Joulu kuvina

Kotiuduin juuri takaisin Turkuun. Huomasin, että muutama lumihiutale oli eksynyt joulukaupunkiin sinä aikana kun olin poissa. Nappasin taksin  rautatieasemalta, ja olin muutamassa minuutissa kotiovella.  Urho tuijotti silmät kiiluen, kun ajoimme Käsityöläiskadulta Rauhankadulle, Mikaelinkirkon ja lopulta Förin ohi. Urho on ajellut taksin kanssa herroiksi jo useamman kerran, sillä en tällä(kään) kertaa jaksanut kantaa painavia kasseja ja Urhon kantokoppaa kävellen kotiin asti. Tuolle pikkuherralle on tapahtunut paljon uutta ja jännittävää viimeisten neljän päivän aikana, sillä se pääsi temmeltämään sille eksoottisiin maalaismaisemiin. Nyt kotiin päästyä maanmatkaajaa odottikin melkein heti ikkunalaudan lempipaikka viltteineen.

Vietin joulun tänä vuonna lapsuusmaisemissa. Olin Alastarolla poikkeuksellisesti jo aatonaattona, usein joulun viettoon on nimittäin päässyt siirtymään työesteiden vuoksi vasta aattona. Nyt aloitin loman kuitenkin jo keskiviikkona. Astuin Urhon kanssa aamulla  junan pienenpieneen lemmikkivaunuun, ja perille päästiin jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Ovat muuten aika pieniä nuo lemmikkivaunut. 12 paikkaa, ja keskiviikkoaamun pikkuhytissä 3 koiraa, 5 kissaa, yksi vauva ja kaikkien näiden äidit ja isukit. Urho meinasi ensin heittää tassut tiskiin kokonaan, mutta rauhoittui onneksi nopeasti. Jo tuntia myöhemmin olimme perillä, ja siellä äiti leipoi pullaa.  Kaivoin esille lainaksi saamani järkkärin ja aloin napsia kuvia. Sen jälkeen kaivoin esiin hyvin aikaa kestäneen piparkakkutalon. Kolmatta vuotta porskuttaa jo, eikä vieläkään muuta tuhoa kuin sokerikuorrutteiden satunnaista tipahtelua.

joulupulla

piparkakkutalo

Aatonaaton jälkeen koitti luonnollisesti aatto, ja kesäistä joulumaisemaa saapui koristamaan kuusi, josta Urhokin lajilleen ominaisesti innostui. Mutta ei kaatanut, eikä tukehtunut havuihin. 

joulukuusi03

joulukuusi01

urho&joulukuusi

Urholla on tapana istua takajaloillaan varsinkin leikkiessä. Sama asento oli erityisen sopiva myös kuusta raapiessa.  Hyvä, että edes kuusen vierellä rentoutui, muuten tuo ensimmäinen vuorokausi oli nimittäin vähän levoton. Niin paljon nurkkia koluttavana, kaksi eri kotia… Olimme nimittäin sekä veljelläni että vanhemmillani. Siksi ilme oli puolet ajasta suurinpiirtein tämä…

urho03

Pieni nenä nuohosi jokaisen ovenpielen ja maton reunan moneen kertaan. Uusia ääniä, kuten esimerkiksi tulen sytyttäminen uuniin ja sitä seuraava kipinöiden lentely. Ja joka puolella isoja ikkunoita täynnä uusia maisemia ulkomaailmasta, josta Urho ei tiedä mitään.

urho02

pianonsoittaja lauluenkelit

Maisemia katselin itsekin. Ulkona näytti kylmältä kesältä. Jouluvalojen ja vihreän ruohon yhdistelmä oli koominen, mutta aurinko sentään paistoi.

ulkona

Kahdentoista aikaan katsottiin perinteisesti joulurauha. Olen  osallistunut tuohon tilaisuuteen paikan päällä vain kaksi kertaa, joten tämä on se itselle perinteisempi ja tutumpi tapa aloittaa joulu.

joulurauha

Lisää perinteitä.  Joulupuuro.

joulupuuro

tonttupari

Olen joskus vuosia, vuosia sitten tehnyt omin kätösin nämä kaksi tonttua. Ovat ihan uniikkeja, tehty from scratch. Torso (jos sitä sellaiseksi voi tässä tapauksessa kutsua) on neulottu itse, täytetty vanulla ja vaatteet töppösistä liiviasuun ommeltu itse. Nuo hiuksetkin sain jotenkin istutettua päähän. Mistä lie tullut kipinä tuollaisten tekemiseen, mutta niitä katsellessa tulee olo, että ehkä pitäisi ruveta neulomaan ja ompelemaan enemmän. Saisi joskus jotain näkyväistä aikaiseksi.

Jouluaatto jatkui perinteiden mukaisesti viemällä kynttilät hautausmaalle, menemällä joulukirkkoonkin pitkästä aikaa, ja sitten ruokaa, lahjoja ja kahvittelua. 

joulupöytä02

enkelioriste

joulutortut

Illan tullen siirryin vanhempien mukana heidän kotiinsa, missä Urhon lempipuuhaa oli ehdottomasti kangaspuilla kutominen. :)

kangaspuut02

kangaspuut

Kangaspuissa riitti langanpätkää, jolla leikkiä ja hauskoja koloja joihin hypellä. Silmät vaan kiilsivät lankojen takaa.

tuli

kahvipannu

maitokannut

Vanhempani muuttivat hiljattain remontin kohteena olleeseen vanhaan, vuonna 1926 rakennettuun taloon. Tuo koti on täynnä pieniä arkkitehtuurisia yksityiskohtia, joita ei enää tänä päivänä taloihin rakenneta.  Kuka esimerkiksi nykyään rakentaisi tuollaisen muutaman neliön välihuoneen (näkyy alla heikosti), jossa ei ole kuin ovi kellariin?

näkymä_keittiöön

Juuri nämä yksityiskohdat ovat kuitenkin melkein parasta koko rakennuksessa, jota olen ihaillut koko ikäni. Rakennus on kulkenut äitini suvussa kautta aikojen, ja se oli isoisoisäni kuoleman jälkeen vuosikymmeniä asumattomana. Kun korjaustyöt sitten lopulta aloitettiin, riitti talossa tekemistä.  Nyt se on kuitenkin vihdoin herännyt henkiin. Kakluuneja on lähes joka huoneessa, ja kaikessa korjaustyössä on pyritty mukailemaan rakennuksen vanhaa henkeä. Sisävessat ja sauna toki tehtiin, sillä sellaisten rakentamisesta ei ole aikoinaan ollut puhettakaan. 

Rakennus on siis korjattu sekä vanhaa että nykyajan vaatimuksia kunnioittaen.  Iso piha ja jokinäkymä tekevät talolle lisää oikeutta varsinkin kun kesä tulee. Sitä odotellessa!

enkeli

Kuten tuolla alkupuolella nopeasti mainitsin, sain Canonilta ennen joulua lainaan Canon EOS 6D:n 24-105mm f/4L IS USM -objektiivilla. Kaikki kuvat on kuvattu sillä. Koen olevani itse edelleen todella noviisi kameran käyttäjä, ja olen varma etten kertakaikkiaan osaa ottaa täyskennokamerasta kaikkea irti, mutta kivoja kuvia sillä joka tapauksessa saa aikaan. Pitää nyt lomalla kuvata myös täällä omassa kodissa ja lähteä ehkä myös Turun kaduille. Meikäläinen nimittäin viettää lomaa ensi viikon! Kuullaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.