Kirjavinkki: Kuinka kasvattaa bébé

Olen jo pitkään pyrkinyt elvyttämään ruostuneita lukutottumuksiani, sillä lukeminen ei hyvistä aikeista huolimatta tule enää aivan luonnostaan. Vaikken ikinä ole ollut lukutoukka, kirjoja tuli silti ennen luettua säännöllisesti. Jossain vaiheessa havahduin siihen, etten ollut lukenut kirjan kirjaa vuoteen tai kahteen. Keväällä ja kesäloman aikana terästäydyin. Siitä lähtien jokin kirja on ollut koko ajan työn alla, ja sillä linjalla yritän jatkaakin.  Yksi kesän kirjoista oli tämä, jo aikoja sitten suomeksikin julkaistu, Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé.

Nopea kierros kirjan juoneen: Amerikkalainen toimittaja muuttaa brittimiehensä kanssa Pariisiin ja perustaa perheen keskellä Pariisia, missä lapset käyttäytyvät aina hyvin ja syövät ravintolassa viiden ruokalajin illallisia kuin aikuiset konsanaan. Mistä johtuu, että ranskalaisvauvat nukkuvat läpi yön parikuisesta alkaen? Miksi ranskalaislapset eivät  juokse villinä ja muistavat aina sanoa vieraille Bonjour? Miten äidit pysyvät hoikkina, nätteinä ja rentoina? Tässä artikkelissa avataan tarkemmin, mistä kirjassa on kyse.

Kuinka kasvattaa bébé oli vallan piristävää ja kiinnostavaa luettavaa, vaikken äiti olekaan tai sellaiseksi vielä tulossa. Lapset ja kasvatus herättävät nykyään kuitenkin entistä enemmän ajatuksia, sillä arjessa on mukana säännöllisesti myös avomiehen 6-vuotias lapsi ja lapsen kasvatus ei ole ennen tätä kuulunut käytännössä elämääni lainkaan. Olen perheeni neljästä lapsesta nuorin ja onnistunut väistämään koko elämäni olematta juuri ikinä edes lapsenlikkana. En ole ikinä hakeutunut lasten seuraan tai ammattiin, jossa lapset olisivat oleellinen osa työtä. Kaiken tämän pohjalta aihe on siis minulle aika vieras, mutta herättelevä.

Kirjassa on oma koukkunsa jo siinäkin mielessä, että vastakkain asetetaan kaksi eri kulttuuria ja lapsenkasvatusmallia, ranskalainen ja amerikkalainen. Kirja on silti ennen kaikkea kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, ja vaikka asioita epäilemättä kirjassa kärjistetäänkin, uskon että sivuilla piilee myös totuuden siemen. Ranskalaisissa, amerikkaisissa ja varmasti ihan kaikenmaalaisissa vanhemmissa on sekä curling-vanhempia, jotka tekevät kaikkensa lapsensa onnen eteen ja toisaalta itsenäisiä vanhempia, jotka vaativat elämäänsä ennen kaikkea tasapainoa, jossa mikään, edes oma lapsi, ei saa nousta liian korostettuun asemaan.

Kirja herätti aivan valtavan määrän ajatuksia, ja ensin ajattelin, että kirjoittaisin aiheesta enemmänkin. Sitten muutin mieleni, sillä ehkä on parempi pitää suu kiinni aiheesta, josta ei vielä ole käytännön kokemusta. Lupaan kuitenkin palata aiheeseen, kun aihe ehkä joku päivä on ajankohtaisempi. ;)

Tämän sanon: kirja kannattaa lukea, oli sitten lapsia tai ei. Teos oli oivallista luettavaa tällaiselle lapsettomalle, sillä kirja kuvaa kepeän viihdyttävästi, miten se lapsi kannattaa ”oikeasti” kasvattaa.  Vielä nyt voi lohduttautua ajatuksella, että ilman itkupotkuraivareita, unettomia öitä ja myötähäpeän tunteita on mahdollista selviytyä tiettyä kaavaa naoudattamalla. Voi huokaista helpotuksesta, että kaikki saattaakin mennä juuri niin yksinkertaisesti kuin kirjassa annetaan ymmärtää. ;)

Kirjasuositus01

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.