Aihearkisto: Minä

Lomalla

Kolmen viikon kesälomani on nyt edessä. Tänään oli ensimmäinen lomapäiväni. Söin aamupalan kahdessa osassa. Piirsin aarrekarttaa tulevan 7-vuotiaan synttäreitä varten. Kiersin pitkin pihaa ja kummastelin miten talon ja pihan piirtäminen yhdelle A4:lle voi olla niin hiton vaikeaa. Kävin pitkästä aikaa kaupungilla vaateostoksilla. Ostin shortsit, joissa on ananaksen kuvia.

ananas

Lomalle siirtymiseen liittyy usein paniikkia ja hermostunutta kynsien pureskelua. Työt pitää delegoida eteenpäin, varmistella, perehdyttää, katsoa että kaikki on varmasti kunnossa. Tehdä luvatut rästityöt valmiiksi. Siivota työpöytä. Usein vielä viimeisenäkin päivänä on yksi ja tuhat asiaa, jotka pitäisi saada katsottua kuntoon.

Minilomailin jo juhannuksen jälkeisen viikon, ja täytyy sanoa, että jos kokopitkä lomani olisi alkanut jo tuolloin, olisi paniikki ollut melkoinen. Juhannusta edeltävänä torstaina sammuttelin (pääni sisäisiä) tulipaloja, olin nukkunut jo päiväkausia huonosti, normaalipituinen työpäivä oli kaukainen muisto vain, ja ylityöliukumien määrä oli lähtenyt käsistä. Stressin myötä kroppa oli oireillut jo pitkään, kuten aina stressin hetkellä. Selittämättömät vatsakivut toistuivat päivittäin. Söin kyllä, mutta kurkusta alaspäin kaikki toiminta tuntuikin tehneen lakon. Fyysinen olotilani oli yksiselitteisesti kehno.

Selvähän se on, ettei tuollaisen jälkeen lomalle siirrytä sormia napsauttamalla. Kroppa ja mieli vaatii oman aikansa. Hermo oli herkässä. Viikko lomalla sujahti ohitse ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan ja jälleen koitti sunnuntai. Oli aika palata töihin.

Oma alani on siitä armollinen, että heinäkuussa kaikki hiljenee kuin salamaniskusta. Viimeiset kaksi viikkoa olenkin saanut hoitaa rästihommia ja ennakkoon suunniteltuja juttuja kaikessa rauhassa, ilman aikataulumuutoksia tai viime hetken kesäkampanjointeja. Olin helpottunut. Kaikki olikin kunnossa. Taivaalliset työkaverini olivat jopa suunnitelleet ensimmäiseen työhönpaluuni aamuun yhteisen aamiaisen. Kenellä muulla on näin hienoja työkavereita?

aamiainen

Eilen torstaina sain iltapäivällä siivottua työpöytäni kaikessa rauhassa. Kävin läpi liput, laput, vihot ja muistiinpanot, joista suurin osa meni roskiin. Siivosin työkoneenkin: kuinka paljon muistiinpanoihin, koneen eri kansioihin ja selaimen kirjanmerkkeihin kertyykään turhaa? Lopulta siivosin myös puhelimeni kuvakansion, sillä jo pitkään luuri on uusia sovelluksia ladatessa herjannut tilan puutetta. Eipä herjaa enää, kun poistin vaatimattomat  14 gigatavua turhia kuvia. Lopulta suljin työpaikan oven takanani levollisin mielin.

varpaat

Ei ole turhaa haihattelua sanoa, että lomalle siirtymiseen pitäisi varata muutama rauhallinen päivä, samoin kuin lomalta paluun jälkeiseen viikkoon. Muuten aivot surraavat työasioiden parissa loman ensimmäisen viikon ajan, ja viimeinen lomaviikko menee työhönpaluuta murehtiessa (näin toki tapahtuu joka tapauksessa). Tai sitten ensimmäinen työviikko vie heti kaikki mehut, ja lomalla ladatut akut ovat tipotiessään ennen kuin huomaatkaan.

Nyt olen lomalla, enkä murehdi että jotakin jäi tekemättä. Toki tänään, ensimmäisenä lomapäivänä, ravasin aamulla taloa päästä päähän ja mietin että mitäs nyt. Työasiat tipahtelivat toinen toisensa jälkeen päästä ja tilalle mahtui virkistäviä ajatuksia. Esimerkiksi nyt illalla, ryystin ravintolassa pillillä cokista ja mietin ääneen, että kukahan tällaisen pillinkin on joskus keksinyt. Ja että mitä iloa siitä oikeastaan on kenellekään. Ja että miksi pilli laitetaan aina naisten ja lasten juomiin, muttei ikinä miesten. Ironista kyllä, Google kertoi että pilliä on  käytetty alun alkaen oluen juomiseen.

/Riikka

mansikat_salo

Kun ostan vaatteet(kin) Lidlistä

Tähän on tultu – ostan vaatteetkin jo Lidlistä.

Ajauduin tähän tilanteeseen täysin vahingossa. Aina ennen katsoin ruokaostosten yhteydessä niitä Lidlin keskellä olevia tavaralaareja hyvin epäilevästi. Tiedättekö; niitä, mihin Lidleissä on aina sijoitettu kaikki sadeasuista akkuporakoneisiin. Kaikenlaista krääsää, ajattelin.

Lidl_mekko07

Halikon Prisman viereen avattiin viime vuonna uusi Lidl, paljon edeltäjiään valoisampi ja avarampi. Aloimme tehdä ruokaostokset pääosin siellä, ja pikkuhiljaa ajauduin myös sinne hallin keskiosaan. Ensin löysin alusvaatteet. Alkkarit, sairaan hyviä. Nilkkasukat, oikein kivoja. Tällä viikolla päädyin ostamaan jo mekkojakin.

Lidl_mekko06

Lidlin valikoima on siitä hauska, että ikinä ei oikein voi varmasti tietää mitä löytää. Toisin kuin perinteisissä ruokamarketeissa, Lidlistä saattaa lempituorejuusto olla joskun loppu ja tilalla jotakin vähän samantyyppistä muttei kuitenkaan samaa. Sama juttu vaatteiden kanssa: samaa valikoimaa tuskin on enää seuraavalla kerralla kun astelet kauppaan.

Hintataso on sen verran edullinen, että kun löytää jotakin, jonka tuntee (tai luulee tuntevansa) oikeaksi, se kannattaa ostaa. Sovittamaan Lidlissä eipysty(ainakaan toistaiseksi), mutta palautusoikeus toki on. Edellispäivänä ostinkin surutta kaksi mekkoa ja kaksi toppia, koska tiesin että täyssusiostoksen voi palauttaa ja ensi kerralla mekot on loppu. Toinen mekoista on tämä maksimekko, toinen oli khakinvärinen polvipituinen  mekko. Mekkojen ja toppien yhteissumma huimat 25 euroa.

Lidl_mekko03

Lidlin vaatteiden hintaa ja alkuperää pohtiessa mieleen tulee tietysti, että ketähän tätäkin kolttua tuottaessa on riistetty. Oma vastuullisuuteni vaateteollisuuden epäoikeudenmukaisuutta kohtaan kiteytyy kuitenkin siihen, että olen vähentänyt vaateostosten tekoa viime vuosina huomattavasti: Mukaan ei siis lähde joka viikko (tai edes joka kuukausi) viiden euron (liian) halpoja vaatekappaleita. Toiseksi: Lidlin vaatteet ovat omien tähänastisten kokemusteni kertakäyttökamasta, joka menisi kahden käyttökerran jälkeen roskiin.

Lidl_mekko01

Mitä te löysitte viimeksi Lidlistä? :)

Rentouttavaa sunnuntaita,

/Riikka

Woden sneakers – päivän päheimmät tossut

Ja niin koitti päivä, kun ostin uudet, päheät Wodenin tossut.

Vietin viime viikonlopun ystäväni A:n kanssa Helsingissä. Tunnelma oli rento: rauhallista käyskentelyä kahvilasta toiseen, kaunista kulttuuria, kaupasta seuraavaan tassuttelua, välillä taas jonnekin istumaan ja ihmettelemään ihmisvilinää: kokonaisuudessaan siis rauhallinen irtiotto arjesta ja yhteistä aikaa ystävän kanssa.

Vaikken reissulle etukäteen mietittyä budjettia asettanutkaan, olin päättänyt että ostoksiin ei saa kulua kovin paljon rahaa. Viime aikoina rahankäyttöä on pitänyt miettiä entistä tarkemmin, sillä omakotitalon oston myötä rahaa kuluu tavallisten menojen ohella kaikkeen epätavalliseen. On tunne, että koko ajan pitää pitää jotakin myös sukan varressa. Varsinkin näin alkuun pelkään sitä, jos jostain nurkan takaa tulee jokin yllättävä rahareikä, joka vie tilipussista kolmenumeroisen luvun. Ja tuleehan niitä, vaikkei toistaiseksi täysin yllättäviä. Osittain siksi olen kuitenkin nuukaillut viime aikoina vaateostostenkin suhteen. Mutta nämä oli pakko saada!

Woden02

Olen nähnyt Wodenin ihania tossuja jo muutamilla tutuillani ja ihaillut niitä salaa näyteikkunoissa. Olen ikuinen tennarifani ja puen aina jalkaani mielummin tasapohjaiset kengät kuin korkkarit. Siksi tiedän näiden tulevan kovaan käyttöön. Ja mä vaan ihastuin näiden ulkonnäköön! Kun vaatekaappi on muuten täynnä yksivärisiä vaatteita ja raitaa, on välillä paikallaan pukea jalkaan jotain överiä.

woden_sneakers01

Wodenin kengissä on aito korkkipohjallinen, joka hengittää paremmin kuin ”tavallinen” pohja ja mukautuu käyttäjänsä jalkaan. Nämä tanskalaiset tossut hakivat toki uomiaan ensimmäisillä käyttökerroilla, mutta pohja istuu jalkaan jo nyt yllättävän hyvin. Ja on ihanan pehmeä! Jos muuten joku miettii mistä nimi tulee – se on Works of Denmark. Halleluja skandinaavinen suunnittelu.

Ostin kengät itse Ziosta, mutta Wodenin kenkiä löytyy esimerkiksi Turussa Linnankadun Dotsista ja ainakin Zalandolta ja Bootzilta.

woden_sneakers04

Ja hei – ainakin itse aktiivisesti blogeja lukevana ja blogeista juttuja kuulevana törmään usein ajatukseen, että blogit ovat yhtä kulissia ja että päivän asut eivät ole ikinä oikeasti päivän asuja. Tällä kertaapa on! Nämä kuvat otettiin tänään työpäivän päätteeksi kymmenessä minuutissa työkaverini Katjan avustamana ennen kuin lähdin junalla kohti Saloa. Hassahdan jakamaan juuri nämä kuvat, joissa silmät on kiinni ja tasapaino puuttuu, koska ne olivat niitä aidoimpia. Kiitos Katja!

woden_sneakers03

turku_kirjasto

Woden01

woden_sneakers02

R_koru

/Riikka