Aihearkisto: Minä

Uudenlainen tilikirja: Kakeibo

 

Olen heikko ihan kaikenlaisten aikuisten ”tehtäväkirjojen” edessä. Tykkään täyttää elämäntaitokirjoja, vieraskirjoja, bullet journalia ja monenlaisia muita tehtäväkirjoja – siksi ei olekaan ihme, että viimeisimmältä kirjakauppakäynniltä tarttui mukaan tilikirja Kakeibo – kirja säästämisen taidosta.

Japanilainen ilmiö Kakeibo on kotitalouden tilikirja, jonka avulla säästämisen ja älykkään kuluttamisen pitäisi olla helppoa jokaiselle. Idea on yksinkertainen: jokaisen kuukauden alussa päätät summan, jonka haluat säästää, ja samalla mietit, millaisia toimenpiteitä joudut tekemään tavoitteeseen päästäksesi. Kakeibon avulla voi käydä omaa kulutusta helposti läpi ja kuun päätteeksi pohtia onnistumisiaan ja sitä, missä voisi vielä parantaa.

Suhtautuminen säästämiseen

Rahankäyttö ja säästäminen ovat nousseet minulla entistä tärkeämmiksi asioiksi viime aikoina. Vielä jokin aika sitten suhtauduin rahaan paljon huolettomammin, mutta nykyisin olen aika tarkka siitä, mihin rahojani käytän. Ehkä isoksi asiaksi on noussut se, että tahdon aina saada rahalleni kunnon vastinetta, oli kyse sitten sukkaparista, kasvovoiteesta tai hotelliyöstä. Teen enemmän tietoisia valintoja ja pohdin enemmän, mihin asioihin haluaisin säästää.

Pakko myöntää, että myös asuntovelka ja oman kodin kulut ovat muuttaneet suhtautumistani rahaan. Vaikka mitään ei kannata katua, niin näin jälkikäteen tietyllä tavalla harmittaa, etten ole aiemmin maksanut asumisesta ”omaan pottiin” vaan aina ollut vuokralla, mistä ei tietenkään jää mitään käteen. Toki vuokralla asuminen on tuonut kääntöpuolena mukanaan enemmän vapautta, mutta silti. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt isohko summa menee kuukausittain oman kodin velan lyhennykseen eli omaisuuden kartuttamiseen.

Myös muut ansaitsemani rahat pyrin käyttämään mahdollisimman fiksusti niin, ettei raha vain valu sormien välistä esimerkiksi hetken mielijohteisiin. Tämä ei silti sulje pois sitä, ettenkö panostaisi myös elämästä nauttimiseen. Niissäkin tapauksissa vain koen maksavani asioista, joista saan oikeasti itse takaisin: rentouttavasta hieronnasta, suussasulavasta suklaakakusta tai  hyvässä seurassa nautitusta ravintolaillallisesta.

Oman rahankulutuksen ennustaminen

Olen aika tietoinen siitä, kuinka paljon minulla kuluu rahaa mihinkin. Tein jokin aika sitten blogiin postauksen omasta rahankulutuksesta kuukauden ajalta.  Osaan arvioida suurinpiirtein, kuinka paljon kuussa kuluu mihinkin rahaa, mihin tarvitsen rahaa seuraavien kuukausien aikana ja niin edelleen. Yllättäviäkin kuluja tietysti tulee, kuten viime viikolla eläinlääkärissä käynti. Isot ja ennustettavat kulut osaan kuitenkin nykyään arvioida aika hyvin, mistä on todella paljon apua omassa taloudenhallinnassa. Se, missä tarvitsen vielä harjoitusta, on rahan säästäminen ns. pahan päivän varalle. Kun sellainen on takataskussa, yksittäiset isot menot eivät heilauta omaa taloutta heti kuralle.

kakeibo_kirja

Kakeibosta apua omaan taloudenhallintaan

Kakeiboa oli hauska päästä kokeilemaan osana omaa taloudenhoitoa, ja pohtia rahankäyttöä vielä paremmin nimenomaan säästämisen näkökulmasta. Olen pitänyt kirjaa vastaa reilun kuukauden ajan, eli harjoittelen vielä itsekin kirjan täyttöä.

Tässä kuitenkin pieni avaus Kakeibon sisällöstä:

    • Jokaisen kuun alussa on aukeama, johon täytetään tulot, kiinteät menot, säästötavoite, ja näistä osista yhdistäen laskukaava, jonka avulla selviää, millainen summa sinulla jää kuukaudessa kulutettavaksi.
    • Tämä kuukauden aluksi täytettävä taulukko on siitä vähän haastava, että ainakaan minulla palkka ei tule kuun alussa tai lopussa vaan keskellä kuuta, eli tulot pitää arvioida etukäteen, jos haluaa pohtia tarkkoja kulutus- tai säästösummia heti kuun aluksi.
    • Kuukausiaukeaman jälkeen jokaiselle viikolle on varattu viikkonäkymät, joihin voi kirjata aihealueittain ja päivittäin omat menonsa. Itse en hyödynnä sarakkeita päivittäin, vaan laitan vain järjestyksessä riviin, mitä mihinkin alueeseen, kuten ruokaan tai kahviloihin on kulunut. Päivittäin merkitsemisessä on se ongelma, että saatan käydä joinakin päivinä useamman kerran kaupassa tai jopa kahvilla, ja silloin päivänäkymä ruuhkautuu.
    • Viikon päätyttyä kaikki viikon menot lasketaan yhteen. Kuukauden päätyttyä yhteenvetosivulla käydään läpi, kuinka paljon kulutettavaa rahaa oli, kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon sai säästettyä.
    • Kirjan idea on siis lopulta aika simppeli, mutta saa pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Kannattaa testata!

kakeibo_viikkonäkymä

Säästäminen, tuhlaaminen – mahdollisuudet ja sudenkuopat

Kaikkein isoin moka omassa taloudenhallinnassa, jonka olen itse käynyt läpi, on ollut elää kuin viimeistä päivää ilman pientäkään säästettyä summaa takataskussa ja vielä niin, että on päälle hankkinut tappiin asti käytetyn luottokortin. Silloin ajautuu helposti noidankehään, jossa erääntyvä velka on pakko maksaa korkojen kera uudesta palkasta, jolloin elämiseen ei enää jää rahaa ja hetken päästä elää jälleen velaksi. Luottokortti kannattaakin ehdottomasti pitää vain hätävarana johon tarttua vain sellaisissa tilanteissa, kun ei ole vaihtoehtoa ja sellaisissa summissa, jotka kokee voivansa maksaa heti seuraavasta palkasta takaisin. Ihan paras tapa varautua yllättäviin menoihin on vaan kerryttää pikkuhiljaa sitä säästötiliä, josta sitten voi maksaa yllättävän menon, jos sellainen tulee.

Olen itse huomannut, että on helppo päättää säästävänsä kuussa esimerkiksi 200 €, mutta jos rahaa ei nappaa heti syrjään palkasta, rahalle keksii kyllä aina jotakin käyttöä kuun aikana. Näin ainakin minulla. Kun säästösumma on heti ”pois pelistä”,  ei säästämistä tarvitse ajatella sen enempää. Suosittelen kaikille säästösumman suoraveloitusta erilliselle tilille heti kun palkka kilahtaa tilille, silloin ei tule kiusausta jättää säästämistä tekemättä.

Säästämisestä moni ehkä ajattelee, että ei ole varaa säästää, sillä kaikki kuluu mitä tuleekin. Monilla se varmaan pitää paikkansakin. Toisilla taas, kuten minulla, kyse on enemmän siitä, mihin haluaa panostaa. Välttämättömiin kuluihin menee paljon rahaa, kyllä, mutta kun ne on laskenut kuukauden nettopalkasta pois, jää jäljelle vielä summa täysin vapaasti käytettävää rahaa. Menoihin on loppujen lopuksi helpompi vaikuttaa kuin tuloihin.

/Riikka

Loppuun käytetty kosmetiikka – lokakuu 2018 edition

 

Hellurei!

Kävin Instagramin puolella reilu kuukausi sitten läpi loppuun kulunutta kosmetiikkaa toooodella pitkältä ajanjaksolta (sen voi katsoa edelleen mun Instagramin kohokohdista), ja nyt päätinkin käydä nuo läpi heti kuun lopussa, ennen kuin kasa ehtii kasvaa liian isoksi. Tässä siis loppuun käytetty kosmetiikka, lokakuu edition! ✨

vichy_aurinko_spray

Vichy Ideal Soleil hydrating protective water sk 30 

Kävin toukokuun alussa apteekissa paniikkiostoksilla, kun tajusin, että kesä alkaa varhain ja iho on vaarassa kärähtää jo ennen omia häitä, tai mikä pahinta, itse hääpäivänä. Haussa oli hajusteeton tai hyvin miellyttävän tuoksuinen, kevyt aurinkorasva, jossa on kunnon suojakerroin.

Tämä Vichyn suihkutettava aurinkosuoja olikin sitten niin hyvä, että tätä tuli käytettyä kesän aikana lähes kahden pullon verran! Tätä ei toki enää näin lokakuussa ole tarvittu, mutta kävin jo alustavasti läpi aurinkorasvavarastoja marraskuun häämatkaa varten ja yhdistelin pullon jämät yhteen tulevaa reissua ajatellen. Tämä lähtee ehdottomasti myös Mauritiukselle mukaan. 💪🏼😎

nivea–seerumi

Nivea Cellular anti-age volume filling pearls -kasvoseerumi

Itse tuote toimi mielestäni kivasti, mutta tuoksu oli jollain tapaa vähän epämiellyttävä. Muuten tätä seerumia oli kyllä mukava käyttää ja itse tuote imeytyi mukavasti kasvoille ja teki ihosta tasaisen. Helppo annostelu myös. Tuoksun takia ei kuitenkaan noussut omaksi suosikiksi.

essence_kulmageeli

Essence lash & brow gel mascara

Olen jo vuosikausia käyttänyt kulmageeliä puhtaasti sen takia, että mulla on luonnostaan pitkät ja vahvat kulmakarvat, jotka helposti sojottaa sinne tänne, jos niitä ei harjaa geelin kanssa paikalleen. 😃 Tämä Essensen versio oli uusi tuttavuus, ja muuten ihan kelpo tuote, mutta ehkä inan vetinen, sillä kuivumisessa kesti aikansa. Kuten näkyy, ajan saatossa kulmageeliputelin ulkonäkö alkaa näyttää vähän ällöltä, koska geeliharjaan kerääntyy kulmaväriä. Siinä mielessä tätä ei kannatakaan ehkä käyttää kovin pitkään, koska hygienia.

Essencen tuotteiden hinta on niin maltillinen, että laatu kohtasi tässä tuotteessa hinnan. Jos haluaa siis testata, olisiko kulmageeli itselle näppärä tuote, tällä voi aloittaa. 🙂

mossa_kasvoöljyt

Mossa Vitamin Oil Cocktail 

Mikä iloinen uusi tuttavuus! Monitoimituote, jonka ostan varmasti uudelleen. Käytin kasvoöljyä nimensä mukaisesti kasvoille ensimmäiseksi aamulla tai puhtaille kasvoille viimeiseksi illalla, mutta myös meikkivoiteeseen sekoitettuna JA yllärinä: kuivien ja ärtyneiden kainaloiden hoitoon. Ja sehän auttoi! Hyväntuoksuinen ja rauhoittava öljy puhtaisiin kainaloihin illalla, avot! 👌🏼

Todella hyväntuoksuinen, toimiva tuote, joka on myös erittäin riittoisa. Ehdottomasti hyvä hinta-laatusuhde. Vegaaninen.

lumene_meikkivoide

Lumene Nude perfection fluid foundation

Lumenen uudistuttua tätä tuotetta ei tällaisenaan taida olla enää myynnissä. Mä käytin tätä  meikkivoidetta tosi usein niin, että sekoitin puolet tätä ja toisen puolikkaan CC-voidetta, jos tuntui että peittävä meikkivoide yksinään oli liian peittävä. Sävy soft honey oli mulle oikein passeli ja tuotteena pitkäkestoinen ja miellyttävä.

lumene_kivipuuteri

Lumene nordic chic soft matte kivipuuteri

Luottotuote vuodesta toiseen. Nämä tulee käytettyä aina niin loppuun kunnes pohja paistaa kaikkiaalta muualta kuin reunoilta. Vielä kun keksisivät kivipuuterin, jonka pystyy hyödyntämään ihan loppuun asti…

lumene_cc_voide

Lumene Nordic Chic CC-voide

CC-voide on nopeasti levittyvä ja sopii arkeen, kun ei tarvitse super peittävää voidetta, mutta kuitenkin sellaisen joka tasoittaa ihonsävyä sopivasti. Ostan näitäkin varmaan useamman vuodessa, tullut jäädäkseen. 😍

kulmakynä

We Care Icon Magnetic Eyes Smooth Wear Eyebrow Definer -kulmakynä

True brown -sävyinen kulmakynä tuli käytettyä niin loppuun kuin meikkikynän voi käyttää. Oikein hyvin asiansa ajava tuote, ja hinnaltaan edullinen. Toisessa päässä kynää kierreharja, jolla on helppo tasoittaa kynän jäljet.

loreal_primer

L’Oréal Pore refining Primer

Herätysostoksena hankittu pohjustusvoide tuli käytettyä puolen vuoden sisällä loppuun.  Tasoittavilla ja ihohuokosia häivyttävillä ominaisuuksilla ei ollut niin kummoisia vaikutuksia, että olisin turvautunut tähän tuotteeseen ihan päivittäin, mutta kuten keskivertotuotteet aina: ihan kiva!

lumene_kirkas_puhdistus

Lumene kirkas heleyttävä puhdistusvoide

Meikin ja epäpuhtaudet poistava puhdistusvoide on perinteisesti oma suosikkini, sillä sitä voi käyttää samalla kun käy muutenkin suihkussa. Teki tehtävänsä kiitettävästi eikä kuivattanut ihoa erityisen paljon, mistä plussaa. Toki tämä ominaisuus on helpoin huomata vasta tulevana vuodenaikana, kun talvi koittaa…

Näistä tuotteista ehdoton suosikkini oli Mossan kasvoöljy (mulla myös kainaloöljy, haha) sekä Vichyn aurinkospray – näistä molemmat uusia tuttavuuksia.

Instan puolella jo kyselinkin, että kuinka usein teillä loppuu erilaista kosmetiikkaa, ja vastailitte, että purnukat eivät lopu oikein ikinä – mulla näitä sitten taas tulee näköjään kymmenisen kuussa! Olenko suurkuluttaja vai mikäs juttu tämä on? 😃

Toki mullakaan varsinaiset meikki-meikit, kuten luomivärit eivät ”ikinä” lopu, mutta vaikkapa erilaiset rasvat on kyllä kovalla käytöllä! Kertokaahan kommenteissa tai Instassa lisää – vaikka omista suosikeista tai kokemuksia yllä olevista tuotteista. ☺️

/Riikka

Onnistuneen sähköpostin salaisuus

 

Joitain asioita työelämässä arvostetaan liian vähän – yksi näistä on taito kirjoittaa onnistuneita sähköposteja.

Sähköposti on meistä useimmille pakollinen työväline, mutta kuinka moni meistä on käynyt kurssin onnistuneen sähköpostin kirjoittamisesta? Entä kuinka moni varaa kalenteristaan erikseen aikaa sähköposteille, samaan tapaan kuin tapaamisille tai muille työtehtäville? Postien läpikäyntiin, lukemiseen ja viestien kirjoittamiseen kuluu päivästä kuitenkin monia minuutteja, jopa tunteja, eikö totta?

Olen itse harjoitellut raivaamaan kalenterista tilaa meileille sekä aamu- että iltapäiviin. En halua kirjoittaa meilejä hutaisten, lounaan lomassa tai matkalla junalle. Miksi?

Koska niitä näpytellessäni tulen kertoneeksi aika paljon myös itsestäni. Joissain tapauksissa saatan viestiä tietyn henkilön kanssa pitkäänkin, ennen kuin tapaamme kasvokkain. Silloin ne sähköpostit ovat ainoa viesti siitä, millaisena ihmisenä vastapuoli minut näkee. Positiivisena? Asiantuntevana? Sympaattisena? Vai sittenkin hätäisenä, äkkipikaisena tai välinpitämättömänä, jopa tylynä?

Vuosien varrella olen saanut kaikenlaisia sähköposteja. Pitkiä jaarituksia, kahden tavun kuittauksia, sähköposteja ilman isoja kirjaimia tai välimerkkejä sekä niitä viestejä, joiden tarkoitus on jäänyt hämärän peittoon. Olen saanut paljon myös selkeitä, hyvin jäsenneltyjä sähköposteja. Aivan kuten itsekin olen joskus kirjoittanut sekä huonoja että hyviä sähköposteja, olen myös vastaanottanut kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Mikä sitten tekee hyvän sähköpostin? Ja miksi siihen tulisi uhrata aikaa?

Tässä pari ajatusta.

Isot alkukirjaimet, pisteet ja pilkut kohdilleen.

Sähköpostin ei tarvitse olla loppuun hiottu kirjoitelma. Perusasioista on kuitenkin ihan oikeasti hyötyä, jotta asia tulee selväksi ja väärinymmärryksiltä vältytään. Virheet tekstissä saattavat tuoda mukanaan myös ikävän tunteen siitä, että vastapuoli ei ole kiinnostunut viestimään kanssasi yhtään enempää kuin pakollista.

Jäsennelty, tiivis kokonaisuus.

Myös tämän avulla vältytään vääriltä tulkinnoilta. Jos samassa kappaleessa hypitään asiasta toiseen tai lause rönsyilee seitsemään eri suuntaan, saattaa lukija jäädä viestin luettuaan paitsi hämmentyneeksi, myös kiukkuiseksi.

En todella ole täydellinen kirjoittaja itsekään, ja lähes aina sähköpostia oikolukiessa löydän joukosta sekavan kohdan, jonka korjaan. Joku voi ajatella, että sähköpostien oikoluku vie liikaa aikaa. Niin vie muuten väärinymmärryksetkin, ja ne moneen kertaan edestakaisin menevät viestit. Itse suosin luetteloita, niillä saa viesteihin ryhtiä.

Ystävällisyys.

Kuten missä tahassa viestintätilanteessa, ole ystävällinen. Se ei maksa mitään. Ystävällistä sävyä voi myös harjoitella ja ystävälliseltä kuulostava teksti onnistuu myös ilman hymiöitä. Tekstin sävyyn vaikuttaa positiivisesti myös se, että tervehdit nimellä ja toivotat lopuksi vaikkapa hyvää viikkoa. Huutomerkkiä kannattaa käyttää säästellen, sillä se saatetaan tulkita huutamisena.

Mitä muuten tulee hymiöiden käyttöön: olemme kaikki erilaisia. Sähköpostin ei omasta mielestäni tarvitse missään nimessä olla kuivaa tai kankeaa, mutta hymiöitä kannattaa silti käyttää harkiten. Toiset kokevat hymiöiden vesittävän uskottavuutta. Ennen tehtiin sinun-kaupat, nykyään voi jossain tilanteissa olla aiheellista odottaa hymiö-kauppoja.

Ja mikä onkaan näille vinkeille yhteistä? Näitä noudattamalla kirjoitat sähköpostin, jonka vastaanottaja kokee, että olet käyttänyt aikaa kirjoittaaksesi viestin juuri hänelle. Viestin, joka on helppo ymmärtää, josta on hyötyä, ja johon on myös kiva vastata.

/Riikka

arne_jakobsen

Minne kuluvat päivät – Testasin viikon ajan

 

Päivät ja viikot vilahtavat ohitse huomaamatta. Pari viikkoa sitten suunnittelemani viikkolehden tilaus on edelleen perumatta, eikä pyykkikoriin päätynyt käsinpesua vaatinut neule ole vieläkään pessyt itse itseään. Minne kuluvat päivät, huomaan ajattelevani tämän tästä. Töissä käyn arkena päivittäin, mutta vapaa-ajalla teen aina jotakin muuta kuin tuijotan kattoa – miksi silti tuntuu, että tunnit loppuvat kesken?

Päätin kokeilla viikon ajan kaiken kirjaamista: kirjoitin parhaani mukaan ylös kaikki ne asiat, mitä teen päivän aikana.

Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee pitkä kirjoitus, mutta jos ajatukset ajanhallinnasta arjessa kiinnostavat, kannattaa jatkaa eteenpäin.

Kirjasin ylös tekemisiäni maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan, eli viikosta jäi uupumaan yksi yö – tunteja kertyi yhteensä siis noin 160. Oman tekemisten raportointi oli yllättävän haastavaa, varsinkin viikonloppuisin, kun päivällä ei ollut niin selkeää rytmiä.

Viikon päätteeksi, kun lopputulos oli selvillä,  laskin muistiinpanojen pohjalta laskelmia siitä, mihin aikaa on kulunut, ikään kuin ajatusten herättelemiseksi.

Viikon aikana nukuin noin 48 tuntia. Hyvä niin, uni on tärkeää. Töitä painoin reippaat 40 tuntia. Se on himpun verran ylitöiden puolelle, mutta ei kuitenkaan pahasti. Testiviikolla töiden osuus oli siis melko linjassa sen kanssa, mitä sen tulisi ollakin. Ystävien kanssa vietin aikaa kuusi tuntia. Kohtalainen luku sekin. Parisuhdeajan laskeminen on haastavampaa (koska jokainen samassa taloudessa vietetty minuutti ei ole välttämättä läsnäolevaa parisuhdeaikaa 😉). Puhelimen kanssa vietetty aika hirvitti jo etukäteen – karkea arvio älylaiteajasta keikkuu kymmenen tunnin huitteilla. Tämä on jotakin, mistä voisi ehdottomasti karsia minuutteja pois. Näiden tuntien jälkeen jäljelle jäi vielä noin 50 tuntia sitä kaikkea muuta sekalaista, kuten junassa tai autossa istumista, syömistä, telkkaria, kodin hoitoa, mitä milloinkin.

 

Hain viikon ajalta tiettyjä poimintoja (uni, työ, ystävät, parisuhde, älypuhelin) koska on tärkeä tiedostaa, kuinka paljon tunteja on käytettävä voidakseen fyysisesti hyvin (esim. uni), kuinka paljon tunteja kuluu väistämättä velvollisuuksien hoitoon (esim. työ), ja kuinka arjessa tulisi muistaa joka viikko ne kaikkein tärkeimmät ihmiset (perhe, ystävät). En usko, että kaikki aika tulisi käyttää aina mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi, mutta siihen uskon, että ajalle ei kannata sokaistua. Omassa elämässäni on paljon hyvää, ja välillä ahdistun ajatuksesta, että kulutan liikaa aikaa vääriin asioihin. Kuten siihen puhelimeen.

Olen iloinen siitä, että tein tämän testin. Sama ihmetys siitä, miten vaikkapa viikonloppu on niin hetkessä ohi, oli helpompi ymmärtää, kun sitä mietti vähän analyyttisemmin. Samalla sain myös ideoita siitä, millaisista opituista tavoista voisi oikeasti pyrkiä eroon tai millaisin keinoin voisi oppia tekemään asioita vähän eri tavalla.

En tarkoita, että kaikki maailman tunnit tulisi hyödyntää aina viimeistä sekuntia myöten pelkkään hyödylliseen tekemiseen. Netflixillä ja joutilaana ololla on oma tärkeä paikkansa päivissä, ainakin minulle, joka tarvitsen joka päivään pienen hetken ihan pelkkää rauhassa oloa. Toisaalta toivon, että saisin joka päivä edes muutamia konkreettisia ja hyödyllisiä asioita tehdyksi. Mutta mikä on sopiva tasapaino?

Ehkä tähän väliin on hyvä avata mun viikon tekemiset parin viikon takaa. Täältä pesee!

Maanantai

  • Herätys 7:00. En ole heti aamusta parhaimmillani, mutta en toisaalta varaa ikinä aamuihin kovin paljon aikaa. Aikaa on juuri ja juuri sen verran, että ehdin käymään vessassa, ruokkimaan kissan, valitsemaan ja pukemaan vaatteet, keittämään junamatkalle mukaan lämmintä termariin, tekemään pikameikin, ja kasaamaan paniikkiaamiaisen automatkalla syötäväksi.
  • Junalle 7:45. Toinen R heittää mut joka aamu juna-asemalle. Lähden kohti Turkua usein jo seitsemän junalla, mutta toisinaan myös näin kahdeksalta.
  • Junassa 8:00–8:35. Junassa käyn läpi omia blogijuttuja ja juon termarimehuani.
  • Turussa kävelen asemalta toimistolle kymmenisen minuuttia ja olen toimistolla vähän vaille 9:00.
  • 9:00–11:20 töitä.
  • 11:20–12.15 lounas lähiravintolassa. Lounastaukoni kestää lähes joka päivä noin tunnin verran. Pidän usein lounasaikaan tietoisesti pidemmän tauon, vaikka eipä lounasravintolassa ehdi juuri tuntia nopeammassa ajassa käymään.
  • 12:15-14:15 töitä
  • 14:15-14.35 mehutauko ☺️
  • 16:40 töiden lopetus ja treffit ystävän kanssa kahvilassa
  • 18:30 junaan ja kohti kotia. Junassa kännykän pläräämistä.
  • 19:00 Salossa, toinen R hakee mut joka arkipäivä kotiin.
  • 19:15 kotona, päivällinen
  • 19:30-20:00 ulkoilu
  • 20–21 telkkaria – Maajussille morsian! 🙊
  • 21-22 kännykän  selailua ja blogisuunnitelmia
  • 22:00 suihku
  • 22:30 nukkumaan – vessa, hampaiden pesu, lukemista, YouTubea.
  • 23:15 oikeasti nukkumaan

😴Uniaika 7:30 😴

junassa'

Tiistai

  • Herätys 6:45. Vietän etäpäivän.
  • Torkuttamista ja kännykän selaamista, kunnes lopulta ylös.
  • 7:30 vessa, hampaat, naama, korvat, vaatteet päälle, aamupalaa, kuumaa juomaa.
  • 7:50 läppärille, eli töiden pariin.
  • Kokeilen Brain focus -sovellusta, jossa tehdään töitä 25 minuuttia, pidetään 5 min tauko ja jatketaan tällä vuorottelulla. Kyseessä on Pomodoro-tekniikka. 25 minuutin välein pidetyt tauot hyödynnän keittämällä teetä, käymällä vessassa, tyhjentämällä tiskaria. Hyvä puoli tässä tekniikassa on se, että tauoille ”herätetään”, eli ei vahingossakaan jumitu paikoilleen tuntikausiksi.
  • 11:35  Lounastauko
  • 12:30 Takaisin töiden pariin, jatkaen Pomodoro-tekniikalla.
  • 17:00 vasta nyt läppäri kiinni.
  • 17–18:00 ruokailua ja sekalaista kodinhoitoa
  • 18–19:00 oman talouden hallintaa, eli raha-asioita ja budjetteja.
  • 19–20:30 IG Stories – pitkän tarinan teko omaan feediin (huh mikä aikasyöppö!)
  • 20:30 telkkaria ja omaa blogia
  • 21:00 Ensitreffit alttarilla telkkarista
  • 22:30 kohti iltatoimia, podcastia sängyssä
  • 23:00 nukkumaan

😴Uniaika 7:20 😴

lounasta

Keskiviikko
  • Herätys 6:20. Myös tänään etäpäivä.
  • Sängystä ylös 7:20. Aamujutut tuttuun tapaan.
  • 8:00 töiden aloitus
  • 12:00–12:30 lounastauko
  • 15:30 asti töitä
  • 15:30 pyörällä kaupungille
  • 16:00–17:30 ystävän kanssa kahvilla
  • 17:30 kaupassa ja postissa käynti
  • 18:15 kotona
  • 18:45–19:30 iltakävelyllä toisen R:n kanssa
  • 19.30–22:30 omaa blogia, telkkaria, somea.
  • 22:30–23 iltatoimia ja nukkumaan

😴Uniaika 7:00 😴

Torstai
  • 6:00 Herätys
  • 6:40 Junalle
  • 7:00 junassa:  aamupalaa, Instagramia, laskujen maksua
  • 7:40 kävely töihin
  • 8:00 toimistolla. Töitä…
  • 11:45 lounaalle
  • 12:45 takaisin työn pariin
  • 17:00 asti töitä,  junalle.
  • 17:18–18 junassa Saloon
  • 18:00 kotiin ja illallista
  • I on meillä käymässä, klo 19 lähden viemään I:tä kotiin ja R:ää treeneihin
  • 19:45 takaisin kotona: blogia, iltapalaa
  • 21:30 R:n hakeminen treeneistä
  • 22:00 iltapalaa ja telkkaria
  • 23:00 nukkumaan

😴Uniaika 7:20 😴

Perjantai
  • 6:20 ylös ja aamurutiinit. Etäpäivä, mutta vien R:n töihin autolla, jotta saan auton päiväksi käyttöön.
  • 7:10 kotona, kuvien ottamista ulkona
  • 7:40 töiden pariin
  • töitätöitätöitä
  • 13:00 vasta nyt lounas
  • töitätöitätöitä
  • 17:00 töiden lopetus
  • 17:15 kauppaan ja kaupungille
  • 18:45 kotona. Telkkaria, blogia, ruokaa, loikoilua
  • 23:15 Haen toisen R:n saunaillasta
  • 23:30 Sohvaperunat Areenasta
  • n. 01:00 nukkumaan

😴Uniaika 8:30 😴

omenapiirakkaa

Lauantai
  • 9:30 herätys
  • 10:00 aamupala
  • 11:00 siivoilua
  • 12:00 omenapiirakan teko, ruoan laittoa, lounas
  • ..jotain.. 😃
  • 16:00–19:00 ulkovarastojen siivousta. Sain hullun siivousinspiraation!
  • 19:00 leffa ja olut.
  • 22:00 aivan poikki, nukkumaan.

😴Uniaika 10:00 😴

aamupalalla

Sunnuntai
  • 8:00  herätys
  • 9:00 aamupala
  • 10:15 autolla kohti Alastaroa
  • 11:30 Perillä
  • 12:00–15:00 perunamaalla ystävien ja perheen kesken
  • 15:00–17:30 vanhempien luona kylässä
  • 17:30-19 ajomatka takaisin kotiin
  • 19:00 telkkaria, Instaa, blogijuttuja, iltapalaa, suihkua
  • 22:30 nukkumaan

Nämä luettuani oivalsin heti monta tärkeää asiaa:

  • Viikolla pitää nukkua  vähintään seitsemän tuntia, jotta viikonloppuna ei olisi niin poikki tai aamut venyisi kovin pitkiksi. Toisaalta nautin siitä, jos aamulla saa nukkua kuuden sijaan vaikka kahdeksaan, mutta jos nukkuu ysiin tai pidempään, tulee se fiilis, että vapaa-aika menee hukkaan. 🤔
  • Arkiaamut ovat mulla tosi kiireisiä, mutta mulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: aloittaa työt myöhemmin (mitä en halua) tai nousta puoli kuudelta aamulla (mitä en halua). Hah… Kiireisiä aamuja voi helpottaa sillä, että pakkaa laukun jo illalla, valitsee tulevan päivän vaatteet valmiiksi jo illalla, ja voisihan sen aamupalankin tehdä jo illalla valmiiksi. Tämän voisi yrittää ottaa tavaksi.
  • Joka päivä pitäisi ulkoilla, ihan joka päivä. Varsinkin silloin kuin tekee etäpäivän. Ulkoilu puolison kanssa on samalla myös sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa: sen aikana voi käydä päivän kuulumiset läpi, ja ainakin tulee oltua ilman niitä puhelimia.
  • Junassa matkustaminen on hyvää aikaa Netflixille, YouTubelle ja muulle vastaavalle, podcastit taas loistavia kävelymatkojen lisäksi arkiaskareiden teossa tai automatkoilla kuunneltavaksi.
  • Ylläri ylläri: kännykkä pitäisi laskea useammin pöydälle. Älylaitteet ovat ehdottomasti suurin aikasyöppöni. Pitäisi myös tehdä periaatepäätös, etten ota puhelinta ollenkaan sängyn lähettyville – silloin sitä ei tulisi katsottua viimeiseksi illalla ja ekaksi aamulla. Mulla ei useimmiten ole edes herätystä puhelimessa, koska mun mies on meidän herätysvastaava. 🙈Ehkä joku vieroitushoito olisi muutenkin paikallaan. En pidä itseäni ihan pahimpana puhelinaddiktina, mutta käytän sitä omasta mielestäni silti liikaa, kun parempaakin tekemistä olisi.
  • Mulle telkkariin ja Netflixiin käytetty aika on ihan ok, kunhan niihinkään ei mene ihan tuhottomasti aikaa. Jos mulla on vapaa viikonloppu, kuulostaa neljän tunnin sarjamaratoni ihanalta ajatukselta. 😃Arkisin vaan pitäisi tehdä kaikkea muutakin, joten silloin sen tulisi pysyä 1-2 tunnissa.
  • En pidä erityisemmin ruoanlaitosta, siksi ruoanvalmistus pari kertaa viikossa on sopivin vaihtoehto. Toisaalta myös ruoanlaitossa voi yhdistää kaksi asiaa yhteen: yhteisen ajan puolison kanssa ja ruoanvalmistuksen.  Kunhan ei ala tappelemaan ruoanlaittotekniikoista. ☺️

illalla

Viikon ajan pidetty päiväkirja sai itseni ajattelemaan sitä, mitä oikeasti haluan tehdä, mitä asioita taas voisin vähentää ja mitä tulen tehneeksi ehkä vain rutiininomaisesti. Elän itse aika suunnitelmallisesti, eli aamulla ovesta lähtiessä tahdon tietää suurin piirtein mitä se päivä tuo tullessaan. Haluan myös arvioida, mihin aikaan olen takaisin kotona, sillä kotona vietetty aika on minulle tosi tärkeää palautumisen kannalta. Välimatkojen takia en yleensä mene edestakaisin Turku-Salo-väliä moneen kertaan päivän aikana, koska se ei ole ajankäytön kannalta kovin järkevää.

Ajankäytön päiväkirja sai myös pohtimaan, millaisilla pienillä muutoksilla voin vaikuttaa arjen sujuvuuteen ja siihen, mikä on ehkä vain rutiiniksi muodostunut tapa. Esimerkiksi arkiaamujen osalta voin helpottaa kiirettä tekemällä asioita mahdollisimman valmiiksi jo illalla. Puhelimen käyttöä voin vähentää jättämällä sen illaksi olohuoneeseen yöpöydän sijaan.

Suunnitelmallisuuden vuoksi itselleni sopii mainiosti myös erilaisten listojen teko: kun teen to do -listan jokaisen työaamun aluksi, miksen voisi tehdä sellaista myös vapaa-ajalle? Tässä on toki tärkeää muistaa, että vapaa-ajalle pitää jättää myös niitä vapaita hetkiä, jottei arjesta tule pelkkää suorittamista. Lista voi olla kuitenkin vaikka viikkokohtainen, eli päättää sunnuntaina, mitä asioita haluaa seuraavan viikon aikana saada aikaiseksi. Se voi olla mitä tahansa parturin varaamisesta imurointiin, pyykinpesuun, ystävälle soittamiseen tai parisuhdeajan järjestämiseen. Jos viikkolistalle kertyy vaikkapa seitsemän asiaa, voi niistä valita joka päivälle yhden – ja aloittaa siitä mahdollisesti epämieluisammasta, jotta se on heti pois viikkojärjestyksestä.

Elämä on liian lyhyt siihen, että tekisimme vain rutiinin takia joitain sellaisia asioita päivästä toiseen, joita emme oikeasti halua tehdä.  Tottakai tietyt velvollisuudet ovat sellaisia, jotka on vain pakko hoitaa, mutta toisaalta elämään saattaa  sisältyä paljon sellaista juttuja, jota tekee vain tottumuksen vuoksi. Kannattaa siis tutkiskella itseään ja panna merkille, koska jokin asia tuntuu ikävältä, stressaavalta tai ahdistavalta, ja pohtia voisiko tuon tehtävän tehdä jollakin muulla tavalla.

perunapellolla

Itse huomasin viikon päätteeksi, miten rauhoittavaa ja rentouttavaa olikaan kyykkiä perunapellon laidalla kauniissa syysilmassa noukkimassa perunoita maasta. Ymmärsin entistä paremmin, että luonnossa vietetty aika ja omasta työstä täysin poikkeavat askareet ovat ensiarvoisen tärkeää vastapainoa. Oivallus itsestä voi piillä siis missä vain – vaikka perunapellolla.

Ihanaa sunnuntaita!

/Riikka

10+1 asiaa minusta

 

Uuden alun kunniaksi päätin kirjoittaa kirjoituksen, jossa on pieniä paloja siitä, millainen ihminen olen. Blogini pariin on vuosien saatossa ehkä päätynyt uusiakin lukijoita, ja blogiteksteissäni ei ole aina näkynyt kovin vahvasti se, kuka näitä juttuja tänne kirjoittaa. Tällaiset sattumanvaraiset yksityiskohdat meikäläisestä voivat toimia siis myös pienenä tutustumisleikkinä. ☺️

Tässä kymmenen plus yksi asiaa minusta.

kiharakampaus04

  • En pidä itseäni tuhlarina, mutta keksin kyllä omille rahoilleni aina jonkin kohteen, mihin ne voisi milloinkin kuluttaa. Rahan säästämistä olen opetellut kunnolla vasta aikuisiällä. Kulutuksen kohteena on sykleittäin vaatteet, sisustus ja kosmetiikka. Yhtenä kuukautena tekee mieli saada jokin ihana neule tai nahkatakki, toisena taas himoitsen ihanaa seerumia ja kaunista huulipunaa, kolmantena kaunista kirjahyllyä kirjoilleni. 👛🙆🏼
  • En ole erityisen kunnianhimoinen nainen työn suhteen. En tunne tarvetta nousta korkeaan asemaan työelämässä. Jollain tavalla luonteeni ei sovi siihen. Välillä tuntuu, että se on melkein tabu, jos itselle riittääkin ihan tavallinen asema työelämässä. Arvostan ehdottomasti sitä, että työtä on, että se on itselle mielekästä ja että tehdystä työstä saa asianmukaisen korvauksen. Mutta mitä tulee uralla etenemiseen ja näköalapaikoille siirtymiseen, näen horisontissa negatiivissävytteisenä työn priorisoinnin, suuren vastuun ja hupenevan vapaa-ajan. Ja arvostan omaa vapaa-aikaani niin paljon, että en halua tinkiä siitä liikaa. Elämässä kun on niin paljon muutakin kuin työ. En halua vanhana harmitella sitä, miksi aikoinaan tein liikaa töitä.  🙏🏼
  • Rakastan ruoka- ja taloustavarakaupoissa haahuilua! Erilaisten tuotteiden vertailu ja uutuuksien hypistely on mielestäni hyvin mielenkiintoista. 👀
  • Olen vuodesta toiseen koukussa maitosuklaaseen ja hyviin sarjoihin. Huono tapani on koukuttua johonkin sarjaan niin pahasti, että ahmin jaksoja jaksokaupalla päivän aikana. Ja suklaata siinä sivussa. 🙈📺🍫
  • Olen monessa tilanteessa viilipytty, mutta joskus minutkin saa raivon partaalle. Kuten monella muulla suomalaisella, raivo iskee usein ratissa. Ehkä se johtuu autosta: auton sisällä turvassa on helppo huudella toisille, kun eiväthän ne kuitenkaan kuule. En siis tööttäile muille, heristä nyrkkiä tai sikaile muutenkaan ratin takaa, mutta jos joku erehtyy tekemään saman minulle (omasta mielestäni) turhasta, menee kuppi nurin ja raivoan itsekseni auton sisällä. 😃
  • Jos saisin elää yhden päivän uudelleen, eläisin uudelleen meidän häät. Se oli ihana päivä! Toisaalta, jos saisin elää vaikka viikon menneisyydessä, niin saattaisin mennä 50-luvun Suomeen tai 60-luvun Amerikkaan. Erityisesti 1900-luvun historia kiinnostaa, kaikessa laajuudessaan. 🏰
  • Minulla on usein tunne, etten tiedä mistään asiasta tarpeeksi. Ja että yleissivistykseni on surkea. Poden huijarisyndroomaa, mikä ei ilmeisesti ole mitenkään harvinaista. 😌
  • Minulla on kaksi tatuointia. Toinen jalkapöydässä (kiekurainen R), toinen vasemmassa kyljessä (naisfiguuri köynnöksissä).
  • Omia heikkouksiani ihmisenä tai erityisesti parisuhteessa on omasta mielestäni se, että olen huono riitelemään. Toisin sanoen olen juuri se ärsyttävä tyyppi, joka ei voi sanoa heti mikä mättää. Se johtuu varmasti siitä, että välttelen konflikteja eli pelkään riitoja. Usein riitaa vältellessä päädyn siis sohvan nurkkaan mököttämään. Rasittava piirre! 💩
  • Järjestely on paras tapa tuntea itsensä samalla sekä tehokkaaksi että rentoutuneeksi. Järjestely on minulle eräänlaista terapiaa, ehdottomasti. Kun tavarat ovat järjestyksessä, myös mieli on enemmän järjestyksessä, ja olo on levollisempi. Rakastan myös erilaisten listojen tekoa. 🐱
  • En viljele elämässäni hirveästi sanalaskuja tai saa voimaa aforismeista, mutta yksi parhaista ja lohdullisimmista ajatuksista on ehdottomasti edesmenneen presidentti Koiviston sanat: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Kiitos, että luit! Ensi kerralla luvassa ajatuksia yhden viikon ajalta ja ihmetystä siitä, mihin tämä kaikki aika oikein kuluu. ✨

/Riikka

kiharakampaus08

Kuvat: Lotta Kinnunen