteämpiä kuluja, joita maksetaan harvemmin, mutta joista koostuu pitkä penni vuositasolla. Käytännössä nämä ovat niitä kuluja, joita muissa omistusasunnoissa maksaa yhtiövastikkeen muodossa. Yksi näistä on kiinteistövero, joka määräytyy kiinteistön arvon perusteella. Käytännössä mitä uudempi talo, sitä suurempi kiinteistövero. Riippuen siis talon markkina-arvosta kannattaa varautua usean sadan euron kiinteistöveroon vuosittain. Kiinteistövero laskee jonkin verran vuosittain, koska myös kiinteistö vanhenee ja sen myötä arvo laskee.

koti2

Tonttivuokra on toinen kulu, joka lankeaa maksettavaksi vuosittain. Vuokraa toki maksetaan vain silloin, jos et taloa ostaessa osta myös tonttia. Tonttia vuokratessa tontin omistajana on usein kaupunki, kuten meidänkin tapauksessa. Salossa suuri osa myytävistä taloista on vuokratonteilla, minkä takia emme lopulta alkaneet metsästää taloa, jossa olisi oma tontti. Luulen nimittäin, että etsisimme taloa edelleen, jos ostaminen olisi jäänyt omasta tontista kiinni. Tonttivuokrat vaihtelevat todella paljon tontin koosta ja sijainnista riippuen, joten myös se kannattaa ehdottomasti vilkaista tarkkaan kauppoja tehdessä. Myös tähän pitää varata useita satoja euroja vuodessa. Sijainnillisesti on olemassa varmasti paljon eroja. Tontin lunastaminen on joissakin tilanteissa vaihtoehto; silloin kannattaa kuitenkin suhteuttaa tontin hinta vuokraan ja laskea onko tontin itselle ostaminen järkevää.

Muita pakollisia lisäkustannuksia tulee esimerkiksi jätemaksuista, sillä jätekuljetuksen järjestäminen on jokaisen talon omalla vastuulla. Käytännössä jätekulua ei voi kiertää, mutta jätesäiliön tyhjennysväliin voi vaikuttaa.  Mitä harvemmin astia tyhjennetään, sitä vähemmän kuluja. Täytyy myöntää, että olen vähän tyytymätön jätehuollon järjestämiseen täällä Salossa. Jos nimittäin kierrätämme kaikki jätteet; paperit, kartongit, lasit, metallit, biojätteet ja muovin, ei jäljelle oikeasti jää enää mitään mitä väkisin kuuden viikon välein (pisin mahdollinen tyhjennysväli) tyhjennettävään sekajäteastiaan laittaisi. Siksi kierrättäminen on tehty meille ”turhaksi”: tyhjänäkin tyhjennettävästä astiasta kun pitää maksaa. Kierrätyksen suhteen on todella paljon hajontaa eri kuntien suhteen, ja jossakin muualla tämä asia on ehkä ratkaistu paremmin.

Oli jätekäytäntö kunnassa mikä tahansa, on muutoksia yleensä luvassa rivi-tai kerrostalosta omakotitaloon muuttaessa. Ennen kierrätyspisteet sijaitsivat muutamien metrien päässä, nyt kierrätettävä jäte pitää meidän tapauksessa kuljettaa auton kanssa noin kilometrin päähän. Minua tämä ei haittaa, jätepisteet kun ovat kuitenkin matkan varressa keskustaan ajaessa ja koko jätehuoltoon on jo tottunut. Ainakin tähän asti olemme halunneet useimmat jätteet kierrättää, mutta vaikkapa kompostin kannattavuutta pitää harkita tarkkaan.

Isoja ja pieniä ostoksia

Suurimpana yllätyksenä on tullut ehkä kaikki ne varusteet, joita omakotitalossa tarvitsee. Tai tarvitsee ja tarvitsee, useat hankinnat vaan helpottavat elämää. :) Tavallisimpia uusia varusteita ovat pihaan liittyvät hankinnat, kuten ruohonleikkuri, lumikola ja muut pienet pihan kunnossapitoon liittyvät tavarat. Näitä kaikkia hankintoja ei tule miettineeksi välttämättä edes rivitalossa asuessa, sillä taloyhtiöissä nämä ovat yleensä yhteisessä käytössä. Taloa ostaessa ei tullut esimerkiksi mieleen, että olisi muutaman kuukauden päästä ostamassa painepesuria. Näiden lisäksi on pitänyt ostaa kirvestä, vesiletkua, tikapuuta, takkasettiä ja tietysti polttopuita takanlämmitystä varten (nekin maksavat muuten vuositalolla yllättävän paljon).

takka kopio

Monet hankinnat kasautuvat talokauppojen jälkeiseen vuoteen, mutta uskoisin, että enemmän tai vähemmän hyödyllisiä hankintoja tulee olemaan jatkuvasti. Omakotitalossa on perinteisten kodinkoneiden lisäksi monenlaisia muita laitteita, meillä esimerkiksi ilmalämpöpumppu, jota pitää huoltaa. Takanomistajan pitää muistaa välillä tilata myös nuohooja, jotta takka pysyy hyvässä kunnossa.

vaatehuone01

Melko uuden tai uuden omakotitalon ostossa on se hyvä puoli, että kaikki on uutta: kodinkoneet, kiinteät kalusteet, julkisivu. Talon vanhentuessa joutuu ennen pitkää miettimään remontteja, eikä pelkästään niitä remontteja joihin visuaalinen silmä tarttuu, kuten keittiö- tai kylpyhuoneremontti. Näkymättömämpiä kohteita on esimerkiksi katto- putkisto- tai ikkunaremontit, joita pitää jossain vaiheessa tehdä, kun talo vanhenee. Pientä ja isompaa nikkarointia siis riittää!

Uudet tittelit: talonmies, puutarhuri

Tosiaan, omakotitaloon muuttaessa kukaan ei ole enää leikkaamassa nurmikkoa, tekemässä lumitöitä tai siistimässä pensasaitaa – monet asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, kun asuu tarpeeksi pitkään kerrostalossa. Toki harvoin kerrostalon nurmikkoa edes hirveästi katselee ja rivitalossahan omasta pihastaan pitää kyllä itse huolehtia, mutta usein ne varusteet ovat kuitenkin valmiina.

Aika paljon kaikenlaisia juttuja siis. Kaikista muutoksista huolimatta olen niin tyytyväinen ja onnellinen, että ostettiin juuri tämä talo! Pienet kodin projektit on mun mielestä vaan mukavia (puhuu ihminen joka ei remontteja ole tehnyt…) ja esimerkiksi tuo oma piha on niin siisti juttu. :) Ruohonleikkaaminen ja kukkien istuttaminen kuulostaa vain mukavilta jutuilta, ei ikuiselta työleiriltä. Kuten sanoin, kaikelle on aikansa ja paikkansa.

/Riikka

Ruokapäiväkirja 7/7: sunnuntai

Olen tänään viettänyt ensimmäistä päivää, kun kaikkea syömäänsä ei yhtäkkiä ”tarvitse” enää kuvata. Ehdin jo melkein tottua! Olen myös yllättynyt siitä, kuinka tunnollisesti ylipäätään muistin kuvata kaikki syömiseni. Ihan hyvä kuitenkin lopettaa tähän. Olen saanut näistä ruokatarkkailuista jo paljon ajatuksen aihetta, mikä oli koko jutun ideanakin. Mutta asiaan, käydään vielä sunnuntain ruokalista läpi.

aamupala2304

Jokaiselle ruokapäiväkirjaani seuranneelle on varmasti käynyt meidän ruokailupöydän kevätliina jo tutuksi. Sen päälle katettiin aamiainen viikonlopulle ominaiseen tyyliin. Hokasin, että söin vasta sunnuntaina koko viikon ainoan leivän, joka ei ollut ruisleipä. Outoa! Jos muuten syön vaaleaa leipää kotona, niin paahdan ne yleensä, jotta ne ovat vähän rapsakampia, vaalea leipä kun on yleensä vähän mössöä. Leipien lisäksi aamupalaan kuului tuttuun tapaan jogurttia hedelmillä, teetä ja mehua.

viinirypäleet

Aamupäivällä suklaalevyssä oli vielä todistetusti noin puolet jäljellä, mutta illan päättyessä enää muutamia paloja. Ei ehdi suklaa tässä taloudessa vanhenemaan…

suklaa

lounas2304

Jääkaapista löytyi lounasajan koittaessa moniakin erilaisia vaihtoehtoja ruoaksi. Söimme vasta kahden maissa lounaan: viikolla tehtyä makaronilaatikkoa ja salaattia.

illallinen

Vaikka päivä kuluikin pääasiassa kotinurkissa, olimme jääkaapilla seuraavan kerran vasta puoli kahdeksan aikaan. Tällä välillä toki kului sitä lauantaina ostettua Pepsiä ja varmasti muutama pala suklaalevystä. Ruoka painottui kuitenkin vahvasti iltaan. Ihme ettei nälkä yllättänyt tuota ennen!? Tein jääkaapin jämistä tuollaisen nopean salaatin, sillä jälkiruoaksi oli tiedossa…

pannari

…pannaria! Toinen R teki parikin pikkuvuoallista pannukakkua, joista toinen oli aikamoinen vuoristorata. :)

pannukakku

Onko parempaa: tuore pannari, hillo ja kermavaahto? Ei. Siksi söin kaksi palaa.

Daimkakku

Ja jottei makeudesta tarvinnut tinkiä, söimme vielä palat Daim-kakkua, joka oli sekin lauantain heräteostos. Makeita herkkuja siis jääkaappi täynnä myös ensi viikon varalle.

Vähän yllättäen paino jatkoi samaa rataansa viikonlopun herkuista huolimatta, vaaka näytti nimittäin myös sunnuntaina 65,9 kg. Viimeinen punnitus, jes! Tätä en jää kaipaamaan. Eikä se paino näköjään viikon aikana paljon heilahtele, ainakaan meikäläisellä.

Mitä jäi ruokapäiväkirjan pitämisestä käteen? Siitä pohdintaa huomenna. Tsemppiä viikkoon!

/Riikka

P.S. Santsikuppia voi seurata ainakin Facebookissa, Instassa, Twitterissä, Bloglovin’issa ja Blogit.fi-sivustolla. Klikkaa suosikista niin ei mene tulevat postaukset sivu suun. :)

Ruokapäiväkirja 5/7: perjantai

Moikka! Aika siirtyä viikonloppuun, jolloin ruokailu muuttuu yleensä arkea epäsäännöllisemmäksi. Aamupala saattaa venyä lähelle lounasaikaa, lounasaikana ei ole yleensä iso nälkä syystä tai toisesta ja koko ateriarytmi saattaa mennä täysin sekaisin. Viikonloput ovat usein myös mässäilypäiviä.

Perjantai alkoi kuitenkin normaaliin tapaan työpäivällä. Aamulla jatkoin torstain mallia. Ruisleipä vei silloinkin pahimman nälän, joten ajattelin jatkaa samaan tyyliin työviikon loppuun. Taisin juoda vesilasinkin melkein kokonaan. Aamuvaaka näytti samaa kuin eilenkin, 65,9 kg.

aamupala01

aamupala2

Toimistolle saapuessani otin jääkaapista Frooshin. Näitä mä rakastan! Ostaisin näitä varmaan paljon enemmänkin, mutta olen mieltänyt ne aika kalliiksi välipaloiksi. Näistä tulee kuukausitasolla yllättävän suuri menoerä, jos niitä joka päivä ostelisi, varsinkin pienistä kaupoista tai R-kioskilta. Näitä tölkkejä myydään tosin välillä tarjouksessa ja kolmen tölkin packissa, joten näitä voisi joskus ostaa isomman erän kerralla. Joka tapauksessa,  ihan loistavia välipalaksi, ihania makuja ja ilostuttava  brändi pakkauksineen kaikkineen.

lounas01

Söin lounaan perjantaina ystäväni Elinan kanssa Di Trevissä. Di Trevissä on hyvä alkusalaattipöytä, mutta itse lounaissa on tosi paljon vaihtelua. Salaattipöydässä on kuitenkin aina raikkaita vihanneksia, yleensä couscousta, perunasalaattia, pastasalaattia, hummusta tms. Ongelmana on lähinnä se, ettei täytä itseään liikaa salaattipöydän antimilla ennen varsinaista lounasta.

Perjantain lounas eli seesambroileri ja paahdetut peruna- ja bataattilohkot oli lievä pettymys. Broilerissa kuten juureksissakin olisi saanut olla paljon enemmän makua. Olen myös miettinyt, miksi Di Trevissä porkkanat jätetään aina puoliraaoiksi…

lounas02

jälkkäri03

Di Trevissä on aina myös pieni jälkiruoka, mutta usein niissä olisi parantamisen varaa (kuten hyvin useassa muussakin lounasravintolassa). Tämä piirakka näytti kuivemmalta kuin oli, mutta marjoissa oli silti nuukailtu aika paljon. Mutta koska jälkkäri kuuluu hintaan, niin tokihan sitä pitää edes maistaa. ;)

päärynä_välipala

Perjantain iltapäivän tunnit menivät nopeasti ja työkavereiden kanssa avattiin perinteinen perjantaipullokin, mutta se jäi tällä kertaa kuvaamatta. Join kuohuvaa vain muutaman kulauksen, sitten lähdinkin jo kiirehtimään kohti rautatieasemaa. Kotona söin päärynän, mitkä ovat parhaillaan ihanan mehukkaita!

Antonio_Salo

Päätimme lähteä perjantain kunniaksi syömään ja keilaamaan, ja kuuden maissa istahdimme Salon Antonioon. Terveellisen viikon kunniaksi halusin ehdottomasti alkuun sipulirenkaita, ja sen lisäksi otimme yhteisenä alkupalana valkosipulileipää, joka olikin sitten oikein kunnolla öljyssä pyöriteltyä.

Täytyy myöntää, että niinkin yksinkertainen asia kuin sipulirenkaat… Ne on vaan niin hyviä! Hassuinta oli kuitenkin se, ett tulin tästä uppopaistetusta setistä jo niin täyteen, että olisin voinut skipata pääruoan oikeastaan kokonaan. :D

Antonio_Salo2

Pääruoaksi söin pulled pork rollsin, joka ei maistunut enää niin hyvin koska olin vielä niin täynnä rasvaisista alkupaloista. Söin silti lähes koko annoksen ja tulin liian täyteen.

Salohalli

Syömisen jälkeen siirryimme Salohalliin ja keilaamaan. En tiedä mitä erityistä tässä perjantaissa oli, mutta saatiin kuulkaas  ihan rauhassa kaksistaan keilailla melkein koko tunti. Salohallissa on tullut kuitenkin keilattua jo useaan otteeseen, eikä ikinä ole ollut noin hiljaista. No, saatiinpahan rauhassa pelailla ja juoda yhden oluet.

iltapala

Loppuillan aikana ei yllättäen ollut enää yhtään nälkä. Usein kaipaan tuollaisen mättöruoan jälkeen kuitenkin jotain raikasta, eli pilkoin appelsiinin vielä sohvaruoaksi. Uni tuli kello 22, kuten yleensä perjantaisin…

Viikon muista päivistä poiketen join perjantaina myös paljon muuta kuin vettä: vähän kuoharia, Antoniossa ison Pepsin ja oluen keilatessa. Vesi jäi ikävä kyllä perjantaina vähiin, kokonaisuudessaan reilusti alle litraan.

Huomenna ja ylihuomenna jatketaan vielä samalla aiheella. Rentoa lauantai-illan jatkoa kaikille!

/Riikka

Ruokapäiväkirja 3/7: kotiruokaa ja makeanhimoa

Heippa taas!

Keskiviikkona tein etätöitä kotona. Kotona työskentelyssä piilee sekä uhka että mahdollisuus: saatavilla on monenlaista ruokaa, mutta osaako suuhunsa valita ne oikeat asiat? Ja vaikka jääkaapissa olisi ainekset tehdä kunnon lounas, sortuuko oikotiehen ja päätyy syömään koko päivän leipää ja mehua?

Etätöiden tekeminen on minulle joskus jopa tehokkaampaa kuin perinteinen toimistolla työskentely, mutta laiminlyön silloin helposti lounaan. Saatan nimittäin syödä aamupalaa tipotellen aamupäivän aikana niin, että lounasajan koittaessa ei oikeastaan olekaan  enää nälkä ja oravanpyörä on valmis: vähän leipää, vähän hedelmää, vähän lisää leipää. Ja jos kaapissa sattuu olemaan suklaata, niin peli on menetetty. Miten siis kävi keskiviikkona?

aamupala1904

Aamupala toimii etäpäivinä joka tapauksessa toimistopäiviä paremmin. Aamiaista on aikaa tehdä, sen voi syödä vaikka sähköposteja lukiessa (erittäin huono tapa) ja aamupala myös maistuu paremmin, kun sitä ei ole kiire syödä ensimmäiseksi herättyään.

Aamiaisena oli keskiviikkona hyvin perinteinen kattaus: yksi leipä juustolla, salamilla ja kurkulla, luonnonjogurttia hedelmillä. Olen nirso jogurttien suhteen, sillä makeutetuista en tykkää ollenkaan ja maustamattomat ovat usein laihaa velliä. Valio A+ on kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri hyvä maustamaton jogurtti. Muita vaihtoehtoja ovat Milbonan (Lidl) perusjogurtti tai Yosa Naturell.

lounas1904

Vaikka huhtikuu alkaa olla lopuillaan, yöpakkaset eivät ole hellittäneet, ja se taas tarkoittaa sitä, että taloa kannattaa lämmittää edelleen ahkerasti puilla. Keskiviikkona yhdistin tauolle kotityöt ja lounaan: pistin tulen pesään, tein lounassalaatin ja katselin tulen loimua lounastani syöden. Kuulostaa hifistelyltä? Ehkä, mutta tulen rauhoittava vaikutus on kyllä omiaan, jos haluaa nollata aivot vartiksi keskellä päivää.

välipala1904

Lounaan jälkeen iski aivan hirvittävä makeanhimo, mutta kaapit tutkittuani meiltä ei yksinkertaisesti löytynyt mitään makeaa. Tyydyin harmissani mandariiniin.

tee1904

Iltapäivän tee. Juon teetä hyvin usein lämmikkeeksi, en siksi että tee maistuisi erityisen hyvältä.

illallinen1904

Neljän maissa iskin läppärin kannen kiinni ja ryhdyin tekemään arkiruokien klassikkoa, makaronilaatikkoa! Meillä syödään usein makaronilaatikkoa, sillä se on hyvää ja halpaa. Resepti on yksinkertainen ja maku tuoreena aivan loistava. Kun ruoka oli viiden jälkeen valmis, nälkätaso olikin jo aivan liian korkealla ja söin laatikkoa aika ison annoksen. Söin myös salaattia aika reilusti. Tällä kertaa salaatin joukkoon pääsi myös avokadoa.

Päivän lounas oli selvästi liian kevyt (siinä ei ollut kunnon proteiinin lähdettä), koska nälkä oli tosiaan viideltä jo valtava, ja myös iltapalalla piti tankata suhteellisen paljon ruokaa. Mä tosin pidän iltapaloista, kun voi röhnöttää sohvalla, katsella Bachelor Suomea ja syödä. Olen sohvaperuna!

Tämä sohvaperuna söi iltapalaksi taas kerran pari leipää ja samantyyppisen jogurttiannoksen kuin aamulla. Vähän eri hedelmillä. Kaukaa viisana tein annoksen myös jo torstaiaamua varten.

iltapala1904

Keskiviikko oli tosi terveellinen päivä, ei mitään herkkuja! Se tosin johtuu yksin ja ainoastaan siitä, että kotona ei ollut mitään makeaa syötävää. Kaipasin makeaa sekä lounaan jälkeen että illalla.

Juotu vesi jäi keskiviikkona alla litran, mutta toisaalta söin aika paljon vesipitoista ruokaa. Paino oli kolmatta päivää peräkkäin tismalleen sama 66,8 kg. Käsittämätöntä.

/Riikka