Aihearkisto: Matkalla

Häämatka on varattu

 

Häät on vietetty (jo 1,5 kuukautta sitten, mitä ihmettä?!), kiitoskortitkin jo melkein valmiina, ja nyt – viimeinkin –  myös häämatka on varattu. Huh!

Ai että mä sitten en tykkää yhtään siitä matkan suunnitteluvaiheesta! Eri sivuilla surffaamisesta, kokemusten kalastelusta (mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä), hotellihintojen ja lentojen vertailusta, milloin pääsisi halvimmalla lentämään ja kannattaisiko ottaa välilasku jossain matkan varrella, jotta hintalapussa ei olisi törkeästi ilmaa. Ja siinä vaiheessa, kun löydät hyvän hotellin kohteessa X, löydät ehkä kuitenkin vähän paremman kohteessa Y, mutta lennot ovat kalliimmat. Arrrgh! Vaihtoehtoja ja muuttujia on kertakaikkiaan liikaa.

Käytin ihan lukemattoman määrän tunteja sopivan kohteen ja edellä mainittujen asioiden kahlaamiseen. Siksi täällä blogissakin on ollut niin hiljaista, kun kaikki ylimääräinen aika on kulunut matkojen vertailuun, haha. Jos voittaisin lotossa, palkkaisin meille aina matkaa suunniteltaessa henkilökohtaisen matkasuunnittelijan, joka saisi hoitaa matkan varaamiseen liittyvän härdellin alusta loppuun asti – ja kernaasti  lähteä vielä matkalle mukaan kertomaan, mitä kannattaa välttää, mistä tinkiä, kuinka paljon pitää antaa ravintolassa tippiä, mistä löytää edullinen mutta hyvä lounaspaikka ja missä kohteen nähtävyyksissä on järkeä käydä.

Nyt se matkanvaraamisosuus on kuitenkin takana, enkä voisi olla siitä onnellisempi. 😎 Yhteiset toiveet häämatkaksi olivat alusta asti melko ympäripyöreitä: molempien mielessä oli matka jonnekin, missä kumpikaan ei ole aiemmin käynyt, ja ainakin itselläni vahvana ajatuksena se, että määränpää saisi olla totuttua kauempana. Tämä siitä syystä, että a) kumpikaan meistä ei ole ennen matkustellut Euroopan ulkopuolella, ja b) häämatka on perinteisesti se hetki, jolloin on otollista lähteä jonnekin eksoottisempaan paikkaan, jossa todennäköisesti ei enää myöhemmin vieraile. Jokin kaukainen paratiisi, kirkkaita vesiä ja uskomattomia auringonlaskuja.

Vaihtoehtoja oli monia, luonnollisesti. Thaimaassa jokin uskomattoman kaunis, rauhallinen paratiisisaari? Seikkailu Afrikan safarilla? Australia tai Uusi-Seelanti, lentolippu niin kauas kuin pääsee? Yksi vahva vaihtoehto oli lähteä Malesiaan ja vierailla samalla Singaporessa.  Roadtrip Jenkkeihin tai kenties leit kaulassa Hawaijille? Vai pitäisikö sittenkin matkustaa melko lähelle, vaikka Islantiin tai Skotlantiin? Hienoja kohteita takuulla molemmat.

Lukemattomia vaihtoehtoja, varsinkin kun ei ole paljon matkustellut. Suurpiirteinen matkabudjetti on kuitenkin se, minkä kautta pääsee eteenpäin. Afrikan safari olisi ollut kauhean kiva, mutta ymmärtääkseni pöytään olisi pitänyt ladata enemmän tuhatlappusia kuin mitä oma persaus kestää. Liian kovaan hintaan kaatui moni muukin kohde. Seuraavaksi listalta lähti pikkuhiljaa myös sellaisia paikkoja, joissa olisi ollut ajankohtaan nähden kurja sadekausi päällä. Melko pian muut mukavuutta lisäävät tekijät alkoivat painaa valinnassa: suht turvallista, rauhallista, suorat lennot, ei suurta aikaeroa.

Kaiken pähkäilyn, vänkäämisen ja menetettyjen hiustuppojen jälkeen matkakohteeksi valikoitui lopulta *rumpujen pärinää…* Mauritius! Tervetuloa trooppinen ilmasto, koralliriutat, romanttiset illalliset  ja täydellinen irtiotto kaikesta! Lähtöpäivä on marraskuun ensimmäinen, lähdemme siis parahiksi juuri, kun Suomessa synkkenee ja satelee. Perfect! Enää 125 päivää matkan alkuun! 👏🏼

Ps. Mauritiuksella käyneet, kerrottehan kaikki vinkit kohteeseen liittyen? 😍

/Riikka

Trou Aux Biches, Mauritius
Trou Aux Biches, Mauritius. Lähde: Flickr, Iisa (linkki kuvassa)
Île aux Cerfs, Mauritius. Lähde: Flickr, Chris Yiu (linkki kuvassa)
Mauritius - Seascape I
Lähde: Flickr, Didier Baertschiger, linkki kuvassa

Minihääloma Haikon kartanossa

Heipä hei ja aurinkoista tiistai-iltaa! Vaikka tulevien viikkojen blogipostaukset tulevat todennäköisesti koskemaan tavalla tai toisella häitä, ajattelin tähän väliin kirjoittaa hieman aiheen vierestä – joskin vain vähäsen – nimittäin meidän minilomasta Haikon Kartanoon heti hääpäivän jälkeen.

Jo hääsuunnittelun aikaisessa vaiheessa päätimme olla panostamatta hääyönä hotellihuoneeseen, paristakin eri syystä: a) itse hääpäivää tulee juhlittua myöhään yöhön, eli hääyö hienossa hotellihuoneessa menisi vähän hukkaan, ja b) juhlapaikkamme oli melko lähellä kotiamme, joten siirtyminen suoraan kotiin nukkumaan oli myös helppo ratkaisu. Päädyimmekin lopulta varaamaan hotellihääyön sijasta miniloman Haikon Kartanossa, heti häiden jälkeisestä sunnuntaista eteenpäin.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen todella tyytyväinen siihen, ettemme skipanneet tätä minilomaa! Oli nimittäin tosi ihana juhlistaa naimisiinmenoa vielä kahden kesken häiden jälkeen aivan erityisessä paikassa – häistä nimittäin jää aikomoinen huuma päälle.

justmarried
Just married! Sunnuntaina lähdössä kohti Haikon kartanoa.

Muutamien kohteiden joukosta valitsimme Haikon Kartanon Porvoon kupeessa. Vietimme siellä yhteensä kaksi yötä sunnuntaista tiistaihin. Haikko oli siitä hieno vaihtoehto minihoneymoonille, että siellä sai normihotelliin verrattuna henkilökohtaista ja todella hyvää palvelua. Toki myös itse kartano tiluksineen oli kokemisen ja näkemisen arvoinen.

haikko_yllätys
Meitä odotti hotellihuoneessa toisen kaasoni järjestämä yllätys: kuohuvaa ja suklaata! <3

honeymoon_haikko

haikonkartano

Kuten jo tuli sanottua, asiakaspalvelu oli Haikossa todella ystävällistä. Heti alkumetreiltä asti meidät otettiin iloisesti vastaan ja kaikki sujui muutenkin todella hienosti koko vierailun ajan. Ensimmäistä kertaa elämässäni kävelin hotellihuoneeseen niin, että butler kantoi laukut puolestani. Luxus! Hotellihuoneessa meitä odotti vielä pieni yllätys, sillä toinen kaasoistani oli tilannut meille huoneeseen kuohuvaa ja suklaata. Miten ihana yllätys!

Haikossa oli ajankohdasta (su-ti) johtuen todella rauhallista, lukuun ottamatta sunnuntai-iltapäivää, joka sattui olemaan äitienpäivä: Haikon kartanossa kävi kuulemamme mukaan jopa 700 äitienpäivän lounastajaa. Muuten Haikko oli seesteinen kartanoidylli, olematta silti kuitenkaan täysin autio.

haikon_kartano

haikon_kartano_piha

Haikossa yöpyessä suosittelen ehdottomasti varaamaan huoneen itse kartanosta, ei kylpylästä. Hinnat kartanossa ovat arvokkaammat, mutta epäilemättä persoonallisemmat kuin vieressä sijaitsevassa kylpylähotellissa. Itse kartano ja sen huoneet ovat uniikkeja, mutta myös palvelu kartanovieraille erityistä.

haikko_spa

Hotellipakettiin kuului myös pääsy kylpylään ja kuntosalille. Kävimme kylpylän puolella pari kertaa, ja saimme koko allasosaston käytännössä itsellemme, kun muita vieraita oli niin vähän samana ajankohtana. Viikonloppuisin on takuulla eri tilanne. Allasosasto itsessään oli hyvin pieni, mutta siisti ja uusittu – yksi isompi allas ja pari erilaista lämminvesiallasta sekä muutama erilainen sauna.

haikonkartano_sisältä

Kartanon hotellipaketteihin voi myös tilata kylkeen kaikenlaista henkilökohtaista palvelua tai vaikka aamupalan huoneeseen tarjoiltuna. Hotellin aamupala on tosin jo ilman lisäpalveluita astetta parempi – siihen kuuluu myös aamupalakuoharit! Kartanon ”asukkaille” aamupalaa tarjoillaan erilliseen huoneeseen – tunne kartanorouvana keikailusta alkaa viimeistään tässä vaiheessa salakavalasti iskostumaan päähän. ;D

haikko_edefelt

Haikon Kartanoa kehystää kaunis ja vehreä ulkoilualue, johon kannattaa ilman muuta tutustua Haikossa vieraillessa. Me kävimme muutaman kerran kävelemässä pitkin Haikon tiluksia, mikä oli mukavaa ajanvietettä varsinkin, kun meille osui niin mahtavat ilmat. Alueella oli myös ulkosaunoja, mutta niihin emme tutustuneet lähemmin. Aivan kartanon vieressä on näköalakukkula, minne on lyhyt matka kiivetä maisemia ihailemaan.

haikko_puutarha

haikko_venesatama

toukokuu_koivut

haikko_alkuruoka

Kattavan aamupalan lisäksi söimme molempina iltoina myös Haikon kartanon omassa ravintolassa. Ravintolan tyyli on klassisen juhlava ja annokset todella täyttäviä. Itsellä vaan oli vielä maanantai-illallakin häiden aiheuttamat endorfiinit niin korkealla, etten jaksanut syödä näistä annoksista puoliakaan..! Sittemmin ruokahalu on jo tasaantunut.

kasvismenu_haikko

Haikossa vierailun yhteyteen oli kätevä yhdistää myös pikainen visiitti Porvooseen. Lämmin ilma houkutteli heti nauttimaan kylmiä juomia vanhankaupungin rantaan, missä söimme myöhemmin myös kevyet lounassalaatit. Tulipahan tutustuttua myös Porvoon paikalliseen ostoskeskukseen, koska olimme häätohinassa lähteneet matkaan ilman uikkareita. :)

porvoo_2018

porvoo_vanhakaupunki

Tällainen oli siis meidän miniloma heti häiden jälkeen, ihana irtiotto kahden kesken! Suosittelen tämäntyylistä ratkaisua myös muille vastanaineille; hääpäivä itsessään on niin upea juttu, että sen jälkimainingeissa olisi ollut ankeaa jäädä kotiin viettämään ihan perusarkea, puhumattakaan että olisi mennyt heti maanantaina töihin. Miniloma oli siis enemmän kuin kohdillaan! <3

haikko_hääyö

Kevätloma Rukalla – parhaat palat

Heippa pitkästä aikaa! Viikot vierii, ja blogi on jäänyt muiden asioiden jalkoihin. Viimeisen kuukauden aikana on tullut myös lomailtua monen monta päivää, ensin talvilomalla ja sitten pääsiäislomalla. Kevättalvi on kulunut eteenpäin hurjaa vauhtia, ja kevään jännittävin päivä, eli meidän häät, on jo ihan nurkan takana! Jännää!

Nyt kuitenkin vielä takaisin meidän Rukan reissun tunnelmiin, vaikka tästäkin on jo lähes pari viikkoa aikaa.

rukalla_19

Loma Rukalla oli mulle ensimmäinen, samoin vierailu Kuusamossa tai siellä päin Suomea. Suomen itäraja, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa olivat mulle täysin koskematonta seutua, joten oli kiva päästä näkemään sitäkin osaa Suomesta.

Maaliskuussa etelässä alkaa jo odottaa kevättä, mutta tuolla pohjoisessa oli jotenkin selvempää että talvi on ja pysyy vielä ja sitä varten sinne toki osittain mentiinkin, viihtymään talvilajien parissa.

Meidän nelihenkinen porukka matkasi Rukalle auton kanssa, ja siksi matkaan lähdettiin jo keskellä yötä. Matkaan kului silti tietysti tunti jos toinenkin, kokonaisuudessaan 13 taukoineen. Autossa matkustaminen tai pitkät matkustusajat ylipäätään eivät ole mulle kovin suuri nautinto, mutta onneksi siihen on vähän vuosien saatossa tottunut. Perille saapuminen on aina pieni helpotus.

rukalla_12

Meidän lomat pohjoisessa ovat aina olleet aika aktiivisia – paljon laskettelua, hiihtämistä tai jotain muuta vauhdikasta, kuten moottorikelkkailua. Tänäkin vuonna lasketeltiin, mutta vähän vähemmän kuin viime vuosina. Itse olin mäessä kahtena päivänä, molemmilla kerroilla suksilla.

rukalla_03

Vielä en uskaltanut lautaa kokeilla (suksienkin kanssa on vielä vähän tekemistä), vaikka se vaihtoehtona vähän houkuttelikin. Uskalsin (kuulemma) laskea taas vähän rohkeammin viime vuoteen verrattuna, harmi vaan ettei laskupäiviin osunut yhtäkään todella aurinkoista päivää. Laskettelun lomassa tuli käytyä moneen kertaan laskettelurinteen kodassa  paistamassa makkaraa ja juomassa kaakaota.

rukalla_02

Yksi loman huippuhetkistä (kirjaimellisesti) oli meidän retki Riisitunturin kansallispuistoon Posiolla. Tuo lomapäivä oli säältään aivan täydellinen ja maisemat ja tunnelma Riisitunturilla jotakin todella hienoa.

rukalla_07

Maisemat olivat kerta kaikkiaan upeat, tuolla mieli ja sielu todella lepäsi. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka Kuusamon seudulla lomailevat. Rukan keskuksesta Riisitunturille on noin kolmen vartin ajomatka, mutta tuon etäisyyden ajaminen kyllä kannatti.

rukalla_05

Lähdimme matkaan lumikenkien kanssa, vaikka näin suositussa kohteessa tunturilla olisi varmasti pärjännyt ilmankin . Suosiosta huolimatta kyseessä on niin suuri alue, että ahdasta ei todellakaan tullut, ja tunturin huipulla oli silminkantamattomiin koskematonta luontoa.

rukalla_06

Näissä maisemissa ei voinut kuin hymyillä. Täällä tuli varmasti myös otettua eniten kuvia, kuten näkyy…

rukalla_09

Riisitunturilla oli monipuolisesti eripituisia kävelyreittejä. Me valitsimme yhden lyhyimmistä reiteistä, joka lyhyydestään huolimatta oli silti aivan riittävän pitkä, lumikenkien kanssa kävely kun on vähän raskaampaa kuin tavallisten kenkien kanssa. Taukopaikalla oli mukava paistaa taukomakkarat, juoda kuumaa juomaa ja paistatella auringossa. Kaikkineen lumikenkäily Riisitunturilla kesti meillä nelisen tuntia.

rukalla_08

rukalla_13

rukalla_01

Laskettelun ohella yksi suosituimmista aktiviteeteistamme oli ehdottomasti hiihtäminen. Hiihdin itsekin ihan ennätyspaljon – mulla on mennyt vuosikausia, joina en ole hiihtänyt metriäkään, ja nyt viimeisten parin vuoden aikana minut on houkuteltu takaisin lajin pariin. Tällä kertaa hiihdin talviloman aikana n. 35 kilometriä.

rukalla_10

Voi pojat, kyllä hiihdonkin kanssa tuli sellainen tykkään – en tykkää -tykkäänpäs -reaktio. Välillä se oli ihan hanurista – ei luistanut tai sitten lipsui, ylämäkiä oli lähes mahdoton päästä ylös, alamäet hirvittivät ja niin edelleen. Mutta sitten niissä hetkissä, kun pääsi edes kohtalaisesti eteenpäin, aurinko paistoi ja hiljainen latu hohti valkoisena, oli se itse asiassa ihan mukavaa.

rukalla_14

Täysin ilman onnettomuuksia ei selvitty tänä vuonna, sillä lähtöä edeltävänä päivänä kaaduin hiihtoladulla, alamäessä, vieläpä melko kovassa vauhdissa. Onneksi mitään luita ei mennyt poikki, mutta naama oli (on) vähän ruvella ja ”jälkitautina” tuli myös lihasrevähdys, joka ei meinaa helpottaa oikein vieläkään.

rukalla_15

Kaatumisesta sisuuntuneena kävin loman lopuksi ostamassa ikiomat sukset – tähän asti kun on menty lainatuilla ja vuokratuilla. Kyllä nyt kelpaa! Näillä suksilla suksin toivottavasti loppuelämän. Nyt kun tämä talvi on jatkunut vielä huhtikuulle asti, niin pääsiäisenä pääsin uusien suksien kanssa hiihtämään myös täällä etelässä.

rukalla_17

Kokonaisuudessaan yksi loman hauskimmista jutuista oli  tämä alla olevan kuvan tunnelma: koko viikko kerrasto päällä, lämmin pipo päässä ja toppahousut jalassa. Se, jos  mikä, oli todella rentouttavaa.

/Riikka

rukalla_11

Levillä

Terve!

Jestas, vihdoin sain kahlattua kaiken videomateriaalin Levin reissulta ja editoitua sen videoksi asti.

Talviloma on tosiaan taputeltu, töihinkin palattu kevyen horroksen kera ja huomenna onkin taas jo viikonloppu!

Hiihtoladulla

Lomalla oli kivaa, tosin tuo laskettelu ei ole edelleenkään ihan mun ykköslaji. Tehtiin me Levillä paljon muutakin: hiihdettiin murtsikkaa (minä jopa  parikymmentä kilometriä), Käytiin moottorikelkkailemassa (ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni kelkkaa, noin kolmen minuutin ajan), käytiin ajamassa ice cartingia, syötiin ja juotiin hyvin. Työt unohtuivat totaalisesti, mikä lomailussa on tietysti erittäin oleellista.

Hiihtämässä

Lautailemassa

Levillä

Moottorikelkkailu

Sammuntupa

Videolla välittyy valitettavasti vain osa meidän tekemisestä, koska GoPro ei kulkenut ihan joka paikassa mukana. Ylivoimaisesti suurin osa videosta on muuten toisen R:n kuvaamaa, hänellä oli toi videosysteemi kypärässä päässä. Eipä siinä mun laskemisessa paljon näkemistä olisi ollutkaan, paitsi ehkä viihdearvo. ;D

Kuullaan pian, kirjoittelen lisää kuulumisia lähipäivinä!

/Riikka

Levillä02

Miksi en rakasta matkustamista

Saan usein epäuskoisia katseita jos kerron, etten oikeastaan pidä erityisesti matkustamisesta. Matkustaminen on monelle inspiraation lähde, unelma, ja se asia, johon säästetään rahaa ja mitä odotetaan vuodesta toiseen kaikkein kiihkeimmin. Minä taas matkustan vain satunnaisesti, enkä oikeastaan ikinä säästää reissaamista varten.

crete01

Älkää ymmärtäkö väärin – en minä matkustamista inhoa. Mutta en janoa matkustamista enkä matkustaminen eri maailman kolkkiin kuulu suurimpiin haaveisiini. Säästän rahat mielummin muihin asioihin, ja lähden reissuun vain, jos se pienellä vaivannäöllä on mahdollista.

Miksi?

Eksyminen. Ensinnäkin, matkustaessa todennäköisyys eksymiseen kasvaa noin sadalla prosentilla. Ja minulle, joka voi eksyä jo suurinpiirtein kotikylän raitilla, on tämä ongelma. Tiedän – aina voi kysyä neuvoa, kartat on keksitty ja ikinä ei eksy niin pahasti, että se kävisi kohtaloksi. Mutta ajatus siitä, että käytän lomani suunnistaessa, on inhottava.

Lentokentät (+ ”Are we there yet?”) Kansainvälinen ilmapiiri ja vapauden tunne? Juu ei. Lentokentillä odotellaan, maksetaan liian kalliista oluesta ja odotellaan vielä vähän lisää. Sen jälkeen päästään lentokoneeseen, jossa ilma ei vaihdu ja saadaan ostaa lisää kalliita juomia. En pelkää lentämistä enkä terrori-iskuja, mutta lentäminen on maailman tylsintä puuhaa. Minulla on pitkät jalat, ja ahtaassa tilassa istuminen tuntuu nälkävuodelta. Usein itse matkustamiseen kuluu vähintään puolikas päivä, kun pitää siirtyä lentokentälle ja toisessa päässä lentokentältä kohteeseen. Se vain on yksinkertaisesti tylsää. Ja tappaa aineenvaihdunnan.

Kieli. Kuten kaikki muutkin suomalaiset, haluaisin puhua virheetöntä vierasta kieltä, jos lähden sitä puhumaan. Toki puhun englantia, ja hädän tullen välttävää ruotsia ja alkeellista saksaakin, mutta vaivaannuttavaa se on. No eihän sen pitäisi olla niin vakavaa. Mutta tilanne, jossa olen eksyksissä, vieraassa paikassa, ja joudun vielä puhumaan kieltä, jota en täysin hallitse (tai vaihtoehtoisesti ymmärrä), on ahdistava.

Vaikken koekaan vieraan kielen puhumista matkustamisessa pahimpana asiana, on sillä silti vaikutuksensa, koska matkustan Suomen sisällä hyvin mielelläni. Esimerkiksi roadtripit tai vaikkapa viime kevään reissu Pohjois-Suomeen oli vallan hauska. Tuttu ja turvallinen kieli ja kulttuuri lisäävät matkustusmukavuutta.

turku_lokakuu

Keskinkertaisuus. Tässä tulee ehkä suurin syy, mikä on vuosien saatossa latistanut matkustusviettiäni: ei ulkomailla yleensä ole niin ihmeellistä.

Okei, nyt pieni tarkennus: en ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, joten joo, on varmasti tuhansia paikkoja missä on takuulla erilaista, ihmeellistä, ainutlaatuista. Haluaisin vielä joskus käydä Euroopan ulkopuolella, ja tällä hetkellä se jopa houkuttaa matkustusvaihtoehdoista eniten, koska juuri Euroopan sisällä on sellainen fiilis, ettei ole enää mitään nähtävää (vaikka tietysti on). Tämä on kuitenkin pitkälti budjettikysymys: haluanko säästää rahaa matkaan, joka vaatii selkeästi isomman budjetin?

Alkeellinen talotekniikka, vanhanaikainen sisustus. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavammin haluan matkustaa. Ja sitä enemmän arvostan visuaalisia yksityiskohtia ja siistejä majapaikkoja. Miksi hitossa maksaisin hotellihuoneesta satoja euroja, jos huone ei ole vähintäänkin siisti ja mielellään  jopa sitä arkipäiväistä petiä parempi? Tässäpä suurin haaste: en halua tuhlata huoneeseen, ellei se ole todella hieno, mutta en toisaalta majoittua halpaankaan, koska halpa se vasta kamala onkin. Olen majoittunut paikallisen mittapuun mukaan hienoissa hotelleissa, mutten astunut vielä yhteenkään, josta olisin voinut sanoa, että wow.

turku_lokakuu02

Ihmiset. Suomesta löytyy kaikkien ihanien ihmisten ohella myös tympeitä moukkia ja epäkohteliaita sikoja. Mutta niin löytyy muualtakin. En esimerkiksi sanoisi, että italialaiset ovat ihanan sydämellisiä ihmisiä (varmasti monet sitäkin), sillä minun makuuni he ovat lähinnä kovaäänisiä. Arvostan lopulta niin paljon aitoa suomalaista rehtiyttä, hajuraon pitämistä ja tahdikasta rauhallisuutta, että yhtäkkiset tunteenosoitukset ja kadulla kovaan ääneen puhuminen ärsyttävät pidemmän päälle.

Mukavuudenhalu. Kaikki tiivistyy oikeastaan mukavuudenhaluun, johon taas liittyy kaikki edellä kertomani. En halua olla eksyksissä, puhua kieltä jota en hallitse, olla jouten vieraassa paikassa, majoittua huonokuntoisessa talossa ja sitten lopuksi maksaa tästä kaikesta satoja euroja.

Silti lähden kerta toisensa jälkeen silloin tällöin ulkomaille, ihan samalla tavalla kuin käyn silloin tällöin Hesellä vaikka tiedän, että ranskalaiset ovat kuivia ja kerroshampparista saattaa puuttua majoneesi. Sillä onhan matkustamisessa toki positiivisiakin puolia.

Kreeta14

Mikä matkustamisessa on hienoa? Usein lämpö ja aurinko. Monesti iho alkaa voimaan hyvin matkustaessa lämpöön (kunnes astuu lentokoneeseen). Toisinaan ne erilaiset, uudenlaiset maisemat. Ihminen, jonka kanssa matkustan. Se, että ylipäätään on loma. Historialliset kohteet.

Uskon kaikesta huolimatta, että matkustaminen avartaa ihmistä. Sen vuoksi jokaisen tulisi matkustaa edes vähän elämänsä aikana ja oppia ymmärtämään tätä maailmaa eri perspektiivistä. Onneksi voin sanoa jo matkustaneeni jonkin verran elämässäni, etten vaan vanhuuttani huutele täällä maailman pahuudesta ja Suomen paremmuudesta. Joskus olen jopa pohtinut mahdollisuutta hyväntekeväisyystyöhön jossakin päin maailmaa, jotta voisin sanoa tehneeni edes jotakin hyvää tämän maailman eteen. En kuitenkaan usko, että tulen niin koskaan tekemään, koska mukavuudenhalu ja itsekkyys,  halu sijoittaa rahat eri juttuihin. Ehkä teen oman korteni kekoon siis jollakin toisella tavalla.

Olisi tosi kiva kuulla myös teidän muiden ajatuksia matkustamisesta. Mikä matkustamisessa houkuttaa? Onko jossakin joku muukin joka ei rakasta matkustamista? Tai kenties joku, joka on samantyyppisestä ”fobiasta” huolimatta löytänyt oman tapansa matkustaa?

/Riikka