Tahdon

 

Vietimme meidän häitä viime viikon lauantaina 12.5.2018. On vaikea edes aloittaa tätä tarinaa mistään, sillä päivä oli kokonaisuudessaan niin upea.

Kuten niin monet hääparit ennen meitä ovat todenneet, on hääpäivä yksi hienoimmista päivistä koko elämässä. Niin se todella on, vielä paljon hienompi kuin olisin osannut etukäteen kuvitella. Niin täynnä tunnetta, iloa ja rakkautta. Ympärillä tärkeimmät ihmiset, kaikki täysillä mukana iloitsemassa meidän kanssa. Se tunne oli uskomaton, alusta loppuun saakka. Kaiken lisäksi meille osui aivan huikean hieno, aurinkoinen ilma!

Tulen täällä blogissa fiilistelemään näitä tunteita varmasti vielä viikkoja eteenpäin, mutta nyt alkuun annan kuvien kertoa viime lauantaista. En voisi olla onnellisempi. <3

/Riikka

_VP_5479
Kävelemässä kohti alttaria, kohti tulevaa aviomiestäni. Jännitti. Herkisti. Ja oli niin hieno hetki!

_VP_5485

_VP_5492

_VP_5604
Iloisia hetkiä sormustenvaihdossa. Taisi molempia vähän jännittää, kun oli pieniä vaikeuksia saada sormus sormeen, varsinkin mulla. ;)

_VP_5637

_VP_5650
Hääkappaleena kirkossa meillä soi John Legendin All of me. Tears of joy!

_VP_5704

_VP_5745
Kaurasateessa!
_VP_6526
Kuvia Halikon vanhalla sillalla


_VP_5967 (1)

_VP_6554
Juhlat Pukkilan kartanossa

_VP_6011

_VP_6158
Morsiamen puhe

_VP_6306

_VP_6323
Parhaimmat kaasot! <3

_VP_6726-2

_VP_6987 (3)

_VP_6480
Iltakuvaukset auringonlaskun aikaan.

Kaikki kuvat: Sander Vill

Terveisiä hääkuplasta

Terveisiä hääkuplasta! Meidän häihin on aikaa enää pari viikkoa, joten valmistelutkin alkavat olla loppusuoralla – ainakin toistaiseksi on sellainen olo, että on muistettu kaikki mitä pitääkin. Pää on pilvissä, ja joka päivään mahtuu vähintään ajatuksen tasolla jotakin häihin liittyvää.

Tosiaan, hääkupla – tuntuu, että olen tässä viime kuukausien aikana ajautunut sellaiseen. Tällä hetkellä hyvin moni yksittäinen asia elämässä on pyörinyt tulevien juhlien ympärillä. Ystävät ja työkaverit ovat varmasti jo korviaan myöten täynnä mun hääjuttuja, mutta minkäs teet: kaikki ajatukset vaan pyörii niiden häiden ympärillä.  Se on varmaan ihan luonnollistakin, kun järjestää tähänastisen elämänsä tärkeimpiä ja isoimpia kekkereitä. Toisaalta niitä pieniäkin yksityiskohtia on tullut mietittyä paljon enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Oon luonteeltani aika käytännönläheinen ja jalat maassa -tyyppi, ja kierrän mieluusti hössötyksen kaukaa, mutta omat häät ovat saaneet  jahkailun ja juupaseipäs-pähkäilyt minussakin esiin – ainakin omalla mittapuulla laskettuna.

kukkia07

Mun mielestä tähän viimeiseen kuukauteen ennen häitä on kerääntynyt myös monia sellaisia ihania hetkiä, joissa ne tulevat juhlat ja ylipäätään se, että me todella ollaan menossa naimisiin on noussut tosi vahvasti pintaan. Vielä alkuvuodesta sellaista tunnetta ei ihan niin vahvasti ollut, koska kaikki tuntui vielä kaukaiselta, eikä vielä niin konkreettiselta.

Yksi näistä hetkistä liittyy melko yllättäenkin kirkkoon. Täytyy sanoa, että vaikka olen itse varsinainen tapakristitty, oon ollut  häiden suhteen tosi tyytyväinen kirkon tarjoamiin palveluihin. Toisaalta en ehkä myös odottanut juuri mitään, päinvastoin odotin mahdollisia ongelmia, kun muutamilla kavereilla mm. kirkkomusiikin valinta on aiheuttanut päänvaivaa.  Meillä taas sekä kanttorin että papin tapaamiset ovat olleet molemmat tosi ihania juttuja! Meillä oli pari viikkoa sitten kanttorin kanssa ihan henkilökohtaiset treffit kirkossa, missä hän soitti meille eri vaihtoehtoja vihkimismusiikiksi, ja myös kaikki meidän ehdotukset otettiin lämpimästi vastaan. Vaihtoehtoja oli perinteisistä häämarsseista Star Warsiin ja kaikkea siltä väliltä – meidän kanttorilta myös onnistui tosi lahjakkaasti sekä urkujen että pianon soitto. Saatiinkin lopulta juuri ne musiikit mitä toivottiinkin. <3

kukkia01

Myös papin tapaaminen oli tosi miellyttävä kokemus. Tuossa tapaamisessa käytiin vihkiminen vaihe vaiheelta läpi, ja samalla tutustuimme toisiimme papin kanssa pintapuolisesti, jotta pappi osaa pitää meille hääpäivänä kirkossa puheen. Seuraava kuulostaa ehkä vähän hassulta, sillä me Raulin kanssa tietysti tiedetään mitä toisistamme ajatellaan. Kuitenkin tuossa tilanteessa, kun pappi pyysi kertomaan, mihin on toisessa aikoinaan ihastunut, mitä asioita toisessa arvostaa, miksi halutaan mennä naimisiin ja niin edelleen, oli tosi ihana ja pakahduttava hetki kuulla, kun kerrottiin ne siinä toisillemme. <3 Mulla onkin siis vain hyvää sanottavaa kirkon tarjoamista hääpalveluista, molemmista jäi kiireetön ja lämmin fiilis.

Ihanien hetkien oheen on mahtunut tietysti ahdistusta hääbudjetin paukkumisesta ja vielä kuukausi sitten stressiä siitä, saadaanko kaikki varmasti kuntoon, tuleeko mun puku ajoissa perille (tänään oli sovitus! Tunnelmia mun Insta Storyssa :)) ja muuta vastaavaa, mutta ainakin mulla on nyt sellainen tunne, että kaikki on kuosissa!

hääkenkiä

Kaikenlaisia suunnitelmia olisi kiva ollut kertoa jo tänne bloginkin puolelle, mutta mulle on tullut ihan jäätävä piilottelun tarve kaikissa häitä koskevissa jutuissa, ettei ne vieraat, jotka osallistuu meidän häihin, tiedä kaikkea jo etukäteen. :D Siksi ajattelin tehdä yksityiskohtaisia postauksia hääaiheista vasta häiden jälkeen, kun on ihanaa kuvamateriaaliakin olemassa. Silloin myös takuulla haluan palata ajassa taaksepäin muistelemaan hääpäivää, ja tehdä tänne bloginkin puolelle muistijäljen kaikista ihkuista jutuista. :)

Nyt iltapalapuuhiin ja rauhoittumaan yötä varten. Mun polttarit ei ole vielä olleet (!!), joten jännitän nyt kovasti, tapahtuuko tulevana viikonloppuna kenties jotakin jännittävää…

Kivaa torstai-iltaa ja tulevaa viikonloppua!

/Riikka

kukkia03

Hääpainajaiset TOP 5

Häihin alle 20 päivää aikaa, ei ihme että alkaa jännittää! Häihin liittyvää suunnittelua on riittänyt nyt melkein joka arkipäivälle, ja jos ei suunnittelua niin ainakin päänsisäistä raksutusta asiasta jos toisesta  aiheeseen liittyen. Tottakai nuo ajatukset ovat sitten tulleet uniin asti. Alla hääpainajaisten TOP 5!

lettikihara03

Nro 1: Myöhässä omista häistään

Kuten painajaisissani yleensä, myös hääaiheisissa unissani ollaan usein myöhässä. Viimeisimmässä myöhästymisunessa luulemme kaasojen kanssa olevamme ajoissa, mutta jossain vaiheessa tajuamme, että olemme muistaneet vihkimisajan väärin. Kello on jo puoli neljä ja vihkiminen on alkanut kolmelta… Jaiks!

Nro 2: Esteet tutkimatta

Toisessa unessa pääsemme onnellisesti alttarille asti, mutta sitten pappi alkaa kysellä, olemmeko tehneet avioliiton esteiden tutkinnan. Emme tietenkään ole, ja joudumme kääntymään alttarilta nöyrinä takaisin. Unessa oli toki täysin luonnollista, että pappi selvitti esteellisyysasiaa vasta hääpäivänä ja vihkimistilanteessa. ;D

Nro 3: Tyhjä tanssilattia

Kolmannessa unessa häämme ovat ilmeisesti niin epäkiinnostava tapahtuma, että paikalle ei saavu kuin muutama vieras. Tässä unessa sekoittuvat ”harjoitushäät” ja ”oikeat häät”, koska unessa lohdutan itseäni sillä, että ehkä sinne oikeisiin häihin sitten tulee joku..!?

Nro 4: Natural Look

Näin yksi yö myös sellaista unta, että kaikki on valmiina vihkimistä varten, mutta yhtäkkiä tajuan ennen kirkon käytävälle siirtymistä, että mulla ei ole lainkaan meikkiä, kainolokarvat on ajamatta ja muutenkin olen ihan hirveän näköinen. Great! Stressi ulkonäöstä hääpäivänä on ilmeinen.

Nro 5: Mekko hakusessa

Sokerina pohjalla on uni, jossa hääpäivä on ylihuomenna, enkä ole sitten tajunnut hankkia häämekkoa lainkaan. Unen alussa olen ihan lungisti, että ”kyllä se nyt nopeasti löytyy,” mutta shoppailukierrosta tehdessä kello tikittää, ja lopulta ollaan siinä pisteessä, että vihkiminen on tunnin päästä eikä puvusta ole tietoakaan.

lettikihara06

Hauskaa on se, että esimerkiksi mekkounet loppuivat siihen paikkaan, kun puku meni varaukseen, samoin esteiden tutkintaan liittyvät painajaiset loppuivat kuin seinään heti kun asia oli kunnossa. Saa nähdä jatkuuko unet seuraavan parin viikon aikana entistä dramaattisempina! ;D

/Riikka

Meidän hääkutsut – ideointi ja toteutus

Meidän häät lähestyy, jännää!!

Mulla oli tarkoitus jo maaliskuussa kirjoittaa tänne blogiin meidän hääkutsuista, mutta muiden arjen kiireiden ajaessa edelle tämä siirtyikin huhtikuulle. Kutsuista kirjoittaminen on kuitenkin siinä mielessä ajankohtaista juuri nyt, että viimeinen häihin ilmoittautumispäivä on käsillä. Pian tiedetään tarkalleen, ketkä kaikki meidän häihin pääsevät osallistumaan, sen jälkeen voikin alkaa suunnittelemaan pöytäjärjestyksiä ja muita yksityiskohtia. Kivaa!

Me aloitettiin kutsujen suunnittelu ja toteutus heti alkuvuodesta, ja kutsut lähtivät matkaan helmikuun alussa. Save the Date -kortteja me ei lähetetty ollenkaan, koska omasta mielestäni ne on vähän tarpeettomat. Ainakin meidän tapauksessa, kun päivästä on monien kanssa ollut muutenkin puhetta. Kutsut olivat perillä kolmisen kuukautta ennen häitä, joten päivän varaamiseen jäi joka tapauksessa reilusti aikaa.

hääkutsu03

Meillä oli kutsujen suunnittelussa suurena apuna mun kaaso Annika, joka graafisena suunnittelijana taiteili kutsun kanteen nimemme ja suunnitteli myös kääntöpuolen ilmeen. Kannen kuva taas on peräisin syksyn kuvauksista, jotka Sander meille toteutti. Lopullinen kutsu on juuri sitä mitä haimmekin – yksinkertaista, selkeää ja kaunista, mukana ripaus kevään tuntua.

hääkutsut

Varsinaisen hääkutsun pidimme mahdollisimman simppelinä – kuten kutsun kuuluu ollakin: mitä, missä, milloin, kuka kutsuu, koska vastausta toivotaan ja mikä pukukoodi on. Kaikki muu tieto tuli erilliseen hääinfoon, jonka teimme tavalliselle A4:lle. Hääkutsuideoita googlatessa ja Pinterestiä selatessa eteen osui vaikka minkälaisia hienoja ideoita yksityiskohtineen, mutta paperituotteet eivät olleet kuitenkaan se, johon halusimme upottaa ihan tolkuttomasti rahaa. Myös siksi kutsujen kokonaisuus pidettiin melko yksinkertaisena.

hääkutsu

Hääinfon kirjoittaminen oli selvästi hankalampi homma, kun yritimme miettiä, mikä kaikki olisi tarpeen ilmoittaa, ja mikä toisaalta on turhaa. Lopullisen version sisältöä:

  • Muistutus ilmoittautumisesta (mihin mennessä mukaan ilmoittautumista tai estyneisyydestä ilmoitusta toivotaan, samassa yhteydessä voi ilmoittaa erityisruokavalioista)
  • Häämme tulevat olemaan pääosin aikuisten häät: selvyyden vuoksi toimme myös tämän esiin infossa
  • Pintapuolista tietoa majoitusvaihtoehdoista niille, jotka haluavat yöpyä Salossa häiden aikaan
  • Vihkimisestä ja juhlan kulusta sen verran, että ilmi käy juhlan luonne (lämmin ruoka tarjoillaan, häissä on livemusiikkia), kuinka pitkä matka kirkolta on juhlapaikalle, kirkon sekä juhlapaikan osoitteet ja tieto, että juhlapaikalla on tarvittaessa parkkipaikkoja
  • Häiden ohjelmaan liittyen toive, että jos haluaa varata aikaa ohjelmanumerolle, voi siitä ilmoittaa etukäteen hääparille
  • Muistamisesta – mitä toivomme mahdolliseksi häälahjaksi
  • Meidän yhteystiedot
  • Tieto kaasoista ja bestmaneista

Mitä enemmän hääinfoa mietti, sitä enemmän meni ajatuksissa solmuun sen suhteen, mitä siinä tarvitsee olla ja mitä ei. Viimeisistä häistä, joihin olen itse osallistunut, on jo useampi vuosi, enkä oikein muistanut mitä niissä on lukenut. Mikä on hääinfossa itsestäänselvyys ja mikä taas vaatii tarkennusta? Hetken mietin esimerkiksi erillisen kartan piirtämistä, jonka kautta kävisi ilmi reitti kirkolta juhlapaikalle, mutta toisaalta; kaikilla on nykyään Google Maps, mistä asian saa helposti katsottua, samoin kirkolla on vielä tilaisuus tiedustella reittiä jos tarvitsee. Ainut asia, jonka olisi vielä voinut kutsuun lisätä, oli ehkä tuo pukukoodi kutsussa (mitä pukukoodi tumma puku tarkoittaa).

Hääkutsujaan suunnitteleville: erittäin näppärä ja kaikenkattava infopaketti kutsujen laatimisesta löytyy Makea hääblogista – täältä kannattaa katsoa valmiita pohjia sekä tietoa hääinfon laatimisesta!

Kaikkineen kutsussa kannattaa pitäytyä omalle tyylille uskollisena ja miettiä jo kutsujentekovaiheessa tulevien häiden mahdollista teemaa, tyyliä tai muita yksityiskohtia. Meidän häillä ei mitään erityistä teemaa ole, mutta ehkä keep it simple -ajattelu sopii kutsua myöten meidän häiden ”teemaksi”. Kevään värit ovat toivottavasti myös sään puolesta toukokuussa meille suotuisat, ja häiden ajankohta käy ilmi jo kutsussakin vihreiden lehtien muodossa.

Hääkutsujen lähettäminen oli kyllä hyvin selkeä, konkreettinen askel hääjuhlien suunnittelussa. Varsinkin nyt, kun ilmoittautuminen menee umpeen, alkaa pikkuhiljaa jännittää tärkeän päivän lähestyminen. Vielä en ole ehtinyt kehittää itselleni mitään erityistä häästressiä, mutta ehtiihän tässä vielä. ;)

Palaan suunnitelmien pariin taas myöhemmin – mistä häihin liittyvästä haluaisit erityisesti kuulla? :)

/Riikka

Kevätloma Rukalla – parhaat palat

Heippa pitkästä aikaa! Viikot vierii, ja blogi on jäänyt muiden asioiden jalkoihin. Viimeisen kuukauden aikana on tullut myös lomailtua monen monta päivää, ensin talvilomalla ja sitten pääsiäislomalla. Kevättalvi on kulunut eteenpäin hurjaa vauhtia, ja kevään jännittävin päivä, eli meidän häät, on jo ihan nurkan takana! Jännää!

Nyt kuitenkin vielä takaisin meidän Rukan reissun tunnelmiin, vaikka tästäkin on jo lähes pari viikkoa aikaa.

rukalla_19

Loma Rukalla oli mulle ensimmäinen, samoin vierailu Kuusamossa tai siellä päin Suomea. Suomen itäraja, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa olivat mulle täysin koskematonta seutua, joten oli kiva päästä näkemään sitäkin osaa Suomesta.

Maaliskuussa etelässä alkaa jo odottaa kevättä, mutta tuolla pohjoisessa oli jotenkin selvempää että talvi on ja pysyy vielä ja sitä varten sinne toki osittain mentiinkin, viihtymään talvilajien parissa.

Meidän nelihenkinen porukka matkasi Rukalle auton kanssa, ja siksi matkaan lähdettiin jo keskellä yötä. Matkaan kului silti tietysti tunti jos toinenkin, kokonaisuudessaan 13 taukoineen. Autossa matkustaminen tai pitkät matkustusajat ylipäätään eivät ole mulle kovin suuri nautinto, mutta onneksi siihen on vähän vuosien saatossa tottunut. Perille saapuminen on aina pieni helpotus.

rukalla_12

Meidän lomat pohjoisessa ovat aina olleet aika aktiivisia – paljon laskettelua, hiihtämistä tai jotain muuta vauhdikasta, kuten moottorikelkkailua. Tänäkin vuonna lasketeltiin, mutta vähän vähemmän kuin viime vuosina. Itse olin mäessä kahtena päivänä, molemmilla kerroilla suksilla.

rukalla_03

Vielä en uskaltanut lautaa kokeilla (suksienkin kanssa on vielä vähän tekemistä), vaikka se vaihtoehtona vähän houkuttelikin. Uskalsin (kuulemma) laskea taas vähän rohkeammin viime vuoteen verrattuna, harmi vaan ettei laskupäiviin osunut yhtäkään todella aurinkoista päivää. Laskettelun lomassa tuli käytyä moneen kertaan laskettelurinteen kodassa  paistamassa makkaraa ja juomassa kaakaota.

rukalla_02

Yksi loman huippuhetkistä (kirjaimellisesti) oli meidän retki Riisitunturin kansallispuistoon Posiolla. Tuo lomapäivä oli säältään aivan täydellinen ja maisemat ja tunnelma Riisitunturilla jotakin todella hienoa.

rukalla_07

Maisemat olivat kerta kaikkiaan upeat, tuolla mieli ja sielu todella lepäsi. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka Kuusamon seudulla lomailevat. Rukan keskuksesta Riisitunturille on noin kolmen vartin ajomatka, mutta tuon etäisyyden ajaminen kyllä kannatti.

rukalla_05

Lähdimme matkaan lumikenkien kanssa, vaikka näin suositussa kohteessa tunturilla olisi varmasti pärjännyt ilmankin . Suosiosta huolimatta kyseessä on niin suuri alue, että ahdasta ei todellakaan tullut, ja tunturin huipulla oli silminkantamattomiin koskematonta luontoa.

rukalla_06

Näissä maisemissa ei voinut kuin hymyillä. Täällä tuli varmasti myös otettua eniten kuvia, kuten näkyy…

rukalla_09

Riisitunturilla oli monipuolisesti eripituisia kävelyreittejä. Me valitsimme yhden lyhyimmistä reiteistä, joka lyhyydestään huolimatta oli silti aivan riittävän pitkä, lumikenkien kanssa kävely kun on vähän raskaampaa kuin tavallisten kenkien kanssa. Taukopaikalla oli mukava paistaa taukomakkarat, juoda kuumaa juomaa ja paistatella auringossa. Kaikkineen lumikenkäily Riisitunturilla kesti meillä nelisen tuntia.

rukalla_08

rukalla_13

rukalla_01

Laskettelun ohella yksi suosituimmista aktiviteeteistamme oli ehdottomasti hiihtäminen. Hiihdin itsekin ihan ennätyspaljon – mulla on mennyt vuosikausia, joina en ole hiihtänyt metriäkään, ja nyt viimeisten parin vuoden aikana minut on houkuteltu takaisin lajin pariin. Tällä kertaa hiihdin talviloman aikana n. 35 kilometriä.

rukalla_10

Voi pojat, kyllä hiihdonkin kanssa tuli sellainen tykkään – en tykkää -tykkäänpäs -reaktio. Välillä se oli ihan hanurista – ei luistanut tai sitten lipsui, ylämäkiä oli lähes mahdoton päästä ylös, alamäet hirvittivät ja niin edelleen. Mutta sitten niissä hetkissä, kun pääsi edes kohtalaisesti eteenpäin, aurinko paistoi ja hiljainen latu hohti valkoisena, oli se itse asiassa ihan mukavaa.

rukalla_14

Täysin ilman onnettomuuksia ei selvitty tänä vuonna, sillä lähtöä edeltävänä päivänä kaaduin hiihtoladulla, alamäessä, vieläpä melko kovassa vauhdissa. Onneksi mitään luita ei mennyt poikki, mutta naama oli (on) vähän ruvella ja ”jälkitautina” tuli myös lihasrevähdys, joka ei meinaa helpottaa oikein vieläkään.

rukalla_15

Kaatumisesta sisuuntuneena kävin loman lopuksi ostamassa ikiomat sukset – tähän asti kun on menty lainatuilla ja vuokratuilla. Kyllä nyt kelpaa! Näillä suksilla suksin toivottavasti loppuelämän. Nyt kun tämä talvi on jatkunut vielä huhtikuulle asti, niin pääsiäisenä pääsin uusien suksien kanssa hiihtämään myös täällä etelässä.

rukalla_17

Kokonaisuudessaan yksi loman hauskimmista jutuista oli  tämä alla olevan kuvan tunnelma: koko viikko kerrasto päällä, lämmin pipo päässä ja toppahousut jalassa. Se, jos  mikä, oli todella rentouttavaa.

/Riikka

rukalla_11