Aihearkisto: Hyvinvointi

Vaateprojekti 332 – uusi kausi alkamassa, mitä opin?

 

Kesä-heinäkuun vaihteessa aloittamassani 332-projektissa on kääntymässä uusi lehti, sillä kaksi kuukautta on melkein kulunut, ja on aika päivittää vaaterekin sisältö. Kaksi kuukautta sitten valitsin kaikkien olemassaolevien vaatteideni joukosta 33 vaatetta, ja loput pakkasin isoon pahvilaatikkoon. Tästä linkistä pääset lukemaan vaateprojektin 332 ensimmäisestä osasta.

Miten projektini on sujunut tähän asti? Kivasti! Olen jopa yllättynyt siitä, kuinka paljon 33 vaatteen kokonaisuus on helpottanut arjen vaatepähkäilyjä ja erityisesti sitä, ettei kotiin kerry enää aivan niin helposti epämääräisiä vaatekasoja. Ja jos kertyykin, takaisin ruotuun pääsee helposti. Olen myös ihminen, joka pukee vaikeuksitta samat vaatteet päälle parinakin päivänä peräkkäin eikä ainakaan jaksa aamuisin käyttää minuuttikaupalla aikaa miettien minkä vaatteen haluaisi sillä kertaa pukea päälleen. Tässäkin suhteessa 33 vaatteen valikoima sopii minulle erinomaisesti.

332_projekti_01

Pidän kaikkia 33 vaatetta vaaterekissä henkareissa. Koko vaatetarjonta on siis silmien edessä yhdellä vilkaisulla. Näiden vaatteiden lisäksi käytössä on toki alusvaatteet, treenivaatteet, asusteet sekä kaikki ulkovaatteet, joita ei ole laskettu mukaan. En laskenut 33 vaatteeseen myöskään niin sanottuja kotivaatteita, joita käytän aktiivisesti juuri kotona, mutten oikeastaan muualla.

Entä miten tämä projekti on vaikuttanut shoppailuun? Ei näköjään mitenkään, sillä ostan uusia vaatteita edelleen todella harvoin. Uusien vaatteiden joukossa on tasan yksi T-paita. Kapeampi valikoima ei siis houkuttanut kaupoille sen enempää kuin normaalistikaan. Toisaalta osasin nyt selkeämmin kaivata vaatevalikoimasta sellaisia vaatteita, jotka puuttuvat kokonaan, esimerkiksi yläosa yhdelle kivalle hameelle. Myös housuja minulla on muutamat liian vähän.

vaatekaappi01

Kuuma kesä teki sen, että alkuperäinen vaatevalikoima oli auttamattomasti väärä, se nimittäin sisälsi liian paljon pitkähihaista tai liian hiostavaa vaatetta. Jouduin siis tekemään joitakin vaihtureita niin, että otin mukaan esimerkiksi shortseja. Niitä käytinkin lopulta enemmän kuin kolmena viime kesänä yhteensä. Myös ohuet T-paidat ja topit sekä mekot olivat tänä kesänä kovassa käytössä. Vähälle käytölle jäi kaikki pitkähihaiset ja farkut.

syysvaatteet

Nyt syyskuun alkaessa varaudun siis syys-lokakuun vaatevalikoimaan: pitkät farkut, pitkähihaiset paidat, kerrospukeutuminen ja neuleet ovat jälleen tervetulleita. Kaikki shortsit, ohuet topit, suurin osa mekoista sekä ohuet housut joutavat pahvilaatikkoon. Marraskuussa lähdemme Mauritiukselle, ja hellevaatteet pitää joka tapauksessa kaivaa uudelleen esiin, siksi vaihdan vaatevalikoimaa ainakin toistaiseksi kahden kuukauden sykleissä. Se myös sopii paremmin Suomen vaihtelevaan ilmastoon. Syyskuun alku kun voi olla lämpötilaltaan aika erilainen kuin marraskuun loppu!

Syys-lokakuussa ajattelin kiinnittää enemmän huomiota vaatteiden monipuoliseen käyttöön, eli siihen että samoissa vaatteissa jumittamisen sijaan käyttäisin koko valikoiman hyödyksi. Henkareilla käyttämättöminä roikkuvat vaatteet ovat niitä kaikkein kalleimpia ja myös niitä, jotka vievät turhaan tilaa, jos niitä ei käytetä lainkaan. Jos jotakin vaatetta ei siis tule käytettyä kahden kuukauden aikana kertaakaan, kannattaa sen kierrätystä harkita.

henkarit

Laskin huvikseni , kuinka paljon 33 vaatetta voi kahden kuukauden aikana keskimäärin käyttää, olettaen ettei vaatteita vaihtele kesken päivän. Teoreettisesti laskettuna jokaisen vaatteen käyttökerta on vain 1,8 kertaa (61 päivää jaettuna vaatemäärällä). Tämä tosin on vähän ontuva laskukaava, koska suurin osa vaatteista on ylä- tai alaosia, eikä kukaan pue päälleen vain paitaa tai housuja. Valikoimasta housuja on kolmet, bleisereita tai neuletakkeja (sellaisia, joita ei voi yksinään käyttää) kolme, hameita kaksi, yläosia tai mekkoja loput. Käyttömäärissä lähemmäksi päästään siis jakamalla päivät pelkillä yläosilla (61 /25), jolloin yhden vaatteen käyttökerraksi saadaan 2,4. Tämä laskukaava kertoo karua faktaa siitä,  kuinka vähän ehdimme todellisuudessa käyttää vaatteitamme, päiviä kun on vuodessakin vain 365.  Ja tässä laskukaavassa vaatteiden määrä on vieläpä rajattu 33:een. Voisi olla aika mielenkiintoista tehdä tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kuinka paljon kutakin vaatetta tulee oikeasti käytettyä vaikkapa vuoden aikana.

332-projektin parhaat puolet ja oivallukset:

  • 332 säästää aikaa, kun kaikki käytettävät vaatteet ovat yhdessä ja samassa paikassa. Vaatekasoja ei kerry niin helposti, kun vaatteet ovat helposti hallittavissa. Rekistä löytyy vaatteelle aina vapaa henkari, kun rekissä säilyttää 33 henkaria. Aikaa säästyy, kun a) vaatteiden valintaan ei mene liikaa aikaa, b) vaatteiden ainaiseen järjestelyyn ei mene ylimääräistä aikaa ja c) myös vaatehuolto on selkeämpää.
  • Projektin myötä huomaa myös vaatevalikoimansa puutteet helpommin. Esimerkiksi sen, jos joihinkin tiettyihin housuihin ei ole olemassa sopivaa yläosaa tai toisinpäin.
  • 333:n kautta voi bongata myös täysin uusia vaateyhdistelmiä, joita ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi. Kun alaosia on vain muutamia, tulee harkinneeksi vaihtoehtoja monipuolisemmin.
  • Ihminen ei tarvitse kovin paljon vaatteita. Tärkeintä on, että niitä on joka vuodenaikaan ja sopivassa suhteessa keskenään: tarpeeksi housuja suhteessa yläosiin, tarpeeksi monikäyttöisiä yläosia suhteessa vaikkapa hameisiin, ja niin edelleen. Niin, ettei talvella tarvitse palella tai kesällä paahtua hengiltä.
  • Jos vaatteita on paljon, tai itse asiassa, vaikkei niitä edes olisi paljon, saa ne paremmin käyttöön, kun osan vaatteista sulkee kokonaan käytöstä muutaman kuukauden ajaksi. Kaikilla on ne omat suosikkivaatteensa, mutta kun ne laittaa tauolle, tulee puettua päälle välillä muutakin. Näin voi myös löytyä uusia lemppareita! Näin huomaa myös aika nopeasti, jos ei oikeastaan pidä jostakin vaatteesta lainkaan: se seilaa rekissä käyttämättömänä tai päätyy kerrasta toiseen pahvilaatikon pimeyteen. Tällaiset vaatekappaleet kannattaa laittaa pikimmiten kierrätykseen omaa vaatevarastoa tukkimasta.

Parin kuukauden kokeilun pohjalta voin suositella tätä lämpimästi kenelle vaan, joka haluaa selkiyttää oman vaatekaappinsa sisältöä. Annan mielelläni myös lisävinkkejä, saa lähestyä sähköpostilla tai laittamalla yksäriä Instassa.  ☺️

/Riikka

Ripsien ja kulmien värjäys – sekä ajatuksia meikkaamisesta

 

Luin pari päivää sitten Sunnuntaimedian mainion postauksen meikkaamisesta. Reetta kirjoitti tekstissä auki monta asiaa, joita olen itsekin usein pyöritellyt päässäni: miksi aina on ”pakko” meikata? Miksi meikkaamatta jättäminen tuntuu erityisen (uhka)rohkealta teolta? Miksi miehet eivät näytä  ilman meikkiä väsyneiltä? Oi miksi, miksi, miksi?

Arkimeikkini ei ole raskas, eikä sen tekemiseen mene aamuisin kymmentä minuuttia kauempaa. Silti se vie aamustani ajallisesti leijonanosan. Usein nukun niin pitkään kuin suinkin mahdollista, ja siitä kärsivät kaikki aamurutiinini. Tuntuu nololta kirjoittaa tämä: priorisoin arkimeikin aamupalan edelle, ja siksi paniikissa kyhätty aamiainen tulee usein syötyä automatkalla tai junassa, jos silloinkaan. Meikki tulee aina tehtyä. Häpeällistä, tiedän.

Joissakin asioissa on menty eteenpäin. Nuorempana meikki oli minulle maski, jotakin minkä taakse kätkeytyä. Olen aina ollut tietyllä tavalla herkkä ihminen, ja siksi jännittävät tai hämmentävät tunnetilat ovat aina näyttäytyneet naamallani kirkkaana punana – tätä peittelin ennen mahdollisimman peittävillä meikkivoiteilla. Sittemmin olen saanut kai enemmän itsevarmuutta, mutta toisaalta myös fiiliksen siitä, että tietyissä asioissa on aivan sama mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Puna poskilla siis näkyköön jos näkyy – joku on joskus sitä paitsi kirjoittanut, että punastuminen on merkki ihmisen aitoudesta ja vilpittömyydestä.

kulmat_ja_ripset04

Nykyään meikki on arjen rutiini, jotakin mitä ilman näytän oudolta, nuhjuiselta, kipeältä (!) tai harmaalta hiireltä. Arkimeikkini koostuu kevyestä CC-voiteesta, kulmakynästä, ripsarista, aurinko- ja poskipunasta sekä huulipunasta, ei siis kovin monesta tuotteesta. Yritän panostaa terveeseen ihoon ja meikin tarkoituksena on nykyään kuulas, raikas lopputulos. Olen myös siinä iässä, että liika meikki vain vanhentaa – yksi syy lisää meikata vähemmän. Yksi osa raikasta ulkonäköä ovat huulipunat, jotka olen löytänyt vasta joitakin vuosia sitten. Ne tuovat ulkonäköön väriä ja särmää, ja niiden käyttö on myös yllättävän helppoa.

Toki meikkaaminen on silloin tällöin myös aidosti hauskaa. Varsinkin kun sen saa tehdä muulloin kuin arkiaamuisin kuudelta. Arkisin on kuitenkin mukava päästä helpommalla. Siksi parin viikon takainen käynti kosmetologilla oli erityisen hyödyllinen.

kulmat_ja_ripset01

Otin nimittäin viime kosmetologikäynnillä kestovärin sekä ripsiin että kulmiin. Olin unohtanut, kuinka paljon se helpottaakaan elämää! Huokeahintainen toimenpide (ainakin ripsipidennyksiin ja microbladingiin verrattuna) on hintansa väärti ja helpottaa todella paljon juuri arkimeikin tekoa. Varsinkin ensimmäisen viikon aikana ripsiväriä tai kulmakynää ei käytännössä tarvitse ollenkaan. Ero varsinkin luomuripsiin on itselläni niin suuri, että omia ripsiä tuli katsottua peilistä monta kertaa ensimmäisen illan aikana: ovatko nämä todella mun omat? Sama juttu kulmien kanssa; en tiennyt omaavani niin tuuheita kulmia, kun ennen suuri osa niistä oli vaaleudessaan ”hukkunut”  ihon väriin.

Nyt jäkikäteen harmittaa, etten ymmärtänyt ottaa itsestäni kuvaa luomuvärisillä ripsilläni ja kulmillani – olisi ollut hauska verrata näitä keskenään. Tässä postauksessa kuitenkin muutama kuva heti värjäyksen jälkeen. Näissä kuvissa minulla ei ole ripsiväriä eikä kulmakynää lainkaan. Arkimeikissä voi siis keskittyä ihonvärin tasoittamiseen ja huulipunaan! Halleluja!

kulmat_ja_ripset

Väri ei tietysti ole kulmissa tai ripsissä ikuinen, sillä väri haalenee sitä mukaa kun kasvoja pesee päivittäin. Sen lisäksi sekä ripset että kulmakarvat kasvavat vähitellen, ja molempia myös irtoaa päivittäin. Yleisesti ohjeistetaan, että värjääminen kannattaa toistaa kuukauden välein, mutta tässä on varmasti yksilöllisiä eroja. Toisilla väriaine jämähtää karvoihin paremmin kuin toisilla. Omasta värjäyksestäni on nyt reilut kaksi viikkoa aikaa: kulmiin en ole käyttänyt värjäyksen jälkeen väriä lainkaan (ainoastaan näppärää kulmageeliä joilla kulmat eivät harota joka suuntaan), ripsiväriäkin paljon vähemmän kuin ennen värjäystä.

Suosittelen tätä toimenpidettä siis lämpimästi niille, jotka toivovat arjen meikkaukseen helpotusta. Kuten sanoin, varsinkin tällaiselle luonnostaan blondille on hämmentävä huomata, miten pitkät omat ripset ovatkaan, että itsellä on alaripsetkin olemassa, ja että kuinka paljon kulmakarvojakin on ihan omasta takaa.

Kulmien ja ripsien kestovärjäyksestä
  • Värjäys ei itsessään ole erityisen epämiellyttävä kokemus, vaikka toimenpiteessä ollaankin silmien kanssa tekemisissä – osalle meistä kaikki silmiin liittyvä sorkkiminen on inhottavaa. Lähes koko värjäyksen ajan saa kuitenkin maata silmät kiinni. Toimenpiteen epämiellyttävin osuus on se, kun väriaine pyyhitään ripsistä. Tässä tilanteessa väriainetta saattaa päästä hieman silmiin, ja tottakai se kirvelee. Hyvä kosmetologi osaa kuitenkin poistaa värin nopeasti ja tehokkaasti, eikä silmien kirvely muutenkaan kestä pitkään.
  • Värjäys on nopeasti ohi. Yleensä kosmetologi varaa tähän aikaa 30 minuuttia. Värjäys maksaa paikasta riippuen n. 20-30 €.
  • Jos haluat, voit toki värjätä vain jommat kummat, ripset tai kulmat.
  • Kosmetologi osaa valita sinulle sopivan kulmien ja ripsien värivahvuuden, sitä ei tarvitse itse osata päättää. Minulla ripsiin on lähes poikkeuksetta laitettu sini-mustaa väriä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lopputuloksena olisi siniset ripset. Tällä väriyhdistelmällä vain tulee intensiivisin lopputulos.
  • Heti värjäyksen jälkeen varsinkin kulmat saattavat näyttää omaan silmään liian voimakkaan sävyisiltä. Ei kannata pelästyä – väri tasoittuu päivän-parin aikana.
  • Kestovärin yhteydessä kosmetologi siistii halutessasi myös kulmat muotoonsa. Kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus, sillä kosmetologi löytää kulmiin usein hyvän, kaarevan muodon. Varsinkin, jos kulmien nyppiminen on päässyt unohtumaan viime kuukausina.

/Riikka

 

Firstbeat hyvinvointianalyysi – Mitä opin omasta hyvinvoinnistani? 

Sukelsin muutama viikko sitten tutkimaan omaa hyvinvointiani, kun meille tarjottiin työnantajan puolesta Firstbeat-hyvinvointianalyysi. Sain omat tulokseni pari päivää sitten kouraan. Mitä opin omasta hyvinvoinnistani?

Mikä Firstbeat?

Firstbeat on hyvinvointianalyysi, jossa seurataan kolmen vuorokauden ajan meissä tapahtuvia stressi- ja palautumistiloja sykevälimittauksella. Käytännössä mittaus tapahtuu mittalaitteella, jota pidetään päällä 24/7. Kun laite on päällä, pidetään myös päiväkirjaa, eli kirjataan ylös, mitä on mihinkin aikaan tehnyt: koska on mennyt nukkumaan, koska herännyt, kuinka kauan työpäivä on kestänyt ja niin edelleen. Laitteen käyttö itsessään on vaivatonta, tarralätkät kiinni ihoon ja laite lätkiin kiinni neppareilla. Itse laite toimitetaan postitse ja se myös palautetaan postitse analysoitavaksi.

FirstBeat

Mitä kaikkea Firstbeat selvittää?

Käytännössä Firstbeatin kautta selviää, miten vuorokautesi jakautuu erilaisiin stressi- ja palautumisjaksoihin. Öisin laite analysoi unen palauttavuutta ja päivisin vireystason eri muotoja. Analyysissä määritellään myös lepo- ja maksimisyke, jonka mukaan laite tietää, milloin normaali aktiivisuus vaihtuu liikunnaksi. Sykevälimittauksen perusteella selvitetään, milloin keho on vireystilassa ja milloin tapahtuu palautumista.

First_beat

Omat odotukset

Minua kiinnostaa oma sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi kovasti. Itseään ei ole järkeä ajaa piippuun henkisesti eikä fyysisesti, ei työn sen enempää kuin minkään muunkaan asian vuoksi. Koen itse tunnistavani aika helposti omat henkiset voimavarani, ja jos tahti äityy liian kiivaaksi, se näkyy minulla ensimmäisenä kropassa. Fysiikka sanoo niin sanotusti sopimuksensa irti (esimerkiksi vatsakipujen muodossa), ja silloin tiedän helposti, että nyt on syytä painaa jarrua.

Mittaus oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja odotin todella innolla, millaisia tuloksia saan. Koen, että pärjään hyvin 6,5-7 tunnin yöunilla, mutta onko se vain omaa harhakuvaa, tottumuskysymys? Joskus stressaan kovasti, mutta esimerkiksi tämän vuoden puolella en ole kokenut itseäni erityisen stressaantuneeksi. Ovatko anturit samaa mieltä?

Lisäksi yksi mielenkiintoinen seikka, johon mittauksessa kehotettiin kiinnittämään huomiota, oli alkoholin käyttö. Meitä ohjeistettiin kirjaamaan ylös kaikki nautitut alkoholiannokset ja ajankohdat – alkoholilla  kun saattaa olla suuri vaikutus palautumiseen ja esimerkiksi unen laatuun.

Omat tulokset

Sain oman analyysini tiedot itselleni noin kaksi viikkoa mittauksen jälkeen. Tämän vuoksi oli hyvä, että kirjasin ylös päivän tapahtumia mahdollisimman tarkasti. Jos en olisi pitänyt mitään päiväkirjaa,  olisin tuskin muistanut mittauspäivistä juuri muuta kuin kohokohdat – enkä niistäkään kellonaikoja. Siksi vahva suositus niille, jotka teette tämän mittauksen: kirjatkaa omat tekemiset mahdollisimman tarkkaan ylös, ei niitä jälkikäteen muista. :)

Tässä alla nyt ote omasta ”parhaasta” päivästäni. Mittalaite oli mulla päällä torstaista sunnuntaiaamuun, eli kaksi työpäivää ja yhden vapaapäivän. Tässä on perjantai alla, joka on vähemmän yllättäen  mittaustuloksiltaan paras päivä. Perjantaihan ON viikon paras päivä. ;)

Mustalla näkyy mun sykekäyrä, punaisella stressikäyrä (ei siis tarkoita varsinaista stressiä, vaan kuvaa pikemminkin aktiivisuutta ja vireystilaa), vihreällä palauttava käyrä ja sinisellä rasittava eli sykettä nostava liikunta.

Perjantai oli siitä poikkeava päivä, että töiden jälkeen istuin suoraan auton kyytiin, ja me lähdettiin ajamaan kohti Alastaroa mun vanhempien luokse. Autossa istumista oli siis monta tuntia illasta, samoin kylässä oloa. Sen jälkeen istuttiin takas autoon, ja kotiin päästyä sohvalle. Mä itse asiassa ennakkoon odotin, että tuona perjantai-iltana olisi mun stressikäyrät tosi ylhäällä, koska mun vanhemmat tapasi silloin ekan kerran toisen R:n isän, ja se oli todella jännittävää se. :D Mutta ei tuossa nyt mitään ihan hurjaa piikkiä tullutkaan.

Liikunnan suhteen päivässä ei kyllä ole mitään poikkeavaa: mun arki ei sisällä juuri liikuntaa, vaan kaikki aktiivisuus koostuu arjen hyötyliikunnasta: junalta toimistolle, toimistolta lounaalle ja takaisin, hyvinä päivinä raput ylös alas toimistolle ja  toimistolta takaisin junalle. Keskimäärin muutamana päivänä viikossa tehdään yhdessä toisen R: n kanssa pitkä kävelylenkki, mutta muuten liikunta on kyllä aika vähäistä tällä hetkellä. Etäpäivinä olen pyrkinyt pitämään kiinni puolen tunnin ulkoilusta keskellä päivää, koska sillä on selvä vaikutus vireystilaan ja fiilikseen. Eli: note to self, lisää päiviin liikuntaa, edes se 15 minuuttia sinne tänne. 

Mittaustuloksen mukaan mä ilmeisesti nukun yöni tosi hyvin. Tuon pe-la yön muistan myös omasta mielestäni nukkuneeni hyvin ja pitkään, mutta to-pe yö oli tosi katkonainen, ja tuntui että havahdun jatkuvasti hereille. Käyrän mukaan nukuin kuitenkin ihan hyvin ja palauttavasti, vaikka siellä vähän olikin katkonaisuutta.

Nautin alkoholia nykyään todella vähän, mutta jo ihan tieteen nimissä oli kiinnostava kokeilla alkoholin vaikutusta kehoon. ;) Tuossa perjantaina join ns. perjantaipullon, eli pienen siiderin ja kotiin päästyä lasin viiniä. Viinilasillisella on saattanut pieni vaikutus olla tuohon alkuyön levottomuuteen ja punaisiin käyriin, mutta ei mitään suurempaa. Pleksejä en jaksanut vetää, edes tieteen nimissä – uskottakoon muutenkin, että yöunet eivät olisi silloin kovin kummoiset. :D

Analyysin tulosten läpikäynnissä kävi ilmi, että palauttavia hetkiä saisi olla päivän aikana paljon enemmän. Selvähän se – ihan liian usein työpäivän ainut kunnollinen tauko on lounastauko. Ei hyvä. Tässä siis toinen juttu, mihin mun kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota.

Kokonaisuudessaan tämä tutkimus oli kiinnostava ja siinä mielessä hyödyllinenkin, että sain vahvistusta monille asioille, joita jo etukäteen ounastelinkin. Oli mukava nähdä, että nukun myös tutkimuksen mukaan keskimäärin hyvin, jos vain maltan nukkua tarpeeksi pitkiä yöunia.  Tutkimus todisti sen, mitä tiesin jo ennakkoon: liian vähän liikuntaa ja liian vähän palauttavia jaksoja. Olen stereotyyppinen asiakas: tiedostan ne kohdat, joissa olisi petrattavaa, mutta en aina tee niiden eteen tarpeeksi työtä. Tässä siis taas lisämotivaatiota tarttua niihin juttuihin, joihin voi itse pienillä muutoksilla vaikuttaa!

/Riikka

First_beat01

(Yllättävän) rentouttavaa puuhaa – palapelit

 

Arjen keskelle on mukava löytää välillä jotakin rentouttavaa, uutta puuhaa. Vähän yllättäen löysin tällaisen, vuosia sitten unohduksiin jääneen ”harrastuksen” palapelien rakentamisesta. Onnistuin koukuttamaan tämän puuhan pariin paitsi itseni, myös toisen R:n.

Rakensin palapelejä paljon nuorena, mutta jossain vaiheessa niiden tekeminen jäi kokonaan. Yhdistän palapelin rakentamiseen erityisesti joulun ajan, sillä usein joku perheenjäsenistä sai palapelin, tai sellainen tuli joulupukilta koko perheen yhteiseksi joulunajan puuhaksi. Lasten palapelejä tuli tietysti tehtyä yhä uudelleen ja uudelleen (suosikkini oli My Little Pony), mutta vähän isompana rakensin yhdessä äidin kanssa yhden jos toisenkin 1000 palan palapelin.

20180131_200212_HDR

Joulupukki ei tuonut viime jouluna aikuisten palapeliä, mutta lasten version bonuslapselle. Siitä se ajatus sitten lähti. Kirjakaupasta löytyi ”sopivan haastava” 2000 palan Las Vegas, jossa riittikin pähkinää purtavaksi koko tammikuun ajaksi. Palapeliä ei tullut suinkaan tehtyä joka päivä, vaan sopivissa väleissä silloin kun ehti. Erityisen palauttavaa se oli sellaisina päivinä kun pää oli ollut koetuksella pitkän työpäivän ajan – päätä tämäkin vaatii, mutta ihan eri tavalla. Otollisin aika palapelin tekemiseen oli silti viikonloppujen valoisat ajat, sillä keinovalossa värisävyjen tiirailu oli vähän turhauttavaa.

palapelin_kokoaminen

Las Vegas saatiin valmiiksi eilen, ja tänään käytiin ostamassa Forum Romanum – jonkinlainen koukku näiden tekemiseen siis kehittyi. Palapelien tekeminen on käsittääkseni aikuisiälläkin yhdistettävissä aivojumppaan samaan tapaan kuin esimerkiksi ristikot, mutta voi palapeleihin yhdistää myös nykyaikaan jopa eksoottisen piirteen: tätä on mahdoton tehdä nopeasti. Vastausta ei voi (kai?!) hakea Googlesta tai YouTubesta, vaan on pakko keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan. Pysyä paikoillaan ja sovittaa paloja kärsivällisesti paikoilleen. Ihan tervetullutta vaihtelua, aikuisillekin. Niskat palapelejä tekemällä voi toki silti saada jumiin, joten palastelun pariin kannattaa syventyä korkeintaan tunniksi kerrallaan. Suosittelen! 👍🏼

/Riikka

20180203_124959_HDR

Uusi vuosi – älä lupaa mitään

 

Uuden vuoden alku häämöttää jälleen. Taas on kulunut 365 päivää ohi äkkiarvaamatta. Alkuvuoden pitkä talvi, sitä seurannut lyhyt kesä, ihanan värikäs syksy ja hitaasti ohi lipunut pimeys kääntyi jälleen joulun kautta kohti valoisampaa vuodenaikaa. 2017 meni ohi hujauksessa, kuten vuosilla on tapana mennä.

Monet aloittavat uuden vuoden puhtaalta pöydältä: jotkut tipattomana, osa vegaanisena, monet milloin mitäkin lupauksia tehden. Minä kehotan: älä lupaa mitään, kenellekään.

Uudenvuoden lupauksissa on huono kaiku, ne ovat usein kuin luotuja epäonnistumaan. Uusi elämänasenne, uusi ruokavalio, uusi harrastus, uusi ennätys. Miksi mikään näistä tavoitteista olisi parempi ja toimivampi juuri vuoden alusta lähtien? Miksen voisi pudottaa painoa keskellä pimeintä marraskuuta? Miksei rahaa voisi opetella säästämään joululahjaostoksia tehdessä?

Uskallan väittää, että  ihmiset lupaavat  uuden vuoden kynnyksellä jotakin, mitä ideaali minä edustaa; oli kyse sitten terveellisemmästä ruokavaliosta, sosiaalisemmasta elämästä, vuorokauden tuntien jakamisesta paremmin työn ja läheisten kesken, tai mistä tahansa, joka tekisi meistä omassa mielessämme parempia ihmisiä. Kuntokeskusten cardio-tunneille on pitkät jonot tammikuussa, mutta jo maaliskuussa on hiljaista. Miksi? Siksi, että ne, jotka tammikuussa aloittavat, eivät joko olekaan oikeasti kiinnostuneita jumppaamaan tai ovat aloittaneet niin kovalla tahdilla, että potentiaalinenkin into on tapettu alkurähinällä ennen aikojaan. Kuinka moni meistä voi sanoa, että kaikki uudenvuoden lupaukset ovat aina pitäneet? Kuinka moni meistä on luvannut vuodesta toiseen samaa asiaa, voimatta ikinä vuoden loppuessa sanoa, että tämä lupaus muuten piti? Monet meistä eivät edes muista mitä ovat luvanneet vuoden alussa.

Tarkoitukseni ei ole kehottaa makaamaan sängyn pohjalla ja olla pohtimatta tulevaa. Tarkoitukseni on kehottaa kuuntelemaan itseään, ja tehdä heti tammikuun alusta asti niitä juttuja mistä piti jo viime vuonnakin,  ja antaa itselle se mielenrauha, että se on ihan ok jatkaa elämää ihan sellaisenaan, jos kaikki on hyvin. Ja jos taas jokin kaipaa muutosta, miniaskeleet ovat paljon parempia kuin suuri loikka tuntemattomaan.

Lupausvapaata tulevaa vuotta 2018 kaikille!

/Riikka

Ps. tässä mun vuoden 2017 kuvat hyvin tiukkaan ahdettuna koosteena.