Parhaat sarjat

Olen aina ollut heikkoja tv-sarjoihin. Katselin niitä paljon jo pikkutyttönä, ja silloin suosikkejani olivat Beverly Hills, Merlose Place ja Kotikatu. Sarjojen seuraaminen on vaihtunut viikoittaisesta rutiinista pääasiassa viikonloppuihin tai arki-iltoihin, kun telkkarin edessä ehtii istua useamman jakson verran.

Hyvät sarjat ja elokuvat ovat minulle elämys, ovat aina olleet. Loistavia sarjoja ja leffoja myös jaksan katsoa kerrasta toiseen, sillä hyvässä tuotannossa on sitä jotain, minkä haluaa kokea uudestaan ja uudestaan. Monista voi myös oppia uutta katsomalla ne uudelleen. Tietyt leffat vain ovat klassikkoja, toisissa taas on jotain lohdullista, rentouttavaa tai mystistä, mikä kiehtoo. Elokuvien ja sarjojen maailmaan uppoutuminen on minulle terapiaa: kuvitteellisten ihmisten ja maailmojen seuraamista, mukana elämistä, jännitystä, naurua ja surua.

Tässä omasta mielestäni parhaat sarjat, osa hyvin vanhoja, osa verrattain uusia. Ei tyhjentävä listaus edes omasta mielestäni, mutta osa niistä monista, joista pidän todella paljon.

Sisters

Tarina pähkinänkuoressa: neljä sisarusta, paljon ihmissuhdedraamaa, lopussa aina veri on vettä sakeampaa.

Ihana sarja ysäriltä, jota en ole tähän päivään mennessä ostanut dvd:nä (ei jakelua Suomessa, jenkeistä tilattuna turhan kallis). Tämä oli ihan mun lemppari ala-asteella, ja olisi hauska nähdä onko aika tehnyt tehtävänsä vai olisiko tästä kunnon nostalgiapläjäyseksi. Sarjassa seurattiin neljän sisaruksen arkea: oli tuhlaajatyttö Teddy, työholisti Frankie, pinnallinen Alex sekä vastuuntuntoinen Georgie. Hitsit, tätä sarjaa muistellessa haluaisin todellakin nähdä sen uudestaan. Psst! George Clooney alert!

Metsolat

Tarina pähkinänkuoressa: tavallisen suomalaisperheen tarina lama-ajan Suomesta. Ennen kaikkea tarina sisusta, ystävyydestä, rakkaudesta, menestyksestä, menetyksestä, anteeksiannosta ja toivosta.

Kotimainen klassikko! Ihanat näyttelijät, elämänmakuinen kässäri, lämmin tunnelma ja tietysti Metsolan Erkki, joka on ”elävä” esimerkki suomalaisesta sisusta. Todellakin mun silmissä kaikki Metsolat elää edelleen omaa elämäänsä Hoikan maisemissa ;)  Loistava ajankuva 90-luvun Suomesta.

Puhtaat Valkeat lakanat

Tarina pähkinänkuoressa: Suomalaisen tehtaanjohtajan nousu, kukoistus ja romahdus 60-luvulta 90-luvulle. Paljon viittauksia historiallisiin tapahtumiin.

Toinen kotimainen suosikki on ehdottomasti Puhtaat valkeat lakanat. Mahtava ajankuva 60-luvun Suomesta aina 90-luvulle asti. Paljon viittauksia eri vuosikymmenten historiaan, varsinkin poliittiseen. Irene oli mun suosikki. Klassikko!

Stranger Things

Tarina pähkinänkuoressa: kuvitteellisessa Hawkinsin kaupungissa  12-vuotias poika katoaa olemattomiin. Alkaa etsintä, johon sekä hänen ystävänsä, perheensä että paikallinen poliisi osallistuvat.

Uusin sarjatuttavuus, joka on vetäissyt pahemman kerran koukkuunsa. Tieteissarjat eivät usein ole niitä omia suosikkeja, mutta tähän yhdistyy niin vahvasti myös perinteistä jännitystä että ennen kaikkea viittauksia kultaiselle 80-luvulle, että en voi olla pitämättä tästä! Hatunnosto tekijöille kasarifiiliksen luomisesta ja tietysti koukuttavasta tarinasta. Sarja on myös vähän pelottava, mutta ei niin pelottava etteikö tällainen herkkis kuin minä uskaltaisi katsoa.

Breaking Bad

Tarina pähkinänkuoressa: tarina tavallisesta kemianopettajasta, joka saa tietää sairastavansa parantumatonta keuhkosyöpää, ja päättää hinnalla millä hyvänsä turvata perheensä taloudellisen hyvinvoinnin ennen kuolemaansa. Pitkä tie metamfetamiinin valmistajana alkakoon.

Huh huh mikä sarja, yksi parhaista ikinä! Uskomaton juonikuvio, joka kantaa kaudesta toiseen asti. Aivan mahtava näyttelijäkaarti ja loistavaa mustaa huumoria. Varsinkin partner in crime Jesse Pinkman on täysin lyömätön koko sarjan ajan.

Everwood

Tarina pähkinänkuoressa: Nallekarhun näköinen aivokirurgi saapuu perheineen pikkukaupunkiin vaimonsa kuoleman jälkeen, ja monen ihmisen kohtalo kirjoitetaan uusiksi.

2000-luvun alkupuolella tuotetun Everwoodin katsoin aikoinaan vain kerran telkkarista, mutta se on jäänyt mieleen kytemään aina näihin päiviin asti. Everwoodista on jäänyt mieleen idyllisen pikkukaupungin tunnelma ja tietysti Ephramin ja Amyn ihana teinirakkaus. Hyvän mielen tv-sarja!

Game of Thrones

Tarina pähkinänkuoressa: Winter is coming. Westerosin aatelissuvut kamppailevat seitsemän kuningaskunnan vallasta ja  kylmässä pohjoisessa vanhat taruolennot tulevat uudestaan esiin uhkaamaan koko Westerosin turvallisuutta.

Mieletön sarja niin juonikuvioiden, lavastusten, kuvauslokaatioiden kuin näyttelijöidenkin osalta. Todella, todella koukuttava juoni. Sarja sisältää paljon seksiä ja väkivaltaa, mutta Game of Thrones on mielestäni niin paljon muutakin. Sarjassa on paljon aiheita ja teemoja, joihin liittyy esimerkiksi käsitys oikeasta ja väärästä, lojaaliudesta, rikoksesta ja rangaistuksesta ja niin edelleen. Jotakin kertonee myös se, että sarjalla on laaja kansainvälinen fanikunta ja sarjan kuudennella kaudella oli kansainvälisesti yli 25 miljoonaa katsojaa.

Rimakauhua ja rakkautta

Tarina pähkinänkuoressa: Kolme pariskuntaa, joita tuuli kuljettaa Manchesterissa.

Iki-ihana brittisarja, jälleen 90-luvun helmiä! Kolmen pariskunnan yhteen nivoutuvat elämät, brittihuumori, iloa, surua. Aivan huiput roolit tässäkin, joista en osaa valita yhtä ylitse muiden. Yksi harvoista sarjoista, jota katsoessa saa sekä nauraa että itkeä vuolaasti.

Dexter

Tarina pähkinänkuoressa: Meet Dexter: miamilainen veriroisketutkija päivisin, kylmäverinen sarjamurhaaja öisin.

Muutama vuosi sitten olin pahasti koukussa Dexteriin. Varsinkin neljäs kausi oli puhdas timantti. Suurin jännitys tietysti katoaa ensimmäisen katselukerran jälkeen, mutta riittää tästä ammennettavaa toisillekin kierroksille. Oli aikoinaan sarjojen joukossa jotakin todella erilaista, ja hakee vertaistaan kyllä edelleen.

Niin sanottu elämäni

Tarina pähkinänkuoressa: Claire Danes ihastuu yläasteikäisenä Jared Letoon.

Yläasteiän vahva samaistumiskohde. Tämä oli parasta ikinä, ja vaikka aika on ehkä ajanut ohitse, olisi tämä nostalgian vuoksi ihana katsoa uudelleen! Alla suosikkikohtaukseni koko sarjasta.

Ja vielä yksi sokerina pohjalla…

Downton Abbey

Tarina pähkinänkuoressa: Tarina aatelissuvun ja heidän palvelijoidensa elämästä maalaiskartanossa Pohjois-Yorkshiressa 1900-luvun alkupuoliskolla.

Mitä voisinkaan sanoa Downton Abbeystä? Se on täydellinen. Paras kaikista on kenties Violet, Countess of Grantham. Downton Abbeyn maailmaan, jos minne voisi upottautua todellisuudelta, jos siltä tuntuu. Rakastan brittienglantia, aatelisten ja palvelusväen keskinäistä dynamiikkaa, kaikkia niitä asuja… Todellakin sarja, jonka voi katsoa aina uudelleen ja uudelleen.

Lista jatkuisi vielä useamman sarjan verran, jos mukaan laskisi kaikki suosikit. Jonnekin se raja on vedettävä, ja tässä ovat ne sarjat, jotka ensimmäisenä nousivat mieleen. Mitkä sarjat itse nostaisit tällä hetkellä parhaiden joukkoon?

Ps. katsomislistalla tällä hetkellä Mad Menin loput kaudet, samoin the Wiren. Myös näihin kahteen vahva suositus. :)

/Riikka

Meidän talossa: kulmahuone

Olen syksyn edetessä esitellyt täällä blogissa omakotitaloamme, ja viime kerralla taisinkin todeta, että enää on esittelemättä vain makuuhuoneet ja kodinhoitohuone. Vaikka tämä kulmahuoneeksi nimeämäni huone onkin jatkuvassa muutostilassa, ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä pari sanaa. Yritän nimittäin koko ajan pohtia, miten tämä tila kannattaisi paremmin hyödyntää.

kulmahuone02

Olohuoneesta on siis käynti tähän kulmahuoneeseen, jonka kautta taas pääsee kylpyhuoneeseen. Tämän huoneen kautta pääsee myös ulkoterassille. Huone on valoisa ja reilun kokoinen, mutta haastava siinä mielessä, että huoneessa ei ole kuin yksi vapaa seinä: yhdellä sivulla on käynti ulos ja olohuoneeseen, toisella ikkuna, kolmannella vielä käynti kylpyhuoneeseen (sekä liukuovikaapisto). Osittain tästä johtuen huoneesta on tullut läpikulkuhuone, jossa kuivataan pyykkejä ja säilytetään puhtaita liinavaatteita.

välihuone

Nämä ottamani kuvat ovat jo vähän vanhentuneita, sillä ylläolevassa kuvassa näkyvät Muuramen laatikostot ja pitkä taso eivät ole enää tuossa huoneessa, vaan siirsin ne eri huoneeseen toiseen päähän taloa. Vanha Askon entisöity sohva on kuitenkin edelleen samalla paikallaan. Huoneessa on tällä hetkellä käytännössä tuo sohva, pyykkitelineet sekä kasa kirjoja lattialla odottamassa pysyvää paikkaansa tulevassa mahdollisessa kirjahyllyssä. Tekemistä siis riittää, ja tällä hetkellä huone lepää pitkälti odotustilassa.

Yksi vaihtoehto olisi keskittää kaikki vaatehuolto vaatesäilytyksineen tuonne, mutta toisaalta, kun kaikki muut makuuhuoneet ovat aivan toisessa päässä taloa, vaatisi se aika paljon tottumista. Aamuisin tulee kuitenkin aina ensimmäisenä vedettyä vähintään aamutakki päälle. Toiseen päähän taloa pukeutumaan lähteminen ei kuulosta käytännölliseltä.  Ja toisaalta makuuhuoneessa on joka tapauksessa hyllytilaa vaatteille: mitä makkarin kaapeissa sitten säilyttäisi?

Myös se, että huone on kylpyhuoneen ja terassin välillä, kannattaa huomioida huoneen käytössä. Sen kautta on siis jonkin verran läpikulkua. Siksi tästä huoneesta ei välttämättä tule vaikkapa makuuhuonettamme, ainakaan toistaiseksi. Tähän vaikuttaa myös se, että kulmahuoneen vieressä on takka (ja sauna), jotka molemmat lämmittävät huonetta jonkin verran. Makkari taas saisi olla mielummin viileä.

Vierashuoneeksi tämä huone toki taipuu hyvin, samoin kirjatilaksi, työpisteeksi,  tekstiilihuoltohuoneeksi, viihdetilaksi?

palju

Kuten sanoin, huone on valoisa ja melko hyvässä kunnossa. Pidän erityisen paljon huoneen vapaalle seinälle laitetusta Marimekon Kaivo-tapetista, josta ei sattunut nyt olemaan muita kuvia missä kuvio olisi näkynyt, kuin alla oleva selfie. ;D

Huoneen liukuovikaapistoihin haluaisin jossain vaiheessa vaihtaa ovet, ne eivät ole oikein omaan makuun (lämminsävyistä puuta). Lattia taas on tämäntyylistä korkkimateriaalia, ja se kyllä sopii ominaisuuksiltaan tuohon tilaan todella hyvä (lämmin, helppohoitoinen, kestää varmasti paremmin satunnaista kosteutta kuin vaikkapa laminaatti). Ulkoiselta ominaisuudeltaan tosin sekään ei ole aivan meikäläisen suosikki, mutta kelpaa hyvin toistaiseksi.

Sellaisia ajatuksia tästä toistaiseksi kysymysmerkiksi jääneestä huoneesta, joka hakee vielä omaa käyttötarkoitustaan.

Miten itse sisustaisit meidän kulmahuoneen? :)

/Riikka

Jäikö jokin juttusarjan osista lukematta? Tässä vielä  linkit aikaisempiin esittelyihin:

kulmahuone01

Vuosi Bullet Journalin kanssa – mitä olen oppinut?

Muistiinpanojen kirjoittaminen on ollut läpi ikäni tapa jäsentää omaa elämääni, pitää langat käsissä, saada vähintään teoriatasolla suunnitelmat valmiiksi ja toteuttaa suunnitelmat näiden pohjalta todeksi. Erilaiset vihkot ja listat ovat olleet tapa oppia, priorisoida, aikatauluttaa ja suunnitella. Kun kuulin ensimmäistä kertaa Bullet Journalista noin vuosi sitten, halusin kokeilla sitä oitis.

bulletjournal01

Ne, joille Bullet Journal ei ole vielä tuttu juttu, kärryille päästäkseen kannattaa käydä katsomassa esimerkiksi tämä video tai Bullet Journal -sivusto. Idea on jalostunut monella aivan alkuperäisestä, yksinkertaisesta ajatuksestaan: monille Bullet Journal on ajanhallinnan ja kalenterin ohella myös keino toteuttaa itseään piirustusten ja washi-teippien muodossa. Itse innostuin Bullet Journalista pitkälti tämän Hesarin artikkelin pohjalta.

Yksi painava syy ostaa jälleen yksi uusi muistiinpanovihko lisää oli toive siitä, että kaikkien niiden lukuisten, puoliksi täysien ja eri aiheilla täytettyjen vihkojeni sijaan minulla olisi vain yksi, johon voisin kerätä kaikki ideani, suunnitelmani sekä kaiken sen sekalaisen, päätä jatkuvasti kuormittavan must do -listan. Tapanani oli ennen todella ottaa aina yksi vihko eri aihealueille. Yhteen suunnittelin sisustusjuttuja, toiseen rakensin täydellistä vaatekaappia, kolmatta käytin tavallisen kalenterin tapaan, ja niin edelleen. Bullet Journalista kuultuani ensimmäinen ajatus oli, että niinpä tietysti, niin yksinkertaista! Ei valmiita kalenterinäkymiä, (joista puolet jää kuitenkin täyttämättä), ei kymmenen eri vihkon sarjaa. Vain yksi, kaikenkattava vihkonen.

bulletjournal2

Aloitin hankkimalla laadukkaan vihon, johon on mukava kirjoittaa. En ostanut varsinaista Bullet Journaliksi tarkoitettua sivunumeroitua vihkoa, vaan laadukkaan, pehmeäkantisen Leuchtturm1917-vihon ja kasan vanhoja kunnon Stabilo-kyniä.

Tähän väliin on pakko sanoa, että rakastan paperituotteita. Vihkoja, kyniä, koristepapereita, kyniä, tarroja. Harvemmin edes uskallan astua Sinooperiin, etten tule hassanneeksi sieltä kilokaupalla paperitavaraa. Siksi pelkän laadukkaan vihon ja toimivien kynien hankkiminen oli minulta hyvin maltillinen panostus Bullet Journalin käyttöönotossa. Hakkasin kanteen nimeni dymolla ja aloitin, vapaalla tyylillä.

bulletjournal3

Nyt olen käyttänyt Bullet Journalia noin vuoden. Tämä järjestelmä on syrjäyttänyt kaikki muut lukuisat vihkoni, joihin ennen kirjoittelin omia ajatuksiani. Oma vihkoni muistuttaa vain kaukaisesti systemaattista kalenteria, sillä sen sisällä on ennen kaikkea listoja. Olen tehnyt toki joka kuukaudelle sivun tai aukeaman kokoisen kuukausinäkymän, johon olen merkinnyt pääosan tärkeimmistä menoista ja tavoitteista, mutta ensimmäisestä Bullet Journalistani löytyy tuskin lainkaan esimerkiksi päivänäkymiä. Se johtuu osittain siitä, etten käytä Bullet Journalia työjuttuihin lainkaan, niihin minulla on aivan eri systeemit, jotka taas koen toimivaksi niissä olosuhteissa. Toki voisin hyvin kokeilla Bullet Journalia ensi vuonna myös töissä, mutta ehdottomasti erillisessä vihkossa: haluan nimittäin pitää henkilökohtaiset asiat ja työjutut visusti erillään.

Joka tapauksessa, nykyisessä Bullet Journalissa en ole tarvinnut päivätasoa sen vuoksi, että päiväkohtaiset, henkilökohtaiset menoni mahtuvat vallan hyvin kuukausinäkymään. Työasioissa päiväosio sen sijaan olisi ehdoton. Toisaalta, monet sellaiset päivän arkiset askareet, jotka toistuvat kerrasta toiseen (vaikkapa lakanoiden vaihto tai imurointi) tai henkilökohtaiset muistutukset (soita äidille tai tapaa ystävää) vaatisivat nimenomaan päivätason kalenterin. Ensimmäinen Bullet Journal -vuoteni on siis selkeästi ollut siirtymävaihetta, missä tietyt asiat säilyvät edelleen digitaalisessa kalenterissa, vaikka useimmat asiat voisi hyvin keskittää Bullet Journaliin.

bulletjournal

Toki olen tehnyt tämän vuoden aikana omassa bujossani monia juttuja, jotka teen ehdottomasti toisin ensi vuoden aikana. Monet näistä jutuista ovat vain käytännön viilausta, mutta matkan varrella on huomannut kokemuksen kautta, mitkä asiat voisi toteuttaa toisin.

Omasta Bullet Journalista löytyy sivuja mm. seuraavilla otsikoilla:
  • ei vahvasti aikaan sidottu to do -kotona (liittyi muuton jälkeisiin juttuihin, kuten ”etsi ja ripusta verhot”)
  • Blogistatistiikkaa sivulla kävijöistä ja seuraajamääristä (kuukausittainen seuranta)
  • uudet bloggaus-ideat
  • kuukauden suosikit (jälleen blogia varten)
  • astiasto + millä astioilla haluaisin täydentää kokoelmaa
  • juoksukalenteri (koska olen juossut, kuinka pitkän lenkin, juoksuaika ja keskisyke)
  • painon seuranta (ei todellakaan päivittäin, pikemminkin kuukausittain)
  • ostoslistat
  • pohjapiirustuksia talon eri huoneista ja sisustussuunnitelmia
  • suunnitelmia ja puuhaa kesälle
  • budjettisuunnitelma kodin isommille ostoksille (ruohonleikkuri, laitteistojen huollot, tikapuut, pihakalusteet jne.)
  • remontointi-ideoita
  • blogin isojen suuntaviivojen ideointia
  • Kuukauden menot
  • Ostoslista (vaatteet)
  • Kirjoja, joita haluaisin lukea
  • Aamusivut (tajunnanvirtaa)

Yksi asia, mitä saatan ottaa käyttöön ensi vuonna tai seuraavassa kuussa, on viikkoaukeaman käyttö: en jakaisi aukeamaa suoraan eri päiville, vaan kirjaisin siihen ylös kaikki asiat, jotka pyrin saamaan tehtyä tuon viikon aikana.  Bullet Journalissa on se mahtava puoli, että ei ole sidottu mihinkään tiettyyn kaavaan koko vuoden ajaksi, vaan voit tosiaan kokeilla erilaisia kuukausinäkymiä vaikka joka kuukausi (tai viikko), jos tuntuu, että jokin tietty metodi ei toimi.

Bullet Journal ei tosiaan ole syrjäyttänyt digitaalista kalenteria kokonaan, ja toisaalta tietyt menot haluan edelleen säilyttää siellä, jotta esimerkiksi puolison kanssa on helpompi pysyä kärryillä toisen menoista ja mitä minnekin voi sopia. En ole myöskään kokenut taakkana vihkon kantamista mukana, sillä Leuchtturm on kevyt vihko!

Yksi kiva juttu Bullet Journaliin liittyen on myös se, että siitä jää muisto. Vuodenvaihteessa vaihdan uuteen vihkoon, ja vanhan siirrän muistojen joukkoon, mistä sitä on (ehkä) hauska selailla vuosien päästä: tuo vihkonen kuvaa kuitenkin aika paljon sitä aikaa, milloin se on kirjoitettu.

Kuten tuolla aiemmin totesin, ensimmäinen vuosi Bullet Journalin kanssa on ollut kokeilevaa vaihetta: kaikki itse kirjoittamani asiat olen saanut yksien kansien väliin, mutta osa päivittäisistä suunnitelmista ja varsinkin yhteiset menot ovat edelleen digitaalisessa kalenterissa tai seinäkalenterissa. Itse asiassa, nyt kun luin uudelleen tuon Hesarin artikkelin ja katsoin Bullet Journal -videoita, tajusin itsekin kuinka kaukana olen vielä Bullet Journalin aivan alkuperäisestä ideasta. Katsotaan, millainen ensi vuodesta tulee!

Mitenkäs teillä, onko bujoilu vienyt mennessään? :)

/Riikka

Video: Loppuun käytettyä kosmetiikkaa

Videota pukkaa! Innostuin kuvaamaan jo toisen videon lokakuun aikana, ja tällä kertaa aiheena on loppuun käyttämäni kosmetiikka. Näitä purkkeja ja tuubeja olinkin ehtinyt keräämään nurkkiin jo useamman kuukauden ajalta.

Alla suora linkki videoon sekä listaa tuotteista, joita videolla mm. käsitellään. Ensi kerralla pitää tehdä kunnon muistiinpanot, jotta muistan sanoa tuotteista kaiken oleellisen, monta juttua tuli mieleen vasta jälkikäteen. Toivottavasti kehityn koko ajan videoiden tekijänä ja sitä myöten tuotteista jutusteluunkin tulee ne pointit, jotka on oleellisia. :)

Apteekin_deodorantit

Cutrin_Evo_Erisan

Erisan

Lumene_tyhjentyneet

Sanex_Carmex_Nivea

Garnier_Euserin_Aco_Vaseline

YouTube-kanavalleni pääset tämän linkin kautta.

Kaksi litraa vettä päivässä – tarpeen vai ei?

Olen huono juomaan vettä. Todella huono. Ilman tietoista ajatusta juon tuskin muutamaa lasillista enempää vettä vuorokaudessa.

Olen aina ollut samanlainen veden juonnin suhteen, hidas ja vähään tyytyväinen. Olen tosin aina syönyt päivittäin paljon kasviksia ja hedelmiä, jotka osaltaan korvaavat veden juomista, koska monet vihannekset ja hedelmät ovat hyvin vesipitoisia. Nykyään yritän silti erilaisin jipoin muistuttaa itseäni juomaan vettä tarpeeksi päivän aikana.

Yksi toimivimmista tavoista on kantaa mukana juomapulloa: sen avulla on helppo seurata juodun veden määrää. Jonkin (hullun) suosituksen mukaan jokaisen aikuisen tulisi juoda päivittäin kaksi litraa vettä, mutta itse olisin tyytyväinen siihen litraankin. Uskon terveen järjen mukaan myös janoon, eli siihen, että kun tarvitsen vettä, keho ilmoittaa siitä minulle.

Kannan nykyään arkisin vesipulloa aina mukanani. Kannoin kauan laukussa puolen litran vichy- tai jaffapulloa, mutta edellispäivänä kävin ostamassa  Design Lettersin juomapullon.  Tämä juomapullo vetää sisäänsä puoli litraa juomaa ja on kevyt kantaa mukana. Ulkonäkö muistuttaa vanhanajan maitopulloa, ja pelkistetty muotokieli vetosi minuun jo pari kuukautta sitten, kun huomasin tämän kaupassa.  Nyt kelpaa juoda, vaikka useampi pullollinen päivässä.

arne_jakobsen

Miksi veden juominen kannattaa?
  • Ihminen on 62-prosenttisesti vettä, ja jo muutaman prosentin nestehukka heikentää toimintakykyä. Veikkaan että useimmat päänsärkyni ovat lähtöisin siitä, etten ole juonut päivän aikana tarpeeksi. Sen vuoksi, juo mitä olet.
  • Vesi hyvin maustettuna on yksi parhaan makuisista juomista. Tosi on! Vesi kurkulla, vesi sitruunalla, vesi limellä, vesi mansikoilla. Ero veteen sellaisenaan on käsittämätön.
  • Enemmän vettä, parempi ruoansulatus.
  • Vesi vanhin voitehista! Tarpeeksi vettä, niin voitehihin ei tarvitse upottaa niin suurta omaisuutta.
  • Veden juominen auttaa myös painonhallinnassa, jos sellainen kiinnostaa. Kuten sanottu, maustettu vesi on yhtä hyvää (tai jopa parempaa) kuin mehut ja limut.

Kippis ja kulaus!

/Riikka