Aihearkisto: Juttuja

Lomalla

Kolmen viikon kesälomani on nyt edessä. Tänään oli ensimmäinen lomapäiväni. Söin aamupalan kahdessa osassa. Piirsin aarrekarttaa tulevan 7-vuotiaan synttäreitä varten. Kiersin pitkin pihaa ja kummastelin miten talon ja pihan piirtäminen yhdelle A4:lle voi olla niin hiton vaikeaa. Kävin pitkästä aikaa kaupungilla vaateostoksilla. Ostin shortsit, joissa on ananaksen kuvia.

ananas

Lomalle siirtymiseen liittyy usein paniikkia ja hermostunutta kynsien pureskelua. Työt pitää delegoida eteenpäin, varmistella, perehdyttää, katsoa että kaikki on varmasti kunnossa. Tehdä luvatut rästityöt valmiiksi. Siivota työpöytä. Usein vielä viimeisenäkin päivänä on yksi ja tuhat asiaa, jotka pitäisi saada katsottua kuntoon.

Minilomailin jo juhannuksen jälkeisen viikon, ja täytyy sanoa, että jos kokopitkä lomani olisi alkanut jo tuolloin, olisi paniikki ollut melkoinen. Juhannusta edeltävänä torstaina sammuttelin (pääni sisäisiä) tulipaloja, olin nukkunut jo päiväkausia huonosti, normaalipituinen työpäivä oli kaukainen muisto vain, ja ylityöliukumien määrä oli lähtenyt käsistä. Stressin myötä kroppa oli oireillut jo pitkään, kuten aina stressin hetkellä. Selittämättömät vatsakivut toistuivat päivittäin. Söin kyllä, mutta kurkusta alaspäin kaikki toiminta tuntuikin tehneen lakon. Fyysinen olotilani oli yksiselitteisesti kehno.

Selvähän se on, ettei tuollaisen jälkeen lomalle siirrytä sormia napsauttamalla. Kroppa ja mieli vaatii oman aikansa. Hermo oli herkässä. Viikko lomalla sujahti ohitse ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan ja jälleen koitti sunnuntai. Oli aika palata töihin.

Oma alani on siitä armollinen, että heinäkuussa kaikki hiljenee kuin salamaniskusta. Viimeiset kaksi viikkoa olenkin saanut hoitaa rästihommia ja ennakkoon suunniteltuja juttuja kaikessa rauhassa, ilman aikataulumuutoksia tai viime hetken kesäkampanjointeja. Olin helpottunut. Kaikki olikin kunnossa. Taivaalliset työkaverini olivat jopa suunnitelleet ensimmäiseen työhönpaluuni aamuun yhteisen aamiaisen. Kenellä muulla on näin hienoja työkavereita?

aamiainen

Eilen torstaina sain iltapäivällä siivottua työpöytäni kaikessa rauhassa. Kävin läpi liput, laput, vihot ja muistiinpanot, joista suurin osa meni roskiin. Siivosin työkoneenkin: kuinka paljon muistiinpanoihin, koneen eri kansioihin ja selaimen kirjanmerkkeihin kertyykään turhaa? Lopulta siivosin myös puhelimeni kuvakansion, sillä jo pitkään luuri on uusia sovelluksia ladatessa herjannut tilan puutetta. Eipä herjaa enää, kun poistin vaatimattomat  14 gigatavua turhia kuvia. Lopulta suljin työpaikan oven takanani levollisin mielin.

varpaat

Ei ole turhaa haihattelua sanoa, että lomalle siirtymiseen pitäisi varata muutama rauhallinen päivä, samoin kuin lomalta paluun jälkeiseen viikkoon. Muuten aivot surraavat työasioiden parissa loman ensimmäisen viikon ajan, ja viimeinen lomaviikko menee työhönpaluuta murehtiessa (näin toki tapahtuu joka tapauksessa). Tai sitten ensimmäinen työviikko vie heti kaikki mehut, ja lomalla ladatut akut ovat tipotiessään ennen kuin huomaatkaan.

Nyt olen lomalla, enkä murehdi että jotakin jäi tekemättä. Toki tänään, ensimmäisenä lomapäivänä, ravasin aamulla taloa päästä päähän ja mietin että mitäs nyt. Työasiat tipahtelivat toinen toisensa jälkeen päästä ja tilalle mahtui virkistäviä ajatuksia. Esimerkiksi nyt illalla, ryystin ravintolassa pillillä cokista ja mietin ääneen, että kukahan tällaisen pillinkin on joskus keksinyt. Ja että mitä iloa siitä oikeastaan on kenellekään. Ja että miksi pilli laitetaan aina naisten ja lasten juomiin, muttei ikinä miesten. Ironista kyllä, Google kertoi että pilliä on  käytetty alun alkaen oluen juomiseen.

/Riikka

mansikat_salo

Kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat

Bongasin hauskan Vanhat profiilikuvat -postausidean Mamma rimpuilee -blogista ja tänään myös Einon blogista, ja näiden inspiroivien postausten pohjalta päätin avata myös omaa Facebookki-historiaa. Onhan tänään sopivasti myös syntymäpäiväni!

Totuuden nimissä pitää sanoa, että profiilikuvakansio on kyllä jossain kohtaa joutunut itsesensuurin uhriksi, koska näköjään esimerkiksi vuosilta 2009 ja 2010 ei löydy profiilikuvaa ollenkaan. Harmi sinänsä, olisi voinut olla hauskaa katseltavaa. Sen sijaan vuonna 2013 olen vaihtanut profiilikuvaa yhtä usein kuin sukkia. Nyt pitää muistaa säästellä delete-nappia: kuinka hauskaa tämä onkaan 20 vuoden päästä? Mutta nyt, aloitetaan!

2008

2008. En kyllä millään usko, että tämä olisi ensimmäinen profiilikuvani ikinä. Harmi että sensuuri on osunut juuri niihin ekoihin kuviin, Facebookiin kun liityin muistaakseni jo 2007. Niin tai näin, tässä brunette-Riikka! Silloin joskus nuorena. Tähän kuvaan ei liity mitään erityisiä muistoja, mutta väittäisin, että jonnekin kekkereihin olen matkalla kun olen noin laittautuneena.

7:11

2011. Tjoo… Kuten sanottu, nyt hypätään pari vuotta eteenpäin ja meidän kaveriporukan kesäretkiin, kun kierrettiin Turun eri pubeja, ihan harrastusmielessä. Mitä tähän nyt voi sanoa? Puffet maistuu hyvältä ja sillee. En menisi väittämään, että tässä ollaan ihan selvinpäin. Nätti juurikasvu, btw.

316230_10150287316571915_4717891_n

Rapujen kanssa hassuttelua syksyllä 2011. Hauska ilta!

531641_10150948802736915_352124268_n

2012 ja Turun terassilla, jäde maistuu tässäkin. Oonpas mä tumma!

11:12

Vuonna 2012 heittäydyin myös taiteelliseksi.

36524_10151219264811915_1041988915_n

2013 ja kaunis filtterikuva. Selfietä on otettu sarjatulena.

165217_10151419891856915_1123539438_n

Vappujuhlintaa 2013. Half-me. Pientä taiteilijavibaa tässäkin.

1238164_10151639569871915_1492751629_n

2013, muistoja kokkailuilloista, joita järjestettiin kaveriporukalla joskus hyvinkin ahkerasti. Good times.

12:13

Joulu 2013. Näköjään siirtymässä blondiksi.

1009912_10151914379916915_1558661951_n

2014. Filtterit on vahvasti käytössä edelleen. Onneksi olen sittemmin ymmärtänyt vähentää kontrastin käyttöä…

981295_10152080771256915_1353472555697301962_o

2014 Roomassa. Miten mä onnistun aina syömään jäätelöä profiilikuvissa?! Kertooko tämä minusta jotakin syvempää? Näistä ”kupeista” jaksettiin repiä huumoria. :D

10846108_10152565245646915_1748620064237958288_n

2014 loppuvuodesta pätkäisin tukkani lyhyemmäksi. Ja ostin uudet silmälasit! Näillä mennään edelleen, olleet hintansa arvoiset.

11391515_10152984886131915_1420922530083949911_n

2015 ja kylmä Suomen kesä. Kiertelemässä Suomea, tässä muistaakseni Pulkkilanharjulla.

12019809_10153196384206915_2458753558707790566_n

2015 ja mun virallinen vaalimainoskuva. Näin jälkikäteen sanottuna, aivan järkyttävä otos.

2015

2015 syksy. Kuvan otti Mari Tervahovinkadulla. Yksi niistä kuvista, joista itsekin oikeasti pidän!

14292527_10153938914871915_1150253288140051509_n

Syyskuu 2016. Varsin uutta tuotantoa siis. Mutta miksi mun silmät harittaa eri suuntiin?

17435876_10154478394946915_7778424293088375176_o

2017 ja nykyinen profiilikuva. Näillä mennään, hienoo hei olla 34-vuotias! Kuullaan!

/Riikka

Villakangastakki, jonka vihdoin ostin

Minusta on tullut todella huono shoppailija. Muutama vuosi sitten, kun tein vaatteilleni kunnon inventaarion, kaapista lähti kaikki missä oli jokin vika. Tuo raivaus oli kyllä paikallaan, enkä muista kaivanneeni kierrätykseen menneistä vaatteista yhtäkään.

Vaikka tavara kaapissa väheni huomattavasti, tilalle ei alkuinnon jälkeen tullut uusia vaatteita samaa vauhtia, mikä on toisaalta hyvä asia. Se kertoo ainakin siitä, etten ole ajautunut samaan oravanpyörään, eli ostanut tilalle kasaa uusia, taas käyttämättä jääviä vaatteita. Heti inventaarion jälkeen meni tosin aluksi pieleen: pyrin rakentamaan omista vaatteista kokoelmaa, jossa olisi koko ”tavoitteellinen” vaatekaappini, kaikkiin mahdollisiin kohtaamiini tilanteisiin: todellisuudessa esimerkiksi pakollinen kynähame päätyy päälleni ehkä kaksi kertaa vuodessa ja musta perusbleiseri tuskin silloinkaan. Molemmat ihan hyviä hankintoja, jotka ovat laadultaan kestäviä ja ajattomia – mutta toki olisin voinut aloittaa vaatteista, joita todella tarvitsen viikoittain.  

Positiivista oli kuitenkin se, että aloin pohtia vaatemateriaaleja, vaatteen istuvuutta ja niiden kestävyyttä ostoksia tehdessä. Vertailin ja ostin mielummin vähän kalliimman kuin vähän halvemman. Joskus meni pieleen – aika nopeasti oppii, että korkeampi hinta ja ”parempi” merkki eivät ole suinkaan tae laadusta. 

Tietoisuus laadukkaan vaatteen bongaamisen vaikeudesta – tai ainakin siitä, että se vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä – on tehnyt minusta laiskan shoppailijan. Kun vaatebudjetti on kuukaudessa rajallinen, ei tuota rahaa halua laittaa riskillä minne tahansa, ja sen vuoksi arkailen nykyään ostosten tekoa. Tarvitsisin hyvinkin selkeän suunnitelman siitä, mitä oikeasti tarvitsen, ja irrottaa tarvittava aika tuon ostoksen tekemiseen.

Tilannetta kuvaa hyvin se, että ostin vihdoin villakangastakin, jonka hankkimista olen suunnitellut jo ainakin kolmen talven verran. Kyllä – minulla ei ole aikoihin ollut villakangastakkia. En ole halunnut ostaa halpaketjujen 60 euron versioita, enkä ole ottanut aikaa etsiäkseni laadukasta takkia muualta. Olen pukenut päälle aina talvisin joko todella lämpimän, vedenpitävän ja mukavan takin tai tyylikkään, mutta kylmän ”villakangastakin”, jossa hihat  ovat keinonahkaa. Takki on hieno, mutta koville pakkasille se ei sovellu.

 takki01

Sitten tuli Stockmannin -60 % alennusmyynnit, ja ostin tämän takin 15 minuutissa. Ostopäätös helpottui huomattavasti alennuksen takia, sillä en tuolla hetkellä ollut aivan vakuuttunut materiaalien suhteesta.  En jaksanut kuitenkaan arpoa enää enempää, vaan menin ja ostin. 

Tässä takissa on 70% villaa, 10 % kašmiria ja 20 % polyamidia, vuorissa taas polyesteria (55%) ja viskoosia (45%). Vuorin osalta polyesteri hieman mietityttää, mutta jää nähtäväksi kuinka lämmin tai kylmä takki on, kunnon pakkasia kun ei ole nyt muutamaan viikkoon ollut. Meni syteen tai saveen, ainakin takki on kivanvärinen ja siinä on hauskat napit.

minä01

Mitä olen tähän mennessä oppinut villakangastakin valinnasta?
  • takissa saa olla 10-20 % tekokuituja (tuo takkiin napakkuutta ja kestävyyttä).
  • Hyviä takkimatskuja: lampaanvilla, kašmir, alpakka.
  • Vuorin materiaali saa olla mielellään esim. viskoosia, polyesteri hiostaa ja on kylmä.
  • Saumoja ja kudontaa silmäilemällä kannattaa tehdä raakoja päätelmiä takin kestävyydestä (pätee kaikkiin vaatteisiin).

Ostin samalla muuten myös tuon ylisuuren kaulahuivin, johon voin sitten hukuttautua, jos pakkaset paukkuvat ja takki ei lämmitäkään.

Ihanaa uutta viikkoa!

/Riikka

Ruokakaupan suosikit

Olenko joskus ennen kertonut, että ruokakaupoissa pyöriminen ja erilaisten ruokapurkkien tutkiminen on mun mielestä erityisen mukavaa? Aina siihen ei ole aikaa, mutta silloin tällöin jos menen yksin kauppaan, saatan viettää marketissa helposti tunninkin eri ruokatarvikkeita hypistellessä.

Silloin taas kun on kiire, kärryihin tarttuu ne tutut ja turvalliset suosikit, joiden tietää maistuvan aina. Tässä mun tämän hetken ruokakaupan suosikit. Tällä kertaa suurin osa on sellaisia tuotteita, joista rakentuu aamu- ja välipalat.

Eridanous-feta

feta

Lidlistä ostan lähes aina tätä fetaa, jota on ihana murustaa esimerkiksi salaatteihin. Yksinkertaisesti parasta!

Hetelmiä, hetelmiä!

IMG_1386

Kävinpä sitten missä tahansa ruokakaupassa, mukaan tarttuu aina hedelmiä. Olen aina ollut kova syömään näitä vitamiinipommeja, ja tykkäänkin melkein kaikista hedelmistä, kunhan ne ovat tuoreita. Tämän hetket suosikkeja ovat appelsiinit, kiiwit, avokadot ja viinirypäleet.

appelsiini

Luonnonjogurtti

jogurtti

Jossain vaiheessa en syönyt lainkaan jogurttia, mutta sitten löysin maustamattoman version. Niin helppoa: jogurtti, jonka voi aina itse höystää haluamallaan maulla. Useimmiten jogurtin kaveriksi päätyy hedelmä tai kaksi paloiteltuna, mutta joskus myös pakastemarjoja tai granolaa. Mistä pääsemmekin….

Granola

granola

Ennen granolaa en syönyt mysliä ikinä. Nykyäänkään en syö sitä päivittäin, mutta silloin tällöin maustan jogurtin ja hedelmien yhdistelmän tällä kaakaon ja vadelman makuisella Paulúnsilla. Olen maistanut muitakin tuoteryhmän makuja, mutta tämä on mielestäni ehdottomasti paras.

Kissanruokaa

whiskas

Upille! Nämä Whiskasin märkäruoat ovat maistuneet pentuajoilta asti, joten näitä ostan useamman paketin kuukaudessa.

Tuoremehut

mehu

Pirkka-tuoremehut ovat melkein mun lemppareita kaupan tuoremehuista. Innocentin mehut ovat se suurin suosikki, mutta ne ovat niin hinnakkaita, että usein pihistän ja ostan jotain edullisempaa. Itse puristettu mehu on tietysti kaikkein parasta. Olen miettinyt mehulingon ostoa jo pitkään, mutta pelkään että se jää taas yhdeksi ylimääräiseksi kodinkoneeksi kaappiin, jota en alkuinnostuksen jälkeen jaksa käyttää. Toistaiseksi mennään siis näillä. Yleensä juon tuoremehua vain viikonloppuaamuisin.

Ihanaa viikonloppua! :)

/Riikka

tulppaanit4

Päivä kuvina 270117

Mitä teidän perjantaihin kuuluu? Tässä minun tammikuinen perjantaini vuonna 2017.

Päivä alkoi tänään yhtä varhain kuin muinakin aamuina tällä viikolla, kuudelta. Olen ollut koko viikon vähän puolikuntoinen, ja alkuviikosta pelkäsin jopa influenssan iskeneen.

Yhden (melkein) kunnollisen lepopäivän jälkeen olo kuitenkin koheni semiterveeksi: kolottaa ja viluttaa, mutta sitten on kuitenkin ihan toimintakuntoinen. Tässä olotilassa kuuden aamut eivät ole olleet sen suurempaa herkkua kuin muulloinkaan. Näkeehän sen naamastakin.

Aamupaloissani on tällä hetkellä petrattavaa: milloin nakerran ruisleipää autossa matkalla juna-asemalle, milloin en syö aamupalaa lainkaan ja sitten joskus hyvinä aamuina ehdin syömään aamupalan normaalisti. Tämä siis kaikkia periaatteitani vastaan! Aamupala pitäisi syödä AINA kotona RAUHASSA, ei siinä sivussa hotkaisten. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että herätyskellon pitäisi soida joka aamu puolituntia aikaisemmin. Ehkä sitten kun kevät ja valo ovat täällä?

Päivän_meikit

Tässä arkimeikin maalit, joilla teen itsestäni ihmisen näköisen joka aamu kymmenessä minuutissa. Samalla ehtii juoda edes sen lasillisen tuoremehua, tai huonossa tapauksessa puolet siitä. Näistä arkimeikeistä suurin osa on myös suosikkimeikkejäni: helppoja, vaivattomia ja luonnollisia iholla. Lopputuloksena on yleensä jotakin vastaavaa kuin alla.

valmis

Minusta on tullut äärimmäisen laiska pukeutuja. Usein päälle päätyy se mukava ja mistään kiristämätön college ja muut vaatteet roikkuvat tyytymättöminä henkareissaan. Aivokapasiteetti ei riitä aamulla pohtimaan asuvalintoja, eli jos haluan laittaa päälleni jotain muuta kuin collegen, se on suunniteltava edellisenä iltana. Usein varsinkin maanantai- ja perjantaiaamut ovat sellaisia, että turvallinen college on paras kaveri.

aamutee

Tänään oli siitä erilainen työpäivä, että tein etätöitä Salon keskustassa ja vieläpä vajaan päivän erinäisten työn ulkopuolisten menojen vuoksi. Aloitin työpäivän Kuirossa, josta on muodostunut ilman muuta lempparikahvilani Salossa. Etätöitäkin pystyy tekemään muitta mutkitta, jos pieni taustahälinä ei haittaa. Kuiro tekee nimittäin sen, mistä moni isomman kaupungin kahvila voi vain haaveilla: se tuntuu olevan täynnä aamusta iltaan.

Salo_Moisio

Lähdin käymään keskellä aamupäivää hammaslääkärissä, ja varsinkin takaisinpäin kävellessä huomasin, miten hieno päivästä oli tulossa. Ilma kirkastui kirkastumistaan.

Kuiro

Kävelin takaisin Kuiroon, sillä sieltä saa myös salaattilounasta.

Kuiron_salaatti

Söin lounasta Kuirossa itse asiassa ensimmäistä kertaa. Tarjolla oli kahta erilaista salaattia ja niistä sai tehdä halutessaan myös yhdistelmän. Raikkaat raaka-aineet ja kohtuullinen 7 euron hinta, jopa yllättävän täyttävä.

Kuiro_laskiaispulla

Sain Kuirosta iltapäivällä myös kauan himoitsemani Kuiron laskiaispullan. Viime viikolla Kuirossa käydessämme jäin pullatta (kello toki oli jo 17), ja tänäänkin hillopullat olivat aluksi loppu. Ja mantelista nyt en viitsi edes keskustella. Onneksi varasto täydentyi myöhemmin iltapäivällä hillopullilla, sillä tämä pulla oli todellakin hintansa (2 €) arvoinen! Ihanan tuore pulla ja aitoa kermavaahtoa, ei lainkaan sellaista tönkköpullaa valmiskervavaahdon kanssa, jollaisia valitettavan useasta paikasta saa.

Salo_maisema

Iltapäivällä siirryin vieläkin hienommassa säässä vapaalle ja jalkahoitoon Salon Spa Dreamsiin, jonne sain R:ltä joululahjan  jalkahoitoon. Viikon vinkki: jos haluat ostaa onnea, varaa aika jalkahoitoon. Se on vaan yksinkertaisesti ihanaa. Omat jalat ovat taipuvaiset kuivumaan ja kovettumaan (kai, kun ei ikinä rasvaa), joten ennen-jälkeen ero on aina todella huomattava. Jalkahoidon jälkeen askel on kirjaimellisesti kevyempi.

Muutenkin se vaan on niin PARASTA, kun joku rapsuttaa kynsinauhoja,varpaidenvälejä ja jalkapohjia, hieromisesta nyt puhumattakaan. Jalkahoito saa muuten myös myös vajoamaan unen rajamaille. Tiedättekö sen tunteen, kun on vaipumassa uneen ja sitten lihakset sätkii? Tämän ansioista taisin melkein potkaista kosmetologi-poloista tänään hoitotuolissa. Noloa, ehkä, mutta kaiken rahan arvoista.

minä270117

ostokset

Sen verran jalkahoito sai pääni sekaisin, että löysin Plazassa Finlaysonin pop up-liikkeestä parin ison kassillisen verran tarpeellista ostettavaa. Olihan siellä toki kaikki -60 %, ja siksi kaikki vaikutti vain aivan ihanan edulliselta. No, ainahan niitä pyyhkeitä ja lakanoita tarvitaan? Tuo kyseinen Pop up on muuten huomenna lauantaina viimeistä päivää auki, joten nyt on viime hetket käsillä. Ainakin tänään valikoimissa oli vielä vaikka miten paljon erilaisia pussilakanasettejä, pyyhkeitä, koristetyynyjä ja paljon muuta.

takkatuli

Ostosten jälkeen kotiin, takka tulille ja kissa pihalle.

ruoka

Tähän on hyvä päättää perjantain kuvakavalkadi:Perjantain gourmet, Hese-illallinen.  Joskus on vaan pakko.

Kiitän, kuittaan ja laitan huomenna herätyskellon soimaan paljon varhaisemmin kuin arkisin, 4.45. Tallinna kutsuu!

Hauskaa viikonloppua teille,

/Riikka