Aihearkisto: Elämä

Uudenlainen tilikirja: Kakeibo

 

Olen heikko ihan kaikenlaisten aikuisten ”tehtäväkirjojen” edessä. Tykkään täyttää elämäntaitokirjoja, vieraskirjoja, bullet journalia ja monenlaisia muita tehtäväkirjoja – siksi ei olekaan ihme, että viimeisimmältä kirjakauppakäynniltä tarttui mukaan tilikirja Kakeibo – kirja säästämisen taidosta.

Japanilainen ilmiö Kakeibo on kotitalouden tilikirja, jonka avulla säästämisen ja älykkään kuluttamisen pitäisi olla helppoa jokaiselle. Idea on yksinkertainen: jokaisen kuukauden alussa päätät summan, jonka haluat säästää, ja samalla mietit, millaisia toimenpiteitä joudut tekemään tavoitteeseen päästäksesi. Kakeibon avulla voi käydä omaa kulutusta helposti läpi ja kuun päätteeksi pohtia onnistumisiaan ja sitä, missä voisi vielä parantaa.

Suhtautuminen säästämiseen

Rahankäyttö ja säästäminen ovat nousseet minulla entistä tärkeämmiksi asioiksi viime aikoina. Vielä jokin aika sitten suhtauduin rahaan paljon huolettomammin, mutta nykyisin olen aika tarkka siitä, mihin rahojani käytän. Ehkä isoksi asiaksi on noussut se, että tahdon aina saada rahalleni kunnon vastinetta, oli kyse sitten sukkaparista, kasvovoiteesta tai hotelliyöstä. Teen enemmän tietoisia valintoja ja pohdin enemmän, mihin asioihin haluaisin säästää.

Pakko myöntää, että myös asuntovelka ja oman kodin kulut ovat muuttaneet suhtautumistani rahaan. Vaikka mitään ei kannata katua, niin näin jälkikäteen tietyllä tavalla harmittaa, etten ole aiemmin maksanut asumisesta ”omaan pottiin” vaan aina ollut vuokralla, mistä ei tietenkään jää mitään käteen. Toki vuokralla asuminen on tuonut kääntöpuolena mukanaan enemmän vapautta, mutta silti. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt isohko summa menee kuukausittain oman kodin velan lyhennykseen eli omaisuuden kartuttamiseen.

Myös muut ansaitsemani rahat pyrin käyttämään mahdollisimman fiksusti niin, ettei raha vain valu sormien välistä esimerkiksi hetken mielijohteisiin. Tämä ei silti sulje pois sitä, ettenkö panostaisi myös elämästä nauttimiseen. Niissäkin tapauksissa vain koen maksavani asioista, joista saan oikeasti itse takaisin: rentouttavasta hieronnasta, suussasulavasta suklaakakusta tai  hyvässä seurassa nautitusta ravintolaillallisesta.

Oman rahankulutuksen ennustaminen

Olen aika tietoinen siitä, kuinka paljon minulla kuluu rahaa mihinkin. Tein jokin aika sitten blogiin postauksen omasta rahankulutuksesta kuukauden ajalta.  Osaan arvioida suurinpiirtein, kuinka paljon kuussa kuluu mihinkin rahaa, mihin tarvitsen rahaa seuraavien kuukausien aikana ja niin edelleen. Yllättäviäkin kuluja tietysti tulee, kuten viime viikolla eläinlääkärissä käynti. Isot ja ennustettavat kulut osaan kuitenkin nykyään arvioida aika hyvin, mistä on todella paljon apua omassa taloudenhallinnassa. Se, missä tarvitsen vielä harjoitusta, on rahan säästäminen ns. pahan päivän varalle. Kun sellainen on takataskussa, yksittäiset isot menot eivät heilauta omaa taloutta heti kuralle.

kakeibo_kirja

Kakeibosta apua omaan taloudenhallintaan

Kakeiboa oli hauska päästä kokeilemaan osana omaa taloudenhoitoa, ja pohtia rahankäyttöä vielä paremmin nimenomaan säästämisen näkökulmasta. Olen pitänyt kirjaa vastaa reilun kuukauden ajan, eli harjoittelen vielä itsekin kirjan täyttöä.

Tässä kuitenkin pieni avaus Kakeibon sisällöstä:

    • Jokaisen kuun alussa on aukeama, johon täytetään tulot, kiinteät menot, säästötavoite, ja näistä osista yhdistäen laskukaava, jonka avulla selviää, millainen summa sinulla jää kuukaudessa kulutettavaksi.
    • Tämä kuukauden aluksi täytettävä taulukko on siitä vähän haastava, että ainakaan minulla palkka ei tule kuun alussa tai lopussa vaan keskellä kuuta, eli tulot pitää arvioida etukäteen, jos haluaa pohtia tarkkoja kulutus- tai säästösummia heti kuun aluksi.
    • Kuukausiaukeaman jälkeen jokaiselle viikolle on varattu viikkonäkymät, joihin voi kirjata aihealueittain ja päivittäin omat menonsa. Itse en hyödynnä sarakkeita päivittäin, vaan laitan vain järjestyksessä riviin, mitä mihinkin alueeseen, kuten ruokaan tai kahviloihin on kulunut. Päivittäin merkitsemisessä on se ongelma, että saatan käydä joinakin päivinä useamman kerran kaupassa tai jopa kahvilla, ja silloin päivänäkymä ruuhkautuu.
    • Viikon päätyttyä kaikki viikon menot lasketaan yhteen. Kuukauden päätyttyä yhteenvetosivulla käydään läpi, kuinka paljon kulutettavaa rahaa oli, kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon sai säästettyä.
    • Kirjan idea on siis lopulta aika simppeli, mutta saa pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Kannattaa testata!

kakeibo_viikkonäkymä

Säästäminen, tuhlaaminen – mahdollisuudet ja sudenkuopat

Kaikkein isoin moka omassa taloudenhallinnassa, jonka olen itse käynyt läpi, on ollut elää kuin viimeistä päivää ilman pientäkään säästettyä summaa takataskussa ja vielä niin, että on päälle hankkinut tappiin asti käytetyn luottokortin. Silloin ajautuu helposti noidankehään, jossa erääntyvä velka on pakko maksaa korkojen kera uudesta palkasta, jolloin elämiseen ei enää jää rahaa ja hetken päästä elää jälleen velaksi. Luottokortti kannattaakin ehdottomasti pitää vain hätävarana johon tarttua vain sellaisissa tilanteissa, kun ei ole vaihtoehtoa ja sellaisissa summissa, jotka kokee voivansa maksaa heti seuraavasta palkasta takaisin. Ihan paras tapa varautua yllättäviin menoihin on vaan kerryttää pikkuhiljaa sitä säästötiliä, josta sitten voi maksaa yllättävän menon, jos sellainen tulee.

Olen itse huomannut, että on helppo päättää säästävänsä kuussa esimerkiksi 200 €, mutta jos rahaa ei nappaa heti syrjään palkasta, rahalle keksii kyllä aina jotakin käyttöä kuun aikana. Näin ainakin minulla. Kun säästösumma on heti ”pois pelistä”,  ei säästämistä tarvitse ajatella sen enempää. Suosittelen kaikille säästösumman suoraveloitusta erilliselle tilille heti kun palkka kilahtaa tilille, silloin ei tule kiusausta jättää säästämistä tekemättä.

Säästämisestä moni ehkä ajattelee, että ei ole varaa säästää, sillä kaikki kuluu mitä tuleekin. Monilla se varmaan pitää paikkansakin. Toisilla taas, kuten minulla, kyse on enemmän siitä, mihin haluaa panostaa. Välttämättömiin kuluihin menee paljon rahaa, kyllä, mutta kun ne on laskenut kuukauden nettopalkasta pois, jää jäljelle vielä summa täysin vapaasti käytettävää rahaa. Menoihin on loppujen lopuksi helpompi vaikuttaa kuin tuloihin.

/Riikka

Onnistuneen sähköpostin salaisuus

 

Joitain asioita työelämässä arvostetaan liian vähän – yksi näistä on taito kirjoittaa onnistuneita sähköposteja.

Sähköposti on meistä useimmille pakollinen työväline, mutta kuinka moni meistä on käynyt kurssin onnistuneen sähköpostin kirjoittamisesta? Entä kuinka moni varaa kalenteristaan erikseen aikaa sähköposteille, samaan tapaan kuin tapaamisille tai muille työtehtäville? Postien läpikäyntiin, lukemiseen ja viestien kirjoittamiseen kuluu päivästä kuitenkin monia minuutteja, jopa tunteja, eikö totta?

Olen itse harjoitellut raivaamaan kalenterista tilaa meileille sekä aamu- että iltapäiviin. En halua kirjoittaa meilejä hutaisten, lounaan lomassa tai matkalla junalle. Miksi?

Koska niitä näpytellessäni tulen kertoneeksi aika paljon myös itsestäni. Joissain tapauksissa saatan viestiä tietyn henkilön kanssa pitkäänkin, ennen kuin tapaamme kasvokkain. Silloin ne sähköpostit ovat ainoa viesti siitä, millaisena ihmisenä vastapuoli minut näkee. Positiivisena? Asiantuntevana? Sympaattisena? Vai sittenkin hätäisenä, äkkipikaisena tai välinpitämättömänä, jopa tylynä?

Vuosien varrella olen saanut kaikenlaisia sähköposteja. Pitkiä jaarituksia, kahden tavun kuittauksia, sähköposteja ilman isoja kirjaimia tai välimerkkejä sekä niitä viestejä, joiden tarkoitus on jäänyt hämärän peittoon. Olen saanut paljon myös selkeitä, hyvin jäsenneltyjä sähköposteja. Aivan kuten itsekin olen joskus kirjoittanut sekä huonoja että hyviä sähköposteja, olen myös vastaanottanut kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Mikä sitten tekee hyvän sähköpostin? Ja miksi siihen tulisi uhrata aikaa?

Tässä pari ajatusta.

Isot alkukirjaimet, pisteet ja pilkut kohdilleen.

Sähköpostin ei tarvitse olla loppuun hiottu kirjoitelma. Perusasioista on kuitenkin ihan oikeasti hyötyä, jotta asia tulee selväksi ja väärinymmärryksiltä vältytään. Virheet tekstissä saattavat tuoda mukanaan myös ikävän tunteen siitä, että vastapuoli ei ole kiinnostunut viestimään kanssasi yhtään enempää kuin pakollista.

Jäsennelty, tiivis kokonaisuus.

Myös tämän avulla vältytään vääriltä tulkinnoilta. Jos samassa kappaleessa hypitään asiasta toiseen tai lause rönsyilee seitsemään eri suuntaan, saattaa lukija jäädä viestin luettuaan paitsi hämmentyneeksi, myös kiukkuiseksi.

En todella ole täydellinen kirjoittaja itsekään, ja lähes aina sähköpostia oikolukiessa löydän joukosta sekavan kohdan, jonka korjaan. Joku voi ajatella, että sähköpostien oikoluku vie liikaa aikaa. Niin vie muuten väärinymmärryksetkin, ja ne moneen kertaan edestakaisin menevät viestit. Itse suosin luetteloita, niillä saa viesteihin ryhtiä.

Ystävällisyys.

Kuten missä tahassa viestintätilanteessa, ole ystävällinen. Se ei maksa mitään. Ystävällistä sävyä voi myös harjoitella ja ystävälliseltä kuulostava teksti onnistuu myös ilman hymiöitä. Tekstin sävyyn vaikuttaa positiivisesti myös se, että tervehdit nimellä ja toivotat lopuksi vaikkapa hyvää viikkoa. Huutomerkkiä kannattaa käyttää säästellen, sillä se saatetaan tulkita huutamisena.

Mitä muuten tulee hymiöiden käyttöön: olemme kaikki erilaisia. Sähköpostin ei omasta mielestäni tarvitse missään nimessä olla kuivaa tai kankeaa, mutta hymiöitä kannattaa silti käyttää harkiten. Toiset kokevat hymiöiden vesittävän uskottavuutta. Ennen tehtiin sinun-kaupat, nykyään voi jossain tilanteissa olla aiheellista odottaa hymiö-kauppoja.

Ja mikä onkaan näille vinkeille yhteistä? Näitä noudattamalla kirjoitat sähköpostin, jonka vastaanottaja kokee, että olet käyttänyt aikaa kirjoittaaksesi viestin juuri hänelle. Viestin, joka on helppo ymmärtää, josta on hyötyä, ja johon on myös kiva vastata.

/Riikka

arne_jakobsen

Omat Instagram-suosikit TOP 10 + 1

Mikä teidän lemppari somekanava on? Mun on ehdottomasti Instagram! Sitä tulee selattua erittäin usein, välillä liikaakin. Se on kuitenkin kanavista se, joka viehättää eniten ja mistä saan myös eniten irti.

Erityisesti loman aikana tulin kuitenkin ajatelleeksi paljon sitä, miksi oikeastaan selaan kyseistä kanavaa niin paljon. Usein Instagramin selaaminen on vain kilpajuoksua kohti maalia, jotta pääsisi ”ajan tasalle”, sen sijaan että pysähtyisi julkaisun äärelle ja lukemaan julkaisujen tekstejä. Se onkin se, mihin olen viime aikoina Instagramissa kyllästynyt. Materiaalia on niin paljon, että sen kaiken pyrkii vain kahlaamaan läpi. Se on kuin automaatio, jonka suorittaa parin tunnin välein.

Havahduin tähän järkyttävään totuuteen loman aikana, kun puhelinta tuli ehkä käytettyä keskimääräistä vähemmän tai sen käyttöä ainakin pohdittua syvällisemmin. Loman aikana aloitinkin seurattavien tilien läpikäymisen, ja pohdin, miksi seuraan kutakin tiliä. Tuttavia ja erityisesti ystäviä toki seuraan, koska on kiva nähdä mitä ihmisille kuuluu, mutta seuraan Instagramissa huomattavasti myös yrityksiä, vaikuttajia ja brändejä, joita seuraan puhtaasta mielenkiinnosta ja siksi, että koen tilin jollain tasolla mielenkiintoisena. Nyt aloin kuitenkin käydä tilejä läpi siinä mielessä, että saanko näistä tileistä todella jotain itselleni, vai vilisevätkö ne kuvavirrassani vain tottumuksesta? Onko tilillä vain kauniita kuvia vai löytyykö taustalta tarina, jota tahdon seurata?

Näin ei ole ollut aina. Vielä jokin aika sitten Instagram oli mulle puhtaasti visuaalinen kanava, pelkkiä kuvia, tekstejä luin vain silloin kun julkaisu oli kaverin. Toisin sanoen se riitti, että kuvat olivat kauniita ja inspiroivia.

Tällä hetkellä teksti ja tilin punainen lanka nousee todella korkeaan asemaan. Hienot kuvat ovat edelleen hienoja, mutta niihin turtuu. Instagram ja netti ylipäätään on täynnä kauniita, toinen toistaan upeampia kuvia, mutta jos teksti on aina tasoa ”hello beautiful world” tai ”heatwave”, kyllästyn nopeasti. Haluan kuulla, mitä se tyyppi tilin takana ihan oikeasti miettii ja pohdiskelee, en kuluneita latteuksia.

Toki edelleen seuraan myös niitä tilejä, joissa on todella kauniita kuvia. Mutta vähenevissä määrin. Siksi myös seurattavien määrä on nyt pienempi: ne, joita seuraan, haluan seurata kunnolla, enkä toisaalta viettää Instagramissa puolta vapaa-ajastani.

Alla muutamia tilejä, jotka ovat viime aikoina kiinnittäneet huomioni. Mukana on bloggaajia, brändejä ja verkkokauppoja, yrityksiä ja yrittäjiä laidasta laitaan. Jos ajattelet Instagram-tileistä samoin kuin minä, kuulen tosi mielelläni kommenteissa omat suosikkisi! ☺️

@iidanmatkassa

Tykkään Iidan positiivisesta elämänasenteesta ja rohkeasta  tavasta kertoa rehellisesti omasta elämästään. Sitä on yksinkertaisesti mielenkiintoista seurata. Sympaattinen, inhimillinen ja sydämellinen.

@mariekondo

Järjestelijä minussa rakastaa tätä tiliä. Olen lukenut Marien kirjat ja ”marittanut” itsekin paljon. Tykkään järjestelystä, järjestyksestä ja kaikesta mitä siihen liittyy, vaikken itse olekaan aina maailman siistein ihminen. Silti tämä on sydämen asia. Tykkään ❤️

@npekonen

Käsittämättömän upeita kuvia eläimistä luonnossa. Samalla oppii eläintuntemusta – ja myös eläinten latinankieliset nimet. Toinen upea luontokuvaaja on @soosseli. Hattu päästä, mahtavia kuvia.

@barbiestyle

Mikä voisi olla ihanampaa kuin barbiet? Kävin pari viikkoa sitten Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä Helsingissä, ja hullaannuin jälleen täysin ihanien barbien maailmaan. Hairahduin melkein ostamaan 90-luvun tutun näköisen barbien, jotta sellainen olisi valmiina syntymätöntä tyttölastani varten. Onneksi tulin järkiini, mutta barbien Instagram-tiliä jäin edelleen seuraamaan. Ja tätä tiliä olen seurannut jo kauan. Hienoa on myös se, että tällä tilillä barbiet näyttävät pääosin siltä kuin lapsuudessani, eivät sellaisilta ilkeiltä kuin monet viime vuosien mininuket.

Ja katsokaa nyt näitä asuja! Barbien kehokuvassa saattaa olla korjaamisen varaa, mutta garderoobin voisin omia milloin tahansa.

@miiaezen

Hyödyllisiä kauneusvinkkejä melko samaa ikäluokkaa edustavalta Miialta. En seuraa isoa liutaa kauneusbloggaajia, mutta Miiaa seuraan aktiivisesti. Iloinen, mukaansatempaava ihminen.

@harjunpaperi

Kauppa jossa haluaisin vierailla, ihan vaan Instagram-profiilin perusteella. Olen kova paperitavarafani, ja tätä paperikauppaa seuratessa toivon itsekin olevani paperikauppayrittäjä. Karkkia silmille ja symppis tili muutenkin!

@mitäluimmekerran

Voisiko kauniimpaa kirja-aiheista tiliä ollakaan? Tykkään ihan hirveästi tämän tilin tyylistä ja bonuksena saa ajatuksia bloggaajan lukemista kirjoista – sekä lukemisesta ylipäätään. Tykkään, että julkaisuissa on usein lyhyt ajatus luetun kirjan annista, ja blogissa sitten lisää. Taitavasti rakennettu ja mielenkiintoinen, vähän erilainen tili.

@muitaihania

Tiinalla on valloittavan ihania sommitelmia, mielenkiintoisia tarinoita ja hyvää meininkiä. Aluksi ihastuin noihin ihastuttaviin asetelmiin, sen jälkeen kiinnostuin lukemaan lisää. Elämänmakuisia ajatuksia elämästä, tykkään!

@mrscarlissa

Sisustusöverit. Tämä tili on täynnä pieniä,söpöjä yksityiskohtia, joista voisin napata sieltä täältä juttuja omaan kotiini. Olen jo pitkään tykännyt seurata tätä tiliä, tällä kertaa pääosin kuvien takia.

@emilikumpuniemi

Seuraan todella vähän PT- tai fitnesstilejä, mutta Emilin tiliä olen tykännyt seurata jo jonkin aikaa. Positiivista elämänasennetta ja hyviä juttuja.

@yleuutiset

Sokerina pohjalla on tietysti Yle Uutiset! Voin sanoa, että uutisten seuraaminen on lisääntynyt 90 %, kun seuraan Yleä Instan kautta. He ovat mielestäni onnistuneet todella kiitettävästi sekä julkaisujen että Storiesin teossa. Jos siis ”unohdat” helposti uutisten seuraamisen kuten minä, kokeile sitä Instassa. 👌🏼

Ihania tilejä on toki muitakin, mutta kaikkien luettelemisessa loppuisi tunnit päivästä. Mutta kuten sanoin, ilmianna omat suosikkisi kommenteissa, kuulen niistä mielelläni. ☺️

/Riikka

Kesäloma alkoi – heinäkuu koosteena

Pitkään odotettu kesäloma alkoi viimein edellispäivänä. Loman aloitus ei ole varmaan ikinä aiemmin venynyt näin pitkään, ja koska kesä on ollut helteinen ja ihana, on loman alkamistakin odottanut jo pitkän tovin. Onneksi sääennusteet lupailevat lämpöä myös seuraaviin viikkoihin.

Heinäkuu on ollut blogissa hiljainen, mutta ne jotka seuraa mua Instagramin puolella, ovat ehkä huomanneet, että olen herättänyt  juoksuharrastuksen varovaisesti uudelleen eloon. Tavoitteeksi otin juosta kerran viikossa kunnon lenkin, ja siinä olen toistaiseksi pysynyt. Ensimmäisen lenkin juoksin 5. heinäkuuta, eli takana on nyt noin kuukauden juoksut.

Helteiden takia jahkailin tämän viikon lenkin kanssa, sillä helteellä juokseminen ei ole mitään suurta herkkua. Lopulta päädyinkin juoksemaan perjantaiaamuna klo 7! Ennakkoon kammoksumani aamulenkki olikin lopulta ihan kelvollinen ratkaisu, eikä juoksu tuntunut sen pahemmalta kuin päivä- tai ilta-aikaan. 😉

Aamun juoksu oli sen mittakaavan spektaakkeli, että päädyin jopa salakuvattavaksi:

IMG-20180727-WA0003

Heinäkuu on mun mittakaavalla ollut muutenkin suorastaan liikunnallinen kuukausi, sillä sain rakkaalta mieheltäni ison nimipäivälahjan, uuden fillarin. Nyt kelpaa polkea kesälomalla!

IMG_20180719_163444_3

Näiden lisäksi heinäkuu on pitänyt sisällään mm. loikoilua ja uimista rannalla, kesäpäivän viettoa Mathildedahlissa, useita synttärikemuja, kaverivieraita päivä- ja yökyläilemässä, työporukan illanviettoa Turussa – ja sain mä kesä-heinäkuun aikana vihdoin aikaiseksi myös sen, että vein omia kamoja myyntiin kuukaudeksi itsepalvelukirppikselle.

Perjantaina loman aloituksen kunniaksi istahdettiin autoon ja suunnattiin ensin syömään Rantolan puotiin Sauvoon. Tuonne ei ihan sattumalta eksy (sijainnin voi katsoa tästä) ja itsekin sain vinkin hyvistä burgereista Instan kautta (kiitos Jenna!). Onneksi lähdettiin testaamaan, sillä sekä burgeri että pizza oli molemmat todella hyviä. Burgeri oli juuri sopivan kokoinen ja Rantolan nimikkoburgerissa oli virkistävänä yksityiskohtana lehtipihvi tavallisen burgeripihvin sijaan. Pizzat taas tarjoillaan Rantolan puodin vieressä sijaitsevasta  Rantolan Kievarista, mutta annokset voi kuitenkin syödä samalla terassilla, jos toinen haluaa pizzaa ja toinen burgeria (kuten meillä).

Rantolan puoti on ravintolan lisäksi vanhanajan kyläpuoti, josta löytyy kaikki kaupan perustarpeet –tuli ihan lapsuuden kyläkaupat mieleen! Tosi symppis. Kaupan päälle saimme muutenkin todella idyllisen maalaisraitin, joka istui täydellisesti kesäloman aloitukseen ja siihen fiilikseen!

IMG_20180727_162521

IMG_20180727_165213

IMG_20180727_164334

IMG_20180727_164459

IMG_20180727_164812

IMG_20180727_164736

Sauvosta ajettiin Naantaliin katsomaan Emma-teatterin Love me Tinder. Tämän vuoden kesäteatteri ei ollut ehkä ihan niin hyvä kuin ennakkoon odotin. Mun mielestä siitä jäi puuttumaan itse Tinderiin liittyviä yksityiskohtia, ja  treffailumaailmaan liittyviä hauskoja kommervenkkejä oli vain murto-osa siitä mitä kaikkea mukaan olisi voinut keksiä. Hauskojakin juttuja tähän näytelmään silti sisältyi, joten sanoisin että tämä oli 3/5. Ehkä odotukset oli siksi korkealla, kun meillä on itsellä tuo Tinder-tausta. 😄

Näillä eväillä kesäloman viettoon! Kolme viikkoa iisisti, kelpaa.

Aurinkoa kaikille! 💛

/Riikka

Terveisiä hääkuplasta

Terveisiä hääkuplasta! Meidän häihin on aikaa enää pari viikkoa, joten valmistelutkin alkavat olla loppusuoralla – ainakin toistaiseksi on sellainen olo, että on muistettu kaikki mitä pitääkin. Pää on pilvissä, ja joka päivään mahtuu vähintään ajatuksen tasolla jotakin häihin liittyvää.

Tosiaan, hääkupla – tuntuu, että olen tässä viime kuukausien aikana ajautunut sellaiseen. Tällä hetkellä hyvin moni yksittäinen asia elämässä on pyörinyt tulevien juhlien ympärillä. Ystävät ja työkaverit ovat varmasti jo korviaan myöten täynnä mun hääjuttuja, mutta minkäs teet: kaikki ajatukset vaan pyörii niiden häiden ympärillä.  Se on varmaan ihan luonnollistakin, kun järjestää tähänastisen elämänsä tärkeimpiä ja isoimpia kekkereitä. Toisaalta niitä pieniäkin yksityiskohtia on tullut mietittyä paljon enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Oon luonteeltani aika käytännönläheinen ja jalat maassa -tyyppi, ja kierrän mieluusti hössötyksen kaukaa, mutta omat häät ovat saaneet  jahkailun ja juupaseipäs-pähkäilyt minussakin esiin – ainakin omalla mittapuulla laskettuna.

kukkia07

Mun mielestä tähän viimeiseen kuukauteen ennen häitä on kerääntynyt myös monia sellaisia ihania hetkiä, joissa ne tulevat juhlat ja ylipäätään se, että me todella ollaan menossa naimisiin on noussut tosi vahvasti pintaan. Vielä alkuvuodesta sellaista tunnetta ei ihan niin vahvasti ollut, koska kaikki tuntui vielä kaukaiselta, eikä vielä niin konkreettiselta.

Yksi näistä hetkistä liittyy melko yllättäenkin kirkkoon. Täytyy sanoa, että vaikka olen itse varsinainen tapakristitty, oon ollut  häiden suhteen tosi tyytyväinen kirkon tarjoamiin palveluihin. Toisaalta en ehkä myös odottanut juuri mitään, päinvastoin odotin mahdollisia ongelmia, kun muutamilla kavereilla mm. kirkkomusiikin valinta on aiheuttanut päänvaivaa.  Meillä taas sekä kanttorin että papin tapaamiset ovat olleet molemmat tosi ihania juttuja! Meillä oli pari viikkoa sitten kanttorin kanssa ihan henkilökohtaiset treffit kirkossa, missä hän soitti meille eri vaihtoehtoja vihkimismusiikiksi, ja myös kaikki meidän ehdotukset otettiin lämpimästi vastaan. Vaihtoehtoja oli perinteisistä häämarsseista Star Warsiin ja kaikkea siltä väliltä – meidän kanttorilta myös onnistui tosi lahjakkaasti sekä urkujen että pianon soitto. Saatiinkin lopulta juuri ne musiikit mitä toivottiinkin. <3

kukkia01

Myös papin tapaaminen oli tosi miellyttävä kokemus. Tuossa tapaamisessa käytiin vihkiminen vaihe vaiheelta läpi, ja samalla tutustuimme toisiimme papin kanssa pintapuolisesti, jotta pappi osaa pitää meille hääpäivänä kirkossa puheen. Seuraava kuulostaa ehkä vähän hassulta, sillä me Raulin kanssa tietysti tiedetään mitä toisistamme ajatellaan. Kuitenkin tuossa tilanteessa, kun pappi pyysi kertomaan, mihin on toisessa aikoinaan ihastunut, mitä asioita toisessa arvostaa, miksi halutaan mennä naimisiin ja niin edelleen, oli tosi ihana ja pakahduttava hetki kuulla, kun kerrottiin ne siinä toisillemme. <3 Mulla onkin siis vain hyvää sanottavaa kirkon tarjoamista hääpalveluista, molemmista jäi kiireetön ja lämmin fiilis.

Ihanien hetkien oheen on mahtunut tietysti ahdistusta hääbudjetin paukkumisesta ja vielä kuukausi sitten stressiä siitä, saadaanko kaikki varmasti kuntoon, tuleeko mun puku ajoissa perille (tänään oli sovitus! Tunnelmia mun Insta Storyssa :)) ja muuta vastaavaa, mutta ainakin mulla on nyt sellainen tunne, että kaikki on kuosissa!

hääkenkiä

Kaikenlaisia suunnitelmia olisi kiva ollut kertoa jo tänne bloginkin puolelle, mutta mulle on tullut ihan jäätävä piilottelun tarve kaikissa häitä koskevissa jutuissa, ettei ne vieraat, jotka osallistuu meidän häihin, tiedä kaikkea jo etukäteen. :D Siksi ajattelin tehdä yksityiskohtaisia postauksia hääaiheista vasta häiden jälkeen, kun on ihanaa kuvamateriaaliakin olemassa. Silloin myös takuulla haluan palata ajassa taaksepäin muistelemaan hääpäivää, ja tehdä tänne bloginkin puolelle muistijäljen kaikista ihkuista jutuista. :)

Nyt iltapalapuuhiin ja rauhoittumaan yötä varten. Mun polttarit ei ole vielä olleet (!!), joten jännitän nyt kovasti, tapahtuuko tulevana viikonloppuna kenties jotakin jännittävää…

Kivaa torstai-iltaa ja tulevaa viikonloppua!

/Riikka

kukkia03