Aihearkisto: Hyvinvointi

No siitä sokerista

Kirjoitin pari viikkoa sitten sokerilakon aloittamisesta. Melkein samaan hengenvetoon totesin, että lakko tuskin kestää kovin montaa päivää. On tässä vuosien aikana jotain itsestään oppinut, ei se nimittäin kestänytkään.

Mutta kuitenkin kolme päivää! Ja vielä viikonlopun aikana. Saavutus sekin, varsinkin ihmiselle, joka mielellään syö jotakin makeaa viikon jokaisena päivänä.

blanko02

Kuten silloin aiemmassa postauksessa jo taisin todeta, tavoitteena ei ollut ikuinen totaalikieltäytyminen sokerista. Itsensä haastaminen sen sijaan oli ihan virkistävää. Sokerista kieltäytyminen on joskus jopa yllättävän vaikeaa – varsinkin jos alkaa koluta kaikkien syömiensä ruokia tuoteselosteita, ravintola-annoksista puhumattakaan. Oikeastaan ideana olikin karsia syömisistä pois vain kaikki ylimääräinen sokerihöttö makeine jälkiruokineen, karkkipusseineen ja konvehteineen.

Muutaman päivän lakon aikana vahvistui ajatus, ettei  täysi sokerittomuus ensinnäkään ole sen arvoista – tietyt sokeriherkut kun oikeasti tekevät päivistä välillä elämisen arvoisia. Sokerittomuus myös lisää ruoasta ”haaveilua”: jos sokeri on pannassa, alkaa tekosyiden varjolla syödä muita, aivan yhtä epäterveellisiä herkkuja. Tai ihan vaan sitä tavallistakin ruokaa, isompina annoksina. 

kellariravintola

Itse opin lapsuudessa syömään pullan päivässä, eikä sitä pidetty ikinä huonona asiana. Vanhempani syövät edelleen pullan päivässä iltapäiväkahvinsa kanssa, ja ovat oikein sutjakassa kunnossa. Kyse on enemmän siitä, mitä ja miten paljon syö sen pullan lisäksi. En myöskään keksi yhtään hyvää syytä, miksi olisin jättänyt yllä olevan, tuoreen, herkullisen, kermavaahdolla sekä hillolla täytetyn laskiaispullan syömättä. Pikemminkin olisin tullut kiukkuiseksi, jos olisin kieltänyt sen itseltäni.

Kolmen päivän sokerilakko opetti silti ajattelemaan sitä sokerin määrää, jonka syö lähes huomaamatta: konvehti siellä, suklaapatukka täällä, ei kai se puolikas karkkipussi nyt niin paha ole? Itse saan välttää juuri noita välipaloina hotkaistuja herkkupaloja, jotka eivät yksittäisinä kertoina haittaa, mutta päivittäin nautittuna alkavat näkyä vyötäröllä.

tintå

Tein itseni kanssa löyhän sopimuksen nauttia makeaa maltillisesti, ja jättää esimerkiksi työpaikalla herkuttelut minimiin. Tajusin, että kun sokeria syö koko ajan, siitä katoaa myös se hohto. Makean hohto, jonka saavuttaa, kun malttaa olla suurimman osan ajasta ilman.

blanko

Kaikki elämäntapaparannukset, joita ei voi kuvitella jatkavansa vaikka  hamaan tappiin asti, eivät ole sen arvoisia. Heti, kun elämästään kieltää jotakin vain itseä kiusatakseen, katoaa koko jutusta järki. Siksi syön sokeria, hyvällä omallatunnolla.

/R

(Lähes) herkuton nro 1

Onpas ankea otsikko. Herkuton elämä kuulostaa… no, aika tylsältä. Mutta kuten jo tuossa eilisen postauksessa tuskailin, viime aikoina on tullut mätettyä aika paljon sokeria naamaan. Siksi päätinkin tehdä pienen testin. Kuinka huonosti hyvin pärjään ilman turhia sokereita ja herkkuja?

Ja tarkoitan turhalla siis sellaisia ylimääräisiä herkkuja, kuten karkkia, suklaata, kakkuja, pullia ja muita sokerisia jälkiruokia, en todellakaan esimerkiksi hedelmäsokereita tai mitään muitakaan ”normaaleja” ruokia, jossa nyt sattuu olemaan vähän sokeria. Eivät ne pullat ja kakutkaan tarkemmin ajateltuna todellakaan turhia ole, nehän ovat elämän pieniä iloja. Ne pienet ilot eivät vaan nopeasti maistu enää miltään, jos niitä lappaa joka päivä suuhun isoja määriä.

aamupala

Viimeisen kuukauden aikana on mennyt ihan överiksi. Toki herkkuja on tullut ostettua itsekin, mutta esimerkiksi työpaikallani on joka päivä jokin karkkipussi tai suklaalevy auki, ja aika huomaamatta tulee syötyä hirveä määrä sokeria päivässä. Huomasin tämän, kun pidin muutaman päivän ajan ruokapäiväkirjaa. Kyllä sellainen sitten olossakin tuntuu. Ja jos ottaa yhden karkin, ottaa takuulla parikymmentä lisää hetken kuluttua. Ja sitten on ihan aidosti huono olo.

CafeCarre

Haluan nyt vähän härnätä itsekuria, ja katsoa kuinka monta päivää pystyn olemaan ilman sokeriherkkuja. Hauskintahan tässä on se, että sokeria syö vahingossakin: en tajunnut tänään Carressa juomaa valitessani, että limussahan on tyypillisesti aika paljon sokeria. Eli sen verran fuskasin tänään. Vähän lipsahti tuolla kahvilassa herkutteluksi muutenkin, mutta toisaalta kahviloiden kaikki suolaisetkin syötävät ovat aika usein voitaikinaan tehtyjä tai kermalla kyllästettyjä – mutta ei nyt mennä liian pitkälle rajoituksissa. ;)

Bucks

Ekan päivän huomiot:

  • Aamupäivä kuluu töissä kevyesti ilman sokerihimoa, kuten yleensäkin.
  • Lounaalla sattuu olemaan aidosti sellaista jälkiruokaa (rommirusinarahkaa), joka ei kiinnosta. Mikä helpotus :D
  • Lounaan jälkeen iskee aina se pahin sokerihimo. Välipalaksi syön toimiston viinirypäleitä ja mandariinin. Ja aika monta kuppia kahvia… Tekis mieli niitä irtokarkkeja, mutta pystyn vastustamaan.
  • Viikonloppu koittaa, jipii! Käyn työkaverini Katjan kanssa kahvilla. Ensin otin vain cappuccinon ja pienen piiraan, mutta se piiras oli jotenkin niin onnettoman pieni, että oli pakko hakea vielä croissantti ja se limu, josta jo sanoinkin :D Rasvavarastot tulivat siis ainakin täyteen… Mutta ei makeita! Vaikka Katja herkutteli vastapäätä runebergintortulla. Vakaa päätös auttaa eteenpäin, ainakin yhden päivän verran.
  • Kotona yritin kätkeä kaikki olemassaolevat herkut kaappeihin, etteivät ole ainakaan näkyvillä. Pitäis varmaan lahjottaa ne kaikki eteenpäin, niin ei sattuis vahinkoja. Mutta mä haluan itsekkäästi vielä joku päivä syödä ne itse :D

 riikka05022016

Jep, saa nähdä kuinka pitkälle mun itsekuri kestää, se voi nimittäin loppua jo vaikka huomenna. Riippuu siitä, tarjotaanko mulle laskiaispullaa. Ja koska ajatuksena ei ole luopua herkuista kokonaan, on tämä pikemminkin tällaista yleistä pohdintaa, ja ennen kaikkea herätys siihen, paljonko sokeria tulee mussuttaneeksi ihan huomaamatta.

Katsotaan kestänkö edes viikonlopun yli. Parempi otsikko olisi varmaan ollut Herkuttomampi. Ikävältähän se kuulostaa sekin.

/R

Carre03

 

Kauneudenhoito on mun jooga

Jos olen joskus hamassa tulevaisuudessa niin onnekas, että tuplaan nykyisen palkkani, aion sijoittaa osan jokaisesta tilipussista kauneudenhoitoon. Voi sitä tunnetta, kun saa vain olla ja ihmetellä tuolissa ja toinen tekee ihmeitä kuontalolle.

Toki osittain on kyse siitä, että kaikenmaailman kauneushoidot päänahan hieronnasta jalkakylpyihin kaunistavat myös ulkoisesti, mutta suuri merkitys on myös sillä mitä ne tekevät mielelle. Mulle se on tapa rentoutua. Kauneudenhoitopalvelut on mun jooga.

Tästä syystä en miettinyt kahdesti, kun sain kutsun Hiusmuotoilua Tunteella -kampaamon ja For You -kynsisalongin yhteiseen bloggaajapäivään. Tarjolla oli iso joukko kauneuspalveluita, joista itse valitsin hiusten värjäyksen ja leikkauksen, sokeroinnin sekä kynsien kestolakkauksen.

HiusmuotoiluaTunteella02

Mun hiukset olivat olleet jo hyvän tovin leikkaamattomina ja värjäämättöminä. Olen pitänyt hiustenvärjäyksestä taukoa ihan tarkoituksella jo pitkään, kahdesta syystä: a) tyvikasvu on ärsyttävää ja b) mun oma hiustenväri, tuhkanvaalea, on oikeastaan aika kiva sellaisenaan. Mulla ei siis ole varsinaisesti mitään hiustenvärjäämistä vastaan; en ole ikinä huomannut, että värjäys olisi tehnyt mun hiuksille merkittävästi hallaa. En ole mikään himovärjääjä toisaalta ikinä ollutkaan. Tukassa on silti ollut kaikkea todella blondista lähes mustaan, joten monenlaista on tullut kokeiltua.  Viime aikoina en ole vain kokenut värjäämiseen tarvetta.

Nyt kun tilaisuus kuitenkin tuli, toivoin että hiuksiini saisi hieman lisää kiiltoa ja kevyitä raitoja, jotta oma väri pääsee kunnolla oikeuksiinsa ja pinta ei ole ”eloton”. Hiusmallini oli lisäksi päässyt pahasti kulahtamaan, joten leikkaukselle oli ihan todellinen tarve. Vanha leikkaus oli varsinkin takaapäin katsottuna aika surkea näky… Siitä ei nyt valitettavasti ole kuvamateriaalia, unohtui kuvata.

HiusmuotoiluaTunteella03

Näiden pohjalta päivän parturini Maarit teki hiuksiini vaaleita raitoja vapaalla kädellä ja leikkasi hiuksista useamman sentin pois, jotta leikkauksen muoto saatiin takaisin. Mitään suurta muutosta ei siis tapahtunut, eikä se ollut tarkoituskaan. Lopputulos on juuri sopiva, ja tukka taas se helppohoitoinen lyhyt malli, joka on kiva sellaisenaankin. Yleensä en arkisin muotoile hiuksiani  yhtään mitenkään, mutta suoristusraudalla tätä mallia saa vielä korostettua entisestään (alla). Maarit teki tarkkaa työtä leikkauksen kanssa, ja lopputulos olikin kuin viivottimella vedetty ;) Vielä kun jaksaisi itsekin käyttää suoristusrautaa, niin leikkausta saisi kunnolla korostettua.

Hiusmuotoilua_tunteella05

Kun hiukset oli saatu kuntoon, siirryttiin sokerointiin. En ole pariin vuoteen käynyt lainkaan sokeroinnissa, mutta touhu oli kuitenkin ennestään tuttua. Vielä ei ole kesä lähelläkään, mutta päätin silti sokeroida kainaloiden lisäksi myös sääret. Silosääret kun on kivat vuodenajasta riippumatta ;)

Sokerointi on kätevä tapa pitää karvojen kasvu kurissa verrattuna esim. sheivaukseen, ja muutenkin se on hellävaraisempi keino karvojenpoistolle kuin vaikkapa vahaus. Esimerkiksi vahaus vie mukanaan tervettäkin ihosolukkoa, sokerointi taas poistaa ihokarvojen lisäksi vain kuolleen ihosolukon. Lisäksi karvat poistetaan aina karvan kasvusuuntaan, mikä sekin on lempeämpää oman ihon hyvinvoinnin kannalta.

Kainaloiden sokerointiin oli ihan oikea syy: sain muutama kuukausi sitten riesakseni karvatuppitulehduksen kainaloiden alueelle, eli kainalot olivat täynnä pieniä punaisia näppylöitä. En keksinyt lopulta mitään ratkaisua, sillä ennenpitkää kainalot halusi aina sheivata ja sama tulehdustila toistui uudelleen ja uudelleen. Siksi päätinkin kokeilla sokerointia, vaikka se inhottavalta ajatukselta tuntuikin. Samaan aikaan kutitti ja sattui, erikoinen fiilis :D Selvisin kuitenkin kunnialla, eihän se pitkään kestänyt. Nähtäväksi jää, mikä on lopputulos, toivotaan parasta!

ForYou01

Sokeroinnin jälkeen siirryin For You -kynsisalonkiin, missä sain vielä klassisen kauniit, punaiset kynnet kestolakkauksena. Kestolakkaus on akryyli- ja geelikynsiä huokeampi vaihtoehto: oman kynnen päälle ei tehdä oikeastaan mitään ylimääräistä, oma kynsi vain lakataan astetta lujempitekoisella geelilakalla, joka akryyli- ja geelikynsien tapaan kovetetaan ”kynsiuunissa”. Kestolakkaus oli sopivin vaihtoehto minulle, koska en oikeastaan kaipaa kynsiin lisää pituutta, ainostaan sen, ettei omia kynsiä olisi niin helppo pureksia ;) Lisäksi on tietysti huippua, että lakka kestää kolmesta neljään viikkoa! Ainakaan näin ensimmäisen viikon jälkeen kynnet eivät ole menneet miksikään. Huoletonta!

20160128_074829

ForYou02

ForYou03

Geelilakkauksen jälkeen sain vielä parafiinihoidon rutikuiville käsilleni (mistä lie mahtoi huomata että käteni saattaisivat kaivata juuri jotakin tällaista…) ja nopean meikkiehostuksen. Kyllä kelpasi astella kotiin  viimeisen päälle ehostettuna.

Päätin tehdä bloggaajapäivästä myös pienen videon, jos kiinnostaa kuulla päivästä videon muodossa. Tosin pakko sanoa, että tukka ei ole tällä videolla kaikkein edustuskelpoisin. No, tämä on ainakin realistinen! Samalla näkee vilahduksia myös Upista ;)

Sunnuntaita, aikamatkailua ja rutiineja

Se on taas sunnuntai ja viikko lähes paketissa. Seitsemän päivää sitten asunto näytti vielä aika paljon kaoottisemmalta, mutta nyt voi jo köllötellä lämpimän viltin alla teemuki kädessä. Isänpäiväsunnuntai on ollut ilmaltaan kerrassaan harmaa, mutta ikkunalaudalle asetellut palavat kynttilät sopivat siihen aika mainiosti.

Aloitin projektin: Downton Abbey ensimmäisestä jaksosta lähtien – siinä vasta mainio ja sydämeen osuva sarja. Juuri äsken tuli yksi monista kohtauksista, joissa Anna valmistaa lady Marya illalliselle: pukee kauniit vaatteet päälle, loihtii kampauksen ja pitää takassa tulta, jotta illallisen jälkeen lady saa vetäytyä yöpuulle palelematta. Voisiko sitä tehdä sellaisen pienen aikamatkan ja elellä jaarlin tyttärenä kaikessa rauhassa? Mitä siitä, jos aviomies valitaan puolesta, eikös se olisi oikeastaan aika kätevää? Itse asiassa kenen tahansa rooli Downton Abbeyn seinien sisällä tuntuu houkuttelevalta, sillä sisäkköjen, kamarineitien ja piikojen keskuudessa vallitsee sellainen yhteisöllisyys, joka ei nykyaikana ole enää kovin yleistä. Nykyään ollaan vaan itsenäisiä, ja itsekkäitä. Joo, matkalippu 1910-luvulle, kiitos!

Kun elämässä sattuu ja tapahtuu, niin pitää ensin huolehtia siitä, että pohja ei vuoda. Kun ei nuku, on mieli maassa, ja kun on mieli maassa, ei syö. Ja kun ei syö eikä nuku, niin siinä sitä sitten ollaankin, aivan pihalla kaikesta. Mun tavoitteet ovat tällä hetkellä harvinaisen yksinkertaisia: NUKU kahdeksan tuntia yössä. SYÖ säännöllisesti.

aamupala

Ennen kuin nämä kaksi ovat kunnossa, on turha edes suunnitella muuta. Onneksi näihin tukipilareihin on nyt sotasuunnitelmakin valmiina. Lisätueksi otan vielä tuon Onnellisuusprojektin, joka on levännyt laatikossa jo hyvän tovin. Nyt jos koskaan on aika lukea se, vaikka olen aina katsonut vähän kulmien alta kaikenlaisia self-help-kirjoja.

Onnellisuusprojekti

Tein Marille eilen aamupalaa, ja siinä samalla hän onnistui nappaamaan vähän valokuvia. Otimme kuvia myös erilaisista jumppaliikkeistä, joita uuden parveni tikkailla voi harrastaa, mutta niitä Mari ei lähettänyt mulle. Eivät ilmeisesti olleet kovin edustuskelpoisia :D  Mutta tosiaan, nuo tikkaat ovat oikein kätevät, varsinkin roikkuminen niissä tekee ihmeitä selälle.

Ehkä ne muutkin ihmeet sieltä tulevat, ajallaan.    

marraskuu 2015

Tuoksuvia rutiineja syksyyn

Syksy on hiipinyt pikkuhiljaa lempivuodenaikojeni joukkoon. Ennen syksy oli vain masentava muistutus kesän loppumisesta ja lähestyvän talven tulosta, mutta nykyään fiilisten syksyä aivan eri tavalla.

Tällä viikolla aurinko on paistanut lämpimästi, vaikka lämpötila onkin jo välillä laskenut lähelle nollaa. Syksy myös tuoksuu taivaalliselta, ja entäpä nuo syksyn sävyt puissa… Kauneutta parhaimmillaan.

Olen ihminen, joka ei pidä rutiineja ikävyytenä, vaan pikemminkin  jopa lohdullisena asiana. Kun on rutiineja, on jotakin mihin luottaa. Että tietyt asiat tapahtuvat kerrasta toiseen, vaikka muuten elämässä saattaisi mennä  toisin kuin tilasi.

Vuodenajatkin ovat yhtä toistuvaa kiertokulkua, jotka seuraavat toisiaan. Syksyllä tulee aina ennen pitkää kylmä, joka tarkoittaa sitä, että rutiinien mukaisesti hiivin viimeistään pimeän tullen kotiin, viltin alle ja teekupin ääreen. Tällaiselle kotihiirelle se on enemmän kuin mieluisa ”harrastus”, ja jotenkin tähän samaan kastiin sopii myös hyväntuoksuiset purnukat.

Ovelana aasinsiltana pääsenkin sanomaan muutaman sanan noista voiteista, joita tilasin itselleni muutama viikko sitten syksyn iltoja piristämään!

Dermosilin tuotteet ovat tuttuja jo murrosiästä lähtien, ja niitä on tullut ostettua silloin tällöin näihin päiviin asti, koska valikoimassa on paitsi kivoja, myös hinta-laatusuhteeltaan sopivia tuotteita. Joitakin tuotteita olen ostanut uudelleen ja uudelleen kerta toisensa jälkeen, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla tuurilla jotain ihan uutta.

dermosil5

Tilasin kaksi erilaista kosteusvoidetta, joista molemmissa on voimakas tuoksu: Primo-sarjan vaniljantuoksuinen vartalovoide on hyvinkin täyteläistä ja voimakkaan vaniljantuoksuista. Olen mieltänyt tämän aika vahvasti saunanjälkeiseen jalkojenrasvaushetkeen :D Ei tätä toisaalta kiireen keskellä aamulla tee mieli lätkiäkään, imeytyminen kestää sen verran kauan.

Toinen tuoksuvainen on Shea-sarjan body cream, joka sekin on voimakkaan tuoksuinen ja korvaakin itsellä hyvin hajuveden arkena. (Varsinkin kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi ostaa itselleni uutta hajuvettä). Tuoksu on tosiaan aika voimakas, ja vaikken yleensä makeistä tuoksuista pidäkään, niin tämä yllätti. Kosteuttaakin kivasti, mikä on tietysti pääasia.

Mukaan ostoskoriin eksyi myös aika jännä, puolukantuoksuinen kasvonaamio, vähän riskillä valittu heräteostos. Puolukan tuoksu ei nimittäin ole tuoksuista ehkä se mieluisin, enkä varsinkaan osaa yhdistää sitä kosmetiikkaan. Siksi halusinkin kokeilla, onko tämä mistään kotoisin. Tuoksu on todellakin erittäin puolukkainen, mutta se ei toisaalta  jää iholle leijumaan voimakkaasti käytön jälkeen. 

dermosil4 Ostin myös muutaman suihkusaippuan. Toinen niistä, Dermosilin shower and bath oil, on kevyesti mandariinintuoksuinen ja jännä suihkukaveri: tuo öljy tuntuu aluksi vähän hankalalta ja ”tahmealta” saippuoida, mutta sitten se muuntuukin iholla tosi nopeasti ihan toimivaksi. Ja tuon öljyn ansiosta ihokaan ei kuivu kovin herkästi.

Toista suihkugeeliä, Blossomia, en ole vielä ehtinyt testaamaan, mutta tuoksu on ainakin mieluisa! Myös käsisaippua odottelee vielä omaa vuoroaan, mutta tuote on entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu. Pesen käsiäni ”koko ajan”, ja tämä on ollut mielestäni saippua, joka ei kuivata käsiä kuten jotkin toiset aineet. Vieläkin tärkeämpi seikka on kuitenkin tämän saippuan pirtsakka tuoksu!

dermosil3

Viimeisenä paketin pohjalla oli vielä Dermosilin deodorantti ja kasvovoide, molemmat Dermon Vitamin E -sarjasta, kuten muuten myös edellä mainittu käsisaippua. Molemmat ovat sellaisia helppoja, neutraaleja ja turvallisia.Turvallisia ja neutraaleja, joten helposti myös vähän tylsiä: ei suuria wau-elämyksiä, mutta jotakin, mihin voi luottaa. :)

Siinä olivat he. Jotenkin tuo tuoksuva kosmetiikka on jotakin, joka houkuttaa syksystä toiseen, vähän kuten tuoksukynttilätkin. Näillä sopii lätkiä menemään iltojen viiletessä!