Aihearkisto: Elämä

Omat Instagram-suosikit TOP 10 + 1

Mikä teidän lemppari somekanava on? Mun on ehdottomasti Instagram! Sitä tulee selattua erittäin usein, välillä liikaakin. Se on kuitenkin kanavista se, joka viehättää eniten ja mistä saan myös eniten irti.

Erityisesti loman aikana tulin kuitenkin ajatelleeksi paljon sitä, miksi oikeastaan selaan kyseistä kanavaa niin paljon. Usein Instagramin selaaminen on vain kilpajuoksua kohti maalia, jotta pääsisi ”ajan tasalle”, sen sijaan että pysähtyisi julkaisun äärelle ja lukemaan julkaisujen tekstejä. Se onkin se, mihin olen viime aikoina Instagramissa kyllästynyt. Materiaalia on niin paljon, että sen kaiken pyrkii vain kahlaamaan läpi. Se on kuin automaatio, jonka suorittaa parin tunnin välein.

Havahduin tähän järkyttävään totuuteen loman aikana, kun puhelinta tuli ehkä käytettyä keskimääräistä vähemmän tai sen käyttöä ainakin pohdittua syvällisemmin. Loman aikana aloitinkin seurattavien tilien läpikäymisen, ja pohdin, miksi seuraan kutakin tiliä. Tuttavia ja erityisesti ystäviä toki seuraan, koska on kiva nähdä mitä ihmisille kuuluu, mutta seuraan Instagramissa huomattavasti myös yrityksiä, vaikuttajia ja brändejä, joita seuraan puhtaasta mielenkiinnosta ja siksi, että koen tilin jollain tasolla mielenkiintoisena. Nyt aloin kuitenkin käydä tilejä läpi siinä mielessä, että saanko näistä tileistä todella jotain itselleni, vai vilisevätkö ne kuvavirrassani vain tottumuksesta? Onko tilillä vain kauniita kuvia vai löytyykö taustalta tarina, jota tahdon seurata?

Näin ei ole ollut aina. Vielä jokin aika sitten Instagram oli mulle puhtaasti visuaalinen kanava, pelkkiä kuvia, tekstejä luin vain silloin kun julkaisu oli kaverin. Toisin sanoen se riitti, että kuvat olivat kauniita ja inspiroivia.

Tällä hetkellä teksti ja tilin punainen lanka nousee todella korkeaan asemaan. Hienot kuvat ovat edelleen hienoja, mutta niihin turtuu. Instagram ja netti ylipäätään on täynnä kauniita, toinen toistaan upeampia kuvia, mutta jos teksti on aina tasoa ”hello beautiful world” tai ”heatwave”, kyllästyn nopeasti. Haluan kuulla, mitä se tyyppi tilin takana ihan oikeasti miettii ja pohdiskelee, en kuluneita latteuksia.

Toki edelleen seuraan myös niitä tilejä, joissa on todella kauniita kuvia. Mutta vähenevissä määrin. Siksi myös seurattavien määrä on nyt pienempi: ne, joita seuraan, haluan seurata kunnolla, enkä toisaalta viettää Instagramissa puolta vapaa-ajastani.

Alla muutamia tilejä, jotka ovat viime aikoina kiinnittäneet huomioni. Mukana on bloggaajia, brändejä ja verkkokauppoja, yrityksiä ja yrittäjiä laidasta laitaan. Jos ajattelet Instagram-tileistä samoin kuin minä, kuulen tosi mielelläni kommenteissa omat suosikkisi! ☺️

@iidanmatkassa

Tykkään Iidan positiivisesta elämänasenteesta ja rohkeasta  tavasta kertoa rehellisesti omasta elämästään. Sitä on yksinkertaisesti mielenkiintoista seurata. Sympaattinen, inhimillinen ja sydämellinen.

@mariekondo

Järjestelijä minussa rakastaa tätä tiliä. Olen lukenut Marien kirjat ja ”marittanut” itsekin paljon. Tykkään järjestelystä, järjestyksestä ja kaikesta mitä siihen liittyy, vaikken itse olekaan aina maailman siistein ihminen. Silti tämä on sydämen asia. Tykkään ❤️

@npekonen

Käsittämättömän upeita kuvia eläimistä luonnossa. Samalla oppii eläintuntemusta – ja myös eläinten latinankieliset nimet. Toinen upea luontokuvaaja on @soosseli. Hattu päästä, mahtavia kuvia.

@barbiestyle

Mikä voisi olla ihanampaa kuin barbiet? Kävin pari viikkoa sitten Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä Helsingissä, ja hullaannuin jälleen täysin ihanien barbien maailmaan. Hairahduin melkein ostamaan 90-luvun tutun näköisen barbien, jotta sellainen olisi valmiina syntymätöntä tyttölastani varten. Onneksi tulin järkiini, mutta barbien Instagram-tiliä jäin edelleen seuraamaan. Ja tätä tiliä olen seurannut jo kauan. Hienoa on myös se, että tällä tilillä barbiet näyttävät pääosin siltä kuin lapsuudessani, eivät sellaisilta ilkeiltä kuin monet viime vuosien mininuket.

Ja katsokaa nyt näitä asuja! Barbien kehokuvassa saattaa olla korjaamisen varaa, mutta garderoobin voisin omia milloin tahansa.

@miiaezen

Hyödyllisiä kauneusvinkkejä melko samaa ikäluokkaa edustavalta Miialta. En seuraa isoa liutaa kauneusbloggaajia, mutta Miiaa seuraan aktiivisesti. Iloinen, mukaansatempaava ihminen.

@harjunpaperi

Kauppa jossa haluaisin vierailla, ihan vaan Instagram-profiilin perusteella. Olen kova paperitavarafani, ja tätä paperikauppaa seuratessa toivon itsekin olevani paperikauppayrittäjä. Karkkia silmille ja symppis tili muutenkin!

@mitäluimmekerran

Voisiko kauniimpaa kirja-aiheista tiliä ollakaan? Tykkään ihan hirveästi tämän tilin tyylistä ja bonuksena saa ajatuksia bloggaajan lukemista kirjoista – sekä lukemisesta ylipäätään. Tykkään, että julkaisuissa on usein lyhyt ajatus luetun kirjan annista, ja blogissa sitten lisää. Taitavasti rakennettu ja mielenkiintoinen, vähän erilainen tili.

@muitaihania

Tiinalla on valloittavan ihania sommitelmia, mielenkiintoisia tarinoita ja hyvää meininkiä. Aluksi ihastuin noihin ihastuttaviin asetelmiin, sen jälkeen kiinnostuin lukemaan lisää. Elämänmakuisia ajatuksia elämästä, tykkään!

@mrscarlissa

Sisustusöverit. Tämä tili on täynnä pieniä,söpöjä yksityiskohtia, joista voisin napata sieltä täältä juttuja omaan kotiini. Olen jo pitkään tykännyt seurata tätä tiliä, tällä kertaa pääosin kuvien takia.

@emilikumpuniemi

Seuraan todella vähän PT- tai fitnesstilejä, mutta Emilin tiliä olen tykännyt seurata jo jonkin aikaa. Positiivista elämänasennetta ja hyviä juttuja.

@yleuutiset

Sokerina pohjalla on tietysti Yle Uutiset! Voin sanoa, että uutisten seuraaminen on lisääntynyt 90 %, kun seuraan Yleä Instan kautta. He ovat mielestäni onnistuneet todella kiitettävästi sekä julkaisujen että Storiesin teossa. Jos siis ”unohdat” helposti uutisten seuraamisen kuten minä, kokeile sitä Instassa. 👌🏼

Ihania tilejä on toki muitakin, mutta kaikkien luettelemisessa loppuisi tunnit päivästä. Mutta kuten sanoin, ilmianna omat suosikkisi kommenteissa, kuulen niistä mielelläni. ☺️

/Riikka

Kesäloma alkoi – heinäkuu koosteena

Pitkään odotettu kesäloma alkoi viimein edellispäivänä. Loman aloitus ei ole varmaan ikinä aiemmin venynyt näin pitkään, ja koska kesä on ollut helteinen ja ihana, on loman alkamistakin odottanut jo pitkän tovin. Onneksi sääennusteet lupailevat lämpöä myös seuraaviin viikkoihin.

Heinäkuu on ollut blogissa hiljainen, mutta ne jotka seuraa mua Instagramin puolella, ovat ehkä huomanneet, että olen herättänyt  juoksuharrastuksen varovaisesti uudelleen eloon. Tavoitteeksi otin juosta kerran viikossa kunnon lenkin, ja siinä olen toistaiseksi pysynyt. Ensimmäisen lenkin juoksin 5. heinäkuuta, eli takana on nyt noin kuukauden juoksut.

Helteiden takia jahkailin tämän viikon lenkin kanssa, sillä helteellä juokseminen ei ole mitään suurta herkkua. Lopulta päädyinkin juoksemaan perjantaiaamuna klo 7! Ennakkoon kammoksumani aamulenkki olikin lopulta ihan kelvollinen ratkaisu, eikä juoksu tuntunut sen pahemmalta kuin päivä- tai ilta-aikaan. 😉

Aamun juoksu oli sen mittakaavan spektaakkeli, että päädyin jopa salakuvattavaksi:

IMG-20180727-WA0003

Heinäkuu on mun mittakaavalla ollut muutenkin suorastaan liikunnallinen kuukausi, sillä sain rakkaalta mieheltäni ison nimipäivälahjan, uuden fillarin. Nyt kelpaa polkea kesälomalla!

IMG_20180719_163444_3

Näiden lisäksi heinäkuu on pitänyt sisällään mm. loikoilua ja uimista rannalla, kesäpäivän viettoa Mathildedahlissa, useita synttärikemuja, kaverivieraita päivä- ja yökyläilemässä, työporukan illanviettoa Turussa – ja sain mä kesä-heinäkuun aikana vihdoin aikaiseksi myös sen, että vein omia kamoja myyntiin kuukaudeksi itsepalvelukirppikselle.

Perjantaina loman aloituksen kunniaksi istahdettiin autoon ja suunnattiin ensin syömään Rantolan puotiin Sauvoon. Tuonne ei ihan sattumalta eksy (sijainnin voi katsoa tästä) ja itsekin sain vinkin hyvistä burgereista Instan kautta (kiitos Jenna!). Onneksi lähdettiin testaamaan, sillä sekä burgeri että pizza oli molemmat todella hyviä. Burgeri oli juuri sopivan kokoinen ja Rantolan nimikkoburgerissa oli virkistävänä yksityiskohtana lehtipihvi tavallisen burgeripihvin sijaan. Pizzat taas tarjoillaan Rantolan puodin vieressä sijaitsevasta  Rantolan Kievarista, mutta annokset voi kuitenkin syödä samalla terassilla, jos toinen haluaa pizzaa ja toinen burgeria (kuten meillä).

Rantolan puoti on ravintolan lisäksi vanhanajan kyläpuoti, josta löytyy kaikki kaupan perustarpeet –tuli ihan lapsuuden kyläkaupat mieleen! Tosi symppis. Kaupan päälle saimme muutenkin todella idyllisen maalaisraitin, joka istui täydellisesti kesäloman aloitukseen ja siihen fiilikseen!

IMG_20180727_162521

IMG_20180727_165213

IMG_20180727_164334

IMG_20180727_164459

IMG_20180727_164812

IMG_20180727_164736

Sauvosta ajettiin Naantaliin katsomaan Emma-teatterin Love me Tinder. Tämän vuoden kesäteatteri ei ollut ehkä ihan niin hyvä kuin ennakkoon odotin. Mun mielestä siitä jäi puuttumaan itse Tinderiin liittyviä yksityiskohtia, ja  treffailumaailmaan liittyviä hauskoja kommervenkkejä oli vain murto-osa siitä mitä kaikkea mukaan olisi voinut keksiä. Hauskojakin juttuja tähän näytelmään silti sisältyi, joten sanoisin että tämä oli 3/5. Ehkä odotukset oli siksi korkealla, kun meillä on itsellä tuo Tinder-tausta. 😄

Näillä eväillä kesäloman viettoon! Kolme viikkoa iisisti, kelpaa.

Aurinkoa kaikille! 💛

/Riikka

Terveisiä hääkuplasta

Terveisiä hääkuplasta! Meidän häihin on aikaa enää pari viikkoa, joten valmistelutkin alkavat olla loppusuoralla – ainakin toistaiseksi on sellainen olo, että on muistettu kaikki mitä pitääkin. Pää on pilvissä, ja joka päivään mahtuu vähintään ajatuksen tasolla jotakin häihin liittyvää.

Tosiaan, hääkupla – tuntuu, että olen tässä viime kuukausien aikana ajautunut sellaiseen. Tällä hetkellä hyvin moni yksittäinen asia elämässä on pyörinyt tulevien juhlien ympärillä. Ystävät ja työkaverit ovat varmasti jo korviaan myöten täynnä mun hääjuttuja, mutta minkäs teet: kaikki ajatukset vaan pyörii niiden häiden ympärillä.  Se on varmaan ihan luonnollistakin, kun järjestää tähänastisen elämänsä tärkeimpiä ja isoimpia kekkereitä. Toisaalta niitä pieniäkin yksityiskohtia on tullut mietittyä paljon enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Oon luonteeltani aika käytännönläheinen ja jalat maassa -tyyppi, ja kierrän mieluusti hössötyksen kaukaa, mutta omat häät ovat saaneet  jahkailun ja juupaseipäs-pähkäilyt minussakin esiin – ainakin omalla mittapuulla laskettuna.

kukkia07

Mun mielestä tähän viimeiseen kuukauteen ennen häitä on kerääntynyt myös monia sellaisia ihania hetkiä, joissa ne tulevat juhlat ja ylipäätään se, että me todella ollaan menossa naimisiin on noussut tosi vahvasti pintaan. Vielä alkuvuodesta sellaista tunnetta ei ihan niin vahvasti ollut, koska kaikki tuntui vielä kaukaiselta, eikä vielä niin konkreettiselta.

Yksi näistä hetkistä liittyy melko yllättäenkin kirkkoon. Täytyy sanoa, että vaikka olen itse varsinainen tapakristitty, oon ollut  häiden suhteen tosi tyytyväinen kirkon tarjoamiin palveluihin. Toisaalta en ehkä myös odottanut juuri mitään, päinvastoin odotin mahdollisia ongelmia, kun muutamilla kavereilla mm. kirkkomusiikin valinta on aiheuttanut päänvaivaa.  Meillä taas sekä kanttorin että papin tapaamiset ovat olleet molemmat tosi ihania juttuja! Meillä oli pari viikkoa sitten kanttorin kanssa ihan henkilökohtaiset treffit kirkossa, missä hän soitti meille eri vaihtoehtoja vihkimismusiikiksi, ja myös kaikki meidän ehdotukset otettiin lämpimästi vastaan. Vaihtoehtoja oli perinteisistä häämarsseista Star Warsiin ja kaikkea siltä väliltä – meidän kanttorilta myös onnistui tosi lahjakkaasti sekä urkujen että pianon soitto. Saatiinkin lopulta juuri ne musiikit mitä toivottiinkin. <3

kukkia01

Myös papin tapaaminen oli tosi miellyttävä kokemus. Tuossa tapaamisessa käytiin vihkiminen vaihe vaiheelta läpi, ja samalla tutustuimme toisiimme papin kanssa pintapuolisesti, jotta pappi osaa pitää meille hääpäivänä kirkossa puheen. Seuraava kuulostaa ehkä vähän hassulta, sillä me Raulin kanssa tietysti tiedetään mitä toisistamme ajatellaan. Kuitenkin tuossa tilanteessa, kun pappi pyysi kertomaan, mihin on toisessa aikoinaan ihastunut, mitä asioita toisessa arvostaa, miksi halutaan mennä naimisiin ja niin edelleen, oli tosi ihana ja pakahduttava hetki kuulla, kun kerrottiin ne siinä toisillemme. <3 Mulla onkin siis vain hyvää sanottavaa kirkon tarjoamista hääpalveluista, molemmista jäi kiireetön ja lämmin fiilis.

Ihanien hetkien oheen on mahtunut tietysti ahdistusta hääbudjetin paukkumisesta ja vielä kuukausi sitten stressiä siitä, saadaanko kaikki varmasti kuntoon, tuleeko mun puku ajoissa perille (tänään oli sovitus! Tunnelmia mun Insta Storyssa :)) ja muuta vastaavaa, mutta ainakin mulla on nyt sellainen tunne, että kaikki on kuosissa!

hääkenkiä

Kaikenlaisia suunnitelmia olisi kiva ollut kertoa jo tänne bloginkin puolelle, mutta mulle on tullut ihan jäätävä piilottelun tarve kaikissa häitä koskevissa jutuissa, ettei ne vieraat, jotka osallistuu meidän häihin, tiedä kaikkea jo etukäteen. :D Siksi ajattelin tehdä yksityiskohtaisia postauksia hääaiheista vasta häiden jälkeen, kun on ihanaa kuvamateriaaliakin olemassa. Silloin myös takuulla haluan palata ajassa taaksepäin muistelemaan hääpäivää, ja tehdä tänne bloginkin puolelle muistijäljen kaikista ihkuista jutuista. :)

Nyt iltapalapuuhiin ja rauhoittumaan yötä varten. Mun polttarit ei ole vielä olleet (!!), joten jännitän nyt kovasti, tapahtuuko tulevana viikonloppuna kenties jotakin jännittävää…

Kivaa torstai-iltaa ja tulevaa viikonloppua!

/Riikka

kukkia03

Ikäkriisi

 

En pidä itseäni ihmisenä, joka olisi juurikaan kriiseillyt ikänsä kanssa.  Kun täytin kolmekymmentä, se ei tuntunut oikeastaan miltään. Olin sinkku, asuntovelaton ja vailla mieluista työpaikkaa, mutta kaikki oli silti elämässä ihan ok. Vaikka kaipasin elämääni merkityksellisyyttä, tiesin ettei mikään tule väkisin. Kokemuksen kautta se tuli jossain vaiheessa myös todistettua. Kolmekymmentä oli joka tapauksessa vain luku muiden joukossa, ei kriisin paikka. Jopa lisääntymispaineet olivat nollassa, ehkä sen takia ettei ollut ketään, jonka kanssa olisi perheen perustanut.

lokakuu17_03

Vaikka en vieläkään panikoi iästäni, enkä missään nimessä koe olevani erityisen vanha, on suhtautuminen ajan kulumiseen jollakin tapaa muuttunut.  Ymmärrän, että pian on pakko yrittää perheen perustamista, jos perheen haluaa perustaa (ja minähän haluan, nyt kun se oikeakin on löytynyt vierelle). Jotakin perustavanlaatuista on muuttunut; ennen en ajatellut, että minulla olisi vanhempana mitään annettavaa, oikeasti. Nyt taas koen, että annettavaa olisi paljonkin. Olisi ihana opastaa jotakuta elämän polulla.

Vaikka omaa elämää onkin tullut jo jonkin aikaa tallattua, on hämmentävä ajatella, että joistakin aikuisiässä kokemistani asioista on jo lähes 20 vuotta. Miten se on mahdollista? Juurihan vasta olin 25-vuotias. Utopistiselta vaikuttaa myös ajatusleikki, että minulla voisi teoriassa olla jo lähes täysi-ikäinen lapsi. Puhumattakaan siitä, että itseäni vähintään kymmenen vuotta nuoremmilla ihmisillä on jo lapsia. Mitä ihmettä? Mihin aika on hävinnyt?

syyskuu2017

En haikaile 25-vuotiaaksi. Puhumattakaan siitä, että olisi taas 18-vuotias. Se aika oli minulla tiettyjä asioita varten, ja minun kohdallani ei ollut silloin aika vakiintua tai perustaa perhettä, esimerkiksi. Tilalle tuli jotakin muuta, joka olisi jäänyt muuten kokematta. Sitä ehkä salaa toivon, että 25-vuotiaan ja 35-vuotiaan välillä olisi vielä lisää vuosia, se aika nimittäin kuluu kuin siivillä.  En myöskään sure tällä hetkellä, että miksen tehnyt sitä ja tätä nuorempana, sillä kaiken (lapsia lukuunottamatta) voi tehdä minkä ikäisenä tahansa: opiskella, matkustella, kouluttautua lisää, aloittaa uuden harrastuksen, muuttaa eri paikkakunnalle, mitä hyvänsä. Kaikki tämä on omasta päästä kiinni.

Onneksi ikä tuo kokemusta ja näkemystä, ainakin uskon niin. Vanhetessa viisastuu, jos vain ymmärtää elää avoimin mielin. Silti, tänään penkkariajeluita katsoessani mietin kaikkia niitä tilanteita, joiden edessä olen viime aikoina miettinyt, etten ole nuori aikuinen enää. Näihin keventäviin tunnelmiin, rentouttavaa viikonlopun odotusta!

/Riikka

Mistä tiedät, ettet ole enää ihan nuori?
  • Alkossa kassa kysyy papereitasi yhä harvemmin, vaikka paperit pitäisi kysyä kaikilta, jotka näyttää alle 30-vuotiaita. (Ai niin, sitähän onkin jo aika monta vuotta sitten täyttänyt sen 30…)
  • Luet uutisista teinibändistä, ja voit aidosti sanoa, ettet ole ikinä kuullutkaan ko. yhtyeestä. Marcus & Martinus, who?
  • Tajuat, että vanhin kummilapsesi pääsee ripille. Ja että omista rippijuhlistasi on 20 vuotta aikaa. 😭
  • Ylipäätään voit sanoa, että jostakin kokemastasi asiasta on jo liki 20 vuotta aikaa, vaikka olet jo tuonakin ko. aikana ollut täysi-ikäinen.
  • Googlaat salaa sanoja/sanontoja, joita kuulet nuorten käyttävän, jotta ymmärtäisit edes puolet teinien puheesta.
  • Jotenkin jopa ne 18-vuotiaat näyttää tosi pieniltä.
  • Tervehdit nuoria kavereiden tai sukulaisten lapsia sanomalla, että ”kylläpä sinä olet Ville-Petteri kasvanut!” Muistat vain hämärästi, miten ärsyttävää sitä oli kuunnella itse lapsena.
  • Huomaat, että kasvojen alueelle on ihan yhtäkkiä ilmestynyt ylimääräistä, löysää ihoa. Erityisesti silmäkulmiin. Ja otsassa on kurttu, vaikka ilme on peruslukemilla.
  • Aloitat perustelusi sanoilla: ”Silloin, kun minä olin nuori…
  • Nukkumaan voi mennä jo kymmeneltä, ja aamuisin saattaa herätä ilman herätyskelloa jo viideltä.
  • Ilta yökerhossa kuulostaa pikemminkin raskaalta suoritukselta kuin hauskanpidolta.
  • Et enää välitä (niin paljon), mitä muut sinusta puhuvat/ajattelevat.
  • Yleisellä tasolla kuitenkin pelkäät, mihin tämä maailma on menossa.

minä

Kaikki kuvat otettu viimeisen vuoden aikana.

Bullet Journal 2018

 

Ehkä muistatkin, miten kerroin viime vuonna omasta ensimmäisestä bullet journalistani? Nyt vuosi on vaihtunut, joten on aika vaihtaa uuteen vihkoon, jota olen itse asiassa jo rakentanut viimeisen kuukauden ajan. Pidän ajatuksesta, että joka vuosi alkaa uudella kalenterilla, vaikka mustakantiseen vuoden 2017 kalenteriin vielä muutama vapaa sivu jäikin. Näin vanhoihin kalentereihin on helpompi palata, kun vuodet ovat selvästi omissa vihkoissaan.

bullet_journal

Ensimmäisen vuoden bujoni oli kokeilu, sekalainen kattaus vähän kaikenlaista mitä mieleen juolahti. Osa hyviä ideoita, osa ei niin toimivia – kalenterissa on paljon listoja, hyviä oivalluksia ajankäytön hallintaan, ja sitten niitä kokeiluja, joita ei enää kannata jatkaa. Huomasin esimerkiksi, että listojen sijaan tietyt asiat kannattaa merkitä suoraan kuukausi- tai viikkonäkymään, eikä eritellä niitä erillisiksi listoiksi (kuten vaikkapa ikuisuusprojektini siitä, mitä kaikkea kotona voisi siivota :D).

Keräsin ensimmäisen vuoden bujoa varten inspiraatiota pitkin vuotta niin Youtubesta  kuin Instagramista, sillä bujoni oli ensimmäinen laatuaan. En lopultakaan tehnyt omasta bullet journalistani taideteosta (kuten monet muut tekevät), vaan löysin paljon toimivia ideoita, joita aion hyödyntää tänäkin vuonna. Keräsin tähän postaukseen koosteen siitä, miten itse hyödynnän bullet journalia arjessa.

bullet_journal_2018

Vihkon valinta

Rakensin uuden bujoni Leuchtturm1917 kovakantiseen vihkoon. Tämä on nyt selvästi jämäkämpi, vanha bujo kun oli musta, pehmeäkantinen Moleskine. Kivoja vihkoja löytyy lähes mistä tahansa isosta kirjakaupasta, omani tilasin tällä kertaa vihkokaupasta. Pidin kyllä todella paljon myös Moleskinen pehmeäkantisesta. Sen ainut miinus oli, että juuri tuossa versiossa ei ollut sivunumeroita, ja niiden käsinkirjoittaminen oli aika tuskaista puuhaa. Toki Moleskinelta löytyy myös sivunumerollisia malleja.

Bullet Journalia varten tehtyjen vihkojen sivut ovat usein melko ohuita, joten kannattaa varautua siihen, että kynän muste näkyy sivujen läpi. Tämä ei erityisemmin itseäni häiritse, mutta sivujen paksuuteen (tai siihen mitä kyniä käyttää) kannattaa kiinnittää huomiota, jos sellainen asia vaivaa omaa silmää.

Huomioi bujoa ostaessa siis ainakin nämä:

  • Sivunumerointia lukuun ottamatta kannattaa ostaa täysin tyhjä vihko. Se, onko vihkossa rivit vai ei, on makuasia. Itse suosin rivitöntä, silloin sivuille pystyy rakentamaan myös esimerkiksi erilaisia kaavioita, tai vaikka niitä piirustuksia jos haluaa.
  • Vihkon keveys ja koko: bujoa kannattaa kantaa usein mukana, jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti. Ei siis kannata ostaa sitä kaikkein jämerimmän kokoista kalenteria. Sellainen vihko, joka sopii päivittäin arkilaukkuun, on hyvä.
  • Sivujen paksuus (näkyykö helposti läpi) ja kynät joita tulet käyttämään (meneekö helposti läpi, suttaako).
Bullet journalin aloittaminen – kalenterin rakenne

Vuonna 2018 kalenterini ei ole (edelleenkään) täyteen koristeltu, vaikka muutaman washi-teipin ja tarroja sinne tänne joskus liimaankin. Kalenterin runko koostuu bullet journalille tyypillisesti sisällysluettelosta, tulevaisuuslokista, kuukausinäkymistä, viikkonäkymistä sekä erinäisistä listoista ja arjen mittaajista, joista koen olevan hyötyä tulevaa suunnitellessa. Kuten olen ennenkin sanonut, bullet journal on siitä hyvä kalenterimuoto, että sitä voi muuttaa lennossa, vaihtaa toimimattoman kalenterityylin toiseen missä vain vaiheessa vuotta.

tulevaisuusloki

Uusi bujo alkaa tuttuun tapaan sisällysluettelosta, mitä seuraa ns. tulevaisuusloki (yllä), johon voi kirjata vuoden isoimpia juttuja, kohokohtia. Tämä jäi vuonna 2017 melko tyhjäksi, mutta otin tulevaisuuslokin mukaan silti myös tänä vuonna: tarkoituksena on kirjoittaa aina kuukauden päätteeksi menneiden päivien kohokohdat: näin kalenteria selatessa pystyy nopeasti katsomaan, millainen vuosi on kokonaisuudessaan ollut.

bullet_journal_kuukausinäkymä

Tulevaisuusloki

Tulevaisuuslokia seuraa kuukausinäkymät (yllä), johon on listattu vuoden jokainen päivä kuukausittain eriteltynä. Tähän voi merkitä päivätasolla merkittävimmät tapahtumat; olen esimerkiksi itse kirjoittanut tänne kaikkien syntymäpäivät, juhlat ja niin edelleen. Kuukausinäkymä tarjoaa tarkemman näkymän koko kuukaudesta kuin tulevaisuusloki, mutta ei kuitenkaan yksityiskohtaista tietoa päivistä kuten viikko- tai päivänäkymä. Koko vuoden kuukausinäkymien tekeminen vaatii vaan vähän hermoja… mutta on sopiva iltapuhde vaikka telkkaria katsellessa.

bujo_tilastot

Erilaiset listat

Sopiviin väleihin olen tehnyt monta blogiini liittyvää aukeamaa: julkaisusuunnitelman kuukausittaisella tasolla (samankaltainen kuin kuukausinäkymät) sekä aukeaman, johon kerään aina kuukausittain blogin avainlukuja esimerkiksi kävijämääristä ja muista oleellisista mittareista (yllä). Tätä seurasin jo viime vuonna, ja pidin kovasti tämän taulukon ylläpidosta. Oli hauska seurata, kehittyivätkö luvut johonkin suuntaan – ja jos, niin miten.

Aion myös vuonna 2018 kiinnittää huomiota lukemiseen, joten olen tehnyt vihkoon aukeaman, johon listaan mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi. Varovainen toiveeni on, että ehtisin lukemaan kuukausittain vähintään kaksi kirjaa.

Täysin uusi kokeilu on kuukausittainen lista, johon kirjaan niitä asioita, joita haluaisin tavoitella tietyn kuun aikana tai joiden toteutumista haluaisin muuten vaan seurata (esim. ulkoilu, juoksu, blogin kirjoittaminen, lukeminen…). Aina kun kuun aikana saan ”taskin” tehdyksi, voin laittaa sen tavoitteen kohdalle rastin. Kuukauden päätyttyä saa näppärästi tarkistettua, mihin olisi voinut käyttää enemmän aikaa ja mihin panostaa seuraavan kuukauden aikana.

bujo_viikkonäkymä

Viikkolokit

Listojen välissä on tänä vuonna myös viikkolokit (yllä), joita en tehnyt viime vuonna säännöllisesti, mutta joista on takuulla hyötyä, kun todella haluaa saada asioita pois to do -listalta. Näitä viikkonäkymiä rakennan kalenteriin aina uuden viikon alkaessa tai pari viikkoa etukäteen, eli näitä ei ole todellakaan koko vuodelle valmiiksi tehtynä. Kuten sanottu, bujoa ei kannata tehdä liikaa eteenpäin, sillä jos joku systeemi ei toimi itselle, niin sen voi jättää pois ja silloin ei tarvitse murehtia käyttämättä jääneitä sivuja.

Viikkolokiin merkitsen tarkemman päiväsuunnitelman, jos sellaiselle aihetta on. Työasioita en tänne kirjaa (töissä käytän hyvin askeettista bujo-listausta erillisessä kalenterissa), vaan tyypilliset merkinnät ovat esimerkiksi ”parturi klo 14”, ”ystävän kanssa treffit klo x”, ”vaihda lakanat” tai ”muista tilata valokuvat” (tietyt asiat voi merkitä ennalta myös kuukausinäkymään; kuka muuten muistaa, koska esimerkiksi lakanat olisi hyvä vaihtaa?)

Käytän viikkonäkymässä hyvin yksinkertaisia symboleita kun päivä on mennyt ohitse: tehdyt asiat merkitsen rastilla ja ne, jotka ovat vielä kesken, merkillä >. Viikon päätyttyä käyn päivät läpi ja merkitsen vielä tekemättömät asiat seuraavalle viikolle sopiviin koloihin. Toimiva systeemi myös siten, että kun tarpeeksi kauan olen siirtänyt ”varaa hammaslääkäri” -tehtävää, alkaa sen siirtely ärsyttää enemmän kuin itse lääkäriajan soittaminen. Kätevää!

Tässä pääpiirteitä omasta uudesta bujosta, ja jo valmiiksi rakennetut kalenterin osat, joita tulee takuulla vuoden edetessä lisää. Onko sulla vuoden 2018 kalenteri jo hankittuna? :)

/Riikka