Aihearkisto: Musiikki

Vuoden kuunnelluimmat biisit 2016

Oletteko huomanneet Spofityn mainoskamppiksen, jossa käytettiin käyttäjädataa hyväksi aika hauskalla tavalla?

Spotifylle pitää kyllä antaa pienet kumarrukset asiakkaiden tyytyväisenä pitämisestä. Olikohan se vuosi sitten, kun Suomessakin joka käyttäjälle alkoi muodostua viikottain vaihtuvia viikon suositellut-soittolistoja sekä paljon muita räätälöityjä soittolistoja?

En tiedä miten te muut, mutta itse en ole ainakaan se, joka jaksaisi tehdä oikeastaan mitään löytääkseen uutta musiikkia. Laitan aina soimaan niitä samoja tuttuja ja takuuvarmoja biisejä sen sijaan, että alkaisin kaivamaan uusia, ehkä parempia tilalle. Spotify on kuitenkin mahdollistanut sen, että tällainen laiskakin kuuntelija voi löytää uutta kuunneltavaa laittamatta tikkua ristiin. Ja olenkin kuunnellut vuonna 2016 monia uusia artisteja ja kokoonpanoja. Olen löytänyt eri ehdotusten kautta uusia yhtyeitä tai bogannut niitä, jotka olen unohtanut kokonaan.

Tuo mainio  palvelu listasi myös vuoden 2016 kuunnelluimmat biisit, joita oli listalla moniakymmeniä, mutta joista keräsin tähän vain muutamia suosikkeja. Tässä siis TOP-biisejä vuosimallia 2016 satunnaisessa järjestyksessä!

1. Justin Timberlake – Mirrors. Mitä olisikaan elämä ilman poikabändifanituksen jäänteitä?

2. The Verve – Sonnet. Tätä jo 90-luvulta lähtien…

3. BOY – We were here. Maikkari tykitti alkuvuodesta mainostaan, jossa tämä biisi soi. Mainos onneksi päättyi, mutta tämä biisi jäi elämään koko vuodeksi.

4. Röyksopp – Girl with the robot. Tämäkin kestosuosikki vuosien takaa, roikkuu soittolistojen kärjessä aina vaan

5. Emeli Sande – Heaven. Yksi ehdottomasti parhaista naisartisteista.

6. Marina and the Diamonds – Froot. Marinan ja kumppanit bongasin Varsovassa, kun kokoonpano toimi Coldplayn lämppärinä joskus vuonna 2011. Ihastuin heti, todennäköisesti paras lämppäri ikinä!

7. David Garrett, Royal Philharmonic orchestra – Dangerous. Mulla menee kylmät väreet kun kuulen tämän. Moninkertaisesti parempi versio kuin alkuperäinen.

8. Evelina f. Mikael Gabriel – Honey. Tämä soi jatkuvasti alkuvuodesta kun aloin seurustella R:n kanssa ja mietittiin mikä voisi olla meidän biisi. ;) Tämä sitten ikään kuin jäi sellaiseksi, koska soi aina radiossa.

Tunsin itseni vanhaksi, kun oli pakko tarkistaa netistä, mitä graindaaminen, raidaaminen ja flexaaminen tarkoittaa (viimeksi mainittu ilmeisesti myös jotain muuta kuin mitä Urbaani Sanakirja ilmoittaa).

9. First Aid Kit – The Lion’s Roar. Mun folk-suosikki <3

10. The Cardigans – Please Sister. Ja toinen ruotsalaissuosikki. Nyt ja aina.

Bonusbiisinä Matt Terryn ja Nicole Scherzingerin tulkinta Purple Rainista. Okei, you can’t beat Prince, mutta mä pidin tästäkin niin kovin, että video lukeutui takuulla Youtuben katselluimpien joukkoon.

Svengaavaa viikkoa toivotellen,

/Riikka

Parasta ennen

Rakastan 90-luvun musiikkia. Rakastin sitä jo silloin, kun asiasta puhuminen oli vielä vähän noloa, eli silloin kun ysärimusiikki ei ollut vielä muodissa.

En juuri käy nykyään yökerhoissa, mutta jos kävisin, olisin intsinä lähinnä siitä kaikesta ysärimusiikista, jota baareissa nykyään soitetaan. Tai enhän mä tiedä soitetaanko, kun en käy, kuvittelen vain. Tai sitten sekin villitys on jo ohi.

Vaikka radion kuunteleminen on nykyään lähinnä kanavalta toiselle surffailua ja edes sen yhden hyvän biisin metsästystä, voi onneksi luottaa Retroperjantaihin ja Yle X:n Parasta ennen! -iltoihin. Radio Novan ysäri-illassa kuulee takuulla Pandoraa ja DJ Boboa, kun taas Yle X soittaa myös valtavirrasta poikkeavaa settiä.

Oma ysärilistani on luonnollisesti paras, mitä maasta löytyy. Tätä kuuntelen usein: kotona, junamatkalla, lenkillä ja missä tahansa missä tekee mieli retroilla. Extrasuperhypermageeta retroperjantaita itse kullekin!

/Riikka

spotify:user:rimami:TheBeatAndWorstOf90’s

Yle X:n Parasta ennen! perjantaisin klo 20–22

Radio Novan retroperjantai klo 19–23

Throwback: vuonna 1997

Ajattelin ensin, että olisin tehnyt näitä Throwback-julkaisuja parin-kolmen vuoden välein. Sitten aloin pohtia vuosituhannen viimeisiä aikoja. Näennäisesti lyhyt neljän vuoden ajanjakso, kaikki neljä vuotta silti tyystin erilaisia. Nykyään vuodet muistuttavat yhä enemmän toisiaan, mutta tuolloin ei todellakaan ollut sama asia olla seiskaluokkalainen kuin kasiluokkalainen. Kaikki musiikkimausta kavereihin, vaatteisiin ja sosiaaliseen statukseen saattoi vaihtua päälaelleen – siksi loikka vuodesta 1996 vuoteen 1999 tuntui mahdottomalta ajatukselta.

Jatketaan siis vuodesta 1997. Siirryin  yläasteelle, lapsuudesta teini-ikään. Miten sitä 14-vuotiasta itseään nyt kuvaisi. Tasapitkä pitkä polkka, flanellipaitis koko vuoden päällä, silmissä viattomuus ja ujous, kasvoissa lapsen pyöreyttä. Ei liene vaikea uskoa, etten ollut mikään luokan raggari.

Riikka 1997

Totta puhuen yläasteikä herättää edelleen lähinnä kiusaantunutta ahdistusta. Kaikki se keskenkasvuinen lapsellisuus, epävarmuus ja vaivaantuneisuus – kuka nyt oikeasti haluaa palata tuohon aikaan edes ajatuksen tasolla?

Suurimmat sosiaaliset suhteeni muodostin vuonna 97 kirjekavereiden kanssa, joita minulla oli parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kymmeniä. Joka päivä kotona odotti lähes poikkeuksetta kirje tai useampi. Taisi sieltä välillä tulla joku lehtikin, MeKaks, Sinä&Minä tai Suosikki.  Tyttöporukalla kierrätettiin vihkoja, joita kutsuttiin slämäreiksi tai slameiksi. Kirjepapereihin, kyniin ja postimerkkeihin kului suuri määrä markkoja. Oli mulla sitten myös ihan oikeita kavereita. Niiden kanssa hengailtiin, hihiteltiin nurkissa, puitiin salaisuuksia ja oltiin vuoroin yökylässä.

Yhteiskunnallisesti ikimuistoisin tapahtuma vuodesta 1997 on Prinsessa Dianan kuolema. Oli sunnuntai, istuin kotini sohvalle, laitoin telkkarin päälle, ja siinä se oli. Moottoritietunneli, betoniseinät ja yksi rusinaksi musertunut auto. Seurasin uutisia silloin tarkasti, koska kuten jo aiemmin mainitsin, kuninkaallisissa oli 90-luvulla jokin taika. Jossakin varaston laatikoissa pitäisi edelleen olla kirja ”Tribute to Diana, princess of Wales”, epäilemättä myös jokin tarkoin sommittelemani leikekirja.

Telkkarista katselin Kotikatua, Teho-osastoa ja Tuttu Juttu Show’ta. Viimeksi mainitussa olin jopa yleisössä kerran, hah. Leffoista ekana tulee mieleen tietysti Titanic, jonka kävin katsomassa elokuvissa jopa kahdesti… Oli ilmeisen hyvä siis.

Vuoden 1997 musiikkimakuani kuvastaa ehkä parhaiten Apulanta ja Tehosekoitin. Vaikken ulkoiselta olemukseltani muistuttanut edes etäisesti kapinallista, pitkäsoitot Ehjä ja Köyhät syntiset soivat tiuhaan tahtiin cd-soittimessa.  Nuo yläastevuodet olivat kyllä siitäkin kummallisia, että musiikkimaku saattoi vaihtua hetkessä toiseen laidasta toiseen. Tuttuja nimiä kaikille: Spice Girls, Paradisio, Princessa, Hanson, Daze. Tuohon vuoteen mahtuu kaikkiaan älytön määrä ikivihreitä hittejä, kuten Macarena-rallatus. Alla olevan sinkun ostin kymmenellä markalla.

Ostin tuona vuonna myös cd-levyn, jonka nimi oli Tribute to Diana. Se oli täynnä hempeitä slovareita. Ei ollut paljon poikia, joiden kanssa tanssia niiden tahtiin. Vaikeaa se olisi ollutkin, ensin olisi nimittäin pitänyt uskaltaa puhua jollekin pojalle, tai edes katsoa päin.

Voi 1997, onneksi menit jo aikoja sitten.

Throwback: vuonna 1996

Tänään muistellaan kahdenkymmenen vuoden takaista aikaa, vuotta 1996. Tuntuu hurjalta sanoa, että on edes elänyt niin pitkään, että muistaisi ajan 20 vuoden takaa – onneksi se ei niin selvässä muistissa olekaan.

Vuonna 1996 olin 13-vuotias, autuaan tietämätön tulevien vuosien yläasteahdistuksista ja teini-iän tunnekuohuista. Täysi lapsi vielä, en edes varhaisteini. Vedin koulussakin 90 prosenttia ajasta kollarit päällä, eikä meikistä ollut vielä puhettakaan. Nämä Seiskan koulukalenterit sen sijaan olivat erittäin kovassa huudossa.

koulukalenteri

Vuonna 1996 tietokoneet ja varsinkin internet olivat vielä harvinaisia juttuja – ainakin siellä missä minä asuin. Muistelen silti, että tuona vuonna kirjoitin ensimmäiset viestit chatissä, tietysti jonkin tuikituntemattoman ja satunnaisen ihmisen kanssa, jonkun joka sattui olemaan samaan aikaan jossakin muualla tietokoneen ääressä, ja jonka kanssa en enää sen koommin chattaillut. Olihan tarpeeksi ufoa, että tietokoneella sai ylipäätään yhteyden toiseen ihmiseen. Siinä sitä sitten hihiteltiin tietokoneen ääressä, yleensä muutaman tyttökaverin kanssa. Kummallisia taajuusääniä vikisevä modeemi saapui kotiin vasta seuraavana vuonna. Netissä sai roikkua vain muutaman minuutin kerrallaan, sillä joka minuutista maksettiin erikseen. Vähän niin kuin tekstareista muutama vuosi myöhemmin.

Musiikkirintamalta muistan erityisesti  XL5:n, Nylon Beatin ja Movetronin. Silloinen hyvä ystäväni voitti jostakin radioarvonnasta XL5:n sinkun nimmareilla, ja vähänks olin kateellinen. Aikakone oli silti parempi, ja on muuten edelleen. Sanoisin jopa, että Aikakoneen Odota on yksi niistä harvoista suomalaisen popmusiikin ja koko 90-luvun hiteistä, joka kuulostaa vielä tänäkin päivänä hyvältä.

1996 oli myös kotimaisen Jyrki-ohjelman kulta-aikaa, joka näin jälkikäteen ajateltuna oli todellinen aikansa ilmentymä. Huippusuosittu ohjelma, joka poiki lukemattoman määrän muita jatkeita, kuten Jyrki Electric Circuksen ja Jyrki Countdownin. Katselin Jyrkiä itsekin, mutta huomattavasti useammin Merlose Placea. Pakko mainita myös Niin sanottu elämäni, jonka yhdistän pikemminkin vuoteen 1997, mutta johon nuoren tytön oli erittäin helppo samaistua. Tämä sarja oli yksinkertaisesti paras.

Minulla oli todellisia vaikeuksia löytää kuvamateriaalia vuodelta 1996. Suurin osa kuvista on edelleen viimeisimmän muuton jäljiltä varastossa, joten en nopealla etsinnällä löytänyt oikein muuta kuin tämän. Ehkä vuodelta 1995, mutta ei liene niin tarkkaa. Muistan edelleen kuvassakin päällä olevat mustat trumpettihousut. Tämän kuvan vaatetus on itse asiassa aika tyylikäs. Voin kertoa, että se ei aina ollut vuonna 1996.

 riikka1996

Throwback: vuonna 1993

Throwback vähän myöhästyi, mutta tässä se tulee! Nyt muistellaan vuotta 1993.

Tarja Smura valittiin Miss Suomeksi, Bodyguard ja Takaa-ajettu pyörivät leffateattereissa. Lippu sinne leffateatteriin maksoi ehkä 30 markkaa.

Kaija Koo mietti, kuka keksi rakkauden. Sain itse nauhoitettua Kaija Koon C-kasetin joltakin ystävistäni, ja voi pojat, että sitä kasettia kuunneltiin. Täytin itse 10 vuotta, ja opettelin koulussa englannin alkeita. Oikeastaan osasin alkeet ennalta, olinhan katsonut jo vuosia Kauniita ja Rohkeita. Oh Ridge!

Katsoin telkkarista Gladiaattoreita, Ruusun aikaa, Onnenpyörää – ja tietysti Metsoloita ja Puhtaita Valkeita Lakanoita. Aivan ehdottomat lempparit noilta vuosilta. Ja TODELLAKIN löytyy molempien sarjojen DVD-boxit laatikosta.

Pitää myöntää, että olin aikomoinen television suurkuluttaja vuonna 1993. Selkeimmät muistot liittyvät oikeasti näihin tv-ohjelmiin, ja suuri osa illoista kuluikin epäilemättä telkkarin ääressä. Olin läpi ala-asteiän erityisen kiinnostunut kaikenlaisista julkkiksista, ihan poliitikoista misseihin ja eri tv-sarjojen näyttelijöistä elokuvatähtiin. Lapsuudenkodin vinteiltä löytyisi varmasti vino pino kansioita täynnä lehtileikkeitä. Sellainen yksinäinen puuhailija mä olin jo silloin, ja olen osittain edelleen.

Todistetusti kävin ainakin kerran vuonna 1993 laivalla. Kuvan asussa muuten pari hittiä tuolta vuodelta: pöyräilyshortsit, joita oli ihan ok käyttää joka paikassa ja vitivalkoiset pitsitennarit nilkkaan rypytetyillä polvisukilla. Harmi, että vaivoin näkyvät kuvassa… Saman vuoden hitti taisivat olla myös tutti-korut? Kuka muistaa? ;)

riikka1993

Sellaista siis vuonna 1993. Entäpä se musiikki?  Kaikki muistavat tuolta vuodelta Haddawayn ja Ace of Basen hitit, mutta kuka muistaa Jordyn? Tämä maailman nuorin soolorap-artisti kuvastaa mielestäni hyvin tuota 90-luvun hämmentävää musiikkikattausta, jossa mikään ei ollut erikoista.