Aihearkisto: Minä

Video: Loppuun käytettyä kosmetiikkaa

Videota pukkaa! Innostuin kuvaamaan jo toisen videon lokakuun aikana, ja tällä kertaa aiheena on loppuun käyttämäni kosmetiikka. Näitä purkkeja ja tuubeja olinkin ehtinyt keräämään nurkkiin jo useamman kuukauden ajalta.

Alla suora linkki videoon sekä listaa tuotteista, joita videolla mm. käsitellään. Ensi kerralla pitää tehdä kunnon muistiinpanot, jotta muistan sanoa tuotteista kaiken oleellisen, monta juttua tuli mieleen vasta jälkikäteen. Toivottavasti kehityn koko ajan videoiden tekijänä ja sitä myöten tuotteista jutusteluunkin tulee ne pointit, jotka on oleellisia. :)

Apteekin_deodorantit

Cutrin_Evo_Erisan

Erisan

Lumene_tyhjentyneet

Sanex_Carmex_Nivea

Garnier_Euserin_Aco_Vaseline

YouTube-kanavalleni pääset tämän linkin kautta.

Kaksi litraa vettä päivässä – tarpeen vai ei?

Olen huono juomaan vettä. Todella huono. Ilman tietoista ajatusta juon tuskin muutamaa lasillista enempää vettä vuorokaudessa.

Olen aina ollut samanlainen veden juonnin suhteen, hidas ja vähään tyytyväinen. Olen tosin aina syönyt päivittäin paljon kasviksia ja hedelmiä, jotka osaltaan korvaavat veden juomista, koska monet vihannekset ja hedelmät ovat hyvin vesipitoisia. Nykyään yritän silti erilaisin jipoin muistuttaa itseäni juomaan vettä tarpeeksi päivän aikana.

Yksi toimivimmista tavoista on kantaa mukana juomapulloa: sen avulla on helppo seurata juodun veden määrää. Jonkin (hullun) suosituksen mukaan jokaisen aikuisen tulisi juoda päivittäin kaksi litraa vettä, mutta itse olisin tyytyväinen siihen litraankin. Uskon terveen järjen mukaan myös janoon, eli siihen, että kun tarvitsen vettä, keho ilmoittaa siitä minulle.

Kannan nykyään arkisin vesipulloa aina mukanani. Kannoin kauan laukussa puolen litran vichy- tai jaffapulloa, mutta edellispäivänä kävin ostamassa  Design Lettersin juomapullon.  Tämä juomapullo vetää sisäänsä puoli litraa juomaa ja on kevyt kantaa mukana. Ulkonäkö muistuttaa vanhanajan maitopulloa, ja pelkistetty muotokieli vetosi minuun jo pari kuukautta sitten, kun huomasin tämän kaupassa.  Nyt kelpaa juoda, vaikka useampi pullollinen päivässä.

arne_jakobsen

Miksi veden juominen kannattaa?
  • Ihminen on 62-prosenttisesti vettä, ja jo muutaman prosentin nestehukka heikentää toimintakykyä. Veikkaan että useimmat päänsärkyni ovat lähtöisin siitä, etten ole juonut päivän aikana tarpeeksi. Sen vuoksi, juo mitä olet.
  • Vesi hyvin maustettuna on yksi parhaan makuisista juomista. Tosi on! Vesi kurkulla, vesi sitruunalla, vesi limellä, vesi mansikoilla. Ero veteen sellaisenaan on käsittämätön.
  • Enemmän vettä, parempi ruoansulatus.
  • Vesi vanhin voitehista! Tarpeeksi vettä, niin voitehihin ei tarvitse upottaa niin suurta omaisuutta.
  • Veden juominen auttaa myös painonhallinnassa, jos sellainen kiinnostaa. Kuten sanottu, maustettu vesi on yhtä hyvää (tai jopa parempaa) kuin mehut ja limut.

Kippis ja kulaus!

/Riikka

 

 

Uusi video: Mitä ostin syyskuussa?

Ennen kuin lokakuu ehtii yhtään pidemmälle, julkaisin YouTubessa just pitkästä aikaa videon! Olen tehnyt videoita koko vlogihistoriani aikana todella laiskasti. Nyt innostuin kuitenkin uudestaan, kun katsoin pitkästä aikaa liudan brittivloggaajien pätkiä. Sieltä sikisi myös aihe, eli mitä ostin viime kuun aikana.

Tein ensimmäisen videoni reilut kaksi vuotta sitten, ja sen jälkeen olen tehnyt kaikkineen jopa yhdeksän videota – vauhti ei siis päätä huimaa. Mutta! Saa nähdä mitä tapahtuu nyt, kun intoa piisaa taas näiden tekemiseen. Tarvitsisin tosin kipeästi jalustan (jalustana toimii tällä hetkellä kissan kiipeilypuu) sekä lisävaloa, jottei pimeää vuodenaikaa vasten heräävä innostukseni tyssää yksinkertaiseen, mutta todella tärkeään asiaan, eli valonpuutteeseen.

Koska tein videon pitkästä aikaa, ei sähläykseltä ja jaarittelulta voitu välttyä, mutta toivottavasti annatte nämä puutteet anteeksi. ;) Video on myös pisin video, mutta toivottavasti aihe kiinnostaa mahdollisimman monia. Kissojen ystäville luvassa myös levoton yksilö, jota videokuvaus selvästi kiinnosti.

Alla video ja alempana myös vanhoja videoitani. Jaiks. Paljon on mahtunut kahteen vuoteen, kun olen ehtinyt kuvaamaan niitä asuen neljässä eri osoitteessa. :D

Kivaa keskiviikkoa!

/Riikka

Tässä alla kaikki mun muut videoni viime vuosilta, jos ne ovat aiemmin jääneet katsomatta ja aihe kiinnostaa, tai suora linkki mun tubekanavalle.

Syyskuun suosikit + arvonta I love me -messuille

Syyskuu on päättymäisillään, ja ajattelin kertoa teille pitkästä aikaa omat kuukauden suosikkini.

Ensimmäiset suosikit ovat erittäin käytännönläheisiä: olen jo aikoja sitten kaivanut kaulaliinat ja villakangastakin varastosta lähes päivittäiseen käyttöön. Viime viikonloppuna niitä ei tarvinnut, mutta muuten aamut ovat usein olleet viileitä (lähden kotoa usein puoli seitsemän jälkeen) ja lämmin takki tai huivi on vain harvoin ollut liikaa.

Syyskuun aikana suosikkeihin on kuulunut erityisesti ihonhoitotuotteita, sillä kun ilmat viilenevät, alkaa iho kuivua. En voisi kuvitellakaan, että lähtisin aamulla kotoa ilman kasvo-, huuli- ja käsirasvaa. Erityisen kovalla käytöllä on ollut Hurraw’n huulivoide (parasta!), L’oréalin Hydra Genius -hoitoneste (kasvorasva todella kevyen geelinomaisen nesteen muodossa) sekä Nivean Intensive care -käsivoide.

syyskuun_suosikit

Kesän jäljiltä kevyesti päivettyneiden kasvojen ihon korostukseen olen käyttänyt edelleen Lumenen Invisible Illuminatoria. Siitä tulee sellaista kivaa hehkua – laitan sitä yleensä poskipäille ja joskus kulmaluulle. Toisenlaista hehkua taas saa Hugo Bossin Ma Vie’stä; hajuvedestä, joka on ollut kaapissa jo yli kahden vuoden ajan ja jota olen taas viime aikoina käyttänyt enemmän.

syyskuu05

Syyskuun suosikeihin on kuulunut myös punahuulet. Tuntuu, että pimeän vuodenajan alkaessa huulipunaa on jaksanut taas käyttää useammin, sillä kun saa myös kasvoille (ja elämään) niin helposti väriä. Suosikkipunani ovat tällä hetkellä Zuiin huulipuna (tuoksuu ruusuilta, sillä on myös tehty ruusuista. Taikuutta!) sekä Chanelin vahvapigmenttinen kiiltopuna, crazy fuchsia.

syksy04

lettikampaus

Yksi syyskuun lempikampauksista on ollut tämä löysä ranskanletti, jonka sidon silmät ristissä työaamuina, jos en muuta keksi. Lokakuun tavoitteena on harjoitella uusia kampauksia puolipitkään tukkaani, nyt kun pituuden puolesta se on taas mahdollista.

syyskuu2017

Olen pukenut päälle usein isot korvakorut. Ja yrittänyt käyttää vaatekaapista vaatteita, joita harvoin puen päälle (vaikka ne ovat kivoja).

syyskuu02

Sain kunnian arpoa pari messulippua ensi kuun I love me -messuille, joten laitetaanpa arvonta pystyyn! Kommentoi, mitkä ovat olleet sinun suosikkituotteitasi syyskuussa (ei tarvitse olla kosmetiikkaa). Kommentoida voit joko Facebookin julkaisussa tai tämän julkaisun kommenttiosiossa. Yhdistän osallistuneet lopuksi yhteen ja arvon voittajan kaikkien kommentoineiden joukosta. Messut järjestetään siis 20.-22.10. ja kaikki syyskuun puolella kommenttinsa jättäneet osallistuvat arvontaan. Palkintona kaksi messulippua, jotka toimitan sähköisesti. Huomaathan jättää blogikommentissasi sähköpostiosoitteesi, jotta mahdollisen voiton sattuessa saan sinuun yhteyden.  Onnea arvontaan! :)

EDIT 3.10.2017  Arvonta on päättynyt ja voittaja arvottu. KIITOS kaikille kommenttinsa jättäneille! 

/Riikka

Kuvat (ensimmäistä lukuunottamatta): Katja Mikkola

syyskuu06

Miksi uuden oppiminen on tärkeää – aikuisenakin

Muistatko, milloin olisit viimeksi oppinut  jotakin uutta? Jotakin, joka ei liity uuden ohjelmiston haltuunottoon työpaikalla tai verotuspäätöksen korjaamiseen? Jotakin, mitä olet oma-aloitteisesti innostunut kokeilemaan?

Olen miettinyt viime aikoina paljon oppimista. Uuden oppiminen ei enää aikuisena ole itsestään selvää, sillä iso osa arjestamme koostuu suorittamisesta tai rutiineista. Ei uusien tai houkuttelevien, vaan välttämättömien ja tavanomaisten asioiden tekemisestä.

kukkia05

Miksi oppiminen kannattaisi kuitenkin pitää mukana elämässä aikuisenakin? Koska uuden oppiminen synnyttää iloa ja onnistumisen tunnetta. Usein se vaatii myös sisua ja rohkeutta epäonnistua, mutta lopulta oppiminen tuntuu hyvältä.

Oppimisen ilon näkee helposti, kun seuraa hetken sivusta pientä lasta. Mitä nuorempi, sitä enemmän intoa. Pelkkä omasta suusta muodostuva ääni tai omien käsien heiluttaminen herättää iloista kikatusta. Mietipä aikuista, joka pyörän päälle noustessaan hihkuisi innoissaan, että jes, taas osasin nousta pyörän päälle ja polkaista.

Noh, pyörää eikä pyöräilemistäkään kannata uudestaan keksiä, mutta omaehtoinen oppimisen ilo sävähdyttää takuulla meistä ketä tahansa. Se vain helposti mielletään seikaksi, joka liittyy vahvasti lapsuuteen ja nuoruuteen: pieni lapsi oppii joka päivä, koululainen koko oppivelvollisuuden ajan, monet meistä vielä vuosia sen jälkeen opintojen parissa. Entä sen jälkeen? Aikuisuuden ja vastuunoton rajamailla uuden oppiminen saattaa yksinkertaisesti unohtua. Ja toisaalta: mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä enemmän tietää (tai on tietävinään) asioista, ja monella meistä saattaa olla se fiilis, että mikään ei tunnu enää miltään. Kaikki on jo nähty. Harvemmin asian laita kuitenkaan on niin. Ehkä osittain juuri tuon harhakuvan vuoksi, että kuvittelen tietäväni yhtä jos toista, huomaan suhtautuvani elämään usein yhä kyynisemmin, ja se jos mikä on pelottavaa.

Voisivatko nämä tunteet johtua osittain siitä, että tyydymme suorittamaan arkea ilman uuden oppimista ja sen mukanaan tuomia ärsykkeitä?

kirjastossa01

Elämä ei meistä useimmilla ole parin viikon surffauskursseja tai maailman ympäri kiertämistä oppiaksemme lisää taitoja ja enemmän elämästä. Meillä on velvollisuudet, laskut ja tiskit, lapset pitää hakea joka päivä hoidosta ja töissä olla kahdeksasta neljään, jotta normaali elämä pysyy hanskassa. Uuden oppimista pohtiessa ei siksi kannatakaan olla välttämättä liian kunnianhimoinen, siten ne uudenvuoden lupauksetkin kosahtavat alta aikayksikön. Varaa mielessäsi pieniä hetkiä sieltä täältä: tunti viikossa uuden harrastuksen parissa, puoli tuntia päivässä kirjan lukemista. Tai jos teet joka päivä arkiruokaa ja nautit ruoanlaitosta, kokeile kerran viikossa jotain aivan uutta reseptiä.

Uuden oppimista ei tarvitse ajatella edessä olevana jyrkkänä ylämäkenä, vaan pieninä juttuina joita voi ripotella keskelle arkea. Ja unohtaa se suorittaminen, tehdä niitä juttuja jotka tuottavat itselle iloa.

kukkia03

Itse tykkään oppia lukemalla. Kirjoitin viime vuonna siitä, etten erityisemmin nauti matkustamisesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä, mutta silti olen utelias maailmaa ja erilaisia ihmisiä kohtaan. Tässä kohtaa kuvioon tulevat kirjat, sillä niistä voi oppia maailmasta ja ihmisistä aivan rajattomasti. Lukemistakaan ei kuitenkaan kannata ottaa isona haasteena, johon ryhtyy ”sitten ensi kuussa kun on enemmän aikaa” ja lupaamalla  että lukee ainakin viisi kirjaa kuukaudessa. Se voi hyvin olla esimerkiksi korkeintaan puolen tunnin lukuhetki päivässä.

kirjastossa03

Jos mietin pari minuuttia sitä, mitä itse haluaisin vielä oppia, on listalla ainakin kitaransoittoa ja cha chan tai jonkin toisen tanssin oppiminen. Kitara nojaa, ja on nojannut jo tovin huoneen seinää vasten ja tanssikursseja löytyisi varmasti googlaamalla pitkin vuotta. Silti ainakin nämä kaksi ovat syystä tai toisesta jääneet toistaiseksi ajatuksen tasolle. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, mitkä ovat oikeasti niitä itseä kiinnostavia ja helposti toteutettavia uusia juttuja ja lähteä pyrkimään kohti niitä.

Mitä sinä haluaisit vielä oppia?

/Riikka