Aihearkisto: Elämä

Miksi uuden oppiminen on tärkeää – aikuisenakin

Muistatko, milloin olisit viimeksi oppinut  jotakin uutta? Jotakin, joka ei liity uuden ohjelmiston haltuunottoon työpaikalla tai verotuspäätöksen korjaamiseen? Jotakin, mitä olet oma-aloitteisesti innostunut kokeilemaan?

Olen miettinyt viime aikoina paljon oppimista. Uuden oppiminen ei enää aikuisena ole itsestään selvää, sillä iso osa arjestamme koostuu suorittamisesta tai rutiineista. Ei uusien tai houkuttelevien, vaan välttämättömien ja tavanomaisten asioiden tekemisestä.

kukkia05

Miksi oppiminen kannattaisi kuitenkin pitää mukana elämässä aikuisenakin? Koska uuden oppiminen synnyttää iloa ja onnistumisen tunnetta. Usein se vaatii myös sisua ja rohkeutta epäonnistua, mutta lopulta oppiminen tuntuu hyvältä.

Oppimisen ilon näkee helposti, kun seuraa hetken sivusta pientä lasta. Mitä nuorempi, sitä enemmän intoa. Pelkkä omasta suusta muodostuva ääni tai omien käsien heiluttaminen herättää iloista kikatusta. Mietipä aikuista, joka pyörän päälle noustessaan hihkuisi innoissaan, että jes, taas osasin nousta pyörän päälle ja polkaista.

Noh, pyörää eikä pyöräilemistäkään kannata uudestaan keksiä, mutta omaehtoinen oppimisen ilo sävähdyttää takuulla meistä ketä tahansa. Se vain helposti mielletään seikaksi, joka liittyy vahvasti lapsuuteen ja nuoruuteen: pieni lapsi oppii joka päivä, koululainen koko oppivelvollisuuden ajan, monet meistä vielä vuosia sen jälkeen opintojen parissa. Entä sen jälkeen? Aikuisuuden ja vastuunoton rajamailla uuden oppiminen saattaa yksinkertaisesti unohtua. Ja toisaalta: mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä enemmän tietää (tai on tietävinään) asioista, ja monella meistä saattaa olla se fiilis, että mikään ei tunnu enää miltään. Kaikki on jo nähty. Harvemmin asian laita kuitenkaan on niin. Ehkä osittain juuri tuon harhakuvan vuoksi, että kuvittelen tietäväni yhtä jos toista, huomaan suhtautuvani elämään usein yhä kyynisemmin, ja se jos mikä on pelottavaa.

Voisivatko nämä tunteet johtua osittain siitä, että tyydymme suorittamaan arkea ilman uuden oppimista ja sen mukanaan tuomia ärsykkeitä?

kirjastossa01

Elämä ei meistä useimmilla ole parin viikon surffauskursseja tai maailman ympäri kiertämistä oppiaksemme lisää taitoja ja enemmän elämästä. Meillä on velvollisuudet, laskut ja tiskit, lapset pitää hakea joka päivä hoidosta ja töissä olla kahdeksasta neljään, jotta normaali elämä pysyy hanskassa. Uuden oppimista pohtiessa ei siksi kannatakaan olla välttämättä liian kunnianhimoinen, siten ne uudenvuoden lupauksetkin kosahtavat alta aikayksikön. Varaa mielessäsi pieniä hetkiä sieltä täältä: tunti viikossa uuden harrastuksen parissa, puoli tuntia päivässä kirjan lukemista. Tai jos teet joka päivä arkiruokaa ja nautit ruoanlaitosta, kokeile kerran viikossa jotain aivan uutta reseptiä.

Uuden oppimista ei tarvitse ajatella edessä olevana jyrkkänä ylämäkenä, vaan pieninä juttuina joita voi ripotella keskelle arkea. Ja unohtaa se suorittaminen, tehdä niitä juttuja jotka tuottavat itselle iloa.

kukkia03

Itse tykkään oppia lukemalla. Kirjoitin viime vuonna siitä, etten erityisemmin nauti matkustamisesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä, mutta silti olen utelias maailmaa ja erilaisia ihmisiä kohtaan. Tässä kohtaa kuvioon tulevat kirjat, sillä niistä voi oppia maailmasta ja ihmisistä aivan rajattomasti. Lukemistakaan ei kuitenkaan kannata ottaa isona haasteena, johon ryhtyy ”sitten ensi kuussa kun on enemmän aikaa” ja lupaamalla  että lukee ainakin viisi kirjaa kuukaudessa. Se voi hyvin olla esimerkiksi korkeintaan puolen tunnin lukuhetki päivässä.

kirjastossa03

Jos mietin pari minuuttia sitä, mitä itse haluaisin vielä oppia, on listalla ainakin kitaransoittoa ja cha chan tai jonkin toisen tanssin oppiminen. Kitara nojaa, ja on nojannut jo tovin huoneen seinää vasten ja tanssikursseja löytyisi varmasti googlaamalla pitkin vuotta. Silti ainakin nämä kaksi ovat syystä tai toisesta jääneet toistaiseksi ajatuksen tasolle. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, mitkä ovat oikeasti niitä itseä kiinnostavia ja helposti toteutettavia uusia juttuja ja lähteä pyrkimään kohti niitä.

Mitä sinä haluaisit vielä oppia?

/Riikka

Lomalla

Kolmen viikon kesälomani on nyt edessä. Tänään oli ensimmäinen lomapäiväni. Söin aamupalan kahdessa osassa. Piirsin aarrekarttaa tulevan 7-vuotiaan synttäreitä varten. Kiersin pitkin pihaa ja kummastelin miten talon ja pihan piirtäminen yhdelle A4:lle voi olla niin hiton vaikeaa. Kävin pitkästä aikaa kaupungilla vaateostoksilla. Ostin shortsit, joissa on ananaksen kuvia.

ananas

Lomalle siirtymiseen liittyy usein paniikkia ja hermostunutta kynsien pureskelua. Työt pitää delegoida eteenpäin, varmistella, perehdyttää, katsoa että kaikki on varmasti kunnossa. Tehdä luvatut rästityöt valmiiksi. Siivota työpöytä. Usein vielä viimeisenäkin päivänä on yksi ja tuhat asiaa, jotka pitäisi saada katsottua kuntoon.

Minilomailin jo juhannuksen jälkeisen viikon, ja täytyy sanoa, että jos kokopitkä lomani olisi alkanut jo tuolloin, olisi paniikki ollut melkoinen. Juhannusta edeltävänä torstaina sammuttelin (pääni sisäisiä) tulipaloja, olin nukkunut jo päiväkausia huonosti, normaalipituinen työpäivä oli kaukainen muisto vain, ja ylityöliukumien määrä oli lähtenyt käsistä. Stressin myötä kroppa oli oireillut jo pitkään, kuten aina stressin hetkellä. Selittämättömät vatsakivut toistuivat päivittäin. Söin kyllä, mutta kurkusta alaspäin kaikki toiminta tuntuikin tehneen lakon. Fyysinen olotilani oli yksiselitteisesti kehno.

Selvähän se on, ettei tuollaisen jälkeen lomalle siirrytä sormia napsauttamalla. Kroppa ja mieli vaatii oman aikansa. Hermo oli herkässä. Viikko lomalla sujahti ohitse ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan ja jälleen koitti sunnuntai. Oli aika palata töihin.

Oma alani on siitä armollinen, että heinäkuussa kaikki hiljenee kuin salamaniskusta. Viimeiset kaksi viikkoa olenkin saanut hoitaa rästihommia ja ennakkoon suunniteltuja juttuja kaikessa rauhassa, ilman aikataulumuutoksia tai viime hetken kesäkampanjointeja. Olin helpottunut. Kaikki olikin kunnossa. Taivaalliset työkaverini olivat jopa suunnitelleet ensimmäiseen työhönpaluuni aamuun yhteisen aamiaisen. Kenellä muulla on näin hienoja työkavereita?

aamiainen

Eilen torstaina sain iltapäivällä siivottua työpöytäni kaikessa rauhassa. Kävin läpi liput, laput, vihot ja muistiinpanot, joista suurin osa meni roskiin. Siivosin työkoneenkin: kuinka paljon muistiinpanoihin, koneen eri kansioihin ja selaimen kirjanmerkkeihin kertyykään turhaa? Lopulta siivosin myös puhelimeni kuvakansion, sillä jo pitkään luuri on uusia sovelluksia ladatessa herjannut tilan puutetta. Eipä herjaa enää, kun poistin vaatimattomat  14 gigatavua turhia kuvia. Lopulta suljin työpaikan oven takanani levollisin mielin.

varpaat

Ei ole turhaa haihattelua sanoa, että lomalle siirtymiseen pitäisi varata muutama rauhallinen päivä, samoin kuin lomalta paluun jälkeiseen viikkoon. Muuten aivot surraavat työasioiden parissa loman ensimmäisen viikon ajan, ja viimeinen lomaviikko menee työhönpaluuta murehtiessa (näin toki tapahtuu joka tapauksessa). Tai sitten ensimmäinen työviikko vie heti kaikki mehut, ja lomalla ladatut akut ovat tipotiessään ennen kuin huomaatkaan.

Nyt olen lomalla, enkä murehdi että jotakin jäi tekemättä. Toki tänään, ensimmäisenä lomapäivänä, ravasin aamulla taloa päästä päähän ja mietin että mitäs nyt. Työasiat tipahtelivat toinen toisensa jälkeen päästä ja tilalle mahtui virkistäviä ajatuksia. Esimerkiksi nyt illalla, ryystin ravintolassa pillillä cokista ja mietin ääneen, että kukahan tällaisen pillinkin on joskus keksinyt. Ja että mitä iloa siitä oikeastaan on kenellekään. Ja että miksi pilli laitetaan aina naisten ja lasten juomiin, muttei ikinä miesten. Ironista kyllä, Google kertoi että pilliä on  käytetty alun alkaen oluen juomiseen.

/Riikka

mansikat_salo

Kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat

Bongasin hauskan Vanhat profiilikuvat -postausidean Mamma rimpuilee -blogista ja tänään myös Einon blogista, ja näiden inspiroivien postausten pohjalta päätin avata myös omaa Facebookki-historiaa. Onhan tänään sopivasti myös syntymäpäiväni!

Totuuden nimissä pitää sanoa, että profiilikuvakansio on kyllä jossain kohtaa joutunut itsesensuurin uhriksi, koska näköjään esimerkiksi vuosilta 2009 ja 2010 ei löydy profiilikuvaa ollenkaan. Harmi sinänsä, olisi voinut olla hauskaa katseltavaa. Sen sijaan vuonna 2013 olen vaihtanut profiilikuvaa yhtä usein kuin sukkia. Nyt pitää muistaa säästellä delete-nappia: kuinka hauskaa tämä onkaan 20 vuoden päästä? Mutta nyt, aloitetaan!

2008

2008. En kyllä millään usko, että tämä olisi ensimmäinen profiilikuvani ikinä. Harmi että sensuuri on osunut juuri niihin ekoihin kuviin, Facebookiin kun liityin muistaakseni jo 2007. Niin tai näin, tässä brunette-Riikka! Silloin joskus nuorena. Tähän kuvaan ei liity mitään erityisiä muistoja, mutta väittäisin, että jonnekin kekkereihin olen matkalla kun olen noin laittautuneena.

7:11

2011. Tjoo… Kuten sanottu, nyt hypätään pari vuotta eteenpäin ja meidän kaveriporukan kesäretkiin, kun kierrettiin Turun eri pubeja, ihan harrastusmielessä. Mitä tähän nyt voi sanoa? Puffet maistuu hyvältä ja sillee. En menisi väittämään, että tässä ollaan ihan selvinpäin. Nätti juurikasvu, btw.

316230_10150287316571915_4717891_n

Rapujen kanssa hassuttelua syksyllä 2011. Hauska ilta!

531641_10150948802736915_352124268_n

2012 ja Turun terassilla, jäde maistuu tässäkin. Oonpas mä tumma!

11:12

Vuonna 2012 heittäydyin myös taiteelliseksi.

36524_10151219264811915_1041988915_n

2013 ja kaunis filtterikuva. Selfietä on otettu sarjatulena.

165217_10151419891856915_1123539438_n

Vappujuhlintaa 2013. Half-me. Pientä taiteilijavibaa tässäkin.

1238164_10151639569871915_1492751629_n

2013, muistoja kokkailuilloista, joita järjestettiin kaveriporukalla joskus hyvinkin ahkerasti. Good times.

12:13

Joulu 2013. Näköjään siirtymässä blondiksi.

1009912_10151914379916915_1558661951_n

2014. Filtterit on vahvasti käytössä edelleen. Onneksi olen sittemmin ymmärtänyt vähentää kontrastin käyttöä…

981295_10152080771256915_1353472555697301962_o

2014 Roomassa. Miten mä onnistun aina syömään jäätelöä profiilikuvissa?! Kertooko tämä minusta jotakin syvempää? Näistä ”kupeista” jaksettiin repiä huumoria. :D

10846108_10152565245646915_1748620064237958288_n

2014 loppuvuodesta pätkäisin tukkani lyhyemmäksi. Ja ostin uudet silmälasit! Näillä mennään edelleen, olleet hintansa arvoiset.

11391515_10152984886131915_1420922530083949911_n

2015 ja kylmä Suomen kesä. Kiertelemässä Suomea, tässä muistaakseni Pulkkilanharjulla.

12019809_10153196384206915_2458753558707790566_n

2015 ja mun virallinen vaalimainoskuva. Näin jälkikäteen sanottuna, aivan järkyttävä otos.

2015

2015 syksy. Kuvan otti Mari Tervahovinkadulla. Yksi niistä kuvista, joista itsekin oikeasti pidän!

14292527_10153938914871915_1150253288140051509_n

Syyskuu 2016. Varsin uutta tuotantoa siis. Mutta miksi mun silmät harittaa eri suuntiin?

17435876_10154478394946915_7778424293088375176_o

2017 ja nykyinen profiilikuva. Näillä mennään, hienoo hei olla 34-vuotias! Kuullaan!

/Riikka

Päivä kuvina 270117

Mitä teidän perjantaihin kuuluu? Tässä minun tammikuinen perjantaini vuonna 2017.

Päivä alkoi tänään yhtä varhain kuin muinakin aamuina tällä viikolla, kuudelta. Olen ollut koko viikon vähän puolikuntoinen, ja alkuviikosta pelkäsin jopa influenssan iskeneen.

Yhden (melkein) kunnollisen lepopäivän jälkeen olo kuitenkin koheni semiterveeksi: kolottaa ja viluttaa, mutta sitten on kuitenkin ihan toimintakuntoinen. Tässä olotilassa kuuden aamut eivät ole olleet sen suurempaa herkkua kuin muulloinkaan. Näkeehän sen naamastakin.

Aamupaloissani on tällä hetkellä petrattavaa: milloin nakerran ruisleipää autossa matkalla juna-asemalle, milloin en syö aamupalaa lainkaan ja sitten joskus hyvinä aamuina ehdin syömään aamupalan normaalisti. Tämä siis kaikkia periaatteitani vastaan! Aamupala pitäisi syödä AINA kotona RAUHASSA, ei siinä sivussa hotkaisten. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että herätyskellon pitäisi soida joka aamu puolituntia aikaisemmin. Ehkä sitten kun kevät ja valo ovat täällä?

Päivän_meikit

Tässä arkimeikin maalit, joilla teen itsestäni ihmisen näköisen joka aamu kymmenessä minuutissa. Samalla ehtii juoda edes sen lasillisen tuoremehua, tai huonossa tapauksessa puolet siitä. Näistä arkimeikeistä suurin osa on myös suosikkimeikkejäni: helppoja, vaivattomia ja luonnollisia iholla. Lopputuloksena on yleensä jotakin vastaavaa kuin alla.

valmis

Minusta on tullut äärimmäisen laiska pukeutuja. Usein päälle päätyy se mukava ja mistään kiristämätön college ja muut vaatteet roikkuvat tyytymättöminä henkareissaan. Aivokapasiteetti ei riitä aamulla pohtimaan asuvalintoja, eli jos haluan laittaa päälleni jotain muuta kuin collegen, se on suunniteltava edellisenä iltana. Usein varsinkin maanantai- ja perjantaiaamut ovat sellaisia, että turvallinen college on paras kaveri.

aamutee

Tänään oli siitä erilainen työpäivä, että tein etätöitä Salon keskustassa ja vieläpä vajaan päivän erinäisten työn ulkopuolisten menojen vuoksi. Aloitin työpäivän Kuirossa, josta on muodostunut ilman muuta lempparikahvilani Salossa. Etätöitäkin pystyy tekemään muitta mutkitta, jos pieni taustahälinä ei haittaa. Kuiro tekee nimittäin sen, mistä moni isomman kaupungin kahvila voi vain haaveilla: se tuntuu olevan täynnä aamusta iltaan.

Salo_Moisio

Lähdin käymään keskellä aamupäivää hammaslääkärissä, ja varsinkin takaisinpäin kävellessä huomasin, miten hieno päivästä oli tulossa. Ilma kirkastui kirkastumistaan.

Kuiro

Kävelin takaisin Kuiroon, sillä sieltä saa myös salaattilounasta.

Kuiron_salaatti

Söin lounasta Kuirossa itse asiassa ensimmäistä kertaa. Tarjolla oli kahta erilaista salaattia ja niistä sai tehdä halutessaan myös yhdistelmän. Raikkaat raaka-aineet ja kohtuullinen 7 euron hinta, jopa yllättävän täyttävä.

Kuiro_laskiaispulla

Sain Kuirosta iltapäivällä myös kauan himoitsemani Kuiron laskiaispullan. Viime viikolla Kuirossa käydessämme jäin pullatta (kello toki oli jo 17), ja tänäänkin hillopullat olivat aluksi loppu. Ja mantelista nyt en viitsi edes keskustella. Onneksi varasto täydentyi myöhemmin iltapäivällä hillopullilla, sillä tämä pulla oli todellakin hintansa (2 €) arvoinen! Ihanan tuore pulla ja aitoa kermavaahtoa, ei lainkaan sellaista tönkköpullaa valmiskervavaahdon kanssa, jollaisia valitettavan useasta paikasta saa.

Salo_maisema

Iltapäivällä siirryin vieläkin hienommassa säässä vapaalle ja jalkahoitoon Salon Spa Dreamsiin, jonne sain R:ltä joululahjan  jalkahoitoon. Viikon vinkki: jos haluat ostaa onnea, varaa aika jalkahoitoon. Se on vaan yksinkertaisesti ihanaa. Omat jalat ovat taipuvaiset kuivumaan ja kovettumaan (kai, kun ei ikinä rasvaa), joten ennen-jälkeen ero on aina todella huomattava. Jalkahoidon jälkeen askel on kirjaimellisesti kevyempi.

Muutenkin se vaan on niin PARASTA, kun joku rapsuttaa kynsinauhoja,varpaidenvälejä ja jalkapohjia, hieromisesta nyt puhumattakaan. Jalkahoito saa muuten myös myös vajoamaan unen rajamaille. Tiedättekö sen tunteen, kun on vaipumassa uneen ja sitten lihakset sätkii? Tämän ansioista taisin melkein potkaista kosmetologi-poloista tänään hoitotuolissa. Noloa, ehkä, mutta kaiken rahan arvoista.

minä270117

ostokset

Sen verran jalkahoito sai pääni sekaisin, että löysin Plazassa Finlaysonin pop up-liikkeestä parin ison kassillisen verran tarpeellista ostettavaa. Olihan siellä toki kaikki -60 %, ja siksi kaikki vaikutti vain aivan ihanan edulliselta. No, ainahan niitä pyyhkeitä ja lakanoita tarvitaan? Tuo kyseinen Pop up on muuten huomenna lauantaina viimeistä päivää auki, joten nyt on viime hetket käsillä. Ainakin tänään valikoimissa oli vielä vaikka miten paljon erilaisia pussilakanasettejä, pyyhkeitä, koristetyynyjä ja paljon muuta.

takkatuli

Ostosten jälkeen kotiin, takka tulille ja kissa pihalle.

ruoka

Tähän on hyvä päättää perjantain kuvakavalkadi:Perjantain gourmet, Hese-illallinen.  Joskus on vaan pakko.

Kiitän, kuittaan ja laitan huomenna herätyskellon soimaan paljon varhaisemmin kuin arkisin, 4.45. Tallinna kutsuu!

Hauskaa viikonloppua teille,

/Riikka

Hassuja Google-hakuja ja pieniä ajatuksia

Useimmat meistä oman blogin kirjoittajista kurkkaamme silloin tällöin sivun tilastoihin ja Googlen hakusanoihin, jonka kautta ihmiset ovat päätyneet oman blogimme sivuille.

Listaa kannattaisi lukea erityisesti niinä päivinä, kun mikään muu ei piristä, sillä yleensä näiden tilastojen katsominen saa hymyn huulille. Ei liene yllätys, että oma blogini löydetään usein googlaamalla turkulaisia kahviloita tai ravintoloita, mutta mukaan mahtuu paljon muutakin.

Viimeaikaisia suosikkejani:

  • kantapäät kuin korput
  • höpönlöpö turku
  • ihokarvat ja pitkät juoksulenkit (?!)
  • lounas hinta vuonna 1998
  • pyysin riikkaa kahville
  • sarjamurhaaja
  • sukkahousujutut
  • en rakasta mitään
  • en halua matkustella/ miksi matkustaa

Ajatukseni matkustamisesta päätyivät siis ainakin muutamien samoja aiheita pohtivien nähtäväksi, ja järjestelyyn tai konmarittamiseen liittyvät haut eksyivät lukemaan pohdintaani korujen ja meikkien järjestelystä tai järjestelijän paljastuksiani, joita tein jopa triplasti, osat yksi, kaksi ja kolme. Hullun järjestelijänaisen tarinat ilmeisesti kiehtoivat nekin.

Varsinkin tuo ihokarvat ja pitkät juoksulenkit naurattaa, itse kun en juokse pitkää juoksulenkkiä kuin kerran kymmeneen vuoteen, enkä karvoitukseenkaan ole muistaakseni blogin puolella perehtynyt ;D Lienee myös todellinen pettymys päätyä sarjamurhaaja-haulla roosasävyisen blogin etusivulle…

Olen tämän blogin suhteen nyt jonkinlaisessa risteysvaiheessa: kahviloiden ja useiden muidenkin kulttuuriaiheiden tilalle on tullut paljon kotijuttuja, toisinaan myös hyvinvointijuttuja tai muuta täysin sekalaista tarinaa. Linja ei ole kovin selkeä, mutta toisaalta kaikki se mistä haluan kirjoittaa, vaihtelee aivan laidasta laitaan. Näiden Googlen tarjoamien taustatietojen tutkiminen on kuitenkin erityisen kiinnostavaa, sillä toki haluan kirjoittaa myös asioista, joista ihmiset ovat kiinnostuneita lukemaan.

Jos mielessä on kuitenkin jotakin, josta erityisesti haluaisit kuulla, niin kommentoi ihmeessä joko tätä julkaisua tai heitä kommenttia vaikka Facebook-sivulla, Instagramissa tai Twitterissä. :)

/Riikka