Aihearkisto: Matkalla

Levillä

Terve!

Jestas, vihdoin sain kahlattua kaiken videomateriaalin Levin reissulta ja editoitua sen videoksi asti.

Talviloma on tosiaan taputeltu, töihinkin palattu kevyen horroksen kera ja huomenna onkin taas jo viikonloppu!

Hiihtoladulla

Lomalla oli kivaa, tosin tuo laskettelu ei ole edelleenkään ihan mun ykköslaji. Tehtiin me Levillä paljon muutakin: hiihdettiin murtsikkaa (minä jopa  parikymmentä kilometriä), Käytiin moottorikelkkailemassa (ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni kelkkaa, noin kolmen minuutin ajan), käytiin ajamassa ice cartingia, syötiin ja juotiin hyvin. Työt unohtuivat totaalisesti, mikä lomailussa on tietysti erittäin oleellista.

Hiihtämässä

Lautailemassa

Levillä

Moottorikelkkailu

Sammuntupa

Videolla välittyy valitettavasti vain osa meidän tekemisestä, koska GoPro ei kulkenut ihan joka paikassa mukana. Ylivoimaisesti suurin osa videosta on muuten toisen R:n kuvaamaa, hänellä oli toi videosysteemi kypärässä päässä. Eipä siinä mun laskemisessa paljon näkemistä olisi ollutkaan, paitsi ehkä viihdearvo. ;D

Kuullaan pian, kirjoittelen lisää kuulumisia lähipäivinä!

/Riikka

Levillä02

Miksi en rakasta matkustamista

Saan usein epäuskoisia katseita jos kerron, etten oikeastaan pidä erityisesti matkustamisesta. Matkustaminen on monelle inspiraation lähde, unelma, ja se asia, johon säästetään rahaa ja mitä odotetaan vuodesta toiseen kaikkein kiihkeimmin. Minä taas matkustan vain satunnaisesti, enkä oikeastaan ikinä säästää reissaamista varten.

crete01

Älkää ymmärtäkö väärin – en minä matkustamista inhoa. Mutta en janoa matkustamista enkä matkustaminen eri maailman kolkkiin kuulu suurimpiin haaveisiini. Säästän rahat mielummin muihin asioihin, ja lähden reissuun vain, jos se pienellä vaivannäöllä on mahdollista.

Miksi?

Eksyminen. Ensinnäkin, matkustaessa todennäköisyys eksymiseen kasvaa noin sadalla prosentilla. Ja minulle, joka voi eksyä jo suurinpiirtein kotikylän raitilla, on tämä ongelma. Tiedän – aina voi kysyä neuvoa, kartat on keksitty ja ikinä ei eksy niin pahasti, että se kävisi kohtaloksi. Mutta ajatus siitä, että käytän lomani suunnistaessa, on inhottava.

Lentokentät (+ ”Are we there yet?”) Kansainvälinen ilmapiiri ja vapauden tunne? Juu ei. Lentokentillä odotellaan, maksetaan liian kalliista oluesta ja odotellaan vielä vähän lisää. Sen jälkeen päästään lentokoneeseen, jossa ilma ei vaihdu ja saadaan ostaa lisää kalliita juomia. En pelkää lentämistä enkä terrori-iskuja, mutta lentäminen on maailman tylsintä puuhaa. Minulla on pitkät jalat, ja ahtaassa tilassa istuminen tuntuu nälkävuodelta. Usein itse matkustamiseen kuluu vähintään puolikas päivä, kun pitää siirtyä lentokentälle ja toisessa päässä lentokentältä kohteeseen. Se vain on yksinkertaisesti tylsää. Ja tappaa aineenvaihdunnan.

Kieli. Kuten kaikki muutkin suomalaiset, haluaisin puhua virheetöntä vierasta kieltä, jos lähden sitä puhumaan. Toki puhun englantia, ja hädän tullen välttävää ruotsia ja alkeellista saksaakin, mutta vaivaannuttavaa se on. No eihän sen pitäisi olla niin vakavaa. Mutta tilanne, jossa olen eksyksissä, vieraassa paikassa, ja joudun vielä puhumaan kieltä, jota en täysin hallitse (tai vaihtoehtoisesti ymmärrä), on ahdistava.

Vaikken koekaan vieraan kielen puhumista matkustamisessa pahimpana asiana, on sillä silti vaikutuksensa, koska matkustan Suomen sisällä hyvin mielelläni. Esimerkiksi roadtripit tai vaikkapa viime kevään reissu Pohjois-Suomeen oli vallan hauska. Tuttu ja turvallinen kieli ja kulttuuri lisäävät matkustusmukavuutta.

turku_lokakuu

Keskinkertaisuus. Tässä tulee ehkä suurin syy, mikä on vuosien saatossa latistanut matkustusviettiäni: ei ulkomailla yleensä ole niin ihmeellistä.

Okei, nyt pieni tarkennus: en ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, joten joo, on varmasti tuhansia paikkoja missä on takuulla erilaista, ihmeellistä, ainutlaatuista. Haluaisin vielä joskus käydä Euroopan ulkopuolella, ja tällä hetkellä se jopa houkuttaa matkustusvaihtoehdoista eniten, koska juuri Euroopan sisällä on sellainen fiilis, ettei ole enää mitään nähtävää (vaikka tietysti on). Tämä on kuitenkin pitkälti budjettikysymys: haluanko säästää rahaa matkaan, joka vaatii selkeästi isomman budjetin?

Alkeellinen talotekniikka, vanhanaikainen sisustus. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavammin haluan matkustaa. Ja sitä enemmän arvostan visuaalisia yksityiskohtia ja siistejä majapaikkoja. Miksi hitossa maksaisin hotellihuoneesta satoja euroja, jos huone ei ole vähintäänkin siisti ja mielellään  jopa sitä arkipäiväistä petiä parempi? Tässäpä suurin haaste: en halua tuhlata huoneeseen, ellei se ole todella hieno, mutta en toisaalta majoittua halpaankaan, koska halpa se vasta kamala onkin. Olen majoittunut paikallisen mittapuun mukaan hienoissa hotelleissa, mutten astunut vielä yhteenkään, josta olisin voinut sanoa, että wow.

turku_lokakuu02

Ihmiset. Suomesta löytyy kaikkien ihanien ihmisten ohella myös tympeitä moukkia ja epäkohteliaita sikoja. Mutta niin löytyy muualtakin. En esimerkiksi sanoisi, että italialaiset ovat ihanan sydämellisiä ihmisiä (varmasti monet sitäkin), sillä minun makuuni he ovat lähinnä kovaäänisiä. Arvostan lopulta niin paljon aitoa suomalaista rehtiyttä, hajuraon pitämistä ja tahdikasta rauhallisuutta, että yhtäkkiset tunteenosoitukset ja kadulla kovaan ääneen puhuminen ärsyttävät pidemmän päälle.

Mukavuudenhalu. Kaikki tiivistyy oikeastaan mukavuudenhaluun, johon taas liittyy kaikki edellä kertomani. En halua olla eksyksissä, puhua kieltä jota en hallitse, olla jouten vieraassa paikassa, majoittua huonokuntoisessa talossa ja sitten lopuksi maksaa tästä kaikesta satoja euroja.

Silti lähden kerta toisensa jälkeen silloin tällöin ulkomaille, ihan samalla tavalla kuin käyn silloin tällöin Hesellä vaikka tiedän, että ranskalaiset ovat kuivia ja kerroshampparista saattaa puuttua majoneesi. Sillä onhan matkustamisessa toki positiivisiakin puolia.

Kreeta14

Mikä matkustamisessa on hienoa? Usein lämpö ja aurinko. Monesti iho alkaa voimaan hyvin matkustaessa lämpöön (kunnes astuu lentokoneeseen). Toisinaan ne erilaiset, uudenlaiset maisemat. Ihminen, jonka kanssa matkustan. Se, että ylipäätään on loma. Historialliset kohteet.

Uskon kaikesta huolimatta, että matkustaminen avartaa ihmistä. Sen vuoksi jokaisen tulisi matkustaa edes vähän elämänsä aikana ja oppia ymmärtämään tätä maailmaa eri perspektiivistä. Onneksi voin sanoa jo matkustaneeni jonkin verran elämässäni, etten vaan vanhuuttani huutele täällä maailman pahuudesta ja Suomen paremmuudesta. Joskus olen jopa pohtinut mahdollisuutta hyväntekeväisyystyöhön jossakin päin maailmaa, jotta voisin sanoa tehneeni edes jotakin hyvää tämän maailman eteen. En kuitenkaan usko, että tulen niin koskaan tekemään, koska mukavuudenhalu ja itsekkyys,  halu sijoittaa rahat eri juttuihin. Ehkä teen oman korteni kekoon siis jollakin toisella tavalla.

Olisi tosi kiva kuulla myös teidän muiden ajatuksia matkustamisesta. Mikä matkustamisessa houkuttaa? Onko jossakin joku muukin joka ei rakasta matkustamista? Tai kenties joku, joka on samantyyppisestä ”fobiasta” huolimatta löytänyt oman tapansa matkustaa?

/Riikka

 

 

Tunnelmia Kreetalta

Terve taas pitkästä aikaa! Blogissa on ollut hiljaista parisen viikkoa, sillä viime viikon lomailimme Kreetalla ja tämän viikon kaikki vapaa-aika on vierähtänyt mm. asuntoasioihin liittyvissä jutuissa ja ystäviä nähdessä; kaikkineen koko viikko on hujahtanut ohi vauhdilla! Nyt kuitenkin tunnelmia lomaviikolta.

Lomailimme siis viime viikon Välimeren viidenneksi suurimmalla saarella, Kreetalla. Lokakuun toinen viikko oli Kreetalla aurinkoinen, tuulinen, levollinen ja oikeastaan juuri sitä mitä tilasimmekin.

Kreeta05

Kreeta14

Kreeta13

Yksi viikon parhaista hetkistä oli vierailu Kreetan länsirannikolla sijaitsevalla Elafonisin saarella ja sen kuvankauniilla aurinkorannalla. Itse saarelle pääsi matalassa vedessä kahlaten – näin ei kuitenkaan välttämättä ole aina, jos vesi on korkeammalla. Toinen persoonallinen seikka tässä rannassa oli vesirajan vaaleanpunainen väri, joka tarun mukaan muistuttaa verilöylystä, joka saarella tehtiin parisataa vuotta sitten. Yksi parhaista jutuista tässä rannassa oli myös sen rauhallisuus – ei donitsien, selfie-keppien, hierontojen tai kultakellojen myyjiä. Vain silminkantamattomiin turkoosia vettä ja hienonhienoa hiekkaa.

Kreeta04

Kreeta09_

Kreeta08_

Samalla reissulla pääsimme tutustumaan myös Kreetan vuoristomaisemiin ja vuoriston mutkitteleviin teihin. Elämys sekin, ja varsinkin taukopaikan maisemat vuorenkielekkeellä olivat sanoinkuvaamattomat!

Kreeta07

Kreeta12

Kreeta06

Lomakohteemme sijaitsi Hania kyljessä, kylässä nimeltä Agii Apostoli. Kohde oli siitä loistava, että siellä ei ollut omaa rantabulevardia ravintoloineen ja krääsäkauppoineen – ei siis myöskään sisäänheittäjiä, kaupustelijoita tai kerjäläisiä. Kylässä oli silti monia ravintoloita eri puolilla kylää, ja söimme itse asiassa joka ilta kylän ravintoloissa. Harvinaista kyllä, mutta yksi parhaista ravintoloista löytyi oman hotellin altaan reunalta, eli hotelliravintolasta! Sydämellinen henkilökunta, hyvät mojitot ja raikkaat salaatit ajoivat meidät kerta toisensa jälkeen saman pöydän ääreen.

Kreeta01

Kreeta02

Loma Kreetalla sisälsi lautaskaupalla hyvää kreikkalaista ruokaa, aurinkotuoleja, lukemista, lukemattomat määrät Mythosta, hitaita kävelyretkiä kaupunkiin ja takaisin, välillä uimistakin. Tämä loma oli suunnitelman mukaisesti hyvin pitkälti rantaloma, joten rentoutumista ja rusketusrajoja saatiin, juuri niin kuin pitikin. Sää Kreetalla on muuten lokakuun puolessa välissä edelleen sopivan aurinkoinen ja lämmin, joten ajankohta ei ollut suinkaan liian myöhäinen rantalomailuun.

Omat suositukseni Kreetalla: Elafonisi, kiertomatka Kreetan vuoristoihin, kävelyretket hiekkarantojen pehmeällä hiekalla, raikkaat salaatit (feta! oliivit! tomaatit!) ja tuorepuristetut raikkaat mehut.  Ja ravintolassa ei kannata ikinä tilata jälkiruokaa, kaupan päälle tulee yleensä rakia, hedelmiä tai jotakin muuta. Jos jälkiruokaa nyt muutenkaan jaksaisi, kreikkalaisannokset ovat yleensä valtavia alkuruokia myöten.

Kiitos Kreetan aurinko, sinun voimallasi jaksan taas pitkän ja pimeän vuodenajan yli.

/Riikka

Kreeta10

Kreeta03

Kreeta11

Heinäkuinen roadtrip moottoripyörällä

Yksi viime kesän isoimmista heräteostoksista oli GoPro-kamera, jolla pääsisi kuvaamaan mun extreme-urheilun täyteistä elämää… Hahaa, no ei. Idea heräsi siitä, kun olen nyt viimeisen kevään ja kesän aikana ollut monesti mieheni moottoripyörän kyydissä, ja tuumasin miten kivaa olisi saada maisemat tallennetuksi.

Hommattiin kamera ja kiinnikkeet, ja videomateriaalia kerääntyi kesän ajalta oikeastaan enemmän kuin jaksan edes kahlata läpi. Ensimmäiset testaukset osuivat heinäkuun alkuun, kun teimme roadtripin Mikkelin seudulle kaveripariskunnan kanssa. Tässä videossa siis satoa siitä!

Oikeasti suurin osa videolla olevasta materiaalista tuli kuvattua vahingossa, sillä painoin rec-nappia juuri silloin, kun olin ajatellut lopettaa kuvauksen ja päinvastoin…heh. Tuollaisen minilaitteen käyttö ei ollut heti aivan helppoa, varsinkaan kun  jouduin toimimaan vauhdissa ja sokkona: kamera kun oli kiinnitettynä kypärääni sellaisen imukuppisysteemin kanssa. Itse kamerassa on vain kaksi nappia, mutta niitäkin voi käyttää väärin, painaa pohjassa liian kauan tai liian vähän aikaa ja niin edelleen. :)

Vaikka videosta saattaa saadakin sen vaikutelman, että kuvaan kyydissä käsi ojossa, niin ei. Kamera oli vaan kypärässäni niin korkealla imukupin kanssa kiinni, että lopputulos on tämä. Sittemmin on testattu muitakin konsteja, vaikka onhan tuo kuvakulma noinkin ihan hauskan näköinen. Aloittelijan moka oli myös se, etten tarkistanut riittävän usein linssin edustaa ja sitä onko siihen kenties lentänyt ötököitä. Nuo muutamat sumeat kohdat videolla johtuvat siis siitä. :)

Muutama sana itse roadtripistä: matkan reitti kulki Salosta Someron kautta kohti Asikkalaa ja Pulkkilanharjua. Pulkkilanharjulla pidimme pisimmän ruokatauon ja jatkoimme matkaa Sysmään, Hartolaan, Mäntyharjulle ja ja sitä kautta lopulta Mikkelin eteläpuolella sijaitsevaan Ristiinaan viettämään viikonloppua. Kuten videoltakin huomaa, kaikenlaisia ja -kuntoisia teitä tuli ajettua. Koska moottoripyörällä ajetaan mielellään mutkittelevia pikkuteitä, matka Ristiinaan kesti suuntaansa taukoineen muistaakseni seitsemän-kahdeksan tuntia. Se kuulosti kuitenkin ennakkoon paljon pahemmalta ajalta, ja tavallaan noita moottoripyöräreissuja saattaa tulla talven aikana jopa vähän ikävä.

Yksi matkan kivoimmista nähtävyyksistä oli Pulkkilanharju, jonka läpi tuli ajettua edelliskesänäkin. Tarkoitus oli tosiaan kuvata paikan mahtavat maisemat, mutta kaikki mitä lopulta sain Pulkkilanharjusta videolle, näkyy tuossa n. 1:45 kohdalla…(niistä videosäädöistä johtuen). Suosittelen käymään kesällä ja katsastamaan paikan ihan livenä, vierellä olevaan ravintolaan voi poiketa tauolle.

Matka oli onnistunut myös sen vuoksi, että vain paluumatkan loppupuoliskolla satoi hiukan. Muuten sää oli vähän pilvinen, mutta kuitenkin lämmin. Siis juuri sopiva moottoripyöräilyyn.

Otin videomateriaalia myös Saariston rengastieltä, ja siitä videoviidakosta olisi tarkoitus tehdä seuraava video. Kiinnostaako? :)

/Riikka

Levi

Nyt viimein muutama sana talvilomasta, jonka vietin pari viikkoa sitten Levi-maisemissa.

Loma oli edeltäviin nähden erilainen monestakin syystä. Matkustin ensinnäkin ensimmäistä kertaa elämässäni Lappiin. En ollut tätä ennen käynyt Oulua pohjoisempana. Ja olihan sinne matkaa, yli 1000 kilometriä suuntaansa.  Olimme liikkeellä autoilla, joten matka yhteen suuntaan kesti kellon ympäri ja ylikin. Tulipahan nähtyä Suomen teitä oikein urakalla! Tämä olikin ehdottomasti pisin yksittäinen automatka, jolla olen ikinä ollut.

Täydellinen talvi uusissa maisemissa maistui: oli ihana kokea kunnon lumihanget ja pikkupakkanen vielä ennen kevääseen siirtymistä – siksi maaliskuu oli Lapin reissulle ehdottomasti nappiratkaisu. Aurinko paistoi mutta maassa oli metri lunta. Talvi, jollaista täällä etelässä harvemmin, jos koskaan, kokee.

levi02

Erityistä oli myös se, että vietin suuren osan lomasta laskettelurinteessä. Minä, joka pelkään mäkiä, vauhtia ja laskettelua. Minä aka arkajalka, joka olin varma, että taitan koipeni, poksautan polveni tai vähintään jään keikkumaan jonkin hissin kyytiin sukset ristissä ja pää alaspäin. Lomaan sisältyi siis aika iso jännitysmomentti, jota onneksi lievensi hieman  kuukauden takainen kuivaharjoitteluni Hirvensalossa.  Taustalla oli silti vain heppoinen tuntuma lasketteluun, tai edes hiihtämiseen, jota sitäkin olin kokeillut viimeksi joskus viime vuosituhannen puolella.

Olin siis kala rutikuivalla maalla, ja kyllä se  ensimmäinen päivä rinteessä sisälsi myös niitä kauhun hetkiä, kun en kertakaikkiaan uskaltanut laskea niitä pirun  rinteitä alas. Ensimmäistä rinnepäivää ei helpottanut myöskään se seikka, että koko Levin huippu oli paksun usvakerroksen peitossa, eli käytännössä näin eteeni vain pari metriä, ja sen että edessä siintää joku rotko. Pitkä vai lyhyt? Pitääkö jossain välissä kaartaa jonnekin suuntaan? Ei voinut tietää. Ensimmäinen päivä oli siis kirosanojen täyttämää, mutta helpottihan se sitten seuraavina päivinä, varsinkin kun ilma kirkastui. Totta puhuakseni en edes loppuviikosta nauttinut muista kuin loivimmista rinteistä, enkä lopultakaan uskaltanut laskea rinteitä kovalla vauhdilla, mutta itseni ylitin takuulla moneen kertaan.

leviselfie

Viikkoon sisältyi myös pieni määrä hiihtämistä ja mm. ice karting, jota sitäkään en ollut aiemmin kokeillut, edes ihan perinteisessä karting-muodossa.  Ratilla ohjaaminen olikin sitten jo hauskempaa, helpompaa eikä varsinkaan yhtään pelottavaa. Suosittelen!

P3160033

Levillä todella pääsi irti arjesta, ja varsinkin sitä tunnetta olen ikävöinyt nyt, kun arki on taas täällä ja pitäisi palata takaisin omiin rutiineihin. Tämä loma oli erilainen ja täynnä uutta, mutta ikimuistoinen siitäkin syystä, että se oli ensimmäinen uuden mielitietyn kanssa. Loma oli siis paljon muutakin kuin laskettelujännitystä, mm. hyvää ruokaa, juomaa, saunaa, minttukaakaota, makkaranpaistoa kodassa ja ennen kaikkea parasta seuraa.

En siis saanut (suuria) traumoja laskettelusta, enkä lopulta jäänyt kiinni sinne hissiinkään, kuten pelkäsin. En edes kaatunut koko viikon aikana paitsi kerran, mitä sitäkin etukäteen jännitin. Seuranani oli koko reissun ajan porukka, joka on viettänyt Lapissa lomia jo vuosien ajan, joten itse ei tarvinnut kuin seurata perässä – jos uskalsi, heh. Ehkä ensi vuonna siis uudestaan!