Salon iltatorilla

Kävin tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä Salon Iltatorilla. Torilla, joka muuten äänestettiin viime vuonna Suomen parhaaksi.

Salon tori on hämmentävä paikka. Yleensä se ammottaa tyhjyyttään, mutta erityisesti viikonloppuaamuisin tori täyttyy kahvittelijoista Salon torin kolmen kesäkahvilan terasseille. Kesän koittaessa tori elävöityy muutenkin torimyyjien ja jäätelökioskien voimin. Mutta mitä tapahtuu kesätorstaisin? Tori täyttyy ruuhkaksi asti ja parkkipaikat loppuvat keskustasta: salolaiset taaperosta mummuihin kokoontuvat torille kiertämään kojuja, syömään torilettua, ostamaan tuoreita vihanneksia ja kuuntelemaan musiikkia.

saloniltatori01

saloniltatori04

saloniltatori05

Salon iltatori on ehdoton perinne, mistä uskoakseni monet niin entiset kuin nykyiset salolaiset sekä kesäasukkaat ja naapurikuntienkin asukkaat pitävät kiinni. Mukava kesäfiilis torilla ehdottomasti onkin, ja hyvällä säällä torilta saa paljon kerralla irti: voi viettää aikaa ystävien kanssa, ostaa tuoreet vihannekset, juuri kukkaan puhjenneet amppelit ja tehdä vielä löytöjä lukuisilta torimyyjiltä, joita Salon iltatorilla on aina torin täydeltä. Terassilla voi juoda kahvit tai syödä muuta toriruokaa, jota sitäkin löytyy moneen makuun.

saloniltatori06

saloniltatori03

saloniltatori07

Iltatori ei olisi kuitenkaan iltatori ilman livemusiikkia, joka liittyy kiinteänä osana Salon iltatoreihin. Tänään lavalla viihdytti hassu mies Stig.

saloniltatori08

saloniltatori09

saloniltatori10

saloniltatori11

saloniltatori02

Hienoa on mielestäni se, että perinne on säilynyt samantyyppisenä Salossa jo vuodesta 1982, ja vielä kivempaa on se, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus nauttia livemusiikista ja toritunnelmasta keskellä kaupunkia.  Olen itse vielä vähän turisti Salossa, mutta näin lyhyen ajan täällä asuneena on ilo nähdä keskusta vihdoin täynnä eloa ja iloa.

Torilla tavataan,

/Riikka

Oma taloudenhallinta – miksi pidän kirjaa menoistani?

Raha – mikä ihana kamala asia. Useimmat meistä haluavat sitä mielummin enemmän kuin vähemmän, ja monet meistä saavat sitä omasta mielestään liian vähän. Rahat ovat tiukilla, yhdestä pitää tinkiä jotta voi ostaa jotakin muuta. Raha ei kai tee onnelliseksi, mutta se mahdollistaa paljon. Ja rahojen loppuminen kyllä tekee onnettomaksi hetkellisesti, tai ainakin ahdistuneeksi: millä nyt elän?

Olen lähes aina suhtautunut rahaan tavallaan kevyesti. En ole ikinä ollut kova säästämään, vaan pikemminkin kuluttanut huoletta sen minkä olen ansainnutkin. Toisaalta en ole ikinä ajautunut elämään velaksi, vaan tiukoissa tilanteissa olen kyennyt venyttämään penniä todella paljon. Olen sitä mieltä, että hyvin helposti se, mikä tulee myös menee, olipa sitten osa-aikatöissä käyvä opiskelija vai työelämässä jo pitkään työskennellyt palkollinen. Ihmisillä on tapana keksiä rahoillensa käyttöä, niin ainakin minulla.

Miksi sitten seuraan nykyään rahan käyttöni, jos kerran suhtaudun siihen kevyesti? Yksi syy on puhdas uteliasuus, toinen on se, että toki haluan maksimoida tienaamieni rahojen hyödyn. Rahaa kun kuluu hyvin helposti sinne tänne, mutta kun menoja muutaman kuukauden seuraa, alkaa tehdä havaintoja. Ja nämä havainnot vaikuttavat omaan käyttäytymiseen ostoksia tehdessä. Muutaman kuukauden jälkeen koko hommaan onkin jo koukussa.

Olen itse seurannut omaa rahankulutustani vaihtelevasti viimeiset pari-kolme viime  vuotta. Välillä tarkemmin, välillä suurpiirteisesti. Vaikken tarkkaa kirjaa pitäisikään, kuulun silti niihin jotka tietävät tilin saldon vähintään yhden satasen tarkkuudella. En totta puhuakseni voisi edes kuvitella tilannetta, jossa minulla ei ole hajuakaan, onko tilillä pari sataa vai pari tonnia.

Toukokuussa menin kirjanpidossa askelta pidemmälle, ja ajattelin jakaa oman rahankäyttöni tuloksia nyt myös tänne blogin puolelle. Innostusta lisäsi entisestään työkaverini Katjan aiheeseen liittyvä postaus, jossa tarkasteltiin ruokaan kuluvan rahan määrää kuukausitasolla.

Kuten Katjalla, myös minulla on excel-taulukko, johon kirjaan kaiken kuluttamani rahan. En täytä taulukkoa päivittäin, välttämättä edes viikottain, vaan tapanani on säästää kaikki kuitit ja kuun lopuksi sitten käydä läpi ja kirjata kaikki, mihin rahaa on kulunut. Kuitit ovat kätevin tapa pysyä kärryillä menoista ainakin siinä tapauksessa, että edes välillä käyttää myös käteistä. Ja minähän käytän, esimerkiksi toriostoksilla tai muita pikkuostoksia tehdessä.

kukkaro

Toinen syy säästää kuitit on se, että vain kuiteista näkee tismalleen, mitä on ostanut, verkkopankista taas näkee vain sen, kuinka paljon mihinkin kauppaan on kulunut. Tästä taas päästään siihen syyhyn, miksi kulutuskirjanpidossa on mielestäni ylipäätään järkeä. Toki silläkin pääsee alkuun, että seuraa menoja suurpiirteittäin: esimerkiksi että ruokaan meni tässä kuussa 300 euroa, vaatteisiin 150 euroa, kahviloihin 70 euroa ja niin edelleen. Mutta tiedän jo suurpiirteittäin oman kulutuksen suuret linjat. Monet kuluerät kun toistuvat kuukaudesta toiseen melko samana. Tämän lisäksi se, että olen ostanut esimerkiksi Citymarketista 70 eurolla jotakin, ei tarkoita sitä, että olisin ostanut 70 eurolla ruokaa. Samoin esimerkiksi Stockmannilta voi ostaa niin meikkejä, vaatteita, ruokaa kuin huonekaluja. Toisin sanoen, menojen lajittelu pelkkä kaupan mukaan vääristää lopputulosta eikä ”opeta” oikeastaan tässä vaiheessa tällaista kuluseurantahöppänää enää mitenkään. Jättää korkeintaan jälkeensä kysymysmerkin: ”miten kauppaan X on voinut kulua noin paljon rahaa..!?!

Ja ruokien hinnat, mikä lempiaiheeni! Olen oppinut paljon ruoan hinnasta yksinkertaisesti hintoja koneelle näpytellessä. Sinänsä hassua, että vaikka altistumme hintalapuille viikoittain erilaisia ostoksia tehdessä, hinnat sisäistää paremmin vasta kun tavara on ostettu kodin hyllylle ja raha on lähtenyt pois omasta pussista. Kuluja seuratessa herkistyy nopeasti eri summille: tunnistaa, onko vihannesten kilohinta kallis vai ei, mistä kaupasta saa juustot tai mehut edullisimmin ja onko neljä euroa oliiveista paljon vai vähän. Jos nimittäin olet useampaan kertaan naputtanut koneelle, että puoli litraa maustamatonta jogurttia maksaa Lidlissä  70 senttiä, yli kolmen euron jogurtti alkaa väkisinkin tuntua kalliilta.

hedelmät

Lajittelin omat menoni toukokuussa seuraaviin kategorioihin:

  • Ruoka (alakategorioina vihannekset, hedelmät, liha, maitotuotteet, juomat, herkut, einekset, viljatuotteet, kissanruoka, alkoholi, muovikassit(!) ja muut.
  • Muut ruokakulut (alakategorioina lounas, ravintolat&pikaruoka, kahvilat)
  • Sisustus
  • Puutarha & kukat
  • Astiat
  • Kodinhoito
  • Huonekalut
  • Kosmetiikka
  • Terveys & hygienia
  •  Vaatteet
  • Asusteet
  • Lahjat
  • Hupi
  • Kissa (muu kuin ruoka)
  • Sekalaiset
  • Vakuutus
  • Julkinen liikenne
  • Lainanlyhennys
Ruokakulut

Ruokakulut ovat yksi arjen isoimmista menoeristä. Maksan meidän taloudessa suuren osan ruokakuluista, sillä toinen R maksaa sen sijaan paljon muita kuukausittaisia juoksevia kuluja, kuten vesi-, sähkö- ja nettikuluja. Ruokakulut ovat se menoerä, johon olemme viime aikoina pyrkineet vaikuttamaan erityisen paljon, koska se on menoerä johon todella pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi sillä, että käy Lidlissä Cittarin tai Prisman sijaan ostoksilla säästää kuukaudessa ainakin satasen. Myös ruokien suunnittelu etukäteen auttaa karsimaan ruokalaskun summaa. Tämän suhteen on vielä varaa kehittyä, kuten myös siinäkin ettei ruokahävikkiä tulisi lainkaan.

Arvaatteko mihin ruokaryhmään kului toukokuussa eniten rahaa? Ehkä vähän yllättäen: maitotuotteisiin, 59 euroa! Tähän ryhmään kuuluvat niin maidot, jogurtit, kermat kuin erilaiset juustotkin. Toiseksi eniten kului lihaan ja kalaan (44 €), sitten hedelmiin (42 €), vihanneksiin (30€) ja juomiin (41€). Alkoholiin kului 38 euroa, herkkuihin 35 euroa ja kissanruokiin 27 euroa. Eineksiin taas kului vain 19 euroa (mistä olen erityisen ylpeä) ja viljatuotteisiin 14 euroa. Kategorioiden ulkopuolella oleviin (kananmunat, salaatinkastike, hummus, mansikkahillo…) kului samoin 14 euroa. Muovikassien ostamista on pyritty pääsemään eroon, ja niihin menikin onneksi vain 57 senttiä. Jes! :D

Ruokakauppojen ulkopuoliisiin ruokakuluihin kului kuitenkin vielä selvä summa rahaa: lounaisiin 53 euroa, kahviloihin 50 euroa, ravintoloihin 15 euroa ja Bestbites-ruokalähetykseen 40 euroa.

Ruokamenojen määrä ei vastaa ihan puhtaasti totuutta, sillä vaikka maksoin toukokuussa suuren osan ruokakuluista, niin en kuitenkaan aivan kaikkea. Ruokakaupan kokonaissumma 363 euroa ei siis aivan vastaa totuutta. Muiden ruokakulujen eli ravintoloiden ja kahviloiden menot, 158 euroa, ovat olleet laskusuhdanteessa jo pitkään. Erityisesti kahvilamenojen määrään olen tyytyväinen: 50 euroa on vielä melko maltillinen summa kahvilakäynteihin, ainakin tällaiselle kahvilafanille.

tulppaanit1

Koti (sisustus, puutarha, huonekalut, kodinhoito, astiat)

Kotiin kuluvien menojen määrä vaihtelee kuukausittain todella paljon. Tämän kategorian menoista pystyy välillä tinkimään, jos tarve vaatii. Esimerkiksi astiat, huonekalut ja muut sisustusmenot ovat niitä, joita vain harvoin on aivan pakko ostaa, mutta tietysti joitain kodin hyödykkeitä, vaikkapa nyt saippuaa ja talouspaperia, on luonnollisesti pakko ostaa.

Finlayson

Olen melko maltillinen sisustaja: en osta sisustustavaroita hetken mielijohteesta, vaan pohdin niitä yleensä melko pitkään. Joskus saatan silti ostaa jotakin yllättäen, jos kohdalle osuu hyvä löytö. Esimerkiksi yllä kuvassa olevat pyyhkeet ja lakanat ostin heräteostoksena Finlaysonin popupin loppuunmyynnistä, missä suurin osa valikoimasta oli 60 prosentin alennuksella (ostokset  jo maaliskuulta).

Kodinhoitoon kuuluvia tavaroita (pesuaineita, tiskirättejä…)ostan yleensä könttänä Tokmannilta, joten niitä kuluja ei edes kerry jokaiseen kuukauteen, esimerkiksi toukokuuhun. Huonekaluihin on mennyt nyt viimeisten kuukausien aikana paljon rahaa, sillä ostimme uuteen taloon niin uuden sängyn, sohvan kuin keittiökalusteetkin, ja maksoin näistä viimeisen erän, 200 euroa, toukokuussa pois. Myös sisustukseen (mm. matto, kaitaliina, tyynynpäälliset) kului toukokuussa melko paljon rahaa, 158 euroa. Vierailin toukokuun alkupuolella myös Iittalan outletissa, jonka vuoksi astioihin kului jopa 149 euroa, puutarhaan ja kukkiin sen sijaan vain 21 euroa.

omapiha10

Hyvinvointi & ulkonäkö (vaatteet, kosmetiikka, terveys)

Toinen kategoria, josta pystyn nipistämään halutessaan todella paljon, on vaatteet ja muutenkin ulkonäköön liittyvät ostokset. Esimerkiksi välttämättömiä vaatehankintoja on vain harvoin, useammin on kyse halusta näyttää kivalta ja saada jotakin uutta. Kuukausittaiseen budjettiini ei sisälly läheskään aina vaateostoksia, mutta toukokuussa niitä oli muutamia: vaatteisiin kului 115 euroa, asusteisiin 12 euroa, kosmetiikkaan 32 euroa ja terveyteen reilu euro.

kissa01

Kissa

Kissan pitäminen lemmikkinä on pääasiassa hyvin edullista. Ruoat maksavat pari-kolmekymppiä kuussa, ja usein kulut jäävätkin siihen. Toukokuussa rahaa kului kuitenkin punkkikarkotteisiin, matokuureihin ja kaulapantaan, yhteensä 52 euroa.

Lainat, vakuutukset, julkinen liikenne

Pakolliset tylsät ja suuret kulut, jotka on pakko maksaa kuukausittain. Vakuutusmaksuja ei onneksi joka kuukaudelle tipahda, mutta asuntolaina ja työmatkakustannukset kyllä. Junamatkoihin kului toukokuussa 140 euroa, lainanlyhennykseen 550 euroa ja vakuutuksiin 91 euroa.

Huvit, lahjat, sekalaiset

Joka kuukaudesta pieni osa kuluu myös kaikkeen sekalaiseen, jota ei oikein osaa kategorisoida. Osa tästä summasta menee lahjoihin,  (toukokuussa äitienpäivään ja Helsinki-tuliaisiin, 69 euroa), osa huvituksiin (toukokuussa reissu Helsinkiin hotelleineen, 106 euroa) ja kaikkeen sekalaiseen, kuten Netflixin ja Spotifyn kuukausimaksuihin ja muuhun vastaavaan (31 euroa). Menojen laputtaminen eri ryhmiin ei ole aina yksinkertaista, koska esimerkiksi reissukuluja voi laskea sekä ravintolakuluihin että puhtaasti matkakuluihin.

Kaikkineen vaikuttaa siltä, että toukokuussa minulla kului rahaa melko tarkalleen 2 200 euroa.

Onhan se paljon rahaa – mihin sitä sitten vertaakin. Näin lopuksi päästään kuitenkin takaisin siihen, miksi pidän kirjaa menoista: jotta voisin vaikuttaa niihin paremmin. Jos tuntuu joskus siltä, että huhhu, vaatteisiin meni aivan liikaa rahaa tässä kuussa, niin ihmeesti sitä seuraavassa kuussa miettii, ennen kuin lampsii jokin rätti kourassa kassalle.

Koko toukokuuhun ei oikeastaan sisälly kovin paljon mitään menoja, joiden kuluttaminen varsinaisesti harmittaisi. Monet kuluista ovat kuitenkin edellytys sille, että elän maallisesti sellaista elämää kuin haluankin elää. Ja jotain pientä pystyy laittamaan sukanvarteenkin, mikä sekin on aina hyvä juttu.

/Riikka

Woden sneakers – päivän päheimmät tossut

Ja niin koitti päivä, kun ostin uudet, päheät Wodenin tossut.

Vietin viime viikonlopun ystäväni A:n kanssa Helsingissä. Tunnelma oli rento: rauhallista käyskentelyä kahvilasta toiseen, kaunista kulttuuria, kaupasta seuraavaan tassuttelua, välillä taas jonnekin istumaan ja ihmettelemään ihmisvilinää: kokonaisuudessaan siis rauhallinen irtiotto arjesta ja yhteistä aikaa ystävän kanssa.

Vaikken reissulle etukäteen mietittyä budjettia asettanutkaan, olin päättänyt että ostoksiin ei saa kulua kovin paljon rahaa. Viime aikoina rahankäyttöä on pitänyt miettiä entistä tarkemmin, sillä omakotitalon oston myötä rahaa kuluu tavallisten menojen ohella kaikkeen epätavalliseen. On tunne, että koko ajan pitää pitää jotakin myös sukan varressa. Varsinkin näin alkuun pelkään sitä, jos jostain nurkan takaa tulee jokin yllättävä rahareikä, joka vie tilipussista kolmenumeroisen luvun. Ja tuleehan niitä, vaikkei toistaiseksi täysin yllättäviä. Osittain siksi olen kuitenkin nuukaillut viime aikoina vaateostostenkin suhteen. Mutta nämä oli pakko saada!

Woden02

Olen nähnyt Wodenin ihania tossuja jo muutamilla tutuillani ja ihaillut niitä salaa näyteikkunoissa. Olen ikuinen tennarifani ja puen aina jalkaani mielummin tasapohjaiset kengät kuin korkkarit. Siksi tiedän näiden tulevan kovaan käyttöön. Ja mä vaan ihastuin näiden ulkonnäköön! Kun vaatekaappi on muuten täynnä yksivärisiä vaatteita ja raitaa, on välillä paikallaan pukea jalkaan jotain överiä.

woden_sneakers01

Wodenin kengissä on aito korkkipohjallinen, joka hengittää paremmin kuin ”tavallinen” pohja ja mukautuu käyttäjänsä jalkaan. Nämä tanskalaiset tossut hakivat toki uomiaan ensimmäisillä käyttökerroilla, mutta pohja istuu jalkaan jo nyt yllättävän hyvin. Ja on ihanan pehmeä! Jos muuten joku miettii mistä nimi tulee – se on Works of Denmark. Halleluja skandinaavinen suunnittelu.

Ostin kengät itse Ziosta, mutta Wodenin kenkiä löytyy esimerkiksi Turussa Linnankadun Dotsista ja ainakin Zalandolta ja Bootzilta.

woden_sneakers04

Ja hei – ainakin itse aktiivisesti blogeja lukevana ja blogeista juttuja kuulevana törmään usein ajatukseen, että blogit ovat yhtä kulissia ja että päivän asut eivät ole ikinä oikeasti päivän asuja. Tällä kertaapa on! Nämä kuvat otettiin tänään työpäivän päätteeksi kymmenessä minuutissa työkaverini Katjan avustamana ennen kuin lähdin junalla kohti Saloa. Hassahdan jakamaan juuri nämä kuvat, joissa silmät on kiinni ja tasapaino puuttuu, koska ne olivat niitä aidoimpia. Kiitos Katja!

woden_sneakers03

turku_kirjasto

Woden01

woden_sneakers02

R_koru

/Riikka

Kosmetiikkavaraston kevätsiivous

Kun kevät koittaa, tekee mieli siivota kaikki. Ei vain kotia noin yleisesti, vaan myös vanhoja vaatteita, kosmetiikkaa ja kaikkea sitä sekalaista sälää. Naama, kroppa ja hiukset näyttävät kaikki jotenkin nuupahtaneilta tai nahistuneilta. Vaatteetkin jotenkin haalistuneilta tai kulahtaneilta. Ensimmäinen lääke on yrittää poistaa omista kaapeista pois sellaista, joka ylläpitää tuota väsähtänyttä ulkomuotoa.

Siivosin hetki sitten kosmetiikkavalikoimaani, sillä ikävä totuus on se, että kaikki meikit eivät päädy roskikseen vasta kun viimeinenkin tippa on käytetty. Hyvin monet onneksi sentään, ja vuosien saatossa olen oppinut tekemään vähemmän hetken mielijohteen ostoksia  ja oppinut ostamaan enemmän niitä, jotka olen jo hyväksi havainnut. Keräsin tähän postaukseen viime kuukausien loppuunkäytetyt meikit sekä hylätyn kosmetiikan.

käytety_meikit01

Lähes täysin loppuun kulutettujen meikkien joukossa on Rimmelin Scandaleyes (1) silmänrajauskynä, joka saattaa hyvinkin olla jo pois markkinoilta tällaisenaan, niin monta vuotta tämä kynä ainakin on palvellut. Sen takia se joutaakin nyt pois, koostumuskin alkaa olla jo kyseenalainen. Ensin pidin kynää jotenkin kömpelönä paksuutensa vuoksi, mutta juuri sen takia olen lopulta tehnyt tällä meikkikynällä lukemattoman monet rajaukset. Väriä irtosi helposti ja tällä kynällä oli helppo myös pehmentää ja korjailla nestemäisen rajauskynän jälkeä.

Sama vika on Max Factorin Colour Elixir (2) punakynässä, joka on sekin palvellut pitkään. Sekä koostumus että kynän pituus alkoivat tässäkin loppua kesken, mutta tämän voisin ostaa ehdottomasti uudelleen! Tykkäsin erityisesti tästä Designer Blossom -sävystä. Punassa oli erittäin hyvä pigmentti ja tuotetta oli erityisen helppo levittää.

Lumenen Longwear Blur meikkipuuteri (3) tuli sekin tiensä päähän. Olen vähentänyt meikkipuuterin käyttöä merkittävästi nuoruusajoilta, jolloin en taas käyttänyt meikkivoidetta vaan nimenomaan pelkkää meikkipuuteria. Käytin tämän lopulta samaan tapaan kuin nykyään mitä tahansa kivipuuteria: pari sipaisua muuten valmiin meikkipohjan päälle. Sopinee loistavasti pohjan tekoon lähes virheettömään ihoon ja erityisesti kesällä käytettäväksi, koska tuotteessa on myös suojakerroin 15.

Huulirasvojen suurkuluttajana näitä tuotteita loppuu yksi tai kaksi kuukaudessa. Tällä kertaa loppu koitti Labellon Milk & Honey -rasvalle (4), jossa oli miellyttävä tuoksu ja mukava huulia hoitava vaikutus. Labellon huulirasvat ajautuvat ostoskoriin kerta toisensa jälkeen.

Lumenen Bright Now Vitamin C -BB-voide (5) loppui sekin. Tämä puteli on ollut kaapissa jo parisen vuotta. Ehkä siksi, että se ei ole ollut ikinä aivan lempparini voiteiden joukossa, ja sävykin oli sellainen, mitä en mihin tahansa aikaan vuodesta voinut käyttää. Mutta tulipahan kulutettua loppuun. Ei sinänsä huonoa sanottavaa jos ei erityisen hyvääkään. Tuoksu ei ollut erityisen mieluinen.

Kuinkakohan mones IsaDoran ripsari tämä on? Build-up Mascara (6) on mun mielestä edelleen ehdottomasti yksi parhaista ripsiväreistä joita olen ikinä käyttänyt. Ei myöskään mitenkään kallis tuote. Ei paakuta, ei erottele liikaa tai liian vähän, ei kerää harjaan liikaa väriä. Tekee silti ripsistä tuuheat. Ehdoton suosikki!

käytetyt_03

Siirrytään pariin loppuunkuluneeseen puhdistustuotteeseen. Lähes tismalleen yhtäaikaisesti loppuivat kaksi eri puhdistusgeeliä, joista pidin molemmista. LV:n puhdistusgeeli lupaa poistaa kasvoilta epäpuhtaudet ja meikin hellävaraisesti ilman kuivuuden tunnetta. Herbina Energy Boost lupaa samaa, ja lisäksi tuote sisältää virkistäviä vitamiineja, jotka jättävät iholle raikkaan tunteen. Pidin molemmista oikeastaan yhtä paljon – LV:ssä pidin erityisesti tuotteen hajusteettomuudesta, Herbinassa taas tuotteen koostumuksesta. Ja vaikka tässä toisessa puhdistusgeelissä oli selkeä tuoksu, se oli kuitenkin raikkaan hyvä tuoksu. Molemmissa brändeissä miellyttää erityisesti se, että suuri osa tuotteista kehitetään ja valmistetaan Suomessa.

Himalayan Foot Smoothing Scrub on sekin ollut hyllylläni jo reippaasti yli vuoden, mutta ei siitä syystä, että tuotteessa olisi ollut jotakin vikaa. Olen vain laiska kuorimaan jalkojani. Ai että, tämä teki aina hyvää jaloille! Jalkojen hyvinvointi on täysin aliarvostettu asia, ja kaikenlaisella jalkojen hemmottelulla on yllättävän suuri vaikutus yleiseen hyvinvointiin. Himalaya jatkoon!

käytety_meikit04

Hiusten muotoilutuotteista kuivashampoota kuluu edelleen ylivoimaisesti eniten. Tällä kertaa tyhjänä ovat sekä Herbinan että Biozellin tuotteet. Herbinan raikastavaa kuivashampoota olen ostanut jo useamman kerran, sillä näissä on mielestäni erittäin hyvä hinta-laatusuhde, samoin  kaksi eri tuoksuvarianttia ovat molemmat omaan mieleen. Vielä kun joku keksisi kuivashampoon, joka ei kulu niin pikaisesti loppuun.

Biozellin Color Maskia käytin kuivashampoon tapaan, vaikka tämä onkin varsinaisesti sävyttävä tyvispray – tällä saa siis vaaleassa tukassa tyvikasvun peittoon. Kätevää! Tyvikasvun takia tätä en kuitenkaan käyttänyt, raikastamisen ja tuuheuttamisen vuoksi kylläkin. En olisi varmaan ikinä päätynyt ostamaan kyseistä tuotetta, mutta tämä pompsahtikin syliin pari kuukautta sitten Betteboxista. Olen aiemminkin hehkuttanut Biozellin tuotteita, ja niin hehkutan edelleen: tästä tuotteesta jäi muistiin erityisesti raikas tuoksu ja yleisesti raikastuttava vaikutus hiuspehkoon.

Cutrinin Chooz Hairspray sai taas jälleen kerran ajattelemaan, että voisi kyllä olla ihan oiva päätös panostaa kunnon hiuslakkoihin. Jämäkkää tavaraa! Chooz-sarjan joukossa on itse asiassa useampiakin hyväksi havaittuja tuotteita, kuten suolasuihke ja kuivashampoo. Hinta toki on astetta korkeampi kuin edullisimmissa vaihtoehdoissa.

meikit

Sitten siirrymmekin kevätsiivouksen uhrien pariin. Tämän kuvan tuotteet ovat joko vuosia vanhoja, käytössä epäsopiviksi havaittuja tai muuten vaan hyvin vähälle käytölle jääneitä. Siksi ne joutavat nyt pois.

Joukossa on esimerkiksi kolme huulikiiltoa: Manna Kadar Liplocked, Maybellinen Vivid Matte Liquid sekä Clarinsin Eclat Minute. Kaikki nämäkin ovat Livboxista aikoinaan omaan meikkivalikoimaan ohjautuneita, eikä näille ole syystä tai toisesta löytynyt hirveästi käyttöä. Meikeistä ehkä juuri huulikiillot ovat minulle vaikeimpia käyttää, sillä ne kuivattavat helposti huulia. Mielleyhtymä huulikiiltoon ja tuulessa hulmuavien hiusten tarrautuminen huuliin on myös turhan tuttu tunne.

Joukossa on myös aurinkopuuteria, poskipunaa ja korostuspuuteria. Olen jo pitkään käyttänyt pelkästään IsaDoran Face Sculptor -trioa, josta löytyy sekä aurinkopuuteri, poskipuna että korostuspuuteri. Siksi en tarvitse enää kaikkia näitä erillisiä ja myös melko vanhoja tuotteita, joten nämä joutavat nyt pois. On muuten kohtalaisen vanha tuo Lumenen poskipuna. Mahtaako 10 vuotta riittää..?

Kuvasta löytyy vielä muutama muukin Lumenen tuote: joskus vuosia sitten ostettu Skin Tone Perfector eli ihon sävyn heleyttäjä, Berry-deodorantti, silmämeikin poistoaine sekä peitepuikko. Tuon silmämeikin poistoaineen kanssa en tullut ikinä sinuiksi: omaan makuun koostumus oli erikoinen ja onnistuin törkkäämään ainetta silmiin aina niin, että kirvely oli taattu. En ole muutenkaan tällaisten vanun kanssa käytettävien  silmämeikinpoistoaineiden ystävä, ihmekös siis etten tämänkään. Peitepuikosta täytyy sanoa, että en tiedä miksi olen ostanut sellaisen. En tarvitse. Berry-deo haisi joko alunperinkin kummalliselta tai sitten vain aikojen saatossa. Menee puolityhjänä roskikseen, valitettavasti. Ihon sävyn heleyttäjä taas oli koostumukseltaan jo auttamattomasti mennyttä kamaa, muuten oiva tuote päivettyneen ihon korostamiseen.

Mitä jää jäljelle? Elnettin legendaarinen hiuskiinne ja Neutrogenan CC-voide. Elnett on ehkä hiuskiinteenä ihan mukiinmenevä tuote –mutta se katku, joka tästä tulee kun tuotetta suihkuttaa – ei vaan pysty. Hiuskiinne jää hillumaan ilmaan todella pitkäksi aikaa niin, että hengitystä pitää oikeasti pidättää. Neutrogenan CC:n kanssa taas en päässyt ollenkaan sinuiksi, voide alkoi vaan rullaamaan kasvoilla eikä sävykään tainnut mennä aivan nappiin.

dermosil_bodybutter

Viimeiseksi jäi Dermosilin vaniljantuoksuinen ihovoide, joka nimensä mukaisesti on aikamoista voita. Ihanan tuoksuista, mutta ikävä kyllä aivan liian heviä tavaraa omalle iholle. Tämä ei imeytynyt kunnolla ihoon edes iltaisin levitettynä, eli vielä aamullakin iho tuntui klähmäiseltä. Siksi tämä on nyt pakko heittää pois, ja johan se tämänkin ikä alkaa olla useamman vuoden puolella.

Mitä siis opimme tästä? Kosmetiikkavarastot kannattaa käydä läpi silloin tällöin. Itselle sopimattomia tuotteita ei kannata käyttää pois hampaat irvessä. Hyvätkin tuotteet menettävät lopulta parhaan teränsä ja silloin kannattaa ostaa tilalle uusi. Jos löydät yhden hyvän tuotteen, älä osta rinnalle kahta muuta, joilla on täysin sama käyttötarkoitus. Ja oikeastaan kaikkia meikkejä kannattaa olla vain vähän, koska useimpien käyttöaika on maksimissaan pari vuotta. Kannattaa kurkata Saara Sarvaksen jo vuosia vanha, mutta kattava kirjoitus meikkien säilyvyydestä ja säilytyksestä.

Energiaa alkaneeseen viikkoon!

/Riikka

Helpot välipalat TOP 3

Kuinka vaikeaa voi yhden aamupalan syöminen olla? Yllättävän vaikeaa – tiedän kokemuksesta. Yleensä kyse on siitä, etten nouse sängystä kyllin aikaisin, ja sitten onkin jo kiire junalle. Saatan olla muihinkin vuorokauden aikoihin erittäin kärsimätön välipalan syöjä – nyt tai heti on parempi vaihtoehto kuin vartin päästä.

Keräsin  tämän hetken omat lempivälipalani, joita syön ihan jatkuvasti, välillä aamupalaksi, välillä välipalaksi. Mitään valmistamista näissä ei ole. Ja siksi nämä ovat niin hyviä.

Vaalea leipä hummuksella ja kurkulla

hummusleipä

Hummus toimii monessa, mutta tämänhetkinen suosikkini on kevyesti paahdettu vaalea leipä, Lidlin hummus ja suomalainen kurkku. Niiiin hyvää!

Riisipiirakka ja nokare voita

karjalanpiirakka

Koskikylän riisipiirakoita saa Lidlistä kymmenen paketissa parilla eurolla. Tämä ei kaipaa kaveriksi muuta kuin nokareen voita, joka sulaa mikrossa hetken lämmitetyn piirakan päälle. Erityisen ihanaa iltaruokaa, mutta toimii myös aamulla ja iltapäivällä.

Maustamaton jogurtti + appelsiini/viinirypäleet/banaani/mango

luonnonjogurtti_hedelmät

Tämän ”valmistamiseen” kuluu näistä kolmesta eniten aikaa (kahteen edelliseen noin 20 sekuntia), mutta eipä tässäkään ole kyse kuin muutamista minuuteista. En ole enää aikoihin syönyt maustettuja sokerijogurtteja, koska maustamaton jogurtti itse lisättyjen mausteiden kanssa on vain niin paljon paremman makuista. Melkein kaikki hedelmät sopivat joukkoon: appelsiini, banaani, ananas, viinirypäleet, mango, omena ja moni muu. Tätä voisi tietysti jatkaa esimerkiksi granolalla tai pähkinöillä, but I like to keep it simple. 

Helppoa ja yksinkertaisen hyvää tiistaita,

/Riikka