Aihearkisto: Minä

Projekti 333 – 33 vaatetta, joilla pärjään seuraavat kuukaudet

Vihdoin viime sunnuntaina toteutin pitkään pohdiskellun vaateinventaarion, ja otin samalla myös uuden haasteen vastaan – projektin 333. Tervetuloa yksinkertaisempi vaatevalikoima, hyvästi vaatekasat huoneen nurkassa!

Mikä projekti 333?

Osalle teistä project333 saattaa olla jo tuttu, törmäsin tähän itsekin  muutamia vuosia sitten lukiessani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia (hyvä kirja, suosittelen!). Kerrottakoon kuitenkin ihan alkuun mistä on kyse.

333-projektin ajatuksena on yksinkertaistaa vaatekaappia. Idea on hyvin simppeli: valitse 33 vaatetta, joita tulet käyttämään seuraavan kolmen kuukauden aikana. Loput vaatteista pakataan laatikkoon ja laitetaan varastoon pois silmistä, kunnes kolmen kuukauden päästä valikoit jälleen yhteensä 33 vaatetta, aina sen hetken mukainen vuodenaika huomioiden.

Projektista on monia versioita, mutta yleistä on, ettei 33 vaatteeseen lasketa mukaan alusvaatteita, urheiluvaatteita tai kotivaatteita. Projektin tarkoituksena on selkiyttää vaatteiden käyttöä ja huomata, ettei ympärilleen tarvitse kaappikaupalla vaatteita – päinvastoin pukeutuminen helpottuu, kun valinnanvaraa on vähemmän.

vaatekaapin_siivous

Toisin kuin ehkä monilla  tähän haasteeseen ryhtyvillä, minulla ei ole älytöntä määrää vaatteita. Karsin omiani reippaalla kädellä jo useampi vuosi sitten, kun kyllästyin katsomaan ylitsepursuavia vaatekasoja ja kulahtaneita nirunaruja. Silti löydän itseni usein puolipitoisten vaatekasojen edestä ja tilanteista, joissa mieluisaa päällepantavaa ei ole. Siksi haluan kokeilla mahdollisimman yksinkertaistettua vaatevalikoimaa, josta voi puolessa minuutissa valita päivän asun ja jossa vaatteet eivät jää nurkkiin lojumaan. Kun koko garderooppi roikkuu samassa rivissä, ei tarvitse kaivella kaappien perukoita tai katsoa vaihtoehtoja kahdesta-kolmesta eri paikasta.

Oikeastaan, se on projekti 332

Heti, kun päätin ryhtyä tähän kokeiluun, päätin myös typistää kokeilun 332:een, eli 33 vaatetta, mutta ajanjakso on vain kaksi kuukautta. Tämä siksi, että Suomessa sää vaihtuu yleensä selkeästi elo-syyskuun aikana, eli ne mekot, joita voin kenties heinäkuun helteillä käyttää, eivät ole sopivia vaihtoehtoja enää syyskuussa. Tai ainakaan sen varaan ei kannata luottaa. Siksi valitsen suosiolla kahden kuukauden aikajanan, ja jos tästä seuraa hyvää, vol. 2 seuraa syys-lokakuussa. Marraskuussa pitää joka tapauksessa kaivaa kesävaatteet uudelleen esiin Mauritiusta varten. 😍

Oma versioni projektista

Aloitan oman 332 projektini nössöilyversiolla, jossa 33 vaatekappaleeseen ei lasketa koruja, huiveja tai muita asusteita, kenkiä, takkeja, urheilu- tai kotivaatteita. Myös kaikki alusvaatteet ovat poissa laskuista, samoin aluspaidat ja muut vastaavat vaatekappaleet. Pelkästään näillä vaatteilla kun ei kuitenkaan varsinaisesti voi pukea itseään ihmisten ilmoille. Enkä muutenkaan halua hypätä heti syvään päähän tässä kokeilussa, siksi aloitan itselle sopivalla tasolla. ☺️

henkarit

Kuten sanottu, en omista erityisen laajaa vaatekaappia muutenkaan, mutta tässä yhteydessä oli hauska laskeskella myös pahvilaatikkoon piilotettavat vaatekappaleet. Niitä oli suurinpiirtein toiset 30. En siis tosiaan ole vaatehamsteri enää! Vaatteiden kokonaismäärä väheni vielä entisestään, kun omia vaatekappaleita läpikäydessäni heitin kirpparikassiin kaikki ne vaatteet, jotka eivät syystä tai toisesta päädy enää ikinä päälle. Ja se, joka ei ole viimeiseen puoleentoista vuoteen ollut päällä, tuskin tulee sitä olemaan jatkossakaan. Juhlatamineita lukuun ottamatta.

Miten valitsin vaatteet?

33 vaatteen valintaan kului sunnuntai-illasta noin kaksi tuntia aikaa. Koska en omista hillittömästi vaatteita, kahlattavaa ei ollut koko päiväksi tai useammaksi. Jos sinä omistat todella paljon vaatteita ja haluat kokeilla tätä projektia, suosittelen varaamaan projektin aloitukselle kokonaisen vapaapäivän, hyvää musiikkia ja maistuvat eväät. Tässä touhussa nimittäin saattaa vierähtää aikaa.

Aloitin vetämällä koko vaatekaappini sisällön maan tasalle. Kannattaa todella ottaa kaikki vaatteet esille samanaikaisesti (ne, jotka projektiin sisällyttää), silloin valintaa on huomattavasti helpompi tehdä. Aloitin sillä, että lajittelin eri vaateryhmät omiin pinoihinsa: colleget, T-paidat, topit, ohuet pitkähihaiset, neuleet, hameet, mekot, urheiluvaatteet, eräilyvaatteet, housut ja niin edelleen. Tässä yhteydessä on helppo myös oivaltaa se, jos vaatekaapissa on paljon keskenään samankaltaisia vaatteita. Melko huomaamatta sitä tulee nimittäin ostaneeksi samaa väriä, kuosia tai mallia. Nm. raitapaitoihin mieltynyt.

Sitten pitää vaan aloittaa valinta! Ekana kannattaa varata omat sesonkiin sopivat luottovaatteet, jotka pukee aina mielellään päälle. Toisaalta heti alkuun kannattaa syrjäyttää myös kaikki kauteen kertakaikkiaan sopimattomat vaatteet, kuten kesällä esimerkiksi lämpimät villapaidat. Sesongin mukaan voi valita myös muita teemoja, esimerkiksi itse pyrin välttämään kesällä liian tummia vaatteita ja suosimaan värejä.

vaaterekki

Kun selvimmät valinnat on tehty, kannattaa pohtia asukokonaisuuksia: jos valitset tietyn hameen, valitse samalla yksi tai kaksi yläosaa, jotka kiistatta sopivat yhteen tuon hameen kanssa. Jos sopivaa yläosaa ei löydy, kannattaa vaate laittaa syrjään (ja ehkä miettiä, millaisella lisällä vaatteelle voisi jatkossa olla käyttöä). Sanomattakin selvää, että mitä useamman vaatteen kanssa tietty vaate sopii yhteen, sitä parempi. Kannattaa myös pohtia läpi yleisimmät tilanteet, joissa tulevien kuukausien aikana tulee viettämään aikaansa: oletko töissä, vapaalla, edustamassa, joka päivä urheilemassa, joka toinen päivä joraamassa, viettämässä ranta-elämää? Joka ikistä tilannetta ei tietenkään voi tietää etukäteen, mutta ennakoida voi paljon.

Varmista myös, että 33 vaatteen joukossa on sopivassa suhteessa sekä ylä- että alaosia. Itse varasin rekkiin useamman mekon lämpimien säiden toivossa, yhden hameen, kahdet farkut, yhdet kangashousut, pari lämmintä paitaa ja ison liudan lyhythihaisia paitoja. Jää nähtäväksi, riittääkö näistä vaatteista puettavaa kaikkiin heinä-elokuun tilanteisiin.

En ole varastoon menneiden vaatteiden kanssa ehdoton: jos olen mielenhäiriössä pakannut jonkin oleellisen osan varastoon, voin vaihtaa sen tulevien kuukausien aikana toiseen. Pääasia, että vaatemäärä pysyy 33:ssa, eikä määrä salakavalasti nouse.

Mitä hyötyä?

No, mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on? Itselläni kyse on kolmen asian saavuttamisesta:

  1. Vähemmän epämääräisiä vaatekasoja selkänojilla
  2. Vähemmän aikaa ”mitä puen tänään päälleni” -pähkäilyihin
  3. Enemmän huomiota siihen, mitä oikeasti haluan tai haluaisin pukea päälleni: Mikä minulle sopii? Missä tunnen oloni paitsi mukavaksi, myös omasta mielestäni viehättäväksi?

Jos jokin arkistakin arkisempi asia minua risoo, niin se, että omat vaatteeni ovat hyvin usein lojumistilassa. Olen huono päivän päätteeksi asettelemaan niitä takaisin kaappiin omille paikoilleen, eikä vaatteille myöskään ole sitä ”vähän likaisten” vaatteiden paikkaa. Koko oma vaatesäilytyssysteemi on ontunut nykyisessä kodissamme, sillä tangot ja vaatekorit ovat vääränmallisia ja epäkäytännöllisiä säilytysominaisuuksiltaan. Nyt kun vaatteita on melko vähän, kaikki 33 vaatetta roikkuu irrallisessa vaaterekissä – ja rekissä on vain 33 henkaria. Mukaan ei voi siis vahingossa eksyä lisää vaatteita!

Alusvaatteet, kotivaatteet ja muut taas ovat omilla paikoillaan vetolaatikoissa tai -koreissa. Kun niitäkään ei ole liikaa, kaaosta ei pääse syntymään. Ainut asia, jonka laitoin liukuovikaapiston taakse tangolle roikkumaan, olivat juhlamekot, joita tarvitsen aniharvoin (reiluuden nimissä en laskenut niitäkään 33 vaatteeseen). Nyt vaatteiden sijoittelu PITÄISI siis olla mahdollisimman yksinkertaista. Joko vaate menee rekkiin tai sitten pyykkikoriin, ei lattialle tai sivupöydälle myttyyn.

Samalla kun kaikki 33 vaatetta roikkuvat rekissä, on vaateyhdistelmän tekeminen aamuisin niin helppoa kuin se voi olla. Eri yhdistelmiä on nopea vertailla, kun vaatteita ei ole siellä, täällä ja tuolla. Vaatteita ei myöskään ole niin ylenmäärin, että erilaisten yhdstelmien sovittelu veisi kohtuuttomasti aikaa. Rekissä ei roiku sesonkiin sopimattomia vaatteita tai muita hutivalintoja.

Kolmantena, ja itselleni ehdottoman tärkeänä motiivina pidän myös sitä, että soisin omistavani vaatekaapin, jossa on hyvännäköisiä vaatteita, jotka sopivat juuri minulle. Se on yllättävän vaikea tehtävä, varsinkin jos ei erityisesti rakasta vaatekaupoissa ja sovituskopeissa hengailuaa.

Samalla kun päätin kokeilla projektia 332, päätin myös pukea päälleni vuorotellen näitä kaikkia 33 vaatetta, jotta tietäisin, ovatko ne säilyttämisen arvoisia (= hyvännäköisiä päälläni). Useinhan vaatetangossa roikkuu kuukaudesta toiseen myös niitä vaatteita, joita ei oikeastaan ikinä pidä. Uskon, että tässä projektissa käyttämättömänä roikkuvat vaatekappaleet ovat hyvin nopeasti tiellä – ja hyvä niin. Jos jokin vaate ei ole syystä tai toisesta sopiva, saa se lähteä, ja tilalle valitaan jotakin muuta. 33 vaatteen valikoima pakottaa myös pohtimaan, onko vaatekaapissa jotain sellaisia todellisia puutteita, joille huomaa olevan jatkuvaa tarvetta. Silloin sellaisen hankkimiselle on paremmat perusteet kuin heräteostoksille.

En siis ole 332 projektini aikana ostolakossa, joskin pyrin pohtimaan ostoksia entistä tarkemmin: yhden uuden vaatekappaleen rekkiin ostaminen tarkoittaa yhden vanhan siirtymistä varastolaatikkoon.

Tiedostan sen, että minusta ei tule ikinä superminimalistista pukeutujaa. Vaikka luottovaatteita voi löytää, on ihminen vaihtelunhaluinen. Siksi tahtotilana onkin löytää vain tiettyjä vaatekappaleita, jotka hyvällä tuurilla ovat vaatekaapissa seuraavat kymmenen vuotta (nahkakengät, trenssi, ryhdikäs paitapusero). Muita vaatteita annan itselleni luvan  ostaa kohtuudella silloin, kun se hyvältä tuntuu. Ja jos määrä pysyy 33:ssa, voi kai jo hyvillä mielin sanoa olevansa vaatteiden kohtuukäyttäjä.

/Riikka

Terveisiä hääkuplasta

Terveisiä hääkuplasta! Meidän häihin on aikaa enää pari viikkoa, joten valmistelutkin alkavat olla loppusuoralla – ainakin toistaiseksi on sellainen olo, että on muistettu kaikki mitä pitääkin. Pää on pilvissä, ja joka päivään mahtuu vähintään ajatuksen tasolla jotakin häihin liittyvää.

Tosiaan, hääkupla – tuntuu, että olen tässä viime kuukausien aikana ajautunut sellaiseen. Tällä hetkellä hyvin moni yksittäinen asia elämässä on pyörinyt tulevien juhlien ympärillä. Ystävät ja työkaverit ovat varmasti jo korviaan myöten täynnä mun hääjuttuja, mutta minkäs teet: kaikki ajatukset vaan pyörii niiden häiden ympärillä.  Se on varmaan ihan luonnollistakin, kun järjestää tähänastisen elämänsä tärkeimpiä ja isoimpia kekkereitä. Toisaalta niitä pieniäkin yksityiskohtia on tullut mietittyä paljon enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Oon luonteeltani aika käytännönläheinen ja jalat maassa -tyyppi, ja kierrän mieluusti hössötyksen kaukaa, mutta omat häät ovat saaneet  jahkailun ja juupaseipäs-pähkäilyt minussakin esiin – ainakin omalla mittapuulla laskettuna.

kukkia07

Mun mielestä tähän viimeiseen kuukauteen ennen häitä on kerääntynyt myös monia sellaisia ihania hetkiä, joissa ne tulevat juhlat ja ylipäätään se, että me todella ollaan menossa naimisiin on noussut tosi vahvasti pintaan. Vielä alkuvuodesta sellaista tunnetta ei ihan niin vahvasti ollut, koska kaikki tuntui vielä kaukaiselta, eikä vielä niin konkreettiselta.

Yksi näistä hetkistä liittyy melko yllättäenkin kirkkoon. Täytyy sanoa, että vaikka olen itse varsinainen tapakristitty, oon ollut  häiden suhteen tosi tyytyväinen kirkon tarjoamiin palveluihin. Toisaalta en ehkä myös odottanut juuri mitään, päinvastoin odotin mahdollisia ongelmia, kun muutamilla kavereilla mm. kirkkomusiikin valinta on aiheuttanut päänvaivaa.  Meillä taas sekä kanttorin että papin tapaamiset ovat olleet molemmat tosi ihania juttuja! Meillä oli pari viikkoa sitten kanttorin kanssa ihan henkilökohtaiset treffit kirkossa, missä hän soitti meille eri vaihtoehtoja vihkimismusiikiksi, ja myös kaikki meidän ehdotukset otettiin lämpimästi vastaan. Vaihtoehtoja oli perinteisistä häämarsseista Star Warsiin ja kaikkea siltä väliltä – meidän kanttorilta myös onnistui tosi lahjakkaasti sekä urkujen että pianon soitto. Saatiinkin lopulta juuri ne musiikit mitä toivottiinkin. <3

kukkia01

Myös papin tapaaminen oli tosi miellyttävä kokemus. Tuossa tapaamisessa käytiin vihkiminen vaihe vaiheelta läpi, ja samalla tutustuimme toisiimme papin kanssa pintapuolisesti, jotta pappi osaa pitää meille hääpäivänä kirkossa puheen. Seuraava kuulostaa ehkä vähän hassulta, sillä me Raulin kanssa tietysti tiedetään mitä toisistamme ajatellaan. Kuitenkin tuossa tilanteessa, kun pappi pyysi kertomaan, mihin on toisessa aikoinaan ihastunut, mitä asioita toisessa arvostaa, miksi halutaan mennä naimisiin ja niin edelleen, oli tosi ihana ja pakahduttava hetki kuulla, kun kerrottiin ne siinä toisillemme. <3 Mulla onkin siis vain hyvää sanottavaa kirkon tarjoamista hääpalveluista, molemmista jäi kiireetön ja lämmin fiilis.

Ihanien hetkien oheen on mahtunut tietysti ahdistusta hääbudjetin paukkumisesta ja vielä kuukausi sitten stressiä siitä, saadaanko kaikki varmasti kuntoon, tuleeko mun puku ajoissa perille (tänään oli sovitus! Tunnelmia mun Insta Storyssa :)) ja muuta vastaavaa, mutta ainakin mulla on nyt sellainen tunne, että kaikki on kuosissa!

hääkenkiä

Kaikenlaisia suunnitelmia olisi kiva ollut kertoa jo tänne bloginkin puolelle, mutta mulle on tullut ihan jäätävä piilottelun tarve kaikissa häitä koskevissa jutuissa, ettei ne vieraat, jotka osallistuu meidän häihin, tiedä kaikkea jo etukäteen. :D Siksi ajattelin tehdä yksityiskohtaisia postauksia hääaiheista vasta häiden jälkeen, kun on ihanaa kuvamateriaaliakin olemassa. Silloin myös takuulla haluan palata ajassa taaksepäin muistelemaan hääpäivää, ja tehdä tänne bloginkin puolelle muistijäljen kaikista ihkuista jutuista. :)

Nyt iltapalapuuhiin ja rauhoittumaan yötä varten. Mun polttarit ei ole vielä olleet (!!), joten jännitän nyt kovasti, tapahtuuko tulevana viikonloppuna kenties jotakin jännittävää…

Kivaa torstai-iltaa ja tulevaa viikonloppua!

/Riikka

kukkia03

Ripsien ja kulmien värjäys – sekä ajatuksia meikkaamisesta

 

Luin pari päivää sitten Sunnuntaimedian mainion postauksen meikkaamisesta. Reetta kirjoitti tekstissä auki monta asiaa, joita olen itsekin usein pyöritellyt päässäni: miksi aina on ”pakko” meikata? Miksi meikkaamatta jättäminen tuntuu erityisen (uhka)rohkealta teolta? Miksi miehet eivät näytä  ilman meikkiä väsyneiltä? Oi miksi, miksi, miksi?

Arkimeikkini ei ole raskas, eikä sen tekemiseen mene aamuisin kymmentä minuuttia kauempaa. Silti se vie aamustani ajallisesti leijonanosan. Usein nukun niin pitkään kuin suinkin mahdollista, ja siitä kärsivät kaikki aamurutiinini. Tuntuu nololta kirjoittaa tämä: priorisoin arkimeikin aamupalan edelle, ja siksi paniikissa kyhätty aamiainen tulee usein syötyä automatkalla tai junassa, jos silloinkaan. Meikki tulee aina tehtyä. Häpeällistä, tiedän.

Joissakin asioissa on menty eteenpäin. Nuorempana meikki oli minulle maski, jotakin minkä taakse kätkeytyä. Olen aina ollut tietyllä tavalla herkkä ihminen, ja siksi jännittävät tai hämmentävät tunnetilat ovat aina näyttäytyneet naamallani kirkkaana punana – tätä peittelin ennen mahdollisimman peittävillä meikkivoiteilla. Sittemmin olen saanut kai enemmän itsevarmuutta, mutta toisaalta myös fiiliksen siitä, että tietyissä asioissa on aivan sama mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Puna poskilla siis näkyköön jos näkyy – joku on joskus sitä paitsi kirjoittanut, että punastuminen on merkki ihmisen aitoudesta ja vilpittömyydestä.

kulmat_ja_ripset04

Nykyään meikki on arjen rutiini, jotakin mitä ilman näytän oudolta, nuhjuiselta, kipeältä (!) tai harmaalta hiireltä. Arkimeikkini koostuu kevyestä CC-voiteesta, kulmakynästä, ripsarista, aurinko- ja poskipunasta sekä huulipunasta, ei siis kovin monesta tuotteesta. Yritän panostaa terveeseen ihoon ja meikin tarkoituksena on nykyään kuulas, raikas lopputulos. Olen myös siinä iässä, että liika meikki vain vanhentaa – yksi syy lisää meikata vähemmän. Yksi osa raikasta ulkonäköä ovat huulipunat, jotka olen löytänyt vasta joitakin vuosia sitten. Ne tuovat ulkonäköön väriä ja särmää, ja niiden käyttö on myös yllättävän helppoa.

Toki meikkaaminen on silloin tällöin myös aidosti hauskaa. Varsinkin kun sen saa tehdä muulloin kuin arkiaamuisin kuudelta. Arkisin on kuitenkin mukava päästä helpommalla. Siksi parin viikon takainen käynti kosmetologilla oli erityisen hyödyllinen.

kulmat_ja_ripset01

Otin nimittäin viime kosmetologikäynnillä kestovärin sekä ripsiin että kulmiin. Olin unohtanut, kuinka paljon se helpottaakaan elämää! Huokeahintainen toimenpide (ainakin ripsipidennyksiin ja microbladingiin verrattuna) on hintansa väärti ja helpottaa todella paljon juuri arkimeikin tekoa. Varsinkin ensimmäisen viikon aikana ripsiväriä tai kulmakynää ei käytännössä tarvitse ollenkaan. Ero varsinkin luomuripsiin on itselläni niin suuri, että omia ripsiä tuli katsottua peilistä monta kertaa ensimmäisen illan aikana: ovatko nämä todella mun omat? Sama juttu kulmien kanssa; en tiennyt omaavani niin tuuheita kulmia, kun ennen suuri osa niistä oli vaaleudessaan ”hukkunut”  ihon väriin.

Nyt jäkikäteen harmittaa, etten ymmärtänyt ottaa itsestäni kuvaa luomuvärisillä ripsilläni ja kulmillani – olisi ollut hauska verrata näitä keskenään. Tässä postauksessa kuitenkin muutama kuva heti värjäyksen jälkeen. Näissä kuvissa minulla ei ole ripsiväriä eikä kulmakynää lainkaan. Arkimeikissä voi siis keskittyä ihonvärin tasoittamiseen ja huulipunaan! Halleluja!

kulmat_ja_ripset

Väri ei tietysti ole kulmissa tai ripsissä ikuinen, sillä väri haalenee sitä mukaa kun kasvoja pesee päivittäin. Sen lisäksi sekä ripset että kulmakarvat kasvavat vähitellen, ja molempia myös irtoaa päivittäin. Yleisesti ohjeistetaan, että värjääminen kannattaa toistaa kuukauden välein, mutta tässä on varmasti yksilöllisiä eroja. Toisilla väriaine jämähtää karvoihin paremmin kuin toisilla. Omasta värjäyksestäni on nyt reilut kaksi viikkoa aikaa: kulmiin en ole käyttänyt värjäyksen jälkeen väriä lainkaan (ainoastaan näppärää kulmageeliä joilla kulmat eivät harota joka suuntaan), ripsiväriäkin paljon vähemmän kuin ennen värjäystä.

Suosittelen tätä toimenpidettä siis lämpimästi niille, jotka toivovat arjen meikkaukseen helpotusta. Kuten sanoin, varsinkin tällaiselle luonnostaan blondille on hämmentävä huomata, miten pitkät omat ripset ovatkaan, että itsellä on alaripsetkin olemassa, ja että kuinka paljon kulmakarvojakin on ihan omasta takaa.

Kulmien ja ripsien kestovärjäyksestä
  • Värjäys ei itsessään ole erityisen epämiellyttävä kokemus, vaikka toimenpiteessä ollaankin silmien kanssa tekemisissä – osalle meistä kaikki silmiin liittyvä sorkkiminen on inhottavaa. Lähes koko värjäyksen ajan saa kuitenkin maata silmät kiinni. Toimenpiteen epämiellyttävin osuus on se, kun väriaine pyyhitään ripsistä. Tässä tilanteessa väriainetta saattaa päästä hieman silmiin, ja tottakai se kirvelee. Hyvä kosmetologi osaa kuitenkin poistaa värin nopeasti ja tehokkaasti, eikä silmien kirvely muutenkaan kestä pitkään.
  • Värjäys on nopeasti ohi. Yleensä kosmetologi varaa tähän aikaa 30 minuuttia. Värjäys maksaa paikasta riippuen n. 20-30 €.
  • Jos haluat, voit toki värjätä vain jommat kummat, ripset tai kulmat.
  • Kosmetologi osaa valita sinulle sopivan kulmien ja ripsien värivahvuuden, sitä ei tarvitse itse osata päättää. Minulla ripsiin on lähes poikkeuksetta laitettu sini-mustaa väriä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lopputuloksena olisi siniset ripset. Tällä väriyhdistelmällä vain tulee intensiivisin lopputulos.
  • Heti värjäyksen jälkeen varsinkin kulmat saattavat näyttää omaan silmään liian voimakkaan sävyisiltä. Ei kannata pelästyä – väri tasoittuu päivän-parin aikana.
  • Kestovärin yhteydessä kosmetologi siistii halutessasi myös kulmat muotoonsa. Kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus, sillä kosmetologi löytää kulmiin usein hyvän, kaarevan muodon. Varsinkin, jos kulmien nyppiminen on päässyt unohtumaan viime kuukausina.

/Riikka

 

Kihara tukka ilman kiharrinta

Kihara tukka ei ole aina kihartimesta kiinni. Helppo ja hellävarainen keino tehdä kiharat tulee tässä: tee illalla kaksi ranskanlettia pään molemmin puolin, ja avaa ne päivän päästä aamulla. Tällä keinolla saat kampauksen kahdeksi päiväksi: ensin tyttömäiset letit, sitten ilmava kiharapilvi.

kiharakampaus03

Käytännön toteutus on hyvin yksinkertainen: tee kosteisiin hiuksiin jakaus keskelle päätä ja sido hiukset kahdelle ponnarille. Tee sitten molemmille puolille päätä ranskanletti (ohjeet esim. tällä videolla).Lettien solmimiseen suosittelen silikonihiuslenkkejä (löytyy esim. Cailapilta), niillä latvat saa paljon sirommin solmittua kuin tavisponnarilla. Olen tehnyt nämä letit viime aikoina usein juuri pestyihin hiuksiin illalla, ja nukkunut sitten letit päässä yön yli. Tiukkaan sidotut letit pysyvät kiinni hyvin, ja viimeksi meninkin lettikampauksen kanssa töihin seuraavana päivänä. Aamulla kiinnitin kampauksen hiuslakan avustuksella, muuten kampaus oli tyyliä ”suoraan sängystä ylös”.

kiharakampaus04

Olen saanut palautetta, että ranskanletti tai mikä tahansa letti on vaikea tehdä omaan päähän – harjoittelua se toki vaatii. Olen tehnyt tuota itselle niin tuttua ”kokopäälettiä” lähes lapsesta saakka, ja siksi se toimiikin niin monen kampaukseni pohjana, se kun on muotoutunut itselle helpoksi. Tähän pulmaan ei siis taida auttaa mikään muu kuin ahkera harjoittelu. Pikkuhiljaa sormet kyllä tottuvat hiuksen letittämiseen. :)

kiharakampaus07

Avatut letit ovat hiuslaadusta riippuen sitä kikkarammat, mitä pienempää lettiä olet jaksanut sitoa. En ole itse käyttänyt pestyihin hiuksiin ennen letitystä mitään hiustuotteita, mutta valmiiden lettien päälle suihkautin aamulla voimakasta hiuskiinnettä. Muotovaahto tai jokin muu rakennetta antava tuote kosteaan tukkaan voi myös auttaa lopputuloksen voimakkuutta hakiessa.

lettikihara07

Letityskiharoista ei saa enkelikiehkuroita, mutta mielestäni kuitenkin aika kivat, melko loivat kiharat, joka piristää ilmetta ilman kovin suuria ponnistuksia. Kannattaa muuten suihkuttaa hiuskiinnettä myös vasta-avattuihin letteihin. Onnistuneen kiharapäivän jälkeen tukka onkin melko loistavaa matskua muhkealle sotkunutturalle.

/Riikka

lettikihara02

lettikihara01

Kuvat: Lotta Kinnunen / Mira Lahtinen

Helmikuu kuvina

 

Helmikuu takana, kevät edessä! Vaikka alkuvuosi itsessään on hujahtanut ohi pikakelauksella, on talvi kokonaisuudessaan tuntunut silti pitkältä. Tervetuloa siis maaliskuu, talviloma, valo, aurinko ja kevätkelit!

Helmikuuhun sisältyi ystävien tapaamista, häiden suunnittelua ja paljon ihan tavallista arkea. Kävin juuri läpi helmikuussa puhelimeen ottamani kuvat, ja jouduin toteamaan saman, minkä olen todennut jo niin pitkään. Miksen otan nykyään niin vähän kuvia ihmisistä? Maisemista ja ruoasta kuvia on vaikka miten, mutta ystävien kanssa tapaamisista, illanvietoista ja yökyläilyistä ei juurikaan. Ne ovat kuitenkin niitä hetkiä, jotka herättävät jälkikäteen eniten tunteita ja muistoja. Tässä siis missio kevättä varten: ota enemmän kuvia tärkeistä hetkistä ja ihmisistä (ei somea, vaan itseä varten).

hääkutsut

Helmikuussa usea häihin liittyvä asia saatiin pois to do -listalta. Kutsut lähtivät matkaan (tästä tulossa blogiin lisää maaliskuussa), varasin ajan tapaamiseen kanttorin kanssa kirkkomusiikin valintaa ajatellen, ja myös potentiaalisia hääviinejä ja -kuohuvia maisteltiin parissakin eri yhteydessä. Helmikuussa tapasimme myös cateringin kanssa, joten ruoan suhteen melkein kaikki onkin jo selvää. Helmikuussa postilaatikkoon tipahti myös monia kiinakrääsä-nyssyköitä, joita olin tammikuun aikana tilannut. :D Tarkoituksena oli – ja on edelleen – pitää koristelut yksinkertaisina, mutta muutamia juttuja tuli tilattua siitä huolimatta. Niistäkin juttua myöhemmin…

juhlaa

Häihin liittyen järjestimme illanistujaiset kaasojen ja bestmanien kesken täällä meillä, mutta tuostakaan illasta ei sitten tullut otettua yhtäkään kuvaa… paitsi tämä kuva juuri pestyistä viinilaseista sekä leipomastani tiikerikakusta. <:)

tiikerikakku

Helmikuu on ollut luminen, helmikuun loppu erityisen kylmä. Lunta on ollut sekä Salossa että Turussa mukavasti koko kuun ajan, joka on tietysti valostuttanut ja helpottanut talvifiilistä. Helmikuun aikana päivä on myös pidentynyt ihan hurjasti! Kuun alussa oli vielä aikaisin aamulla pilkkopimeää, samoin kotiin saapuessa, nyt kuun lopussa molemmissa päissä on valoisampaa. Aurinkokin on paistanut varsinkin loppukuun puolella monena päivänä. 😎

helmikuu_sää_2018

helmikuu_maisema

Myös heti joulun jälkeen iskenyt palapelikuume sai jatkoa helmikuussa, kun teimme toisen 2 000 palan palapelin valmiiksi juuri pari päivää sitten. Palapelien terapeuttisuudesta kirjoitin täällä.

20180203_124959_HDR

Yhden viikonlopun vietimme Nurmijärvellä kavereiden luona (mistä ei tietenkään ole kuvia), ja sitä ennen kävimme pitkästä aikaa Halikon Design Hillissä kahvilla. Vähän kalliimpi kahvilakäynti, mutta tosi hyvät kakut, annokset itsessään ovat kuin taideteoksia, ja vierailun ohessa tulee suuri houkutus jäädä myös ostoksille.

Design-Hill

Pienen pienin askelin mennään eteenpäin myös kodin sisustuksessa, kun sain vihdoin kyltit ja pyyhemerkit kotona paikoilleen. Sisustukseen ja myös kodin pintaremontteihin olisi paljonkin ideoita, mutta toistaiseksi kaikki suunnitelmat on ollut pakko laittaa jäihin, sen verran ison loven häät tekevät budjettiin. Katsotaan sitten loppuvuodesta sisustusjuttuja uudelleen. 😌

kädet-pyyhemerkki

Yksi iso juttu helmikuussa oli vihkisormusten valinta ja tilaaminen, mistä kirjoitinkin vähän aikaa sitten juttua tänne blogiin. Aika monet häihin liittyvät asiat alkavat olla joko tilattuna tai muuten kunnossa, seuraavaksi pitää pohtia sitten itse hääpäivän ohjelmaa tarkemmin. Enää alle 80 päivää häihin, jaiks..!

Vihkisormus_valinta03

Tähän kuuhun mahtui myös Firstbeat-hyvinvointianalyysi, josta juuri pari päivää sitten kerroin. Sen enempää asiaa tässä enää avaamatta analyysistä ja tuloksista voi käydä lukemassa täällä.

First_beat

Valmistelut maaliskuun tulevaa lomaa varten on myös aloitettu. Lomafiilikseen pääsee hyvin, kun käy ostamassa uuden pirtsakan värisen kerraston, joka on ihanan lämmin. Samoin muuten Happy Socksin lehmäsukat.

Me ollaan siis lähdössä reilun kahden viikon päästä Rukalle reissuun. Laskemaan, suksimaan, ulkoilemaan, rentoutumaan. Itse ajattelin panostaa erityisesti viimeksi mainittuihin.

kerrasto2018

Vilpas_bcNokia

Olen jo lähes aktiivinen paikallisurheilun kannattaja, kun olen käynyt toisen R:n kanssa katsomassa jo kaksi Vilppaan korispeliä Salo-hallissa. Pääasiassa en ymmärrä, mistä syystä pilliin kulloinkin vihelletään, mutta ei se haittaa. Ihan mukavaa vaihtelua mun arkeen!

roots_lounas

Viime viikkoina työpäivän lounas on ollut usein yhtä kuin noutolounas Wikken Herkusta, mutta muutamia ravintolalounaitakin joukkoon mahtuu. Se kyllä piristää kummasti työpäivän keskellä! Helmikuussa kävimme jopa pariin otteeseen työkavereiden kanssa Kauppahallin Rootsissa perjantaiburgereilla. Tätä voi kyllä lämpimästi suositella, ihanaa kasvisruokaa. Muita helmikuun lounaspaikkoja: Tres, Taco Nito, Panini, Mami, Fontana, Tiirikkala.

laskiaispulla

Helmikuussa(kaan) en unohtanut herkuttelua! Yksi helmikuun parhaista asioista on tietysti laskiainen, ja laskiaispullia tulikin syötyä aika monta. Ylitse muiden ei noussut tänä vuonna yksikään paikka, monesta kahvilasta löytyi silti erinomainen kermapulla. Aloitin tämän viikon etäpäivällä Kuiron kahvilassa, ja toki kokonaiseen päivään piti yksi kakkupalakin sisällyttää (ja aika monta teekupposta).

Sellainen helmikuu siis se! Luminen ja kylmä, täynnä kivaa arkista puuhastelua juhlien suunnittelun ohessa. Jännät ajat edessä! Nyt toivotan teille kivaa viikon jatkoa sekä aurinkoa ja lauhempaa säätä. Kuullaan! <3

/Riikka

kuiron_kakku