Aihearkisto: Matkalla

Tunnelmia Kreetalta

Terve taas pitkästä aikaa! Blogissa on ollut hiljaista parisen viikkoa, sillä viime viikon lomailimme Kreetalla ja tämän viikon kaikki vapaa-aika on vierähtänyt mm. asuntoasioihin liittyvissä jutuissa ja ystäviä nähdessä; kaikkineen koko viikko on hujahtanut ohi vauhdilla! Nyt kuitenkin tunnelmia lomaviikolta.

Lomailimme siis viime viikon Välimeren viidenneksi suurimmalla saarella, Kreetalla. Lokakuun toinen viikko oli Kreetalla aurinkoinen, tuulinen, levollinen ja oikeastaan juuri sitä mitä tilasimmekin.

Kreeta05

Kreeta14

Kreeta13

Yksi viikon parhaista hetkistä oli vierailu Kreetan länsirannikolla sijaitsevalla Elafonisin saarella ja sen kuvankauniilla aurinkorannalla. Itse saarelle pääsi matalassa vedessä kahlaten – näin ei kuitenkaan välttämättä ole aina, jos vesi on korkeammalla. Toinen persoonallinen seikka tässä rannassa oli vesirajan vaaleanpunainen väri, joka tarun mukaan muistuttaa verilöylystä, joka saarella tehtiin parisataa vuotta sitten. Yksi parhaista jutuista tässä rannassa oli myös sen rauhallisuus – ei donitsien, selfie-keppien, hierontojen tai kultakellojen myyjiä. Vain silminkantamattomiin turkoosia vettä ja hienonhienoa hiekkaa.

Kreeta04

Kreeta09_

Kreeta08_

Samalla reissulla pääsimme tutustumaan myös Kreetan vuoristomaisemiin ja vuoriston mutkitteleviin teihin. Elämys sekin, ja varsinkin taukopaikan maisemat vuorenkielekkeellä olivat sanoinkuvaamattomat!

Kreeta07

Kreeta12

Kreeta06

Lomakohteemme sijaitsi Hania kyljessä, kylässä nimeltä Agii Apostoli. Kohde oli siitä loistava, että siellä ei ollut omaa rantabulevardia ravintoloineen ja krääsäkauppoineen – ei siis myöskään sisäänheittäjiä, kaupustelijoita tai kerjäläisiä. Kylässä oli silti monia ravintoloita eri puolilla kylää, ja söimme itse asiassa joka ilta kylän ravintoloissa. Harvinaista kyllä, mutta yksi parhaista ravintoloista löytyi oman hotellin altaan reunalta, eli hotelliravintolasta! Sydämellinen henkilökunta, hyvät mojitot ja raikkaat salaatit ajoivat meidät kerta toisensa jälkeen saman pöydän ääreen.

Kreeta01

Kreeta02

Loma Kreetalla sisälsi lautaskaupalla hyvää kreikkalaista ruokaa, aurinkotuoleja, lukemista, lukemattomat määrät Mythosta, hitaita kävelyretkiä kaupunkiin ja takaisin, välillä uimistakin. Tämä loma oli suunnitelman mukaisesti hyvin pitkälti rantaloma, joten rentoutumista ja rusketusrajoja saatiin, juuri niin kuin pitikin. Sää Kreetalla on muuten lokakuun puolessa välissä edelleen sopivan aurinkoinen ja lämmin, joten ajankohta ei ollut suinkaan liian myöhäinen rantalomailuun.

Omat suositukseni Kreetalla: Elafonisi, kiertomatka Kreetan vuoristoihin, kävelyretket hiekkarantojen pehmeällä hiekalla, raikkaat salaatit (feta! oliivit! tomaatit!) ja tuorepuristetut raikkaat mehut.  Ja ravintolassa ei kannata ikinä tilata jälkiruokaa, kaupan päälle tulee yleensä rakia, hedelmiä tai jotakin muuta. Jos jälkiruokaa nyt muutenkaan jaksaisi, kreikkalaisannokset ovat yleensä valtavia alkuruokia myöten.

Kiitos Kreetan aurinko, sinun voimallasi jaksan taas pitkän ja pimeän vuodenajan yli.

/Riikka

Kreeta10

Kreeta03

Kreeta11

Heinäkuinen roadtrip moottoripyörällä

Yksi viime kesän isoimmista heräteostoksista oli GoPro-kamera, jolla pääsisi kuvaamaan mun extreme-urheilun täyteistä elämää… Hahaa, no ei. Idea heräsi siitä, kun olen nyt viimeisen kevään ja kesän aikana ollut monesti mieheni moottoripyörän kyydissä, ja tuumasin miten kivaa olisi saada maisemat tallennetuksi.

Hommattiin kamera ja kiinnikkeet, ja videomateriaalia kerääntyi kesän ajalta oikeastaan enemmän kuin jaksan edes kahlata läpi. Ensimmäiset testaukset osuivat heinäkuun alkuun, kun teimme roadtripin Mikkelin seudulle kaveripariskunnan kanssa. Tässä videossa siis satoa siitä!

Oikeasti suurin osa videolla olevasta materiaalista tuli kuvattua vahingossa, sillä painoin rec-nappia juuri silloin, kun olin ajatellut lopettaa kuvauksen ja päinvastoin…heh. Tuollaisen minilaitteen käyttö ei ollut heti aivan helppoa, varsinkaan kun  jouduin toimimaan vauhdissa ja sokkona: kamera kun oli kiinnitettynä kypärääni sellaisen imukuppisysteemin kanssa. Itse kamerassa on vain kaksi nappia, mutta niitäkin voi käyttää väärin, painaa pohjassa liian kauan tai liian vähän aikaa ja niin edelleen. :)

Vaikka videosta saattaa saadakin sen vaikutelman, että kuvaan kyydissä käsi ojossa, niin ei. Kamera oli vaan kypärässäni niin korkealla imukupin kanssa kiinni, että lopputulos on tämä. Sittemmin on testattu muitakin konsteja, vaikka onhan tuo kuvakulma noinkin ihan hauskan näköinen. Aloittelijan moka oli myös se, etten tarkistanut riittävän usein linssin edustaa ja sitä onko siihen kenties lentänyt ötököitä. Nuo muutamat sumeat kohdat videolla johtuvat siis siitä. :)

Muutama sana itse roadtripistä: matkan reitti kulki Salosta Someron kautta kohti Asikkalaa ja Pulkkilanharjua. Pulkkilanharjulla pidimme pisimmän ruokatauon ja jatkoimme matkaa Sysmään, Hartolaan, Mäntyharjulle ja ja sitä kautta lopulta Mikkelin eteläpuolella sijaitsevaan Ristiinaan viettämään viikonloppua. Kuten videoltakin huomaa, kaikenlaisia ja -kuntoisia teitä tuli ajettua. Koska moottoripyörällä ajetaan mielellään mutkittelevia pikkuteitä, matka Ristiinaan kesti suuntaansa taukoineen muistaakseni seitsemän-kahdeksan tuntia. Se kuulosti kuitenkin ennakkoon paljon pahemmalta ajalta, ja tavallaan noita moottoripyöräreissuja saattaa tulla talven aikana jopa vähän ikävä.

Yksi matkan kivoimmista nähtävyyksistä oli Pulkkilanharju, jonka läpi tuli ajettua edelliskesänäkin. Tarkoitus oli tosiaan kuvata paikan mahtavat maisemat, mutta kaikki mitä lopulta sain Pulkkilanharjusta videolle, näkyy tuossa n. 1:45 kohdalla…(niistä videosäädöistä johtuen). Suosittelen käymään kesällä ja katsastamaan paikan ihan livenä, vierellä olevaan ravintolaan voi poiketa tauolle.

Matka oli onnistunut myös sen vuoksi, että vain paluumatkan loppupuoliskolla satoi hiukan. Muuten sää oli vähän pilvinen, mutta kuitenkin lämmin. Siis juuri sopiva moottoripyöräilyyn.

Otin videomateriaalia myös Saariston rengastieltä, ja siitä videoviidakosta olisi tarkoitus tehdä seuraava video. Kiinnostaako? :)

/Riikka

Levi

Nyt viimein muutama sana talvilomasta, jonka vietin pari viikkoa sitten Levi-maisemissa.

Loma oli edeltäviin nähden erilainen monestakin syystä. Matkustin ensinnäkin ensimmäistä kertaa elämässäni Lappiin. En ollut tätä ennen käynyt Oulua pohjoisempana. Ja olihan sinne matkaa, yli 1000 kilometriä suuntaansa.  Olimme liikkeellä autoilla, joten matka yhteen suuntaan kesti kellon ympäri ja ylikin. Tulipahan nähtyä Suomen teitä oikein urakalla! Tämä olikin ehdottomasti pisin yksittäinen automatka, jolla olen ikinä ollut.

Täydellinen talvi uusissa maisemissa maistui: oli ihana kokea kunnon lumihanget ja pikkupakkanen vielä ennen kevääseen siirtymistä – siksi maaliskuu oli Lapin reissulle ehdottomasti nappiratkaisu. Aurinko paistoi mutta maassa oli metri lunta. Talvi, jollaista täällä etelässä harvemmin, jos koskaan, kokee.

levi02

Erityistä oli myös se, että vietin suuren osan lomasta laskettelurinteessä. Minä, joka pelkään mäkiä, vauhtia ja laskettelua. Minä aka arkajalka, joka olin varma, että taitan koipeni, poksautan polveni tai vähintään jään keikkumaan jonkin hissin kyytiin sukset ristissä ja pää alaspäin. Lomaan sisältyi siis aika iso jännitysmomentti, jota onneksi lievensi hieman  kuukauden takainen kuivaharjoitteluni Hirvensalossa.  Taustalla oli silti vain heppoinen tuntuma lasketteluun, tai edes hiihtämiseen, jota sitäkin olin kokeillut viimeksi joskus viime vuosituhannen puolella.

Olin siis kala rutikuivalla maalla, ja kyllä se  ensimmäinen päivä rinteessä sisälsi myös niitä kauhun hetkiä, kun en kertakaikkiaan uskaltanut laskea niitä pirun  rinteitä alas. Ensimmäistä rinnepäivää ei helpottanut myöskään se seikka, että koko Levin huippu oli paksun usvakerroksen peitossa, eli käytännössä näin eteeni vain pari metriä, ja sen että edessä siintää joku rotko. Pitkä vai lyhyt? Pitääkö jossain välissä kaartaa jonnekin suuntaan? Ei voinut tietää. Ensimmäinen päivä oli siis kirosanojen täyttämää, mutta helpottihan se sitten seuraavina päivinä, varsinkin kun ilma kirkastui. Totta puhuakseni en edes loppuviikosta nauttinut muista kuin loivimmista rinteistä, enkä lopultakaan uskaltanut laskea rinteitä kovalla vauhdilla, mutta itseni ylitin takuulla moneen kertaan.

leviselfie

Viikkoon sisältyi myös pieni määrä hiihtämistä ja mm. ice karting, jota sitäkään en ollut aiemmin kokeillut, edes ihan perinteisessä karting-muodossa.  Ratilla ohjaaminen olikin sitten jo hauskempaa, helpompaa eikä varsinkaan yhtään pelottavaa. Suosittelen!

P3160033

Levillä todella pääsi irti arjesta, ja varsinkin sitä tunnetta olen ikävöinyt nyt, kun arki on taas täällä ja pitäisi palata takaisin omiin rutiineihin. Tämä loma oli erilainen ja täynnä uutta, mutta ikimuistoinen siitäkin syystä, että se oli ensimmäinen uuden mielitietyn kanssa. Loma oli siis paljon muutakin kuin laskettelujännitystä, mm. hyvää ruokaa, juomaa, saunaa, minttukaakaota, makkaranpaistoa kodassa ja ennen kaikkea parasta seuraa.

En siis saanut (suuria) traumoja laskettelusta, enkä lopulta jäänyt kiinni sinne hissiinkään, kuten pelkäsin. En edes kaatunut koko viikon aikana paitsi kerran, mitä sitäkin etukäteen jännitin. Seuranani oli koko reissun ajan porukka, joka on viettänyt Lapissa lomia jo vuosien ajan, joten itse ei tarvinnut kuin seurata perässä – jos uskalsi, heh. Ehkä ensi vuonna siis uudestaan!