Uusi hiustyyli, kiitos.

 

Varasin eilen ajan parturiin. Siihen on vielä pari viikkoa aikaa, eli aikaa suunnitella on vielä tovi. Haluaisin pitkäksi kasvaneen tukkani tilalle jotakin kevyttä ja särmikästä – siksi ajattelin leikata hiukset lyhyiksi.

Olen Instassa ihastunut @chloenbrown ja @saraontheinternet hiuksiin. Esimerkiksi näihin, näihin ja näihin tyyleihin. Lähinnä pohdin, että, leikkaisinko kunnon otsiksen ja että kuinka paljon tai millaisia sävyjä yhdistelisin omaan luonnolliseen hiustenväriini. Skarppi leikkaus vaatii kaverikseen muutaman eri särisävyn.

Otsis mulla on ollut viimeksi vuonna 2005 (?!), joten sen aika voisi olla jälleen. Entä väri? Vaaleanruskeaa vaalean kaveriksi? Tuhkanvaaleaa? Ruusukultaa? Tekisi mieli päräyttää kunnolla, mutta päräyttävä tukka vaatii usein muutakin laittautumista, ja mä olen viime vuodet mennyt aika naturellina. 😃

Kahden viikon päästä sen sitten näkee, mitä tulee. 💇🏼‍♀️

/Riikka

 

Kohti vuotta 2019

 

”Kaiken kantanut kausi kumartaa,
hiljaa kääntyvä aika katsoo myötä.

Taivaalla taittuvat tiehyet,
muinaisten tinojen toteutuneet taiat.
Uudemman ajan tiiviimmät terälehdet.

Kolmesta täysikuusta kasvaa kaivattu kevät,
auringon laiduntama rypsipelto ja
toiveikas titaanien tuuli.

Sinne mennäksesi kulje yksin valoa kohti.

Ollen ajan oma, ja silti.
Sinun todellinen hetkesi on tässä.”

-Piia Pälä (Suomi 100 runoa)

Etsin runoa, joka kuvaisi jotenkin ajatuksiani ajan kulumisesta ja siitä, mitä vuoden vaihtuminen seuraavaan yhä uudelleen ja uudelleen saa meissä aikaan. Toivoa tulevasta ja kiitosta menneestä, tai sitten helpotusta siitä, että jokin aika on lopulta ohi.

Vuoden aloitus on perinteisesti aika, jolloin voi kääntää uuden lehden elämässään, irrottautua edellisestä, unohtaa, tai sitten fiilistellä lämmöllä kaikkea vuoteen mahtunutta. Joskus se on jotakin siltä väliltä tai joskus vuodet puuroutuvat toisiinsa. Itse sekoitan omissa muistikuvissani esimerkiksi vuodet 2010, 2011 ja 2012. Silloin tapahtui varmasti paljon, mutta niistä monet tapahtumat vain muistuttivat vain liiaksi toisiaan.

Itse tulen takuulla muistamaan vuoden 2018 yhtenä parhaista. Se toi mukanaan paljon iloa ja onnen hetkiä. Näistä suurimpana tietysti naimisiinmeno, ikimuistoiset häät ja marraskuussa vietetty häämatka Mauritiukselle, mutta myös kaikki ne pienemmät asiat, jotka tekivät tästä vuodesta hyvän. Isojen asioiden vuosi, joka tapauksessa. Kesä oli lämpimin vuosiin ja kaiken kukkuraksi vuosi päättyi uskomattoman kauniiseen joulun aikaan.  Huomiseksi aatoksi tosin on kuulemma luvassa jotain muuta…

En ole perinteisesti tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska, no – liitän ne niin helposti mahtipontisiin ajatuksiin isoista elämänmuutoksista, jotka sittemmin helposti kariutuvat tai vain unohtuvat. Pieniä tavoitteita, isoja toiveita ja suunnitelmia minulla toki on mielessä: mitäpä elämä olisi ilman niitä.

Kirjoitin juuri päivityksen siitä, miten pienenpienet saavutukseni  juoksemisessa tänä vuonna tekivät minut siinä määrin isoiseksi, että tein itselleni tavoitteen ensi vuoden juoksuharrastukseen liittyen. 2019 ja 200 juostua kilometriä, tänä vuonna niitä kun kertyi reilut 70. Yleisesti toivon, että saan vedettyä itseni raittiiseen ulkoilmaan joka ikinen päivä, sillä niin sadat kerrat olen saanut huomata, kuinka suuri merkitys ulkoilulla on hyvinvointiin.

Yksi pieni iso tavoite ensi vuodelle on yhä enemmän olla yhteydessä ystäviin, sillä tämä on asia, joka niin helposti unohtuu arjessa. Tajusin tämän kristallinkirkkaasti joulukortteja kirjoittaessani, kun kävin läpi yhteystietojani, ja pohdin keille kaikille haluan kortin kirjoittaa. Kirjoitin kortteja lopulta liki 30, mutta monen kohdalla tapaamisia oli kokonaiseen vuoteen mahtunut vain yksi tai kaksi. Tulevaa ajateleen, yksi ajatukseni on kirjoittaa kalenteriin sopivin väliajoin eri läheisten nimiä muistuttamaan, keneen juuri sinä päivänä voisi olla yhteydessä. Ei se tarvitse olla mitään erikoista – puhelu, kahvit, iltakävely.

Suunnitelmissa on myös toteuttaa vuoden 2019 aikana pientä pintaremonttia meidän kodissa! Vuosi 2018 oli paitsi ihana, myös todella kallis häineen ja häämatkoineen – tulevana vuonna olisi ihana panostaa kotiin ja sisustukseen. Ja ehkä myös uusiin vaatekappaleisiin…

Mitä taas tulee muihin harrastuksiin, kuten tähän blogiin – I go with the flow. Yhtä aktiivista kuukautta seurasi kaksi hiljaista, ja se saattaa hyvin olla todellisuus myös jatkossa. Olen kuitenkin päättänyt, että kirjoittaminen ei tule pakottamalla, vaan luonnostaan, jos on tullakseen. Instassa kuulumisiani pääsee kuitenkin seuraamaan huomattavasti reaaliaikaisemmin. 😙

Toivon, että tuleva vuosi kohtelee hyvin ja pitää sekä itseni että läheiseni terveenä ja turvassa – sitä toivon myös teistä jokaiselle. ❤️

/Riikka

Uudenlainen tilikirja: Kakeibo

 

Olen heikko ihan kaikenlaisten aikuisten ”tehtäväkirjojen” edessä. Tykkään täyttää elämäntaitokirjoja, vieraskirjoja, bullet journalia ja monenlaisia muita tehtäväkirjoja – siksi ei olekaan ihme, että viimeisimmältä kirjakauppakäynniltä tarttui mukaan tilikirja Kakeibo – kirja säästämisen taidosta.

Japanilainen ilmiö Kakeibo on kotitalouden tilikirja, jonka avulla säästämisen ja älykkään kuluttamisen pitäisi olla helppoa jokaiselle. Idea on yksinkertainen: jokaisen kuukauden alussa päätät summan, jonka haluat säästää, ja samalla mietit, millaisia toimenpiteitä joudut tekemään tavoitteeseen päästäksesi. Kakeibon avulla voi käydä omaa kulutusta helposti läpi ja kuun päätteeksi pohtia onnistumisiaan ja sitä, missä voisi vielä parantaa.

Suhtautuminen säästämiseen

Rahankäyttö ja säästäminen ovat nousseet minulla entistä tärkeämmiksi asioiksi viime aikoina. Vielä jokin aika sitten suhtauduin rahaan paljon huolettomammin, mutta nykyisin olen aika tarkka siitä, mihin rahojani käytän. Ehkä isoksi asiaksi on noussut se, että tahdon aina saada rahalleni kunnon vastinetta, oli kyse sitten sukkaparista, kasvovoiteesta tai hotelliyöstä. Teen enemmän tietoisia valintoja ja pohdin enemmän, mihin asioihin haluaisin säästää.

Pakko myöntää, että myös asuntovelka ja oman kodin kulut ovat muuttaneet suhtautumistani rahaan. Vaikka mitään ei kannata katua, niin näin jälkikäteen tietyllä tavalla harmittaa, etten ole aiemmin maksanut asumisesta ”omaan pottiin” vaan aina ollut vuokralla, mistä ei tietenkään jää mitään käteen. Toki vuokralla asuminen on tuonut kääntöpuolena mukanaan enemmän vapautta, mutta silti. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt isohko summa menee kuukausittain oman kodin velan lyhennykseen eli omaisuuden kartuttamiseen.

Myös muut ansaitsemani rahat pyrin käyttämään mahdollisimman fiksusti niin, ettei raha vain valu sormien välistä esimerkiksi hetken mielijohteisiin. Tämä ei silti sulje pois sitä, ettenkö panostaisi myös elämästä nauttimiseen. Niissäkin tapauksissa vain koen maksavani asioista, joista saan oikeasti itse takaisin: rentouttavasta hieronnasta, suussasulavasta suklaakakusta tai  hyvässä seurassa nautitusta ravintolaillallisesta.

Oman rahankulutuksen ennustaminen

Olen aika tietoinen siitä, kuinka paljon minulla kuluu rahaa mihinkin. Tein jokin aika sitten blogiin postauksen omasta rahankulutuksesta kuukauden ajalta.  Osaan arvioida suurinpiirtein, kuinka paljon kuussa kuluu mihinkin rahaa, mihin tarvitsen rahaa seuraavien kuukausien aikana ja niin edelleen. Yllättäviäkin kuluja tietysti tulee, kuten viime viikolla eläinlääkärissä käynti. Isot ja ennustettavat kulut osaan kuitenkin nykyään arvioida aika hyvin, mistä on todella paljon apua omassa taloudenhallinnassa. Se, missä tarvitsen vielä harjoitusta, on rahan säästäminen ns. pahan päivän varalle. Kun sellainen on takataskussa, yksittäiset isot menot eivät heilauta omaa taloutta heti kuralle.

kakeibo_kirja

Kakeibosta apua omaan taloudenhallintaan

Kakeiboa oli hauska päästä kokeilemaan osana omaa taloudenhoitoa, ja pohtia rahankäyttöä vielä paremmin nimenomaan säästämisen näkökulmasta. Olen pitänyt kirjaa vastaa reilun kuukauden ajan, eli harjoittelen vielä itsekin kirjan täyttöä.

Tässä kuitenkin pieni avaus Kakeibon sisällöstä:

    • Jokaisen kuun alussa on aukeama, johon täytetään tulot, kiinteät menot, säästötavoite, ja näistä osista yhdistäen laskukaava, jonka avulla selviää, millainen summa sinulla jää kuukaudessa kulutettavaksi.
    • Tämä kuukauden aluksi täytettävä taulukko on siitä vähän haastava, että ainakaan minulla palkka ei tule kuun alussa tai lopussa vaan keskellä kuuta, eli tulot pitää arvioida etukäteen, jos haluaa pohtia tarkkoja kulutus- tai säästösummia heti kuun aluksi.
    • Kuukausiaukeaman jälkeen jokaiselle viikolle on varattu viikkonäkymät, joihin voi kirjata aihealueittain ja päivittäin omat menonsa. Itse en hyödynnä sarakkeita päivittäin, vaan laitan vain järjestyksessä riviin, mitä mihinkin alueeseen, kuten ruokaan tai kahviloihin on kulunut. Päivittäin merkitsemisessä on se ongelma, että saatan käydä joinakin päivinä useamman kerran kaupassa tai jopa kahvilla, ja silloin päivänäkymä ruuhkautuu.
    • Viikon päätyttyä kaikki viikon menot lasketaan yhteen. Kuukauden päätyttyä yhteenvetosivulla käydään läpi, kuinka paljon kulutettavaa rahaa oli, kuinka paljon on kuluttanut ja kuinka paljon sai säästettyä.
    • Kirjan idea on siis lopulta aika simppeli, mutta saa pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Kannattaa testata!

kakeibo_viikkonäkymä

Säästäminen, tuhlaaminen – mahdollisuudet ja sudenkuopat

Kaikkein isoin moka omassa taloudenhallinnassa, jonka olen itse käynyt läpi, on ollut elää kuin viimeistä päivää ilman pientäkään säästettyä summaa takataskussa ja vielä niin, että on päälle hankkinut tappiin asti käytetyn luottokortin. Silloin ajautuu helposti noidankehään, jossa erääntyvä velka on pakko maksaa korkojen kera uudesta palkasta, jolloin elämiseen ei enää jää rahaa ja hetken päästä elää jälleen velaksi. Luottokortti kannattaakin ehdottomasti pitää vain hätävarana johon tarttua vain sellaisissa tilanteissa, kun ei ole vaihtoehtoa ja sellaisissa summissa, jotka kokee voivansa maksaa heti seuraavasta palkasta takaisin. Ihan paras tapa varautua yllättäviin menoihin on vaan kerryttää pikkuhiljaa sitä säästötiliä, josta sitten voi maksaa yllättävän menon, jos sellainen tulee.

Olen itse huomannut, että on helppo päättää säästävänsä kuussa esimerkiksi 200 €, mutta jos rahaa ei nappaa heti syrjään palkasta, rahalle keksii kyllä aina jotakin käyttöä kuun aikana. Näin ainakin minulla. Kun säästösumma on heti ”pois pelistä”,  ei säästämistä tarvitse ajatella sen enempää. Suosittelen kaikille säästösumman suoraveloitusta erilliselle tilille heti kun palkka kilahtaa tilille, silloin ei tule kiusausta jättää säästämistä tekemättä.

Säästämisestä moni ehkä ajattelee, että ei ole varaa säästää, sillä kaikki kuluu mitä tuleekin. Monilla se varmaan pitää paikkansakin. Toisilla taas, kuten minulla, kyse on enemmän siitä, mihin haluaa panostaa. Välttämättömiin kuluihin menee paljon rahaa, kyllä, mutta kun ne on laskenut kuukauden nettopalkasta pois, jää jäljelle vielä summa täysin vapaasti käytettävää rahaa. Menoihin on loppujen lopuksi helpompi vaikuttaa kuin tuloihin.

/Riikka

Loppuun käytetty kosmetiikka – lokakuu 2018 edition

 

Hellurei!

Kävin Instagramin puolella reilu kuukausi sitten läpi loppuun kulunutta kosmetiikkaa toooodella pitkältä ajanjaksolta (sen voi katsoa edelleen mun Instagramin kohokohdista), ja nyt päätinkin käydä nuo läpi heti kuun lopussa, ennen kuin kasa ehtii kasvaa liian isoksi. Tässä siis loppuun käytetty kosmetiikka, lokakuu edition! ✨

vichy_aurinko_spray

Vichy Ideal Soleil hydrating protective water sk 30 

Kävin toukokuun alussa apteekissa paniikkiostoksilla, kun tajusin, että kesä alkaa varhain ja iho on vaarassa kärähtää jo ennen omia häitä, tai mikä pahinta, itse hääpäivänä. Haussa oli hajusteeton tai hyvin miellyttävän tuoksuinen, kevyt aurinkorasva, jossa on kunnon suojakerroin.

Tämä Vichyn suihkutettava aurinkosuoja olikin sitten niin hyvä, että tätä tuli käytettyä kesän aikana lähes kahden pullon verran! Tätä ei toki enää näin lokakuussa ole tarvittu, mutta kävin jo alustavasti läpi aurinkorasvavarastoja marraskuun häämatkaa varten ja yhdistelin pullon jämät yhteen tulevaa reissua ajatellen. Tämä lähtee ehdottomasti myös Mauritiukselle mukaan. 💪🏼😎

nivea–seerumi

Nivea Cellular anti-age volume filling pearls -kasvoseerumi

Itse tuote toimi mielestäni kivasti, mutta tuoksu oli jollain tapaa vähän epämiellyttävä. Muuten tätä seerumia oli kyllä mukava käyttää ja itse tuote imeytyi mukavasti kasvoille ja teki ihosta tasaisen. Helppo annostelu myös. Tuoksun takia ei kuitenkaan noussut omaksi suosikiksi.

essence_kulmageeli

Essence lash & brow gel mascara

Olen jo vuosikausia käyttänyt kulmageeliä puhtaasti sen takia, että mulla on luonnostaan pitkät ja vahvat kulmakarvat, jotka helposti sojottaa sinne tänne, jos niitä ei harjaa geelin kanssa paikalleen. 😃 Tämä Essensen versio oli uusi tuttavuus, ja muuten ihan kelpo tuote, mutta ehkä inan vetinen, sillä kuivumisessa kesti aikansa. Kuten näkyy, ajan saatossa kulmageeliputelin ulkonäkö alkaa näyttää vähän ällöltä, koska geeliharjaan kerääntyy kulmaväriä. Siinä mielessä tätä ei kannatakaan ehkä käyttää kovin pitkään, koska hygienia.

Essencen tuotteiden hinta on niin maltillinen, että laatu kohtasi tässä tuotteessa hinnan. Jos haluaa siis testata, olisiko kulmageeli itselle näppärä tuote, tällä voi aloittaa. 🙂

mossa_kasvoöljyt

Mossa Vitamin Oil Cocktail 

Mikä iloinen uusi tuttavuus! Monitoimituote, jonka ostan varmasti uudelleen. Käytin kasvoöljyä nimensä mukaisesti kasvoille ensimmäiseksi aamulla tai puhtaille kasvoille viimeiseksi illalla, mutta myös meikkivoiteeseen sekoitettuna JA yllärinä: kuivien ja ärtyneiden kainaloiden hoitoon. Ja sehän auttoi! Hyväntuoksuinen ja rauhoittava öljy puhtaisiin kainaloihin illalla, avot! 👌🏼

Todella hyväntuoksuinen, toimiva tuote, joka on myös erittäin riittoisa. Ehdottomasti hyvä hinta-laatusuhde. Vegaaninen.

lumene_meikkivoide

Lumene Nude perfection fluid foundation

Lumenen uudistuttua tätä tuotetta ei tällaisenaan taida olla enää myynnissä. Mä käytin tätä  meikkivoidetta tosi usein niin, että sekoitin puolet tätä ja toisen puolikkaan CC-voidetta, jos tuntui että peittävä meikkivoide yksinään oli liian peittävä. Sävy soft honey oli mulle oikein passeli ja tuotteena pitkäkestoinen ja miellyttävä.

lumene_kivipuuteri

Lumene nordic chic soft matte kivipuuteri

Luottotuote vuodesta toiseen. Nämä tulee käytettyä aina niin loppuun kunnes pohja paistaa kaikkiaalta muualta kuin reunoilta. Vielä kun keksisivät kivipuuterin, jonka pystyy hyödyntämään ihan loppuun asti…

lumene_cc_voide

Lumene Nordic Chic CC-voide

CC-voide on nopeasti levittyvä ja sopii arkeen, kun ei tarvitse super peittävää voidetta, mutta kuitenkin sellaisen joka tasoittaa ihonsävyä sopivasti. Ostan näitäkin varmaan useamman vuodessa, tullut jäädäkseen. 😍

kulmakynä

We Care Icon Magnetic Eyes Smooth Wear Eyebrow Definer -kulmakynä

True brown -sävyinen kulmakynä tuli käytettyä niin loppuun kuin meikkikynän voi käyttää. Oikein hyvin asiansa ajava tuote, ja hinnaltaan edullinen. Toisessa päässä kynää kierreharja, jolla on helppo tasoittaa kynän jäljet.

loreal_primer

L’Oréal Pore refining Primer

Herätysostoksena hankittu pohjustusvoide tuli käytettyä puolen vuoden sisällä loppuun.  Tasoittavilla ja ihohuokosia häivyttävillä ominaisuuksilla ei ollut niin kummoisia vaikutuksia, että olisin turvautunut tähän tuotteeseen ihan päivittäin, mutta kuten keskivertotuotteet aina: ihan kiva!

lumene_kirkas_puhdistus

Lumene kirkas heleyttävä puhdistusvoide

Meikin ja epäpuhtaudet poistava puhdistusvoide on perinteisesti oma suosikkini, sillä sitä voi käyttää samalla kun käy muutenkin suihkussa. Teki tehtävänsä kiitettävästi eikä kuivattanut ihoa erityisen paljon, mistä plussaa. Toki tämä ominaisuus on helpoin huomata vasta tulevana vuodenaikana, kun talvi koittaa…

Näistä tuotteista ehdoton suosikkini oli Mossan kasvoöljy (mulla myös kainaloöljy, haha) sekä Vichyn aurinkospray – näistä molemmat uusia tuttavuuksia.

Instan puolella jo kyselinkin, että kuinka usein teillä loppuu erilaista kosmetiikkaa, ja vastailitte, että purnukat eivät lopu oikein ikinä – mulla näitä sitten taas tulee näköjään kymmenisen kuussa! Olenko suurkuluttaja vai mikäs juttu tämä on? 😃

Toki mullakaan varsinaiset meikki-meikit, kuten luomivärit eivät ”ikinä” lopu, mutta vaikkapa erilaiset rasvat on kyllä kovalla käytöllä! Kertokaahan kommenteissa tai Instassa lisää – vaikka omista suosikeista tai kokemuksia yllä olevista tuotteista. ☺️

/Riikka

Millaista on olla äitipuoli?

Millaista on olla äitipuoli?

Minulta kysytään tätä usein. Ei välttämättä aina juuri näillä sanoilla, mutta aiheeseen liittyviä kysymyksiä tulee usein. Miltä se tuntuu? Millaiset välit sinulla on lapseen? Entä lapsen äitiin? Totteleeko lapsi sinua? Rakastatko lasta kuin omaasi? Miltä se tuntuu, että puolisolla on lapsi, mutta sinulla ei?

Sanon suoraan, että tästä aiheesta ei ole helppo kirjoittaa. Tämän julkaisun kirjoittaminen ja varsinkin julkaiseminen jännittää. Aiheella on ensinnäkin monta puolta: on se lapsen puoli, molempien vanhempien puoli erikseen, isäpuolen sekä minun puoleni – sen lisäksi ehkä vielä muitakin puolia, ja jokaisen perheen kohdalla aina erilainen tarina. Itse osaan tietysti kertoa aiheesta vain omasta näkökulmastani. Toiseksi, aihe on herkkä ja henkilökohtainen.

Edes niitä omia ajatuksia on haastava kirjoittaa auki, koska asia herättää tunteita niin laidasta laitaan, ja tunteet vaihtelivat varsinkin äitipuoleuden alkutaipaleella lähes päivittäin. Joinain hetkinä olin asian suhteen hyvinkin tasapainossa, ja tunnin päästä olo saattoi olla jo aivan erilainen. Nyt kolmisen vuotta kestänyt roolini äitipuolena on ollut välillä kasvukipuinen, mutta varmasti suhteessa monen muun tarinaan helppo ja sopuisa. Rooliin myös kasvaa pikkuhiljaa, vaikka tunteet äitipuolena saattavat vielä vuosienkin päästä heitellä.

Olen pallotellut tätä kirjoitusta suuntaan ja toiseen, välillä melkein poistanut koko luonnoksen, ja sitten kuitenkin säästänyt sen. Tästä aiheesta kirjoitetaan edelleen julkisesti melko vähän, vaikka se on niin arkipäiväinen ja yleinen yhteiskunnassamme. Varmasti jokainen meistä tuntee nykyään ainakin yhden uusperheen – siksi päätin lopulta pitää julkaisuni. Siitäkin huolimatta, että tähän julkaisuun liittyy niin paljon henkilökohtaisia ja herkkiä tuntemuksia.

Tässä omia, irtonaisia ajatuksiani äitipuolena olemisesta.

Sattuma.

Äitipuoleksi tullaan sattumalta. Sitä ei harjoitella eikä tavoitella: kukaan ei (kai) ajattele ikinä mielessään, että voisinpa tässä etsiä itselleni puolison, jolla on jo lapsia, jotta voisin olla puolivanhempi. Yleensä se menee kai niin, että sitä löytää ihmisen, jonka kanssa asiat loksahtavat kohdilleen, ja jolla sattuu olemaan edellisestä suhteesta lapsi tai lapsia. Niin vain käy. Varsinkin, jos ikää on 30 tai yli.

Äitipuoleksi ei kasveta kuten vanhemmuuteen yleensä, vaan tilanteeseen hypätään vauhdista. Siinä vaiheessa, kun astut kuvioihin, on puolisollasi ja hänen lapsellaan usein jo tutut kuviot, tavat ja perinteet, joissa luovit parhaasi mukaan. Tavat eivät välttämättä ole sellaisia, jotka ovat sinulle luontaisia tapoja toimia – mutta mikä toisaalta olet muuttamaan toisten tuttuja tapoja, joita on kenties jo vuosia toteutettu?

Tuoreena äitipuolena pitää mielestäni ensin seurailla ikään kuin tarkkailijan asemassa ja totutella tilanteeseen. Vasta hetken päästä on mahdollista päästä täysillä mukaan, vaikka vanhempi ja lapsi mukaan avosylin ottaisivatkin. Ainakin itsellä on toiminut se, ettei ole edes yrittänyt olla 100 % mukana kaikessa, vaan hakenut myös sitä omaa aikaa.

Paha äitipuoli.

Koko äitipuoli-nimike herättää minussa usein kylmiä väreitä. Olemmehan jo pienestä pitäen oppineet, millaisia äitipuolet ovat: ilkeitä, pahansuopia ja pelottavia. Voin kertoa, kuinka absurdilta tuntuu lukea lapselle iltasatua, jossa äitipuoli houkuttelee lapsen syömään myrkkyomenaa tai ohjaa värttinän luokse. Että hyvää yötä vaan, t. äitipuoli.

lokakuu01

Toisaalta, en ole puolisoni lapselle äiti sanan missään merkityksessä. Hänellä on oikea, kokopäiväinen äiti, eikä mitään puolikkaita. Olen hänen isänsä puoliso ja aikuinen, johon voi luottaa, mutta puolikkaaksi äidiksi minusta en ole. Enkä usko, että kukaan kokee, että minun sellainen tarvitsisi ollakaan. Asiaa vahvistaa vielä sekin, että bonus on meillä pääsääntöisesti vain joka toinen viikonloppu, eli niin sanottua tavallista arkea elämme valtavan vähän. Niissä perheissä, joissa bonuslapset vaihtavat kotia viikon välein, voi tuollaisia arkeen vahvasti liitettäviä puolikkaita äitejä ehkä muotoutuakin.

Tähän ”virkaan” ei ole olemassa erityisen hyvää vaihtoehtoista termiä, joten näillä mennään. Meillä ei kuitenkaan juuri puhuta äitipuolesta, lapselle olen ihan vaan Riikka etunimelläni.

Et sä oo mun äiti.

Toisin kuin voisi kuvitella, en ole  (vielä) kertaakaan kuullut tätä uhmaavaa toteamusta bonuslapseni suusta! Vielä toki ehtii…

Meidän tilanteessa se, että lapsen molemmilla biologisilla vanhemmilla on uudet puolisot, on lapselle täysin arkipäiväinen asia. Jopa se, että myös minä määrään omalta osaltani meidän talossa ja olen mukana luomassa perheemme sääntöjä, on sujunut usein jopa yllättävän hyvin. Toki aina ei ole ruusuista, mutta tuohon et oo mun äiti –uhmaukseen ei ole toistaiseksi tartuttu.

Entä miltä tämä rooli ylipäätään aluksi tuntui? Kuten totesin, toisten arkeen hyppäämisessä oli alkuun totuttelemista. Sen lisäksi totuttelin päiviin, joissa ylipäätään on lapsi läsnä, sillä minulla niitä ei ennestään oikeastaan ollut. Olen perheen kuopus ja sen lisäksi en ole sillä tavalla erityisen lapsirakas, että olisin hakeutunut lasten seuraan aiemmissa elämänvaiheissa. Siksi se, miten lapsen kanssa leikitään ja miten hänen kanssaan toimitaan olivat mulle aluksi aika uusia juttuja, vaikka se hassulta kuulostaakin. Bonus toki oli jo 5-vuotias kun tulin mukaan kuvioihin, joten edelleenkään en tiedä, miten ihan pienen lapsen kanssa toimitaan. 😃

Kokonaisuudessaan alku oli kaikkineen yllättävän luontevaa. Bonus otti minut vastaan ilman suurta draamaa, enkä ollut hänelle uhka vaan pikemminkin yksi tyyppi, joka vain tuli mukaan kuvioihin isin seuraksi. Onneksi, siitähän on ollut tässä ihan valtava apu.

Me vietetään tällä hetkellä aika vähän ihan tavallista arkea bonuksen kanssa, mutta silloin kun me ollaan yhdessä, me saatetaan esimerkiksi askarrella yhdessä, leikkiä piilosta, leipoa tai puuhata jotakin pihalla. Hän on myös jo sen ikäinen, että hän touhuaa paljon itsekseen omassa huoneessaan. Meillä on omasta näkökulmastani katsottuna hyvät välit, vaikka luonteiltaan me aika erilaiset ollaankin. Suhteen muodostaminen on vaatinut kaikilta osapuolilta asioita, vaikka lapsi asian varmaan aika eri tavoin ajatteleekin. Koen kuitenkin vastuuni olla lapsen silmissä luotettava ja esikuvallinen hahmo. Toisaalta myös mä olen vain ihminen, huonoine ja hyvine päivineni.

lokakuu05

Mustasukkaisuus.

Niin hassua kuin se onkin, äitipuoleus aiheuttaa joskus myös mustasukkaisuuden ja kateuden tunteita. Ei siitä, ettei saisi itse kylliksi huomiota, vaan pikemminkin kateutta ja haikeutta siitä, että oma puoliso on jo kokenut vanhemmuuden. Pistoksia siitä, ettei meistä molemmat voi tuntea mahdollisen tulevan lapsen syntymää enää täysin samalla tavalla, koska toinen on sen kerran jo kokenut. Mustasukkaisuutta siitä, että bonuslapselle se oikea vanhempi on se syli ja turva, jonka hän valitsee, jos pitää valita. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, ettei minua koskaan ole suljettu ulkopuolelle.

Syyllisyys.

Syyllisyyttä kokee todella usein esimerkiksi juuri edellä mainituista syistä. Miksi olla turhamainen, mustasukkainen, kiukkuinen tai hankala, kun siihen ei ole varsinaista aihetta. Aina kun hermostun puolisolleni tai lapselle tai ihan vaan tuskastun oman pään sisällä omiin ajatuksiisi, koen niistä usein myös syyllisyyttä. Koska asiat ovat hyvin, eikä mitään oikeaa valittamisen aihetta ole.

Voisin myös kuvitella, että vaikka omienkin lasten kanssa menee varmasti välillä hermot, on se erilaista kuin lapsen kanssa joka on puolisosi muttei sinun. Asioita varmasti suodattaa ihan eri tavalla oman lapsen kanssa, ja oman lapsen kanssa voi varmasti myös riidellä jollain tavalla avoimemmin ja vapaammin. Toisen lapsen kanssa sitä miettii, että minkäköhän trauman mahdoin tämän sanaharkan myötä aiheuttaa.

lokakuu09

Tiedät tunteen, kun olet itse.

Äitipuolena oloa on vaikea kuvailla ennen kuin se osuu omalle kohdalle. Toisaalta myös kokemuksia lienee yhtä monta kuin äitipuolia. Uskon, että siihen liittyy vahvasti myös se, onko itsellä jo omia biologisia lapsia olemassa vai onko pelkässä äitipuolen asemassa. Tiettyihin tilanteisiin osaa varmasti asettua paremmin, jos on jo itsekin äiti. Ristiriitoja voi silti syntyä monista aiheista. Ja tunteet heittelevät täysin laidasta laitaan: iloa, voimattomuutta, mustasukkaisuutta, lämpöä, huonoa omatuntoa, pelkoa, naurua ja itkua. Kaikkea sekaisin, varsinkin alkuvaiheessa. Kun ei ole itse vanhempi, niin tietyt asiat varmaan ärsyttävät enemmän kuin jos lapsi olisi oma.

Eräs päivä mielessäni kävi ajatus: äitipuolena itsestään näkee toisinaan sen kaikkein rumimman puolen itsestään. Sen mustasukkaisen tai vihaisen. Ainakin itse olen kokenut niin  välinpitämättömyyttä, kiukkua, turhautumista kuin mustasukkaisuuttakin. Omien ristiriitaisten tunteiden sekamelskassa on myös vaikea pukea sanoiksi, mitä oikeastaan ajattelee. Eikä välillä voi olla ajattelematta, että tämä tässäkö olen minä, enhän mä näin voi ajatella ja tuntea?

 Vain elämää.

Vaikka äitipuolena oloon liittyy paljon ristiriitaisia ja vaikeita tunteita, voin kertoa että siihen liittyy myös hyviä ajatuksia. Olen nähnyt jo ”valmiiksi”, kuinka hyvä isä puolisoni on, vaikkei meillä yhteisiä lapsia vielä olekaan. Olen huomannut, miten olen pikkuhiljaa muodostunut pieneksi osaksi bonuksen elämää, ja että joissain tilanteissa hän kysyy apuani, kertoo jonkin salaisuuden tai osoittaa muuten luottamusta minua kohtaan. Ne ovat aika isoja juttuja, ja niissä oma roolini korostuu aikuisena. Uskon, että hyvät välit joka suuntaan vanhempien ja puolivanhempien kanssa merkitsevät paljon suhteen ja luottamuksen muotoutumisessa.

Negatiivisista tunteista suurin osa on oman pään sisällä käytävää kamppailua, joissa avuksi voi olla läheiset, mutta tietyt asiat on vain käytävä läpi itsekseen. Puolison kanssa on puhuttava isoista asioista, jotta tunteet eivät jää liiaksi vellomaan. Omalle kohdalleni on onneksi osunut myös läheisiä, jotka ovat tismalleen samassa tilanteessa kuin itse olen – myös vertaistuen merkitys on ollut todella tärkeää.

Ehkä tärkein asia, minkä olen ensimmäisten äitipuolivuosien varrella oppinut, on se, että on pakko antaa, jotta voi saada jotakin takaisin. Lapselle on avattava sydämensä ja itsensä, vain sitä kautta suhde voi kehittyä – kuten mikä tahansa muukin suhde. Ja silloin lasta kohtaan syntyy myös niitä lämpimiä tunteita.

/Riikka

lokakuu_01_18_10

Kuvat: Linda / Mira