Ikäkriisi

 

En pidä itseäni ihmisenä, joka olisi juurikaan kriiseillyt ikänsä kanssa.  Kun täytin kolmekymmentä, se ei tuntunut oikeastaan miltään. Olin sinkku, asuntovelaton ja vailla mieluista työpaikkaa, mutta kaikki oli silti elämässä ihan ok. Vaikka kaipasin elämääni merkityksellisyyttä, tiesin ettei mikään tule väkisin. Kokemuksen kautta se tuli jossain vaiheessa myös todistettua. Kolmekymmentä oli joka tapauksessa vain luku muiden joukossa, ei kriisin paikka. Jopa lisääntymispaineet olivat nollassa, ehkä sen takia ettei ollut ketään, jonka kanssa olisi perheen perustanut.

lokakuu17_03

Vaikka en vieläkään panikoi iästäni, enkä missään nimessä koe olevani erityisen vanha, on suhtautuminen ajan kulumiseen jollakin tapaa muuttunut.  Ymmärrän, että pian on pakko yrittää perheen perustamista, jos perheen haluaa perustaa (ja minähän haluan, nyt kun se oikeakin on löytynyt vierelle). Jotakin perustavanlaatuista on muuttunut; ennen en ajatellut, että minulla olisi vanhempana mitään annettavaa, oikeasti. Nyt taas koen, että annettavaa olisi paljonkin. Olisi ihana opastaa jotakuta elämän polulla.

Vaikka omaa elämää onkin tullut jo jonkin aikaa tallattua, on hämmentävä ajatella, että joistakin aikuisiässä kokemistani asioista on jo lähes 20 vuotta. Miten se on mahdollista? Juurihan vasta olin 25-vuotias. Utopistiselta vaikuttaa myös ajatusleikki, että minulla voisi teoriassa olla jo lähes täysi-ikäinen lapsi. Puhumattakaan siitä, että itseäni vähintään kymmenen vuotta nuoremmilla ihmisillä on jo lapsia. Mitä ihmettä? Mihin aika on hävinnyt?

syyskuu2017

En haikaile 25-vuotiaaksi. Puhumattakaan siitä, että olisi taas 18-vuotias. Se aika oli minulla tiettyjä asioita varten, ja minun kohdallani ei ollut silloin aika vakiintua tai perustaa perhettä, esimerkiksi. Tilalle tuli jotakin muuta, joka olisi jäänyt muuten kokematta. Sitä ehkä salaa toivon, että 25-vuotiaan ja 35-vuotiaan välillä olisi vielä lisää vuosia, se aika nimittäin kuluu kuin siivillä.  En myöskään sure tällä hetkellä, että miksen tehnyt sitä ja tätä nuorempana, sillä kaiken (lapsia lukuunottamatta) voi tehdä minkä ikäisenä tahansa: opiskella, matkustella, kouluttautua lisää, aloittaa uuden harrastuksen, muuttaa eri paikkakunnalle, mitä hyvänsä. Kaikki tämä on omasta päästä kiinni.

Onneksi ikä tuo kokemusta ja näkemystä, ainakin uskon niin. Vanhetessa viisastuu, jos vain ymmärtää elää avoimin mielin. Silti, tänään penkkariajeluita katsoessani mietin kaikkia niitä tilanteita, joiden edessä olen viime aikoina miettinyt, etten ole nuori aikuinen enää. Näihin keventäviin tunnelmiin, rentouttavaa viikonlopun odotusta!

/Riikka

Mistä tiedät, ettet ole enää ihan nuori?
  • Alkossa kassa kysyy papereitasi yhä harvemmin, vaikka paperit pitäisi kysyä kaikilta, jotka näyttää alle 30-vuotiaita. (Ai niin, sitähän onkin jo aika monta vuotta sitten täyttänyt sen 30…)
  • Luet uutisista teinibändistä, ja voit aidosti sanoa, ettet ole ikinä kuullutkaan ko. yhtyeestä. Marcus & Martinus, who?
  • Tajuat, että vanhin kummilapsesi pääsee ripille. Ja että omista rippijuhlistasi on 20 vuotta aikaa. 😭
  • Ylipäätään voit sanoa, että jostakin kokemastasi asiasta on jo liki 20 vuotta aikaa, vaikka olet jo tuonakin ko. aikana ollut täysi-ikäinen.
  • Googlaat salaa sanoja/sanontoja, joita kuulet nuorten käyttävän, jotta ymmärtäisit edes puolet teinien puheesta.
  • Jotenkin jopa ne 18-vuotiaat näyttää tosi pieniltä.
  • Tervehdit nuoria kavereiden tai sukulaisten lapsia sanomalla, että ”kylläpä sinä olet Ville-Petteri kasvanut!” Muistat vain hämärästi, miten ärsyttävää sitä oli kuunnella itse lapsena.
  • Huomaat, että kasvojen alueelle on ihan yhtäkkiä ilmestynyt ylimääräistä, löysää ihoa. Erityisesti silmäkulmiin. Ja otsassa on kurttu, vaikka ilme on peruslukemilla.
  • Aloitat perustelusi sanoilla: ”Silloin, kun minä olin nuori…
  • Nukkumaan voi mennä jo kymmeneltä, ja aamuisin saattaa herätä ilman herätyskelloa jo viideltä.
  • Ilta yökerhossa kuulostaa pikemminkin raskaalta suoritukselta kuin hauskanpidolta.
  • Et enää välitä (niin paljon), mitä muut sinusta puhuvat/ajattelevat.
  • Yleisellä tasolla kuitenkin pelkäät, mihin tämä maailma on menossa.

minä

Kaikki kuvat otettu viimeisen vuoden aikana.

3 vastausta artikkeliin ”Ikäkriisi”

    1. Aww, ihanaa :) Pitääpä sopia treffit, niin päästään jutustelemaan! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.