Aihearkisto: Minä

Siivouspäivä ja muita viikon päiviä

Sunnuntai-iltaa!

Blogissa on ollut tämä viikko vähän hiljaisempaa.  Osasyynä on Siivouspäivä, jota vietettiin taas eilen. Osallistuin tempaukseen itsekin myyden kamojani, taas kerran. Yritin siis pyhittää kaiken liikelevän vapaa-aikani tällä viikolla tavaroiden läpikäymiseen. Toinen lohkare vapaa-ajasta taas kului siihen, kun opettelin editoinnin alkeita: kyllä vaan, heti ensi viikon alussa on tulossa mun ensimmäinen YouTube-videoni. Kääk! Mutta siitä lisää huomenna.

Nyt kuitenkin muutama sana Siivouspäivästä: pitää kyllä merkitä iso huutomerkki kalenteriin kuukautta ennen seuraavaa Siivouspäivää, sillä jotenkin tuo kyseinen kirppispäivä tulee aina kuin varkain. Työviikkokin oli jotenkin sen verran hektinen, että vapaa-ajalla teki lähinnä mieli nostaa jalat kattoon, katsella telkkarista Beverly Hillsin uusintoja, eikä todellakaan käydä tavaroita ajatuksella läpi.

Onneksi olin jo kesän alussa katsonut suuren osan vaatteistani läpi, joten niiden osalta ei tarvinnut kuin siirtää kamat Ikea-kasseihin. Kävin lopulta nopeasti läpi varaston ja vaatehuoneen, ja totesin, että ei sitä koko omaisuuttaan tarvitse kerralla läpi käydä. Kun tarjolla on yksi pöytä ja yksi rekki, ei myyntikojuunsa edes kannata haalia älyttömästi tavaraa.  Potentiaaliset ostajat kävelevät vain pelästyneenä ohi, jos edessä on epämääräinen tavararöykkiö.

siivouspäivä1

Kannoimme kimpsut ja kampsut lauantaiaamuna Kupittaan puistotielle, minne oli eksynyt aivan hurjasti muitakin myyjiä. Viihdyin kojussani yhteensä kolmisen tuntia, ja myin lopulta noin puolet. Pitää olla siis tyytyväinen! Loput tavaroista joutavatkin sitten kierrätykseen. Oletteko huomanneet, että kun omaa tavaraa katselee aikansa siinä myyntipöydällä, alkaa se näyttää entistäkin kulahtaneemmalta? Vaatteet siltä, ettei niitä todellakaan enää ikinä pue päälleen, koriste-esineet saavat ihmettelemään, mitä niissä aikoinaan on edes nähnyt. Kirppispöydällä ollutta tavaraa on jotenkin todella vaikea ottaa takaisin käyttöön, sillä se on saanut otsaansa kirpparitavaran leiman. Varastossa niistä ei ole senkään vertaa hyötyä, joten ainoa oikea osoite on kierrätyskeskus. Jos niitä ei joku ostanut ensimmäisellä kirppiskierroksella, miksi ostaisi toisellakaan kertaa?

siivouspäivä2

Siivouspäivänä mieleen hiipii myös aina se sama tunne: nyt en TAKUULLA osta mitään turhaa, en mitään, ennen kuin olen tarkkaan harkinnut ja punninnut tarvitsenko todella. Yllättävän nopeasti tuo ajatus jonnekin mielen perukoille hautautuu. Mistä sitä tavaraa kerta toisensa jälkeen ilmestyy myyntipöydälle?

siivouspäivä3

Kun olin asiaa hetken pohtinut, tulin siihen tulokseen, että vaikka edelleen hairahdan välillä ostamaan jotakin turhaa, on syy tavarapaljouteen myös jossakin muussa: olen harrastanut tavaran harventamista harkiten ja pikkuhiljaa, ja siksi sitä riittääkin aika moneen myyntikertaan. Olin nimittäin tuossa vielä ihan hetki sitten aikamoinen hamsteri. Keräilin ihan kaikenlaista tavaraa, ja kas kummaa, sitä on helpompi haalia kuin päästä siitä eroon. Eilisessä myyntipöydässä oli myynnissä siis myös vuosia vanhaa tavaraa, vain vähän sellaista jota olisin ostanut viimeisen vuoden aikana. Poikkeuksena olivat kuitenkin vaatteet, joiden suhteen olen tehnyt virhearviointeja. Vaatteet ne ovatkin helkkarin hankalia. Jotkut vain eivät toimi arjessa, vaikka ne miten toimisivat sovituskopissa.  

siivouspäivä4

Tavaraa riittää siis varmasti vielä seuraavaankin Siivouspäivään. Ja se on ihan kiva juttu, sillä koko Siivouspäivä itsessään on mun mielestä ihan huippujuttu. Iloisia ihmisiä, aurinkoinen ilma, hyvä meininki, parempi mieli.

Osallistuiko teistäkin moni Siivouspäivään tällä kertaa?

Viikon biisi – menetetyn kesän pelastajat

Tähän säätilaan voisi tottua. Vai voisiko?

Aurinko on porottanut enemmän kuin koko kesänä yhteensä, shortsitkin saanut pukea päälleen ensimmäisen kerran sitten vuoden 2014. Lämpötila on kuitenkin herättänyt monissa vastareaktion: tää kesä on menetetty jo. Onko niin, että kun tarpeeksi odotti helteitä kesä-heinäkuussa, on nyt jo ihan valmis syksyyn, kynttilöihin ja pulleisiin huiveihin? Voisi mielihyvin fiilistellä ulkoterasseilla lähinnä viltin alla?

Ymmärrän tunteen. Me suomalaiset elämme aika vahvoissakin sykleissä, ja kun vuoden kiertokulku ei etenekään odotetulla tavalla, menee pasmat totaalisesti sekaisin. Kun koululaiset palasivat koulun penkeille, ei vastassa ollutkaan sukkien pukeminen päälle, vaan niiden riisuminen jalasta. (Mahtaa muuten koululaisia harmittaa.)

No, kyllähän se syksy sieltä lähestyy, lämpöaallosta huolimatta. Varjossa on jo kylmä, vaikka auringossa tuntuu paahtavalta. Arkiaamuissa tuoksuu jo se tietty (ihana) tuoksu, joka saapuu joka vuosi elokuun puolenvälin paikkeilla. Kun lämpötilat ovat sahanneet lähes nollan ja reippaasti kahdenkympin paremmalla puolella, on suurin murhe ollut keksiä joku järkevä tapa pukeutua töihin. Kevyessä mekossa on vähän vilpakka fiilis aamukasilta, vaikka iltapäivällä voisi heittää senkin vähän pois.

Ja nyt kun kerran säästä keskustellaan, niin voin ilokseni todeta, että olen siirtynyt totaalisesta kesäihmisyydestä kohti ajatusta, jossa joka vuodenajassa on omat hyvät puolensa. En enää kestäisi ajatusta ikuisesta kesästä Suomessa – enkä totta vie usko että moni muukaan sitä sisimmissään toivoo. Tämän viikon perjantaina siirtyessämme työkavereiden kanssa afterworkeille Donnan aurinkoterassille oli paatissa tilaa vaikka miten, vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä. Jo tämä todistaa sen, että kaipaamme vaihtelua, vuodenajoissakin. 

Riehaannuin kesäfiiliksestä kuitenkin siinä määrin, että Auroran Se soi alkoi kuulostaa menetetyn kesän pelastajalta. Kasmirin Vadelmavene menikin sitten jo överiksi, kun se alkoi soida tämän viikon Suositellut-listalla. Valitsin listalta suosikiksi tällä viikolla tämän kipaleen, jossa maistuu kesä ja syksy sopivana kombona.

Viikon WTF: Listalta löytyi tällä viikolla myös Celine Dionin My heart will go on. Tämä biisi saattaa tietysti olla nykynuorisolle uusinta vanhaaauutta, mutta itselleni se on edelleen se biisi, joka on radiosoitolla puhkikulutettu läyhätys. Over and out!

Viikon kivoimmat

Yksi elokuinen viikko alkaa olla taas pulkassa, ja tässä sekalainen kattaus viikon kivoimpiin juttuihin!

Syksyn aamuaurinko

20150817_071231_HDR

Joka arkiaamu mulla on tavoitteena olla töissä viimeistään kahdeksalta. Ihan vaan siitä syystä, että aamuisin saan enemmän aikaiseksi, ja iltapäivisin tuntuu ikävältä olla vapaalla vasta lähemmäs kuutta. Onnistun tavoitteessa vähän vaihtelevasti, mutta yksi iso kannustin lähteä töihin ajoissa on tämä elokuun mahtava aamuaurinko. Jokiranta on erittäin kaunis paikka juuri nyt. Aamulla. Iltapäivällä. Illalla. Koko ajan!

Retrokukkaro

 20150820_212733

Kukkaro on toisinaan pieni dilemma, kun tärkeimpinä tarvitsee kantaa mukanaan vain muutamaa korttia, mutta toisaalta välillä on syytä olla mukana kolikkojakin. Sekä iso kukkaro että sellainen korttijuttu ovat siis kumpikin toimimattomia: toinen on turhan iso ja toiseen ei saa niitä kolikoita. Hylkäsinkin taas hetki sitten varsinaisen lompakkoni ja siirryin tähän kauan palvelleeseen Marimekon kukkaroon. Juuri sopivan littana, mahtuu pieneen tilaan.

Snapchat

Snapchat Latasin Snapchatin jo joitakin kuukausia sitten, mutta olen vasta viime viikkoina alkanut vähitellen hiffaamaan mikä siinä on ideana. Tai, no, sellaista höpöhöpöähän se on. Kurkkimisen iloa ja ennen kaikkea sitä, että näkee välillä jotakin sellaistakin sosiaalisen median sisältöä, jota ei ole filtteröity ja viilattu viimeisen päälle. Eli siis lainkaan. Olen uskaltanut snäppäämään jo itsekin (RiikkaM), tosin lähinnä silloin kun olen jossain yksin. Siinä on jotakin todella vaivaannuttavaa kulkea julkisella paikalla, ja höpötellä itsekseen kameralle. Maybe I’m too old for this?

Turku-kassi

turkukassi1

Ah, ihana Turku-kassi! Ostin tämän KUI:n liikkeestä kesäkuussa (jonka esittelin täällä), ja tämä on ollut aivan verraton kesäapuri! Kaunis katsella, ja vetää sisuksiinsa vaikka pikkuostokset kaupasta, pitkähihaisen kylmien iltojen varalle ja kaikki tärkeimmät mitä mukana nyt tarvitsee yleensä kanniskella. Tätä on myynnissä sekä mustilla, valkoisilla että keltaisilla kahvoilla, itse otin kesän kunniaksi keltaiset. Syksyn kylmetessä laitan Turku-kassin talviunille, mutta voin jo kuvitella kuinka kiva se on kaivaa takaisin käyttöön ensi keväänä!

Terassilounaat ja -kahvit

20150818_114432

Tämä viikko on tullut lounasteltua ulkoilmassa, sillä lämpoiset ilmat ovat tosissaan hellineet. Ihanaa! Lounaalta on ollut luonnollista siirtyä Artin terassille ja lenyttää lounastuntia vielä kahvikupillisen verran.  

Kaskis

20150814_234238

Tämä on viime viikon puolelta, mutta perjantainen visiitti Kaskiksen kuuden ruokalajin pöydässä on kuitenkin ihan mainitsemisen arvoinen asia. En ollut aiemmin syönyt Kaskis-menuuta, ja tällä kertaa otin sen vielä ilman viinipakettia. Herkullista oli, taas. Omasta mielestäni paras annos tarjoiltiin viimeisenä: herukkaa monessa muodossa, sellaisissa makean muodoissa mitä ei ihan äkkiseltään tule mieleen kotikeittiössä tehdä. Kuusi ruokalajia meni alas muuten yllättävän hyvin. Viidennen ruokalajin kohdalla alkoi tökkimään, mutta ehkä säästelinkin alitajuisesti tätä jälkkäriä varten. Nam!

Rentouttavaa viikonloppua! :)

Swedish Hasbeens

Tänään on historiallinen päivä. Blogihistorian ekat asukuvat ovat nimittäin julki! ;)

En ole tähän päivään mennessä asukuvia ottanut kertaakaan, mutta ostin tuossa kesällä niin päheät kengät, että päätin täpinöidä niistä myös täällä blogin puolella. Swedish Hasbeens, pure love.

sh10

Olin käännellyt ja väännellyt Swedish Hasbeenseja jo useita kertoja, kun eräs kesäinen päivä poikkesin Televisioon. Siellä ne taas olivat – tällä kertaa alennuksessa. Kiertelin aikani katsellen Telkkarin muuta valikoimaa, mutta katse harhaili jatkuvasti tähän kenkäpariin. Olin aiemmin katsellut samaa mallia mustana ja beigenä, mutta kun sitten kokeilin näitä punaisia yksilöitä, niin kaikki muut värit vaikuttivat sen jälkeen liian valjuilta. 

sh8

Niinpä mä sitten ostin ne. Kirkkaan huutavina ja kaksinkerroin korkeampina kuin kenkäni yleensä. En yleensä osta muuta kuin simppelin neutraaleja värejä, jotka sopivat vähän kaiken kanssa, mutta ajattelin kerrankin repäistä. Sitä paitsi keksin jo kenkiä sovittaessa puoli tusinaa asua, joiden kanssa voin punakenkiäni pitää. Sopii kaiken tarpeeksi yksinkertaisen kanssa! 

sh1

Aluksi vähän pelotti, että miten nämä itselleni epätavallisen korkeat korot kohtelevat tällaista lättämalleihin tottunutta. Kuulkaas, yllättävän hyvin. Olen käyttänyt näitä töissä, juhlissa ja vapaa-ajalla, ja kaikissa tilanteissa on tarvinnut olla jalkojen päällä ainakin osa ajasta. Kenkien vankka ja tarpeeksi leveä korko sekä omaan jalkaan sopiva malli, siinä näiden salaisuus. Toki pitkän päivän jälkeen on ihana palata maan pinnalle ja riisua kengät pois, mutta olen joka tapauksessa vaikuttunut kenkien käyttöystävällisyydestä.

sh9

sh7

sh5

Nyt sitten toivotaan pitkää ja lämmintä elo-syyskuuta, että saan tepastella näiden kanssa vielä mahdollisimman pitkälle syksyyn.

Kuvasin asukuvia muuten herttaisen Katjan kanssa, josta tuli pari viikkoa sitten työkaverini. Olipas yllättävän kivaa puuhaa! Saattaa siis olla, että jotain asukuvia tulee jatkossakin, vaikka pääpaino on jatkossakin tekstipuuhissa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

sh3

sh11

Järjestelijän paljastuksia osa 1: kosmetiikka

Kirjoittelin jo aikaisemmin viime viikolla järjestelijäluonteestani ja siinä samassa KonMarin inspiroivasta kirjasta. Jatkan aiheesta varmasti vielä monen monta kertaa, mutta aloitetaan nyt puhumalla aluksi  kosmetiikasta.

Kävi nimittäin niin, että kun olin lukenut KonMarin järjestelytekniikasta, totesin sen soveltuvan aivan loistavasti ainakin muutamaan ”ryhmään” omassa kodissani. Olin jo pitkään katsonut tuskastuneena etäisesti meikkipöytää muistuttavaa tavarasekamelskaa, ja miettinyt mitä sille pitäisi tehdä.  Olen haalinut viime aikoina ihan kumman paljon erilaista purkkia ja ties mitä kauneudenhoitoon liittyvää,  joten halusin saada tämän osaalueen jonkinlaiseen hallintaan. Toisekseen, ”meikkauspöytäni” on hakenut paikkansa parvekkeen viereisestä nurkkauksesta siitä lähtien kun hokasin, ettei meikkejä kannata säilyttää kylpyhuoneen lämmössä ja kosteudessa. Siellä ne vievät myös turhan paljon tilaa ja meikkaukseen tarvittavaa luonnonvaloa ei juuri ole. Meikkauspöytä ei ole ollut kuitenkaan oikein missään järjestyksessä, olin vain lähinnä jättänyt osan meikeistä pöydälle. Siinä ne sitten oleilivat onnettomina kaiken muun pöydällä lojuvan tavaran kanssa. Purkkeja siellä täällä, korut sekasotkussa, pientä ja isoa laatikkoa, nyssykkää, pussukkaa.

Kuten KonMarin kirjassa kehotettiin, keskityin yhteen ryhmään kerrallaan, ja kasasin pöydän ääreen aivan KAIKEN kaunistautumiseen liittyvän omaisuuteni. KonMari kehotti kirjassaan etsimään kotoa kaikki paikat, missä mahdollisia ko. ryhmän tuotteita voisi olla, sillä ihmisellä on usein tapana sirotella tavaroita vähän sinne tänne asuntoa. Itse kuvittelin olevani sellainen ”tietyt tavarat tietyssä paikassa”-ihminen, mutta kuinkas kävikään? Kun olin parhaani mukaan nuuskinut koko kodin läpi kauneudenhoitotarvikkeista, oli lopputulos tämä:

meikkipöytä

Niitä löytyikin vielä lisää kylppäristä. Niitä oli eteisen pöydällä ja sohvapöydän alla. Meikkipöydän alla olevissa vetolaatikoissa. Ja tietysti käsilaukuissa. Ja sitä kaikkea oli paljon enemmän kuin olin kuvitellut.

Kaikki kosmetiikka yhden pöydän äärellä oli loistava idea, monestakin syystä.

Ensiksi jaottelin tuotteet ”alaryhmiin”: Hiuslakat, muut hiusten muotoilutuotteet, tuoksut, luomivärit, muut silmämeikit, huulijutut, käsirasvat, jalkarasvat, kasvorasvat ja kaikki muut mahdolliset rasvat. Kynsilakat, siveltimet. Aurinkotuotteet. Voi ahdistus mikä määrä tavaraa kauneuden tavoitteluun.

Jo tässä vaiheessa huomasin, mitä tuotteita on ehkä liikaa ja missä taas on puutteita. Tavaroita läpikäydessä koin ahaaelämyksen:  kun asiat tuo naaman eteen, ja ottaa viereen kynän ja paperia, alkaa tapahtua. Voi ihan luvan kanssa pakottaa itsensä katsomaan totuutta silmiin.

Mulla on kaheksan erilaista kosteusvoidetta. Varför?

Omistan kolme eri hiuslakkaa, joissa kaikissa on yhtä vähän lakkaa  jäljellä.

Mites, neonvihreä kynsilakka? Käytänkö useinkin?

Mitä nämä ovat?

silmänympärys

Kun tavaraa kävi mahdollisimman systemaattisesti ja syventyen läpi, näki varsinkin sen, mitä on liikaa: Mistä voin luopua? Mitä juttuja on puuttunut jo pitkään, mutten ikinä muista ostaa? Näitä ohikiitäviä ajatuksia kannattaa oikeasti kirjata ylös, sillä niillä on tapana unohtua yhtä nopeasti kuin niitä tuleekin. Itse tein samantein ostoslistan, johon lisäsin ne tarpeelliset tuotteet, jotka puuttuivat joko kokonaan tai jotka olivat loppumassa.  Muistilistan vierelle otin jätesäkin. Kosmetiikkaa kun ei, ikävä kyllä, voi oikein kierrättää.

Alkuun poisheittäminen oli jotenkin todella hankalaa. Taisin aloittaa kynsilakoista, jotka eivät muuten oman kokemukseni mukaan todellakaan mene huonoksi vuodessa tai kahdessa. Päässä toistui sama ajatus kerta toisensa jälkeen:

Okei, en ehkä ikinä käytä tätä violettia kynsilakkaa, mutta ehkä kuitenkin joskus, ja tämä on sitten ongelmajätettä…

Ratkaisin ongelman (kaikkia KonMarin ohjeita vastustaen!) antamalla kynsilakat kiertoon kummitytölle. En tiedä kuinka henkilökohtainen tuote kynsilakka on, mutta minulla ei tietääkseni ole kynsisientä, jonka tartuttaisin antamalla lakat sille, jolla niistä varmasti on enemmän iloa.

Muut turhat meikit heitin sen sijaan surutta roskiin. Tästä operaatiosta on nyt jo hetki aikaa, enkä enää muista, mitä kaikkea heitin pois. Tämä kertonee jotakin kyseisten meikkien tarpeellisuudesta. Hankalia olivat esimerkiksi luomivärit, joita en käytä läheskään päivittäin. En totta puhuen ole edes kovin hyvä meikkaamaan silmiä, joten se vähentää värien käyttöä entisestään. Näidenkin kohdalla mietin, että entäs sitten, kun innostun kokeilemaan ja sitten olen heittänyt nämäkin värit pois… Yeah, right. Koskahan sellainen kuuluisa meikkikokeilupäivä mahtaa koittaa? Ei ikinä. Ja niillä neljän värin paletilla, jonka nyt jätin, pystyy kyllä kokeilemaan. Uskon, että siinä vaiheessa kun tarvitsen näyttävää silmämeikkiä, istun ammattilaisen tuoliin.

Ja ne näytepakkaukset, joita on varmasti joka ikisellä naisella. Ne, jotka ovat siellä toilettilaukussa matkoja varten. No, tuleeko ne todella käytettyä matkoilla? Ei. Kuka oikeastaan haluaa matkalla ja lomalla ruveta testaamaan, sopiiko joku tuote itselle vai ei? Ei varmaan kovin moni, päinvastoin matkalla haluaa käyttää vain niitä luottotuotteita, jotka on hyväksi havainnut. Jos kaapissa on siis 37 näytettä, käytä ne joko HETI pois tai heitä roskiin. Itsellä oli vain muutamia (olin heittänyt muuton yhteydessä ison kasan roskiin), ja käytin ne pois heti saman viikon aikana. Varoituksen sana: syvällistä ajatustyötä vaatineen supersiivouksen jälkeen nimittäin kaikki vähänkään ylimääräinen alkaa ärsyttää niin, että niistä haluaa mahdollisimman pian eroon!

On aivan totta, että kaiken turhan pois heittämällä jäljelle jäävät vain ne, joita todella käytät, joista todella pidät ja joita on myös vaivaton käyttää. Oikeastaan kaikki ehkä joskus -kamat ovat turhia, ne ovat itse asiassa vain tiellä. Poisheittämällä oppii ehkä myös kriittisemmäksi kuluttajaksi, koska muistaa sen hetken, jolloin heitti kerralla paljon pois. Ei siis ehkä tule ostaneeksi edes alennusmyynneistä kosmetiikkaa niitä hetkiä varten, joita ehkä joskus saattaa tulla. Ja vinkki: älä osta kosmetiikkaa ikinä varastoon. Ellei se ole ihquihqulempparisi, jonka tuotanto ollaan juuri lopettamassa. Kun tuote on avattu, alkaa sen lähtölaskenta kohti viimeistä käyttöpäivää.

huulipunat

Toinen vinkki: osta kosmetiikkaa mahdollisimman paljon asiantuntijan avustuksella. Sen sijaan, että ostat kolmea, neljää eri huulipunaa kokeilumielessä, nykäise myyjää hihasta ja pyydä apua. Tykkään itse hirmuisesti huulipunista, mutta fakta on se, että meistä useimmille sopii täydellisesti vain muutama punan sävy. Tai vähintäänkin niistä tietyistä sävyistä tulee lemppareita. Huulipunia ei siis tarvitse olla kaikissa sävyissä nudesta tummanpuhuvaan. Tämän opin nyt itse, kun kävin läpi oman huulipuna- ja -kiiltokokoelmani: muutamia todella lähellä toisiaan olevia sävyjä oli monia. Aivan turhaan. Hyvä huulten huolto (rasvaa ja kuorintaa), pari erisävyistä rajauskynää (tai yksi väritön), hyvä huultenrajaussivellin, pari itselle sopivaa huulipunaa ja huulikiilto, siinä kaikki. Olen itse hankkinut parhaat punani Turun Stockan Mac:in palvelupisteestä, jossa saa testauttaa itselleen erilaisia vaihtoehtoja.

Kolmas vinkkini kosmetiikkaan liittyen onkin yleisemmin laaduntarkkailuun liittyvä. En itse osta ikinä överikallista kosmetiikkaa, vaan useimmiten keskihintaista. Riippuu myös tuotteesta: juuri huulipunassa maksan mielummin muutaman euron lisää jos pito on hyvä, mutta esimerkiksi ihovoiteista maksan hintaluokkaa Lumene. Ei ole monen vuoden päässä se aika jolloin pistin menemään yhtä ja samaa rasvaa nenänpäästä kantapohjiin. Nykyään mullakin on sentään jo monenlaisia voiteita: yövoide, päivävoide, silmänympärysvoide, sävyttäviä päivävoiteita muutamassa sävyssä, primer ja mitä vielä. En totta vieköön tiedä, onko erilaiset voiteet ehdottoman hyödyllisiä, varsinkaan kun mulla ei ole oikein ikinä ollut iho-ongelmia. On se ikä kuitenkin sen verran pelottava tekijä, että jotain pitää yrittää. Ennenkuin alan enempää jaarittelemaan, vinkkaan siis panostamaan kultaiseen keskitiehen! Ja juomaan paljon vettä.

Palaset

Kun kaikki meikit oli perattu turhista, laitoin ne vielä järjestykseen. Olin ostanut jo etukäteen muutaman Palaset-laatikon meikkejä varten, joihin saisin kaiken kosmetiikkani siististi säilöön.Palaset-laatikostot ovat tuttuja jo lapsuusajoilta, ja niissä on helppo säilyttää monenlaista pientä tavaraa. Idean meikkien säilytyksestä Palasissa taisin lukea kuitenkin Saara Sarvaksen jo edesmenneestä kauneusblogista, ja olenkin ollut tähän järjestyksen pitoon todella tyytyväinen! Omat meikkini mahtuivat kernaasti kahteen ”palaseen”, joten lokerot ovat myös aikamoisia tilaihmeitä. Samalla pääsin eroon myös kaikista epämääräisistä, rumista ja yhteensopimattomista laatikoista, joissa meikit olivat tähän asti olleet. Läpinäkyvistä vetolaatikoista näkee samantein mitä niissä on, ja siellä meikit ovat suojassa myös pölyltä.

Jotta tarinani ei paisuisi enää enempää, päätän monologini tähän ja iloitsen suuresti, jos joku jaksoi lukea loppuun :) Kosmetiikkaprojekti oli ilmeisen onnistunut, sillä se jatkui vielä seuraavaan viikkoonkin. Heitin nimittäin kuluvan viikon aikana pois vielä muutaman sellaisen tuotteen, joka  oli jäänyt jäljelle ns. juupaeipä-taiston seurauksena. Eihän niitä lopulta sitten sietänyt silmissään. :D Ne, jotka ovat tehneet saman, tietävät tunteen!

Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia aiheesta tai vaikka niitä kosmetiikkavinkkejä :) Onko suursiivous jo tehty vai vasta edessä?