Aihearkisto: Elämä

Kohti vuotta 2019

 

”Kaiken kantanut kausi kumartaa,
hiljaa kääntyvä aika katsoo myötä.

Taivaalla taittuvat tiehyet,
muinaisten tinojen toteutuneet taiat.
Uudemman ajan tiiviimmät terälehdet.

Kolmesta täysikuusta kasvaa kaivattu kevät,
auringon laiduntama rypsipelto ja
toiveikas titaanien tuuli.

Sinne mennäksesi kulje yksin valoa kohti.

Ollen ajan oma, ja silti.
Sinun todellinen hetkesi on tässä.”

-Piia Pälä (Suomi 100 runoa)

Etsin runoa, joka kuvaisi jotenkin ajatuksiani ajan kulumisesta ja siitä, mitä vuoden vaihtuminen seuraavaan yhä uudelleen ja uudelleen saa meissä aikaan. Toivoa tulevasta ja kiitosta menneestä, tai sitten helpotusta siitä, että jokin aika on lopulta ohi.

Vuoden aloitus on perinteisesti aika, jolloin voi kääntää uuden lehden elämässään, irrottautua edellisestä, unohtaa, tai sitten fiilistellä lämmöllä kaikkea vuoteen mahtunutta. Joskus se on jotakin siltä väliltä tai joskus vuodet puuroutuvat toisiinsa. Itse sekoitan omissa muistikuvissani esimerkiksi vuodet 2010, 2011 ja 2012. Silloin tapahtui varmasti paljon, mutta niistä monet tapahtumat vain muistuttivat vain liiaksi toisiaan.

Itse tulen takuulla muistamaan vuoden 2018 yhtenä parhaista. Se toi mukanaan paljon iloa ja onnen hetkiä. Näistä suurimpana tietysti naimisiinmeno, ikimuistoiset häät ja marraskuussa vietetty häämatka Mauritiukselle, mutta myös kaikki ne pienemmät asiat, jotka tekivät tästä vuodesta hyvän. Isojen asioiden vuosi, joka tapauksessa. Kesä oli lämpimin vuosiin ja kaiken kukkuraksi vuosi päättyi uskomattoman kauniiseen joulun aikaan.  Huomiseksi aatoksi tosin on kuulemma luvassa jotain muuta…

En ole perinteisesti tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska, no – liitän ne niin helposti mahtipontisiin ajatuksiin isoista elämänmuutoksista, jotka sittemmin helposti kariutuvat tai vain unohtuvat. Pieniä tavoitteita, isoja toiveita ja suunnitelmia minulla toki on mielessä: mitäpä elämä olisi ilman niitä.

Kirjoitin juuri päivityksen siitä, miten pienenpienet saavutukseni  juoksemisessa tänä vuonna tekivät minut siinä määrin isoiseksi, että tein itselleni tavoitteen ensi vuoden juoksuharrastukseen liittyen. 2019 ja 200 juostua kilometriä, tänä vuonna niitä kun kertyi reilut 70. Yleisesti toivon, että saan vedettyä itseni raittiiseen ulkoilmaan joka ikinen päivä, sillä niin sadat kerrat olen saanut huomata, kuinka suuri merkitys ulkoilulla on hyvinvointiin.

Yksi pieni iso tavoite ensi vuodelle on yhä enemmän olla yhteydessä ystäviin, sillä tämä on asia, joka niin helposti unohtuu arjessa. Tajusin tämän kristallinkirkkaasti joulukortteja kirjoittaessani, kun kävin läpi yhteystietojani, ja pohdin keille kaikille haluan kortin kirjoittaa. Kirjoitin kortteja lopulta liki 30, mutta monen kohdalla tapaamisia oli kokonaiseen vuoteen mahtunut vain yksi tai kaksi. Tulevaa ajateleen, yksi ajatukseni on kirjoittaa kalenteriin sopivin väliajoin eri läheisten nimiä muistuttamaan, keneen juuri sinä päivänä voisi olla yhteydessä. Ei se tarvitse olla mitään erikoista – puhelu, kahvit, iltakävely.

Suunnitelmissa on myös toteuttaa vuoden 2019 aikana pientä pintaremonttia meidän kodissa! Vuosi 2018 oli paitsi ihana, myös todella kallis häineen ja häämatkoineen – tulevana vuonna olisi ihana panostaa kotiin ja sisustukseen. Ja ehkä myös uusiin vaatekappaleisiin…

Mitä taas tulee muihin harrastuksiin, kuten tähän blogiin – I go with the flow. Yhtä aktiivista kuukautta seurasi kaksi hiljaista, ja se saattaa hyvin olla todellisuus myös jatkossa. Olen kuitenkin päättänyt, että kirjoittaminen ei tule pakottamalla, vaan luonnostaan, jos on tullakseen. Instassa kuulumisiani pääsee kuitenkin seuraamaan huomattavasti reaaliaikaisemmin. 😙

Toivon, että tuleva vuosi kohtelee hyvin ja pitää sekä itseni että läheiseni terveenä ja turvassa – sitä toivon myös teistä jokaiselle. ❤️

/Riikka

Uudenlainen tilikirja: Kakeibo

 

Olen heikko ihan kaikenlaisten aikuisten ”tehtäväkirjojen” edessä. Tykkään täyttää elämäntaitokirjoja, vieraskirjoja, bullet journalia ja monenlaisia muita tehtäväkirjoja – siksi ei olekaan ihme, että viimeisimmältä kirjakauppakäynniltä tarttui mukaan tilikirja Kakeibo – kirja säästämisen taidosta.

Japanilainen ilmiö Kakeibo on kotitalouden tilikirja, jonka avulla säästämisen ja älykkään kuluttamisen pitäisi olla helppoa jokaiselle. Idea on yksinkertainen: jokaisen kuukauden alussa päätät summan, jonka haluat säästää, ja samalla mietit, millaisia toimenpiteitä joudut tekemään tavoitteeseen päästäksesi. Kakeibon avulla voi käydä omaa kulutusta helposti läpi ja kuun päätteeksi pohtia onnistumisiaan ja sitä, missä voisi vielä parantaa.

Suhtautuminen säästämiseen

Rahankäyttö ja säästäminen ovat nousseet minulla entistä tärkeämmiksi asioiksi viime aikoina. Vielä jokin aika sitten suhtauduin rahaan paljon huolettomammin, mutta nykyisin olen aika tarkka siitä, mihin rahojani käytän. Ehkä isoksi asiaksi on noussut se, että tahdon aina saada rahalleni kunnon vastinetta, oli kyse sitten sukkaparista, kasvovoiteesta tai hotelliyöstä. Teen enemmän tietoisia valintoja ja pohdin enemmän, mihin asioihin haluaisin säästää.

Pakko myöntää, että myös asuntovelka ja oman kodin kulut ovat muuttaneet suhtautumistani rahaan. Vaikka mitään ei kannata katua, niin näin jälkikäteen tietyllä tavalla harmittaa, etten ole aiemmin maksanut asumisesta ”omaan pottiin” vaan aina ollut vuokralla, mistä ei tietenkään jää mitään käteen. Toki vuokralla asuminen on tuonut kääntöpuolena mukanaan enemmän vapautta, mutta silti. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt isohko summa menee kuukausittain oman kodin velan lyhennykseen eli omaisuuden kartuttamiseen.

Myös muut ansaitsemani rahat pyrin käyttämään mahdollisimman fiksusti niin, ettei raha vain valu sormien välistä esimerkiksi hetken mielijohteisiin. Tämä ei silti sulje pois sitä, ettenkö panostaisi myös elämästä nauttimiseen. Niissäkin tapauksissa vain koen maksavani asioista, joista saan oikeasti itse takaisin: rentouttavasta hieronnasta, suussasulavasta suklaakakusta tai  hyvässä seurassa nautitusta ravintolaillallisesta.

Oman rahankulutuksen ennustaminen

Olen aika tietoinen siitä, kuinka paljon minulla kuluu rahaa mihinkin. Tein jokin aika sitten blogiin postauksen omasta rahankulutuksesta kuukauden ajalta.  Osaan arvioida suurinpiirtein, kuinka paljon kuussa kuluu mihinkin rahaa, mihin tarvitsen rahaa seuraavien kuukausien aikana ja niin edelleen. Yllättäviäkin kuluja tietysti tulee, kuten viime viikolla eläinlääkärissä käynti. Isot ja ennustettavat kulut osaan kuitenkin nykyään arvioida aika hyvin, mistä on todella paljon apua omassa taloudenhallinnassa. Se, missä tarvitsen vielä harjoitusta, on rahan säästäminen ns. pahan päivän varalle. Kun sellainen on takataskussa, yksittäiset isot menot eivät heilauta omaa taloutta heti kuralle.

kakeibo_kirja

Kakeibosta apua omaan taloudenhallintaan

Kakeiboa oli hauska päästä kokeilemaan osana omaa taloudenhoitoa, ja pohtia rahankäyttöä vielä paremmin nimenomaan säästämisen näkökulmasta. Olen pitänyt kirjaa vastaa reilun kuukauden ajan, eli harjoittelen vielä itsekin kirjan täyttöä.

Tässä kuitenkin pieni avaus Kakeibon sisällöstä:

    • Jokaisen kuun alussa on aukeama, johon täytetään tulot, kiinteät menot, säästötavoite, ja näistä osista yhdistäen laskukaava, jonka avulla selviää, millainen summa sinulla jää kuukaudessa kulutettavaksi.
    • Tämä kuukauden aluksi täytettävä taulukko on siitä vähän haastava, että ainakaan minulla palkka ei tule kuun alussa tai lopussa vaan keskellä kuuta, eli tulot pitää arvioida etukäteen, jos haluaa pohtia tarkkoja kulutus- tai säästösummia heti kuun aluksi.
    • Kuukausiaukeaman jälkeen jokaiselle viikolle on varattu viikkonäkymät, joihin voi kirjata aihealueittain ja päivittäin omat menonsa. Itse en hyödynnä sarakkeita päivittäin, vaan laitan vain järjestyksessä riviin, mitä mihinkin alueeseen, kuten ruokaan tai kahviloihin on kulunut. Päivittäin merkitsemisessä on se ongelma, että saatan käydä joinakin päivinä useamman kerran kaupassa tai jopa kahvilla, ja silloin päivänäkymä ruuhkautuu.
    • Viikon päätyttyä kaikki viikon menot lasketaan yhteen. Kuukauden päätyttyä yhteenvetosivulla käydään läpi, kuinka paljon kulutettavaa rahaa oli, kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon sai säästettyä.
    • Kirjan idea on siis lopulta aika simppeli, mutta saa pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Kannattaa testata!

kakeibo_viikkonäkymä

Säästäminen, tuhlaaminen – mahdollisuudet ja sudenkuopat

Kaikkein isoin moka omassa taloudenhallinnassa, jonka olen itse käynyt läpi, on ollut elää kuin viimeistä päivää ilman pientäkään säästettyä summaa takataskussa ja vielä niin, että on päälle hankkinut tappiin asti käytetyn luottokortin. Silloin ajautuu helposti noidankehään, jossa erääntyvä velka on pakko maksaa korkojen kera uudesta palkasta, jolloin elämiseen ei enää jää rahaa ja hetken päästä elää jälleen velaksi. Luottokortti kannattaakin ehdottomasti pitää vain hätävarana johon tarttua vain sellaisissa tilanteissa, kun ei ole vaihtoehtoa ja sellaisissa summissa, jotka kokee voivansa maksaa heti seuraavasta palkasta takaisin. Ihan paras tapa varautua yllättäviin menoihin on vaan kerryttää pikkuhiljaa sitä säästötiliä, josta sitten voi maksaa yllättävän menon, jos sellainen tulee.

Olen itse huomannut, että on helppo päättää säästävänsä kuussa esimerkiksi 200 €, mutta jos rahaa ei nappaa heti syrjään palkasta, rahalle keksii kyllä aina jotakin käyttöä kuun aikana. Näin ainakin minulla. Kun säästösumma on heti ”pois pelistä”,  ei säästämistä tarvitse ajatella sen enempää. Suosittelen kaikille säästösumman suoraveloitusta erilliselle tilille heti kun palkka kilahtaa tilille, silloin ei tule kiusausta jättää säästämistä tekemättä.

Säästämisestä moni ehkä ajattelee, että ei ole varaa säästää, sillä kaikki kuluu mitä tuleekin. Monilla se varmaan pitää paikkansakin. Toisilla taas, kuten minulla, kyse on enemmän siitä, mihin haluaa panostaa. Välttämättömiin kuluihin menee paljon rahaa, kyllä, mutta kun ne on laskenut kuukauden nettopalkasta pois, jää jäljelle vielä summa täysin vapaasti käytettävää rahaa. Menoihin on loppujen lopuksi helpompi vaikuttaa kuin tuloihin.

/Riikka

Onnistuneen sähköpostin salaisuus

 

Joitain asioita työelämässä arvostetaan liian vähän – yksi näistä on taito kirjoittaa onnistuneita sähköposteja.

Sähköposti on meistä useimmille pakollinen työväline, mutta kuinka moni meistä on käynyt kurssin onnistuneen sähköpostin kirjoittamisesta? Entä kuinka moni varaa kalenteristaan erikseen aikaa sähköposteille, samaan tapaan kuin tapaamisille tai muille työtehtäville? Postien läpikäyntiin, lukemiseen ja viestien kirjoittamiseen kuluu päivästä kuitenkin monia minuutteja, jopa tunteja, eikö totta?

Olen itse harjoitellut raivaamaan kalenterista tilaa meileille sekä aamu- että iltapäiviin. En halua kirjoittaa meilejä hutaisten, lounaan lomassa tai matkalla junalle. Miksi?

Koska niitä näpytellessäni tulen kertoneeksi aika paljon myös itsestäni. Joissain tapauksissa saatan viestiä tietyn henkilön kanssa pitkäänkin, ennen kuin tapaamme kasvokkain. Silloin ne sähköpostit ovat ainoa viesti siitä, millaisena ihmisenä vastapuoli minut näkee. Positiivisena? Asiantuntevana? Sympaattisena? Vai sittenkin hätäisenä, äkkipikaisena tai välinpitämättömänä, jopa tylynä?

Vuosien varrella olen saanut kaikenlaisia sähköposteja. Pitkiä jaarituksia, kahden tavun kuittauksia, sähköposteja ilman isoja kirjaimia tai välimerkkejä sekä niitä viestejä, joiden tarkoitus on jäänyt hämärän peittoon. Olen saanut paljon myös selkeitä, hyvin jäsenneltyjä sähköposteja. Aivan kuten itsekin olen joskus kirjoittanut sekä huonoja että hyviä sähköposteja, olen myös vastaanottanut kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Mikä sitten tekee hyvän sähköpostin? Ja miksi siihen tulisi uhrata aikaa?

Tässä pari ajatusta.

Isot alkukirjaimet, pisteet ja pilkut kohdilleen.

Sähköpostin ei tarvitse olla loppuun hiottu kirjoitelma. Perusasioista on kuitenkin ihan oikeasti hyötyä, jotta asia tulee selväksi ja väärinymmärryksiltä vältytään. Virheet tekstissä saattavat tuoda mukanaan myös ikävän tunteen siitä, että vastapuoli ei ole kiinnostunut viestimään kanssasi yhtään enempää kuin pakollista.

Jäsennelty, tiivis kokonaisuus.

Myös tämän avulla vältytään vääriltä tulkinnoilta. Jos samassa kappaleessa hypitään asiasta toiseen tai lause rönsyilee seitsemään eri suuntaan, saattaa lukija jäädä viestin luettuaan paitsi hämmentyneeksi, myös kiukkuiseksi.

En todella ole täydellinen kirjoittaja itsekään, ja lähes aina sähköpostia oikolukiessa löydän joukosta sekavan kohdan, jonka korjaan. Joku voi ajatella, että sähköpostien oikoluku vie liikaa aikaa. Niin vie muuten väärinymmärryksetkin, ja ne moneen kertaan edestakaisin menevät viestit. Itse suosin luetteloita, niillä saa viesteihin ryhtiä.

Ystävällisyys.

Kuten missä tahassa viestintätilanteessa, ole ystävällinen. Se ei maksa mitään. Ystävällistä sävyä voi myös harjoitella ja ystävälliseltä kuulostava teksti onnistuu myös ilman hymiöitä. Tekstin sävyyn vaikuttaa positiivisesti myös se, että tervehdit nimellä ja toivotat lopuksi vaikkapa hyvää viikkoa. Huutomerkkiä kannattaa käyttää säästellen, sillä se saatetaan tulkita huutamisena.

Mitä muuten tulee hymiöiden käyttöön: olemme kaikki erilaisia. Sähköpostin ei omasta mielestäni tarvitse missään nimessä olla kuivaa tai kankeaa, mutta hymiöitä kannattaa silti käyttää harkiten. Toiset kokevat hymiöiden vesittävän uskottavuutta. Ennen tehtiin sinun-kaupat, nykyään voi jossain tilanteissa olla aiheellista odottaa hymiö-kauppoja.

Ja mikä onkaan näille vinkeille yhteistä? Näitä noudattamalla kirjoitat sähköpostin, jonka vastaanottaja kokee, että olet käyttänyt aikaa kirjoittaaksesi viestin juuri hänelle. Viestin, joka on helppo ymmärtää, josta on hyötyä, ja johon on myös kiva vastata.

/Riikka

arne_jakobsen

Omat Instagram-suosikit TOP 10 + 1

Mikä teidän lemppari somekanava on? Mun on ehdottomasti Instagram! Sitä tulee selattua erittäin usein, välillä liikaakin. Se on kuitenkin kanavista se, joka viehättää eniten ja mistä saan myös eniten irti.

Erityisesti loman aikana tulin kuitenkin ajatelleeksi paljon sitä, miksi oikeastaan selaan kyseistä kanavaa niin paljon. Usein Instagramin selaaminen on vain kilpajuoksua kohti maalia, jotta pääsisi ”ajan tasalle”, sen sijaan että pysähtyisi julkaisun äärelle ja lukemaan julkaisujen tekstejä. Se onkin se, mihin olen viime aikoina Instagramissa kyllästynyt. Materiaalia on niin paljon, että sen kaiken pyrkii vain kahlaamaan läpi. Se on kuin automaatio, jonka suorittaa parin tunnin välein.

Havahduin tähän järkyttävään totuuteen loman aikana, kun puhelinta tuli ehkä käytettyä keskimääräistä vähemmän tai sen käyttöä ainakin pohdittua syvällisemmin. Loman aikana aloitinkin seurattavien tilien läpikäymisen, ja pohdin, miksi seuraan kutakin tiliä. Tuttavia ja erityisesti ystäviä toki seuraan, koska on kiva nähdä mitä ihmisille kuuluu, mutta seuraan Instagramissa huomattavasti myös yrityksiä, vaikuttajia ja brändejä, joita seuraan puhtaasta mielenkiinnosta ja siksi, että koen tilin jollain tasolla mielenkiintoisena. Nyt aloin kuitenkin käydä tilejä läpi siinä mielessä, että saanko näistä tileistä todella jotain itselleni, vai vilisevätkö ne kuvavirrassani vain tottumuksesta? Onko tilillä vain kauniita kuvia vai löytyykö taustalta tarina, jota tahdon seurata?

Näin ei ole ollut aina. Vielä jokin aika sitten Instagram oli mulle puhtaasti visuaalinen kanava, pelkkiä kuvia, tekstejä luin vain silloin kun julkaisu oli kaverin. Toisin sanoen se riitti, että kuvat olivat kauniita ja inspiroivia.

Tällä hetkellä teksti ja tilin punainen lanka nousee todella korkeaan asemaan. Hienot kuvat ovat edelleen hienoja, mutta niihin turtuu. Instagram ja netti ylipäätään on täynnä kauniita, toinen toistaan upeampia kuvia, mutta jos teksti on aina tasoa ”hello beautiful world” tai ”heatwave”, kyllästyn nopeasti. Haluan kuulla, mitä se tyyppi tilin takana ihan oikeasti miettii ja pohdiskelee, en kuluneita latteuksia.

Toki edelleen seuraan myös niitä tilejä, joissa on todella kauniita kuvia. Mutta vähenevissä määrin. Siksi myös seurattavien määrä on nyt pienempi: ne, joita seuraan, haluan seurata kunnolla, enkä toisaalta viettää Instagramissa puolta vapaa-ajastani.

Alla muutamia tilejä, jotka ovat viime aikoina kiinnittäneet huomioni. Mukana on bloggaajia, brändejä ja verkkokauppoja, yrityksiä ja yrittäjiä laidasta laitaan. Jos ajattelet Instagram-tileistä samoin kuin minä, kuulen tosi mielelläni kommenteissa omat suosikkisi! ☺️

@iidanmatkassa

Tykkään Iidan positiivisesta elämänasenteesta ja rohkeasta  tavasta kertoa rehellisesti omasta elämästään. Sitä on yksinkertaisesti mielenkiintoista seurata. Sympaattinen, inhimillinen ja sydämellinen.

@mariekondo

Järjestelijä minussa rakastaa tätä tiliä. Olen lukenut Marien kirjat ja ”marittanut” itsekin paljon. Tykkään järjestelystä, järjestyksestä ja kaikesta mitä siihen liittyy, vaikken itse olekaan aina maailman siistein ihminen. Silti tämä on sydämen asia. Tykkään ❤️

@npekonen

Käsittämättömän upeita kuvia eläimistä luonnossa. Samalla oppii eläintuntemusta – ja myös eläinten latinankieliset nimet. Toinen upea luontokuvaaja on @soosseli. Hattu päästä, mahtavia kuvia.

@barbiestyle

Mikä voisi olla ihanampaa kuin barbiet? Kävin pari viikkoa sitten Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä Helsingissä, ja hullaannuin jälleen täysin ihanien barbien maailmaan. Hairahduin melkein ostamaan 90-luvun tutun näköisen barbien, jotta sellainen olisi valmiina syntymätöntä tyttölastani varten. Onneksi tulin järkiini, mutta barbien Instagram-tiliä jäin edelleen seuraamaan. Ja tätä tiliä olen seurannut jo kauan. Hienoa on myös se, että tällä tilillä barbiet näyttävät pääosin siltä kuin lapsuudessani, eivät sellaisilta ilkeiltä kuin monet viime vuosien mininuket.

Ja katsokaa nyt näitä asuja! Barbien kehokuvassa saattaa olla korjaamisen varaa, mutta garderoobin voisin omia milloin tahansa.

@miiaezen

Hyödyllisiä kauneusvinkkejä melko samaa ikäluokkaa edustavalta Miialta. En seuraa isoa liutaa kauneusbloggaajia, mutta Miiaa seuraan aktiivisesti. Iloinen, mukaansatempaava ihminen.

@harjunpaperi

Kauppa jossa haluaisin vierailla, ihan vaan Instagram-profiilin perusteella. Olen kova paperitavarafani, ja tätä paperikauppaa seuratessa toivon itsekin olevani paperikauppayrittäjä. Karkkia silmille ja symppis tili muutenkin!

@mitäluimmekerran

Voisiko kauniimpaa kirja-aiheista tiliä ollakaan? Tykkään ihan hirveästi tämän tilin tyylistä ja bonuksena saa ajatuksia bloggaajan lukemista kirjoista – sekä lukemisesta ylipäätään. Tykkään, että julkaisuissa on usein lyhyt ajatus luetun kirjan annista, ja blogissa sitten lisää. Taitavasti rakennettu ja mielenkiintoinen, vähän erilainen tili.

@muitaihania

Tiinalla on valloittavan ihania sommitelmia, mielenkiintoisia tarinoita ja hyvää meininkiä. Aluksi ihastuin noihin ihastuttaviin asetelmiin, sen jälkeen kiinnostuin lukemaan lisää. Elämänmakuisia ajatuksia elämästä, tykkään!

@mrscarlissa

Sisustusöverit. Tämä tili on täynnä pieniä,söpöjä yksityiskohtia, joista voisin napata sieltä täältä juttuja omaan kotiini. Olen jo pitkään tykännyt seurata tätä tiliä, tällä kertaa pääosin kuvien takia.

@emilikumpuniemi

Seuraan todella vähän PT- tai fitnesstilejä, mutta Emilin tiliä olen tykännyt seurata jo jonkin aikaa. Positiivista elämänasennetta ja hyviä juttuja.

@yleuutiset

Sokerina pohjalla on tietysti Yle Uutiset! Voin sanoa, että uutisten seuraaminen on lisääntynyt 90 %, kun seuraan Yleä Instan kautta. He ovat mielestäni onnistuneet todella kiitettävästi sekä julkaisujen että Storiesin teossa. Jos siis ”unohdat” helposti uutisten seuraamisen kuten minä, kokeile sitä Instassa. 👌🏼

Ihania tilejä on toki muitakin, mutta kaikkien luettelemisessa loppuisi tunnit päivästä. Mutta kuten sanoin, ilmianna omat suosikkisi kommenteissa, kuulen niistä mielelläni. ☺️

/Riikka

Kesäloma alkoi – heinäkuu koosteena

Pitkään odotettu kesäloma alkoi viimein edellispäivänä. Loman aloitus ei ole varmaan ikinä aiemmin venynyt näin pitkään, ja koska kesä on ollut helteinen ja ihana, on loman alkamistakin odottanut jo pitkän tovin. Onneksi sääennusteet lupailevat lämpöä myös seuraaviin viikkoihin.

Heinäkuu on ollut blogissa hiljainen, mutta ne jotka seuraa mua Instagramin puolella, ovat ehkä huomanneet, että olen herättänyt  juoksuharrastuksen varovaisesti uudelleen eloon. Tavoitteeksi otin juosta kerran viikossa kunnon lenkin, ja siinä olen toistaiseksi pysynyt. Ensimmäisen lenkin juoksin 5. heinäkuuta, eli takana on nyt noin kuukauden juoksut.

Helteiden takia jahkailin tämän viikon lenkin kanssa, sillä helteellä juokseminen ei ole mitään suurta herkkua. Lopulta päädyinkin juoksemaan perjantaiaamuna klo 7! Ennakkoon kammoksumani aamulenkki olikin lopulta ihan kelvollinen ratkaisu, eikä juoksu tuntunut sen pahemmalta kuin päivä- tai ilta-aikaan. 😉

Aamun juoksu oli sen mittakaavan spektaakkeli, että päädyin jopa salakuvattavaksi:

IMG-20180727-WA0003

Heinäkuu on mun mittakaavalla ollut muutenkin suorastaan liikunnallinen kuukausi, sillä sain rakkaalta mieheltäni ison nimipäivälahjan, uuden fillarin. Nyt kelpaa polkea kesälomalla!

IMG_20180719_163444_3

Näiden lisäksi heinäkuu on pitänyt sisällään mm. loikoilua ja uimista rannalla, kesäpäivän viettoa Mathildedahlissa, useita synttärikemuja, kaverivieraita päivä- ja yökyläilemässä, työporukan illanviettoa Turussa – ja sain mä kesä-heinäkuun aikana vihdoin aikaiseksi myös sen, että vein omia kamoja myyntiin kuukaudeksi itsepalvelukirppikselle.

Perjantaina loman aloituksen kunniaksi istahdettiin autoon ja suunnattiin ensin syömään Rantolan puotiin Sauvoon. Tuonne ei ihan sattumalta eksy (sijainnin voi katsoa tästä) ja itsekin sain vinkin hyvistä burgereista Instan kautta (kiitos Jenna!). Onneksi lähdettiin testaamaan, sillä sekä burgeri että pizza oli molemmat todella hyviä. Burgeri oli juuri sopivan kokoinen ja Rantolan nimikkoburgerissa oli virkistävänä yksityiskohtana lehtipihvi tavallisen burgeripihvin sijaan. Pizzat taas tarjoillaan Rantolan puodin vieressä sijaitsevasta  Rantolan Kievarista, mutta annokset voi kuitenkin syödä samalla terassilla, jos toinen haluaa pizzaa ja toinen burgeria (kuten meillä).

Rantolan puoti on ravintolan lisäksi vanhanajan kyläpuoti, josta löytyy kaikki kaupan perustarpeet –tuli ihan lapsuuden kyläkaupat mieleen! Tosi symppis. Kaupan päälle saimme muutenkin todella idyllisen maalaisraitin, joka istui täydellisesti kesäloman aloitukseen ja siihen fiilikseen!

IMG_20180727_162521

IMG_20180727_165213

IMG_20180727_164334

IMG_20180727_164459

IMG_20180727_164812

IMG_20180727_164736

Sauvosta ajettiin Naantaliin katsomaan Emma-teatterin Love me Tinder. Tämän vuoden kesäteatteri ei ollut ehkä ihan niin hyvä kuin ennakkoon odotin. Mun mielestä siitä jäi puuttumaan itse Tinderiin liittyviä yksityiskohtia, ja  treffailumaailmaan liittyviä hauskoja kommervenkkejä oli vain murto-osa siitä mitä kaikkea mukaan olisi voinut keksiä. Hauskojakin juttuja tähän näytelmään silti sisältyi, joten sanoisin että tämä oli 3/5. Ehkä odotukset oli siksi korkealla, kun meillä on itsellä tuo Tinder-tausta. 😄

Näillä eväillä kesäloman viettoon! Kolme viikkoa iisisti, kelpaa.

Aurinkoa kaikille! 💛

/Riikka