Aihearkisto: Yhteiskunta

Miten kynsilakka hävitetään ja muita kierrätysongelmia

Miten kynsilakka hävitetään oikeaoppisesti? Tai kaapin perukoille hylätty hiuslakkapullo? Entä steariini? Minne tyhjät patterit oikeasti kuuluisi viedä? Mitä tehdä vanhoille silmälaseille?

Jätteiden kierrätys herättää paljon kysymyksiä, vaikka kierrättäminen kuuluu meistä useimpien arkeen. Vain harva kehtaa enää myöntää kierrättävänsä pelkästään tyhjiä limupulloja kauppaan, mutta silti olen ainakin itse usein tilanteessa, jossa en tiedä, miten jokin jäte tulisi hävittää tai kierrättää.

Lajittelun haasteisiin vaikuttaa paitsi tietämättömyys, myös puskaradion kautta kulkevat vanhentuneet tiedot sekä epäselvät ohjeistukset. Liikkeellä on monenlaisia tulkintoja ja vääriä uskomuksia. Oman haasteensa tuo myös pirstaleinen kierrätysjärjestelmä: isoissa taloyhtiöissä on lähes aina omat kierrätyspisteensä, mutta omakotitalossa asuvan on otettava useimmiten auto alleen, jotta metallit, lasit ja pahvit saa toimitettua oikeaan osoitteeseen. Ja mistä tavallinen maallikko aina edes tietää, mitä materiaalia jokin jäte on ja miten se tulisi kierrättää?

Tätä kirjoitusta kirjoittamaan ryhtyessä mieleeni nousi nopeasti myös liuta muita kysymyksiä: Mitä tapahtuu niille jätteille, jotka viskaan sekajätteeseen? Poltetaanko ne? Kasvatanko kaatopaikkojen jätevuorta? Osaan kyllä lajitella melko sujuvasti, mutta jätteiden elämä sen jälkeen, kun ne on kerran heittänyt menemään, on pimennossa.

Kiinnostus jätteiden lajittelua kohtaan kumpuaa osaksi varmasti myös huonosta omastatunnosta: en nimittäin lajittele kaikkea minkä voisi, enkä aina kun voisi. Yksi loistava esimerkki sijoittuu muuttoaikaan. Siinä vaiheessa, kun suurin osa tavaroista on jo muuttokuormassa, on joka puolella jäljellä enää niitä epämääräisiä, hylättyjä tavarapinoja, joiden kohtalona on päätyä jätekuormaan. On palaneita hehkulamppuja, lähes tyhjiä maalipurkkeja, käytettyjä pattereita, vuosia vanhoja silmälaseja… Pitkän päivän kääntyessä iltaan on helppo kasata kaikki poloiset tavarat yhteen isoon jätesäkkiin, heittää säkki sekajätteeseen ja kurvata pihalta pois. Mutta mitä tämä tarkoittaa laajemmassa mittakaavassa jätehullon näkökulmasta?  Kuinka moni meistä todella tietää, mitä jätteelle tapahtuu sen jälkeen, kun roska-auto kippaa kuorman sisuksiinsa?

Kysyin asiaa suoraan oman kuntani jätehuollosta. Itse Salossa asuvana kuulun Lounais-Suomen Jätehuollon piiriin. Täältä sekajäte kulkee kaikkineen jätevoimaloihin poltettavaksi. Ei siis ainakaan kaatopaikalle, mikä on tietysti hyvä uutinen. Kysyin myös niistä jätteistä, jotka päätyvät virheellisesti sekajätteeseen, joko välinpitämättömyydestä tai tietämättömyydestä johtuen. Ympäristöneuvojan mukaan ”pienet määrät palamatonta materiaalia eivät haittaa jätevoimalan toimintaa”. 

Jätteistä eroon pääseminen on siis tehty helpoksi – ja juuri siksi kierrättäminen on helppo laiminlyödä. Houkutus iskeä se yksittäinen tavara sekajätteeseen on suuri, varsinkin jos oikea hävitystapa on hakusessa. Jos taas lähin  kierrätyspiste sijaitsee  kilometrien päässä, päätyvät monet helposti kierrätettävät tavarat juuri sinne, minne ne on helpoin viskata.

Mitä jos jätehuolto lakkautettaisiin?

Mietitäänpä kierrätystä hetki ajatusleikin kautta: kuvittele, että Suomessa lakkautetaan yhtäkkiä jätehuolto. Kerrostalojen pihoilla sijaitsevia jäteastioita ei enää ole, taajamissa keskitetysti olevat paperin-, metallin- ja lasinkeräykset häviävät kuin tuhka tuuleen. Talonnurkat ja kadut täyttyvät pikkuhiljaa jätekasoista. Mitä itse tekisit tuottamallesi jätteelle?

Itse kehittelin varmasti ensimmäiseksi kompostin, johon saa kaiken ruokajätteen (tässäpä tavoite kesälle 2017). Kerrostalossa asuessa se toki olisi ongelma, mutta ehkä aktiivisen taloyhtiön kesken saisi kehiteltyä jonkin pläntin tälle tarkoitukselle hädän hetkellä.

Seuraavaksi erottaisin jätteiden joukosta kaiken, minkä voi järjellisesti polttaa: paperit, kartongit, kaiken pahvisen. Jos pelataan sääntöjen mukaan, paperia ja kartonkeja ei saisi kotioloissa polttaa. Mutta jos lähdetään siitä, että kaikenlainen jätehuolto on lakkautettu, niin veikkaan että moni kaivaisi tässä kohdassa tulitikut esiin.

Okei, nyt on biojätteet ja palavat jutut poistettu jätekuormasta. Mitä jää jäljelle? Aika paljon: ruokapakkauksien muovia, hygieniatuotejätettä, säilykepurkkeja, tomaattikastikkeen lasipurkki, tyhjä hiuslakka, kynttilän jämät, vanhoja lääkkeitä, styroksia… Lista jätteestä on loputon.

Joku voisi tyrkätä koko höskän pihalle kasaksi ja heittää perään tulitikun, mutta parhaan toiveenkaan mukaan kaikki jäte ei yksinkertaisesti  kotikonstein pala. Sen lisäksi, että tiettyjen jätteiden polttaminen tuottaa paitsi myrkyllisiä kaasuja, aiheuttaa osa jätteestä myös räjähdysvaaran. Esimerkiksi aerosolipakkaukset, eli suomeksi sanottuna esimerkiksi hiuslakat ja suihkutettavat deodorantit, ovat käytännössä räjähteitä syttyessään.

Toisin sanoen: hukkuisimme pikkuhiljaa jätteiden alle.

Okei, onneksemme elämme sivistysvaltiossa, jossa jätehuolto on ja toimii. Ajatusleikin tarkoituksena oli kuitenkin ravistella pohtimaan sitä, miksi olisi niin tärkeää lajitella tietyt jätteet erikseen niille tarkoitettuihin pisteisiin ja sitä kautta vähentää sitä jätemäärää, jota ei voida hyödyntää uudelleen. Kierrätyksen perimmäisenä jalona ajatuksena on säästää luontoa, käyttää jo olemassaolevia materiaaleja uudelleen ja lopulta ylläpitää maapalloa asuttavassa kunnossa.

Jätteet palamaan –hyvä vai huono juttu?

Se ylijäävä, kierrätykseen kelpaamaton jäte herättää myös ristiriitaisia ajatuksia. Positiivista on se, että Tilastokeskuksen mukaan enää kymmenys yhdyskuntajätteestä päätyy kaatopaikalle. Reilussa kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon, sillä vielä vuonna 2003 kaatopaikalle ajautui yli puolet suomalaisten kotitalouksien jätteistä.

Nykyään suurin osa sekajätteestä ajautuu siis poltettavaksi. Ajatus siitä, että pitkälle kehittyneet jätteenpolttolaitokset pystyvät prosessoimaan jätettä paremmin kuin ikinä, kuulostaa hyvältä jutulta – mutta valitettavasti uskon sen vähentävän ihmisten kierrätysinnokkuutta. Jätteiden polttamisesta syntyy kyllä energiaa, mutta materiaalien kierrätys jatkokäyttöön vähentyy, kun syntyy illuusio jätteiden helposta katoamisesta.

Yksi tärkeä pointti on tiedostaa sekin, että ostamistamme tuotteista tulee jätettä paljon ennen kuin ne päätyvät lopputuotteeksi, tavaroiksi joita me kuluttajat ostamme. Yksi tehokkaimmista keinoista vähentää tuotettua jätettä onkin siis ostaa vain tarpeeseen – elintarvikkeista lähtien.

Jätehuolto vaihtelee asuinkunnittain

Suomessa jätteistä huolehtiminen on kunnan vastuulla. Toki Suomessa on jätelaki, johon toiminnan tulee perustua (tervetuloa nukahtamaan Ympäristöministeriön sivulle…), mutta  joka kunnassa on omat jätehuoltomääräyksensä.  Kunnallinen jätehuolto kilpailuttaa ensin yksityisiä jäteyhtiöitä, joiden kautta jätteiden kuljettaminen ja käsittely lopulta hoidetaan. Johtopäätös: kuntien jätehuolloissa, kuten toteutustavoissa ja jätehuollon maksuissa on selviä eroja. Kaikissa kunnissa haja-asutusalueella ei ole erikseen esimerkiksi  biojätekeräystä, koska hyötysuhdetta pitkien kuljetusmatkojen jälkeen ei koeta merkittäväksi. Kuningaskuluttajan artikkelista selviää, että biojätteen keräyksessä on Suomessa hyvinkin paljon erilaisia käytäntöjä.

Kannattaa tutustua oman kunnan kierrätysjärjestelmään ja opiskella, mitä kaikkea omassa kotipaikassa voi helposti kierrättää. Toisissa kunnissa jätehuollossa on päästy toisia kuntia edemmäs, esimerkiksi pirkanmaalainen jätehuoltomalli kilpaili viime vuonna kansainvälisestä kaupunkikehityspalkinnosta. Jos taas oman kunnan kierrätysjärjestelyt alkavat ketuttamaan, niin aina voi esittää kehitysehdotuksia.

Miten nämä kierrätetään?

Keräsin loppuun vielä yleisimpiä jätteitä, joiden kierrätystä tai hävittämistä olen itse joutunut googlettamaan. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa tallentaa kirjanmerkkeihin Lounais-Suomen Jätehuollon ylläpitämä Jätteiden ABC, josta on kätevä tarkistaa lajitteluohjeita. Lähimpien jätepisteiden sijainnit löytää osoitteesta Kierrätys.info.

Kynsilakka

Vaikka kynsilakka on helppo kategorisoida yhdeksi meikiksi toisten joukossa, kannattaa pikemminkin suhtautua näihin kynsien kaunistajiin paino sanalla LAKKA. Helposti syttyvät tuotteet ovat ongelmajätettä, joita kutsutaan nykyään vaarallisiksi jätteiksi. Tyhjä tai täysin kuivunut kynsilakkapullo on sekajätettä (ja me naisethan tiedämme, kuinka helppo kynsilakka on käyttää aivan loppuun, eikö?).

Puolityhjä hiuslakka

Sama tuomio. Tuotetta vielä sisältävä hölskyvä pullo lajitellaan vaarallisiin jätteisiin. Jos pakkaus taas on täysin tyhjä, se kelpaa metallijätteeksi. Helpommalla siis pääsee, kun käyttää ne huonotkin tökötit vaikka väkisin loppuun asti ;)

Hajuvesi

Tyhjä hajuvesipullo on sekajätettä, jopa lasipullo. Nämä eivät sovellu sekajätteeseen, koska niissä käytetty lasi on liimalasia, jota ei voi kierrättää (Kyllä, kierrätys on täynnä kompia). Jos pullossa on tuotetta jäljellä, menee tämäkin vaarallisiin jätteisiin.

Uuden vuoden tinat

Tämä tuli ainakin itselle yllätyksenä: lyijyn takia tinat kuuluvat vaarallisten jätteiden keräykseen. Sehän näyttää ihan tavalliselta metallilta…

Tyhjä alumiininen einesrasia

Metallinkeräykseen. Jos enin osa on metallia, niin sinne vaan. Kannattaa huuhtaista ensin.

Kynttilän jämät, steariini

Tuikkukynttilän kuoret metallijätteisiin, steariini sekajätteeseen.

Tyhjentyneet paristot ja akut

Tiesitkö, että paristoja ja pienakkuja myyvät kaupat ovat velvollisia ottamaan myös tyhjentyneitä vastaan? Kelpaavat myös jäteasemille vaarallisena jätteenä. Joskus 15 vuotta sitten ku asuin Yo-kylässä, kadunvarsissa oli erillisiä patterinkeräyspisteitä, onkohan niitä enää missään?

Vanhat silmälasit

Optikkoliikkeet ottavat vanhoja silmälaseja vastaan. Laseja kerätään kehitysmaihin niitä tarvitseville. Ei siis kannata heittää roskiin poltettavaksi, vaikka silmälasit sekajätteeksi periaatteessa kelpaavatkin.

Styrox

Hämärä aine ainakin itselle. Kuitenkin sekajätettä.

Lasinen kosmetiikkapakkaus (meikkivoide, deodorantti…)

Kuten jo hajuveden kohdalla kävi ilmi, kosmetiikkatuotteissa käytetään jotakin ihme liimalasia, joka ei sovellu lasinkeräykseen. Eli nämä sekajätteeseen! Aika monta hutia tullut itse tehtyä näiden suhteen…

Hehkulamput, halogeenit, ledit, loisteputket…

Yksi inhottavimmista jätelajeista, vanhat lamput! Kuka näitä jaksaa muistaa?! No, tässä muistilista:

Hehkulamput (ne ”tavalliset”, vanhanaikaiset ja lyhytikäiset lamput, joiden ostamista kannattaa välttää): sekajätettä.

Halogeenilamput (se hehkulamppua muistuttava): Sekajätettä tämäkin.

Energiansäästölamput (ne, joissa on usein se sellainen korkkiruuvin tai U:n mallinen pää): Päivittäistavarakaupoissa on kuulemma keräyspisteitä. Itse kierrättäen lajitellaan sähkölaitteisiin.

Loisteputket (ainut lamppu, jonka nimi kertoo millaisesta lampusta on kyse): Lajitellaan sähkölaitteisiin.

LED-valot (ekana tulee mieleen pienet spotit katonrajassa, mutta näitä on nykyään kyllä ihan kaikennäköisiä): Lajitellaan sähkölaitteisiin.

Aiheeseen liittyen vielä yksi bonus, ihana ysärituote, eli laavalamppu: näiden kupuosa on vaarallista jätettä, koska se sisältää erilaisia liuottimia. Muun osan voi kierrättää  sähkölaitteena.

Huom. Lamppuihin liittyen eri sivuilla oli ristiriitaista tietoa siitä, kuuluvatko ne sähkölaitteisiin vai vaaralliseen jätteeseen.

Jäikö listasta uupumaan vielä jokin mieltä askarruttava jäte? Kurkkaa Kierrättämisen ABC:stä! Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa kierrättämiseen liittyen.

/Riikka