Hiushistoria

Luin jokin aika sitten eräästä blogista koonnin omien hiusten historiasta. Postaus oli mielestäni valtavan mielenkiintoinen, ja ajattelin, että tällainen olisi itsekin hauska tehdä. Hauskaa se olikin, mutta yllättävän vaikeaa.

Oli pakko kaivaa vanhat valokuva-albumit naftaliinista, ja miettiä eri elämäntilanteiden kautta, millainen tukka on milloinkin ollut. Millaiset hiukseni olivat kun astuin ensi kertaa lukioon, minkä väriset ne olivat, kun muutin ensi kertaa pois kotoa tai millaisilla kiehkuroilla vietin kolmekymppisiäni? Onneksi valokuvat ovat viimeistä kolmea vuotta lukuunottamatta albumeissa ja vieläpä aikajärjestyksessä.

Osan hiushistoriastaan haluaisi varmasti moni unohtaa, mutta onneksi näin vuosia jälkikäteen näille voi jo nauraa. Jotain pieniä ylilyöntejäkin on joskus tullut tehtyä, mutta lähinnä kyse on ollut vain sävystä, joka ei vain sovi omaan ihonväriin tai leikkauksesta joka ei sovi omiin kasvonmuotoihin.

Olen ollut hiusteni suhteen onnekas: ne ovat aina olleet hyväkuntoiset, paksut ja tottelevaiset: niissä ei ole pahemmin luonnonkiharuutta ja hyvällä leikkauksella lyhyttä tukkaani ei tarvitse aamuisin föönätä, kihartaa tai sähertää. Toki hiukseni ovat äärimmäisen liukkaat ja lisäksi sähköiset  talvisin, mutta luulen, että olen kuitenkin päässyt hiusteni kanssa aika helpolla.

Vaikken olen ikinä vetänyt päätäni kaljuksi tai kokeillut vihreitä tai pinkkejä hiuksia, on omakin tukkani saanut aikoinaan osansa erilaisista hiuskäsittelyistä. On värjätty  tummaksi, tummemmaksi ja lopulta vedetty värinpoisto päälle. Onneksi hius ei ole näistä käsittelyistä ikinä ollut moksiskaan. Nykyään en värjää hiuksiani enää lainkaan, sillä olen ollut tyytyväinen hiusten luonnolliseen väriin jo pitkään. Parturointien vähentämisessä on säästänyt myös pitkän pennin, joskin sitä edelleen tekisin, jos kokisin sen jotenkin tarpeelliseksi. Nyt tukka on kuitenkin saanut levätä pisimpään sitten 90-luvun, ja parturivierailuni koskevat lähinnä muotoonleikkausta ja ripsien kestovärjäystä.

Mutta mistähän sitä lähtisi liikkeelle?

Lähdetään vaikka tästä.

5v

Vaikka lehtileike on mustavalkoinen, paistaa sieltä läpi pellavanvaalea tukkani ja vuosi 1988. Vanhempani eivät ole aikoinaan olleet kovin innokkaita valokuvaajia, mutta onneksi kätköistä on löytynyt muutamia otoksia. Tämä on tosin muisto ajalta, jolloin minua onniteltiin oikein paikallislehdessä merkkipäivän kunniaksi, alkuperäinen kuva on luultavimmin tuttavaperheen arkistoissa (Tuletteko muuten joskus miettineeksi, keiden kaikkien valokuva-albumeita sitä mahtaa koristaa?).

Ensimmäiset elinvuoteni tukkani oli siis hyvin vaalea ja useammin pitkä kuin lyhyt. Kunnes tuli vuosi 1991. Katsokaahan tätä tyylinäytettä.

22

En ole täysin varma, oliko tämä TODELLA sitä mitä 8-vuotiaana hain, mutta tässä joka tapauksessa lopputulos. En muista että olisin erityisesti halunnut näyttää pojalta, mutta niin siinä tarkoitusperistä huolimatta taisi käydä. Onhan tämä… rohkea valinta.

1994/1995

3

Sittemmin siirryin valtavirtaan ja kasvatin tukkaani välillä jopa lapaluiden tasolle. Väri pysyi samana hyvin pitkään, ensimmäiset värjäykset  taisivat sijoittua vuoteen 1999.

1998

1998

Koko yläasteiän hiustyylini oli tappavan tasainen, hiukseni aina pitkät ja vaaleat, varmasti päinvastoin kuin muilla yläasteikäisillä itseään etsiessä. Mä en etsinyt, ulkoisesti ainakaan, ja kreppirauta oli hurjinta mitä tukassa ikinä oli. Vuosien saatossa pellavan vaaleat hiukseni muuttuivat hieman tummempaan vaaleaan.

Pätkäisin tukkani lukioon siirtyessä. Ensin varovaisesti lyhyeksi polkaksi ja sen jälkeen vielä lyhyemmäksi.

2000

lukio

Milleniumin aikaan ja 17-vuotiaana näytin siis tältä.  Ehkä vähän tummaa meikkivoidetta ja kyllä noiden kulmakarvojen muotoilussakin on sittemmin päästy eteenpäin, mutta tämä tukka on kyllä aikansa tuotos! Muistaakseni tosi monella oli tällainen leikkaus juuri 2000-luvun alkupuolella.

Tässä vaiheessa hiuksiin on kokeiltu jo muutamaakin väriä, mutta en ole ihan varma, onko tämä nyt jokin TODELLA haalistunut punaisen sävy,  vai jotakin muuta vaaleilla raidoilla. Tukka pysyi lyhyenä koko lukioajan, sävyt vaihtelivat vaaleasta ruskeaan ja punertavaan.

2002

2002

Lukion jälkeen ja ennen Turkuun muuttamista tukka piteni ja muuttui tummemmaksi. Näissä vuoden 2012 hipoissa ne ovat tummanruskeat punaisilla raidoilla. Veikkaan, että värjäsin tukkaa tuolloin itse, veikkaan myös ettei sävy aina istunut kalpeaan ihonväriini.

2003

2003

Hah, nyt naurattaa. 2003 muutin Turkuun, ja samana syksynä pitkä tukkani muuttui selkeästi punaisemmaksi. Jos joku saisi arvata, niin tämä voisi olla nyt sitä yläasteiän itsensä etsimistä, mutta todellisuudessa olen tässä jo 20-vuotias. Jälleen kerran, meikissä voisi olla parantamisen varaa. Ja hiuksissa. Kaikessa.

2005

2004

Vuoden 2005 alussa testasin rikottua otsista, joka oli itse asiassa muistikuvieni mukaan aika kiva, mutta tässä se on jo ylikasvanut. Mielenkiintoinen pinkki luomiväri-limepaita-yhdistelmä. Vähän tämä näyttää kyllä peruukilta?

2006

2005

2006 oli hyvä vuosi! Muistan, että löysin silloin paljon uusia kavereita; osan niistä, jotka ovat läheisimpiä ystäviäni tänä päivänä. Etutukka on tässäkin vappukuvassa edelleen olemassa, mutta tumman päälle on värjätty jokin oranssi viritelmä. Tukka kasvoi kasvamistaan, kunnes…

2007

2007

…pätkäisin sen taas kunnolla. Lisäksi väri muuttui todella luonnolliseksi, melko samaksi kuin mitä se on tänä päivänä. Valitettavasti leikkaus oli etutukkineen todella vanhahtava, vaikka tässä kuvassa tyyli näyttää ihan kelvolliselta.

2008

2008

2008 oli muutosten vuosi ja vuosi, jona täytin 25 vuotta. Eikös suuret muutokset tuo mukanaan muutoksia myös hiuksiin? Tukka kasvoi jälleen kerran ja tummeni asteittain kun vuosi läheni loppuaan. Yllä ja alla olevista kuvista näkee varmaan kesän ja syksyn eron?

2008_

Valokuva tosin hämää. Mulla ei ole ruskeita silmiä, mutta nyt aloin miettiä että tässä on pakko olla sellaiset väripiilarit, jotka oli silloin muodissa?

2009

2009

2009 mentiin taas takapakkia, vähintäänkin hiusten osalta. Menin ottamaan itselleni permanentin, sillä kuvittelin, että se näyttäisi itselläni yhtä hyvältä kuin Sarah Jessica Parkerilla Sinkkuelämän viidennellä kaudella. Huti tuli, ja paksut hiukseni olivat melkein vuoden verran liian paksut, liian pörheät ja liian… esillä. Yllä olevassa kuvassa pahin lienee jo ohi.

2010

2010

Uudella vuosikymmennellä olin viimein saanut hiukseni taltutettua ja tuttu vaalea oli jälleen kuvioissa.  Leikkaus oli tuollainen latvoista ohut, joka kaartui luonnostaan ulospäin, ja oli joskus vähän raskas.

2011

2011

Sitten tapahtui jotakin todella kamalaa. Päätin taas värjätä hiukseni tummaksi, ja lopulta hiukseni olivat liki pikimustat. Tässä yksi järkyttävimmistä hiustyyleistä, mitä historiastani löytyy. Note-to-self: musta ei todellakaan sovi kaikille.

2012

Olisikohan se ollut sitten saman vuoden loppupuolella, kun lähdin vaalentamaan hiusta taas rajusti, ja jälleen tilalla oli paljon luonnollisempi hius…

2012_

2012

Ei kulunut kuitenkaan aikaakaan, kun kuljin jälleen kaduilla tummat hiukset hulmuten. Näin jälkikäteen ihmetyttää, miten ihmeessä hiukseni ovat kestäneet jatkuvat vaalean ja tumman muutokset, hiusten pituus kun pysyi pitkään samana.

2012

Vuonna 2014 lähdin jälleen vaaleampaan suuntaan asteittain, ja siitä lähtien tukkani on ollut enemmän tai vähemmän vaalea.

2014

Vuoden 2014-2015 vaihteessa lyhensin hiuksiani huomattavasti – ja sen jälkeen hiukseni eivät kovin pitkiksi ole päässeet kasvamaan.

Välillä pohdin pitkän tukan kasvattamista, mutta tosiasiassa en vain tee pitkillä hiuksilla mitään: olen liian laiska kihartamaan niitä tai tekemään kampauksia, ja nykyinen lyhyt malli on helppo pitää ojennuksessa. Myös luonnolliseen, vaaleaan sävyyn olen todella tyytyväinen, mitä siihen nyt joskus voisi jotakin kirkastusta tehdä.

2016

2016

Siinäpä ne! Mikä tyyleistä teki suurimman vaikutuksen? ;D

/Riikka

2 vastausta artikkeliin ”Hiushistoria”

  1. Mahtava historiikki! Pitäisi itsekin kaivella kuva-arkistoja ja muistella kaikkia jänniä hiusratkaisuja vuosien varrelta. :D Mua on myös jälkikäteen ihmetyttänyt miten kuontalo on kestänyt kaikki ne ”tummasta vaaleaan ja taas toisinpäin” -vaihtelut, kun vuoden aikana saattoi muutamaankin kertaan vaihtua väri ääripäästä toiseen… Ja ehkä vielä enemmän se miten päänahka on kestänyt! Nyt keväällä värjäsin ekaa kertaa vuosiin ja pari kertaa päälle juurikasvun, niin värjäämisen jälkeen kutitti ihan törkeästi muutaman päivän ja vähän on edelleen probleemaa. :/

    1. Kiitos :) Kuva-arkistojen kaivelu on hauskaa puuhaa, ainakin välillä ;)
      Joo, samaa ihmettelin itsekin, kun oikein kävin läpi tuota ”hiusrumbaa”, tarvii olla kiitollinen että tukka on edelleen päässä :D Saapa nähdä, miten oma päänahka reagoi tulevaisuudessa, jos joskus päädyn taas värjäämään hiuksia. Toivottavasti sunkin päänahkaonegelmat menee pian ohi! /Riikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.