Kohti vuotta 2019

 

”Kaiken kantanut kausi kumartaa,
hiljaa kääntyvä aika katsoo myötä.

Taivaalla taittuvat tiehyet,
muinaisten tinojen toteutuneet taiat.
Uudemman ajan tiiviimmät terälehdet.

Kolmesta täysikuusta kasvaa kaivattu kevät,
auringon laiduntama rypsipelto ja
toiveikas titaanien tuuli.

Sinne mennäksesi kulje yksin valoa kohti.

Ollen ajan oma, ja silti.
Sinun todellinen hetkesi on tässä.”

-Piia Pälä (Suomi 100 runoa)

Etsin runoa, joka kuvaisi jotenkin ajatuksiani ajan kulumisesta ja siitä, mitä vuoden vaihtuminen seuraavaan yhä uudelleen ja uudelleen saa meissä aikaan. Toivoa tulevasta ja kiitosta menneestä, tai sitten helpotusta siitä, että jokin aika on lopulta ohi.

Vuoden aloitus on perinteisesti aika, jolloin voi kääntää uuden lehden elämässään, irrottautua edellisestä, unohtaa, tai sitten fiilistellä lämmöllä kaikkea vuoteen mahtunutta. Joskus se on jotakin siltä väliltä tai joskus vuodet puuroutuvat toisiinsa. Itse sekoitan omissa muistikuvissani esimerkiksi vuodet 2010, 2011 ja 2012. Silloin tapahtui varmasti paljon, mutta niistä monet tapahtumat vain muistuttivat vain liiaksi toisiaan.

Itse tulen takuulla muistamaan vuoden 2018 yhtenä parhaista. Se toi mukanaan paljon iloa ja onnen hetkiä. Näistä suurimpana tietysti naimisiinmeno, ikimuistoiset häät ja marraskuussa vietetty häämatka Mauritiukselle, mutta myös kaikki ne pienemmät asiat, jotka tekivät tästä vuodesta hyvän. Isojen asioiden vuosi, joka tapauksessa. Kesä oli lämpimin vuosiin ja kaiken kukkuraksi vuosi päättyi uskomattoman kauniiseen joulun aikaan.  Huomiseksi aatoksi tosin on kuulemma luvassa jotain muuta…

En ole perinteisesti tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska, no – liitän ne niin helposti mahtipontisiin ajatuksiin isoista elämänmuutoksista, jotka sittemmin helposti kariutuvat tai vain unohtuvat. Pieniä tavoitteita, isoja toiveita ja suunnitelmia minulla toki on mielessä: mitäpä elämä olisi ilman niitä.

Kirjoitin juuri päivityksen siitä, miten pienenpienet saavutukseni  juoksemisessa tänä vuonna tekivät minut siinä määrin isoiseksi, että tein itselleni tavoitteen ensi vuoden juoksuharrastukseen liittyen. 2019 ja 200 juostua kilometriä, tänä vuonna niitä kun kertyi reilut 70. Yleisesti toivon, että saan vedettyä itseni raittiiseen ulkoilmaan joka ikinen päivä, sillä niin sadat kerrat olen saanut huomata, kuinka suuri merkitys ulkoilulla on hyvinvointiin.

Yksi pieni iso tavoite ensi vuodelle on yhä enemmän olla yhteydessä ystäviin, sillä tämä on asia, joka niin helposti unohtuu arjessa. Tajusin tämän kristallinkirkkaasti joulukortteja kirjoittaessani, kun kävin läpi yhteystietojani, ja pohdin keille kaikille haluan kortin kirjoittaa. Kirjoitin kortteja lopulta liki 30, mutta monen kohdalla tapaamisia oli kokonaiseen vuoteen mahtunut vain yksi tai kaksi. Tulevaa ajateleen, yksi ajatukseni on kirjoittaa kalenteriin sopivin väliajoin eri läheisten nimiä muistuttamaan, keneen juuri sinä päivänä voisi olla yhteydessä. Ei se tarvitse olla mitään erikoista – puhelu, kahvit, iltakävely.

Suunnitelmissa on myös toteuttaa vuoden 2019 aikana pientä pintaremonttia meidän kodissa! Vuosi 2018 oli paitsi ihana, myös todella kallis häineen ja häämatkoineen – tulevana vuonna olisi ihana panostaa kotiin ja sisustukseen. Ja ehkä myös uusiin vaatekappaleisiin…

Mitä taas tulee muihin harrastuksiin, kuten tähän blogiin – I go with the flow. Yhtä aktiivista kuukautta seurasi kaksi hiljaista, ja se saattaa hyvin olla todellisuus myös jatkossa. Olen kuitenkin päättänyt, että kirjoittaminen ei tule pakottamalla, vaan luonnostaan, jos on tullakseen. Instassa kuulumisiani pääsee kuitenkin seuraamaan huomattavasti reaaliaikaisemmin. 😙

Toivon, että tuleva vuosi kohtelee hyvin ja pitää sekä itseni että läheiseni terveenä ja turvassa – sitä toivon myös teistä jokaiselle. ❤️

/Riikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.