Aihearkisto: Minä

Aikuisten värityskirja – Halleluja!

Olin kuullut aikuisten värityskirjoista vähän sieltä täältä,  kun näin sellaisen myös ystäväni luona. Se oli kaunis, ja valmiiksi väritetyt kuvat lumoavia. Kirja toi mieleeni lapsuuden puuhakirjat, joita rakastin yli kaiken. Niitä paksuja opuksia, joissa oli  labyrintteja, pisteestä pisteeseen -kuvia, reittitehtäviä ja värityskuvia. Vaati kuitenkin yhden perjantaisen hermoromahduksen, että kävin ostamassa oman aikuisiän värityskirjani. Nyt. jotain. aivotonta. tekemistä.

Värityskirja ei olisi parempaan saumaan voinut tulla. Aikuisen ihmisen päivät ovat lähes poikkeuksetta täynnä tuhansia ärsykkeitä. Viestejä, ääniä, huutoa, naurua, päätöksiä, uudelleenorganisointia, ongelmanratkaisua. Tämä on täydellistä vastapainoa sille. Taitoa ei vaadita, riittää että sinulla on värityskirja ja toimivat puukynät. Itse päädyin useamman kirjan valikoimasta Millie Marottan Eläinten Valtakuntaan.

Millie Marotta

Mikä tällaisen värityskirjan pointti sitten on? Ei mikään. Tai se se pointti juuri onkin. Ei kaikella ihmisen tekemisellä tarvitse olla aina päämäärä ja kaiken toiminnan johtaa aina hyödykkeisiin tai saavutuksiin. Värittäminen rentouttaa ja päästää orastavankin luovuuden valloilleen. Joskus tekee ihan hyvää, että suurin murhe on millä sävyillä seuraavan kuvan värittäisi. Jos kuvia haluaa jotenkin hyödyntää, niin niistä voi askarrella vaikka persoonallisen syntymäpäiväkortin tai kehystää väritetyn suosikkikuvan tauluksi.

Sitä paitsi, Samanthakin sen jo sanoi: ”I can’t colour enough. I could colour all day, everyday if I had my way, and I would use all the crayons in my box.”

:)

 

Tervetuloa!

Tässä se nyt on, mun ihkaoma uusi blogi, ja ihan omassa Santsikuppi.fi-osoitteessa. Iik, iik, iik! Olen aika innoissani! Uusi alku, uusi syksy, todennäköisesti joka tavalla vähän erilainen kuin mihin on viime aikoina tullut totuttua. Tästä kaikesta johtuen tämä uusi alku uudella alustalla on mulle TOSI tärkeä juttu. Toivon, että mahdollisimman moni teistä haluaa jakaa sen kanssani.

Moni siellä ruudun toisella puolen minut ehkä tietääkin, ja tietää senkin, että Santsikupissa on ollut tähän asti paljon juttua turkulaisista kahviloista sekä Turusta muutenkin. Blogini aiheet pysyvät jatkossakin tiiviisti Turun ympärillä tavalla tai toisella (koska Turku <3), mutta kirjoitan tulevaisuudessa monesta muustakin. En halua jumiutua tiettyjen aihepiirien ympärille, ja haluan kirjoittaa juuri siitä, mikä milloinkin tuntuu jakamisen arvoiselta seikalta. Olen kenties itse luonut itselleni turhia rajoja bloggauksen suhteen, ja nyt ajattelin päästää niistä irti. Kun bloggausta on takana Santsikupin nimissä jo melkein kolme vuotta, on myös vähitellen sellainen olo, että kaipaa muutosta. Siksi ollaan nyt tässä!

Blogin ensimmäiseen postaukseen on usein tapana kertoa jotakin näppärää ja kiinnostavaa itsestään, mutta jotenkin sellaista mediaseksikästä esittelyä ei nyt irtoa. Päädynkin aloittamaan näin ehkä vähän tylsästi, mutta  niitä tiedon jyviä meikäläisestä tippuu sitten postauksien lomassa siellä täällä, aivan varmasti.

Riikka Mikkola

Siinä nyt kuitenkin ulkoinen habitukseni suht lähiaikoina tallennettuna, samalla kertaa kun pyysin vastentahtoista kuvaajaa ottamaan mulle tyylikkään bannerikuvan blogiini. Hah…

Tästä kuvasta voi päätellä meikäläisestä jo kaksi asiaa: rakastan Marimekkoa. Ja kuvat onnistuvat aina paremmin, kun ei niin kovasti yritä poseerata.

Ihanaa ihan just alkavaa elokuun alkua kaikille! Toiveeni tulevalle kuukaudelle:

  • edes kaksi lämmintä kesäpäivää,
  • sopiva määrä töitä,
  • onnistunut ravintolapäivä (teaser!)
  • hurja määrä sisua itselleni.

Ainiin: yritän parhaani mukaan saada kaikki somekanavat mukaan tänne sivuille, samoin ulkoasun kuosiin, mutta näin alkuun on kauheesti opettelemista, niin tässä menee hetki säätäessä. Jos joku ei juttu sivuilla ei toimi, niin vinkatkaa.  Tässä nyt alkuun suorat linkit eri kanaviin:

Facebook täällä,

Instagram täällä,

Pinterest täällä,

Snapchatistakin mut löytää käyttiksellä riikkamikkola.