Aihearkisto: Musiikki

Kohti joulua, osa 11: Parhaat joululaulut

 

Jos ulkona ei näytä joululta, tai jos mieli ei vielä syystä tai toisesta ole löytänyt joulumieltä, saattaa siihen auttaa joulumusiikki.

Mulle joulumusiikki merkitsee hirmuisen paljon jouluna, ne samat joululevyt, joita olen kuunnellut joulusta toiseen. Pienenä paras joululevy oli Arja Korisevan Saa joulu aikaan sen, sittemmin Jari Sillapään Joululevy sekä Celine Dionin These Are Special Times. Viimeksi mainittua pidän ehkä edelleen kaikkien aikojen parhaana joululevynä.

Jouluun kuuluu myös livemusiikki, ja ystäväni kanssa meillä on ollut jo vuosikausia tapana käydä yhdessä joulukonsertissa. Menneinä jouluina esiintyjänä on ollut esimerkiksi Vesku Loiri, Arja Koriseva, Rajaton – ja tänä vuonna Kaija Koo, joka teki hienon joulukonserttikiertueen kirkoissa.

Tähän jouluun kuului myös toinen joulukonsertti, täysin edellisestä poikkeava Raskasta Joulua Helsingissä, joka hieman yllätti tällaisen perinteisiä joululauluja kuuntelevan. Monilla hevilaulajilla on todella monipuolinen ääni, vaikken hevimusiikista itse niin sytykään. Konsertti oli siis yllätyksellisen hyvä, ja sen voi muuten katsoa aatonaattona Neloselta.

Alla mun oma joululistani, josta löytyy kaikki vanhat ja uudet suosikit. Hyvää jouluviikkoa!

Vuoden kuunnelluimmat biisit 2016

Oletteko huomanneet Spofityn mainoskamppiksen, jossa käytettiin käyttäjädataa hyväksi aika hauskalla tavalla?

Spotifylle pitää kyllä antaa pienet kumarrukset asiakkaiden tyytyväisenä pitämisestä. Olikohan se vuosi sitten, kun Suomessakin joka käyttäjälle alkoi muodostua viikottain vaihtuvia viikon suositellut-soittolistoja sekä paljon muita räätälöityjä soittolistoja?

En tiedä miten te muut, mutta itse en ole ainakaan se, joka jaksaisi tehdä oikeastaan mitään löytääkseen uutta musiikkia. Laitan aina soimaan niitä samoja tuttuja ja takuuvarmoja biisejä sen sijaan, että alkaisin kaivamaan uusia, ehkä parempia tilalle. Spotify on kuitenkin mahdollistanut sen, että tällainen laiskakin kuuntelija voi löytää uutta kuunneltavaa laittamatta tikkua ristiin. Ja olenkin kuunnellut vuonna 2016 monia uusia artisteja ja kokoonpanoja. Olen löytänyt eri ehdotusten kautta uusia yhtyeitä tai bogannut niitä, jotka olen unohtanut kokonaan.

Tuo mainio  palvelu listasi myös vuoden 2016 kuunnelluimmat biisit, joita oli listalla moniakymmeniä, mutta joista keräsin tähän vain muutamia suosikkeja. Tässä siis TOP-biisejä vuosimallia 2016 satunnaisessa järjestyksessä!

1. Justin Timberlake – Mirrors. Mitä olisikaan elämä ilman poikabändifanituksen jäänteitä?

2. The Verve – Sonnet. Tätä jo 90-luvulta lähtien…

3. BOY – We were here. Maikkari tykitti alkuvuodesta mainostaan, jossa tämä biisi soi. Mainos onneksi päättyi, mutta tämä biisi jäi elämään koko vuodeksi.

4. Röyksopp – Girl with the robot. Tämäkin kestosuosikki vuosien takaa, roikkuu soittolistojen kärjessä aina vaan

5. Emeli Sande – Heaven. Yksi ehdottomasti parhaista naisartisteista.

6. Marina and the Diamonds – Froot. Marinan ja kumppanit bongasin Varsovassa, kun kokoonpano toimi Coldplayn lämppärinä joskus vuonna 2011. Ihastuin heti, todennäköisesti paras lämppäri ikinä!

7. David Garrett, Royal Philharmonic orchestra – Dangerous. Mulla menee kylmät väreet kun kuulen tämän. Moninkertaisesti parempi versio kuin alkuperäinen.

8. Evelina f. Mikael Gabriel – Honey. Tämä soi jatkuvasti alkuvuodesta kun aloin seurustella R:n kanssa ja mietittiin mikä voisi olla meidän biisi. ;) Tämä sitten ikään kuin jäi sellaiseksi, koska soi aina radiossa.

Tunsin itseni vanhaksi, kun oli pakko tarkistaa netistä, mitä graindaaminen, raidaaminen ja flexaaminen tarkoittaa (viimeksi mainittu ilmeisesti myös jotain muuta kuin mitä Urbaani Sanakirja ilmoittaa).

9. First Aid Kit – The Lion’s Roar. Mun folk-suosikki <3

10. The Cardigans – Please Sister. Ja toinen ruotsalaissuosikki. Nyt ja aina.

Bonusbiisinä Matt Terryn ja Nicole Scherzingerin tulkinta Purple Rainista. Okei, you can’t beat Prince, mutta mä pidin tästäkin niin kovin, että video lukeutui takuulla Youtuben katselluimpien joukkoon.

Svengaavaa viikkoa toivotellen,

/Riikka

Parasta ennen

Rakastan 90-luvun musiikkia. Rakastin sitä jo silloin, kun asiasta puhuminen oli vielä vähän noloa, eli silloin kun ysärimusiikki ei ollut vielä muodissa.

En juuri käy nykyään yökerhoissa, mutta jos kävisin, olisin intsinä lähinnä siitä kaikesta ysärimusiikista, jota baareissa nykyään soitetaan. Tai enhän mä tiedä soitetaanko, kun en käy, kuvittelen vain. Tai sitten sekin villitys on jo ohi.

Vaikka radion kuunteleminen on nykyään lähinnä kanavalta toiselle surffailua ja edes sen yhden hyvän biisin metsästystä, voi onneksi luottaa Retroperjantaihin ja Yle X:n Parasta ennen! -iltoihin. Radio Novan ysäri-illassa kuulee takuulla Pandoraa ja DJ Boboa, kun taas Yle X soittaa myös valtavirrasta poikkeavaa settiä.

Oma ysärilistani on luonnollisesti paras, mitä maasta löytyy. Tätä kuuntelen usein: kotona, junamatkalla, lenkillä ja missä tahansa missä tekee mieli retroilla. Extrasuperhypermageeta retroperjantaita itse kullekin!

/Riikka

spotify:user:rimami:TheBeatAndWorstOf90’s

Yle X:n Parasta ennen! perjantaisin klo 20–22

Radio Novan retroperjantai klo 19–23

Soittolista juoksulenkille

Ihme on tapahtunut: olen viimeisen kuukauden aikana käynyt säännöllisesti juoksulenkillä. Kuten tästä blogistakin ehkä monelle on käynyt ilmi, en ole todellakaan mikään aktiiviurheilija, pikemminkin hyötyliikkuja. Olen vuosikausia pyrkinyt ylläpitämään edes jonkinlaista peruskuntoa sillä, että todellakin kävelen ja pyöräilen joka paikkaan. Saloon muuttaminen, välimatkojen pidentyminen ja sitä myötä autolla kulkeminen on johtanut kuitenkin siihen, että hyötyliikunta on vähentynyt. Ei täysin, mutta kuitenkin. Olen huono sitoutumaan mihinkään lajiin, jota pitäisi harrastaa tiettyyn aikaan tiettynä päivänä. Siksi juoksu on laji, jota jaksan harrastaa.  Jaksan, jos on a) lenkkiseuraa tai b) musiikkia.

Jos siis lähden yksin juoksemaan, on juoksumusiikki pakollinen. Vielä on ratkaisematta, mikä olisi kätevin tapa kantaa musiikki mukana, puhelin kun hölskyy inhottavasti taskussa. Jos joku on ratkaissut ongelman jollakin näppärällä tavalla, niin laittakaa ihmeessä vinkkiä kommenttikenttään.

lenkki02

Tässä juoksulista, jonka kokosin syksyn varalle: kunnolla ysäriä, vähän uudehkoja biisejä sekä kaikenlaista siltä väliltä. Juostessa kuuntelen monia sellaisia biisejä, joita en ihan ensimmäiseksi kotona laittaisi soimaan (paitsi ysäriä). Se musiikissa onkin niin hienoa: kaikelle on oma aikansa ja paikkansa. Toivottavasti tämä lista piristää jonkun toisenkin lenkkihetkiä! :)

spotify:user:rimami:playlist:1OlZMWoCN8HfofJP3vEPFK

Throwback: vuonna 1999

Tittiditii! Millenium ja vuosituhannen loppu häämötti edessä 17 vuotta sitten. On jälleen kerran aika muistella vanhoja.

Vuosi 1999 oli monessa suhteessa merkityksellinen. Päätin peruskoulun, siirryin lukioon, tein ensimmäisen kunnollisen ulkomaanreissuni. Ainakin jonkin mittapuun mukaan elämä alkoi kunnolla.

Alkuvuosi kului vielä peruskoulussa oppivelvollisuuden viimeisiä kursseja suorittaen. Kun kevät ja kesäloma koitti, lähdin kielikurssille englantilaiseen rannikkokaupunkiin. Kolmen viikon irtiotto kotioloista alkoi pikavisiitillä Pariisissa ja jatkui muutaman päivän kuluttua Brightonissa.

Ulkomaat olivat näyttäytyneet minulle tähän hetkeen asti kiillotettuna paratiisina: kuvittelin, että ulkomailla on jotain todella paljon ihmeellisempää kuin Suomessa. Muistan vieläkin pettymyksen katkeran maun, kun pääsimme perille kapisen pariisilaishotellin huoneeseen. Kadut olivat likaisia, ruoka ihan tavallista eikä kaikki ollutkaan kuin Disneyn sadusta. Suurin kauhun hetki koitti kuitenkin vasta ensimmäisenä iltana Brightonissa, kun pääsimme isäntäperheen luokse. Perheen äiti otti meidät vastaan sätkä huulessa tupakkapilven keskellä, kokolattiamattojen kyllästämässä, törkyisessä asunnossa. Hirvitti.

Loppujen lopuksi kielikurssi oli kuitenkin oikein onnistunut ja täynnä kivoja muistoja. Kävin elämäni ensimmäisen (ja ainakin tähän asti ainoan) kerran Lontoossa, ihastuin erääseen kielikurssilla olleeseen poikaan (ei sillä että olisin uskaltanut tehdä asialle mitään), ja kirmasin tyttöjen kanssa pikkukivien täyttämällä rannalla iltamyöhään, kaikista varoituksista piittaamatta.

1999

Syksyn koittaessa aloitin lukion Loimaalla ja koulunkäyntikin oli pitkästä aikaa hauskaa, vaikkei ehkä kovin menestyksekästä. Syksy toi mukanaan ensimmäisen seurustelusuhteen, viikonloput Lallintalolla ja Goldencapin päärynäsiiderin (yök). Lalliksella kierrettiin kehää tanssilattialla, eikä kukaan valittanut, vaikka Daruden Sandstorm soi repeatilla. Daruden lisäksi autossa ja mankoissa soi Freestyler, Bad Touch ja Baby One More Time.

Vaikka tämä taitaa mennä seuraavan vuoden puolelle, on pakko nostaa yksi aikakauden parhaista biiseistä. En tiedä mahtoiko Sonique jäädä parin hitin ihmeeksi, mutta tämä on timanttia.

Niin, ja alkoihan vuosituhannen viimeisenä vuonna myös Salkkarit! Seurasin sarjaa silmä tarkkana pari ensimmäistä vuotta, lähinnä koska Saku oli niiiiiiin ihana.

Kaveripiirikin heitti vuosituhannen vaihteessa volttia suuntaan jos toiseen. Uusia tuli, vanhoja jäi, pitkälti myös lukioon siirtymisen takia. Luulen, että ne, joiden kanssa aloitin vuoden 1999, eivät olleet messissä enää seuraavana vuonna, ainakaan kovin tiiviisti.

Vuosi päättyi jossakin Loimaan suunnalla olevissa, epäilemättä hauskoissa bileissä, joiden jälkeen räjäyteltiin raketteja Loimaan torilla. Tai siis muut räjäyttelivät, minä vain katselin. En itse asiassa muista vuosituhannen vaihteesta mitään erityistä, mutta sen muistan, että vuosi 1999 oli edeltäjiään selvästi hauskempi ja iloisempi. Epävarma teini-ikä otti sykäyksen kohti itsenäisempää, itsevarmempaa ja iloisempaa elämää.

/Riikka