Ostoksilla – päätyikö koriin kotimaista vai ulkomaista? Tammikuu 2020 edition

Kuinka iso osa kaikista ostoksistani on kotimaisia, kuinka iso ulkomaisia tuotteita? En tiedä. Äkkiseltään arvioisin ostavani erityisesti kotimaista ruokaa, mutta asiaa suurennuslasilla tarkastellessa tulos voikin olla aivan toinen.

Tein vuoden 2020 alussa lempeän päätöksen ostaa yhä enemmän kotimaisia tuotteita. Lempeän siksi, koska en halua enkä aio tehdä ryhtiliikettäni hampaat irvessä ja elämää mutkistaen. Sen sijaan haluan tehdä parempia valintoja mahdollisuuksien mukaan ja inhimilliset tekijät huomioiden.

Olen halukas tutkimaan kotimaisia vaihtoehtoja, mutta en silti osta kotimaisia tuotteita ehdoitta. Jos en löydä kohtuullisella vaivalla kotimaista vaihtoehtoa, voin ostaa myös ulkomaista. Jos kotimainen tuote ei miellytä silmää tai on omalle kukkarolle ehdottoman ylihintainen, ostan ulkomaista. En siisusko tässäkään asiassa mustavalkoisuuteen. Haluan kuitenkin kannattaa kotimaista työtä, suunnittelua ja palveluja mahdollisimman usein. Ja heti vuoden ensimmäisen kuukauden jälkeen huomasin, että minulla on paljon parantamisen varaa.

Käyn tässä bloggauksessa läpi tammikuun ostokseni ja pohdin, millaisiin valintoihin olen päätynyt ja missä voisin ehkä jatkossa valita toisin.

Ruoka

Heti asumiskustannusten jälkeen eniten rahaa kului luonnollisesti ruokakauppaan. Ostamme oman arvioni mukaan jo valmiiksi paljon kotimaista ruokaa – vai ostammeko? Päädymme ruokakaupassa aina miltei ensimmäisenä heviosastolle, ja sieltä lähtee mukaan joka kerta ulkomaisia tuotteita ainakin hedelmien muodossa. Minkäs teet, kaikkea ei kasva Suomessa. Kausituotteita suosimalla voi kuitenkin vaikuttaa tähän, ja kevään lähestyessä myös kotimaisten kasviksien ja hedelmien määrä lisääntyy ja hinnat laskevat. Olen huomannut, että tietyt ruoat jopa vähän salakavalasti henkivät tuotepakkauksillaan puhdasta kotimaisuutta, mutta sitten ruoan alkuperämaa onkin jokin muu kuin Suomi. Näin on käynyt ainakin erään kotimaisen lihaleikkeletuotteita valmistavan yrityksen kanssa: liha ei ollutkaan kotimaista. Hämmennystä aiheuttaa myös symbolit, joita tuotteisiin merkitään. Merkkiviidakon merkitykset voi käydä tarkistamassa esimerkiksi Hyvääsuomesta.fi-sivustolta. Yleistä on tosiaan ainakin se, että moni tuote on valmistettu Suomessa, mutta itse raaka-aineet tulevat ulkomailta (jolloin tuotteessa on kuitenkin Suomen lippu symbolina). Toki on muistettava, että esimerkiksi juuri avainlippu kertoo nimenomaan siitä, että tuote on valmistettu Suomessa – ei välttämättä siitä, että materiaali tai raaka-aine olisi Suomesta. En siis missään nimessä kavahda Avainlippua, päinvastoin; onhan tuotteen Suomessa valmistaminen myös hieno juttu. Näitä on lähinnä mielenkiintoista tutkia ja välillä myös yllättyä, kenties välillä löytää 100 % suomalaista tilalle. Esimerkiksi alla olevan kuvan hedelmämehu on valmistettu Suomessa, lohileipä sen sijaan Virossa.

välipalat

Julkinen liikenne

Tammikuussa kului rahaa myös julkiseen liikenteeseen, koska ostin itselleni useamman kuukauden kausilipun Valtion rautateille. Kotimaista matkantekoa kotimaisilla raiteilla, check!

Sisustus

Tammikuun alussa ostin uudet sisustustyynyt ja niihin tyynynpäälliset. Näistä kirjoitinkin jo tammikuun alkupuolella. Itse tyynyt ovat kotimaista tuotantoa ja alkuperää, tyynynpäälliset sekä samassa tilauksessa ostamani käsipyyhkeet ja kaitaliina puolestaan eivät. Finlaysonin tuotteissa valmistusmaana oli Kiinaa, Latviaa ja Puolaa, design kuitenkin suomalaista.

IMG_20200108_195045

Kosmetiikka

Käytin tammikuussa enemmän rahaa kosmetiikkaan kuin ehkä koko viime vuonna yhteensä! Tammikuu oli kuukausi, jona ostin monia uusia tuotteita vanhojen, loppuunkuluneiden tilalle, päivitin kulunutta meikkausvälineistöä ja päätin lisäksi kokeilla muutamaa uutta juttua. Ostin kaksi huulivoidetta, yhden Max Factorin luomivärikynän, Essencen ripsivärin, Nyxin kulmakynän, Nyxin kulmageelin, Maybellinen meikkivoiteen, Wet n Wildin luomiväri primerin, Makeup Revolution peitevoiteen sekä Luxien meikkisivellinsetin. Huh!

kosmetiikkaostoksia

Nyt on nostettava kädet pystyyn: en ole millään tavoin perehtynyt kotimaiseen kosmetiikkaan, varsinkaan meikkeihin. Ainut tuttavuus on vanha kunnon Lumene, muista kotimaisista kosmetiikan tuottajista mulla ei ole juurikaan tietoa. Ainut tuote, jonka ostin tietoisesti kotimaisena, oli toinen huulivoiteista. Cittarissa päätin jo ennalta ostaa tällä kertaa kotimaisen, ja päädyin Inkuto-nimiseen, mangon makuiseen huulirasvaan. Nimestä tai desingista ei suomalaisuus huokunut (ja näin myöhemmin on ilmeistä, miksi ei), mutta pienellä printillä puikosta erottui sanat hand-made in Finland. Hauskaa, että Suomessa valmistettuja tuotteita metsästämällä tulee tutustuneeksi ihan uusiin yrityksiin: Inkuton mielenkiintoisesta historiasta ja merkityksellisestä työstä kannattaa lukea esimerkiksi täältä.

inkuto_huulivoide

Inkuton huulirasvaa lukuunottamatta en voi tammikuussa kehuskella kotimaisen kosmetiikan kannattamisella. Varsinkin ihonhoitotuotteita, kuten kosteusvoidetta, voisin ehdottomasti kuitenkin kokeilla kotimaisina versioina. Tämä pitää muistaa seuraavalla kerralla, kun päädyn kosmetiikkaostoksille. Nopean googlaamisen pohjalta haluaisin tutustua mm. Flow’n, Murumurun ja SnowAnnan tuotteisiin.

Vaatteet

En ostanut tammikuussa kaupasta uusia vaatteita. Ainoat vaatehankintani tapahtuivat Zadaa-sovelluksen kautta, kun tilasin villaneuleen, bomber-takin sekä kevytuntuvatakin. Yksikään vaate näistä ei ole kotimainen, mutta sentään second-hand.

Muut kuukauden ostokset

Muut kuukauden kulut liittyvät pääosin palveluihin, kuten kahviloissa tai ravintoloissa käymiseen. Kävin myös kosmetologilla, minkä kautta pääsin tukemaan paikallista yrittäjää.

Entä muut tammikuun yksittäiset ostokset? Kissanhiekkaa tuli ostettua kilokaupalla. Se ei ole suomalaista, vaan näköjään jopa Kanadasta asti tuotua. Auts. Tuote on niin hyvä (kissa tykkää, hiekka kerää hajut eikä aiheuta muitakaan ongelmia), että on kieltämättä kynnys nähdä vaiva vaihtaa se johonkin toiseen, lähempänä tuotettuun vaihtoehtoon (joka ei siis välttämättä ilman kissan sekoamista onnistu). Onko kotimaisia kissanhiekkoja markkinoilla? Kyllä, ainakin esimerkiksi tällainen ilomatsilainen innovaatio, jota en tosin vielä nettikauppojen viidakosta sellaisenaan löytänyt. Nyt just alkoi oman kissan hiilijalanjälki vähän ahdistaa…

Loput ostokset: Netflix, Spotify, kirja kirppikseltä, lahjat kahdelle pienelle juhlijalle (lahjatkin voi ilman muuta ostaa kotimaisena, tällä kertaa vesiperä) ja satunnaisia ostoksia apteekista. That’s it!

Mitä seuraavaksi?

Nyt, kun helmikuu on jo kunnolla vauhdissa, haluan tarkastella ostoksia vieläkin tarkemmin. Minua houkuttaa myös se ajatus, että vaikkapa apteekissa tai Gigantissa tiedustelisin myyjältä kotimaista vaihtoehtoa. Myös ruokaostoksilla haluan katsella pakkausselosteita tarkemmin. Ruokakauppa on helppo tapa tukea paikallisia tuottajia – vieläkin parempi paikka tälle on Reko.

Minulla heräsi myös useita bloggausideoita teemaan liittyen. Olisi hauska kuulla, onko jokin näistä aiheista sellaisia, joista haluaisitte kuulla lisää?

  • Kotimaista kosmetiikkaa – vertailussa esimerkiksi edellä mainitut tuotemerkit Flow, MuruMuru ja SnowAnna.
  • Mistä ruokani tulee – yhden kauppakassin sisältö ja ruoan todellinen alkuperä
  • Sukkahousut, T-paita, sandaalit ja trenssi – missä maissa oman vaatekaappini yksilöt on valmistettu?
  • Kotimainen ja ulkomainen ruoka – maksaako kotimainen ratkaisevasti enemmän (ja jos, kuinka paljon enemmän)

Aihe kiinnostaa minua tosi paljon, joten ainakin jonkin näistä aiheista tulen ottamaan käsittelyyn. Nyt on kuitenkin aika sulkea tammikuun kulukirjaus, ja ottaa katse kohti helmikuuta ja (toivottavasti) kevättä.

Terkuin, Riikka

Itsepalvelukirppiksellä myyjänä – 5 tärppiä

Tavaran myyminen itsepalvelukirppiksellä parin vuoden välein on jo pitkään kuulunut omiin rutiineihini. Kirppistelyyn ryhtyminen vaatii aina tietynlaisen tarmon puuskan, mutta tuo itselle hyvän mielen! Myydyistä tavaroista saa itselle taskurahaa, vaikka pelkän rahan takia hommaan ei kannatakaan ryhtyä. Keräsin tähän bloggaukseen viimeisimmät tärppini kirppismyyntiin liittyen.

1. Minne myyntiin?

Vein omat kamani tällä kertaa Salon Secondhand Marketiin, missä olen myynyt tavaraa ennenkin. Kyseinen kirpputori on perinteinen itsepalvelukirppis, josta varasin pöytätason ja rekin yhdistelmän kuukauden ajaksi (kuukausivuokra 80 €). Oman kokemukseni mukaan tällä kirpparilla menee kaupaksi kaikenlainen kodin tavara tekstiileistä astioihin, kirjoihin ja koriste-esineisiin, vaatteet sen sijaan vähän huonommin. Yksi tärkeimmistä asioista onkin punnita omien myytävien tavaroiden ”luonne”, sillä toisella kirpparilla kiertää paremmin vaatteet, toisella astiat. Jos suurin osa myymistäni tavaroista olisi ollut vaatetta, olisin varmasti valinnut jonkin toisen kirpparin.

2. Perinteinen kirppis vs. nettimyynti – vai molemmat?

Tein itse tällä kertaa niin, että samaan aikaan, kun olen vienyt omia tavaroita myyntiin, olen erottanut joukosta pienen osan ja laittanut niitä myyntiin Zadaa-sovelluksen kautta ja Toriin. Varsinkin, jos kyseessä on jokin pieni ja kevyt merkkituote, olen laittanut ne ensin nettimyyntiin. Kevyet ja pienet on helppo lähettää, isot ja painavat puolestaan hankalia ja hinnakkaita postittaa. Arvokkaammille tuotteille ja keräilykappaleille on myös helpompi löytää ostaja netin kautta – toki silloinkin sopivalla hinnalla. Toisessa ääripäässä ovat liian isot tavarat (pienet huonekalut, elektroniikka), joita ei voi viedä itsepalvelukirppiksellekään. Hyödynnän siis itse kahden tyylin taktiikkaa niin kauan kuin kirppispyötäni on käytössä. Lopuksi myymättä jääneet tavarat lahjoitan tai jätän nettimyyntiin. Tällä kertaa nettimyyntiin on päätynyt mm. Marimekon, Aarikan ja Arabian tuotteita sekä elektroniikkaa (kaupan ehtona nouto, sillä painavien tavaroiden postitus maksaa suhteettoman paljon).

kirpputorimyyjänä

3. Millainen tavara myy?

Nyt tammikuussa olen myynyt mm. näitä tuotteita:

  • kirjoja (paljon!)
  • Ikean seinäkello
  • silitysrauta
  • laukku (H&M)
  • erilaisia peltipurkkeja (wanhoja kahvipurnukoita – kannattaa tsekata netistä hintoja, osa on arvokkaita keräilykappaleita)
  • keittiön erilaisia säilytyspurkkeja
  • pussilakanasettejä
  • kynsilakkoja (!! Ehkä vähän rajoilla viitsiikö myydä, mutta menivät nimellisellä hinnalla heti kaupaksi. Ovat toisaalta pois heitettynä ongelmajätettä, joten koin kierrättämisen ok-vaihtoehdoksi. 😌)
  • hiuskoristeita
  • aurinkolaseja
  • kaulahuiveja
  • vaatteita: mekko, tuulihousut, paitapuseroita, urheilutoppi, sadeviitta, farkut, neule, T-paitoja ja hihattomia paitoja)
  • leivontamuotteja
  • vesikannuja
  • erilaisia koruja (koulakorut, korvakorut)
  • keittiövuoka
  • hääaiheinen foliopallo 😁
  • meikkisiveltimiä (käytettyjä, mutta hyvin puhdistettuja)
  • kynsitarroja 😁
  • meikkipussi
  • korttilompakko
  • minitermari
  • kissan raapimispuu ja leikkitunneli
  • kaitaliinoja
  • aikuisten värityskirja (vähän käytetty 😃)
  • mukeja
  • lautapeli
  • Teeman kahvitasseja
  • dvd:itä (menevät nykyään tosi heikosti kaupaksi)
  • erinäisiä keittiöhärpäkkeitä
  • sisustustyynynpäällisiä
  • verhoja (nämäkin menivät vähän yllättäen tosi helposti kaupaksi)

Näistä myyntihittejä ovat olleet erityisesti kirjat ja erilaiset kodin tekstiilit (verhot, tyynynpäälliset, lakanat). Astioita menee vähän vaihdellen, samoin vaatteita.

Rondo-kasari

Kaupaksi on mennyt mitä pienempiä asioita, kuten nyt esimerkiksi tuo käyttämätön foliopallo tai kynsitarrat. Lakanoita, verhoja ja joitain astioita olen niputtanut yhteen (juuttinarulla, lahjapaperinarulla tai teipillä), jotta ne pysyvät myyntipöydälläkin siistimmin kasassa, vähän kuin uutta ostaessa. Kirjoihin kirjoitin kartonkilapulle lyhyitä kuvailuja, millainen kirja on kyseessä (olen itse tykännyt tosi paljon Suomalaisen Kirjakaupan tyylistä antaa lukuvinkkejä). Tällaisilla keinoilla olen pyrkinyt tekemään myyntipöydästä houkuttelevamman. Säännöllinen pöydän siistiminen on myös suoraan yhteydessä myyntituloksiin.

4. Mitä hinnaksi?

Kallein yksittäisen myydyn tuotteen hinta on ollut 8 euroa, myydyn tuotteen keskimääräinen hinta puolestaan 2,5 euroa. Hinnat kannattaa laittaa pääasiassa alakanttiin – kunhan tietää, mitä myy. H&M:n, Ikea:n ja muiden vastaavien halpaketjuliikkeiden tavarasta ei kannata pyytää suuria summia, mutta monet yllättävätkin asiat saattavat olla 2nd handina arvossaan. Tällä kertaa omia arvokkaimpia tuotteitani ovat olleet juuri erilaiset metallipurnukat (Aarikka), kynttilätuikut (Ratia, Iittala) ja 70-luvun Rondo-kasari (edellisessä kuvassa).

Pääperiaatteena myytävälle tuotteelle: sen pitää olla puhdas, siisti ja ehjä – tai sitten pitää myydä pilkkahintaan. Kirpparille ei tosin kannata roudata myyntiin mitä tahansa edes viiden sentin hintaan – hyviä vinkkejä siitä, mitä EI kannata myydä, voi katsoa tältä hulvattomalta Instagram-tililtä. Minusta toimiva keino pohtia kirppispöydän sisältöä on kysyä, voisitko kuvitella itse ostavasi kyseisen tuotteen, jos sinulla olisi sille tarvetta? Vai onko tuotteen kunto jo niin alhaalla, että se sopii paremmin esimerkiksi tekstiilijätteeksi tai metallin uusiokäyttöön?

5. Mitä myymättä jääneelle tavaralle kannattaa tehdä?

Viimeksi, kun minulla oli itsepalvelukirppis, viikkasin tavarat takaisin varaston mustaan laatikkoon odottamaan seuraavaa myyntitapahtumaa. Enää en aio tehdä samaa ratkaisua. Osa viime kerralla myymättä jääneestä on mennyt tällä kertaa kaupaksi, mutta osalle tavarasta ei sen sijaan vain ole kysyntää, vaikka kuinka halvalla myisi. Varastotiloista riippuen ei kannata liiaksi kiusata itseään, vaan luopua omaisuudestaan myös ilmaiseksi.

Kuten aiemmin sanoin, jätän myymättä jääneistä tavaroista merkkitavarat itselle, ja laitan ne Toriin tai Zadaahan jatkomyyntiin. Loput taas aion ripotella eri osoitteisiin: kirjat kenties johonkin kirjanvaihtopisteeseen, vaatteet Pelastusarmeijalle tai Punaiselle Ristille, astiat ehkä EkoCenteriin.

Entä ne tavarat, jotka ovat jätettä – sellaista, mitä ei kehtaa antaa edes ilmaiseksi? Puuvillaiset, kuluneet vaatteet vien omalle äidilleni, joka tekee niistä rätymattoihin kudetta. Jos sinulla on joku käsistään näppärä ihminen lähipiirissä, niin kannattaa kysellä olisiko tekstiilijätteelle, esimerkiksi risoille farkuille, käyttöä. Kulahtaneita peittoja ja muita tekstiileitä kannattaa tarjota paikallisille eläinyhdistyksille karvakamujen iloksi. Myös monet vaateketjut ottavat tekstiilijätettä vaatteiden kunnosta huolimatta vastaan. Paikkoja on siis monia ennen sitä viimeistä vaihtoehtoa, sekajätelavaa.

Kaikki rikkinäiset härpäkkeet, astiat ja koristeet suosittelen kierrättämään asianmukaisesti. Harvinainen, mutta kulmasta lohjennut Muumi-muki ei ole aarre kerääjällekään. Toki muitakin materiaaleja kuin tekstiiliä kannattaa kierrättää lähipiirille, jos tiedät että niille on tarvetta. Jotkut tuunaavat tietokoneita hylättyjen koneiden vanhoista osista. Toiset tekevät cd-levyistä pelättimiä marjapuskiin. Omasta jaksamistasosta riippuen erinäistä ”roskaa” voi huudella vaikka Facebookin roskalavaryhmissä.

Lopuksi

Oma myyntikauteni kirppiksellä on päättymässä viikon päästä. Olen myynyt kuukauden aikana noin sata tuotetta ja jään voitolle ainakin 150 euroa. Koska haluan, että myyntipöydältä jäisi pois kannettavaa mahdollisimman vähän, käyn huomenna laittamassa pöytään vielä -50 % lapun. Kiinnostava nähdä, toimiiko se! Olen joka tapauksessa tyytyväinen kirppiskauteeni: koko talo on käyty läpi ja paljon tarpeetonta tavaraa saatu kiertoon. 🥰 Suosittelen!

/Riikka