Aihearkisto: Tyyli

Kun ostan vaatteet(kin) Lidlistä

Tähän on tultu – ostan vaatteetkin jo Lidlistä.

Ajauduin tähän tilanteeseen täysin vahingossa. Aina ennen katsoin ruokaostosten yhteydessä niitä Lidlin keskellä olevia tavaralaareja hyvin epäilevästi. Tiedättekö; niitä, mihin Lidleissä on aina sijoitettu kaikki sadeasuista akkuporakoneisiin. Kaikenlaista krääsää, ajattelin.

Lidl_mekko07

Halikon Prisman viereen avattiin viime vuonna uusi Lidl, paljon edeltäjiään valoisampi ja avarampi. Aloimme tehdä ruokaostokset pääosin siellä, ja pikkuhiljaa ajauduin myös sinne hallin keskiosaan. Ensin löysin alusvaatteet. Alkkarit, sairaan hyviä. Nilkkasukat, oikein kivoja. Tällä viikolla päädyin ostamaan jo mekkojakin.

Lidl_mekko06

Lidlin valikoima on siitä hauska, että ikinä ei oikein voi varmasti tietää mitä löytää. Toisin kuin perinteisissä ruokamarketeissa, Lidlistä saattaa lempituorejuusto olla joskun loppu ja tilalla jotakin vähän samantyyppistä muttei kuitenkaan samaa. Sama juttu vaatteiden kanssa: samaa valikoimaa tuskin on enää seuraavalla kerralla kun astelet kauppaan.

Hintataso on sen verran edullinen, että kun löytää jotakin, jonka tuntee (tai luulee tuntevansa) oikeaksi, se kannattaa ostaa. Sovittamaan Lidlissä eipysty(ainakaan toistaiseksi), mutta palautusoikeus toki on. Edellispäivänä ostinkin surutta kaksi mekkoa ja kaksi toppia, koska tiesin että täyssusiostoksen voi palauttaa ja ensi kerralla mekot on loppu. Toinen mekoista on tämä maksimekko, toinen oli khakinvärinen polvipituinen  mekko. Mekkojen ja toppien yhteissumma huimat 25 euroa.

Lidl_mekko03

Lidlin vaatteiden hintaa ja alkuperää pohtiessa mieleen tulee tietysti, että ketähän tätäkin kolttua tuottaessa on riistetty. Oma vastuullisuuteni vaateteollisuuden epäoikeudenmukaisuutta kohtaan kiteytyy kuitenkin siihen, että olen vähentänyt vaateostosten tekoa viime vuosina huomattavasti: Mukaan ei siis lähde joka viikko (tai edes joka kuukausi) viiden euron (liian) halpoja vaatekappaleita. Toiseksi: Lidlin vaatteet ovat omien tähänastisten kokemusteni kertakäyttökamasta, joka menisi kahden käyttökerran jälkeen roskiin.

Lidl_mekko01

Mitä te löysitte viimeksi Lidlistä? :)

Rentouttavaa sunnuntaita,

/Riikka

Woden sneakers – päivän päheimmät tossut

Ja niin koitti päivä, kun ostin uudet, päheät Wodenin tossut.

Vietin viime viikonlopun ystäväni A:n kanssa Helsingissä. Tunnelma oli rento: rauhallista käyskentelyä kahvilasta toiseen, kaunista kulttuuria, kaupasta seuraavaan tassuttelua, välillä taas jonnekin istumaan ja ihmettelemään ihmisvilinää: kokonaisuudessaan siis rauhallinen irtiotto arjesta ja yhteistä aikaa ystävän kanssa.

Vaikken reissulle etukäteen mietittyä budjettia asettanutkaan, olin päättänyt että ostoksiin ei saa kulua kovin paljon rahaa. Viime aikoina rahankäyttöä on pitänyt miettiä entistä tarkemmin, sillä omakotitalon oston myötä rahaa kuluu tavallisten menojen ohella kaikkeen epätavalliseen. On tunne, että koko ajan pitää pitää jotakin myös sukan varressa. Varsinkin näin alkuun pelkään sitä, jos jostain nurkan takaa tulee jokin yllättävä rahareikä, joka vie tilipussista kolmenumeroisen luvun. Ja tuleehan niitä, vaikkei toistaiseksi täysin yllättäviä. Osittain siksi olen kuitenkin nuukaillut viime aikoina vaateostostenkin suhteen. Mutta nämä oli pakko saada!

Woden02

Olen nähnyt Wodenin ihania tossuja jo muutamilla tutuillani ja ihaillut niitä salaa näyteikkunoissa. Olen ikuinen tennarifani ja puen aina jalkaani mielummin tasapohjaiset kengät kuin korkkarit. Siksi tiedän näiden tulevan kovaan käyttöön. Ja mä vaan ihastuin näiden ulkonnäköön! Kun vaatekaappi on muuten täynnä yksivärisiä vaatteita ja raitaa, on välillä paikallaan pukea jalkaan jotain överiä.

woden_sneakers01

Wodenin kengissä on aito korkkipohjallinen, joka hengittää paremmin kuin ”tavallinen” pohja ja mukautuu käyttäjänsä jalkaan. Nämä tanskalaiset tossut hakivat toki uomiaan ensimmäisillä käyttökerroilla, mutta pohja istuu jalkaan jo nyt yllättävän hyvin. Ja on ihanan pehmeä! Jos muuten joku miettii mistä nimi tulee – se on Works of Denmark. Halleluja skandinaavinen suunnittelu.

Ostin kengät itse Ziosta, mutta Wodenin kenkiä löytyy esimerkiksi Turussa Linnankadun Dotsista ja ainakin Zalandolta ja Bootzilta.

woden_sneakers04

Ja hei – ainakin itse aktiivisesti blogeja lukevana ja blogeista juttuja kuulevana törmään usein ajatukseen, että blogit ovat yhtä kulissia ja että päivän asut eivät ole ikinä oikeasti päivän asuja. Tällä kertaapa on! Nämä kuvat otettiin tänään työpäivän päätteeksi kymmenessä minuutissa työkaverini Katjan avustamana ennen kuin lähdin junalla kohti Saloa. Hassahdan jakamaan juuri nämä kuvat, joissa silmät on kiinni ja tasapaino puuttuu, koska ne olivat niitä aidoimpia. Kiitos Katja!

woden_sneakers03

turku_kirjasto

Woden01

woden_sneakers02

R_koru

/Riikka

Vaatehuoltoa: miten valitsen vaatteeni, osa 2

Lupasin kirjoittaa vaatehuoltoaiheelle jatkoa, joten täältä pesee! Käyn tässä vähän läpi, millaiset jutut ovat auttaneet mua itseäni oman vaatevalikoiman rakentamisessa, ja millaisia takapakkeja olen kohdannut vuosien aikana.

Kun jo useampi vuosi sitten tein vaatteisiini kunnon inventaarion, huomasin, että vaatekaapissani oli ammottava aukko monien perusvaatteiden kohdalla: minulta puuttui tavallisia neuleita, hillitty kauluspaita, tavallisia valkoisia trikoopaitoja, musta bleiseri ja niin edelleen. Sen sijaan valikoimasta löytyi todella paljon yksittäisiä hauskoja, mutta keskenään täysin yhteensopimattomia vaatteita. Kaapissa oli kymmeniä vaatteita,  joita olin käyttänyt vain muutaman kerran ja jotka olemukseltaan sopivat lähinnä yökerhoon. Koska elämäni on kuitenkin suurimmaksi osaksi töissä käymistä, loskassa kävelyä ja kotona olemista, bilemekot ja korkokengät eivät oikein istuneet kokonaisuuteen. Se taas, mikä kenellekin on ”perusvaate”, riippuu täysin ihmisestä. Minulle ne ovat farkkuja, Marimekon paitoja, neutraaleja trikoomekkoja ja tennareita, jollekin toiselle tyllihameita ja korkkareita.

vaatehuone06

Oikeastaan suosittelen kaikkia lukemaan jo moneen kertaan ylistämäni Hyvän mielen vaatekaapin, sillä sain sieltä itse lukemattomia ideoita ja hyviä neuvoja vaatekaapin siivoamiseen ja ”oikeiden” vaatteiden etsintään liittyen. Esimerkiksi juuri tuon vinkin miettiä oman elämän toistuvia tilanteita ja sitä, millaisia vaatteita oma arki OIKEASTI vaatii. Palaan tuohon kirjaan edelleen monia kertoja vuodessa, ja saan siitä aina jotakin uutta irti. Itsellä suurimpana muutoksena entiseen on ollut se, että ostan vaatteita nykyään paljon vähemmän kuin ennen ja pyrin tietoisesti ostamaan sellaisia, joista on iloa vähintään muutamana päivänä viikossa. Sen vuoksi ”uskallan” ostaa silloin tällöin myös kalliimpia vaatteita, koska 150 euroa maksavaa paitaa harkitsee aika paljon pidempään kuin 25 euroa maksavaa.

Ennen kuin ostaa yhtäkään uutta vaatetta, pitäisi tietysti päättää, että mitkä vaatteistaan tahtoo säilyttää. Tiettyyn pisteeseen asti se on omasta mielestäni helppoa – vuosia käyttämättä olleet, liian pienet, liian suuret, rikkinäiset, kutiavat tai huonosti istuvat vaatteet, ne on helppo karsia pois. Tai laittaa ainakin siihen jäähylaatikkoon, jos ei raski suoralta kädeltä laittaa kaikkea keräykseen. Samaan laatikkoon voi laittaa myös ne kivat vaatteet, joita ei vain kertakaikkiaan tule pidettyä, vaikka ne ovat periaatteessa tosi kivoja. Toinen vaihtoehto on tehdä testi, ja pukea vaate vaikka väkisin päälle yhden päivän ajaksi, ja katsoa mitä tapahtuu. Jos se ei toimi, se ei toimi ensi vuonnakaan.

Entä loput, jotka päättää säilyttää? Olen lajitellut itse vaatteet eri ryhmiin (mekot, hameet, housut, kauluspaidat, villaneuleet, hihattomat ja niin edelleen) ja laittanut lähes kaiken henkarille roikkumaan. Kaikki vaatteet siis ulos kaapista ja lajittelemaan! Periaatteessa sekin on hyvä alku, jos saa eroteltua ylä- ja alaosat erikseen. Jos joukossa on tismalleen samanlaisia vaatteita, olen valinnut niistä omaan makuuni parhaan (ei koske tietenkään esimerkiksi alustoppeja, joita tarvitsee aina useita) ja luopunut toisista. Miksi omistaa ja täyttää vaatekaappia usealla vaatteella, joissa on tismalleen sama väri, leikkaus ja funktio?

Yksi juttu muuten: jos omistat vaatteita, jotka vaativat silittämistä (itse silitän lähinnä kauluspaidat), niin pyri silittämään ne niin, että ne ovat käyttövalmiina henkariin päätyessään. Olen ainakin itse maailman laiskin aamusilittäjä, eli vaate pitää olla valmiina käyttöön, tai se jää käyttämättä hyvin pitkäksi aikaan.

vaatehuone05

Lajittelu selkeyttää ajatukset siitä, millaisia vaatteita itsellä on ja mitä puuttuu. Tätä kautta on helppo alkaa kirjoittaa myös listaa ihan paperille siitä, mitä omaan vaatekaappiin haluaisi seuraavaksi ostaa ja mistä haaveilee. Jos omistaa esimerkiksi kymmenet täysin kelvolliset farkut, mutta vain viisi kivaa ja farkkuihin sopivaa yläosaa, tietää suuntaavansa seuraavaksi ennemmin paitaostoksille kuin farkkuostoksille. Uskon, että meillä kaikilla on se jokin vaate, joka on ns. helppo ostos ja varsinkin stressiä lievittävillä ostosreissuilla menee ostamaan aina juuri sen, koska tietää sen olevan helppoa ja lisäävän onnistumisen tunnetta. Samankaltaisia vaatteita on kuitenkin suhteellisen turha omistaa kymmenittäin, joten kannattaa selvittää oma ”vaateheikkous” ja kohdistaa ostaminen vaatteeseen, jonka tiedät todella tarvitsevasi.

Jos et osaa päättää, sopiiko jokin vaate sinulle vai ei, niin testaa asukuvien ottoa, mistä noin viikko sitten täällä blogissa puhuinkin. Kokeile kyseistä vaatetta muutamassa eri kokonaisuudessa ja pakota poikaystävä kuvaamaan sivusta, edestä, takaa, istuen, seisten ja vaikka kyykäten, jos satut kyykkäämään paljon. Tarkoituksena ei ole harjoittaa tiukkaa itsekritiikkiä ja laskea vatsamakkaroita, vaan nähdä selkeämmin, miltä jokin vaate näyttää omia kasvoja vasten, mitä se tekee vartalotyypillesi ja niin edelleen. Muista kuvakulmat (ei liian ylä- tai alaviistosta) ja hyvä valo, niin kuvat eivät pääse valehtelemaan liikaa.

riikka02

Jos jaksat, olemassa olevien vaatteiden kanssa kannattaa leikkiä mahdollisimman paljon, ja kokeilla kaikkia mahdollisia yhdistelmiä, mitä ikinä keksit. Vaikka Suomessa on neljä vuodenaikaa, en oikeastaan pidä talvi- tai kesäsäilytyksessä kovinkaan monia vaatteita, lukuunottamatta tietysti esimerkiksi shortsit ja villapaidat.  Ja ulkovaatteet ovat tietysti asia erikseen. Hyvin monet vaatteet istuvat varsinkin välikausiin ja talvellakin kerrospukeutumiseen. Saatat yllättyä! Jos lajittelee vielä kaikki asusteet, kuten huivit ja korut samaan tilaan missä vaatteetkin ovat, käy homma entistä helpommaksi.

Omia ajatuksia siitä, mitä uutta tarvitsisi ei kannata miettiä pää höyryten ja tyhjää paperia tuijottaen. Pidä aiheesta ennemmin päiväkirjaa. Olen itse huomannut, että ne puuttuvat osat tulevat mieleen yleensä arjen keskellä, aamulla ulkovaatteita päälle kiskoessa tai bussia pakkasessa odotellessa. Päiväkirjassa on sekin hyvä puoli, että se paljastaa hetken mielijohteet. Jos olet siis vielä viikon tai parin päästä sitä mieltä, että kyllä, tarvitsen ehdottomasti uuden huivin, niin siihen tunteeseen voi varmemmin luottaa.

Onko minulla sitten nykyään täydellinen vaatekaappi? Ei lähellekään. Aina tulee uusia tarpeita, vanhat vaatteet kuluvat ja muuttavat muotoaan, samoin oma kroppa ja jos ei mikään muu, niin oma mieli. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että vaateostoksia ei ohjaa enää hetken mielijohteet, vaan kevyt suunnitelmallisuus. Joskus tulee tehneeksi todella hyviä ostoksia, joskus täyssusia. Ja se on täysin luonnollista. Niin kuin muutakaan elämää, ei vaatekaappiakaan saa ikinä valmiiksi. Tylsäksihän se kävisikin.

Järjestelyn ja onnistumisen iloa,

/Riikka

Mistä tiedän mikä minua pukee?

Oletko ollut ikinä tilanteessa, jossa peilikuva kotona on vielä näyttänyt hyvältä, mutta kun joku on ottanut sinusta myöhemmin samana päivänä kuvia, koetkin näyttäväsi niissä aivan kamalalta? Siis myös niitä kertoina, kun viinipulloon ei ole edes koskettu.

Mulla ainakin on käynyt niin lukemattomat kerrat. Tuntuu siltä, että olen jotenkin suorastaan sokea peilin edessä. En tunnista, näyttääkö kokonaisuus hyvältä, miten mitkäkin värit sopivat tai ovat sopimatta yhteen ja leventääkö hame persettä vai ei. Ja JUURI SIKSI, hyvät ystävät, kannattaa ottaa asukuvia.

Nyt ymmärrän, miksi kaikki upeat lifestylebloggaajat ovat niin upeita kuin ovat. He ovat asukuviensa kautta oppineet katsomaan itseään paremmin ”ulkopuolelta”, ja kouliintuneet katsomaan tarkemmin, mikä toimii ja mikä ei.

Tässä ei ole kyse vain vaatteista, vaan pikemminkin kokonaisuudesta. Millaiselta tämä kampaus näyttää kun valitsen poolokauluksen? Kannattaisiko tähän asuun yhdistää iso ja näyttävä kaulakoru vai jokin siro ja pieni? Minkävärinen?  Laitanko nilkkurit vai voisiko siistit tennarit toimia?

Esimerkki: yhdistin tähän ohueen, kevysti poolokauluksiseen paitaan klassisen harmaan kynähameen, pitkän kaulakorun ja sirot korvakorut. Hiukset sidoin juuri ja juuri ranskalaisletille yltävään tukkaani. Tähän lopputulokseen olin tyytyväinen.

190217

Ensin mulla oli kuitenkin päällä toinen hame, toinen kaulakoru ja eri korvikset. Alemmassa kuvassa näytän lähinnä ruustinnalta, joka on lähdössä kirkolliskokoukseen. Mutta en mä sitä vielä peiliin katsoessa tajunnut! Kokonaisuus on omaan silmään vähän tantta, sillä niin ihana kuin tuo hame omasta mielestäni onkin, se leventää kenet tahansa. Ei sillä, kyllä mä tuota hametta siitä huolimatta käytän. ;) Ehkä vaan eri tavalla.

190217_3

190217_2

Vaikkei koko elämäänsä kannata perustaa ulkonäön pohjalle, niin me ihmiset haluamme kuitenkin näyttää kivalta mahdollisimman usein. Kauneus on lopulta aina katsojan silmässä, ja juuri siksi kannattaa pukeutua niin kuin OMASTA mielestään näyttää kivoimmalta. Silloin se kuuluisa kysymys ”Miltä mä näytän?” ei välttämättä palvele tarkoitustaan. ;)

Valokuvaamista voi ja kannattaa soveltaa myös ostoksia tehdessä, varsinkin jos mukana sattuu olemaan kaveri ”kuvaajana” ja usko sovituskoppien peileihin on koetuksella. Joskus on esimerkiksi todella vaikea nähdä, miltä jokin asu näyttää takaapäin. Tai miten asun sävy ja omien kasvojen tai silmien väri toimivat yhdessä.

Kevennykseksi loppuun svengaava Upi, joka näyttää paljon hauskemmalta liikkeessä kuin mustana pallona pönöttäen.

/Riikka

190217_Upi

Laukku ku laukku?

Lähes poikkeuksetta joka päivä mukana kulkeva kapistus nimeltään laukku on herättänyt minussa jo pidemmän aikaa suhteettoman paljon päänvaivaa.

Helposti voisi kuvitella, että laukku ku laukku, kunhan siihen mahtuu tavarat sisään ja se kestää menossa pidempäänkin kuin muutaman kuukauden verran. Mutta ei, laukku on lopulta niin paljon enemmän.

Ensinnäkin, minä – kuten lukuisat muut – kuljen päivittäin useita satoja askelia työmatkoja muutaman kilon painoinen lasti olkapäilläni. Ei siis ole lainkaan samantekevää, millaisella laukulla tavaroitaan kantaa, sillä huono valinta kipeyttää selän ja hartiat. Suosin itse olan yli heitettävää hihnaa, mutta olen vakavissani harkinnut myös reppua, sillä repulla painon saisi jaettua tasaisemmin.

Toisekseen, laukuissa on joko huonoja tilaratkaisuja, tai sitten todella hyviä. Tämän lisäksi joihinkin laukkuihin ei vaan mahdu mitään, koosta riippumatta. Toisiin sitten taas mahtuu lähes mitä vain, pienestä koosta huolimatta.

Näiden kahden käytännön syyn lisäksi on tietysti aina myös se kolmas, ehkä ratkaisevin tekijä: ulkonäkö. Kaunis ja ryhdikäs laukku kutsuu luokseen, sitä on mukava silittää ja sitä on kiva katsella.

Näin se vaan on: jopa laukulla on arkipäivään yllättävän suuri merkitys. Huonosta laukusta ei löydä ikinä mitään, sitä on epäkäytännöllinen kantaa ja sen haluaisi viskata mäkeen; hyvästä laukusta taas haluaa pitää huolta ja sen ottaa ilomielin aina mukaansa. Minulla on parasta aikaa pieni laukkuongelma, koska olemattomasta kokoelmastani puuttuu pari oleellista palasta. Kohtaan nimittäin hyvin usein hetkiä, joina huomaan, ettei minulla ole tilanteeseen sopivaa laukkua. Laukku on joko vääränvärinen, -kokoinen tai -tuntuinen.

Omistan tasan kahdeksan laukkua. Sen lisäksi minulla on reppu(riepu) ja isompi Marimekon Matkuri, mutta niitä käytän vain retkillä tai reissussa. Nuorempana haalin kympin epäkäytännöllisiä ”biletyslaukkuja” ison kasan, mutta niistä olen hankkiutunut eroon jo aikoja sitten.

Kahdeksan laukkua olisi todellakin tarpeeksi, jos niistä jokaisella olisi oma tehtävänsä. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin kaksi työlaukkua, joista toista voi soveltaa joskus  muuhunkin. Yksi laukuista on huono ja loput viisi ovat pikkulaukkuja, joista vain yhteen mahtuu lompakko.

Let’s be honest: se, että minulla on viisi pikkulaukkua, on todellakin tarpeeksi, sillä en  juokse päivittäin tai edes viikoittain erilaisissa cocktail-tilaisuuksissa, joissa minulla olisi mukana vain huulipuna, kännykkä ja käteistä. Päinvastoin; silloin kun menenkin johonkin tilaisuuteen, menen sinne pääasiassa suoraan töistä, samat kamat ja vaatteet päällä kuin töissäkin. Pääasiassa tarvitsen siis laukkua, jonne mahtuu ainakin kokonainen lompakko, vesipullo, kännykkä, meikkipussukat, pieni kamera ja muuta vastaavaa. Yritän kokoajan takoa päähäni tätä ajatusta, jotta en vahingossakaan hurahtaisi ostamaan seuraavaksi söpöä, mutta auttamattomasti liian pientä laukkua.

Jotta saisitte kokonaiskuvan tilanteesta, tässä kaikki laukkuni:

marimekko_2

Tätä Marimekon laukkua kannan mukanani lähes joka arkipäivä.  Tähän mahtuu sopivasti läppäri ja muut päivän tarpeet ilman, että haalin turhia juttuja mukaani.  Joudun pikemminkin asettelemaan tavarat laukkuun huolellisesti, jotta kaikki loksahtaa juuri paikoilleen. Tätä laukkua on myös tukeva kantaa yli olan, mutta ongelmana on toki se, ettei paino jakaudu tasaisesti hartian seudulle.

Tämä nahkalaukku on kestänyt kauniisti kulutusta, siitäkin huolimatta etten ole missään vaiheessa suihkuttanut siihen mitään suoja-aineita (olisikohan pitänyt…). Niin paljon kuin pidänkin tämän laukun väristä ja käytännöllisyydestä, kaikkiin asuihin ja tilaisuuksiin se ei sovi.

musta_laukku

Tämä henkkamaukan laukku toimittaa toisinaan työlaukun virkaa. Käytän tätä myös monissa muissakin tilanteissa; kaupungilla ja ystäviä tavatessa. Ehdottomana plussana fiksu lokerointi ja sitä myöten iso tavarakapasiteetti, tähän laukkuun mahtuu vaikka mitä! Tykkään myös skarpista ulkonäöstä: laukku ei lätsähdä surulliseksi kasaksi tyhjänäkään. Tästä laukusta saan myös kehuja kerrasta toiseen. Ainoana miinuksena kantomukavuus, jos sisällä on paljon tavaraa. Ehkä laukuistani kuitenkin käyttötilanteita ajatellen monipuolisin.

vaalea_laukku

Jos äskeinen laukku on skarppi ja monikäyttöinen, tämä ei ole kumpaakaan. Laukkua on vaikea hallita, löysä kuori peittää alleen kaiken, jonka vuoksi tämä on juuri se laukku, mistä ei ikinä löydä mitään (positiivista). Värikään ei oikein miellytä, ja jotenkin tämä ei ole edes minuntyylinen laukku – en oikeastaan tiedä, miksi ostin tämän aikoinaan. Menee kiertoon, sillä ainut virka on tällä hetkellä nurkissa pölyyntyminen.

Klo_laukku

Klo Designin kesälaukun sain ystävältäni lahjaksi useampi vuosi sitten. Tämäkin laukku on kestänyt monta reissua ja on kooltaan sopiva. Käyttötilanteet ovat kuitenkin rajalliset: sopii kesäpäiviin ja rentoon menoon. Kätevä myös tuon vetoketjun vuoksi, eli kaiken saa piiloon eikä mitään tipu vahingossa vaikkapa festareilla.  Laukussa on kuitenkin hallitseva kuvio ja voimakkaat värit, joten ihan kaiken kanssa tämä ei valitettavasti mene.

musta_olkalaukku

Merkitön, nahkainen perintölaukkuni. Käsittämättömän kestävää tekoa, joskin pikkuhiljaa alkaa käytön jäljet näkyä tässäkin laukussa. Ehkä pitäisi todella opetella ja omaksua se nahkalaukkujen ja -kenkien huolto. Tämä on joka tapauksessa yksi lemppareistani ja sopiva monenlaisiin tilaisuuksiin. Jatkoon!

hopealaukku

Laukuistani persoonallisin! Ihailin tällaista kerran eräällä entisellä työkaverillani, joka kertoi isoäitinsä tekevän näitä tyhjien juomatölkkien klipsuista. Tilasin oitis itselleni oman – tämä on mielestäni ihana. Ehkä enemmän kesäisin käytössä, vaikka mikäettei sopii talveenkin. Tämän sisään mahtuu yllättävän paljon tavaraa, jos osaa fiksusti asetella. :)

marimekko_laukku

Marimekon pussukka, joka tämäkin on ollut kovalla käytöllä. Pieni koko, mutta silti tarkoitusta varten ihan riittävä, sillä sisällä on korttitaskut, eli itse lompakon voi jättää kotiin. Yleensä tämän sisään päätyykin siis vain avaimet, kännykkä, pari korttia ja huulirasva/-puna.

ruskea_olkalaukku

Viimeisimpänä minikokoinen olkakaukkuni, josta en hevillä luovu, vaikkei tämä käytännöllisin olekaan. Pieni ja söpö olkalaukku on itse asiassa siskoni vanha ja varmasti 90-luvun alkupuolelta lähtöisin. Kulunut kuin mikä, mutta saa ollakin. Tämän sisään ei paljon mahdu, joten lompakosta kannattaa tässäkin yhteydessä riisua mukaan vain tärkeimmät.

Laukkuostoksille?

Mitä puuttuu joukosta? Keskikokoinen olkalaukku! Sellainen, johon mahtuu vähän enemmän tavaraa kuin pieniin käsiveskoihin, mutta vähemmän kuin esimerkiksi tuohon mustaan henkkamaukkaan. Tykkään selkeistä linjoista ja ryhdikkäästä ulkonäöstä, ja kammoksun isoja, kultaisina huutavia logopainatuksia sekä erilaisia killuttimia. Pitkällä tähtäimellä haluaisin kaksi keskikokoista laukkua. Toinen uusista laukuista saisi olla vaaleahko, toinen taas tumma, molemmat värejä jotka sopisivat ”kaiken” kanssa. Kooltaan ne saisivat olla sellaisia, että niihin mahtuu vaivatta lompakko ja/tai kamera. Ja pitkä olkahihna on must! En oikeastaan osaa kantaa laukkua kädessä ja sellainen ranteen päällä kantaminen näyttää (tai näyttäisi ainakin minulla) hoopolta. Saattaa tietysti olla, että kohtelisin laukkuani hellemmin, jos sijoittaisin sellaiseen todella suuren summan rahaa, mutta tällä hetkellä kipurajani menee 300 euron hujakoilla.

Löydän kyllä netistä vaivatta kymmeniä, epäilemättä satoja kauniita merkkilaukkuja, jotka haluaisin omistaa. Esimerkiksi Célinellä on monia todella klassisen kauniita lukkuja. Olen kuitenkin unohtanut koko merkin hintalapun nähtyäni, sillä en voisi tällä hetkellä kuvitellakaan maksavani laukusta kolmea tonnia. Tonnikin kuulostaa älyttömältä – mutta ehkä jos tietäisin käyttäväni laukkua seuraavat kaksikymmentä vuotta, voisin harkita asiaa?

Näistä lähtökohdista lähden siis laukun metsästyksessäni liikkeelle. Hyviä vinkkejä saa jakaa, jos mieleen tulvii heti hyviä ehdotuksia :)

/Riikka