Meidän talossa: ulkoterassi

Syyskuu on alkanut, ja vaikka terassikausi on tämän kesän osalta ohi, ajattelin kirjoitella muutaman sanan meidän talon ulkoterassista, minne myös ostimme viimein uudet pihakalusteet.

Meidän terassi on rakennettu aurinkoisia päiviä silmällä pitäen, sillä siihen paistaa aurinko puolesta päivästä aina varhaiseen iltaan asti. Terassi on myös sisäpihan puolella: vaikka katu, jolla asumme on todella rauhallinen, on yksityisyys silti tervetullutta. Ei tarvitse miettiä, voiko olla terassilla bikinit päällä tai ylipäätään olla ohi kulkevien töllisteltävänä.

terassi03

Kun kävimme katsomassa tätä taloa ensi kerran, tykkäsin siitä heti. Jos jokin osa tässä talossa ei kuitenkaan aivan miellyttänyt silmää, oli se terassi, tarkemmin sanottuna korkea betonikaari, joka rajaa varsinaisen terassin muusta pihasta. Nyt tuohon kaareen on jo tottunut, mutta varsinkin nyt kuvista katsoessa betoni pistää silmään. Se luo kolkkoa tunnelmaa (erityisesti sitten kun vehreys ympärillä vaihtuu harmaan sävyihin), vaihteleva ilmasto on saanut sen halkeilemaan, rapattu betonipinta on läikykäs, ja tuo kaari paitsi pienentää muuten reilunkokoista terassia, se myös rajaa terassin turhaan erilleen muusta pihasta. Tuo betonimöhkäle on siis asia, jonka tahtoisin joskus tulevaisuudessa purkaa, mutta on toinen asia koska sellainen remontti mahdollisesti toteutettaisiin. Terassi on muuten hyvässä kunnossa, joten olisi sääli rakentaa esimerkiksi terassin lattia uudelleen.

terassi05

Sitten pari sanaa materiaaleista. Terassi on rakennettu helppohoitoisesta komposiittilaudasta. Pesimme terassin painepesurilla kesän alkaessa, mutta sen jälkeen sitä ei ole tarvinnut hoitaa käytännössä lainkaan. Materiaali on myös pysynyt hyvänä niin kauan kuin tämä terassi on ollut olemassa (noin seitsemän vuotta), eikä komposiitti ole esimerkiksi haalistunut auringonvalosta, ainakaan niin, että se omaa silmää häiritsisi. Ainut miinus komposiitissa on se, että auringon porottaessa lauta kuumenee niin paljon, että jalkapohjia polttelee.

terassi09

terassi06

Terassilla on pihakalusteiden lisäksi isokokoinen kaasugrilli sekä pari vanhaa pihatuolia ja kukkapöydän virkaa tekevä minipöytä. Meillä on myös kaksi baden-badenia, mutta ne olivat kesällä usein kokoontaitettuna, koska niille ei ollut terassilla luontevaa paikkaa. Nyt baden-badenit onkin jo siirretty varastoon, samoin tietysti suuri osa muistakin terassin kalusteista siirtyy syksyn kylmetessä talvehtimaan. Silloin terassille olisi oiva mahdollisuus laittaa enemmänkin syyskukkia, jopa pienen pakkasen kestäviä lajikkeita. (Onko kokemuksia? Koristekaalit? Syklaamit?  Tavallisten kanervien lisäksi myös marjakanervat näyttävät tosi kivoilta.)

Terassille on käynti kahdesta ovesta, sen molemmista kulmista: sekä kylpyhuoneen vieressä olevasta kulmahuoneesta että olohuoneen puolelta. Olohuoneen ovi on ahkerammassa käytössä, mutta kulmahuoneen ovea tulee käytettyä aina suihkusta paljuun mennessä  tai muuten vaan saunasta terassille jäähdyttelemään siirtyessä.

terassi08

Uudet terassikalusteemme kävimme hakemassa kesän alennusmyynneistä Maskun Kalustetalosta. Täsmäisku alennusmyynteihin  päätettiin toteuttaa vasta syksyllä, sen verran näissä (vuodesta vain hetkittäin käytössä olevissa) huonekaluissa on keväällä ilmaa. Havahduimme alennusmyynneille kreivin aikaan, sillä tuo lopulta ostamamme pöytä oli viimeinen malliaan, ja tuoleistakin osa piti tilata keskusvarastosta (joiden toimittaminen taisi lopulta kestää melkein kuukauden…). Tuoleissa on säädettävä selkänoja ja ne ovat tuollaista tummaa, jämäkkää rottinkipunosta, jotka on helpohko pitää puhtaana. Pöytä on periaatteessa neljälle hengelle tarkoitettu, mutta ostimme tuoleja kuusi, jotta pöydän ääreen mahtuu tarvittaessa vieraatkin istumaan. Pöydän alla on myös näppärä aputaso, jonne voi tarpeen tullen piilottaa pannunaluset, aikakauslehdet, tulitikut ja muut tarvikkeet.

Sellainen terassi siis, jossa ensimmäinen kesä on nyt koettu ja eletty. Haaveissa siintää betoniton, avoimempi, ehkä jopa tuosta jotenkin edemmäs pihalle ja paljulle asti jatkuva terassi. Tämä remontti saattaa kuitenkin siityä vielä monen vuoden päähän. Seuraavana talon esittelyssä olisi luvassa tuo jo muutamaan otteeseen mainitsemani kulmahuone, jonka käyttötarkoitus hakee vielä paikkaansa. Sen jälkeen jäljellä onkin enää kodinhoitohuone ja makuuhuoneita, joiden esittely saattaa siirtyä tulevaisuuteen, sillä ne ovat niitä huoneita, joissa todennäköisesti ensimmäiseksi tapahtuu muutosta, kun tapahtuu.

Tässä vielä suorat linkit juttusarjan aempiin osiin:

Tunnelmallista syyskuun ekaa viikonloppua kaikille,

/Riikka

terassi01

Miksi uuden oppiminen on tärkeää – aikuisenakin

Muistatko, milloin olisit viimeksi oppinut  jotakin uutta? Jotakin, joka ei liity uuden ohjelmiston haltuunottoon työpaikalla tai verotuspäätöksen korjaamiseen? Jotakin, mitä olet oma-aloitteisesti innostunut kokeilemaan?

Olen miettinyt viime aikoina paljon oppimista. Uuden oppiminen ei enää aikuisena ole itsestään selvää, sillä iso osa arjestamme koostuu suorittamisesta tai rutiineista. Ei uusien tai houkuttelevien, vaan välttämättömien ja tavanomaisten asioiden tekemisestä.

kukkia05

Miksi oppiminen kannattaisi kuitenkin pitää mukana elämässä aikuisenakin? Koska uuden oppiminen synnyttää iloa ja onnistumisen tunnetta. Usein se vaatii myös sisua ja rohkeutta epäonnistua, mutta lopulta oppiminen tuntuu hyvältä.

Oppimisen ilon näkee helposti, kun seuraa hetken sivusta pientä lasta. Mitä nuorempi, sitä enemmän intoa. Pelkkä omasta suusta muodostuva ääni tai omien käsien heiluttaminen herättää iloista kikatusta. Mietipä aikuista, joka pyörän päälle noustessaan hihkuisi innoissaan, että jes, taas osasin nousta pyörän päälle ja polkaista.

Noh, pyörää eikä pyöräilemistäkään kannata uudestaan keksiä, mutta omaehtoinen oppimisen ilo sävähdyttää takuulla meistä ketä tahansa. Se vain helposti mielletään seikaksi, joka liittyy vahvasti lapsuuteen ja nuoruuteen: pieni lapsi oppii joka päivä, koululainen koko oppivelvollisuuden ajan, monet meistä vielä vuosia sen jälkeen opintojen parissa. Entä sen jälkeen? Aikuisuuden ja vastuunoton rajamailla uuden oppiminen saattaa yksinkertaisesti unohtua. Ja toisaalta: mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä enemmän tietää (tai on tietävinään) asioista, ja monella meistä saattaa olla se fiilis, että mikään ei tunnu enää miltään. Kaikki on jo nähty. Harvemmin asian laita kuitenkaan on niin. Ehkä osittain juuri tuon harhakuvan vuoksi, että kuvittelen tietäväni yhtä jos toista, huomaan suhtautuvani elämään usein yhä kyynisemmin, ja se jos mikä on pelottavaa.

Voisivatko nämä tunteet johtua osittain siitä, että tyydymme suorittamaan arkea ilman uuden oppimista ja sen mukanaan tuomia ärsykkeitä?

kirjastossa01

Elämä ei meistä useimmilla ole parin viikon surffauskursseja tai maailman ympäri kiertämistä oppiaksemme lisää taitoja ja enemmän elämästä. Meillä on velvollisuudet, laskut ja tiskit, lapset pitää hakea joka päivä hoidosta ja töissä olla kahdeksasta neljään, jotta normaali elämä pysyy hanskassa. Uuden oppimista pohtiessa ei siksi kannatakaan olla välttämättä liian kunnianhimoinen, siten ne uudenvuoden lupauksetkin kosahtavat alta aikayksikön. Varaa mielessäsi pieniä hetkiä sieltä täältä: tunti viikossa uuden harrastuksen parissa, puoli tuntia päivässä kirjan lukemista. Tai jos teet joka päivä arkiruokaa ja nautit ruoanlaitosta, kokeile kerran viikossa jotain aivan uutta reseptiä.

Uuden oppimista ei tarvitse ajatella edessä olevana jyrkkänä ylämäkenä, vaan pieninä juttuina joita voi ripotella keskelle arkea. Ja unohtaa se suorittaminen, tehdä niitä juttuja jotka tuottavat itselle iloa.

kukkia03

Itse tykkään oppia lukemalla. Kirjoitin viime vuonna siitä, etten erityisemmin nauti matkustamisesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä, mutta silti olen utelias maailmaa ja erilaisia ihmisiä kohtaan. Tässä kohtaa kuvioon tulevat kirjat, sillä niistä voi oppia maailmasta ja ihmisistä aivan rajattomasti. Lukemistakaan ei kuitenkaan kannata ottaa isona haasteena, johon ryhtyy ”sitten ensi kuussa kun on enemmän aikaa” ja lupaamalla  että lukee ainakin viisi kirjaa kuukaudessa. Se voi hyvin olla esimerkiksi korkeintaan puolen tunnin lukuhetki päivässä.

kirjastossa03

Jos mietin pari minuuttia sitä, mitä itse haluaisin vielä oppia, on listalla ainakin kitaransoittoa ja cha chan tai jonkin toisen tanssin oppiminen. Kitara nojaa, ja on nojannut jo tovin huoneen seinää vasten ja tanssikursseja löytyisi varmasti googlaamalla pitkin vuotta. Silti ainakin nämä kaksi ovat syystä tai toisesta jääneet toistaiseksi ajatuksen tasolle. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, mitkä ovat oikeasti niitä itseä kiinnostavia ja helposti toteutettavia uusia juttuja ja lähteä pyrkimään kohti niitä.

Mitä sinä haluaisit vielä oppia?

/Riikka

Meidän talossa: keittiö

Heipä hei pitkästä aikaa!
Tarina meidän talon huoneista saa pitkän tauon jälkeen jatkoa, ja vuorossa on nyt keittiö. Olen tähän mennessä esitellyt olohuoneen ja ruokailutilan sekä kylpyhuoneen ja saunan, jos näistä jompikumpi on jäänyt lukematta.

keittiö05

Keittiömme, kuten talommekin, on rakennettu 2009-2010, ja pienistä käytön jäljistä huolimatta olen ollut siihen tyytyväinen: keittiön malliin, kaappitilaan, kodinkoneisiin ja käytännön ratkaisuihin. Keittiö on sopivassassa suhteessa vaaleita sävyjä, kotoisuutta ja yksityiskohtia. Keittiö ei ole liian kliininen (liian vaalea), sillä vaaleisiin kaapistoihin ja välitilan laatoitukseen tulee tasapainoa tummasta kivitasosta, laatikostojen vetimistä sekä alumiinisista kodinkoneista. Keittiössä on myös ominaisuuksia, joita tuskin uutta keittiötä teettäessämme olisimme raaskineet toteuttaa, mutta  nyt kun ne keittiössä ovat, olen näihin valintoihin erityisen tyytyväinen.

kukkia0

U-malli

Ensin pari sanaa keittiön rakenteesta. Keittiö ei rajoitu umpinaisten seinien sisään, vaan se on osa isoa kokonaisuutta talomme keskiössä. Se on kuitenkin käytännössä seinien suojaama, sillä U-mallisen kokonaisuuden vastakkaisella puolella on tilanjakava seinä keittiön ja olohuoneen välille. Tässä tilanjakajassa on keittiön puolella keittiötason ja muutamien kaapistojen lisäksi jääkaappi ja pakastin, toinen toisessa reunassa, toinen toisessa.

keittiö02

Itse keittiössä ei siis ole ruokailupöytää, vaan se sijaitsee seinän toisella puolella. Erillinen ruokailutila on kätevä ainakin kahdesta syystä: keittiön sotku ei näy ikinä ruokaillessa (erityisen kätevä silloin kun on vieraita) ja toisaalta ruokailupyötä ei päädy aivan niin helposti yleiseksi laskutilaksi, kun se on selkeästi ruokailua varten pyhitetty paikka. Jotenkin keittiön sisällä ruokapöytä on omien kokemusten perusteella alttiimpi kaikelle ylimääräiselle tavaralle. Siihen lasketaan milloin mitäkin, ja nuo tavarat myös jäävät herkemmin asumaan siinä pöydän kulmalla. Itse taas tykkään, että ruokapöydällä pidetään vain niitä juttuja mihin se on tarkoitettukin: ruokaa ja astioita. Ehkä silloin tällöin myös kukkia tai kynttilöitä. ;)

Säilytys

Meidän keittiössä on kiitettävästi kaappeja, ja ilahduttavan paljon vetolaatikoita. Vetolaatikoihin kun mahtuu paljon enemmän tavaraa siten, että kaikki astiat ovat helposti käden ulottuvilla. Keittiössä on alhaalla pelkästään vetolaatikoita, ylhäällä perinteisiä kaappeja ja keittiön kulmissa kaapit, joissa on sisällä karusellit. Kaapistojen tärkeiksi yksityiskohdiksi lasken myös ovien hidasteet sekä kunnon vetimet (henkilökohtaisesti olen vetimien kannattaja).

Siinä vaiheessa kun joskus tulevaisuudessa teemme tänne keittiöremontin, voisin kuvitella että apteekkimekanismi olisi elintarvikkeiden säilytykseen kätevä. Lisäksi voisin kokeilla ilman kuivauskaapin kanssa elämistä, sillä astianpesukoneen jälkeen käsin tiskattavaa jää melko vähän, ja kuivauskaapista tulee helposti sekalaisia muoviastioita keräävä kaappi. Paras vaihtoehto on kuitenkin se, kun kaappeja on erilaisia eri astioille ja elintarvikkeille: lasit ja kahvikupit toimivat perinteisessä kaapissa, kun taas vaikkapa leivontavälineet ja lautaset laitan mielummin vetolaatikkoon.

Keittiöremontti ei kuitenkaan ole lähitulevaisuuden suunnitelmissa, sillä keittiö on tällä hetkellä varsin toimiva, pinnat ovat miltei täydellisessä kunnossa ja keittiö kokonaisuudessaan vielä melko nuori.

keittiö01

Kodinkoneet & integrointi

Kodinkoneet ovat tällä hetkellä kaikki joko AEG:tä tai Electroluxia (tosin yksi ja sama valmistaja nykyään) ja alumiinin tai rosterin sävyssä. Itse asiassa ainut rosterinen on tällä hetkellä jääkaappi, jonka jouduimme kesällä uusimaan ja alumiinista vaihtoehtoa ei ollut enää tarjolla.

Keittiössämme integroituna on astianpesukone, liesi, mikro ja uuni. Integrointi tuo kokonaisuuteen  tiettyä yhdenmukaisuutta ja ikään kuin rauhoittaa yleisvaikutelmaa. Astianpesukone on kuitenkin kodinkoneista ainut, joka on piilotettu kalusteovella. Se, että astianpesukone on nostettu pois lattianrajasta, selkäystävälliselle tasolle, on osoittautunut todella hyväksi jutuksi. Samoin uuni on mikron kanssa allekkain eikä lieden alapuolella. Ehdoton peukku tälle ratkaisulle!

Jääkaappi on tosiaan kodinkoneista toistaiseksi ainut, joka on ollut pakko uusia, sillä jääkaapista irtosikesällä ovi.  :D Kodinkoneet eivät tunnetusti nykyään kovin pitkäikäisiä ole, mutta koputetaan puuta ettei yksikään irtisanoisi yhteistyötä aivan lähiaikoina…

induktio1

Seuraava hyödyllinen asia keittiössä: induktioliesi! Totuuden nimissä tähän lieteen kesti hetki totutella. Kaikki paloi ensimmäisillä kerroilla pohjaan, koska liesi on niin älyttömän nopea. Tämä taas on sarjassamme asioita, joita en aivan täysin ymmärrä, mutta samapa tuo. Induktio on turvallinen, energiaystävällinen, helppo pitää puhtaana, melkein ajatusta nopeampi ja vaikka pari kattilaa joutuikin vaihtamaan, on tämä liesi ehdottomasti sen arvoinen.

mausteet02

Vetolaatikoita ehdinkin jo kehumaan. Ne ovat käteviä myös einesten ja esimerkiksi mausteiden säilytyksessä. Mausteet saa näin lieden alle pimeään ja suojaisaan paikkaan. Maustepurkit toki jouduin osittain uusimaan, jotta laatikosta näkee kätevästi purkkeja nostamatta, mitä missäkin on.

Yksi keittiömme ylpeys on myös kivitasot, joista  puhuin kun viittasin niihin keittiön ominaisuuksiin, joissa itse todennäköisesti pihistäisin. Kivitaso on ajaton, tyylikäs, kaunis ja kestävä. Toistaiseksi en ole rikkonut yhtäkään astiaa sen enempää kivitasoa vasten kuin lattian laattojakaan vasten. Kop kop…

IMG_1386

Kokonaisuudessaan keittiömme on omiin tarpeisiimme toimiva ja hyvännäköinen. Emme ole kumpikaan mitään himokokkaajia tai ruokahifistelijöitä, mutta kaikki kodinkoneet ovat kuitenkin säännöllisesti käytössä, samoin keittiön muut eri osaset. Keittiön to fix -listalla on tällä hetkellä ainoastaan muutaman kaappihidasteen korjaaminen sekä pari kolhiintunutta ovea. Niin, ja tilaa roskiksille ei ole ikinä liikaa! Jätteiden lajitteluun on lähes aina keittiössä jätetty liian vähän säilytystilaa, meilläkin kun jätteitä lajitellaan viiteen-kuuteen eri astiaan. Kierrätyspistettä voisi siis vielä tuunata toimivampaan muotoon.

Muutamia keittiösivustoja äsken googlatessani tajusin, miten haastavaa keittiöremontin suunnittelu olisikaan. Vaihtoehtoja on tsiljoonia ja erilaisia ratkaisuja laidasta laitaan. Onneksi ei ole ajankohtainen aihe. Parempi jättääkin nuo keittiösivut toistaiseksi rauhaan ja kokkailla tyytyväisenä omassaan. :)

Iloista keskiviikkoa kaikille!

/Riikka