Aihearkisto: Kirjat

Nainen junassa – Hyödynnä työmatkat lukien

Muistatte ehkä, että olen aikaisemminkin tuskastellut lukemisen vaikeutta? Kirjoitin jo viime huhtikuussa ajatuksiani kirjojen lukemisesta. Päätin tuolloin lukea viisitoista sivua kirjaa päivässä, mutta helpolta vaikuttava haaste kariutui alta aikayksikön. Sitten sen keksin – hyödynnän työmatkat lukemiseen.

Ensin pari sanaa taustasta: suhteeni lukemiseen on ollut pitkään ristiriitainen. Tykkään kyllä lukemisesta ja silloin, kun uppoudun hyvään kirjaan, suljen kaiken muun ulkopuolelle. Tästä huolimatta hakeudun kirjan lähelle vain harvoin, sillä keksin kotona aina jotakin parempaa  muuta tekemistä. Tosiasiassa en keksi monia asioita, jotka olisivat hyödyllisempiä kuin lukeminen. Kotona olen silti levoton lukija. Siksi päätin ulkoistaa lukemisen – en itseni, vaan kodin ulkopuolelle.

Työmatkani muuttuivat täysin viime kesänä, kun aloin kulkea työmatkani junalla. Matka Salosta Turkuun on 30 minuuttia suuntaansa, eli ei kovin pitkä. Kuitenkin sen mittainen, että olen viime viikkoihin asti hyödyntänyt junamatkat tekemällä töitä läppärillä.

Päätin kuitenkin lopettaa. Pätkittäinen koneen naputtelu ei nimittäin lisää ja paranna työn laatua, vaan pikemminkin heikentää sitä. Vaikka pyrin junatyöskentelyllä ajankäytön maksimointiin ja hyviin työtuloksiin, on tulos ollut kaikkea muuta. Työmatkojen hyödyntäminen on johtanut entistä hektisempään työpäivään, työajan entistä kovempaan pirstoutumiseen ja minuuttiaikatauluun, sillä puolessa tunnissa ei ehdi syventyä mihinkään. Astuin junaan joka päivä kiireisenä  ja  junan jo jarruttaessa näpyttelin vielä viimeistä sanoja läppäri sauhuten. Ei mikään ihme, että lopputuloksena oli lisää kiirettä ja levottomuutta.

kirja2

Viime viikolla aloin lukea junassa kirjaa. Kannan laukussani joka päivä kirjaa, ja luen puoli tuntia suuntaansa. Se on 60 minuuttia enemmän kuin arkisin tähän asti. En ole tehnyt lukemisesta kuitenkaan velvollisuutta: Jos en jaksa lukea, katselen maisemia, otan nokoset tai pohdin syntyjä syviä. Mutta en avaa työkonetta.

Kuinka pieni asia – ja kuinka suuri vaikutus. Olo on levollisempi, kun työpäivän voi sekä aloittaa että lopettaa itse työpaikalla, ja hyvittää työmatkat rehelliseen rentoutumiseen. Toki tämä tarkoittaa sitä, että työpäivä venyy molemmista suunnista sen puoli tuntia, mutta se on tuntunut todella sen arvoiselta. Lyhyt junamatka on loistava tapa lepuuttaa aivoja, ja vihdoinkin lukeminen on luonnollinen, jatkuva osa arkipäiviä.

kirja3

Aloitin viime viikolla hyvin kevyellä aiheella lukemalla Kon Marin toisen osan järjestelyn iloista. Vaikka järjestely on itsellä verissä, enkä varsinaisesti tarvitse apua järjestelyssä, näitä kirjoja on ollut mielenkiintoista lukea. En edelleenkään allekirjoita kaikkia Kon Marin oppeja, mutta monissa sanoissa piilee totuuden siemen. Kirjasta saa takuulla inspiraatiota ja ideoita järjestelyyn, jos homma tuntuu alkuun vaikealta.

Ensimmäiseen osaan verrattuna tässä kirjassa on enemmän käytännön vinkkejä erilaisten kokonaisuuksien, kuten keittiön tai kylpyhuoneen järjestämiseen. Kirjan lopussa on myös kätevä sisällysluettelo, jonka kautta voi siirtyä suoraan oikeaan kohtaan, jos kaipaa apua vaikkapa vanhojen valokuvien järjestämisessä. Kirjan hauskin kohta oli, kun Kon Mari kertoi, miten korvasi vasaran paistinpannulla. ;D Vaikka kannatankin turhien tavaroiden karsimista, en niele esimerkiksi työkalujen korvaamista keittiökaluilla, vaikkei vasara visuaalista  iloa tuottaisikaan. Samoin silmien pyörittelyä aiheutti kohta, jossa kehotettiin poistamaan puhdistusaineiden etiketit ja korvata ne kauniilla koristeilla…

Tällä viikolla syvennyn junassa aivan toisenlaisen kirjan pariin, mutta siitä lisää ensi kerralla. Keväisempää viikkoa kaikille!

/Riikka

Kirjavinkki: Kuinka kasvattaa bébé

Olen jo pitkään pyrkinyt elvyttämään ruostuneita lukutottumuksiani, sillä lukeminen ei hyvistä aikeista huolimatta tule enää aivan luonnostaan. Vaikken ikinä ole ollut lukutoukka, kirjoja tuli silti ennen luettua säännöllisesti. Jossain vaiheessa havahduin siihen, etten ollut lukenut kirjan kirjaa vuoteen tai kahteen. Keväällä ja kesäloman aikana terästäydyin. Siitä lähtien jokin kirja on ollut koko ajan työn alla, ja sillä linjalla yritän jatkaakin.  Yksi kesän kirjoista oli tämä, jo aikoja sitten suomeksikin julkaistu, Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé.

Nopea kierros kirjan juoneen: Amerikkalainen toimittaja muuttaa brittimiehensä kanssa Pariisiin ja perustaa perheen keskellä Pariisia, missä lapset käyttäytyvät aina hyvin ja syövät ravintolassa viiden ruokalajin illallisia kuin aikuiset konsanaan. Mistä johtuu, että ranskalaisvauvat nukkuvat läpi yön parikuisesta alkaen? Miksi ranskalaislapset eivät  juokse villinä ja muistavat aina sanoa vieraille Bonjour? Miten äidit pysyvät hoikkina, nätteinä ja rentoina? Tässä artikkelissa avataan tarkemmin, mistä kirjassa on kyse.

Kuinka kasvattaa bébé oli vallan piristävää ja kiinnostavaa luettavaa, vaikken äiti olekaan tai sellaiseksi vielä tulossa. Lapset ja kasvatus herättävät nykyään kuitenkin entistä enemmän ajatuksia, sillä arjessa on mukana säännöllisesti myös avomiehen 6-vuotias lapsi ja lapsen kasvatus ei ole ennen tätä kuulunut käytännössä elämääni lainkaan. Olen perheeni neljästä lapsesta nuorin ja onnistunut väistämään koko elämäni olematta juuri ikinä edes lapsenlikkana. En ole ikinä hakeutunut lasten seuraan tai ammattiin, jossa lapset olisivat oleellinen osa työtä. Kaiken tämän pohjalta aihe on siis minulle aika vieras, mutta herättelevä.

Kirjassa on oma koukkunsa jo siinäkin mielessä, että vastakkain asetetaan kaksi eri kulttuuria ja lapsenkasvatusmallia, ranskalainen ja amerikkalainen. Kirja on silti ennen kaikkea kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, ja vaikka asioita epäilemättä kirjassa kärjistetäänkin, uskon että sivuilla piilee myös totuuden siemen. Ranskalaisissa, amerikkaisissa ja varmasti ihan kaikenmaalaisissa vanhemmissa on sekä curling-vanhempia, jotka tekevät kaikkensa lapsensa onnen eteen ja toisaalta itsenäisiä vanhempia, jotka vaativat elämäänsä ennen kaikkea tasapainoa, jossa mikään, edes oma lapsi, ei saa nousta liian korostettuun asemaan.

Kirja herätti aivan valtavan määrän ajatuksia, ja ensin ajattelin, että kirjoittaisin aiheesta enemmänkin. Sitten muutin mieleni, sillä ehkä on parempi pitää suu kiinni aiheesta, josta ei vielä ole käytännön kokemusta. Lupaan kuitenkin palata aiheeseen, kun aihe ehkä joku päivä on ajankohtaisempi. ;)

Tämän sanon: kirja kannattaa lukea, oli sitten lapsia tai ei. Teos oli oivallista luettavaa tällaiselle lapsettomalle, sillä kirja kuvaa kepeän viihdyttävästi, miten se lapsi kannattaa ”oikeasti” kasvattaa.  Vielä nyt voi lohduttautua ajatuksella, että ilman itkupotkuraivareita, unettomia öitä ja myötähäpeän tunteita on mahdollista selviytyä tiettyä kaavaa naoudattamalla. Voi huokaista helpotuksesta, että kaikki saattaakin mennä juuri niin yksinkertaisesti kuin kirjassa annetaan ymmärtää. ;)

Kirjasuositus01

Pala kirjaa päivässä

Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa, että tekisi mieli lukea kirjoja, mutta vain harvoin tulee todella tarttuneeksi kirjaan? Niitä lainaa kirjastosta, ja jopa ostaa, sillä kiinnostusta kyllä löytyy. Silti kirjat palauttaa usein lukemattomina tai ne jäävät kirjahyllyihin pölyyntymään.

Pitkin vuotta vastaan tulee erilaisia kirja- ja lukuhaasteita. Kirjan ja ruusun päivänä törmäsin testiin, jossa lueteltiin 44 kirjaa, jotka jokaisen suomalaisen tulisi lukea. Mukana oli taas monta kirjaa, jotka olin joskus vähintään lainannut, mutten ollut ikinä lukenut (oli joukossa onneksi myös niitä muutamia luettujakin).

kirjat02

Jonkin toisen kirjahaasteen ideana oli lukea 15 sivua päivässä. Itse päätin lukea 15 minuuttia päivässä. Siihen PITÄÄ jokaisena viikon päivänä olla aikaa. Kynnys on matala, eikä lukemisesta tarvitse tehdä niin suurta numeroa, kun päättää varata siihen vain pienen hetken vapaa-ajasta. Voihan sitä sitten uppoutua kirjan vietäväksi, jos siltä välillä tuntuu.

Miksi lukeminen sitten on mielestäni niin tärkeää, jos se kerran helposti jää pois normaaliarjesta?

Ensinnäkin, lukeminen avartaa. Kirjojen kautta pääsee tutustumaan erilaisiin kohtaloihin, maailman eri kolkkiin, oppii ymmärtämään erilaisia näkökantoja, ja erilaisuutta ylipäätään. Lukeminen on eräänlaista matkustelua: matkoja erilaisiin ajatuksiin, ihmisiin, kulttuureihin ja aikakausiin. Asioita tulee katsoneeksi monelta eri kantilta. Lukeminen herättää ajatuksia. Se ruokkii mielikuvitusta ja tekee hyvää mielelle. Lukemalla kartuttaa yleissivistystä.

Toiseksi: uskon, että kirjoittamaan oppii vain lukemalla (ja kirjoittamalla). Haluaisin jatkuvasti kehittyä kirjoittajana, mutta pelkään, että taitoni rapistuvat ja kirjalliset kielenkantani löystyvät, kun en lue tarpeeksi.

Mitä vielä? Hyvä kirja vie mukanaan ja toimii parhaimmillaan kuin käänteentekevä terapia. Hyvää kirjaa lukiessa et mieti MITÄÄN muuta. Hyvän kirjan loppuessa suret pitkään kirjan ja itsesi välille syntyneen yhteyden päättymistä. Hyvän kirjan viimeisellä sivulla tuntuu siltä kuin yksi elämä olisi jäänyt taakse.

Eiköhän siinä ole tarpeeksi syitä lukea. Aloitin Rosa Liksomin Hytti nro 6:sta. Sekin lepäsi kirjahyllyssä pölyyntymässä.

/Riikka

P.S. Jos kirja ei ensimmäisen sadan sivun jälkeen imaise mukaansa, kannattaa se jättää kesken. Oli kyseessä millainen klassikko tahansa.

kirjat03