Aihearkisto: Turku

Viikon kahvila: Café Carré

Tänä sunnuntaina pääsen esittelemään yhden kahvilasuosikeistani, Café Carrén. En tarkalleen muista, koska Carré avasi ovensa Turun Vähätorilla, mutta uskoisin, että tästä on yli vuosi, alle kaksi aikaa. Muistan selvästi kuitenkin sen, miten liiketilan ikkunassa oli kuukausitolkulla pahvi, jossa luki ”Tähän avataan pian kahvila”. Ehdin jo miettiä, että tuleeko kahvilaa lopulta ollenkaan, mutta tulihan se, ja onneksi tulikin.

cafecarre04

Carré on tilava ja ihana kahvila, jonka miljöö vetää puoleensa. Tila koostuu useammasta eri huoneesta: kahvilan perukoille pääsee rauhallisemmille paikoille, toisaalta kahvilan etuosaan voi jäädä seuraamaan Vähätorin toimintaa.

cafecarre03

cafecarre07

Valikoimassa on monipuolisesti suolaista ja makeaa, myös gluteenittomia tuotteita. Jos makeat tai tuhdimmat suolaiset eivät maistu, Carresta saa lounasaikaan myös salaattiannoksia. Irtojätskiäkin saa ympäri vuoden. 

cafecarre05

Cappuccino on mielestäni Carréssa hyvä. Ei ehkä Artin tai Bean Barin tasoinen, mutta kuitenkin tilaamisen arvoinen. Se, mitä Carréssa kannattaa kuitenkin ehdottomasti kokeilla, on haudutetut teet. Teen saa mukaansa isossa kannussa, josta riittää nautittavaa todella monen kupin verran.

cafecarre08

Carressa parasta:

  • haudutettu tee
  • paljon tilaa, jossa viihtyy.
  • hyvä kahvi
  • tuoreet croissantit
  • ihana palvelu!

Kehittämisen varaa:

  • En panisi vastaan, jos aukeasi arkisin jo kahdeksalta. Joskus olisi kiva käydä aamukahvilla.
  • Leipomotuotteet eivät havaintojen mukaan ole aina saman päivän tuotteita. Tämä ei välttämättä haittaa kaikissa leivonnaisissa, mutta esim. muffineissa kyllä.
  • Hedelmäkipot tai smoothiet toimisivat monessa tilanteessa kakkua tai suolaista piirakkaa paremmin (kehitysehdotus annettu ja otettu vastaan :))

Kaikenkaikkiaan Carré on kuitenkin yksi kivoimmista – ja millä paikalla! Kevään koittaessa kannattaa testata myös terassi.

/Riikka

cafecarre01

Cafe Carre

avoinna arkisin 10–18

la 10–17

su 11–17

Linnankatu 3 B, Turku

Viikon kahvila: konditoria-kahvila Enni

Viikon kahvila on tällä viikolla myös konditoriapalveluihin erikoistunut Enni.

Enni sijaitsee nykyään Käsityöläiskadulla, minne se muutti jonakin itselleni hämärän peittoon jääneenä ajankohtana. Yhtäkkiä vaan kuulin, että Enni on nykyään Käsityöläiskadulla,  ja mietin, että pitääpä poiketa joku päivä. Se päivä koitti lopulta vasta tämän viikon maanantaina, kun olin viikon alkajaisiksi matkalla Logomolle. Tein siis maanantaiaamun ensimmäiset työtunnit onnistuneesti Ennissä, vaikkei läppärin kanssa istuvat asiakkaat olekaan ehkä ihan se yleisin asiakasryhmä tässä kahvilassa.

Ennillä on selkeästi vankka kannattajakuntansa: raksamiehiä ja kaveriporukoita, jotka tulevat juomaan päivän ensimmäiset kahvinsa Enniin. Kahvikupillinen on suhteellisen edullinen ja sämpylät näyttävät tuhdeilta.

Pystybaarissa on pari kappaletta päivän lehtiä ja kaiuttimessa soi Suomipop. Enni avaa ovensa arkisin jo 7.30, mikä osaltaan houkuttaa monia paikalle, kovin moni kahvila kun ei aukea näin aikaisin. Kukaan ei ota kahvia mukaan.

Tähän kahvilaan tullaan juomaan, syömään, vaihdetaan kuulumiset ja lähdetään pois. Minä, joka join kahvin, toisen kahvin ja näpyttelin konetta pari tuntia, olin vähemmistössä.

kahvilaEnni06

kahvilaEnni05

kahvilaEnni02

Vitriinistä löytyy koko perinteisen kahvilan valikoima voisilmäpullista possumunkkeihin ja juustosämpylöistä lämpimiin voileipiin. Valikoima on varsinkin makeiden herkkujen puolella monipuolinen: munkkien ja pullien ohella rivistöt täyttyvät erilaisista leivonnaisista ja kermakakuista.  Sanoisin, että tässä kahvilassa on niitä pitkän linjan leivonnaisia, joissa kermakakun koristeet on tehty sokerikirsikoista ja marsipaanista tehdyistä ruusun terälehdistä. Nostalgista!

kahvilaEnni01

Milloin ja missä tilanteessa sitten suosittelisin poikkeamaan Enniin? Sijaintinsa puolesta paikka sopii rautatieaseman lähistössä työskenteleville ja liikkuville erinomaisesti. Itse tein tässä kahvilassa onnistuneesti etätöitä noin kahden tunnin ajan. Vaikkei Enni miljööltään ole ehkä se kaikkein visuaalisesti houkuttelevin, on paikka kuitenkin todella siisti ja jollain tapaa kodikas. Kahvilassa kävi koko ajan pieni kuhina, kun aamukahviseurueet vaihtuivat ja ihmiset  hakivat tilauskakkujaan.

Kahvi oli verrattain edullista ja santsikuppi vielä edullisempi. Erikoiskahveja tai erilaisia teitä tässä kahvilassa ei ole. Kaikki leivät ja leivonnaiset noudattavat kohtuullisen hinnan politiikkaa, ja varsinkin lounaan hinta 6,5€ pisti silmään edullisuudellaan. Aukioloajat ovat loistavat arkisin, sillä virastotyöaikaa noudattavat voivat käydä kahvilla sekä ennen töitä että töiden jälkeen. 

Mene ja nauti perinteisistä kahvilaherkuista – mielummin kaverin kanssa tai porukassa kuin yksin. 

/Riikka

kahvilaEnni03

Konditoria-Kahvila Enni

Käsityöläiskatu 14

avoinna arkisin 7.30–17.30

lauantaisin 10–14

Lounasravintola Mex Mex

Pikainen lounassuositus paikasta, josta olen maininnut täällä blogissa aiemminkin. Mex Mex, Itäinen Pitkäkatu 30.

Tämä lounasravintola toimii periaatteella kolme ruokalajia, yksi menu, autenttisia meksikoismakuja. Autenttisuudesta en osaa sanoa mitään johtuen kokemuksen puutteesta.  Sen voin sanoa, että olen saanut täältä aina todella hyvää ruokaa, varsinkin muihun lounasravintoloihin verrattuna.  Annoksiin ja itse ruokaan todella panostetaan, vaikka onkin kyse ”vain” lounaasta.

Ei muuten kannata antaa kolmen ruokalajin hämätä: lounaan syö siinä ajassa kuin perinteisen buffetravintolan mätönkin, ja annoskoot ovat lounasaikaan sopivaksi mitoitettuja: ruokahalua herätteleva keitto, täyttävä pääruoka ja jälkiruoaksi pieni makupala. Annokset kannetaan pöytään joutuisasti, ja maut ovat kerrassaan mainiot. Eilisen menu: kasviskeittoa, tacoja kanatäytteellä sekä mutakakkua. Lounas maksaa aina tasan kympin.

mexmex04

mexmex01

mexmex02

Otin jälkiruoan kanssa myös cappuccinon, ja tykkäsin! Sopi aika mukavasti tuon mutakakun kanssa, jota oli ihan pieni, juuri sopiva pala. Ei tullut ähkyä tämän lounaan jälkeen, mutta hyvin porskutti pitkälle iltapäivään.

Mex Mexissä ei ole asiakaspaikkoja ihan älyttömästi, mutta tila onkin jaettu fiksusti kahden hengen pöytiin. Me turkulaiset kun valloitetaan usein kaikki neljän hengen pöydät yksin tai kaksin, niin että hukkapaikkoja on aina. Vieraiden ihmisten pöytään ei tietenkään mennä, paitsi pakosta. ;)

Poikkea, jos olet joskus lounasaikaan Kupittaan nurkilla!

Mex Mex, Itäinen pitkäkatu 30
Avoinna ma–pe klo 11–16
Päivän lounas joka päivä nähtävillä Facebookissa.

mexmex03

Viikon kahvila – Cafe Wäinö

wäinö05

Ihanaa, Turussa on melkein kevät! Talvi on loppujen lopuksi lipunut aika nopeasti ohi, ja jos talvi nyt väistyy antaen keväälle tilaa, niin huudan halleluujaa. Itse asiassa pikkupakkasetkaan eivät haittaa, kunhan on aurinko ja valoa.

Taisin jo ennen koko talven alkua kehua, miten kahvilajuttuja on tulossa tähän blogiin jatkossakin. Siihen oli myös oikea syy, sillä suurin osa kahvilajutuista hautautui vanhan blogialustan uumeniin. Noh, nyt tämä vihdoin toteutuu, kun lanseeraan suureellisesti viikon kahvila -postaussarjan ja uhoan kirjoittaa joka sunnuntaille viikon kahvila -postauksen.

Ja mikäpä olisikaan sopivampi tapa aloittaa, kuin kahvila Wäinö. Wäinö on nimittäin se kahvila, josta kirjoitin vuosia sitten ihkaensimmäisen blogipostaukseni.

Cafe Wäinö, Wäinö Aaltosen museon yhteydessä toimiva kahvila ei juuri houkuttele ulkonäöllään. Myllysillan kupeessa sijaitseva museo on pikkaisen rapistunut vuosien saatossa,  mutta sisätilat ovat huomattavasti ulkokuorta siistimmät. Myös kahvila on omasta mielestäni eri kiva.

wäinö01

Oletteko huomanneet, että ulkopuolella lukee edelleen kahvio? Jo pelkästään siitä tulee mieleen 60-luku. Vai voitteko kuvitella, että joku vuonna 2016 perustaisi kahvion? Ulkona on myös lasivitriini, sekin harvinaista nykypäivänä. Jos Wäinöä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, niin sanoisin, että autenttinen.

wäinö06

Wäinössä ei konstailla trendien aallonharjalla, vaan tehdään sitä samaa,  mikä on toiminut jo vuosikymmenien ajan. Erilaisia suolaisia piirakoita ja perinteisiä makeita herkkuja.  Wäinössä on aina tilaa, muttei ikinä hiirenhiljaista. Tälläkin kertaa, vain puoli tuntia ennen sulkemisaikaa, kahvilassa on vielä kymmenkunta asiakasta.

wäinö02

Wäinö on maanantaita lukuunottamatta aukisin viiteen, maanantaisinkin neljään. Monet museokahvilat ovat maanantaisin kokonaan kiinni, kuten itse museotkin.

Wäinöstä saa myös lounasta suhteellisen edulliseen hintaan (8,60/6,60 €). Lounaasta ei sen enempää, koska en ole testannut viime aikoina. Pitääpä ottaakin agendaksi seuraavana etäpäivänä. 

wäinö03

Päätin antaa kaikille kahviloille hyvän cappuccinon mahdollisuuden, onhan se ehdoton kahvilempparini. Wäinön vahvuus ei kuitenkaan ole erikoiskahvit, joten suosittelen testaamaan vitriinin piirakoita sekä ihan tavallista kahvia tai teetä. Cappuccino ei tosiaan ollut kummoista ja kahvikupin korvakin turkasen pikkuruinen. Oikeasti, kuka on suunnitellut nämä kahvikupit, joiden korvaan ei aikuisen ihmisen sormi mahdu? Eikö se ole ikään kuin sen korvan idea?

Cafe Wäinö ei tietysti ole aivan keskellä kaupunkia, eli siihen ei ihan sattumalta tule poikettua. Jos kuitenkin asut Martinsillan lähettyvillä tai kuljet päivittäin jokirantaa päästä päähän, sopii tämä paikka loistavasti pysähdyspaikaksi.

Kello tulee viisi, ja lähden kahvilasta vielä kauden taidetta katsellen. Wäinöön on helppo mennä yksinkin, siellä voi nimittäin puhua vaikka seinille.

wäinö04

http://www.cafewaino.fi/

Viikon ruokajuttuja

Aurinkoista lauantaiaamupäivää! Tässäpä jälleen yhteenkoottuna viikon ruokajuttuja.

blanko

Viikon ekan lounaan söin Blankossa. Parsakaali-tortellonigratiinia ja mozzarellasalaattia. Blankon lounaat vaihtelevat laadultaan ja kooltaan omasta mielestäni aika paljon, tällä kertaa annos oli hyvänkokoinen ja -makuinenkin,  tuo gratiinihässäkkä yllätti.  Lämpimän ruoan ja salaatin suhde oli kohdillaan, läheskään aina ei ole.

Onko joku muu muuten joskus ihmetellyt, mikä juttu tuo Blankon joka annokseen sisältyvä kahden patonkipalan kombo on? Siis ihan joka ikisessä annoksessa keitosta grillipihviin. Mä en syö niitä ikinä, ne on usein vähän kovia. (Kyllä, olen käynyt Blankossa liikaa lounalla.)

roots02

Tällä viikolla kävin jopa kahdesti Rootsissa, joka on yksi lemppareistani, mitä tulee lounaspaikkoihin Turussa. Tiistaina listalla oli tofu-juurespataa, paahdettuja manteleita, tummaa riisiä ja tomaatti-rucolasalaattia. Rootsin annoksista ei jää ikinä nälkä, muttei toisaalta tule usein ähkyäkään. Tällä  kertaa se ähky oli kyllä lähellä, äärettömän täyttävä setti. 

kadosushi

Keskiviikkona kaupungilla lounastelu jäi väliin, mutta torstaina kävimme Maaritin kanssa Kado Sushissa Kauppahallissa – oli muuten ensimmäinen visiittini Kado Sushissa ikinä. Yllättävää sinänsä, kaikki nimittäin mainostavat Kadoa Turun parhaaksi sushiravintolaksi. En vaan ole ikinä oikein päässyt sushin makuun, mistä johtuen en myöskään käy sushilla. Samasta syystä puikoilla syöminen on mulle aikamoista taistelua, mutta onnistuin syömään tämän lounaan silti kunnialla, ja aivan kelpolounas tämäkin oli. Parhaimman sushipaikan tittelistä en osaa sanoa mitään, koska vertailupohjani on niin hataralla pohjalla.

niska

Torstaina kävin pitkästä aikaa myös Niskassa, kun treffasin paria ystävää työpäivän jälkeen. Valitsin listalta taas kerran Merikapteenin. Jos olen noviisi kommentoimaan sushin laatua, niin pizzasta on jo enemmän kokemusta. Ja Niskan pizzoja suosittelen lämpimästi. Itse paikka sekä palvelu on mutkatonta, hinnat kohtuullisia ja pizzat, anteeksi peltileivät, maistuvia.

roots

Perjantaina suunnattiin toistamiseen tällä viikolla Rootsiin ja vegeburgereille. Huono kuva, mutta älkää antako sen hämätä: Rootsin perjantaiburgeri on aivan sikamaisen hyvä! Annoksen kruunaa yleensä Rootsin omat ranskikset, mutta tällä kertaa ne oli korvattu raikkaalla salaatilla. Hyvää näinkin. Kokeilkaa ihmeessä. Burgerissa on soijapihvi, aasialaista cole slawta, chilimajoneesia, korianteria, pikkelöityä kurkkua, marinoitua punasipulia ja herne-tofudippiä. Uskaltaisin väittää, että maistuu myös lihaburgereihin tottuneille. Nämä burgerit saa kuitenkin myös gluteenittomana sekä vegaanisena.

marabou

Loppukevennyksenä viikon makuhermoja kutkuttavin suklaa, nimittäin tämä Marabou Crispi. Siis aivan jumpetun hyvä! Liian hyvä. Just tän takia suklaa on kaikkien mahamakkaroiden ja kaksoisleukojen arvoista. Kivaa viikonloppua! 

/Riikka