Aihearkisto: Minä

Terveisiä hääkuplasta

Terveisiä hääkuplasta! Meidän häihin on aikaa enää pari viikkoa, joten valmistelutkin alkavat olla loppusuoralla – ainakin toistaiseksi on sellainen olo, että on muistettu kaikki mitä pitääkin. Pää on pilvissä, ja joka päivään mahtuu vähintään ajatuksen tasolla jotakin häihin liittyvää.

Tosiaan, hääkupla – tuntuu, että olen tässä viime kuukausien aikana ajautunut sellaiseen. Tällä hetkellä hyvin moni yksittäinen asia elämässä on pyörinyt tulevien juhlien ympärillä. Ystävät ja työkaverit ovat varmasti jo korviaan myöten täynnä mun hääjuttuja, mutta minkäs teet: kaikki ajatukset vaan pyörii niiden häiden ympärillä.  Se on varmaan ihan luonnollistakin, kun järjestää tähänastisen elämänsä tärkeimpiä ja isoimpia kekkereitä. Toisaalta niitä pieniäkin yksityiskohtia on tullut mietittyä paljon enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Oon luonteeltani aika käytännönläheinen ja jalat maassa -tyyppi, ja kierrän mieluusti hössötyksen kaukaa, mutta omat häät ovat saaneet  jahkailun ja juupaseipäs-pähkäilyt minussakin esiin – ainakin omalla mittapuulla laskettuna.

kukkia07

Mun mielestä tähän viimeiseen kuukauteen ennen häitä on kerääntynyt myös monia sellaisia ihania hetkiä, joissa ne tulevat juhlat ja ylipäätään se, että me todella ollaan menossa naimisiin on noussut tosi vahvasti pintaan. Vielä alkuvuodesta sellaista tunnetta ei ihan niin vahvasti ollut, koska kaikki tuntui vielä kaukaiselta, eikä vielä niin konkreettiselta.

Yksi näistä hetkistä liittyy melko yllättäenkin kirkkoon. Täytyy sanoa, että vaikka olen itse varsinainen tapakristitty, oon ollut  häiden suhteen tosi tyytyväinen kirkon tarjoamiin palveluihin. Toisaalta en ehkä myös odottanut juuri mitään, päinvastoin odotin mahdollisia ongelmia, kun muutamilla kavereilla mm. kirkkomusiikin valinta on aiheuttanut päänvaivaa.  Meillä taas sekä kanttorin että papin tapaamiset ovat olleet molemmat tosi ihania juttuja! Meillä oli pari viikkoa sitten kanttorin kanssa ihan henkilökohtaiset treffit kirkossa, missä hän soitti meille eri vaihtoehtoja vihkimismusiikiksi, ja myös kaikki meidän ehdotukset otettiin lämpimästi vastaan. Vaihtoehtoja oli perinteisistä häämarsseista Star Warsiin ja kaikkea siltä väliltä – meidän kanttorilta myös onnistui tosi lahjakkaasti sekä urkujen että pianon soitto. Saatiinkin lopulta juuri ne musiikit mitä toivottiinkin. <3

kukkia01

Myös papin tapaaminen oli tosi miellyttävä kokemus. Tuossa tapaamisessa käytiin vihkiminen vaihe vaiheelta läpi, ja samalla tutustuimme toisiimme papin kanssa pintapuolisesti, jotta pappi osaa pitää meille hääpäivänä kirkossa puheen. Seuraava kuulostaa ehkä vähän hassulta, sillä me Raulin kanssa tietysti tiedetään mitä toisistamme ajatellaan. Kuitenkin tuossa tilanteessa, kun pappi pyysi kertomaan, mihin on toisessa aikoinaan ihastunut, mitä asioita toisessa arvostaa, miksi halutaan mennä naimisiin ja niin edelleen, oli tosi ihana ja pakahduttava hetki kuulla, kun kerrottiin ne siinä toisillemme. <3 Mulla onkin siis vain hyvää sanottavaa kirkon tarjoamista hääpalveluista, molemmista jäi kiireetön ja lämmin fiilis.

Ihanien hetkien oheen on mahtunut tietysti ahdistusta hääbudjetin paukkumisesta ja vielä kuukausi sitten stressiä siitä, saadaanko kaikki varmasti kuntoon, tuleeko mun puku ajoissa perille (tänään oli sovitus! Tunnelmia mun Insta Storyssa :)) ja muuta vastaavaa, mutta ainakin mulla on nyt sellainen tunne, että kaikki on kuosissa!

hääkenkiä

Kaikenlaisia suunnitelmia olisi kiva ollut kertoa jo tänne bloginkin puolelle, mutta mulle on tullut ihan jäätävä piilottelun tarve kaikissa häitä koskevissa jutuissa, ettei ne vieraat, jotka osallistuu meidän häihin, tiedä kaikkea jo etukäteen. :D Siksi ajattelin tehdä yksityiskohtaisia postauksia hääaiheista vasta häiden jälkeen, kun on ihanaa kuvamateriaaliakin olemassa. Silloin myös takuulla haluan palata ajassa taaksepäin muistelemaan hääpäivää, ja tehdä tänne bloginkin puolelle muistijäljen kaikista ihkuista jutuista. :)

Nyt iltapalapuuhiin ja rauhoittumaan yötä varten. Mun polttarit ei ole vielä olleet (!!), joten jännitän nyt kovasti, tapahtuuko tulevana viikonloppuna kenties jotakin jännittävää…

Kivaa torstai-iltaa ja tulevaa viikonloppua!

/Riikka

kukkia03

Ripsien ja kulmien värjäys – sekä ajatuksia meikkaamisesta

 

Luin pari päivää sitten Sunnuntaimedian mainion postauksen meikkaamisesta. Reetta kirjoitti tekstissä auki monta asiaa, joita olen itsekin usein pyöritellyt päässäni: miksi aina on ”pakko” meikata? Miksi meikkaamatta jättäminen tuntuu erityisen (uhka)rohkealta teolta? Miksi miehet eivät näytä  ilman meikkiä väsyneiltä? Oi miksi, miksi, miksi?

Arkimeikkini ei ole raskas, eikä sen tekemiseen mene aamuisin kymmentä minuuttia kauempaa. Silti se vie aamustani ajallisesti leijonanosan. Usein nukun niin pitkään kuin suinkin mahdollista, ja siitä kärsivät kaikki aamurutiinini. Tuntuu nololta kirjoittaa tämä: priorisoin arkimeikin aamupalan edelle, ja siksi paniikissa kyhätty aamiainen tulee usein syötyä automatkalla tai junassa, jos silloinkaan. Meikki tulee aina tehtyä. Häpeällistä, tiedän.

Joissakin asioissa on menty eteenpäin. Nuorempana meikki oli minulle maski, jotakin minkä taakse kätkeytyä. Olen aina ollut tietyllä tavalla herkkä ihminen, ja siksi jännittävät tai hämmentävät tunnetilat ovat aina näyttäytyneet naamallani kirkkaana punana – tätä peittelin ennen mahdollisimman peittävillä meikkivoiteilla. Sittemmin olen saanut kai enemmän itsevarmuutta, mutta toisaalta myös fiiliksen siitä, että tietyissä asioissa on aivan sama mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Puna poskilla siis näkyköön jos näkyy – joku on joskus sitä paitsi kirjoittanut, että punastuminen on merkki ihmisen aitoudesta ja vilpittömyydestä.

kulmat_ja_ripset04

Nykyään meikki on arjen rutiini, jotakin mitä ilman näytän oudolta, nuhjuiselta, kipeältä (!) tai harmaalta hiireltä. Arkimeikkini koostuu kevyestä CC-voiteesta, kulmakynästä, ripsarista, aurinko- ja poskipunasta sekä huulipunasta, ei siis kovin monesta tuotteesta. Yritän panostaa terveeseen ihoon ja meikin tarkoituksena on nykyään kuulas, raikas lopputulos. Olen myös siinä iässä, että liika meikki vain vanhentaa – yksi syy lisää meikata vähemmän. Yksi osa raikasta ulkonäköä ovat huulipunat, jotka olen löytänyt vasta joitakin vuosia sitten. Ne tuovat ulkonäköön väriä ja särmää, ja niiden käyttö on myös yllättävän helppoa.

Toki meikkaaminen on silloin tällöin myös aidosti hauskaa. Varsinkin kun sen saa tehdä muulloin kuin arkiaamuisin kuudelta. Arkisin on kuitenkin mukava päästä helpommalla. Siksi parin viikon takainen käynti kosmetologilla oli erityisen hyödyllinen.

kulmat_ja_ripset01

Otin nimittäin viime kosmetologikäynnillä kestovärin sekä ripsiin että kulmiin. Olin unohtanut, kuinka paljon se helpottaakaan elämää! Huokeahintainen toimenpide (ainakin ripsipidennyksiin ja microbladingiin verrattuna) on hintansa väärti ja helpottaa todella paljon juuri arkimeikin tekoa. Varsinkin ensimmäisen viikon aikana ripsiväriä tai kulmakynää ei käytännössä tarvitse ollenkaan. Ero varsinkin luomuripsiin on itselläni niin suuri, että omia ripsiä tuli katsottua peilistä monta kertaa ensimmäisen illan aikana: ovatko nämä todella mun omat? Sama juttu kulmien kanssa; en tiennyt omaavani niin tuuheita kulmia, kun ennen suuri osa niistä oli vaaleudessaan ”hukkunut”  ihon väriin.

Nyt jäkikäteen harmittaa, etten ymmärtänyt ottaa itsestäni kuvaa luomuvärisillä ripsilläni ja kulmillani – olisi ollut hauska verrata näitä keskenään. Tässä postauksessa kuitenkin muutama kuva heti värjäyksen jälkeen. Näissä kuvissa minulla ei ole ripsiväriä eikä kulmakynää lainkaan. Arkimeikissä voi siis keskittyä ihonvärin tasoittamiseen ja huulipunaan! Halleluja!

kulmat_ja_ripset

Väri ei tietysti ole kulmissa tai ripsissä ikuinen, sillä väri haalenee sitä mukaa kun kasvoja pesee päivittäin. Sen lisäksi sekä ripset että kulmakarvat kasvavat vähitellen, ja molempia myös irtoaa päivittäin. Yleisesti ohjeistetaan, että värjääminen kannattaa toistaa kuukauden välein, mutta tässä on varmasti yksilöllisiä eroja. Toisilla väriaine jämähtää karvoihin paremmin kuin toisilla. Omasta värjäyksestäni on nyt reilut kaksi viikkoa aikaa: kulmiin en ole käyttänyt värjäyksen jälkeen väriä lainkaan (ainoastaan näppärää kulmageeliä joilla kulmat eivät harota joka suuntaan), ripsiväriäkin paljon vähemmän kuin ennen värjäystä.

Suosittelen tätä toimenpidettä siis lämpimästi niille, jotka toivovat arjen meikkaukseen helpotusta. Kuten sanoin, varsinkin tällaiselle luonnostaan blondille on hämmentävä huomata, miten pitkät omat ripset ovatkaan, että itsellä on alaripsetkin olemassa, ja että kuinka paljon kulmakarvojakin on ihan omasta takaa.

Kulmien ja ripsien kestovärjäyksestä
  • Värjäys ei itsessään ole erityisen epämiellyttävä kokemus, vaikka toimenpiteessä ollaankin silmien kanssa tekemisissä – osalle meistä kaikki silmiin liittyvä sorkkiminen on inhottavaa. Lähes koko värjäyksen ajan saa kuitenkin maata silmät kiinni. Toimenpiteen epämiellyttävin osuus on se, kun väriaine pyyhitään ripsistä. Tässä tilanteessa väriainetta saattaa päästä hieman silmiin, ja tottakai se kirvelee. Hyvä kosmetologi osaa kuitenkin poistaa värin nopeasti ja tehokkaasti, eikä silmien kirvely muutenkaan kestä pitkään.
  • Värjäys on nopeasti ohi. Yleensä kosmetologi varaa tähän aikaa 30 minuuttia. Värjäys maksaa paikasta riippuen n. 20-30 €.
  • Jos haluat, voit toki värjätä vain jommat kummat, ripset tai kulmat.
  • Kosmetologi osaa valita sinulle sopivan kulmien ja ripsien värivahvuuden, sitä ei tarvitse itse osata päättää. Minulla ripsiin on lähes poikkeuksetta laitettu sini-mustaa väriä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lopputuloksena olisi siniset ripset. Tällä väriyhdistelmällä vain tulee intensiivisin lopputulos.
  • Heti värjäyksen jälkeen varsinkin kulmat saattavat näyttää omaan silmään liian voimakkaan sävyisiltä. Ei kannata pelästyä – väri tasoittuu päivän-parin aikana.
  • Kestovärin yhteydessä kosmetologi siistii halutessasi myös kulmat muotoonsa. Kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus, sillä kosmetologi löytää kulmiin usein hyvän, kaarevan muodon. Varsinkin, jos kulmien nyppiminen on päässyt unohtumaan viime kuukausina.

/Riikka

 

Kihara tukka ilman kiharrinta

Kihara tukka ei ole aina kihartimesta kiinni. Helppo ja hellävarainen keino tehdä kiharat tulee tässä: tee illalla kaksi ranskanlettia pään molemmin puolin, ja avaa ne päivän päästä aamulla. Tällä keinolla saat kampauksen kahdeksi päiväksi: ensin tyttömäiset letit, sitten ilmava kiharapilvi.

kiharakampaus03

Käytännön toteutus on hyvin yksinkertainen: tee kosteisiin hiuksiin jakaus keskelle päätä ja sido hiukset kahdelle ponnarille. Tee sitten molemmille puolille päätä ranskanletti (ohjeet esim. tällä videolla).Lettien solmimiseen suosittelen silikonihiuslenkkejä (löytyy esim. Cailapilta), niillä latvat saa paljon sirommin solmittua kuin tavisponnarilla. Olen tehnyt nämä letit viime aikoina usein juuri pestyihin hiuksiin illalla, ja nukkunut sitten letit päässä yön yli. Tiukkaan sidotut letit pysyvät kiinni hyvin, ja viimeksi meninkin lettikampauksen kanssa töihin seuraavana päivänä. Aamulla kiinnitin kampauksen hiuslakan avustuksella, muuten kampaus oli tyyliä ”suoraan sängystä ylös”.

kiharakampaus04

Olen saanut palautetta, että ranskanletti tai mikä tahansa letti on vaikea tehdä omaan päähän – harjoittelua se toki vaatii. Olen tehnyt tuota itselle niin tuttua ”kokopäälettiä” lähes lapsesta saakka, ja siksi se toimiikin niin monen kampaukseni pohjana, se kun on muotoutunut itselle helpoksi. Tähän pulmaan ei siis taida auttaa mikään muu kuin ahkera harjoittelu. Pikkuhiljaa sormet kyllä tottuvat hiuksen letittämiseen. :)

kiharakampaus07

Avatut letit ovat hiuslaadusta riippuen sitä kikkarammat, mitä pienempää lettiä olet jaksanut sitoa. En ole itse käyttänyt pestyihin hiuksiin ennen letitystä mitään hiustuotteita, mutta valmiiden lettien päälle suihkautin aamulla voimakasta hiuskiinnettä. Muotovaahto tai jokin muu rakennetta antava tuote kosteaan tukkaan voi myös auttaa lopputuloksen voimakkuutta hakiessa.

lettikihara07

Letityskiharoista ei saa enkelikiehkuroita, mutta mielestäni kuitenkin aika kivat, melko loivat kiharat, joka piristää ilmetta ilman kovin suuria ponnistuksia. Kannattaa muuten suihkuttaa hiuskiinnettä myös vasta-avattuihin letteihin. Onnistuneen kiharapäivän jälkeen tukka onkin melko loistavaa matskua muhkealle sotkunutturalle.

/Riikka

lettikihara02

lettikihara01

Kuvat: Lotta Kinnunen / Mira Lahtinen

Helmikuu kuvina

 

Helmikuu takana, kevät edessä! Vaikka alkuvuosi itsessään on hujahtanut ohi pikakelauksella, on talvi kokonaisuudessaan tuntunut silti pitkältä. Tervetuloa siis maaliskuu, talviloma, valo, aurinko ja kevätkelit!

Helmikuuhun sisältyi ystävien tapaamista, häiden suunnittelua ja paljon ihan tavallista arkea. Kävin juuri läpi helmikuussa puhelimeen ottamani kuvat, ja jouduin toteamaan saman, minkä olen todennut jo niin pitkään. Miksen otan nykyään niin vähän kuvia ihmisistä? Maisemista ja ruoasta kuvia on vaikka miten, mutta ystävien kanssa tapaamisista, illanvietoista ja yökyläilyistä ei juurikaan. Ne ovat kuitenkin niitä hetkiä, jotka herättävät jälkikäteen eniten tunteita ja muistoja. Tässä siis missio kevättä varten: ota enemmän kuvia tärkeistä hetkistä ja ihmisistä (ei somea, vaan itseä varten).

hääkutsut

Helmikuussa usea häihin liittyvä asia saatiin pois to do -listalta. Kutsut lähtivät matkaan (tästä tulossa blogiin lisää maaliskuussa), varasin ajan tapaamiseen kanttorin kanssa kirkkomusiikin valintaa ajatellen, ja myös potentiaalisia hääviinejä ja -kuohuvia maisteltiin parissakin eri yhteydessä. Helmikuussa tapasimme myös cateringin kanssa, joten ruoan suhteen melkein kaikki onkin jo selvää. Helmikuussa postilaatikkoon tipahti myös monia kiinakrääsä-nyssyköitä, joita olin tammikuun aikana tilannut. :D Tarkoituksena oli – ja on edelleen – pitää koristelut yksinkertaisina, mutta muutamia juttuja tuli tilattua siitä huolimatta. Niistäkin juttua myöhemmin…

juhlaa

Häihin liittyen järjestimme illanistujaiset kaasojen ja bestmanien kesken täällä meillä, mutta tuostakaan illasta ei sitten tullut otettua yhtäkään kuvaa… paitsi tämä kuva juuri pestyistä viinilaseista sekä leipomastani tiikerikakusta. <:)

tiikerikakku

Helmikuu on ollut luminen, helmikuun loppu erityisen kylmä. Lunta on ollut sekä Salossa että Turussa mukavasti koko kuun ajan, joka on tietysti valostuttanut ja helpottanut talvifiilistä. Helmikuun aikana päivä on myös pidentynyt ihan hurjasti! Kuun alussa oli vielä aikaisin aamulla pilkkopimeää, samoin kotiin saapuessa, nyt kuun lopussa molemmissa päissä on valoisampaa. Aurinkokin on paistanut varsinkin loppukuun puolella monena päivänä. 😎

helmikuu_sää_2018

helmikuu_maisema

Myös heti joulun jälkeen iskenyt palapelikuume sai jatkoa helmikuussa, kun teimme toisen 2 000 palan palapelin valmiiksi juuri pari päivää sitten. Palapelien terapeuttisuudesta kirjoitin täällä.

20180203_124959_HDR

Yhden viikonlopun vietimme Nurmijärvellä kavereiden luona (mistä ei tietenkään ole kuvia), ja sitä ennen kävimme pitkästä aikaa Halikon Design Hillissä kahvilla. Vähän kalliimpi kahvilakäynti, mutta tosi hyvät kakut, annokset itsessään ovat kuin taideteoksia, ja vierailun ohessa tulee suuri houkutus jäädä myös ostoksille.

Design-Hill

Pienen pienin askelin mennään eteenpäin myös kodin sisustuksessa, kun sain vihdoin kyltit ja pyyhemerkit kotona paikoilleen. Sisustukseen ja myös kodin pintaremontteihin olisi paljonkin ideoita, mutta toistaiseksi kaikki suunnitelmat on ollut pakko laittaa jäihin, sen verran ison loven häät tekevät budjettiin. Katsotaan sitten loppuvuodesta sisustusjuttuja uudelleen. 😌

kädet-pyyhemerkki

Yksi iso juttu helmikuussa oli vihkisormusten valinta ja tilaaminen, mistä kirjoitinkin vähän aikaa sitten juttua tänne blogiin. Aika monet häihin liittyvät asiat alkavat olla joko tilattuna tai muuten kunnossa, seuraavaksi pitää pohtia sitten itse hääpäivän ohjelmaa tarkemmin. Enää alle 80 päivää häihin, jaiks..!

Vihkisormus_valinta03

Tähän kuuhun mahtui myös Firstbeat-hyvinvointianalyysi, josta juuri pari päivää sitten kerroin. Sen enempää asiaa tässä enää avaamatta analyysistä ja tuloksista voi käydä lukemassa täällä.

First_beat

Valmistelut maaliskuun tulevaa lomaa varten on myös aloitettu. Lomafiilikseen pääsee hyvin, kun käy ostamassa uuden pirtsakan värisen kerraston, joka on ihanan lämmin. Samoin muuten Happy Socksin lehmäsukat.

Me ollaan siis lähdössä reilun kahden viikon päästä Rukalle reissuun. Laskemaan, suksimaan, ulkoilemaan, rentoutumaan. Itse ajattelin panostaa erityisesti viimeksi mainittuihin.

kerrasto2018

Vilpas_bcNokia

Olen jo lähes aktiivinen paikallisurheilun kannattaja, kun olen käynyt toisen R:n kanssa katsomassa jo kaksi Vilppaan korispeliä Salo-hallissa. Pääasiassa en ymmärrä, mistä syystä pilliin kulloinkin vihelletään, mutta ei se haittaa. Ihan mukavaa vaihtelua mun arkeen!

roots_lounas

Viime viikkoina työpäivän lounas on ollut usein yhtä kuin noutolounas Wikken Herkusta, mutta muutamia ravintolalounaitakin joukkoon mahtuu. Se kyllä piristää kummasti työpäivän keskellä! Helmikuussa kävimme jopa pariin otteeseen työkavereiden kanssa Kauppahallin Rootsissa perjantaiburgereilla. Tätä voi kyllä lämpimästi suositella, ihanaa kasvisruokaa. Muita helmikuun lounaspaikkoja: Tres, Taco Nito, Panini, Mami, Fontana, Tiirikkala.

laskiaispulla

Helmikuussa(kaan) en unohtanut herkuttelua! Yksi helmikuun parhaista asioista on tietysti laskiainen, ja laskiaispullia tulikin syötyä aika monta. Ylitse muiden ei noussut tänä vuonna yksikään paikka, monesta kahvilasta löytyi silti erinomainen kermapulla. Aloitin tämän viikon etäpäivällä Kuiron kahvilassa, ja toki kokonaiseen päivään piti yksi kakkupalakin sisällyttää (ja aika monta teekupposta).

Sellainen helmikuu siis se! Luminen ja kylmä, täynnä kivaa arkista puuhastelua juhlien suunnittelun ohessa. Jännät ajat edessä! Nyt toivotan teille kivaa viikon jatkoa sekä aurinkoa ja lauhempaa säätä. Kuullaan! <3

/Riikka

kuiron_kakku

Firstbeat hyvinvointianalyysi – Mitä opin omasta hyvinvoinnistani? 

Sukelsin muutama viikko sitten tutkimaan omaa hyvinvointiani, kun meille tarjottiin työnantajan puolesta Firstbeat-hyvinvointianalyysi. Sain omat tulokseni pari päivää sitten kouraan. Mitä opin omasta hyvinvoinnistani?

Mikä Firstbeat?

Firstbeat on hyvinvointianalyysi, jossa seurataan kolmen vuorokauden ajan meissä tapahtuvia stressi- ja palautumistiloja sykevälimittauksella. Käytännössä mittaus tapahtuu mittalaitteella, jota pidetään päällä 24/7. Kun laite on päällä, pidetään myös päiväkirjaa, eli kirjataan ylös, mitä on mihinkin aikaan tehnyt: koska on mennyt nukkumaan, koska herännyt, kuinka kauan työpäivä on kestänyt ja niin edelleen. Laitteen käyttö itsessään on vaivatonta, tarralätkät kiinni ihoon ja laite lätkiin kiinni neppareilla. Itse laite toimitetaan postitse ja se myös palautetaan postitse analysoitavaksi.

FirstBeat

Mitä kaikkea Firstbeat selvittää?

Käytännössä Firstbeatin kautta selviää, miten vuorokautesi jakautuu erilaisiin stressi- ja palautumisjaksoihin. Öisin laite analysoi unen palauttavuutta ja päivisin vireystason eri muotoja. Analyysissä määritellään myös lepo- ja maksimisyke, jonka mukaan laite tietää, milloin normaali aktiivisuus vaihtuu liikunnaksi. Sykevälimittauksen perusteella selvitetään, milloin keho on vireystilassa ja milloin tapahtuu palautumista.

First_beat

Omat odotukset

Minua kiinnostaa oma sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi kovasti. Itseään ei ole järkeä ajaa piippuun henkisesti eikä fyysisesti, ei työn sen enempää kuin minkään muunkaan asian vuoksi. Koen itse tunnistavani aika helposti omat henkiset voimavarani, ja jos tahti äityy liian kiivaaksi, se näkyy minulla ensimmäisenä kropassa. Fysiikka sanoo niin sanotusti sopimuksensa irti (esimerkiksi vatsakipujen muodossa), ja silloin tiedän helposti, että nyt on syytä painaa jarrua.

Mittaus oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja odotin todella innolla, millaisia tuloksia saan. Koen, että pärjään hyvin 6,5-7 tunnin yöunilla, mutta onko se vain omaa harhakuvaa, tottumuskysymys? Joskus stressaan kovasti, mutta esimerkiksi tämän vuoden puolella en ole kokenut itseäni erityisen stressaantuneeksi. Ovatko anturit samaa mieltä?

Lisäksi yksi mielenkiintoinen seikka, johon mittauksessa kehotettiin kiinnittämään huomiota, oli alkoholin käyttö. Meitä ohjeistettiin kirjaamaan ylös kaikki nautitut alkoholiannokset ja ajankohdat – alkoholilla  kun saattaa olla suuri vaikutus palautumiseen ja esimerkiksi unen laatuun.

Omat tulokset

Sain oman analyysini tiedot itselleni noin kaksi viikkoa mittauksen jälkeen. Tämän vuoksi oli hyvä, että kirjasin ylös päivän tapahtumia mahdollisimman tarkasti. Jos en olisi pitänyt mitään päiväkirjaa,  olisin tuskin muistanut mittauspäivistä juuri muuta kuin kohokohdat – enkä niistäkään kellonaikoja. Siksi vahva suositus niille, jotka teette tämän mittauksen: kirjatkaa omat tekemiset mahdollisimman tarkkaan ylös, ei niitä jälkikäteen muista. :)

Tässä alla nyt ote omasta ”parhaasta” päivästäni. Mittalaite oli mulla päällä torstaista sunnuntaiaamuun, eli kaksi työpäivää ja yhden vapaapäivän. Tässä on perjantai alla, joka on vähemmän yllättäen  mittaustuloksiltaan paras päivä. Perjantaihan ON viikon paras päivä. ;)

Mustalla näkyy mun sykekäyrä, punaisella stressikäyrä (ei siis tarkoita varsinaista stressiä, vaan kuvaa pikemminkin aktiivisuutta ja vireystilaa), vihreällä palauttava käyrä ja sinisellä rasittava eli sykettä nostava liikunta.

Perjantai oli siitä poikkeava päivä, että töiden jälkeen istuin suoraan auton kyytiin, ja me lähdettiin ajamaan kohti Alastaroa mun vanhempien luokse. Autossa istumista oli siis monta tuntia illasta, samoin kylässä oloa. Sen jälkeen istuttiin takas autoon, ja kotiin päästyä sohvalle. Mä itse asiassa ennakkoon odotin, että tuona perjantai-iltana olisi mun stressikäyrät tosi ylhäällä, koska mun vanhemmat tapasi silloin ekan kerran toisen R:n isän, ja se oli todella jännittävää se. :D Mutta ei tuossa nyt mitään ihan hurjaa piikkiä tullutkaan.

Liikunnan suhteen päivässä ei kyllä ole mitään poikkeavaa: mun arki ei sisällä juuri liikuntaa, vaan kaikki aktiivisuus koostuu arjen hyötyliikunnasta: junalta toimistolle, toimistolta lounaalle ja takaisin, hyvinä päivinä raput ylös alas toimistolle ja  toimistolta takaisin junalle. Keskimäärin muutamana päivänä viikossa tehdään yhdessä toisen R: n kanssa pitkä kävelylenkki, mutta muuten liikunta on kyllä aika vähäistä tällä hetkellä. Etäpäivinä olen pyrkinyt pitämään kiinni puolen tunnin ulkoilusta keskellä päivää, koska sillä on selvä vaikutus vireystilaan ja fiilikseen. Eli: note to self, lisää päiviin liikuntaa, edes se 15 minuuttia sinne tänne. 

Mittaustuloksen mukaan mä ilmeisesti nukun yöni tosi hyvin. Tuon pe-la yön muistan myös omasta mielestäni nukkuneeni hyvin ja pitkään, mutta to-pe yö oli tosi katkonainen, ja tuntui että havahdun jatkuvasti hereille. Käyrän mukaan nukuin kuitenkin ihan hyvin ja palauttavasti, vaikka siellä vähän olikin katkonaisuutta.

Nautin alkoholia nykyään todella vähän, mutta jo ihan tieteen nimissä oli kiinnostava kokeilla alkoholin vaikutusta kehoon. ;) Tuossa perjantaina join ns. perjantaipullon, eli pienen siiderin ja kotiin päästyä lasin viiniä. Viinilasillisella on saattanut pieni vaikutus olla tuohon alkuyön levottomuuteen ja punaisiin käyriin, mutta ei mitään suurempaa. Pleksejä en jaksanut vetää, edes tieteen nimissä – uskottakoon muutenkin, että yöunet eivät olisi silloin kovin kummoiset. :D

Analyysin tulosten läpikäynnissä kävi ilmi, että palauttavia hetkiä saisi olla päivän aikana paljon enemmän. Selvähän se – ihan liian usein työpäivän ainut kunnollinen tauko on lounastauko. Ei hyvä. Tässä siis toinen juttu, mihin mun kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota.

Kokonaisuudessaan tämä tutkimus oli kiinnostava ja siinä mielessä hyödyllinenkin, että sain vahvistusta monille asioille, joita jo etukäteen ounastelinkin. Oli mukava nähdä, että nukun myös tutkimuksen mukaan keskimäärin hyvin, jos vain maltan nukkua tarpeeksi pitkiä yöunia.  Tutkimus todisti sen, mitä tiesin jo ennakkoon: liian vähän liikuntaa ja liian vähän palauttavia jaksoja. Olen stereotyyppinen asiakas: tiedostan ne kohdat, joissa olisi petrattavaa, mutta en aina tee niiden eteen tarpeeksi työtä. Tässä siis taas lisämotivaatiota tarttua niihin juttuihin, joihin voi itse pienillä muutoksilla vaikuttaa!

/Riikka

First_beat01