Aihearkisto: Hyvinvointi

Loppuun käytetty kosmetiikka – lokakuu 2018 edition

 

Hellurei!

Kävin Instagramin puolella reilu kuukausi sitten läpi loppuun kulunutta kosmetiikkaa toooodella pitkältä ajanjaksolta (sen voi katsoa edelleen mun Instagramin kohokohdista), ja nyt päätinkin käydä nuo läpi heti kuun lopussa, ennen kuin kasa ehtii kasvaa liian isoksi. Tässä siis loppuun käytetty kosmetiikka, lokakuu edition! ✨

vichy_aurinko_spray

Vichy Ideal Soleil hydrating protective water sk 30 

Kävin toukokuun alussa apteekissa paniikkiostoksilla, kun tajusin, että kesä alkaa varhain ja iho on vaarassa kärähtää jo ennen omia häitä, tai mikä pahinta, itse hääpäivänä. Haussa oli hajusteeton tai hyvin miellyttävän tuoksuinen, kevyt aurinkorasva, jossa on kunnon suojakerroin.

Tämä Vichyn suihkutettava aurinkosuoja olikin sitten niin hyvä, että tätä tuli käytettyä kesän aikana lähes kahden pullon verran! Tätä ei toki enää näin lokakuussa ole tarvittu, mutta kävin jo alustavasti läpi aurinkorasvavarastoja marraskuun häämatkaa varten ja yhdistelin pullon jämät yhteen tulevaa reissua ajatellen. Tämä lähtee ehdottomasti myös Mauritiukselle mukaan. 💪🏼😎

nivea–seerumi

Nivea Cellular anti-age volume filling pearls -kasvoseerumi

Itse tuote toimi mielestäni kivasti, mutta tuoksu oli jollain tapaa vähän epämiellyttävä. Muuten tätä seerumia oli kyllä mukava käyttää ja itse tuote imeytyi mukavasti kasvoille ja teki ihosta tasaisen. Helppo annostelu myös. Tuoksun takia ei kuitenkaan noussut omaksi suosikiksi.

essence_kulmageeli

Essence lash & brow gel mascara

Olen jo vuosikausia käyttänyt kulmageeliä puhtaasti sen takia, että mulla on luonnostaan pitkät ja vahvat kulmakarvat, jotka helposti sojottaa sinne tänne, jos niitä ei harjaa geelin kanssa paikalleen. 😃 Tämä Essensen versio oli uusi tuttavuus, ja muuten ihan kelpo tuote, mutta ehkä inan vetinen, sillä kuivumisessa kesti aikansa. Kuten näkyy, ajan saatossa kulmageeliputelin ulkonäkö alkaa näyttää vähän ällöltä, koska geeliharjaan kerääntyy kulmaväriä. Siinä mielessä tätä ei kannatakaan ehkä käyttää kovin pitkään, koska hygienia.

Essencen tuotteiden hinta on niin maltillinen, että laatu kohtasi tässä tuotteessa hinnan. Jos haluaa siis testata, olisiko kulmageeli itselle näppärä tuote, tällä voi aloittaa. 🙂

mossa_kasvoöljyt

Mossa Vitamin Oil Cocktail 

Mikä iloinen uusi tuttavuus! Monitoimituote, jonka ostan varmasti uudelleen. Käytin kasvoöljyä nimensä mukaisesti kasvoille ensimmäiseksi aamulla tai puhtaille kasvoille viimeiseksi illalla, mutta myös meikkivoiteeseen sekoitettuna JA yllärinä: kuivien ja ärtyneiden kainaloiden hoitoon. Ja sehän auttoi! Hyväntuoksuinen ja rauhoittava öljy puhtaisiin kainaloihin illalla, avot! 👌🏼

Todella hyväntuoksuinen, toimiva tuote, joka on myös erittäin riittoisa. Ehdottomasti hyvä hinta-laatusuhde. Vegaaninen.

lumene_meikkivoide

Lumene Nude perfection fluid foundation

Lumenen uudistuttua tätä tuotetta ei tällaisenaan taida olla enää myynnissä. Mä käytin tätä  meikkivoidetta tosi usein niin, että sekoitin puolet tätä ja toisen puolikkaan CC-voidetta, jos tuntui että peittävä meikkivoide yksinään oli liian peittävä. Sävy soft honey oli mulle oikein passeli ja tuotteena pitkäkestoinen ja miellyttävä.

lumene_kivipuuteri

Lumene nordic chic soft matte kivipuuteri

Luottotuote vuodesta toiseen. Nämä tulee käytettyä aina niin loppuun kunnes pohja paistaa kaikkiaalta muualta kuin reunoilta. Vielä kun keksisivät kivipuuterin, jonka pystyy hyödyntämään ihan loppuun asti…

lumene_cc_voide

Lumene Nordic Chic CC-voide

CC-voide on nopeasti levittyvä ja sopii arkeen, kun ei tarvitse super peittävää voidetta, mutta kuitenkin sellaisen joka tasoittaa ihonsävyä sopivasti. Ostan näitäkin varmaan useamman vuodessa, tullut jäädäkseen. 😍

kulmakynä

We Care Icon Magnetic Eyes Smooth Wear Eyebrow Definer -kulmakynä

True brown -sävyinen kulmakynä tuli käytettyä niin loppuun kuin meikkikynän voi käyttää. Oikein hyvin asiansa ajava tuote, ja hinnaltaan edullinen. Toisessa päässä kynää kierreharja, jolla on helppo tasoittaa kynän jäljet.

loreal_primer

L’Oréal Pore refining Primer

Herätysostoksena hankittu pohjustusvoide tuli käytettyä puolen vuoden sisällä loppuun.  Tasoittavilla ja ihohuokosia häivyttävillä ominaisuuksilla ei ollut niin kummoisia vaikutuksia, että olisin turvautunut tähän tuotteeseen ihan päivittäin, mutta kuten keskivertotuotteet aina: ihan kiva!

lumene_kirkas_puhdistus

Lumene kirkas heleyttävä puhdistusvoide

Meikin ja epäpuhtaudet poistava puhdistusvoide on perinteisesti oma suosikkini, sillä sitä voi käyttää samalla kun käy muutenkin suihkussa. Teki tehtävänsä kiitettävästi eikä kuivattanut ihoa erityisen paljon, mistä plussaa. Toki tämä ominaisuus on helpoin huomata vasta tulevana vuodenaikana, kun talvi koittaa…

Näistä tuotteista ehdoton suosikkini oli Mossan kasvoöljy (mulla myös kainaloöljy, haha) sekä Vichyn aurinkospray – näistä molemmat uusia tuttavuuksia.

Instan puolella jo kyselinkin, että kuinka usein teillä loppuu erilaista kosmetiikkaa, ja vastailitte, että purnukat eivät lopu oikein ikinä – mulla näitä sitten taas tulee näköjään kymmenisen kuussa! Olenko suurkuluttaja vai mikäs juttu tämä on? 😃

Toki mullakaan varsinaiset meikki-meikit, kuten luomivärit eivät ”ikinä” lopu, mutta vaikkapa erilaiset rasvat on kyllä kovalla käytöllä! Kertokaahan kommenteissa tai Instassa lisää – vaikka omista suosikeista tai kokemuksia yllä olevista tuotteista. ☺️

/Riikka

Minne kuluvat päivät – Testasin viikon ajan

 

Päivät ja viikot vilahtavat ohitse huomaamatta. Pari viikkoa sitten suunnittelemani viikkolehden tilaus on edelleen perumatta, eikä pyykkikoriin päätynyt käsinpesua vaatinut neule ole vieläkään pessyt itse itseään. Minne kuluvat päivät, huomaan ajattelevani tämän tästä. Töissä käyn arkena päivittäin, mutta vapaa-ajalla teen aina jotakin muuta kuin tuijotan kattoa – miksi silti tuntuu, että tunnit loppuvat kesken?

Päätin kokeilla viikon ajan kaiken kirjaamista: kirjoitin parhaani mukaan ylös kaikki ne asiat, mitä teen päivän aikana.

Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee pitkä kirjoitus, mutta jos ajatukset ajanhallinnasta arjessa kiinnostavat, kannattaa jatkaa eteenpäin.

Kirjasin ylös tekemisiäni maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan, eli viikosta jäi uupumaan yksi yö – tunteja kertyi yhteensä siis noin 160. Oman tekemisten raportointi oli yllättävän haastavaa, varsinkin viikonloppuisin, kun päivällä ei ollut niin selkeää rytmiä.

Viikon päätteeksi, kun lopputulos oli selvillä,  laskin muistiinpanojen pohjalta laskelmia siitä, mihin aikaa on kulunut, ikään kuin ajatusten herättelemiseksi.

Viikon aikana nukuin noin 48 tuntia. Hyvä niin, uni on tärkeää. Töitä painoin reippaat 40 tuntia. Se on himpun verran ylitöiden puolelle, mutta ei kuitenkaan pahasti. Testiviikolla töiden osuus oli siis melko linjassa sen kanssa, mitä sen tulisi ollakin. Ystävien kanssa vietin aikaa kuusi tuntia. Kohtalainen luku sekin. Parisuhdeajan laskeminen on haastavampaa (koska jokainen samassa taloudessa vietetty minuutti ei ole välttämättä läsnäolevaa parisuhdeaikaa 😉). Puhelimen kanssa vietetty aika hirvitti jo etukäteen – karkea arvio älylaiteajasta keikkuu kymmenen tunnin huitteilla. Tämä on jotakin, mistä voisi ehdottomasti karsia minuutteja pois. Näiden tuntien jälkeen jäljelle jäi vielä noin 50 tuntia sitä kaikkea muuta sekalaista, kuten junassa tai autossa istumista, syömistä, telkkaria, kodin hoitoa, mitä milloinkin.

 

Hain viikon ajalta tiettyjä poimintoja (uni, työ, ystävät, parisuhde, älypuhelin) koska on tärkeä tiedostaa, kuinka paljon tunteja on käytettävä voidakseen fyysisesti hyvin (esim. uni), kuinka paljon tunteja kuluu väistämättä velvollisuuksien hoitoon (esim. työ), ja kuinka arjessa tulisi muistaa joka viikko ne kaikkein tärkeimmät ihmiset (perhe, ystävät). En usko, että kaikki aika tulisi käyttää aina mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi, mutta siihen uskon, että ajalle ei kannata sokaistua. Omassa elämässäni on paljon hyvää, ja välillä ahdistun ajatuksesta, että kulutan liikaa aikaa vääriin asioihin. Kuten siihen puhelimeen.

Olen iloinen siitä, että tein tämän testin. Sama ihmetys siitä, miten vaikkapa viikonloppu on niin hetkessä ohi, oli helpompi ymmärtää, kun sitä mietti vähän analyyttisemmin. Samalla sain myös ideoita siitä, millaisista opituista tavoista voisi oikeasti pyrkiä eroon tai millaisin keinoin voisi oppia tekemään asioita vähän eri tavalla.

En tarkoita, että kaikki maailman tunnit tulisi hyödyntää aina viimeistä sekuntia myöten pelkkään hyödylliseen tekemiseen. Netflixillä ja joutilaana ololla on oma tärkeä paikkansa päivissä, ainakin minulle, joka tarvitsen joka päivään pienen hetken ihan pelkkää rauhassa oloa. Toisaalta toivon, että saisin joka päivä edes muutamia konkreettisia ja hyödyllisiä asioita tehdyksi. Mutta mikä on sopiva tasapaino?

Ehkä tähän väliin on hyvä avata mun viikon tekemiset parin viikon takaa. Täältä pesee!

Maanantai

  • Herätys 7:00. En ole heti aamusta parhaimmillani, mutta en toisaalta varaa ikinä aamuihin kovin paljon aikaa. Aikaa on juuri ja juuri sen verran, että ehdin käymään vessassa, ruokkimaan kissan, valitsemaan ja pukemaan vaatteet, keittämään junamatkalle mukaan lämmintä termariin, tekemään pikameikin, ja kasaamaan paniikkiaamiaisen automatkalla syötäväksi.
  • Junalle 7:45. Toinen R heittää mut joka aamu juna-asemalle. Lähden kohti Turkua usein jo seitsemän junalla, mutta toisinaan myös näin kahdeksalta.
  • Junassa 8:00–8:35. Junassa käyn läpi omia blogijuttuja ja juon termarimehuani.
  • Turussa kävelen asemalta toimistolle kymmenisen minuuttia ja olen toimistolla vähän vaille 9:00.
  • 9:00–11:20 töitä.
  • 11:20–12.15 lounas lähiravintolassa. Lounastaukoni kestää lähes joka päivä noin tunnin verran. Pidän usein lounasaikaan tietoisesti pidemmän tauon, vaikka eipä lounasravintolassa ehdi juuri tuntia nopeammassa ajassa käymään.
  • 12:15-14:15 töitä
  • 14:15-14.35 mehutauko ☺️
  • 16:40 töiden lopetus ja treffit ystävän kanssa kahvilassa
  • 18:30 junaan ja kohti kotia. Junassa kännykän pläräämistä.
  • 19:00 Salossa, toinen R hakee mut joka arkipäivä kotiin.
  • 19:15 kotona, päivällinen
  • 19:30-20:00 ulkoilu
  • 20–21 telkkaria – Maajussille morsian! 🙊
  • 21-22 kännykän  selailua ja blogisuunnitelmia
  • 22:00 suihku
  • 22:30 nukkumaan – vessa, hampaiden pesu, lukemista, YouTubea.
  • 23:15 oikeasti nukkumaan

😴Uniaika 7:30 😴

junassa'

Tiistai

  • Herätys 6:45. Vietän etäpäivän.
  • Torkuttamista ja kännykän selaamista, kunnes lopulta ylös.
  • 7:30 vessa, hampaat, naama, korvat, vaatteet päälle, aamupalaa, kuumaa juomaa.
  • 7:50 läppärille, eli töiden pariin.
  • Kokeilen Brain focus -sovellusta, jossa tehdään töitä 25 minuuttia, pidetään 5 min tauko ja jatketaan tällä vuorottelulla. Kyseessä on Pomodoro-tekniikka. 25 minuutin välein pidetyt tauot hyödynnän keittämällä teetä, käymällä vessassa, tyhjentämällä tiskaria. Hyvä puoli tässä tekniikassa on se, että tauoille ”herätetään”, eli ei vahingossakaan jumitu paikoilleen tuntikausiksi.
  • 11:35  Lounastauko
  • 12:30 Takaisin töiden pariin, jatkaen Pomodoro-tekniikalla.
  • 17:00 vasta nyt läppäri kiinni.
  • 17–18:00 ruokailua ja sekalaista kodinhoitoa
  • 18–19:00 oman talouden hallintaa, eli raha-asioita ja budjetteja.
  • 19–20:30 IG Stories – pitkän tarinan teko omaan feediin (huh mikä aikasyöppö!)
  • 20:30 telkkaria ja omaa blogia
  • 21:00 Ensitreffit alttarilla telkkarista
  • 22:30 kohti iltatoimia, podcastia sängyssä
  • 23:00 nukkumaan

😴Uniaika 7:20 😴

lounasta

Keskiviikko
  • Herätys 6:20. Myös tänään etäpäivä.
  • Sängystä ylös 7:20. Aamujutut tuttuun tapaan.
  • 8:00 töiden aloitus
  • 12:00–12:30 lounastauko
  • 15:30 asti töitä
  • 15:30 pyörällä kaupungille
  • 16:00–17:30 ystävän kanssa kahvilla
  • 17:30 kaupassa ja postissa käynti
  • 18:15 kotona
  • 18:45–19:30 iltakävelyllä toisen R:n kanssa
  • 19.30–22:30 omaa blogia, telkkaria, somea.
  • 22:30–23 iltatoimia ja nukkumaan

😴Uniaika 7:00 😴

Torstai
  • 6:00 Herätys
  • 6:40 Junalle
  • 7:00 junassa:  aamupalaa, Instagramia, laskujen maksua
  • 7:40 kävely töihin
  • 8:00 toimistolla. Töitä…
  • 11:45 lounaalle
  • 12:45 takaisin työn pariin
  • 17:00 asti töitä,  junalle.
  • 17:18–18 junassa Saloon
  • 18:00 kotiin ja illallista
  • I on meillä käymässä, klo 19 lähden viemään I:tä kotiin ja R:ää treeneihin
  • 19:45 takaisin kotona: blogia, iltapalaa
  • 21:30 R:n hakeminen treeneistä
  • 22:00 iltapalaa ja telkkaria
  • 23:00 nukkumaan

😴Uniaika 7:20 😴

Perjantai
  • 6:20 ylös ja aamurutiinit. Etäpäivä, mutta vien R:n töihin autolla, jotta saan auton päiväksi käyttöön.
  • 7:10 kotona, kuvien ottamista ulkona
  • 7:40 töiden pariin
  • töitätöitätöitä
  • 13:00 vasta nyt lounas
  • töitätöitätöitä
  • 17:00 töiden lopetus
  • 17:15 kauppaan ja kaupungille
  • 18:45 kotona. Telkkaria, blogia, ruokaa, loikoilua
  • 23:15 Haen toisen R:n saunaillasta
  • 23:30 Sohvaperunat Areenasta
  • n. 01:00 nukkumaan

😴Uniaika 8:30 😴

omenapiirakkaa

Lauantai
  • 9:30 herätys
  • 10:00 aamupala
  • 11:00 siivoilua
  • 12:00 omenapiirakan teko, ruoan laittoa, lounas
  • ..jotain.. 😃
  • 16:00–19:00 ulkovarastojen siivousta. Sain hullun siivousinspiraation!
  • 19:00 leffa ja olut.
  • 22:00 aivan poikki, nukkumaan.

😴Uniaika 10:00 😴

aamupalalla

Sunnuntai
  • 8:00  herätys
  • 9:00 aamupala
  • 10:15 autolla kohti Alastaroa
  • 11:30 Perillä
  • 12:00–15:00 perunamaalla ystävien ja perheen kesken
  • 15:00–17:30 vanhempien luona kylässä
  • 17:30-19 ajomatka takaisin kotiin
  • 19:00 telkkaria, Instaa, blogijuttuja, iltapalaa, suihkua
  • 22:30 nukkumaan

Nämä luettuani oivalsin heti monta tärkeää asiaa:

  • Viikolla pitää nukkua  vähintään seitsemän tuntia, jotta viikonloppuna ei olisi niin poikki tai aamut venyisi kovin pitkiksi. Toisaalta nautin siitä, jos aamulla saa nukkua kuuden sijaan vaikka kahdeksaan, mutta jos nukkuu ysiin tai pidempään, tulee se fiilis, että vapaa-aika menee hukkaan. 🤔
  • Arkiaamut ovat mulla tosi kiireisiä, mutta mulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: aloittaa työt myöhemmin (mitä en halua) tai nousta puoli kuudelta aamulla (mitä en halua). Hah… Kiireisiä aamuja voi helpottaa sillä, että pakkaa laukun jo illalla, valitsee tulevan päivän vaatteet valmiiksi jo illalla, ja voisihan sen aamupalankin tehdä jo illalla valmiiksi. Tämän voisi yrittää ottaa tavaksi.
  • Joka päivä pitäisi ulkoilla, ihan joka päivä. Varsinkin silloin kuin tekee etäpäivän. Ulkoilu puolison kanssa on samalla myös sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa: sen aikana voi käydä päivän kuulumiset läpi, ja ainakin tulee oltua ilman niitä puhelimia.
  • Junassa matkustaminen on hyvää aikaa Netflixille, YouTubelle ja muulle vastaavalle, podcastit taas loistavia kävelymatkojen lisäksi arkiaskareiden teossa tai automatkoilla kuunneltavaksi.
  • Ylläri ylläri: kännykkä pitäisi laskea useammin pöydälle. Älylaitteet ovat ehdottomasti suurin aikasyöppöni. Pitäisi myös tehdä periaatepäätös, etten ota puhelinta ollenkaan sängyn lähettyville – silloin sitä ei tulisi katsottua viimeiseksi illalla ja ekaksi aamulla. Mulla ei useimmiten ole edes herätystä puhelimessa, koska mun mies on meidän herätysvastaava. 🙈Ehkä joku vieroitushoito olisi muutenkin paikallaan. En pidä itseäni ihan pahimpana puhelinaddiktina, mutta käytän sitä omasta mielestäni silti liikaa, kun parempaakin tekemistä olisi.
  • Mulle telkkariin ja Netflixiin käytetty aika on ihan ok, kunhan niihinkään ei mene ihan tuhottomasti aikaa. Jos mulla on vapaa viikonloppu, kuulostaa neljän tunnin sarjamaratoni ihanalta ajatukselta. 😃Arkisin vaan pitäisi tehdä kaikkea muutakin, joten silloin sen tulisi pysyä 1-2 tunnissa.
  • En pidä erityisemmin ruoanlaitosta, siksi ruoanvalmistus pari kertaa viikossa on sopivin vaihtoehto. Toisaalta myös ruoanlaitossa voi yhdistää kaksi asiaa yhteen: yhteisen ajan puolison kanssa ja ruoanvalmistuksen.  Kunhan ei ala tappelemaan ruoanlaittotekniikoista. ☺️

illalla

Viikon ajan pidetty päiväkirja sai itseni ajattelemaan sitä, mitä oikeasti haluan tehdä, mitä asioita taas voisin vähentää ja mitä tulen tehneeksi ehkä vain rutiininomaisesti. Elän itse aika suunnitelmallisesti, eli aamulla ovesta lähtiessä tahdon tietää suurin piirtein mitä se päivä tuo tullessaan. Haluan myös arvioida, mihin aikaan olen takaisin kotona, sillä kotona vietetty aika on minulle tosi tärkeää palautumisen kannalta. Välimatkojen takia en yleensä mene edestakaisin Turku-Salo-väliä moneen kertaan päivän aikana, koska se ei ole ajankäytön kannalta kovin järkevää.

Ajankäytön päiväkirja sai myös pohtimaan, millaisilla pienillä muutoksilla voin vaikuttaa arjen sujuvuuteen ja siihen, mikä on ehkä vain rutiiniksi muodostunut tapa. Esimerkiksi arkiaamujen osalta voin helpottaa kiirettä tekemällä asioita mahdollisimman valmiiksi jo illalla. Puhelimen käyttöä voin vähentää jättämällä sen illaksi olohuoneeseen yöpöydän sijaan.

Suunnitelmallisuuden vuoksi itselleni sopii mainiosti myös erilaisten listojen teko: kun teen to do -listan jokaisen työaamun aluksi, miksen voisi tehdä sellaista myös vapaa-ajalle? Tässä on toki tärkeää muistaa, että vapaa-ajalle pitää jättää myös niitä vapaita hetkiä, jottei arjesta tule pelkkää suorittamista. Lista voi olla kuitenkin vaikka viikkokohtainen, eli päättää sunnuntaina, mitä asioita haluaa seuraavan viikon aikana saada aikaiseksi. Se voi olla mitä tahansa parturin varaamisesta imurointiin, pyykinpesuun, ystävälle soittamiseen tai parisuhdeajan järjestämiseen. Jos viikkolistalle kertyy vaikkapa seitsemän asiaa, voi niistä valita joka päivälle yhden – ja aloittaa siitä mahdollisesti epämieluisammasta, jotta se on heti pois viikkojärjestyksestä.

Elämä on liian lyhyt siihen, että tekisimme vain rutiinin takia joitain sellaisia asioita päivästä toiseen, joita emme oikeasti halua tehdä.  Tottakai tietyt velvollisuudet ovat sellaisia, jotka on vain pakko hoitaa, mutta toisaalta elämään saattaa  sisältyä paljon sellaista juttuja, jota tekee vain tottumuksen vuoksi. Kannattaa siis tutkiskella itseään ja panna merkille, koska jokin asia tuntuu ikävältä, stressaavalta tai ahdistavalta, ja pohtia voisiko tuon tehtävän tehdä jollakin muulla tavalla.

perunapellolla

Itse huomasin viikon päätteeksi, miten rauhoittavaa ja rentouttavaa olikaan kyykkiä perunapellon laidalla kauniissa syysilmassa noukkimassa perunoita maasta. Ymmärsin entistä paremmin, että luonnossa vietetty aika ja omasta työstä täysin poikkeavat askareet ovat ensiarvoisen tärkeää vastapainoa. Oivallus itsestä voi piillä siis missä vain – vaikka perunapellolla.

Ihanaa sunnuntaita!

/Riikka

Vaateprojekti 332 – uusi kausi alkamassa, mitä opin?

 

Kesä-heinäkuun vaihteessa aloittamassani 332-projektissa on kääntymässä uusi lehti, sillä kaksi kuukautta on melkein kulunut, ja on aika päivittää vaaterekin sisältö. Kaksi kuukautta sitten valitsin kaikkien olemassaolevien vaatteideni joukosta 33 vaatetta, ja loput pakkasin isoon pahvilaatikkoon. Tästä linkistä pääset lukemaan vaateprojektin 332 ensimmäisestä osasta.

Miten projektini on sujunut tähän asti? Kivasti! Olen jopa yllättynyt siitä, kuinka paljon 33 vaatteen kokonaisuus on helpottanut arjen vaatepähkäilyjä ja erityisesti sitä, ettei kotiin kerry enää aivan niin helposti epämääräisiä vaatekasoja. Ja jos kertyykin, takaisin ruotuun pääsee helposti. Olen myös ihminen, joka pukee vaikeuksitta samat vaatteet päälle parinakin päivänä peräkkäin eikä ainakaan jaksa aamuisin käyttää minuuttikaupalla aikaa miettien minkä vaatteen haluaisi sillä kertaa pukea päälleen. Tässäkin suhteessa 33 vaatteen valikoima sopii minulle erinomaisesti.

332_projekti_01

Pidän kaikkia 33 vaatetta vaaterekissä henkareissa. Koko vaatetarjonta on siis silmien edessä yhdellä vilkaisulla. Näiden vaatteiden lisäksi käytössä on toki alusvaatteet, treenivaatteet, asusteet sekä kaikki ulkovaatteet, joita ei ole laskettu mukaan. En laskenut 33 vaatteeseen myöskään niin sanottuja kotivaatteita, joita käytän aktiivisesti juuri kotona, mutten oikeastaan muualla.

Entä miten tämä projekti on vaikuttanut shoppailuun? Ei näköjään mitenkään, sillä ostan uusia vaatteita edelleen todella harvoin. Uusien vaatteiden joukossa on tasan yksi T-paita. Kapeampi valikoima ei siis houkuttanut kaupoille sen enempää kuin normaalistikaan. Toisaalta osasin nyt selkeämmin kaivata vaatevalikoimasta sellaisia vaatteita, jotka puuttuvat kokonaan, esimerkiksi yläosa yhdelle kivalle hameelle. Myös housuja minulla on muutamat liian vähän.

vaatekaappi01

Kuuma kesä teki sen, että alkuperäinen vaatevalikoima oli auttamattomasti väärä, se nimittäin sisälsi liian paljon pitkähihaista tai liian hiostavaa vaatetta. Jouduin siis tekemään joitakin vaihtureita niin, että otin mukaan esimerkiksi shortseja. Niitä käytinkin lopulta enemmän kuin kolmena viime kesänä yhteensä. Myös ohuet T-paidat ja topit sekä mekot olivat tänä kesänä kovassa käytössä. Vähälle käytölle jäi kaikki pitkähihaiset ja farkut.

syysvaatteet

Nyt syyskuun alkaessa varaudun siis syys-lokakuun vaatevalikoimaan: pitkät farkut, pitkähihaiset paidat, kerrospukeutuminen ja neuleet ovat jälleen tervetulleita. Kaikki shortsit, ohuet topit, suurin osa mekoista sekä ohuet housut joutavat pahvilaatikkoon. Marraskuussa lähdemme Mauritiukselle, ja hellevaatteet pitää joka tapauksessa kaivaa uudelleen esiin, siksi vaihdan vaatevalikoimaa ainakin toistaiseksi kahden kuukauden sykleissä. Se myös sopii paremmin Suomen vaihtelevaan ilmastoon. Syyskuun alku kun voi olla lämpötilaltaan aika erilainen kuin marraskuun loppu!

Syys-lokakuussa ajattelin kiinnittää enemmän huomiota vaatteiden monipuoliseen käyttöön, eli siihen että samoissa vaatteissa jumittamisen sijaan käyttäisin koko valikoiman hyödyksi. Henkareilla käyttämättöminä roikkuvat vaatteet ovat niitä kaikkein kalleimpia ja myös niitä, jotka vievät turhaan tilaa, jos niitä ei käytetä lainkaan. Jos jotakin vaatetta ei siis tule käytettyä kahden kuukauden aikana kertaakaan, kannattaa sen kierrätystä harkita.

henkarit

Laskin huvikseni , kuinka paljon 33 vaatetta voi kahden kuukauden aikana keskimäärin käyttää, olettaen ettei vaatteita vaihtele kesken päivän. Teoreettisesti laskettuna jokaisen vaatteen käyttökerta on vain 1,8 kertaa (61 päivää jaettuna vaatemäärällä). Tämä tosin on vähän ontuva laskukaava, koska suurin osa vaatteista on ylä- tai alaosia, eikä kukaan pue päälleen vain paitaa tai housuja. Valikoimasta housuja on kolmet, bleisereita tai neuletakkeja (sellaisia, joita ei voi yksinään käyttää) kolme, hameita kaksi, yläosia tai mekkoja loput. Käyttömäärissä lähemmäksi päästään siis jakamalla päivät pelkillä yläosilla (61 /25), jolloin yhden vaatteen käyttökerraksi saadaan 2,4. Tämä laskukaava kertoo karua faktaa siitä,  kuinka vähän ehdimme todellisuudessa käyttää vaatteitamme, päiviä kun on vuodessakin vain 365.  Ja tässä laskukaavassa vaatteiden määrä on vieläpä rajattu 33:een. Voisi olla aika mielenkiintoista tehdä tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kuinka paljon kutakin vaatetta tulee oikeasti käytettyä vaikkapa vuoden aikana.

332-projektin parhaat puolet ja oivallukset:

  • 332 säästää aikaa, kun kaikki käytettävät vaatteet ovat yhdessä ja samassa paikassa. Vaatekasoja ei kerry niin helposti, kun vaatteet ovat helposti hallittavissa. Rekistä löytyy vaatteelle aina vapaa henkari, kun rekissä säilyttää 33 henkaria. Aikaa säästyy, kun a) vaatteiden valintaan ei mene liikaa aikaa, b) vaatteiden ainaiseen järjestelyyn ei mene ylimääräistä aikaa ja c) myös vaatehuolto on selkeämpää.
  • Projektin myötä huomaa myös vaatevalikoimansa puutteet helpommin. Esimerkiksi sen, jos joihinkin tiettyihin housuihin ei ole olemassa sopivaa yläosaa tai toisinpäin.
  • 333:n kautta voi bongata myös täysin uusia vaateyhdistelmiä, joita ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi. Kun alaosia on vain muutamia, tulee harkinneeksi vaihtoehtoja monipuolisemmin.
  • Ihminen ei tarvitse kovin paljon vaatteita. Tärkeintä on, että niitä on joka vuodenaikaan ja sopivassa suhteessa keskenään: tarpeeksi housuja suhteessa yläosiin, tarpeeksi monikäyttöisiä yläosia suhteessa vaikkapa hameisiin, ja niin edelleen. Niin, ettei talvella tarvitse palella tai kesällä paahtua hengiltä.
  • Jos vaatteita on paljon, tai itse asiassa, vaikkei niitä edes olisi paljon, saa ne paremmin käyttöön, kun osan vaatteista sulkee kokonaan käytöstä muutaman kuukauden ajaksi. Kaikilla on ne omat suosikkivaatteensa, mutta kun ne laittaa tauolle, tulee puettua päälle välillä muutakin. Näin voi myös löytyä uusia lemppareita! Näin huomaa myös aika nopeasti, jos ei oikeastaan pidä jostakin vaatteesta lainkaan: se seilaa rekissä käyttämättömänä tai päätyy kerrasta toiseen pahvilaatikon pimeyteen. Tällaiset vaatekappaleet kannattaa laittaa pikimmiten kierrätykseen omaa vaatevarastoa tukkimasta.

Parin kuukauden kokeilun pohjalta voin suositella tätä lämpimästi kenelle vaan, joka haluaa selkiyttää oman vaatekaappinsa sisältöä. Annan mielelläni myös lisävinkkejä, saa lähestyä sähköpostilla tai laittamalla yksäriä Instassa.  ☺️

/Riikka

Ripsien ja kulmien värjäys – sekä ajatuksia meikkaamisesta

 

Luin pari päivää sitten Sunnuntaimedian mainion postauksen meikkaamisesta. Reetta kirjoitti tekstissä auki monta asiaa, joita olen itsekin usein pyöritellyt päässäni: miksi aina on ”pakko” meikata? Miksi meikkaamatta jättäminen tuntuu erityisen (uhka)rohkealta teolta? Miksi miehet eivät näytä  ilman meikkiä väsyneiltä? Oi miksi, miksi, miksi?

Arkimeikkini ei ole raskas, eikä sen tekemiseen mene aamuisin kymmentä minuuttia kauempaa. Silti se vie aamustani ajallisesti leijonanosan. Usein nukun niin pitkään kuin suinkin mahdollista, ja siitä kärsivät kaikki aamurutiinini. Tuntuu nololta kirjoittaa tämä: priorisoin arkimeikin aamupalan edelle, ja siksi paniikissa kyhätty aamiainen tulee usein syötyä automatkalla tai junassa, jos silloinkaan. Meikki tulee aina tehtyä. Häpeällistä, tiedän.

Joissakin asioissa on menty eteenpäin. Nuorempana meikki oli minulle maski, jotakin minkä taakse kätkeytyä. Olen aina ollut tietyllä tavalla herkkä ihminen, ja siksi jännittävät tai hämmentävät tunnetilat ovat aina näyttäytyneet naamallani kirkkaana punana – tätä peittelin ennen mahdollisimman peittävillä meikkivoiteilla. Sittemmin olen saanut kai enemmän itsevarmuutta, mutta toisaalta myös fiiliksen siitä, että tietyissä asioissa on aivan sama mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Puna poskilla siis näkyköön jos näkyy – joku on joskus sitä paitsi kirjoittanut, että punastuminen on merkki ihmisen aitoudesta ja vilpittömyydestä.

kulmat_ja_ripset04

Nykyään meikki on arjen rutiini, jotakin mitä ilman näytän oudolta, nuhjuiselta, kipeältä (!) tai harmaalta hiireltä. Arkimeikkini koostuu kevyestä CC-voiteesta, kulmakynästä, ripsarista, aurinko- ja poskipunasta sekä huulipunasta, ei siis kovin monesta tuotteesta. Yritän panostaa terveeseen ihoon ja meikin tarkoituksena on nykyään kuulas, raikas lopputulos. Olen myös siinä iässä, että liika meikki vain vanhentaa – yksi syy lisää meikata vähemmän. Yksi osa raikasta ulkonäköä ovat huulipunat, jotka olen löytänyt vasta joitakin vuosia sitten. Ne tuovat ulkonäköön väriä ja särmää, ja niiden käyttö on myös yllättävän helppoa.

Toki meikkaaminen on silloin tällöin myös aidosti hauskaa. Varsinkin kun sen saa tehdä muulloin kuin arkiaamuisin kuudelta. Arkisin on kuitenkin mukava päästä helpommalla. Siksi parin viikon takainen käynti kosmetologilla oli erityisen hyödyllinen.

kulmat_ja_ripset01

Otin nimittäin viime kosmetologikäynnillä kestovärin sekä ripsiin että kulmiin. Olin unohtanut, kuinka paljon se helpottaakaan elämää! Huokeahintainen toimenpide (ainakin ripsipidennyksiin ja microbladingiin verrattuna) on hintansa väärti ja helpottaa todella paljon juuri arkimeikin tekoa. Varsinkin ensimmäisen viikon aikana ripsiväriä tai kulmakynää ei käytännössä tarvitse ollenkaan. Ero varsinkin luomuripsiin on itselläni niin suuri, että omia ripsiä tuli katsottua peilistä monta kertaa ensimmäisen illan aikana: ovatko nämä todella mun omat? Sama juttu kulmien kanssa; en tiennyt omaavani niin tuuheita kulmia, kun ennen suuri osa niistä oli vaaleudessaan ”hukkunut”  ihon väriin.

Nyt jäkikäteen harmittaa, etten ymmärtänyt ottaa itsestäni kuvaa luomuvärisillä ripsilläni ja kulmillani – olisi ollut hauska verrata näitä keskenään. Tässä postauksessa kuitenkin muutama kuva heti värjäyksen jälkeen. Näissä kuvissa minulla ei ole ripsiväriä eikä kulmakynää lainkaan. Arkimeikissä voi siis keskittyä ihonvärin tasoittamiseen ja huulipunaan! Halleluja!

kulmat_ja_ripset

Väri ei tietysti ole kulmissa tai ripsissä ikuinen, sillä väri haalenee sitä mukaa kun kasvoja pesee päivittäin. Sen lisäksi sekä ripset että kulmakarvat kasvavat vähitellen, ja molempia myös irtoaa päivittäin. Yleisesti ohjeistetaan, että värjääminen kannattaa toistaa kuukauden välein, mutta tässä on varmasti yksilöllisiä eroja. Toisilla väriaine jämähtää karvoihin paremmin kuin toisilla. Omasta värjäyksestäni on nyt reilut kaksi viikkoa aikaa: kulmiin en ole käyttänyt värjäyksen jälkeen väriä lainkaan (ainoastaan näppärää kulmageeliä joilla kulmat eivät harota joka suuntaan), ripsiväriäkin paljon vähemmän kuin ennen värjäystä.

Suosittelen tätä toimenpidettä siis lämpimästi niille, jotka toivovat arjen meikkaukseen helpotusta. Kuten sanoin, varsinkin tällaiselle luonnostaan blondille on hämmentävä huomata, miten pitkät omat ripset ovatkaan, että itsellä on alaripsetkin olemassa, ja että kuinka paljon kulmakarvojakin on ihan omasta takaa.

Kulmien ja ripsien kestovärjäyksestä
  • Värjäys ei itsessään ole erityisen epämiellyttävä kokemus, vaikka toimenpiteessä ollaankin silmien kanssa tekemisissä – osalle meistä kaikki silmiin liittyvä sorkkiminen on inhottavaa. Lähes koko värjäyksen ajan saa kuitenkin maata silmät kiinni. Toimenpiteen epämiellyttävin osuus on se, kun väriaine pyyhitään ripsistä. Tässä tilanteessa väriainetta saattaa päästä hieman silmiin, ja tottakai se kirvelee. Hyvä kosmetologi osaa kuitenkin poistaa värin nopeasti ja tehokkaasti, eikä silmien kirvely muutenkaan kestä pitkään.
  • Värjäys on nopeasti ohi. Yleensä kosmetologi varaa tähän aikaa 30 minuuttia. Värjäys maksaa paikasta riippuen n. 20-30 €.
  • Jos haluat, voit toki värjätä vain jommat kummat, ripset tai kulmat.
  • Kosmetologi osaa valita sinulle sopivan kulmien ja ripsien värivahvuuden, sitä ei tarvitse itse osata päättää. Minulla ripsiin on lähes poikkeuksetta laitettu sini-mustaa väriä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lopputuloksena olisi siniset ripset. Tällä väriyhdistelmällä vain tulee intensiivisin lopputulos.
  • Heti värjäyksen jälkeen varsinkin kulmat saattavat näyttää omaan silmään liian voimakkaan sävyisiltä. Ei kannata pelästyä – väri tasoittuu päivän-parin aikana.
  • Kestovärin yhteydessä kosmetologi siistii halutessasi myös kulmat muotoonsa. Kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus, sillä kosmetologi löytää kulmiin usein hyvän, kaarevan muodon. Varsinkin, jos kulmien nyppiminen on päässyt unohtumaan viime kuukausina.

/Riikka

 

Firstbeat hyvinvointianalyysi – Mitä opin omasta hyvinvoinnistani? 

Sukelsin muutama viikko sitten tutkimaan omaa hyvinvointiani, kun meille tarjottiin työnantajan puolesta Firstbeat-hyvinvointianalyysi. Sain omat tulokseni pari päivää sitten kouraan. Mitä opin omasta hyvinvoinnistani?

Mikä Firstbeat?

Firstbeat on hyvinvointianalyysi, jossa seurataan kolmen vuorokauden ajan meissä tapahtuvia stressi- ja palautumistiloja sykevälimittauksella. Käytännössä mittaus tapahtuu mittalaitteella, jota pidetään päällä 24/7. Kun laite on päällä, pidetään myös päiväkirjaa, eli kirjataan ylös, mitä on mihinkin aikaan tehnyt: koska on mennyt nukkumaan, koska herännyt, kuinka kauan työpäivä on kestänyt ja niin edelleen. Laitteen käyttö itsessään on vaivatonta, tarralätkät kiinni ihoon ja laite lätkiin kiinni neppareilla. Itse laite toimitetaan postitse ja se myös palautetaan postitse analysoitavaksi.

FirstBeat

Mitä kaikkea Firstbeat selvittää?

Käytännössä Firstbeatin kautta selviää, miten vuorokautesi jakautuu erilaisiin stressi- ja palautumisjaksoihin. Öisin laite analysoi unen palauttavuutta ja päivisin vireystason eri muotoja. Analyysissä määritellään myös lepo- ja maksimisyke, jonka mukaan laite tietää, milloin normaali aktiivisuus vaihtuu liikunnaksi. Sykevälimittauksen perusteella selvitetään, milloin keho on vireystilassa ja milloin tapahtuu palautumista.

First_beat

Omat odotukset

Minua kiinnostaa oma sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi kovasti. Itseään ei ole järkeä ajaa piippuun henkisesti eikä fyysisesti, ei työn sen enempää kuin minkään muunkaan asian vuoksi. Koen itse tunnistavani aika helposti omat henkiset voimavarani, ja jos tahti äityy liian kiivaaksi, se näkyy minulla ensimmäisenä kropassa. Fysiikka sanoo niin sanotusti sopimuksensa irti (esimerkiksi vatsakipujen muodossa), ja silloin tiedän helposti, että nyt on syytä painaa jarrua.

Mittaus oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja odotin todella innolla, millaisia tuloksia saan. Koen, että pärjään hyvin 6,5-7 tunnin yöunilla, mutta onko se vain omaa harhakuvaa, tottumuskysymys? Joskus stressaan kovasti, mutta esimerkiksi tämän vuoden puolella en ole kokenut itseäni erityisen stressaantuneeksi. Ovatko anturit samaa mieltä?

Lisäksi yksi mielenkiintoinen seikka, johon mittauksessa kehotettiin kiinnittämään huomiota, oli alkoholin käyttö. Meitä ohjeistettiin kirjaamaan ylös kaikki nautitut alkoholiannokset ja ajankohdat – alkoholilla  kun saattaa olla suuri vaikutus palautumiseen ja esimerkiksi unen laatuun.

Omat tulokset

Sain oman analyysini tiedot itselleni noin kaksi viikkoa mittauksen jälkeen. Tämän vuoksi oli hyvä, että kirjasin ylös päivän tapahtumia mahdollisimman tarkasti. Jos en olisi pitänyt mitään päiväkirjaa,  olisin tuskin muistanut mittauspäivistä juuri muuta kuin kohokohdat – enkä niistäkään kellonaikoja. Siksi vahva suositus niille, jotka teette tämän mittauksen: kirjatkaa omat tekemiset mahdollisimman tarkkaan ylös, ei niitä jälkikäteen muista. :)

Tässä alla nyt ote omasta ”parhaasta” päivästäni. Mittalaite oli mulla päällä torstaista sunnuntaiaamuun, eli kaksi työpäivää ja yhden vapaapäivän. Tässä on perjantai alla, joka on vähemmän yllättäen  mittaustuloksiltaan paras päivä. Perjantaihan ON viikon paras päivä. ;)

Mustalla näkyy mun sykekäyrä, punaisella stressikäyrä (ei siis tarkoita varsinaista stressiä, vaan kuvaa pikemminkin aktiivisuutta ja vireystilaa), vihreällä palauttava käyrä ja sinisellä rasittava eli sykettä nostava liikunta.

Perjantai oli siitä poikkeava päivä, että töiden jälkeen istuin suoraan auton kyytiin, ja me lähdettiin ajamaan kohti Alastaroa mun vanhempien luokse. Autossa istumista oli siis monta tuntia illasta, samoin kylässä oloa. Sen jälkeen istuttiin takas autoon, ja kotiin päästyä sohvalle. Mä itse asiassa ennakkoon odotin, että tuona perjantai-iltana olisi mun stressikäyrät tosi ylhäällä, koska mun vanhemmat tapasi silloin ekan kerran toisen R:n isän, ja se oli todella jännittävää se. :D Mutta ei tuossa nyt mitään ihan hurjaa piikkiä tullutkaan.

Liikunnan suhteen päivässä ei kyllä ole mitään poikkeavaa: mun arki ei sisällä juuri liikuntaa, vaan kaikki aktiivisuus koostuu arjen hyötyliikunnasta: junalta toimistolle, toimistolta lounaalle ja takaisin, hyvinä päivinä raput ylös alas toimistolle ja  toimistolta takaisin junalle. Keskimäärin muutamana päivänä viikossa tehdään yhdessä toisen R: n kanssa pitkä kävelylenkki, mutta muuten liikunta on kyllä aika vähäistä tällä hetkellä. Etäpäivinä olen pyrkinyt pitämään kiinni puolen tunnin ulkoilusta keskellä päivää, koska sillä on selvä vaikutus vireystilaan ja fiilikseen. Eli: note to self, lisää päiviin liikuntaa, edes se 15 minuuttia sinne tänne. 

Mittaustuloksen mukaan mä ilmeisesti nukun yöni tosi hyvin. Tuon pe-la yön muistan myös omasta mielestäni nukkuneeni hyvin ja pitkään, mutta to-pe yö oli tosi katkonainen, ja tuntui että havahdun jatkuvasti hereille. Käyrän mukaan nukuin kuitenkin ihan hyvin ja palauttavasti, vaikka siellä vähän olikin katkonaisuutta.

Nautin alkoholia nykyään todella vähän, mutta jo ihan tieteen nimissä oli kiinnostava kokeilla alkoholin vaikutusta kehoon. ;) Tuossa perjantaina join ns. perjantaipullon, eli pienen siiderin ja kotiin päästyä lasin viiniä. Viinilasillisella on saattanut pieni vaikutus olla tuohon alkuyön levottomuuteen ja punaisiin käyriin, mutta ei mitään suurempaa. Pleksejä en jaksanut vetää, edes tieteen nimissä – uskottakoon muutenkin, että yöunet eivät olisi silloin kovin kummoiset. :D

Analyysin tulosten läpikäynnissä kävi ilmi, että palauttavia hetkiä saisi olla päivän aikana paljon enemmän. Selvähän se – ihan liian usein työpäivän ainut kunnollinen tauko on lounastauko. Ei hyvä. Tässä siis toinen juttu, mihin mun kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota.

Kokonaisuudessaan tämä tutkimus oli kiinnostava ja siinä mielessä hyödyllinenkin, että sain vahvistusta monille asioille, joita jo etukäteen ounastelinkin. Oli mukava nähdä, että nukun myös tutkimuksen mukaan keskimäärin hyvin, jos vain maltan nukkua tarpeeksi pitkiä yöunia.  Tutkimus todisti sen, mitä tiesin jo ennakkoon: liian vähän liikuntaa ja liian vähän palauttavia jaksoja. Olen stereotyyppinen asiakas: tiedostan ne kohdat, joissa olisi petrattavaa, mutta en aina tee niiden eteen tarpeeksi työtä. Tässä siis taas lisämotivaatiota tarttua niihin juttuihin, joihin voi itse pienillä muutoksilla vaikuttaa!

/Riikka

First_beat01