Aihearkisto: Turku

KUI Design Local Shop – paikallista designia keskellä kaupunkia

Kaupungin keskusta autioituu, yksityiset pikkuputiikit lopettavat yksi toisensa jälkeen, paikallisesti tuotetut tuotteet ovat muisto vain. Tavarat ostetaan ruokaostoksia myöten netistä, ja kaveriporukalla muistellaan kaihoten niitä aikoja, kun vaatteita sai vielä kokeilla sovituskopissa sillä välin kun myyjä kävi hakemassa asiakkaalle uutta sovitettavaa.

Siinäpä oma kauhuskenaarioni.  En halua tulevaisuutta, jossa netti ja kauppakeskukset ovat ainoita paikkoja tehdä ostoksia. Niissäkin vaihtoehdot ovat rajautuneet samoihin ketjuliikkeisiin riippumatta siitä, oletko Turun Skanssissa vai Lempäälän Ideaparkissa. Lapset kyselevät, että mikä se sellainen kivijalkakauppa on. Monen jälkipolvi varmasti jo kummastelee esimerkiksi videovuokraamoja, sillä kaikenhan saa nykyään Netflixistä.

Onneksi tilanne ei ole vielä kokonaan tämä. Päinvastoin paikallinen pientuotanto on nyt erittäin muodikasta, ja yhä useampi haluaa panostaa lähituotantoon paitsi ruokavaliossaan myös muissa ostoksissaan. Ainakin meikäläinen on erityisen iloinen sellaisista liikkeistä kuten  esimerkiksi KUI – pieni, soma ja paikallinen, kauniita ja laadukkaita tekstiilejä valmistava kivijalkaputiikki.

P6150225

Moni on varmasti huomannut, että Fortuna-korttelissa sijaitseva putiikki on muuttanut nimensä: entinen Turku Design Now on nyt KUI Design Local Shop. Vuoden vaihteessa tapahtunut muutos tarkoitti myytävien tavaramerkkien osittaista muutosta: KLO Design muutti naapuriin omaan liiketilaansa, ja KUI jäi pyörittämään putiikkia tuttuun paikkaansa. Vaikka putiikin pääpaino onkin nyt omissa tuotteissa, myydään liikkeessä edelleen myös muiden paikallisten pienvalmistajien, kuten Tonfisk Designin, Kotona Designin sekä Ikikorun tuotteita.

P6150192

P6150199

P6150215

Mutta nyt itse putiikkiin! Local Shopissa minut otti vastaan aurinkoinen Emma, joka kertoi minulle laajasti KUI Designin historiasta, tuotteista ja arvoista. KUI Design sai alkunsa vuonna 2007, kun vastavalmistuneet tekstiilimuotoilijat päättivät pistää pystyyn oman, paikallisesti tuotettuja tekstiilejä valmistavan yrityksen. KUI:n tuotantotilat ja putiikki sijaitsivat alkuun Manillan vanhassa kiinteistössä, missä illat ja viikonloput kuluivat uusia tekstiilejä valmistaen ja erilaisia printtikuvioita ideoiden. Siellä syntyivät myös monelle tutut KUI Designin Turku-aiheiset tuotteet. Pikkuhiljaa kysyntä kasvoi, ja vuonna 2013 omat tekstiilit saatiin myyntiin myös keskustan Turku Design Now -shopiin. Kysynnän kasvaessa myös tuotanto vaati uusia ratkaisuja ja alihankkijoiden löytämistä, mutta suuri osa KUI Designin tuotannosta on silti edelleen turkulaista käsityötä alusta loppuun saakka.

P6150204

P6150195

KUI Designia on aina vienyt eteenpäin itse tekemisen ilo. Erilaisten kuosien ideointi, itse painotyö, ompelu ja viimeistely ovat tekemisen suola, ja paikallisuutta sekä eettisesti valmistettuja tekstiilejä arvostavat asiakkaat tärkeitä KUI Designin tiimille. Pientuotanto tarkoittaa myös sitä, että KUI:lla on mahdollisuus valmistaa pieniä eriä ja toteuttaa hetkessä uusia ideoita. Jos siis joskus mietit, että olisipa hauska saada Turku-aiheinen lampunvarjostin, mutta eri väreissä, kannattaa asiaa kysellä KUI:n tuotantotiimiltä. Turkulaisyritys ottaakin mielellään vastaan uusia ideoita, ja tutustuttaa innostuneet asiakkaat mahdollisuuksien mukaan myös omiin Manillan tuotantotiloihinsa.

P6150220

KUI Designilla on tänä päivänä varsin kattava valikoima erilaisia tuotteita: lastenvaatteita, erilaisia kodin tekstiilejä pellavapyyhkeistä tiskirätteihin ja avainkukkaroista reppuihin. Olen itse täysin ihastunut varsinkin erilaisiin Turku-aiheisiin pussukoihin ja kasseihin, joiden kuviot ja ideat ovat inspiroivia, tuovat hymyn huulille ja jotka ovat myös visuaalisesti omaan kotiin ja pukeutumiseen sopivia. Putiikissa vieraileminen onkin aina pieni riski omalle kukkarolle, sillä putiikista voisi ostaa aina yhtä jos toista mukaansa. ;) Esimerkiksi lampunvarjostinta olen kuolannut jo monen monta kertaa. KUI:n tuotteissa on silti omasta mielestäni hyvä hinta-laatusuhde. Esimerkiksi Turku-aiheinen kolikkopussukka on kulkenut matkassani jo vuosia niin, että se on pitänyt heittää välillä jo pesukoneeseen. Siitä huolimatta pussukka on edelleen kuin uusi.

P6150194P6150184

P6150176

Myös lastenvaatteita ostaville suosittelen KUI:n tuotteita lämpimästi.  Luomupuuvillasta valmistetut vaatteet ovat pehmoisia, iloisen värikkäitä, niissä seikkailee suloisia hahmoja ja kankaissa vilisee pirteitä yksityiskohtia. Lapsille on vaatteiden ohella myynnissä myös pehmoisia pupuja ja esimerkiksi vaununsuojia. KUI:n lastenvaatteet valmistetaan suomalaisomisteisella tehtaalla Portugalissa.

P6150178

P6150191

KUI Designin tuotannosta löytyy varma kattaus kaikille Turku-faneille, ja nämä persoonalliset tuotteet ovat oiva vaihtoehto myös tuliaiseksi. Putiikki täyttyykin varsinkin kesäisin Turkuun saapuvista turisteista. Putiikin ohella KUI Designilla on nykyään myös verkkokauppa, josta voi käydä kurkkaamassa tuotevalikoimaa. Jos taas haluat pysyä KUI:n hermolla, kannattaa seurata yrityksen Facebook– tai Instagram-tiliä.

P6150205

KUI Design Local Shop

Fortuna-korttelin sisäpiha

Läntinen rantakatu 13 A

20100 Turku

Avoinna: ma-pe 11–18, la 11-16

P6150223

Bean Bar – minikahvila Turun keskustassa

Turun keskustassa jo hetken vaikuttanut Bean Bar on pienen pieni kahvila, johon olen tutustunut vähän sattumalta, sillä se sijaitsee sopivasti melkein työpaikan naapurissa.

Vaikka Bean Bar on pikkuruinen kahvila, jossa pystybaarin asiakaspaikkoja on vain muutamia, on paikan tarjonta silti melko monipuolinen. Ammattimaisen kahvivalikoiman lisäksi  täällä myydään myös kahvipapuja, smoothieita, belgialaisia suklaaherkkuja, kakkua, toasteja, jopa kahvilaitteistoa. Ja juomaksi löytyy muutakin kuin kahvia.

Bean bar

Itse olen tähän mennessä maistanut vasta muutamaa eri kahviannosta. Cappuccino on toistaiseksi suosikkini. Minulle tuotiin kerran myös yksi Bean Barin suklaapallo lohdutuslahjaksi, ja hyvää oli sekin. Erilaiset konvehdit ovat myös ilo silmälle, vaihtuvassa valikoimassa on hauskoja yksityiskohtia. Elämys sekä lapsille että aikuisille!

suklaa

Olen yrittänyt vähän pihistää viime aikoina kahvila- ja ravintolakuluista, mutta jos saisin päättää, niin noutaisin tästä aamukahvini vaikka jokaisena arkipäivänä. Paikan omistajakin on harvinaisen mukava tapaus, joka tykkää rupatella asiakkaiden kanssa hetken jos toisenkin. Kannattaa kokeilla!

kahvipavut Bean bar

Bean Bar, Aurakatu 3

avoinna:

ma-pe 8-19

la 10-19, su 12-17

bean bar

Viikon lounastärpit

Uusi viikko, tällä kertaa ensimmäinen elokuinen. Ajattelin heittää pari lounastärppiä Turun keskustassa ruokaileville, sillä olen syönyt näissä ravintoloissa toistuvasti hyvää lounasta. Ei ole muuten ihan itsestäänselvyys, sillä usein muuten hyvien ravintoloiden lounaat tuottavat pettymyksen.

Pure Foodin

Pure Foodinista olen hakenut lounaan sekä mukaan että syönyt paikan päällä. Lounaan runko (puffet-pöytä) on päivästä toiseen pitkälti samanlainen: muutamaa erilaista salaattia pohjalle, kurkkua, tomaattia, kuskusta ja ituja, erilaisia kasvistahnoja, fetaa ja pähkinöitä. Tämän lisäksi lounashintaan kuuluu lisätäyte, jonka saa valita listalta. Itse otan yleensä lohta tai halloumia. Vaikka salaatin sisältö on pitkälti toistuva, on siinä kuitenkin usein jotakin erilaista, ja ennenkaikkea: kokonaisuus on jotakin sellaista, mitä ei muualta Turusta tahdo löytyä. Ehkä kirkkaimpana plussana näen sen, että lounas on TODELLA täyttävä. Kun syö Puressa, ei nälkä ehdi yllättää juurikaan ennen iltaa. Hintaan kuuluu myös kahvi, jonka voi ottaa vaikka mukaan, jos lounastunti uhkaa venyä liian pitkäksi.

Pure Foodin, Eerikinkatu 7bA, 20100 Turku

Pure Foodin

Roots

Olen viime aikoina käynyt useamman kerran myös Kauppahallissa Rootsin lounalla, missä sielläkin on tarjolla kivaa kasvisruokaa. Vaikken kasvissyöjä olekaan, tykkään usein kokeilla erilaisia kasvisvaihtoehtoja, sillä olo niiden jälkeen on usein jotenkin ravitumpi ja vähemmän ähky. Rootsin lounalla on yleensä pari-kolme eri vaihtoehtoa. Hintaan  kuuluu ehkä vaatimattoman näköinen mutta taivaallisen makuinen leipä, jota en voi ikinä vastustaa. Rootsin hassu ”the thing”: vuoronumeron sijaan mukaansa saa eläinfiguurin, kuten kengurun tai kirahvin.

Roots, Turun Kauppahalli, Eerikinkatu 16

Roots kauppahalli

Cafe Art – Kaikkien kahvila

Olen kiertänyt turkulaisia kahviloita ristiin rastiin viime vuosien aikana. Olen juonut suodatinkahvia, makeita kaakaoita ja erikoisempia kahvisekoituksia satunnaisessa järjestyksessä. Aika monessa sortunut myös kakkuihin, korvapuusteihin, suolaisiin leipiin ja pikkuleipiin. Kahvilat ovat itselleni sitä pientä arjen piristystä, jolla on väistämätön vaikutus kukkaroon – mutta joka on silti sen arvoista.

Cafe Art Cappuccino

Jotta rahoilleen saisi sitä kuuluisaa vastinetta, on oma maku kahviloiden suhteen tietysti jalostunut, ja kiikutan luuni mieltymysten mukaan niihin hyväiksi havaittuihin paikkoihin. Hyvä voi olla monella tavalla: yhdestä saa parhaat kahvit, toisesta herkullisimmat leivokset. Kolmannessa tuntee olevansa kuin kotonaan ja neljännessä saa olla aina omassa rauhassaan.

Cafe Art

Cafe Art on vakiinnuttanut asemansa turkulaisten kahviloiden joukossa. Sen asemaa on vaikea edes horjuttaa, sillä Artin kahvi ja puitteet nyt vaan sattuvat toimimaan. Jos ulkona paistaa aurinko, on kovin mutkatonta pysähtyä hetkeksi Artin terassille. Jos ulkona sataa kaatamalla, on helppo pelastautua Artin sisälle tunnelmoimaan. Oikeastaan ainut asia, joka Artissa ärsyttää, on se että parhaat ikkunapaikat on usein varattuna ja vitriiniä on vaikea ohittaa valikoimatta sieltä juustokakkua tai muuta herkkua.

Harvassa ovat kuitenkin ne kerrat, kun Art olisi ollut niin täynnä, ettei sinne mahdu lainkaan. Kahvila pitää sisällään yhä uusia huoneita ja hiljaisempia sopukoita. Vasta hetki sitten löysin Artista kokonaisen uuden huoneen, jota en ollut aiemmin hokannut. Terasseineen Art tuntuu vetävän puoleensa lähes satapäisen asiakasjoukon. En tosin ole sen paremmin laskenut asiakaspaikkoja.

Aurajoki

Artin palvelutiski hiljenee vain harvoin, ja varmasti sen vuoksi palvelukin on sangen tehokasta. Ei erityisen sydämellistä, mutta tehokasta. Sitä sen kai pitää ollakin, kun ovesta vaeltaa sisään jatkuva asiakasvirta. Kassa laskuttaa, ja barista hakkaa vieressä tasaiseen tahtiin cappuccino-kuppia puista pöytää vasten. Kun linjasto hetkeksi hiljenee, innostuu baristakin hetkeksi jutustelemaan asiakkaan kanssa vallitsevasta säätilasta – ja tietysti kaikkien aikojen surkeimmasta kesäsäästä. Suurin osa asiakkaista tuntuu kuitenkin tyytyvän tehokkaaseen toimintaan, jossa tavara tulee ulos sutjakkaasti ja takuuvarmasti.

Artin taika piilee uskoakseni oikeasti laadukkaassa kahvissa, kelpo tarjottavissa, tunnelmallisessa miljöössä joen rannassa sekä siinä, että se sopii ihan kaikenikäisille ja kaikenlaisille ihmisolennoille. On arvokkaassa jakkupuvussa asioivia rouvia, Turun parasta kahvilaa googlanneita turisteja, pillifarkkuihin pukeutunutta nuorisoa ja pohdiskelevia taiteilijasieluja.

Yllättävän moni kahvittelee myös yksikseen, viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Osa hörppää kahvinsa parissa minuutissa, monet saattavat uppoutua keskusteluun tuntikausiksi. Kaikissa kahviloissa se ei onnistu. Artissa ei tunne olevansa ikinä yksin.

Turun kahvipaahtimo Cafe Art

H2Ö – ensikertalaisen tunnelmia

Aloitin viikko sitten heinäkuun viimeisen viikonlopun suuntaamalla kohti Turun vanhaa telakka-aluella ja H2Ö:tä. Kaikkea voi kokeilla kerran, ja tällä kertaa listalla oli festarit ihan itsekseen. Vaikka viihdynkin vallan mainiosti keskenäni kahviloissa ja voin käydä esimerkiksi leffassa yksin, tämä jännitti vähän etukäteen. Että mitä mä siellä sitten oikein teen, haahuilen eestaas itekseni vai?  No, aivan niin, eikä se ollut edes vaikeaa näillä festareilla, sillä nekemistä oli paljon. Onneksi vastaan tuli sentään muutamia tuttujakin, mutta muuten viiletin illan ihan itsekseni tunnelmaa haistellen.

Erikoista tähän tapahtumaan osallistumisessa oli myös se, etten ollut perehtynyt siihen millään tavalla etukäteen. En tiennyt H2Ö:stä etukäteen oikeastaan muuta kuin että sellainen festari järjestettiin viime vuonna ekaa kertaa ja että se on sellainen vaihtoehtomusiikin ja hipstereiden paikka. Myönnän auliisti, että olen sen verran valtavirtaa, etten tiennyt esimerkiksi esiintyjistä ainuttakaan etukäteen. Kaikki muukin oli uutta. Veikkaisin, etten liiottele hirveästi sanoessani, etten ollut aivan festarin kohderyhmää. Sukelsin vähän oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

H2Ö

En ole mitenkään kokenut festarikävijä, mutta rohkenen silti sanoa, että H2Ö erottuu selkeästi muista Suomen festareista. Enkä usko, että havaintoni johtuu pelkästään siitä, että vaeltelin alueella paitsi yksin myös selvinpäin. H2Ö oli persoonallinen, intiimi ja monin paikoin myös erittäin tunnelmallinen. Jotenkin paljon yhteisöllisempi kuin muut festarit, eikä perisuomalainen perskänneily jäänyt jälkimauksi tästä tapahtumasta. Omaa fiilistä nostatti erityisesti Veistämöön luotu tunnelma: isot himmelit, värjätyt”risut” sekä muu katosta riippuvat jutut (joille tämä kuvailuni ei varmasti tee oikeutta). Niin ja Gaggui Kaffela, josta leijaili sieraimiin taivaallinen kahvin tuoksu!

H2Ö

H2Ö

H2Ö

Vaikka Veistämön lava oli esteettisesti itselleni se mieluisin, oli festareilla paljon muutakin erikoista nähtävää. Lavasteiden luomisessa oli todellakin nähty vaivaa ja taidetta oli ihan joka puolella. En mä niistä niin kauheasti ymmärtänyt. Mutta osa oli kyllä tosi hienojakin.

H2Ö

Kuuntelin Veistämöllä myös eniten keikkoja illan aikana: Mirel Wagneria sekä Burning Heartsia, joita molempia minulle suositeltiin etukäteen. Pidin molemmista, varsinkin Burning Heartsista. Yleisesti ottaen festareiden hienointa antia on kuunnella bändejä, joista ei ole ikinä kuullutkaan ja löytää joksus sattumalta uusia suosikkeja. Mirel Wagner oli myös hyvä, tosin hänen keikkansa kärsi ajoittain äänentoisto-ongelmista, kun joltain toiselta lavalta kantautuva mökä hälvensi tunnelmaa Veistämöllä.

H2Ö veitsämö

H2Ö veistämö

Mainitsemani festarialueen persoonallinen ja intiimi tunnelma konkretisoitui esimerkiksi lavojen edustalle tuoduilla sohvilla ja muilla hengailupaikoilla, joissa istuskella. Yleensä festareilla voi nimittäin istua joko anniskelualueen pelkillä tai paljaassa maassa. Myös ruokakojuja oli kiitettävä määrä, tosin oma valinta ruoan suhteen ei mennyt aivan putkeen. Onneksi tilanteen korjasi Gaggui Kaffelan cappuccino ja taivaallinen banaani-mascarpone-kuppikakku!

H2Ö

Gaggui Kaffela

20150724_192652_HDR

Se mikä H2Ö:ssä oli ehkä parasta, oli se kuinka pienehkön kävijämäärän myötä myös kaikki toiminta – ruokajonot, vessajonot, paikasta toiseen liikkuminen ja lopulta itse alueelta poistuminen – oli todella vaivatonta (toisin kuin Ruisrockissa, missä suuri osa päivästä kuluu sisäänpääsyä, juomaa tai vessahelpotusta odotellessa). Sääkin suosi festarikävijöitä koko perjantain pienellä onnenkantamoisella.

H2Ö H2Ö

Kun aurinko alkoi laskea ja jalkani väsyä, siirryin kohti rantaa odottelemaan seuraavan vesibussin saapumista. Sielläkään ei ollut jonoa, ylläriylläri. Vesibussimatka telakka-alueelta keskustaan oli auringonlaskussa aika mahtava, ja herkästä kesäfiiliksestä oli ihana nauttia ja katsella jokivarren maisemia taas pitkästä aikaa joelta käsin.

H2Ö

Lopulta olin kai oikeassa – ei H2Ö aivan oma paikkani ollut, mutta se oli silti ilo kokea. Kuuntelin hyvää musiikkia, näin tonneittain itsestäni seuraavan sukupolven iloa ja energiaa, paljon ihmisiä, joihin en törmäisi missään muualla. Voisin kai sanoa, että tunsin oloni ehkä vähän tädiksi sen kaiken nuoruudesta pursuavan ilon keskellä, mutta eihän tuo iästä ole kiinni, vaan sielusta. Oma sieluni vaan taitaa vaeltaa jossakin aivan muualla.